torstai 29. lokakuuta 2015

Hirvihölkkä

Pari viikkoa kerkesin Vantaan maratonin jälkeen viettämään ennen seuraavaa kisaa. Maratonin jälkeisen viikon koitin ottaa kohtalaisen rennosti, mutta silti treeniä tuli vähän huomaamatta turhan paljon vaikka se olikin enimmäkseen kevyttä pk-treeniä. Sitä seuraavalla pidin puolestaan kolme lepopäivää ja jätin yhden suunnitellun treenin välistä, kun leposykkeet tuntuivat olevan koholla ja olo oli vetämätön. Tämä oli oikea päätös ja teki hyvää kropalle, seuraavana päivänä oli jo heti parempi olo. Maratonista palautuminen tuntui aika nopealta, maratonin jälkeisinä päivinä lähinnä vain pohkeet olivat vähän jumissa, mutta muuten ei oikein ollut lihaskipuja. Ilmeisesti jalat ovat alkaneet turtua tuohon rääkkiin, kun muistan että ensimmäisten maratonien jälkeen jalat olivat kipeinä helposti viikon verran ja kävely muistutti jotain pingviinikävelyä.
Maratomin jälkeen oli hyvä hetki palautella Linnanmäen valokarnevaaleilla
Myös brunssilla on tullut käytyä
Mutta nyt itse Hirvihölkkään. Tapahtumalla on sen verran hauska nimi, että pitihän tuonne nyt mennä :) Kisa käytiin Herttoniemessä, joten ei ollut pitkä matkakaan sinne. Matkoina oli tarjolla hölkkäsarjan vajaa 10 km ja kilpasarjan vajaa 15 km. Joten hölkkäsarja kuulosti vähän liian höntsäilyltä, joten päädyin sitten ilmoittautumaan kilpasarjaan vaikka ehkä oikeasti parempi vaihtoehto olisi ollut tuo lyhempi matka näin pian maratonin jälkeen. Kilpasarjassa juostiin sama reitti kolme kertaa ja hölkkäsarjassa reitti juostiin kahteen kertaan.
Olen myös käynyt kokeilemassa BMX-pyöräilyä Kivikon pyöräkrossiradalla
Alkuverran aikana jalat tuntuivat aika raskailta, ehkä osittain johtuen siitä, että ne olivat myös viikon ensimmäiset juoksuaskeleet. Mitään ennätysaikaa en uskonut juoksevani, joten en ottanut sinänsä kisasta mitään paineita. Kunhan nyt saisi vähän reippaamman juoksun tehtyä, niin voisi olla tyytyväinen itseensä. Keli oli sen verran vilpoista, että päädyin lähtemään juoksemaan pitkähihaisessa juoksupaidassa ja trikoissa. Juoksun aikana huomasin, että t-paita olisi ollut parempi ratkaisu, sillä sen verran lämmin reippaammin juostessa kuitenkin tulee. Kisan startti lähti loivaan ylämäkeen ja ensimmäisten satojen metrien aikana löytyi sitten sopiva juoksupaikka. Jonkin verran koitin peesailla muita juoksijoita, mutta vauhdin tuntuessa liian hitaalta suuntasin peesin ohitse. 10-20 metriä edellä meni pari juoksijaa, mutta näiden selkiä en saanut kiinni, joten päädyin juoksemaan heidän perässään välimatkan pysyessä aika samana. Alussa koitin rauhoitella suurimpia menohaluja, sillä edessä olisi vielä kuitenkin reippaasti kilometrejä. Kierroksen puolen välin jälkeen päästiin juoksemaan ylämäkeä ihan urakalla. Välillä oli sentään pätkä alamäkeä, mutta kierroksen loppupuoli oli selkeästi ylämäkivoittoista.
BMX-radalla
Toisen kierroksen puolen välin lähestyessä yksi startissa ohittamani nainen juoksi minut kiinni ja hänen hengityksensä kuulosti sen verran raskaalta, että päättelin hänen juoksevan lyhemmällä matkalla. Koitin tätä häneltä kanssa kysyä, mutta hän vain painoi eteenpäin katsomatta minua. Hänen kanssaan tuli oikeastaan koko loppu toinen kierros juostua, pari kertaa hän menitsi ohitseni, kunnen menin uudestaan ohi, kun vauhti tuntui vähän hidastuvan ja turhauduin myös siihen, että pienessä juoksutapahtumassa, jossa on tilaa juosta, niin pitää sitten kyynärpäitä käyttäen mennä ohitse vaikka oikeasti olisi hyvinkin tilaa ohittaa. Kerran tuo nainen myös kiilasi minut vähän sivuun juoksureitillä, joten aloin sitten pitämään enemmän oman juoksupaikkani puolia. Toisen kierroksen loppusuoralla hän sitten otti loppukiihdytyksen kohti maalia ja päädyin tässä jatkamaan omaa vauhtiani, sillä olisi vielä kuitenkin se yksi kierros juostavana. Tokalla kierrokselle myös edessä juosseet miehetkin kääntyivät maalisuoralle ja en nähnyt kenenkään edessä jatkavan kolmannelle kierrokselle.
Kävin viime lauantaina nauttimassa aurinkoisesta kelistä maantielenkin merkeissä
Kolmas kierros oli kaikista haastavin ja sain tehdä töitä vauhdin ylläpitämiseksi. En nähnyt ketään juoksevan edellä, eikä takanakaan näkynyt ketään. Kun sellainen tietynlainen kisapaine puuttui, niin vauhti ja syke alkoivat hivuttautua alaspäin. Tein itselleni tavoitteen, että pitäisi sykkeen edes yli 170:n, jottei menisi ihan löysäilyksi. Vikalla kierrokksella ylämäet alkoivat tosissaan hapottaa jalkoja ja kilometrivauhdit olivat selkeästi hitaampia. Eka kierros oli ollut kaikista nopein ja viimein oli selkeästi paljon muita kierroksia hitaampi. Kolmannen kierroksen puolen välin jälkeen alkoi tulla muutamia yksittäisiä hölkkäsarjalaisten selkiä vastaan. Tästä sain hieman lisäbuustia hetkeksi juoksuun. Viimein alkoi maalisuorakin häämöttää ja olin tainnut mäissä sen verran paljon hapottaa jalkoja, ettei mitään kovin kovaa loppukiriä irronnut.
Maantielenkillä, uusi mittari on toiminut hyvin!
Maalissa sain käteeni hirvihölkkä mitalin, kaikki maaliin tulleet osallistujat saivat sen. Tämän jälkeen kävin katsomassa tuloslistaa ja olin ollut ainoa osallistuja naisten kilpasarjassa, varsin helppo voitto! En tosin tiennyt tätä kisaan startatessani. Tulokset löytyvät täältä.
Hirvihölkän mitali ja pysti

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kauden päätös Vantaan maratonilla


Tämän vuoden varsinainen kisakausi tuli päätökseen viime lauantaina Vantaan maratonilla. Maratonin lähestyessä alkoi tuntumaan, etten ollut tarpeeksi kerennyt juoksemaan ennen sitä. Etenkin pitkät lenkit olivat olleet vähissä ja kesällä juoksun 1-2 lenkkiä viikossa. Syksylläkin viikkojuoksumäärät olivat 25-40 kilometrin tienoilla eli aika vähäisiä. Tietty juoksun lisäksi tuli tehtyä kaikkea muutakin, kuten uintia ja lihaskuntoa sekä jonkin verran pyöräilyä. Vaikka treenitunteja kertyikin, niin luotto omaan juoksukuntoon tuntui vähän heikolta. Aerobinen kunto on tuntunut olevan tänä vuonna parempi kuin koskaan aiemmin, mutta pelkäsin, että maratonilla jalat eivät kestäisi niin pitkää matkaa. Kisaviikolla tuntui pitkin viikkoa siltä, että olisi kiva jos päästä juoksemaan kovaa ja treeni-intoa tuntui löytyvän. Monesti aiemmin maratonkisaviikoilla olen ollut ihan tyytyväinen, kun on saanut vain levätä, mutta nyt olo tuntui energiseltä. Mielestäni tämä kertoo siitä, että olen aiemmin ihan liian rasittuneena lähtenyt noita maratoneja juoksemaan. Nyt tuntui, että olisi hyvät puitteet yrittää juosta uusi ennätys tai ihan pelkkä ennätys ei olisi riittänyt. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi alittaa 3.20 ajan ja hyvänä päivänä voisi olla mahdollista päästä myös lähelle 3.15 aikaa.
Kisanumero
Kisapäivänä keli oli aika vilpoisa, foreca lupaili, että startin aikaan klo 11 olisi +1. Onneksi oikea lämpötila taisi olla pari astetta enemmän, mutta joka tapauksessa viileä keli aiheutti vähän pohdintaa sen suhteen, että mitä laittaisi päälle. Lopulta päädyin juoksemaan juoksutrikoissa, tekninen t-paita ja ohut juoksupaita sen päällä. Käsiin laitoin vielä sormikkaat, jotka voisin tarvittaessa heittää menemään, jos tulisi liian kuuma. Tuttuun tapaan otin maratonille mukaan myös oman laimean urheilujuomalitkun, jolla suunnittelin selviäni noin kolmenkympin tienoille. En erityisemmin tankannut maratonille, vaan kevennetty treeni ja normaali ruokavalio toimi riittävän hyvänä tankkauksena.

Ennen kisastarttia kävin juoksemassa reilun kilometrin, lähinnä testasin, että kaikki juoksukamat tuntuivat hyvältä päällä ja kengät olivat sopivan kireällä. Tässä vaiheessa huomasin, että tuulikin oli aika kohtalainen ja se läpäisi helposti juoksupaidan, jolloin tuli vähän vilu. Ajattelin kuitenkin, että juostessa tulee sen verran lämmin, että vaatteeni pitäisi olla sopivat maratonille. Startin aikaan paistoi mukavasti aurinko ja starttia odotellessa ihmismassan keskellä oli oikeastaan aika lämmin. Kun startti viimein tuli, lähdin tiukasti tavoittelemaan 4:40 min/km -vauhtia ja noin 165 sykettä. Alkuun tihrustin jatkuvasti sykemittaria ja seurailin, että saisin oikean tahdin. Vauhti tuntui aika hyvältä, mutta ekat kilometrit tuntuivat aika hitaalta. Jotenkin mielessä painoi vähäiset juoksukilometrit ja se, että edessä oli pitkä matka. Edellisestä maratonista oli kerennyt kulua jo vuosi ja sen pituista taukoa maratonien välillä minulla ei olekaan hetkeen ollut.

Selfie kisan jälkeen
Päädyin jakamaan juoksuni eräänlaisiin osuuksiin, aina kolmen kilometrin välein otin kulauksen juomapullostani ja keskityin aina näihin kolmen kilometrin blokkeihin, enkä siihen kuinka paljon on vielä jäljellä. Näin matka eteni aika kivasti. Vantaan maratonilla juostaan neljä kertaa sama reitti, joten on helppo verrata noita kierroksia toisiinsa. Eka kierros meni aikaan 48:49 ja koitin kovasti pidätellä vauhtiani. Pelkäsin, että hyydyn jos juoksen kovempaa. Tokalla kierroksella vähän kiristin vauhtia, mutta seurailin yhä, että syke pysyi kurissa. Tuuli tuntui aika pahalta pitkillä suorilla, joissa ei oikein ollut mitään tuulensuojaa saatavilla. Tokalla kierroksella koitin mennä yhden toisen miehen kanssa edellä juoksevan miehen perässä, mutta ei se kulkua oikein helpottanut ja vauhdit olivat tuulisilla osuuksilla selkeästi hitaampia. Koitin kuitenkin buustata itseäni, että keli on kaikille sama ja, että ei se tuuli nyt loppujen lopuksi ihan älyttömästi vauhtia hidasta. Edelleen jatkoin tuota kolmen kilometrin välein hörpyn juomista.
Kisapaikka
Toka kierros tuntui selkeästi nopeammalta ja se meni aikaan 48:01. Juoksun aikana oli kiva bongata tuttuja kannustajien joukosta, ei ollut nimittäin helppo keli kannustajillekaan! Kolmas kierros jatkui edelleen hyvällä vauhdilla ja nyt jouduin vetämään yksin tuuliset pätkät, joku herrasmies oli ottanut itsestäni peesin ja juoksi perässäni yhteensä reilun kierroksen verran, kunnes 15 kilometriä ennen maalia lähti kiristämään vauhtia. Juomapullostani riitti yhä juotavaa ja kolmen kilometrin väli tuntui riittävältä. Vatsani tuntui hyvin ottavan vastaan tuollaisen yhden hörpyn määrän urheilujuomaa, tai vähän oli tuntemuksia ettei se ihan sille sopinut, mutta kolmen kilometrin aikana se kerkesi sen verran rauhoittua, että pystyi ottamaan uuden hörpyn. Kolmas kierros meni aikaan 48:42 eli vähän nopeampi kuin ensimmäinen kierros, mutta hitaampi kuin toinen. Kolmannen kierroksella alkoi vielä edellisellä kierroksella olevia selkiä tulla vastaan ja sain vähän ekstrabuustia siitä, että sain tehtyä ohituksia

Neljännellä kierroksella jalat alkoivat tuntua aika tönköiltä. Vähäiset juoksukilometrit alkoivat selkeästi tuntua jaloissa. Energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, mutta aloin pelkäämään, että sanovat jalat jossain vaiheessa itsensä irti yhteistyöstä. Aloin myös vikalla kierroksella laskeskelemaan, että vaikka juoksisin 5 min/km -vauhtia, niin olisi uusi ennätys kirkkaasti tulossa. Koitin myös yrittää nauttia siitä fiiliksestä, että olen juoksemassa uutta ennätysaikaa :) Kilometrivauhdit hidastuivat selkeästi ja alkoivat mennä jo yli tavoitevauhdin, mutta pysyivät kuitenkin alle viiden minuutin. Viileän kelin johdosta ei ollut juoksun aikana tarvinnut niin juoda, joten omassa pullossani riitti vielä juotavaa vikalla kierroksellakin. Viimein viisi kilometriä ennen maalia heitin pullon menemään vaikka siellä oli vielä juotavaa. Totesin, että pärjään lopun ilman juotavaakin ja olisi helpompaa juosta ilman pulloa. Askel kevenikin, kun pääsi pullosta eroon. Edelleen edellisillä kierroksilla olevia selkiä tuli vastaan ja taisi osa olla samalla kierroksellakin itseni kanssa. Oma sijoitus oli koko kisan aika ollut täysin mysteeri itselleni ja en ollut siitä niin välittänytkään, kun en ajatellut kovin korkealla pääseväni. Juoksuseura ympärilläni oli koostunut lähinnä vain miehistä, yksittäisiä naisia olin ohittanut ja kukaan nainen ei ollut mennyt ohi. Olin kuitenkin ajatellut, että edessä oli useampi kovempi naisjuoksija jo mennyt omia vauhtejaan.
Uusi enkka
Maali alkoi lähestyä kilometri kilometriltä, mutta koko ajan pelkäsin sitä, että jalat vetävät stopin. Neljänkympin jälkeen koitin kiristää vähän vauhtia, mutta jalat eivät tähän suostuneet. Juoksu oli kaukana rennosta menosta. Jalat olivat aika tönköt ja varmaan jonkin verran tähän vaikutti, että juoksin kevyillä kisakengillä Adidaksen Adios Boosteilla. Välillä kilometrivauhdit alkoivat lähestyä viittä minuuttia, mutta lukemat pysyivät kuitenkin nelosella alkavina. Kovin kovaa loppukiriä ei tullut otettua, voimia tuntui olevan, mutta pökkelöjalat rajoittivat menoa. Maaliviivan ylitettyä kuulin kuulutuksesta, että olin naisten yleisten sarjan kolmas! Ja aikani oli 3:16:09 eli parannusta edelliseen ennätykseen tuli yli 12 minuuttia. Jotain olen selkeästi tänä vuonna tehnyt oikein :) Kaikista naisista olin loppujen lopuksi viides. Viimeiseen kierrokseen meni yli 50 minuuttia eli vauhti hidastui ihan selkeästi. Tähän oli kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden varsinainen kisakausi. Pääsin tavoitteeseeni ja sain parannettua aikoja kaikilla kisamillani matkoilla ja vieläpä paljon enenmmän kuin olin etukäteen uskaltanut tavoitella.

Tulokset löytyvät täältä: http://resultservice.fi/2015/vantaa/

Palkintojenjako

tiistai 6. lokakuuta 2015

Mäkijuoksua Espoon keskuspuistojuoksussa


Kisakausi sen kuin jatkuu, näitä alimatkojen kisoja voikin juosta aika tiiviillä tahdilla, kun niihin ei tarvitse niin kevennellä ja niistä myös palautuu aika nopeasti. Muutenkin itselläni kestävyys ei ole ollut niinkään se ongelma, vaan nopeuden puuttuminen, niin näillä lyhyillä kisamatkoilla on tullut tehtyä myös tuota vauhtitreeniä. Kisassa saan itsestäni paljon enemmän irti kuin omalla lenkillä. Viime viikonloppuna oli ohjelmassa 7 kilometrin kisa Espoon keskuspuistojuoksussa. Tuolla on jännästi miehille ja naisille eri pituiset reitit, miehillä on juostavana 8 kilometrin reitti ja naisilla tuo 7 kilometrin reitti. Lisäksi lapsille on vielä tarjolla 2 kilometrin ja 4 kilometrin matkat.

Vaikka olenkin viime aikoina lähinnä vain näistä juoksukisoista kirjoitellut, niin olen myös muutakin urheilua harrastanut. Kerran viikossa on ollut Helsinki Triathlonin uintitreenit ja myös vähän pyöräilemässäkin olen käynyt. Lisäksi olen aloittanut taas lihaskunnon tekemisen ja yrittänyt kerran viikossa käydä bodypump-tunnilla ja kerran salilla. Tällä viikolla alkoi myös viikoittainen Heltrin spinning-tunti. Mutta nyt takaisin itse kisaan.
Toisen kilometrin kohdilla aurinkokin paistoi, päällä taas old school -juoksunumerot (kuva täältä)
Olin kolme vuotta sitten viimeksi juossut tuon kisan ja silloinkin menin paikalle pyörällä ja Tuomarilan suunnilla sitten palloilin ympäriinsä yrittäen etsiä lähtöpaikkaa. Tänä vuonna oli ihan sama kuvio, vaikka koenkin omaavani hyvän suuntavaiston. Alkulämppää tuli sitten vedettyä 22 kilometriä maastopyörällä polkien ja kisanumeron haun jälkeen kävin vielä juosten verraamassa vajaat kolme kilsaa. Kävin vähän tutustumaan reittiin ja se oli paljon mäkisempi mitä olin muistanut! Ainakin ensimmäisellä kilometrin pätkällä oli lähinnä ylä- ja alamäkeä. Edeltävästä kisasta viisastuneena menin lähtöasemiin jo viittä minuuttia ennen starttia, en halunnut jälleen missata sitä.

Samassa startissa lähti koko juoksuporukka, mukaan lukien kaikki lapset. Innokkaina lapset tietty menivät eturiviin starttaamaan, joka on vähän hasardikuvio, kun kovaa juoksevat aikuiset painavat heti päälle startissa. Kisa starttasi heti ylämäkeen, joten monilla hidastui tässä vauhti ja pääsin painamaan kohti kärkeä. Samalla koitin tähyillä, että näkyykö edessäni muita naisia, mutta aika miesvaltaista oli edellä juokseva porukka. Toisella kilometrillä oli kohtalaisen tasainen pätkä ja tässä kohdilla yksi nainen juoksi takaa melkein rinnalleni. Koitin vähän kiristää vauhtia ja pääsin hänen edelleen. Suurin piirtein tässä kohdin naiset kääntyivät omalla reitilleen ja miehet jatkoivat eteenpäin. Enää edessä ei näkynyt muita juoksijoita, joita olisin vähän kaivannut kirittäjiksi. Takanani juossut nainen tosin toimi myös hyvänä kirittäjänä, piti pitää vauhtia yllä sen verran, että sain hänet pidettyä takanani. Toisen ja kolmannen kilometrin aikana olin ihan varma, että hän tulee ohitseni. Kilometrivauhdit olivat hitaita johtuen raskaasta reitistä. Koko ajan sai juosta mäkeä. Puolivälin tienoilla tuli parikin niin jyrkkää mäkeä, että meinasin alkaa kävellä niissä. Juoksemaan tonne kisaan oli kuitenkin tultu, joten päätin tikuttaa ne mäet jonkinlaisilla juoksuaskelilla ylös vaikka se ei välttämättä ollut kävelyä juurikaan nopeampaa.
Näköjään oli taas tärkeää saada statsit talteen... (kuva täältä)
Mäet tuntuivat ilmeisesti raskailta myös perässäni juosseella naisella, sillä hän alkoi tippua vauhdistani. Naisten kisareitti yhtyi puolivälin kohdilla miesten reittiin ja odotin koko ajan, että joku mies tulisi sieltä takaa ohi, jotta saisin vähän kiriapua sekä näkisin selkeämmin, että missä reitti menee. Nyt piti aika käännöksissä vähän tarkistella, että menenkö oikeaan suuntaan. Parissa käännöksessä meinasin mennä väärin vaikka reitti olikin aika selkeästi merkattu. Kun huomasin, että aloin saada välimatkaa toisena juoksevaan naiseen, niin aloin vähän hölläämään vauhdissa enkä puristanut ihan kaikkea irti itsestäni. Edeltävällä viikolla Puistolajuoksussa sain itsestäni selkeästi enemmän irti, kun tavoittelin toisen naisen selkää.

Edelleenkään takaa ei tullut niitä miesjuoksijoita. Kolme vuotta sitten useampi mies oli juossut ohitseni. Varsinaista loppukiriä ei oikein irronnut, kun oma sijoitus oli varma ja myöskään kovin kummoisia aikatavoitteita ei minulla ollut tuohon kisaan. Maalissa kello pysähtyi aikaan 29.38 ja sillä irtosi tuona päivänä ensimmäinen sija. Tulokset löytyy täältä. Heti perääni maaliin juoksi miesten voittaja. Palkintojenjaosta kävin pokkaamassa pokaalin itselleni ja sitten taas pyörän selkään polkemaan kohtia kotia. Eli kelpo urheilupäivä tuli tuosta sunnuntaista :)

Tämän viikon lauantaina on edessä sitten kauden päätöskisa eli Vantaan maraton. Vähän vilpoisaa keliä on luvassa, pitää vähän pohtia, että missä vaatteissa sitä lähtee juoksemaan. Fiilis maratonin suhteen on tällä erää hyvä, ainoastaan vähän huolestuttaa vähäiset juoksukilometrit. 42 kilometriä on kuitenkin aika pitkä matka juosten. Maratonin jälkeen on tarkoitus hetken aikaa vähän höllätä urheilurintamalla, jotta on sitten taas paukkuja treenata kohti seuraavaa kisakautta. Tämän vuoden kisat eivät kuitenkaan täysin pääty tuohon Vantaan maratonin, todennäköisesti käyn noita lyhempiä kisoja joitakin juoksemassa vielä tämän vuoden puolelle. Kalenteriin on merkattu ainakin Viikin Viitonen ja Aktia Cupin kympit. 
Palkintojenjako (kuva täältä)