lauantai 13. elokuuta 2016

Täysmatka alle 11 tuntiin!

Onnistunut suoritus ensimmäisellä triathlonin täydellä matkallani on hyvä syy päättää pitkä blogihiljaisuus ja haluan myös itsellenkin kirjoittaa talteen tämän muisteluja ja tulevia kisoja varten. Täysmatkat eivät suinkaan jää vain yhteen kertaan, sillä nimeni löytyy jo ensi heinäkuun Ironman Frankfurtin osallistujalistalta.

Vanajanlinnan kisan ikäsarjojen voittajanaiset, olen kuvassa pinkissä takissa (kuva: Finntriathlon)
Kesällä on tullut kisattua lähes viikoittain ja olen onnistuneita suorituksia saanut vedettyä. Pääkisat ovat olleet pidempiä matkoja, Joroinen ja Tahko, joten treenin fokus on ollut määrässä ja maltillisissa tehoissa, jonka myötä nopeus on vähän kärsinyt. Useampia palkintojasijoja on kuitenkin tullut napattua kesän kisoissa: Vanajanlinnassa sprintillä ikäsarjan voitto, Vierämäen olympiamatkalla ikäsarjan voitto, Joroisilla ikäsarjan kolmassija ja SM-pronssi ja Next Triathlon Helsingissä naisten yleisen sarjan kolmossija ja pääsin samalle palkintopallille Kaisa Lehtosen kanssa! Lisäksi Vuelta Vantaalla pääsin elämäni ensimmäisen kerran palkintopallille pyöräkisassa, tosin tuossa kisassa naisten puolen osallistujalista oli aika lyhyt ja sekin koostui lähinnä kuntoilijoista.
Vierumäen kisan ikäsarjojen voittajanaisia, olen kuvassa oikeassa laidassa (kuva Finntriathlon)
Ennen Tahkon kisaa tein treeneissä muutaman itseluottamusta lisäävän treenin: pari 4 km uintia altaassa ja yksi 4 km uinti avovedessä, 170 km pyörälenkki ja päälle 5 km juoksu sekä yksi big training day, jossa tosin pyörä jäi suunniteltua lyhyemmäksi sateen ja ukkosen takia. Tarkoituksenani oli myös polkea yli 200 kilometrin lenkki, mutta aikataulujen ja huonojen kelien takia se jäi polkematta. Tahkon kisan lähestyessä alkoi luotto paranemaan omaan kuntoon ja myös henkisesti aloin olla valmis elämäni pisimpään urheilusuoritukseen. Välillä tosin täysmatkan matkat hirvittivät ja matka tuntui käsittämättömän pitkältä. Myös energiapuoli mietitytti, sillä harvemmin sitä vetää koko päivän ajan pelkkää geeliä ja patukoita, joten mietin, että miten vatsa oikein maratonin aikana reagoi.
Puolimatkan SM-pronssi Joroisilta (kuva Finntriathlon)
Etukäteen vähän laskeskelin mahdollista loppuaikaa. Uintiin arvelin kuluvan 1 h 20 min, en ole edelleenkään kovin hyvä uimari ja olen varmaan tainnut uida kaikki kesän kisani samalla vauhdilla matkan pituudesta riippumatta. Pyörän suhteen kaavailin 6 tunnin alitusta, joka tosin saattaisi Tahkon mäkisellä reitillä jäädä vain unelmaksi. Juoksu on vahvin lajini ja vähän pohdin, että jos kropassani on vain tarpeeksi energiaa, niin pystyisin mahdollisesti 5 min/km -vauhtiakin juoksemaan, mutta todennäköisesti tässä vaiheessa matka alkaisi sen verran painaa, että 4 tunnin maratonaika voisi olla realistisempi. Lisäksi juoksureittikään ei Tahkolla ole ihan tasaisimmasta päästä. Vaihtoihin laskeskelin menevän yhteensä 10-15 min, eli tällöin loppuajaksi tulisi jotain 11,5 tunnin tienoilla oleva aika ja tämäkin vaatisi, ettei suurempia ongelmia matkan aikana olisi.
Next Triathlon Helsingin kisan yleisen sarjan naisten kolmen kärki, harvemmin sitä pääsee samalle palkintopallille Kaisa Lehtosen kanssa :) (kuva Onevision)
Jossain netissä näkyi myös karkea laskukaava täysmatkan loppuajalle 2 x puolimatkan aika + 1 h. Joroisilla puolimatkalla aikaa meni 5.02, joten tämän perusteella loppuaika täysmatkalla olisi jossain 11 tunnin tuntumassa. Etukäteen ilmoitin muille, että todennököisesti loppuaikani olisi jossain 11-12 tunnin välimaastossa.

En yleensä hirveästi harrasta tankkausta ennen kisoja, mutta täysmatka on sen verran pitkä suoritus, että tällä kertaa ihan oikeasti tankkasin ja söin vatsan täyteen ruokaa kisaviikolla. Paria päivää ennen kisaa vältin myös gluteiinia, olen tämän aiemmin kokenut hyödylliseksi ja vatsavaivat kisoissa ovat vähentyneet. Kisaa edeltävänä päivänä en enää tankannut, vaan söin suht normaalisti. Lisäksi kisaviikko oli treenien puolesta ihan superkevyt, toki tähän vaikutti myös, että olin vetänyt olympiamatkan kisan sunnuntaina, joka alkuviikosta vähän painoi kropassa. Maanantain pidin lepoa ja vaihdoin triathlonpyörään uudet renkaat, olin sunnuntain kisassa ennen starttia huomannut, että takarenkaassa oli aikamoinen vekki ja olin ihan varma, että rengas olisi puhjennut kisassa, mutta se onneksi kesti koko kisan. Vaihdoin varmuuden vuoksi myös eturenkaankin, sillä Tahkon kisassa halusin välttää mahdolliset rengasrikot. Tiistaina vähän väsytti työpäivän jälkeen, mutta halusin käydä kokeilemassa, että uudet renkaat toimisivat ihan ok, joten kävin 1,5 h pyörittelemässä triathonpyörällä. Keskiviikkona kävin aamulla työpaikan salilla tekemässä kevyen salitreenin, keskittyen erityisesti keskikroppaan ja illalla kävin uimassa kilsan Eiranrannan aallokossa. Torstaiaamuna kävin juoksemassa 5 kilsan lenkin ja perjantaina uin Tahkolla vartin. Eli viikko oli oikeasti normitreenimääriini ihan superkevyt ja takasi sen, että pystyin lauantaina starttamaan levänneenä kisaan.
Vanajanlinnan kisassa uintiosuuden jälkeen kellon tarkistus, oli muuten hyytävää vettä (kuva Finntriathlon)
Vielä kisaa edeltävänä iltana pohdin sopivaa pyöräilyvauhtia, puolimatkan kisoissa osaan jo tunnistaa, että millä vauhdilla pitäisi ainakin jaksaa, mutta täysmatkalla tuo oli täysi kysymysmerkki itselleni. Pienen keskustelun jälkeen kokeneemmaan kisaajan kanssa päädyin lähtemään polkemaan 150 -sykkeillä. Illalla pakkasin myös eväät pyöräilyyn, leikkasin puolikkaaksi energia- sekä proteiinipatukoita ja teippasin geelejä pyörään kiinni. Juomaksi kaksi pulloa vettä ja toiseen elektrolyyttitabletti. Juoksuvaihtokassiin laitoin kofeiinipitoisia geelejä sekä energiakarkkeja. Olen viimein löytänyt geelin, joka tuntuu sopivat vatsalle, joten päätin ottaa riskin ja vetää juoksussa geelejä ja vieläpä kofeiinipitoisia geelejä. Normaalisti en koskaan juostessa vedä geelejä.

Kisa-aamuna herätys oli jo klo 5 eli kolme tuntia ennen starttia, tosin heräsin varmaan jännityksestä johtuen jo vähän ennen. Sitten aamiaiselle ja viemään pyörä ja muut vaihtokamat paikoilleen. Varmistin moneen kertaan, että kaikki tavarat olivat varmasti paikoillaan. Sitten menin hotellihuoneeseen vielä lepuuttamaan, kunnes oli aika vetää märkäpuku päälle ja suunnata Syvärin järveen lämmittelyuinnille. Vähän huolenaihetta itselläni herätti edellispäivänä alamäkeä kävellessä krampannut etureisi ja nyt toisenkin etujalan reisi tuntui vetävän kramppiin, usein tämä ennakoi kohdallani, että juoksusta ei tule mitään. Uinnissa ja pyöräilyssä noista reisikrampeista ei pitäisi olla haittaa, mutta juoksusta ei välttämättä tulisi mitään. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan auttanut muu kuin suunnata kohti lähtöaluetta.

Tunnelma oli aika jännittynyt ja en ollut läheskään ainoa jännittäjä lähdössä :) Startissa suuntasin ulkokehälle ja koska uintireitti kulki vastapäivään, niin aloitin oikeasta laidasta, jossa sain ihan mukavasti uida omaa uintiani tyynessä vedessä. Reisikrampit eivät uinnissa pahemmin haitanneet, vähän kivistäviltä reidet tuntuivat kuitenkin. Uinnin puolessa välissä märkäpuvu alkoi hiertää niskaani, mutta aattelin, ettei se pahemmin enää muissa lajeissa häiritse, että antaa hiertää. Uinti tuntui suht pitkältä, mutta toisaalta sitä tiesi, että vielä on monta tuntia edessä. Vähitellen rantautumiskaari alkoi lähestyä ja kun nousin ylös vedestä katsoin kulunutta aikaa ja kello näytti 1.18 eli ihan omaa tasoani oleva tulos, joten tästä oli hyvä suunnata pyöräilyosuudelle. Nopeasti kamat vaihtoon ja pyöräreitille.

Tahkon pyöräosuudella välillä vähän sateli.. (kuva Finntriathlon / Sportskuvat)
Pyöräilyn aloitin varovaisesti ja koitin vähän tunnustella jalkoja, etureisien lisäksi toinen pakara meinasi krampata, mutta vähitellen pyöritys alkoi löytyä ja lihakset rentoutuivat ja lämpenivät. Alkuun en oikein uskaltanut mennä edellä menevien ohi, kun ajattelin, että voimia pitää säästellä. Vauhti oli kuitenkin sen verran hidasta, että päätin aloittaa ohittelemisen. Välillä juutuin pitkän letkan perään ja voimia säästelleksäni en uskaltanut tykittää letkan edelle, vaan jäin letkan perään peesirajat huomioon ottaen. Peesausta valvottiin aluksi tehokkaasti ja se sai myös itseni kiinnittämään oikeaan välimatkaan ekstrapaljon huomiota.

Aamun sääennusteet olivat lupailleet sadetta ja niinhän se jo heti ensimmäisellä pyöräkierroksella sitten toteutui. Onneksi olin edellisenä iltana laittanut ketjuin wet lube -ketjurasvaa, joten oli toivoa, ettei sade ihan kaikkea rasvaa huuhtelisi pois. Välillä vettä tuli kuin saavista ja tällöin ei pahemmin tarvinnut miettiä syömistä, vaan keskityin vain ajamiseen ja tiellä pysymiseen. Onneksi Suomen kesä on niin epävakainen, että oli sadekelissä jo ennen kisaakin saanut ajettua, niin oli siihen vähän tottunut. Pyörän päällä keskityin siihen, että söin tasaisin väliajoin ja koitin myös juoda riittävästi. Sadekelissä jano ei tosin pahemmin vaivannut ja loppujen lopuksi aika vähillä nesteillä menin. Yhteensä join vain 3 pulloa, ehkä olisi pitänyt ottaa yksi pullo nestettä vielä lisää matkan varrella.


Pyöräily meni suht mukavasti välillä vesisateessa puskien ja sitten parin kierroksen jälkeen reitille saapui enemmän polkijoita puolimatkan ja olympiamatkan kisaajien johdosta. Täysmatkalaiset vetivät saman reitin neljään kertaan, joten kerkesi se tulla tutuksi. Vauhdin sain pidettyä aika lailla samoissa lukemissa, noin 31 km/h ja keskisyke pysyi 150:ssä. Viimeisellä kierroksella puolen välin jälkeen matka alkoi jo painaa ja pyöräilyn alusta alkaen ollut orastava vessahätä oli kasvanut jo valtavaksi. Muistan, että jossain kohta laskin, että jes tunnin päästä pääsen vessaan tyhjentämään rakkoni. Viimeisellä 15 kilometrillä aloin olemaan jo valmis siirtymään seuraavaan lajiin, selässä, jaloissa ja takapuolessa painoi useampi satulassa vietetty tunti.

Maalituuletukset Tahkolla (kuva Finntriathlon / Sportskuvat)
Vaihdossa pyörä nopeasti telineeseen, sitten juosten juoksupussin luokse ja kamojen vaihto, sekä vaseliinia kainaloihin, sillä maratoneilla ne tuppaavaan hiertymään hihattomassa paidassa juostessa. Olin tässä vaiheessa myös haaveillut vedestä, sillä olin juonut pyörän päällä pullot tyhjäksi, ja viimeisen kympin mennyt ilman vettä. Samalla, kun juoksin bajamajalle pyysin toimitsijalta vettä, kun sitä ei ollutkaan pöydällä valmiiksi tarjolla. Samaisella pöydällä oli uinnista tullessa ollut vettä, joten olin odottanut sitä yhä olevan tarjolla. Toimitsija lupasi kaataa vettä samalla, kun kävin erittäin pitkällä pissalla bajamajassa. Olo keveni tästä huomattavasti. Vedet naamaan ja ei muuta kuin juoksemaan, ja samalla paidan takataskuun tungetut geelit lensivät pitkin poikin. Ei muuta kuin keräämään ne ja survomaan ne paremmin paidan taskuun, ja uusi yritys juoksun suhteen.

Jalat tuntuivat uskomattoman hyviltä, ei olisi uskonut että reilusti yli 7 h kisaa olisi ollut jo takana. Kovasti etukäteen pelkäämäni etureisikrampitkin tuntuivat loistavan poissaolollaan. Juoksu on onneksi vahvin lajini ja saan myös voimaa siitä, että pystyn menemään muiden ohi. Ensimmäiset kilometrit menivät noin 5 min/km -vauhdilla. Alkuun vedin 2-3 kilometrin välein yhden energiakarkin, kun pelkäsin, että vatsa alkaa jotenkin reagoimaan epätyypilliseen ravintoon. Ohitin useamman väsyneemmän oloisen puolimatkan kisaajankin ja juoksu tuntui hyvältä, eikä edessä oleva matkakaan tuntunut miltään ylivoimaiselta. Etukäteen olin kuullut vinkkejä, että jyrkimmät mäet Tahkolla kannattaa kävellä, sitkeästi kuitenkin ne juoksuaskelilla töpöttelin ylös, sillä halusin yrittää juosta koko matkan. Huoltopisteillä nappasin juostessa aina mukin vettä, josta pari huikkaa suuhun ja loput päälle. Energiakarkit riittivät melkein toisen kierroksen loppuun ja sen jälkeen aloin vetämään geelejä.

Tulokset Tahkon kisasta
Juoksureitti juostiin neljään kertaan, joten sekin kerkesi tulla tutuksi. Olin odottanut, että juoksun aikana joutuisin käymään enemmän pään sisäistä keskustelua ja tsemppaamaan itseäni enemmän. Juoksu kuitenkin eteni ihan reipasti vauhtia ilman sen suurempaa käskytystä, jotain hyötyä niistä 16 maratonista, jotka olin tätä ennen vuosien aikana juossut. Osa näistä maratoneista on ollut välillä melkoista taistelua juomapisteeltä toiselle ja maaliin pääsy on tuntunut ylivoimaiselta suoritukselta. Nyt Tahkolla kuitenkin pistelin hyvävoimaisena vain tossua toisen eteen kohti maalia.

Kolmannella kierroksella aloin laskemaan mahdollista loppuaikaa ja aluksi katsoin, että 11.15 voisi olla tehtävissä ja sekin olisi varsin hyvä ensimmäiselle täysmatkalla. Vähän mielessäni mietin myös, että 11 tunnin alitus voisi onnistua, mutta en vielä uskaltanut siihen täysin uskoa, kun ajattelin, että kolmenkympin lähestyessä askel muuttuisi raskaammaksi. Kyllähän se vauhti alkoi vähän hyytyä, mutta silti kilometrikyltit tulivat tasaiseen tahtiin vastaan, eikä kilometrivauhdit missään katastrofilukemissa olleet. Aina kofeiinigeelin ottamisen jälkeen sai tekemiseen kivan ekstraboostin.

Juoksureitillä näkyi kyllä aika väsynyttä kulkijaa, tosin en varmaan itsekään ihan mikään kaikista freesein näky tainnut olla. Viimeisellä kierroksella aloin vähän tarkkailemaan kelloa, että ehtisinkö alle 11 tunnin. Päätin yrittää vain ylläpitää vauhtia liikoja puristamatta, kun pelkäsin, että noutaja kerkeäisi vielä nappaamaan, kun ensimmäistä kertaa vedin noin pitkää urheilusuoritusta. Vikalla kiekalla meinasi myös alkaa olla liikuttunut olo siitä, että olin pääsemässä ensimäisellä täysmatkallani maaliin asti. Nopeasti kuitenkin sysäsin ajatukset syrjään ja käskytin itseni fokusoitumaan juoksuun ja hyvään juoksuasentoon. Aloin viimeisillä kilometrillä kyttäämään kelloa tarkemmin ja alkoi näyttää, että 11 tunnin alitus voisi olla mahdollista. Viimeisellä kilometrillä uskalsin alkaa kiihdyttää vauhtia, kun tiesin, että kohta tämä koitos olisi ohi. Ihmeen lennokkaalla askeleella viimeiset sadat metrit menevät, ilmeisesti endorfiiniannostus oli kohdillaan. Maalisuoralla juostessani tuulettelin varmaan ensimmäistä kertaa koskaan kisassa ja maaliviiva ylittyi ajassa 10:58:50!
Täysmatkan ikäsarjojen voittajanaiset (kuva Finntriathlon / Bullseye Photography)
En ollut etukäteen voinut kuvitellakaan, että 11 tunnin alittaminen voisi olla realistista, joten tähän aikaan olin erittäin tyytyväinen. Olin myös odottanut, että olisin ollut ihan raato tuon suorituksen jälkeen, mutta olo oli suht energinen ja jaksoin jopa valvoa puoleenyöhön asti katsomaan ilotuksia. Täydenmatkan suoritus on sen verran pitkä, että siinä kerkeää esiintyä monenlaista ongelmaa, mutta omalla osallani kisasuoritus meni varsin nappiin ja suurempia ongelmia tai epäuskon hetkiä ei oikein ollut. Maltillinen vauhti ja hyvä energiatankkaus oli tosiaan avain onnistuneeseen suoritukseen! Erityisen tyytyväinen olen tuohon juoksuaikaan, ihan kelvollinen maratonaika 180 kilsan pyöräilyn ja 3,8 kilometrin uinnin jälkeen, vielä muutama vuosi sitten olisin ollut tuohon tulokseen tyytyväinen ihan normaalillakin maratonilla.

Lopputuloksissa olin ikäsarjani voittaja ja kaikista naisista 4. Lisäksi tulin myös #kerääkokosarjassa kolmanneksi, joten tähän oli hyvä päättää tämän vuoden triathlonkisakausi :) Nyt palauttelua ja sitten vielä tiukka treenirypistys kohti Vantaan maratonia!

#kerääkokosarjan palkintojako (kuva Finntriathlon / Bullseye Photography)