Mäkijuoksua Espoon keskuspuistojuoksussa

Kisakausi sen kuin jatkuu, näitä alimatkojen kisoja voikin juosta aika tiiviillä tahdilla, kun niihin ei tarvitse niin kevennellä ja niistä myös palautuu aika nopeasti. Muutenkin itselläni kestävyys ei ole ollut niinkään se ongelma, vaan nopeuden puuttuminen, niin näillä lyhyillä kisamatkoilla on tullut tehtyä myös tuota vauhtitreeniä. Kisassa saan itsestäni paljon enemmän irti kuin omalla lenkillä. Viime viikonloppuna oli ohjelmassa 7 kilometrin kisa Espoon keskuspuistojuoksussa. Tuolla on jännästi miehille ja naisille eri pituiset reitit, miehillä on juostavana 8 kilometrin reitti ja naisilla tuo 7 kilometrin reitti. Lisäksi lapsille on vielä tarjolla 2 kilometrin ja 4 kilometrin matkat.

Vaikka olenkin viime aikoina lähinnä vain näistä juoksukisoista kirjoitellut, niin olen myös muutakin urheilua harrastanut. Kerran viikossa on ollut Helsinki Triathlonin uintitreenit ja myös vähän pyöräilemässäkin olen käynyt. Lisäksi olen aloittanut taas lihaskunnon tekemisen ja yrittänyt kerran viikossa käydä bodypump-tunnilla ja kerran salilla. Tällä viikolla alkoi myös viikoittainen Heltrin spinning-tunti. Mutta nyt takaisin itse kisaan.

Toisen kilometrin kohdilla aurinkokin paistoi, päällä taas old school -juoksunumerot (kuva täältä)

Olin kolme vuotta sitten viimeksi juossut tuon kisan ja silloinkin menin paikalle pyörällä ja Tuomarilan suunnilla sitten palloilin ympäriinsä yrittäen etsiä lähtöpaikkaa. Tänä vuonna oli ihan sama kuvio, vaikka koenkin omaavani hyvän suuntavaiston. Alkulämppää tuli sitten vedettyä 22 kilometriä maastopyörällä polkien ja kisanumeron haun jälkeen kävin vielä juosten verraamassa vajaat kolme kilsaa. Kävin vähän tutustumaan reittiin ja se oli paljon mäkisempi mitä olin muistanut! Ainakin ensimmäisellä kilometrin pätkällä oli lähinnä ylä- ja alamäkeä. Edeltävästä kisasta viisastuneena menin lähtöasemiin jo viittä minuuttia ennen starttia, en halunnut jälleen missata sitä.

Samassa startissa lähti koko juoksuporukka, mukaan lukien kaikki lapset. Innokkaina lapset tietty menivät eturiviin starttaamaan, joka on vähän hasardikuvio, kun kovaa juoksevat aikuiset painavat heti päälle startissa. Kisa starttasi heti ylämäkeen, joten monilla hidastui tässä vauhti ja pääsin painamaan kohti kärkeä. Samalla koitin tähyillä, että näkyykö edessäni muita naisia, mutta aika miesvaltaista oli edellä juokseva porukka. Toisella kilometrillä oli kohtalaisen tasainen pätkä ja tässä kohdilla yksi nainen juoksi takaa melkein rinnalleni. Koitin vähän kiristää vauhtia ja pääsin hänen edelleen. Suurin piirtein tässä kohdin naiset kääntyivät omalla reitilleen ja miehet jatkoivat eteenpäin. Enää edessä ei näkynyt muita juoksijoita, joita olisin vähän kaivannut kirittäjiksi. Takanani juossut nainen tosin toimi myös hyvänä kirittäjänä, piti pitää vauhtia yllä sen verran, että sain hänet pidettyä takanani. Toisen ja kolmannen kilometrin aikana olin ihan varma, että hän tulee ohitseni. Kilometrivauhdit olivat hitaita johtuen raskaasta reitistä. Koko ajan sai juosta mäkeä. Puolivälin tienoilla tuli parikin niin jyrkkää mäkeä, että meinasin alkaa kävellä niissä. Juoksemaan tonne kisaan oli kuitenkin tultu, joten päätin tikuttaa ne mäet jonkinlaisilla juoksuaskelilla ylös vaikka se ei välttämättä ollut kävelyä juurikaan nopeampaa.

Näköjään oli taas tärkeää saada statsit talteen... (kuva täältä)

Mäet tuntuivat ilmeisesti raskailta myös perässäni juosseella naisella, sillä hän alkoi tippua vauhdistani. Naisten kisareitti yhtyi puolivälin kohdilla miesten reittiin ja odotin koko ajan, että joku mies tulisi sieltä takaa ohi, jotta saisin vähän kiriapua sekä näkisin selkeämmin, että missä reitti menee. Nyt piti aika käännöksissä vähän tarkistella, että menenkö oikeaan suuntaan. Parissa käännöksessä meinasin mennä väärin vaikka reitti olikin aika selkeästi merkattu. Kun huomasin, että aloin saada välimatkaa toisena juoksevaan naiseen, niin aloin vähän hölläämään vauhdissa enkä puristanut ihan kaikkea irti itsestäni. Edeltävällä viikolla Puistolajuoksussa sain itsestäni selkeästi enemmän irti, kun tavoittelin toisen naisen selkää.

Edelleenkään takaa ei tullut niitä miesjuoksijoita. Kolme vuotta sitten useampi mies oli juossut ohitseni. Varsinaista loppukiriä ei oikein irronnut, kun oma sijoitus oli varma ja myöskään kovin kummoisia aikatavoitteita ei minulla ollut tuohon kisaan. Maalissa kello pysähtyi aikaan 29.38 ja sillä irtosi tuona päivänä ensimmäinen sija. Tulokset löytyy täältä. Heti perääni maaliin juoksi miesten voittaja. Palkintojenjaosta kävin pokkaamassa pokaalin itselleni ja sitten taas pyörän selkään polkemaan kohtia kotia. Eli kelpo urheilupäivä tuli tuosta sunnuntaista :)

Tämän viikon lauantaina on edessä sitten kauden päätöskisa eli Vantaan maraton. Vähän vilpoisaa keliä on luvassa, pitää vähän pohtia, että missä vaatteissa sitä lähtee juoksemaan. Fiilis maratonin suhteen on tällä erää hyvä, ainoastaan vähän huolestuttaa vähäiset juoksukilometrit. 42 kilometriä on kuitenkin aika pitkä matka juosten. Maratonin jälkeen on tarkoitus hetken aikaa vähän höllätä urheilurintamalla, jotta on sitten taas paukkuja treenata kohti seuraavaa kisakautta. Tämän vuoden kisat eivät kuitenkaan täysin pääty tuohon Vantaan maratonin, todennäköisesti käyn noita lyhempiä kisoja joitakin juoksemassa vielä tämän vuoden puolelle. Kalenteriin on merkattu ainakin Viikin Viitonen ja Aktia Cupin kympit. 

Palkintojenjako (kuva täältä)

Kahden kisan viikko

Viime viikolla kävin vetämässä pari kisaa, toisen keskiviikkona ja toisen lauantaina. Matka olivat lyhyitä, 5 km ja 7,55 km, joten niistä palautuisi myös aika nopsasti ja otin ne myös kovemman treenin kannalta.

Keskiviikon kisaan yhdistin pitkän alku- ja loppuverran, jotta saisin tehtyä vähän paremman treenin Vantaan maratonia silmällä pitäen. Keskiviikkona juostiin Indie-Viikin Viitonen eli epävirallinen versio tuosta oikeasta vitosesta ja ajanotto oli kunkin juoksijan omalla vastuulla. Yleensä olen mennyt fillarilla tuonne kisapaikalle, mutta nyt päädyin juoksemaan sinne, jotta saisin vähän enemmän kilometrejä alle. Alkuverraa kertyi sitten reilut 7 kilometriä ja jo tällöin tuntemus jaloissa oli raskas. Ilmeisesti edeltävän sunnuntain kympin kisa tuntui vielä jaloissa. Suunnitelmanani oli yrittää juosta lähemmäs 4 min/km -vauhtia. Lähtöpaikalle oli kertynyt mukavasti porukkaa, sääkin kirkastui iltaa kohden mukavasti ja pääsimme juoksemaan kisaa syksyisessä auringonpaisteessa.

Startissa pari miestä karkasi omia vauhtejaan kauas eteen ja ensimmäiset pari kilometriä juoksin kolmantena juoksijana. Eka kilometri meni alle neljään minuuttiin vaikka koitin vähän jarrutella, ettei edessä olisi pahaa hyytymistä. Tokan kilometrin kohdalla vauhti alkoi hidastua ja ohitseni juoksikin yksi mies. Sain tehdä tosissani töitä, että vauhti pysyi edes jossain lukemissa. Vähän tuntui siltä. Ettei oikein löytynyt parasta puristusta ja sykkeetkin laskivat välillä lähemmäs 170:iä. Viimeisellä kilometrillä vielä yksi mies juoksi ohitseni ja en oikein pystynyt vastaamaan tähän vauhtiin. Loppuajaksi tuli 20:30, joka on tämän vuoden huonoin aikani Viikin Viitosen reitillä, mutta kuitenkin parempi kuin mitä viime vuonna parhaimmillaan juoksin. Keskivauhti oli Garminin mukaan 4:05 min/km, joka nyt on ihan ok ja päivän kunnon mukainen. Maalissa odoteltiin vielä kaikki maaliin ja otettiin ryhmäkuva, jonka jälkeen lähdin sitten hölköttelemään kotia kohti. Jalat tuntuivat aika raskailta kotimatkalla. Vaikka nyt parasta kulkua ollut tuolla Viikin Viitosella, niin erittäin hyvästä treenistä se meni.

Indie-Viikin Viitosen juoksuporukka (kuva täältä)

Viikon toinen kisa oli lauantaina Puistolajuoksussa. Olin tuon kisan kerran aiemmin kolme vuotta sitten juossut ja se oli aika kiva pienempi kisa. Matkana oli 7,55 km ja reitti kulki Malmin lentokentän ympäri. Keli oli jälleen kivan aurinkoinen ja auringonpaisteessa pyöräilin kotoa Puistolaan. Kisapaikalle tultua hain juoksunumeron, joka oli sellainen kankainen solmittava vanhantyylinen juoksunumero. Virittelin juoksuvarusteet kuntoon ja lähdin takki päällä verraamaan. Itse kisan aioin juosta shortseissa ja hihattomassa paidassa. Juoksin alkuverraa parisen kilometriä ja sitten kävin vielä lähtöpaikalla vähän juttelemassa tuttujen kanssa ja heittämässä verryttelytakin pois. Ennen starttia kävin vielä vähän ottamassa lämpöä ja huomasin, että juoksunumero ei oikein pysynyt paikoillaan ja tuntui koko ajan nousevan kaulaan. Koitin sitten viritellä juoksunumeroa eri tyyleillä päälleni ja mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Sidoin narut löysälle ja sitten kireälle, ei toiminut ei. Lopulta sidoin narut spibelttiin kiinni ja sain juoksunumeron pysymään jotenkin paikoillaan. Sitten suuntasin lähtöpaikalle ja sitä lähestyessä kuulin laskun "3, 2, 1" ja näin juoksijoiden starttaavaan! Itselleni tuli pikkaisen kiire, kun en vielä ollut tässä vaiheessa lähtöryhmän luona. Olin verratessa kyllä katsonut, että aikaa olisi pitänyt vielä hyvin olla. No, ei auttanut muu kuin lähteä juoksemaan ja nollata verrakilsat Garminista sekä laittaa se uudelleen käyntiin. Ensimmäisellä puolella kilometrillä juoksin melkein puskissa, että pääsin porukan ohi ja vähän ehkä liiankin lujan startin otin, kun se lähtö tuli niin yllätyksenä. Ohitteluista huolimatta eka kilometri meni aikaan 3:51. Tokalla kilometrillä koitin vähän rauhoittua ja juoksin hetken aikaa kolmen miehen kanssa. Sain aika nopeasti todettua, että heidän vauhtinsa tuntui liian hitaalta, joten irrottauduin porukasta ja joku taisi siitä porukasta lähteä peesiini, kun kovaa huohotusta kuului takaa.

Edessä näkyi kolmen miehen jono ja aika pitkään välimatka heihin pysyi samana. Toka kilometri oli vielä alle neljän minuutin, mutta kolmas meni jo aikaan 4:06. Juoksufiilis tuntui yllättävän hyvältä, vaikka aamulla oli tuntunut vähän, että oli henkistä kisaväsymystä. Jalat tuntuivat hyvältä ja hengitys tuntui kulkevan. Edelle menevästä kolmen miehen jonosta yksi mies tipahti ja pääsin hänen ohitseen. Vähitellen jäljelle jääneiden kahden miehen selät tulivat vastaan ja heidät kiinni saatuani jäin juoksemaan etumaisen miehen perään. Neljäs kilometri meni aikaan 4:12, joten totesin, että vauhti on liian hidasta eikä sen miehen perään kannata jäädä juoksemaan. Otin sitten irtioton, mutta jonkin matkan jälkeen ohittamani mies tuli uudestaan edelleni. Hetken aikaa siinä juoksin ja tuntui, että minulla oli paukkuja kovempaankin vauhtiin, joten kiristin vauhtia ja menin hänen ohitseen. Viides kilometri olikin sitten reippaampi, 4:02. Tosin siinä oli vähän enemmän alamäkeä, kun puolestaan tuolla hitaalla neljännellä kilometrillä oli vähän enemmän nousua. Muuten reitti oli suht tasainen.

Puistolajuoksu

Näin kaukana edessä kaksi juoksijaa ja luulin niiden molempien olevan miehiä. Olin etukäteen vähän katsonut osallistujalistaa ja bongannut pari kovempaa naisjuoksijaa sieltä, joten ajattelin, ettei tuossa kisassa olisi mahdollisuuksia kovin korkeille sijoituksille. Muutenkin, kun lähtö oli ollut vähän säätöä, niin minulla ei ollut mitään tietoa sijoituksestani. Olin vain ajatellut, että ne kovemmat naisjuoksijat ovat menneet jo ihan omia menojaan kaukana edessä. Kuudennen kilometrin aikana aloin saavuttaa vähän noita kahta edelle mennyttä juoksijaa ja huomasin, että jälkimmäinen heistä oli naisjuoksija ja hän näytti vähän tippuvan edelle menneen miehen perästä. Kuuden kilometrin lähestyessä kisaviettini alkoi heräämään ja aloin tavoittelemaan edelle menevän naisen selkää. Välimatkaa oli sen verran paljon, etten uskonut saavani häntä ennen maalia kiinni, mutta otin tavoitteeksi sen välimatkan lyhenemisen. Juoksu oli tuntunut rennon kovalta tuonne kuudenteen kilometriin saakka, joten uskalsin alkaa kiristää vauhtia, vaikka ei se kauhean mukavalta tuntunut. Sykkeet nousivat ja selkä läheni hitaasti. Seitsemännen kilometrin lähestyessä sain yhdeltä toimitsijalta kuulla, että olin kolmantena. Olin luullut, että edellä oli mennyt useampi kovempi naisjuoksija, joten tästäkin sain vähän lisää taistelutahtoa. Seitsemäs kilometri meni aikaan 3:56, josta sain vähän boostia, kun pystyin vielä kisan loppuvaiheilla kiristämään vauhtia.

Maalissa Puistolajuoksussa

En vielä tuolloin seitsemän kilometrin kohdallakaan uskonut, että voisin päästä edelle menneen naisen ohi. Ilmeisesti hänen vauhtinsa alkoi hyytyä, sillä viimeisen parin sadan metrin kohdalla pääsin hänen kohdalleen. Olin ihan varma, että hän kiristäisi vauhtiaan huomatessaan minut, mutta näin ei kuitenkaan käynyt ja ylitin maaliviivan paria sekuntia ennen häntä. Ajaksi tuli 30:25 ja Garmin näytti vauhdiksi 4:00 min/km. Käynnistin sen mittarin muutama sekunti virallisen startin jälkeen. Olin tyytyväinen, että juoksi oli kulkenut hyvin ja jalat tuntuivat hyviltä sekä siihen, että sain lopussa vielä puristettua loppukiriä. Ilman tuota taistelua sijoituksesta en usko, että olisin saanut itsestäni vastaavaa puristusta irti. Ensimmäiseen sijaan oli sen verran pitkä väli, etten olisi siitä päässyt taistelemaan edes hyvällä startilla. Kisan jälkeen huomasin, että startti oli ollut kolme minuuttia liian aikaisin. Jännä, ettei startti voinut olla tasan klo 13. Juoksu meni kuitenkin sen verran hyvin, ettei tuo huono startti niin edes harmita :) Juoksun tulokset löytyy täältä.

Vantaan maraton alkaa vähitellen lähestyä, enää ei ole montaa päivää jäljellä. Kuntoni tuntuu olevan hyvä, mutta vähän olen huolissani liian vähäisistä juoksukilometreistä. 20 kilometrin lenkkejä en ole tehnyt käytännössä yhtään kevään jälkeen ellei nyt lasketa puolimatkan trikisoissa juostuja puolimaratoneja ja Vuosaaren puolimaratonia. Vähän olen tavoitevauhtia Vantaalle pohtinut ja todennäköisesti suunnitelmani on lähteä juoksemaan 4:40 min/km -vauhtia juoksemaan, joka riittäisi 3.20 ajan reiluun alitukseen. Vielä on kuitenkin 1,5 viikkoa aikaa hioa kisastrategiat kuntoon!

Kisanumeroviritelmää ja auringonpaistetta

Kympin juoksua

Tässä jälleen kisaraporttia. Näitä kisoja on nyt aika hyvin joka viikonlopulle osunut ja sama tahti jatkunee Vantaan maratonille saakka, jonka jälkeen onkin sitten tiedossa vähän offseasonia. Mutta nyt itse kisaraporttiin. Tällä kertaa vuorossa oli Espoon rantamaratonin rantakymppi, taisi olla nyt viides kerta, kun kyseisen kisan juoksin. Tapahtuma on ilmainen Aallon opiskelijoille ja alumnille, ja mukana on yleensä paljon vanhoja opiskelukavereita.

Kisapäiväksi oli lupailtu aurinkoa ja aamu valkenikin aurinkoisena, mutta myöhemmin iltapäivällä alkoikin sitten sataa ihan reippaasti ja siinä vaiheessa, kun lähdin fillaroimaan Otaniemeen sade oli vain tihkua, mutta nopeasti se siinä yltyi ja pysähdyinkin vetämään sadetakin päälle. Mitäköhän mun päässä oli liikkunut, kun en sitä heti alkuun laittanut päälle vaan annoin toisen takin ja sen alla olevien vaatteiden kastua :D Myöskään sadesuojaa en aluksi ollut vetänyt repun päälle. No nyt tein nuo korjausliikkeet ja jatkoin matkaa kohti Otaniemeä. Otaniemessä keli oli puolestaan sateeton. Tietty maa oli sielläkin märkä. Kävin hakemassa juoksunumeron ja aloin kuoriutumaan märistä vaatteista. Paljon näkyi tuttuja.

Puoli tuntia ennen starttia lähdin lämmittelemään ja kävin parisen kilsaa juoksemassa. Jalat tuntuivat aika hyviltä, mutta jotenkin oli sellainen fiilis, ettei henkisesti olisi ihan valmis pusertamaan kovaa vauhtia. Vähän alkaa ehkä kisakausi jo painaa. Alkuverran aikana paistoi aurinko. Tämän jälkeen menin vielä käymään kisakeskuksen sisällä juomassa ja vessassa, ja keli oli tänä aikana muuttunut radikaalisti. Vettä tuli ihan kaatamalla. Vähän aikaa odottelin sisällä ja sitten kävin vielä tekemässä lyhyet lämmittelyvedot. Sitten lähtöviivalle ja siinäkin bongailin muutamat tutut ja jotenkin keskityin niin paljon sosiaaliseen puoleen, että startti tuli lopulta vähän yllättäen. Jotenkin mulla meni ihan pasmat sekaisin ja en tiennyt, että pitäisikö oma mittari käynnistää heti vai starttiviivan ylityksen jälkeen. Päädyin sitten laittamaan puolessa välissä, ratkaisu sekin :D

Alku lähti aika reippaasti liikenteeseen, mutta koitin vähän hillitä vauhtia. Toisen kilometrin aikana ihmettelin, että miten kuulen oman puuskutukseni niin selvästi ja sitten tajusin, että kuulokkeista kuulunut musiikkia. Olin musat alkuverran aikana viritellyt korville, starttialueella musa soi sen verran kovaa, etten kuullut omista kuulokkeistani mitään ja siten en huomannut, että se oli lakannut. Starttialueella joku ilmeisesti huitaissut piuhan vähän irti selkäpuolella olevasta kännykästä ja samalla tämä oli pätkäissyt musan. Hetken aikaa pohdin, että alanko vauhdissa säätämään noita musiikkeja ja lopulta päädyin, että matkaa on sen verran paljon, joten kyllä ne kannattaa säätää, muutenhan olisin turhaan kantanut isoa kännykkää tuon juoksun ajan. Kännykässäni on 8-numeroinen pin-koodi, jota oli hieman haastava näpytellä vauhdissa ja pari ekaa kertaa menikin väärin. Viimein sain musan taas kuulumaan kuulokkeista ja olin laittamassa kännykkää takaisin spibelttiin, kunnes huitaisin itse sen kuulokepiuhan siitä irti. Ei muuta kuin sama säätö alusta.. No viimein oli musat taas soimassa ja pääsin keskittymään itse juoksuun.

Jalat tuntuivat juoksussa hyviltä, mutta hengitys oli jälleen kerran se rajoittava tekijä ja jotenkin en saanut ihan viimeistä puserrusvaihdetta päälle. Sykkeetkään eivät kympin juoksuun nähden nousseet kovin korkealle. Joitakin yksittäisiä selkiä tuli ripotellen vastaan. Puolen välin jälkeen osui pari vähän tiukempaa ylämäkeä ja tässä vaiheessa tuli vedettyä koko kisan hitain kilometri (4.22). Koitin keskittyä hyvään hengitykseen, mutta silti se oli aika puuskuttavaa ja sai tehdä tosissaan töitä, ettei vauhti hidastuisi. Tai taisi se hidastuakin, mutta että hidastuminen olisi edes vähäistä. Aika varhaisessa vaiheessa oli selvää, ettei tästä tulisi uutta ennätysaikaa, mutta koitin motivoida itseäni juoksemaan kovan kympin. Mieleen tuli välillä ajatuksia vauhdin hidastamisesta ja mukavammasta juoksuvauhdista, koitin nopeasti sysätä nämä ajatukset syrjään ja korvata ne positiivisimmalla ajatuksilla. Puolen välin tienoilla olin bongannut, että kauempana edessä juoksi yksi nainen. Nopeammat naiset olivat kadonneet näkyvistä jo heti ensi metreillä. Nainen juoksi kuitenkin sen verran kaukana, etten uskonut saavani häntä kiinni.

Juoksun aikana aurinko paistoi koko ajan ja välillä oli jopa melkein liian kuuma vaikka juoksin shortseissa ja hihattomassa. Oikein aloin odottamaan, että pääsisin juoksemaan viimeiset pari kilometriä varjoisalle hiekkatielle. Vauhti oli selkeästi hidastunut alusta, nyt kilometrivauhdit pyörivät 4.10 min/km -lukemissa. Parilla viimeisellä kilometrillä sen edessä juosseen naisen selkä alkoi lähestyä, mutta minulta ei oikein löytynyt paukkuja nopeaan kiinniottamiseen. Maalin lähestyessä saavutin metri metriltä tätä naista ja urheilukentälle tultaessa olin noin 10 metriä hänen perässään ja otin irti kaiken mitä jaloista ja kropasta lähti, jotta pääsisin sen naisen ohi. 10 metriä ennen maalia pääsin hänen rinnalleen, hän huomasi loppukirini, mutta liian myöhässä eikä hän saanut enää vauhtia nostettua tarvittavaa määrää ja taisin yhdellä askeleella voittaa sen naisen. Tuloksia katsellessa olin näköjään startannut sen verran taaempaa, että voitin lopulta hänet parilla sekunnilla, vaikka maaliviiva ylitettiinkin melkein samaan aikaan. Loppuaikani oli 41:45 ja tällä irtosi 5. sija. Naisten kolmen kärki oli juossut alle 40 minuuttiin ja neljäskin oli juossut tasan 40 minuuttia, joten ihan tyytyväinen voi olla tuohon sijoitukseen. Paremmilleen ei harmita hävitä :)

15 sekuntia jäin Midnight runissa juostusta ennätyksestä, eli ei tämä rantakymppi nyt niin radikaalisti huonommin mennyt. Hyvää treeniä oli jälleen tuo kisa! Kisan jälkeen käytiin vielä kaverin kanssa uimastadikalla uimassa, kun se oli viimeistä päivää auki. Iltapäivällä keli oli ihanan aurinkoinen ja oli aika kesäisä fiilis uida ulkona auringonpaisteessa :) 

Tulokset löytyy täältä.

Maalissa

Hapokas puolimaraton Vuosaarijuoksussa

Kisakausi sen kuin jatkuu. Lauantaina tuli pitkästä aikaa vedettyä kisa, jossa vauhdinjako oli kaikkea muuta kuin tasainen eli ei ollut nyt ihan oppikirjasuoritus :D Kisapäiväksi osui aurinkoinen ja lämmin syyskuunpäivä, ainoastaan tuuli tuntui kohtalaisen kovalta. Pyöräilin kotoa Vuosaareen ja aika vastatuuleen sai polkea, tuntui ettei pyörä oikein kulkenut mihinkään. Mutta muuten keli tuntui olevan oikein sopiva kisapäivälle.

Kisan startti (kuva täältä), punaisen lapun kanssa juoksivat puolimaratoonarit ja varttimaratonin juoksijoilla oli keltainen lappu

Alkuun kävin vähän verraamassa ja juttelin muutaman tutun kanssa, sitten olikin aika asettautua lähtöviivalle. Viime vuonna voitin naistensarjan tuolla Vuosaarijuoksussa kohtalaisen huonolla ajalla, joten nytkin ajattelin, että olisi mahdollista päästä kärkisijoille. Alussa lähdinkin sitten tästä syystä yhden kovaa juosseen naisen perään ja tämä koitui sitten turmiokseni ja sain sitten kärvistellä happojen kanssa loppukisan. Ekan kilsan juoksin aikaan 3.53 ja piti oikein kahteen kertaan katsoa lukemaa Garminista ja tuolle ekalla kilometrille osui vieläpä enemmän nousua kuin laskua. Vauhti oli kovempi mitä juoksen 5 kilsan kisoissa. Olin etukäteen mielessäni pohtinut, että hyvä vauhtitavoite vois olla 4:15 min/km, joka olisi itselleni varsin reipas vauhti puolimaratonilla. Ekan kilsan jälkeen en kuitenkaan hidastanut, vaan jatkoin roikkumista sen naisen perässä ja ilmeisesti piuhat päässä olivat pitkät, kun kolmaskin kilometri meni alle neljään minsaan. Neljännen kilometrin aikana aloin vähitellen tajuamaan, etten pysy sen naisen perässä ja hidastin vauhtia. Vastatuuliosuus myös auttoi tuossa vauhdin hidastamisessa, kun suoraan edessä ei ollut enää ketään juoksemassa.

Vauhdit alkoivat pyöriä 4:20-4:30 min/km lukemissa ja joitakin juoksijoita tuli ohitseni. Myös yksi nainen, jonka jälkeen putosin neljännelle sijalle. Reitti oli tänä vuonna eri kuin viime vuonna ja tykkäsin etenkin rantapätkästä, jonne oli kerääntynyt aika kivasti väkeä ja ihmiset kannustivat myös terasseilta. Puolen välin aikaan menin yhden miehen ohitse ja hänen kanssaan tuli vähän matkaa juostua yhdessä, hänellä oli myöskin ollut tavoitteena 1,5 tunnin alitus. Tuulisilla pätkillä hän koitti ehdottaa vuorovetoja ja päädyin itse enemmän vetohommiin, kun hänen perässään juostessa vauhti tuntui hiipuvan liikaa.

Vakavaa hommaa.. ja jalkaterät kääntyvät taas ulospäin (kuva Pekka Reittilä)

Neljästoista kilometri oli ensimmäinen kilometri joka meni yli 4:30 min/km -vauhdin ja tämän jälkeen alkoikin tulla paljon hitaampia kilometrejä. Tokalla kierroksella sai juosta lähes koko ajan niin, ettei edessä näkynyt muita juoksijoita. Sain tehdä tosissani töitä, että vauhti pysyisi edes jollain tasolla. Välillä tuntui, ettei oikein löytynyt kunnon puserrusta ja sykkeetkin pääsivät laskemaan alle 170:n. Ensimmäisten kovien kilometrien aiheuttamat hapot tuntuivat kropassa pahana olona ja väsymyksenä, jalat puolestaan tuntuivat ihan hyviltä, mutta tuntui, ettei hengitys- ja verenkieltoelimistö sallinut kovempaa vauhtia.

Keli oli sen verran lämmin, että joka huoltopisteellä otin vesihörpyn ja heitin lopun veden päälleni. Kisan hitain kilometrivauhtini oli 4.52, joka on minuutin hitaampi kuin kovin vauhtini. Eli ei tosiaankaan mikään tasainen vauhti.. Olin jo ajat sitten heittänyt hyvästit uuden ennätyksen juoksemiselle, mutta päätin yrittää motivoida itseäni juoksemaan edes elämäni toiseksi parhaimman puolimaraton ajan. Viimein se maalikin alkoi lähestyä ja kovin kovaa loppukiriä ei oikein urheilukentällä irronnut. Ajaksi tuli 1:32:29, joka on reilun minuutin hitaampi mitä juoksin HCR:llä toukokuussa. Tasaisemmalla vauhdinjaolla tulos olisi voinut olla parempi, ensi kerralla pitää keskittyä siihen, ettei tule hölmöiltyä liikaa ekoilla kilometreillä :D

Kisan tulokset löytyy täältä: http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2015_vuosaari/

Kisan jälkeen, taisi muuten olla pienin kisanumero, jolla olen koskaan kisannut

Tough Viking -kisa

Pari viikkoa sitten kaverini voitti Sportyfeel joukkueosallistumisen Tough Viking -kisaan, joka on siis reilun 12 kilometrin pituinen estejuoksukisa. Jossain mielenhäiriössä lupauduin sitten lähtemään joukkueeseen mukaan :D Olen kerran käynyt vähän vastaavanlaisessa kisassa Hakunilan Extreme runissa kolmisen vuotta sitten ja olihan se ihan hauska, mutta enemmän olen viihtynyt tavallisissa juoksukisoissa.

Valmiina kisaan

Ensimmäinen este oli juosta näiden kavereiden ohi

Toinen este

Joukkueemme tavoite oli vetää kisa läpi rennolla meiningillä ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Ennen kisaa kävimme pitkät pohdinnat, että missä vaatteissa sitä oikein kannattaisi lähteä. Reitin vesi-/uintiesteiden takia olisi hyvä vetää kisa sellaisissa varusteissa, jotka eivät niin keräisi vettä, mutta matkalla olisi kuitenkin paljon ryömimistä ja kiipeilyä, joihin puolestaan sopisivat vähän peittävämmät vaatetukset. Kisaosallistumisen sponssaavalta taholta eli Sportyfeeltä me tulisimme saamaan kisaa varten t-paidan ja pitkähihaisen paidan. Päädyin lopulta laittamaan päälle tiukat juoksushortsit, pitkät sukat ja juoksukengät, jotka olisin valmis heittämään pois kisan jälkeen. Käsineiksi laitoin sellaiset neopreeni-/kumihanskat, joissa tuntui ainakin kuivana olevan erinomainen pito. Näiden lisäksi suunnittelin laittavani tuon pitkähihaisen Sportyfeel -paidan. Tuo pitkähihainen paita paljastuikin lopuksi olemaan paksumpi pitkähihainen verkkapaita, joten me kaikki päädyimme juoksemaan t-paidoissa. Keli oli sateesta huolimatta sen verran lämmin, että sillä tuntui tarkenevan hyvin.

Noiden tankkien ali uitiin

Verkkoaita

Ennen starttia kerkesimme tsekata osan esteistä, etenkin ramppi näytti todella haastavalta ja totesin, että siitä tulisi ihan suosiolla burbee -piste itselleni. Mikäli ei päässyt jostain esteestä, niin ne pystyi ohittamaan tekemällä 30 burpeeta. Ennen starttia oli kävimme juoksemassa lyhyen verryttelyn ja sitten vedimme vielä ohjatun alkulämpänkin, jonka jälkeen siirryttiin lähtökarsinaan. Ensimmäinen este oli juosta jengifutareiden läpi ja alkuun vaikutti, että pääsisin ilman osumaa näiden läpi, kunnes sivulta tuli isku, jonka seurauksesta lensin maahan. Hyvä alku kisaan! :D Äkkiä ylös ja etsimään muut joukkueen jäsenet. Seuraava este olikin sitten helpompi, juostiin renkaiden yli.

Ramppi

Vähän oli kosteaa

Kolmannella esteellä pääsi sitten jo kastumaan, edessä oli tynnyreiden alitus vedessä. Vedestä on onneksi triathlonharrastuksen myötä tullut itselleni ihan mukava elementti, joten oikeastaan kaikki nuo kisan vesiesteet olivat yllättävän mukavia. Tynnyreiden alituksessa piti vain vähän varoa, ettei saanut edelle menevän lenkkarista potkua kasvoihin. Tämän esteen jälkeen kerättiin taas porukka kasaan ja sitten olikin pidempi pätkä juoksua ennen seuraavaa, joka oli panssarivaunujen ali ryömiminen ja yli kiipeäminen. Tässä sain polven ensimmäistä kertaa verille ja kisanumerokin meinaisi lähteä irti. Seuraavana oli vuorossa tasapainoilu lankuilla, joka sujui meiltä kaikilta helposti.

Sähköeste

Ramppi odottaa kisaajia

Seuraavaksi juoksureitti suuntasi kohti Alppipuistoa ja siellä oli edessä Uphill Challenge, jossa päästiin vetämään mäkeä useampaan kertaan ylös ja alas. Sade teki etenkin alaspäin menosta haastavan, paikka paikoin oli aika liukasta. Mäkien jälkeen päästiin ryömimään piikkilankojen ali ja kiva mutakuorrutus saatiin myöskin. Reitti kulki yli junaradan vieressä olevien kallioiden ja märillä kallioilla tuntui, ettei lenkkareissa pahemmin ollut mitään pitoa. Töölönlahdella odotti seuraava este, joka oli kiipeilyä ja ryömimistä metallisten esteiden yli ja ali. Kiipeilyteema jatkui Oopperan amfiteatterilla, jossa edessä oli negatiivisten seinien ylikiipeäminen. Näiden jälkeen oli vuorossa Monkey Barit, joihin oman haasteensa toi sateen tuoma märkyys ja liukkaus.

Monkey Barit

Vesitankki

Vesitankki

Sitten olikin vuorossa pidempi juoksupätkä, joka päättyi siihen isoon ramppiin. Vain yksi meistä pääsi sen esteen, muut vetivät burpeet. Seuraava este oli jälleen helpompi, hypittiin tuliesteiden yli ja ylitettiin muutama aita. Näiden jälkeen vuorossa oli taas kiipeilyä verkkoaitaa pitkin, se näytti jotenkin niin hasardilta että menin tekemään suoraan vain burpeet. Monet viettivät pitkän ajan verkkoaidan päällä puupalkkia halaillen Vesiesteistä olikin tovi ollut jo taukoa ja seuraavassa pääsimme vähän puhdistautumaan, kun edessä oli läpikulku vesialueen poikki. Jotenkin kun tänä kesänä on tullut uitua välillä aika viileissä vesissä ja myöskin siellä Aurajoessa, niin ei tuntunut oikein yhtään oudolta mennä veteen tuolla Eläintarhanlahden luona.

Joukkueemme ennen kisaa

Koko Sportyfeel-porukka ennen kisaa

Lähtemässä kisaan

Vesiesteeltä suunnattiin kohti seuraavaa kiipeilyä, kyseessä oli ns. tikapuiden ylitys ja telineissä oli noita tankoja aika harvoilla väleillä. Seuraava este oli yksi kisan helpoimmista, piti vain nostaa iso rengas ylös maasta ja kääntää se toisin päin. Naisille oli tarjolla pienemmät ja kevyemmät renkaat. Vastapainoksi tälle, niin seuraava este oli jälleen burpeepiste itselleni. Esteessä piti kiivetä märkää köyttä pitkin ylös ja kilkuttaa kelloa. Kokeilin vähän nousta köydellä, mutten saanut märästä köydestä mitään pitoa.

Tässä vaiheessa alettiin olemaan jo voiton puolella, eikä matkaa ollut enää paljoa. Pääsimme jälleen hankkimaan kunnon mutakuorrutuksen, kun edessä oli jälleen ryömintään verkon ali ja siellä ryömiessä pääsi tosiaan ottamaan lähituntumaa maahan ja muutama kastematokin siellä näkyi. Tämän esteen jälkeen olisi kyllä hyvä ollut saada muutama kuva, kun olimme yltä päältä mudassa. Seuraava este oli kuitenkin jälleen vesieste, niin pahimmat mudat sai huuhdottua pois. Esteellä ryömiä vedessä verkon ali kuivalle maalle.

Loikkimassa tuliesteellä

Tämän jälkeen jäljellä oli enää kaksi viimeistä estettä eli jäätankki ja sähköeste. Olin etukäteen katsonut videoita viime vuoden kisasta ja osa kisaajista oli sähköesteellä tipahtanut maahan saatuaan sähköiskun esteeltä. Odotin mielenkiinnolla, että olisiko isku tosiaan niin kova. Toka vikalla esteelle veden oli tarkoitus olla jääkylmää ja oli siihen kisan alussa kaadeltu jäitäkin, mutta ei se vesi tuntunut kovin paljon kylmemmältä mitä vesi oli siinä Eläintarhanlahdella. Sähköesteellä juoksin valmiiksi kyyryasennossa, mutta ei niistä mistään piuhoista mitään tullut. Sain ainoastaan tuntea kovan vesisuihkun, kun juoksin juuri letkunpitäjän edestä. Jälkeenpäin kuulimme, että sähköeste oli laitettu pois päältä jo melko alkuvaiheessa kisaa, kun kaksi miestä oli saanut sen verran pahan tällin esteeltä, että heidät oli viety sairaalaan.

Juoksemassa kohti ramppia

Toiseksi viimeinen este

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä fiilis! Oli hauska vetää kisa joukkueen kanssa, yksin en ehkä lähtisi tuon tyyppistä kisaa vetämään. Kisan jälkeen suihkuun mennessä huomasi hyvin, että iho oli vähän naarmuuntunut kisan aikana, kun polvia ja kyynerpäitä kirveli eli ehkä pitkissä kisaaminen olisi ollut parempi vaihtoehto :) Kiitokset vielä Sportyfeelle järjestelyistä!

Maaliin tulossa

Tuplakisaviikonloppu: Midnight Run ja Tour de Helsinki

Viime vuonna tein melkein vastaavan kombon, eli lauantai-iltana ensin kova kymppi Midnight Runissa ja sunnuntaina pitkä fillarilenkki, kun ajeltiin kaveriporukassa oma varjo-TDH eli Tour de Helsingin lenkki toiseen suuntaan. Tänä vuonna olin sitten myös osallistujana tuolla TDH:lla.

Midnight Run -paita & ranneke ja TDH:n kisanumero

Lauantaina kävin päivällä vetämässä kevyen uinnin uimastadikalla ja vähän herättelemässä kroppaa illan kisaa varten. Yleensä nuo iltakisat eivät oikein ole optimeja itselleni, aamupäivän lähdöt ovat parempia. Meillä oli työporukan kanssa tänäkin vuonna saunatila varattuna Senaatintorin vierestä, jonne suuntasin sitten hyvissä ajoin valmistautumaan kisaan yhdessä työkavereiden kanssa. Olin lupautunut vetämään lämmittelylenkin, joten puoli yhdeksän aikaan suuntasimme parin kilometrin lämmittelylenkille. Tämän päätteeksi vedin vielä vähän kovemmat avaavat vedot yhdessä yhden työkaverin kanssa ja sitten olikin aika etsiytyä omaan lähtökarsinaa. Porukkaa oli kerääntynyt paljon Senaatintorille ja tunnelma oli hyvä. Lähtöä odotellessa alkoi jo vähän jännittää juoksu, sillä en oikein yhtään tiennyt kuinka lähtisi kulkemaan, sillä olen kesän aikana juossut vain 1-2 lenkkiä viikossa ja kovia juoksuja ei ole tullut käytännössä yhtään tai no ehkä yksi Heltri Cupin Rykäsyssä. Tiistaina olin vielä käynyt pitkän tauon jälkeen Malminkartanonolla juoksemassa mäkivetoja ja hankkimassa kunnon reisijumin. Jalat tuntuivat vielä lauantainakin vähän raskailta, mutta olin loppuviikon koittanut ottaa aika kevyesti ja perjantaina pidin ihan lepopäivänkin.

Velodromilla kisanumeron hakureissulla

 Etukäteen pohdin, että voisin yrittää lähteä juoksemaan 4:15 min/km -vauhtia. Se vaikutti aika realistiselta vauhdilta, jos osuisi hyvä juoksupäivä. Kun startti lähti, niin koitin ottaa ekan kilometrin iisisti, kun siinä noustiin heti alkuun Tähtitorninmäelle. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:10 eli nousun huomioon ottaen ihan reipas alku, muttei mikään liian kova. Seuraavat pari kilometriä menivät alle 4 min/km -vauhtia ja tässä vaiheessa alkoi vähän huolestuttaa, että menenköhän vähän turhan kovaa vauhtia. Sykekin huiteli yli 180:n, joka on itselleni aika korkea. Jalat tuntuivat hyviltä ja hengityskin tuntui kulkevan, päätin kuitenkin vähän himmata, sillä pelkäsin hyytymistä. Seuraavat kilometrit menivät vähän hitaampaa, mutta silti tavoitevauhtia kovempaa. Katajanokan suunnilla vauhti alkoi lähestyä tuota etukäteen miettimääni vauhtia. Sykelukemat olivat edelleen yli 180. Katajanokan kohdilla alkoi tuntua jo varmalta, että uusi ennätysaika olisi tulossa, kunhan pitäisi saman vauhdin yllä tai varaa olisi vähän hiljentääkin.

Midnight Runin kisakeskus Senaatintorilla

Juoksemaan mahtui hyvin oikeastaan ekan kilometrin jälkeen ja kannustusta oli tarjolla mukavasti pitkin reittiä. Tykkäsin myös eri valo- ja musiikkipisteistä reitillä. Viimeisellä kilometrillä kiristin vähän vauhtia, kun aloin luottaa siihen, ettei voisi enää niin hyytyä ennen maalia. Maali oli Tuomiokirkon portaiden juurella ja oli hienoa juosta maalisuoraa pitkin siinä tietäen, että juoksu oli kulkenut hyvin ja uusi enkka oli tulossa! Ajaksi tuli 41.30, joka on noin 40 sekuntia parempi kuin edellinen ennätykseni. Sijoitukseni oli kaikista naisista 11/5926 ja naisten yleisessä sarjassa 5/2992. Ei nyt ihan palkintosijoista taisteltu, mutta nopeimpien juoksijoiden joukossa tuli maaliin juostua :)

Starttiryhmää

Juoksun jälkeen oli vielä jälkipuinnit työkavereiden kanssa saunatilassa ja puolenyön aikaan suuntasin kotiin lepäämään ennen sunnuntain pyöräilyä. Yö oli vähän levoton, kun kroppa kävi vähän kierroksilla kovan juoksun jälkeen. Pyöräilyn suhteen en ottanut mitään aikatavoitteita, vaan tavoitteena oli lähinnä ajaa se läpi vähän normaalia lenkkivauhtia reippaammin ja selvitä ilman kolareita. Koska tiesin, että Tour de Helsinki on vähän kolarialtis kisa, en ollut vielä vaihtanut Vectoreita triathlonpyörästä maantiepyörään enkä myöskään ottanut uutta Garminin pyöränmittaria matkaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Muistossa oli vielä kolmen vuoden takaiset kokemukset kyseisestä kisasta, silloin olin tosin vasta aloittelija maantiepyöräilyssä. 

Juuri ennen starttia

 Ajoin kotoa suoraan lähtöpaikalle ja porukkaa oli jo hyvin kerääntynyt sinne. Lähtö oli aika hidas ja saattoajo oli todella hidasta, oli välillä melkein vaikeaa pysyä pystyssä, kun ajettiin niin hitaasti. Saattoajon aikana bongasin yhden kaverini, jonka kanssa päätettiin ajaa kaksin koko lenkki ja pysähtyä joka huoltopisteelle. Saattoajo tuntui olevan tällä kertaa kohtalaisen siistiä, ei mitään älyttömiä suhauksia laidasta laitaan yms. Vapaa-ajon alkaessa päästiin aika kivasti kaksin ajelemaan kaverini kanssa ja alun pahimmat huonokuntoiset tiepätkät menivät ihan hyvin, kun ei tarvinnut ryhmässä jännittää, että meneekö joku edellä ajava nurin. Välillä peräämme jäi joitakin ohitettuja kuskeja peesaamaan.

Maali

Ennen ensimmäistä taukopaikkaa näimme sitten sen pahimman kolaripaikan ja se kyllä pysäytti. Monta ajajaa oli maassa ja verissäpäin, ambulansseja ei vielä tässä vaiheessa näkynyt. Näin myös sen naisen, joka oli medihelillä kiidätetty myöhemmin hoitoon. Pysähdyimme ensimmäiselle taukopaikalle ja nautimme sen antimista. Ja sitten ei muuta kuin takaisin satulan päälle. Samassa yhteydessä ohi meni iso ryhmä (26 ryhmä), pari muuta isoa ryhmää (28 ja 29 ryhmät) olivat menneet ohi taukomme aikana. Melkoista vauhtia nuo ryhmät pitivät, sillä olimme vapaa-ajon aikana ajaneet yli 30 km/h -vauhdilla.

Maalissa

26 -vauhtiryhmän perällä totesimme, ettemme jää siihen roikkumaan. Touhu näytti aika sekavalta, jengi suhaili laidasta laitaan. Vierekkäin ajoi 3-4 henkeä. Sopivan paikan tullen lähdimme ohittamaan tätä ryhmää, joka oli yli 100 metrin pituinen letka. Samalla myös joku autokin lähti ohittamaan tuota sakkia. Ohittaessa tätä ryhmää yksi mies kaatui 10 metriä kaverini edellä. Takaapäin katsoessa näytti, ettei mies ollut ainakaan osunut kehenkään ja tiekin näytti olevan hyväkuntoinen suora tie. Kai hän oli tehnyt jonkun ohjausvirheen tai pullon kanssa säätänyt jotain. Tämä mies nousi nopeasti istumaan, vaikutti ettei hän ainakaan vakavasti itseään satuttanut. Tuon nähtyäni olin entistä tyytyväisempi päätöksen olla ajamatta noissa jättiryhmissä. Tänä vuonna olen käynyt ajamassa pari muutakin pyöräkisaa, Keravan kevätpolkaisun ja Vuelta Vantaan, ja niissä meininki on ihan eri luokkaa ja niissä on mielestäni miellyttävä ajaa ja varmasti jatkossakin aion niihin osallistua. Tour de Helsingillä oli vain ihan liian paljon porukkaa ja ihan liian isoja ryhmiä sekä kokemattomia ajajia niissä.

Toisen taukopaikan päätimme skipata, sillä tällöin pääsimme kätevästi 28 ryhmän edelle. Peesiin tuli aina välillä satunnaisia polkijoita hetkeksi roikkumaan. Yhdessä vaiheessa keräsimme peräämme 10-15 henkeä, tyytyväisinä näyttivät siellä perässä roikkuvan. 80 kilsan jälkeen alkoi sitten satamaan ensimmäisen kerran ja tässä vaiheessa tuo peesiporukka tiputtautui pois. Sateessa ajoa on tullut tänä vuonna sen verran harrastettua, ettei se niin enää pelota, ainoastaan ärsyttää vain kastua taivaalta satavasta vedestä ja renkaiden heittämästä kurasta. Myös lämpötilakin laski tässä. Kengät kastuivat saman tien. Ukkonenkin tuntui olevan melkein pään päällä, no onneksi tuon alun sai sentään polkea auringonpaisteessa.

Kisaselfie

Kolmannelle taukopaikalle sitten jälleen pysähdyimme. Ja siellä oli innokkaita lapsia kannujen kanssa tuomassa vettä ja urheilujuomaa polkijoille :) Muutenkin järjestäjäpuolella oli hyvä meininki, huoltopisteet toimivat hyvin ja reittiohjaus oli myös toimivaa. Kannustajia oli reitin varrella myös paljon, paljon enemmän kuin kolme vuotta sitten. Vesisateessakin monet olivat jääneet kannustamaan! Neljän taukopaikka tuli nopeasti vastaan ja siellä taas teimme pysähdyksen ja nautimme sen antimista. Loppua kohden sade tuntui vaan yltyvän ja vaatteet olivat litimärät. Voimia ja energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, ajelin vapaa-ajon osuuden 150-160 sykkeillä ja keskinopeus meillä oli yli 30 km/h. Oli positiivista huomata, että hyvällä neste- ja energiatankkauksella jaksoin painaa pitkää matkaa kohtalaisella intensiteetillä ilman väsymyksen tunnetta. Lopussa ohittelimme paljon väsyneitä polkijoita, myös autoliikennettä oli viimeisellä vajaalla 15 kilometrillä todella paljon ja yksi rekka ohitti ihan iholta kiinni meidät vaikka siinä kohdin ajoimme peräkanaa. Kuski oli tosin töötti pohjassa siellä jo pidemmän matkaa tullut ja jatkoi samaa linjaa edempänä.

Tour de Helsingin lähtöpaikoilla

Velodromille tullessa meitä varoiteltiin, että sateesta johtuen se velodromi on liukas ja tähän kerääntyi sitten porukkaa pohtimaan, että miten pääsee alas sinne velodromille. Yksi mies otti jopa pyöräilykengät pois jalasta ja lähti sukkasilteen taluttamaan pyörää. Itsekin vähän jahkailin, että miten tästä oikein pääsee. Lopulta päätin hypätä pyörän satulaan ja mennä pyörän päällä alas ja se olikin toimiva ratkaisu. Maalissa alkoi sitten sataa rakeita ja päätin jättää välistä maalissa tarjotun aterian. Suuntasin sitten jonottamaan, että pääsisi pois velodromilta. Jonkin aikaa piti siinä raesateessa seisoskella, ennen kuin jono veti sen verran, että pääsin uloskäynnille. Maalialueella näkyi aika paljon laastaroitua porukkaa. Vaikka nuo kaatumiset nyt kuuluvat pyöräilyyn, niin on se silti ikävää, että kuntoajoissa sattuu pahoja haavereita, kun porukka ei kuitenkaan mistään palkintosijoista taistele.

Kokonaisuudessaan Tour de Helsinki oli mukava ajaa kaksistaan kaverin kanssa ns. retkeilymeiningillä. Oli hienoa, kun ei risteyksissä tarvinnut väistellä autoja, vaan liikenteenohjaajat pitivät kulkureitit meille avoimina. Kannustajille myös iso peukku! 

Polkemassa ja näyttää, että tässä vaiheessa vähäh hapottaa :D  (kuva täältä)

Puolimatka Turku Triathlon Weekendissä ja ikäsarjan voitto!

Tämän vuoden triathlonkisakausi päättyi viime viikonloppuna Turussa, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa Turku Triathlon Weekend kisat ensimmäistä kertaa. Lauantaina oli sprintti ja sunnuntaina puolimatka, johon osallistuin itse. Joroisten jälkeen olin mielessäni vähän kaavaillut seuraavaksi tavoitteeksi alittaa 5 tuntia puolimatkalla ja vähän myös pohtinut, että miten voisin parantaa suoritustani seuraavassa kisassa. Yksi selkeä parannuskohde olisi juoda ja syödä enemmän pyöräilyn aikana, jotta juoksussa olisi enemmän energiaa. Joroisissa juoksuni on ollut loppua kohden aika hyytyvää, kun energiat ovat alkaneet olla vähissä ja juoksun aikana en kauhean hyvin pysty herkän vatsan takia tankkaamaan energiaa. Lisäksi Turkuun lähti käyttöön myös uusi Air Attack kypärä, muuten kisaan oli tarkoitus lähteä aika lailla vanhan kaavan mukaan.

Heinin kanssa majapaikkamme edessä kisaa edeltävänä iltana

Menimme Heinin kanssa Turkuun jo lauantaina, sillä kisa starttasi sunnuntaiaamuna klo 9. Turussa saimme myös vähän vahvistusta seurueeseemme ja tällä porukalla kävimme syömässä illallista ja kuuntelemassa kisainfon. Majapaikan olimme varanneet ihan kisakeskuksen vierestä ja se olikin sen suurin etu. Huoneemme oli vähän turhan ahdas ja siellä sai vähän taiteilla parin pyörän kanssa, aamiaistarjoilu alkoi myös vasta seitsemältä, joten kävimme hankkimassa omat aamiaistarpeet, jotta voisimme syödä aamiaisen jo noin kuuden aikaan. Aamiaisen jälkeen keräsimme kamat ja suuntasimme starttipaikalle.

Aamiaistarpeiden hankintareissulla ja saimme oikein paikallisen saattajan mukaan, jotta löysimme tämän kaupan :)

Molemmat vaihtopaikat sijaitsivat samassa pisteessä ja saimme laatikot jonne piti asetella kaikki kamat pyörää lukuun ottamatta. Kun kamat oli moneen kertaan tsekattu läpi ja aseteltu laatikkoon, niin suuntasimme uinnin starttipaikalle. Vähän etukäteen mietitty se Aurajoen puhtaus, mutta tuskin kisaa siinä järjestettäisiin ellei siinä olisi ihan turvallista uida. Edellisenä päivänä oli myös ollut se sprintti, joten joki oli jo kertaalleen ollut kisakäytössä eli toimisi varmaan nytkin ihan hyvin. Kävimme vähän uimassa lämmittelyuintia Aurajoessa ja aika normaalilta siinä uinti tuntui, näkyvyys oli heikko, mutta sitä se nyt on Joroisilla ja Kuusijärvelläkin, joten ei ollut mitään uutta. Uinnista poistuttiin jyrkkää ramppia pitkin ja kävin senkin ylösnousemisen kokeilemassa ennen kisastarttia.

Hyvin mahtuu :D

Vähitellen alkoi olla aika asettautua lähtöasemiin. Kaikki kisaajat lähtivät samaan aikaan liikkeelle sekä miehet että naiset ja lähtö tapahtui siis vedestä. Asettauduin itse uintiryhmän oikeaan laitaan ja siellä tuntui olevan mukavasti tilaa. Heti startista pääsin uimaan aika mukavan rauhassa omaa vauhtia ja suunnistin vähän liiankin usein ihan vain varmuuden vuoksi. Tietty aina hengittäessä joen laidat näkyivät, joten nekin auttoivat suunnistuksessa. Ensimmäisellä poijulla tuli vähän ahdasta uida ja tässä pari miestä yrittikin uida jalkojeni päältä. Otin välissä pari rintauinnin vetoa, jotta sain pahimmat ahdistuksen tuntemukset laantumaan. Poijujen jälkeen koitin ottaa jonkin aikaa aika iisisti, kun tuntui että olin lähinnä ahdistuksesta johtuen aika hengästynyt. Sain nopeasti itseni rauhoitettua ja lähdin uimaan kohti seuraavia poijuja. Aika omassa rauhassa sain uida pitkän suoran ja vasta seuraavilla poijuilla tuli taas otettua vähän kontaktia. Loppu meni aika lailla omaa uintia uiden ja uinti alkoi tuntua rennolta. Aurajoessa uinti oli loppujen lopuksi aika kiva ja katsojaystävällinen. Oli hauska uidessa katsella laivoja ja vastaantulevia uimareita. Uinti oli myös paljon siistimpää kuin Joroisissa ja yhtä pahoja oman tilan taisteluita ei tullut, ja vastaan ei myöskään tullut hitaampia uimareita. Uinti meni aikaan 37:14, joka oli noin minuutin hitaampi kuin Joroisissa.

Maalialue kisaa edeltävänä iltana

Jotenkin oli vähän pöllähtänyt olo uinnin jälkeen ja kesti tovi, että sain itseni juoksemaan kohti vaihtopaikkaa. Siellä sukat ja pyöräilykengät jalkaan, kypärä päähän ja numerolappu päälle. Ja sitten pohdintaa että oliko tässä kaikki ja seuraavaksi pyörä telineestä ja suunta kohti pyöräreittiä.  Jotenkin hätäilin liikaan enkä millään meinannut saada kenkää polkimeen kiinni, päätin sitten vaan lähteä polkemaan ja laittaa lukkopolkimet polkiessa kiinni. Pyörä lähti ihan ookoosti liikkeelle, alkuun oli jonkin verran siirtymäajoa ennen kuin päästiin ajamaan E18-moottoritien ohituskaistalle. Tuota moottoritietä kierrettiin neljä kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella kääntöpisteelle saakka pyörä tuntui todella tahmealta, Garmin näytti tässä yhden 5 kilometrin pätkän ajaksi 9.40, joka oli paljon hitaampaa kuin olin suunnitellut ajavani. Odotin näkeväni alle 9 minuutin aikoja. Kääntöpisteen jälkeen meno kuitenkin muuttui ja vaihdetta sai heti laittaa isommalle. Tämä valaisi, että tuuli oli hidastanut menoa eikä kyse ollutkaan tahmeasta kulusta.

Suomen Joutsen ja vaihtoalue sen edessä

Jonkin verran pystyin ajamaan nopeampien uimareiden ohi, mutta ohitettavien määrä oli moninkertaisesti pienempi kuin mitä se oli Joroisilla. Kun vastatuuleen ajo tuntui niin tahmealta, niin aloin jo mielessäni pohtimaan, että viiden tunnin alitus taitaa tänään olla liian kova tavoite. Olosuhteet olivat kuitenkin kaikille samat, joten päätin alkaa taistelemaan sijoituksista. Otin tavoitteeksi, ettei kukaan nainen mene ohitseni. Se huono puoli tuolla 4 kertaan kierrettävällä pyöräreitillä oli, etten tiennyt että ohitinko sellaisia, jotka olivat samalla kierroksella itseni kanssa vai sellaisia, jotka olivat vielä edellisellä kierroksella. Mutta eipä sillä kai niin väliä ole. Pyörän päällä koitin keskittyä siihen, että join ja söin tasaisesti. Lepotankojen välissä olevasta pullosta on helppo juoda pillin kautta, eikä tarvitse nousta jarrukahvoille.

Vaihtoalue aamulla ennen kisaa

Kolmannelle pyöräkierroksella onnistuin jotenkin huitaisemaan vahingossa kypärän visiirin pois ja se lennähti niin kauas taaksepäin, että kerkesin vain katsomaan, että sinne meni ja en lähtenyt sitä hakemaan. Tuntui melko tumpelolta, mutta toisaalta Joroisissakin olin nähnyt useamman visiirin maassa pyöräreitillä, joten en nyt tainnut olla ihan ensimmäinen, joka toheloi noin pyörällä ajaessa. Ajattelin, että yritän sen viimeisellä kierrokselle poimia matkaan. Yleensä ajan aina lasit päässä ilmavirran ja lentävien roskien takia. Oli aika jännäfiilis aurinkoisella kelillä ajaa kovia vauhteja ilman laseja. Koitin pitää katsetta alaviistossa, ettei silmiin lentäisi edestäpäin tulevia roskia. Samalla koitin pohtia, että mistäköhän noita visiirejä saisi tilattua uusia. Olin ihan varma, että se visiiri oli lentänyt jonnekin autokaistalle ja auto ajanut siitä yli tai sitten, että se oli mennyt säpäleiksi iskeytyessään maahan. Silmät myös tuntuivat vähän ärtyvän ilmavirrasta ja auringonpaisteesta. No vaihtopaikalla saisin laatikostani juoksuun aurinkolasit päähän.

Tämän visiirin huitaisin pyöräreitille..

Neljännellä kierrokselle koitin kovasti etsiä tieltä sitä pudonnutta visiiriä, mutta sitä ei näkynyt missään. Jos olisi hyvä tuuri käynyt, niin peesivalvojat olisivat mahdollisesti sen poimineet matkaan. Pyöräilyn loppuosalla tuli ehkä vähän hidastettua, kun en jotenkin ihan hahmottanut että missä reitti menee, kun edessä ei oikein ajanut kukaan. T2 vaihtoalue kuitenkin löytyi ja nopea vilaisu kelloon näytti, ettei pyöräily ollutkaan mennyt kauheasti hitaammin kuin Joroisilla. Pyöräilyaikani oli 2:39:18, joka oli oikeastaan 21 sekuntia nopeampi aika kuin Joroisten kisassa. Nopeasti pyörä telineeseen, kypärä pois ja kenkien vaihto sekä aurinkolasit ja lippa matkaan ja ulos vaihtoalueelta kohti juoksureittiä. Juoksureitin alussa katselin mittarin datoja ja laskeskelin, että jos juoksen puolikkaan aikaan 1.38, niin on vielä mahdollista alittaa 5 tuntia. Hyvänä päivänä tuo juoksuaika olisi ihan realistinen itselleni. Olen kuitenkin kesän aikana juossut aika vähän ja tuntuu, että juoksukunto on kärsinyt keväästä ja alkukesästä. Juoksun alku lähti aika reippaasti ja ekat kilometrit meni 4:20 min/km vauhtia. Kannustusta juoksureitillä tuntui riittävän kivasti etenkin ensimmäisellä kierroksella ja koitin hymyillä kannustajille. Vähitellen kilometriajat menivät 4:30 min/km tienoille. Puolen välin jälkeen kilometrivauhdit putosivat välillä 4:45 min/km -tasolle, mutta edelleen viiden tunnin alitus oli tavoitettavissa.

Turistikuva kisan jälkeen

Juoksun aikana koitin kuulostella itseäni, mihinkään ei varsinaisesti sattunut, lähinnä vain alkoi tuntua väsymystä kropassa. Parempi tankkaus pyörän päällä tuntui toimivat, oli paljon enemmän voimia juosta. Etenkin silti kuitenkin maltilla ja koitin pitää sykkeet alle 170, ja keskittyä kunnolliseen hengitykseen ja hyvään juoksuasentoon. Kilometrit tuntuivat etenevän aika nopeasti, pari vähän hitaampaa kilometriä osui matkan varrelle, mutta kilometrivauhdit pysyivät kuitenkin alle 5 min/km. Juoksun aikana join vain vettä ja otin yleensä aina kaksi mukia vettä, joista 1,5 mukia kaatelin päälleni. Keli oli varsin lämmin, pyöräilyssä oli aika sopiva lämpötila, mutta juostessa tuntui kuumalta. En kuitenkaan säästä alkanut niin stressaamaan, kun ei sille nyt erityisemmin mitään voi. Pidin vain huolen, että kastelin päätäni joka juoma-asemalla ja otin pieniä kulauksia nestettä. Juoksureitti oli aika kiva, tasainen ja kulki aika lailla Aurajoenrannassa. Juoksussa juostiin neljä kertaa sama reitti ja olin etukäteen pohtinut, että kävisiköhän se vähän tylsäksi. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Kilometrien edetessä juoksureitille alkoi valua enemmän väkeä ja otin aina tavoitteeksi edessä olevan juoksijan ohittamisen. Saan aina voimaa siitä, että pystyn juoksemaan jonkun ohi. Toka vikalla juomapisteellä pysähdyin juomaan urheilujuomaa ja vettä kunnolla, ja koitin kerätä voimaa viimeisellä kierrokselle. Tällöin vaihdoin myös Garminiin sellaisen näkymän, jossa näin kokonaisajan ja päätin, että nyt teen kaikkeni, että saan sen viiden tunnin rajan rikottua. Kilometri kilometriltä alkoi tuntua varmemmalta, että nyt mennään viiden tunnin ali.

Tulosket

Viimeistä kilometriä juostessani aloin suunnittelemaan mielessä, että miten tuulettaisin maalissa :D Olimme matkakumppaneiden kanssa keskustelleet edellisenä päivänä, että maalikuvissa näyttää hölmöltä, jos siinä on vain painamassa mittaria pois päältä, joten nyt päätin tsempata ja olla koskematta heti mittariin maaliviivan ylitettyä. Kun maali alkoi lähestyä, niin otin vielä loppukirin ja fiilis oli mahtava, kun tiesin, että pääsisin alle viidessä tunnissa maaliin! Kello pysähtyi aikaan 4:57:58. Kaikista naisista olin 7. ja edeltävät 6 kisasivat kaikki yleisessä sarjassa. Voitin myös oman ikäsarjani, tosin osallistujia siinä ei ollut kovin montaa, mutta voitto on aina voitto ja on myös hienoa saada tuo aika uudelle tuntilukemalle! Ensimmäistä kertaa koskaan triathlonin puolimatkalla juoksu kulki oman tasoni mukaisesti, juoksuaikani oli 1:37:31 ja vain kolme naista juoksi itseäni nopeammin.

Ikäsarjojen palkintojako

Se on jännä miten nälkä kasvaa syödessä ja uskoisin, että tuossa ajassa on vielä parantamisen varaa :) Etenkin pyöräilyssä olisi mahdollista saada vielä minuutteja pois ja juoksustakin ehkä vielä jonkin verran. Uinnin suhteen en ole niin optimistinen, ehkä siinä riittäisi tavoitteeksi se, että olisin enemmän sinut porukassa uimisen suhteen enkä kokisi mitään ylimääräisiä ahdistuksia siinä. Tähän Turun kisaan on kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden triathlonkisakausi ja alkaa keskittymään tuleviin juoksukisoihin. 

Ja se kypärästä huitaistu visiiri löytyi muuten ehjänä kisan jälkeen kisatoimistosta! Peesivalvojat olivat poimineet sen matkaansa, hienoa palvelua! Muutenkin kisajärjestelyt olivat varsin onnistuneet, etenkin kun ottaa huomioon, että kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa. Pieniä kehityskohteita tunnistin, joilla tapahtumaa voisi vielä hioa vielä entistä paremmaksi (esim. maalihuolto).