maanantai 30. syyskuuta 2013

Trailblazer Race 10 K-kisaraportti

Tänään oli edessä vuoden ensimmäinen 10 kilometrin kisa, Trailblazer race. Kisamatkoina oli 10 km tai 5 km. Lisäksi oli vielä 5 kilometrin kävely sekä lapsille omia kisoja. Itse päädyin juoksemaan tuon kympin kisan. Kovin kovia tavoitteita en itselleni asettanut, kun on tuntunut että ihan toivottua vauhtia ei ole irronnut viime aikoina intervallitreeneissä ja kovemmissa juoksuissa. Kovien vauhtien puuttuminen johtuu ihan puhtaasti siitä, etten ole kovia juoksua ihan kauhean paljon tehnyt. Määrällisesti treeniä on tullut enemmän kuin minään aiempana vuonna, mutta tehoja en ole kauhean paljon tehnyt. Olen tiedostanut tämän puutteen, mutta jotenkin olen mukavuudenhaluisena jättänyt itseni puskemisen epämukavuusalueella vähemmälle. Lisäksi suuret treenimäärät ovat tuoneet oman rasituksensa ja olen koittanut kuunnella kroppaa ja jättänyt välillä kovat treenit välistä, jos olo on ollut sellainen ettei ole ihan täysin palautunut.

Mutta takaisin kisan aika tavoitteisiin, kisaahan ei voi lähteä tekemään ellei ole jotain tavoitetta itselleen asettanut ;) Tavoitteena oli lähteä juoksemaan 4:30 min/km-vauhtia ja yrittää alittaa 45 minuuttia, joka tulisi olemaan haastavaa nykyisellä kunnollani. Viime vuonna juoksin rantakympin Espoossa aikaan 47:36 ja reitti oli 10,4 km pitkä eli tuosta voisi laskella että 10 kilometriä meni reippaasti alle 46 minuuttiin. Tällä viikolla kävin keskiviikkoaamuna juoksemassa aamulenkin, jossa yritin tehdä muutaman vähän vauhdikkaamman kilometrin. Kovin aika jäi 4:20 vauhtiin... Eli jos 4:30 vauhtia pystyisin pitämään 10 kilometrin verran, niin voisin olla itseen ihan tyytyväinen. Jos ei nyt hyvää aikaa tulisi, niin ainakin tulisi 10 kilometrin verran kovaa juoksua eli kisa kävisi hyvästä treenistä.

Katselin myös millaisia aikoja edellisvuonna oli juostu tuossa Trailblazer-kisassa ja niiden perusteella arvelin, että mulla voisi olla mahdollisuus oman ikäryhmäni voittoon, mutta koko kisan naisten top3:een ei olisi mitään asiaa. Naiset 30-39 ikäryhmä näytti juoksevan paljon kovempaa kuin naiset 20-29.

Aamulla herätys soi kello kuusi aamulla, aikainen herätys siis sunnuntai-aamuksi. Kisan startti oli puoli yhdeksältä, joten piti syödä aamiainen hyvissä ajoissa ennen lähtöä. Aamiaisena toimi tuttu ja turvallinen kaurapuuro ja raejuusto -kombo sekä kuppi kahvia. Ennen lähtöäni kävin vielä hakemassa hotellin aamiaiselta banaanin nautittavaksi kisan jälkeen. Kisan starttipaikka sijaitsi 7 kilometrin päässä, joten poljin sinne pyörällä. Olin hyvissä ajoin paikalla ja kävin hakemassa kisanumeron ja paidan.
Lähtö- ja maalialue (bongaa kuvaajan varjo)
Ennen starttia tein noin vartin lämmittelyn, juoksin alkuun kevyesti ja sitten vähän kiihdytyksiä. Sitten olikin aika asettautua starttiviivalle. Muita naisia ei kovin eteen tunkenut ja vähän ihmettelin sitä, mietin että olinko itse väärässä paikassa, mutta päädyin jäämään kohtalaisen eteen. Kisa starttasi ja en nähnyt ketää naista menevän edelleni. Ensimmäinen kilometri meni ihan liian kovaa, garmin piippasi 4:00 min/km -vauhtia, tässä vaiheessa pelkäsin että tämä kostautuu vielä. Vauhti laskikin seuraavien kilometrien ajan, toinen kilometri meni aikaan 4:12 ja kolmas 4:17, molemmat näistä ovat kovia aikoja itselleni. Neljäs kilometri oli jo selkeästi hitaampi, 4:30 ja aika lailla siellä tienoilla vauhti sitten pysyttelikin lopun matkaa.

Silicon Valley ambulanssikin oli saapunut paikalle
Koitin koko ajan tsempata itseäni pitämään yllä vauhtia ja pysymään siellä epämukavuusalueella, lisäksi pidin huolen että juoksen tarpeeks kovilla sykkeillä etten vahingossakaan tuuduttaudu mukavalta tuntuvaan vauhtiin. Joitakin miehiä meni puoleen väliin saakka ohi, mutta ketään naista ei mennyt ohi. Mielessän mietin, että jos joku nainen yrittää ohi, niin en anna ohitusta helpolla. Tavallaan olin iloinen, ettei kukaan kilpasisar ollut takana hiillostamassa, mutta toisaalta sijoituspaikoista taistelu olisi voinut tuoda vähän lisää vielä vauhtia jalkoihini.

Pystejä kisan nopeimmille
Juoksun aikana tiesin olevani top 3:ssa, mutta en ollut varma että oliko lähdössä joku nainen päässyt ohitseni. Tiesin kuitenkin, että olen vähintään toisena ellen jopa kisan johdossa. Noin seitsemän kilsan kohdalla reitti yhdistyi 5 km-kisaajien kanssa ja tähän ryhmään kuului sekä juoksijoita että kävelijöitä ja tästä alkoi reitin haastavin osuus. Piti väistellä vastaantulevia kisaajia ja samalla koittaa ohitella kävelijöitä ja lasten kanssa juoksevia kapealla reitillä. Reitin leveys oli pääsääntöisesti normaalin pyörätien verran ja lisäksi reittiä ei ollut suljettu kisaajia varten, vaan siellä oli paljon sunnuntaireippailijoita liikenteessä.

Pujottelusta huolimatta onnistuin pitämään vauhtia yllä. 9 kilsan jälkeen hapot alkoivat todella tuntua jaloissa, mutta koitin puskea itseäni kiristämään vauhtia kohti maalia. Maalisuoralla otin loppukirin ja kun näin maalinkellon ajan, niin yritin kiristää vielä lisää, sillä olisi sekunneista kiinni saisinko rikottua 44 minuutin ajan. Ei varmasti ollut kaunista katsottavaa tuo loppukirini, sen verran kova irvistys oli päällä :D Viimeinen kilometri meni aikaan 4:17 ja maalissa kello pysähtyi aikaan 43:53! Eli uusi ennätys tuli tehtyä ja tuli juostua minuutin verran kovempi aika kuin mitä lähdin tavoittelemaan. Tämän hetkisen kuntoni perusteella en olisi uskonut, että pääsisin noihin lukemiin. Tämä tarkoittanee, että kovia treenejä lisäämällä voisi olla mahdollista leikata tuosta ajasta ainakin pari minuuttia lisää.

5 kilometrin ennätykseni parani myös tässä kisassa, juoksin ensimmäisen puoliskon aikaan 21:29, joka on reilut 40 sekuntia edellistä ennätystäni parempi. Varmasti jos juoksisin pelkän vitosen, saisin tuosta ajasta vielä jonkin verran pois.
Kotiin tuomisia kisasta
Maalissa varmistui myös, että olin voittanut kisan! Kukaan nainen ei ollut siis lähdössä luikahtanut ohitseni. Palkinnoksi sain tuolta kaksi pokaalia, toinen koko kisan voitosta ja toinen oman ikäryhmäni voitosta. Lisäksi koko kisan voitosta sain vielä Microsoftin Surface -tabletin ja siihen soveltuvan näppäimistön. En vieläkään voi käsittää, että miten 43:53 aika voi riittää tämän tasoisiin palkintoihin ja kisan voittoon. Hyvän palkinnon selittää se, että Microsoft sponssasi kisaa ja lähtö/maalialue sijaitsi Microsoftin toimistoalueella.
Pystit, isompi koko kisan voitosta ja pienempi ikäsarjan voitosta

Kisojen taso ei jotenkin tunnu olevan kauhean kova täällä, kun omat tulokseni ovat riittäneet kärkisijoille. Suomessa olen kaksi kertaa päässyt palkintosijoille ja kummallakin kerralla kisaamassa oli alle 10 naista, eli nuo sijoitukseni selittyy osallistujien vähyydellä. Tässä Trailblazer-kisassa juoksemassa oli yhteensä 101 naista eli osallistujia oli ihan kohtalaisesti. Miesten puolella voittoaika oli 32.35 eli siellä puolella juostiin kovaa, mutta se että naisten puolella oma aikani riitti voittoon hämmästyttää aika paljon.

Microsoft Surface ja siihen sopiva näppäimistö paketissa
Joka tapauksessa olen siis todella tyytyväinen ajastani, voitostani ja palkinnosta! Kerrankin kisa missä ei jäänyt tappiolle :) Lisäksi olin vähän pohtinut iPadin hankkimista täällä, joten nyt voi sitten törsätä sitten ne rahat urheiluvälineisiin.
Tabletti valmiina käyttöön

torstai 26. syyskuuta 2013

On your left!

Ajattelin kirjoittaa vähän paikallisista pyöräilyyn liittyvistä liikennesäännöistä, jonkin verran kun on eroa Suomeen. Täällä aika harvalla on pyörässä kelloa ja harvemmin sellaisia maantie- tai triathlonpyörissä nyt näkeekään. Kellon soittamisen sijasta täällä on tapana varoittaa ohitettavia jalankulkijoita tai pyöräilijöitä huutamalla "On your left". Suomenkielinen käännös tuosta voisi olla vaikkapa "Vasemmalta tullaan". Monet jalankulkijat jopa kiittävät tuosta huudahduksesta ja pyöräilijät usein nostavat vasenta kättään sen merkiksi, että ovat kuulleet takana olevan pyöräilijän varoituksen tulevasta ohituksesta.

Kun pyörällä ajalen täällä melkein päivittäin joko työmatkoja tai fillarilenkkejä, niin lähes joka päivä tulee itsekin huudettua muutamaan kertaan tuota on your left-varoitusta. Tämän huudahduksen näkisin mielelläni olevan käytössä Suomessakin.

Täälläpäin lähes kaikissa risteyksissä on sallittua kääntyä oikealla punaisten valojen palaessa. Toki vasemmalta tulevia kulkuvälineitä tulee varoa. Omaa matkantekoani tuo on nopeuttanut, kun ei ole tarvinnut jäädä valoihin seisomaan sisäkurviin käännyttäessä. Täytyy Suomessa sitten varoa, ettei tule vahingossa käännyttyä punaisten valojen palaessa, kun täällä sitä on tullut totuttua tekemään niin päivittäin.

Suomessa kolmio-liikennemerkkejä käytetään paljon, mutta täällä niitä ei juurikaan käy. Sen sijasta stop-merkkejä on viritelty lähes kaikkiin liikennevalottomiin risteyksiin. Monesti stop-merkki on laitettu kaikille neljästä eri suunnasta tulevilla ja tapana on, että ensimmäisenä risteykseen tullut lähtee liikkeelle pysähtymisen jälkeen. Alkuun mulla oli vaikeuksia noissa stop-risteyksissä, kun en tiennyt että kenen vuoro olisi lähteä liikkeelle. Vähitellen aloin huomata, että olihan niissä jonkinlainen logiikka.

Monet liikennevalot eivät täällä vaihdu automaattisesti vaan risteyksiä lähestyttäessä on tiessä havaittavissa erilaisia laatikon muotoisia kuvioita eli asfaltin alla menee jotkut langat, jotka reagoivat kun niiden päälle ajaa autolla tai pyörällä. Alkuun ajelin pyörällä aika lailla tien oikeassa laidassa myös näiden risteyksien kohdalla, kunnes aloin ihmettelemään että miksi valot eivät vaihtuneet pitkänkään odotuksen jälkeen. Näissä tapauksissa risteyksissä ei ollut samaan suuntaan kulkevia autoja, jotka olisivat ajaneet noiden liikennevalolankojen päälle. Jos huomaan ajavani pyörällä yksin valo-ohjattuun risteykseen, niin pidän huolen että ajan kaikkien mahdollisten kuvoiden päältä, jotta liikennevalot vaihtuisivat itselleni vihreäksi.

Jalankulkijoille valot eivät täällä oikein missään vaihdu automaatisesti, vaan aina on käytävä painamassa liikennevalotolpassa olevaa nappia. Suurempien kaupunkin keskustoissa, kuten San Fransicossa, valot vaihtuvat jalankulkijoille itsestään.Osa liikennevaloristeyksistä on täällä todella isoja ja saattaa mennä useampikin minuutti päästä vastakkaiseen kulmaan tienristeyksessä eli ylittää siis kahdet suojatiet. Tämä turhauttaa välillä juoksulenkeillä, kun ei haluaisi montaa minuuttia olla paikoillaan. Yleensä tyhmän näköisenä hölkkäilen tai hyppelen liikennevaloissa paikallaan. Koitan myös suunnitella juoksulenkit niin, että niiden reitillä olisi mahdollisimman vähän liikennevaloja ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin.

Nyt myös syksyä kohden ovat päivät täälläkin huomattavasti jo lyhentyneet ja jonkin verran on jo pitänyt ajaa pyörää pimeällä. Pienistä kaduista aika harva on valaistu ja jos valaistusta on, niin se on aika paljon heikompaa mihin olen Suomessa tottunut. Risteysalueet on yleensä täällä valaistu hyvin, mutta tien pätkät niiden välillä saattaa olla aika heikosti valaistua. Isommilla teillä on paremmat valaistukset, mutta samoin myös enemmän autoja ja vähemmän pyöräkaistoja, joten siksi suosin pääsääntöisesti noita pienempiä katuja. Huonon valaistusen takia on tärkeää, että pyöräillessä on itse hyvin valaistu. Satulatangossa mulla on kiinni punainen vilkkuvalo ja sitten ohjaustangossa paritkin kirkkaat valot. Kesällä Suomessa käydässäni otin mukaan keltaisen heijastintakkini, jolle tulee kyllä olemaan täällä pimeällä käyttöä.

Suomessa olen aina asunut Helsingin kantakaupungissa, joten olen ehkä tottunut vähän liian hyvään valaistuksen ja itsestään vaihtuvien liikennevalojen suhteen. Täällä tulen tuskin tekemään juoksulenkkejä pimeässä, sillä hyvät lenkkireitit ei ole valaistu ja katuja pitkin autoteiden vieressä ei oikein huvittaisi juosta, kun lisäksi joutuisi vielä tiheään pysähtymään liikennevaloissa. Talvella tulee siis varmasti täälläkin vietettyä aikaa juoksumatolla ja onneksi hotellini pieneltä salilta löytyy pari juoksumattoa, niin ei tarvitse välttämättä aina lähteä neljän kilometrin päähän YMCA:n salille.

Vielä yksi asia, jonka täältä voisi tuoda myös Suomeen. Täällä busseissa saa veloituksetta kyyditä myös pyöriä, bussin edessä on paikka kolmelle pyörälle ja osaan busseista mahtuu sisälle vielä 4 pyörää lisää. Sisälle tuomisen ehtona on myös toki, että muita matkustajia on sen verran vähemmän, että pyörä mahtuu sisään. Silloin sinne Santa Cruzin triathloniin mennessä kuljin osan matkasta junalla ja osan bussissa. Bussikuskit olivat todella ystävällisiä ja auttoivat tuon pyörän kanssa. Junissa on puolestaan omat vaunut pyörien kuljettamiseen ja niissä on myös remmit joilla pyörät saa kiinni telineisiin matkan ajaksi.

Vaikka USA onkin autoilun luvattu maa ja täällä moni asia on tehty autojen ehdoilla, niin tällä alueella pyöräilijät on otettu todella hyvin huomioon. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin pyöräkaistoja on täällä todella paljon ja ne ovat myös useimmiten tarpeeksi leveitä. Autoilijat osaavat ottaa pyöräilijät hyvin huomioon.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Päivä käyntiin pitkällä lenkillä

Kävin tänään pitkästä aikaa juoksemassa pitkän lenkin. Näitä pitää nyt alkaa taas kerran viikossa juoksemaan tulevia juoksukisoja silmällä pitäen. Ensi kuussa on puolimaraton, jossa tavotteena olisi saada aikaiseksi uusi ennätys eli alle 1:42 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä kisaan, niin uskoisin, että 1:40 ajan pitäisi mennä rikki. Tavoitteena olisi lähteä juoksemaan 4.40-kilometrivauhtia ja sitten yrittää mahdollisesti kiristää puolen välin jälkeen. Lähiviikkojen treeniohjelmaan pitää myös jonkin verran sisällyttää noita kisavauhtisia juoksuja.

Marraskuun puolessa välissä on sitten tulossa tämän vuoden toinen maraton ja siellä tavoitteena olisi juosta alle 3:30 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä, niin uskoisin, että pitäisi kohtalaisen helposti päästä tuohon aikaan. Kesäkuun puolessa välissä juoksin mäkisellä reitillä (nousumetrejä noin 900) maratonin aikaan 3:32:23. Marraskuun maratonin pitäisi olla paljon tasaisempi, mutta lämpötila saattaa tuolla Nevadan aavikolla (eli Las Vegasissa) olla korkea vielä tuohon aikaan vuodesta.

Viime aikoina pitkät juoksulenkit ovat jääneet vähiin, kun olen niiden sijasta polkenut pitkiä pyörälenkkejä Tour de Menloa ja Big Kahunan puolimatkan triathlonia varten. Pyörällä tehtävät kisat ovat kuitenkin tältä vuodelta ohi, joten on aika nostaa taas juoksukilometrien määrää. Pyörälenkkejä aion kuitenkin edelleen tehdä, sillä pitää hyödyntää nyt nämä Kalifornian tarjoamat treenimahdollisuudet ja toivottavasti olisin pyörän päällä ensi vuonna entistä nopeampi!

Mutta takaisin tuohon tämän päiväiseen pitkään lenkkin. Olin laittanut kellon herättämään seiskalta, mutta aloin heräilemään jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Sivukommenttina, että mulle ei ole tyypillistä heräillä ihan näin aikaisin ilman kelloa, mutta tykkään kun päivä lähtee aikaisin käyntiin. Sängystä noustua join jonkin verran vettä ja sitten nopeat aamutoimet ja juoksuvaatteet päälle, musat korville ja ovesta ulos pitkälle lenkille. Omalla kohdallani pitkät lenkit tarkoittavat noin parin tunnin juoksua ja matkaa kertyy noin parinkymmenen kilometrin verran.


Tämän aamun pitkiksen juoksin tyhjällä vatsalla, näitä tein jonkin verran viime vuoden kesällä ja koin ne hyviksi. Tavoite totuttaa kroppaa ylläpitämään vauhtia ja juoksua myös silloin kun energiavaraston on käytetty tyhjiksi. Juoksun aikana mun on vaikea saada tankattua kroppaan lisää energiaa, joten maratonin pituisella matkalla väistämättä hiilarivarastot käyvät tyhjiksi ja kropan on alettava muuttaa rasvaa polttoaineeksi. Tätä yritän "opettaa" kehoani tekemään noilla tyhjällä vatsalla tehdyillä pitkillä lenkeillä. Jos olen menossa aamulla juoksemaan pitkää lenkkiä, niin useimmiten syön edellisenä iltana vähän enemmän.

Tuntui hyvältä juosta pitkästä aikaa rauhallisen vauhtista pitkää lenkkiä, paljon muitakin viikonloppuaamun juoksijoita näytti olevan liikenteessä. Täälläpäin maailmaa on muuten tapana, että vastaantulevia juoksijoita tervehditään jotenkin. Osa heilauttaa kättään, osa nyökkää ja osaa ihan sanoo jotain, kuten "morning" tai "hi". Olen myös itse ottanut tavaksi jotenkin tervehtiä kaikkia vastaantulevia juoksijoita, ellen sitten ole juuri tekemässä tiukkaa vetoa tms. Maantiepyöräilijät puolestaan eivät ihan niin paljon tervehti keskenään kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Täällä on muuten ollut sateinen päivä tänään, joka tuntuu ihan oudolta, kun koko sinä aikana mitä olen täällä Kaliforniassa asunut, on satanut tämän päivän lisäksi vain yhtenä toisena päivänä. Sade tekee kyllä tosi hyvää luonnolle täällä, metsätulipaloja on ollut paljon tässä osavaltiossa tänä kesänä. Syksyn myötä sateita tulee vielä varmasti enemmän ja pitääkin alkaa totuttelemaan siihen, ettei aina oli aurinoista ja 20-30 astetta lämmintä.

Urheilulehtiä tulee täällä välillä ostettua, saa hyvin inspistä treeneihin!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Adidas Adizero Boston 3

Ostin muutama viikko sitten uudet juoksukengät jälleen.Nämä kengät olivat nyt neljännet juoksulenkkarihankintani tälle vuodelle.. Hups! Kaupassa näitä kokeiltuani, en kuitenkaan voinut olla enää ottamatta näitä mukaan. Lisäksi ostopäätöstä helpotti huomattavasti edullinen hinta, eli noin viidellä kymmenellä eurolla sain nämä. Ensituntuma näissä kengissä kaupassa oli todella hyvä ja myös ensimmäiset lenkit näissä kengissä ovat tuntuneet todella hyviltä.

Joidenkin, mutta valitettavan harvojen, juoksukenkien kohdalla on jo heti ensimmäisellä lenkillä tullut sellainen fiilis, että nyt ovat hyvät kengät jalassa ja näillä askel rullaa! Nämä uudet Adidaksen Bostonit kuuluvat tuohon kategoriaan. Ensimmäisen lenkkini näillä kävin heittämässä kohtuu tukkoisilla ja väsyneillä jaloilla, mutta silti sain helposti juostua 13 km pk-lenkin. Askel tuntui kevyeltä ja rullaavalta, vaimennusta tuntui kanssa olevan tarpeeksi että näitä voi myös pitää pitkillä lenkeillä. Myös seuraavat lenkit näillä kengillä ovat tuntuneet yhtä hyviltä kuin tuo ensilenkki.
Adidas adizero Boston 3
Vähän aikaa sitten hankkimat Asicsen DS trainer 18:t ja Gel Tri Noosa 8:t eivät ole oikein täyttäneet odotuksiani, askel ei niissä tunnu kevyeltä ja rullaavalta. Koska nämä ostokset olivat vähän epäonnistuneet, niin päädyin vielä yhdet kengät ostamaan ja hyvä, että ostin. Näillä näkymin juoksen näillä tulevat kisat eli kymppi kuun lopussa, puolimaraton lokakuun puolessa välissä ja maraton marraskuun puolessa välissä. Hassua, että kummankin Asics-mallin edeltäjäversioihin olin todella tyytyväinen ja jo heti ensilenkillä kengät tuntuivat loistavilta jaloissa, mutta uudet versiot eivät sitten millään tunnu hyviltä ja rullaavilta jaloissa. Saman kengän eri versioissa voi olla siis huomattava ero, joka kannattaa kaikkien huomioida.

Näiden Adidaksen kenkien päällys on ohutta, eli ne sopivat myös hyvin sisäjuoksuun ja lämpöisillä keleillä juoksuun. Ohut päällys myös tuo kenkiin keveyttä. Nauhoitus on kengissä kohtalaisen tiheä, etenkin kun vertaan Asicseihin, ja ne saa hyvin kiristettyä jalkaan. Nauhat myös tuntuvat pysyvän pareammin kiinni, kun ne ovat perinteistä littana-tyyliä, pyöristettyjen nauhojen sijasta.

Asics-perhe täydentyi Adidaksen kengillä (Suomessa olisi muutamat kengät lisää täydentämään kenkäsaalista)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Mielenpiristystä

Liittyen edelliseen postaukseen, lääkkeet ovat tehneet tehtävänsä ja olo on jo huomattavasti parempi. Lisäksi on auttanut se, että olen pystynyt nukkumaan parina viime yönä kunnon yöunet, eivätkä puremat ole enää valvottaneet. Puremajäljet ovat edelleen rajun näköiset, mutta se on aika pieni hinta siihen nähden, että pystyn olemaan aika normaalisti ja ajattelemaan jotain muuta kuin kutinaa ja kipua.

Itseäni piristääkseni kävin eilen tekemässä pieniä urheiluvälinehankintoja. Kävin taas Sports Basementissa, mutta tällä kertaa menin lähimpänä hotelliani olevaan liikkeeseen. Sinnekin oli noin 13 kilometrin matka pyörällä. Ostin uuden juomapullon, sillä triathlon-kisan aikana heitin yhden juomapullon menemään täydennuspulloa ottaessani. Täydennyspullo oli kuitenkin kertakäyttöinen, joten se ei oikein sovellu enää käytettäväksi. Suomessa mulla olisi näitä juomapulloja aikamoinen kokoelma, mutta tänne maailmalle lähtiessä otin vain kaksi pulloa mukaan, pyörän kumpaakin juomatelineeseen yksi.

Pullon lisäksi ostin lisää urheilusukkia sekä chippi-remmin ensi kesän triathlon-kisoja varten. Kaikissa triahtlon-kisoissa ei välttämättä järjestäjän puolesta tarjota pehmustettya chippi-remmiä nilkkaan kiinnitettäväksi, joten tämmöinen oma chippi-remmi on hyvä olla ellei sitten halua saada nilkkaansa hiertymia naruun/nauhaan kiinnitetystä chipistä.
Chippi-remmi, sukkia ja juomapullo
Sain tuolta Big Kahuna-triathlonista myös -10 % alekupongin tuonne Sports Basement -kauppaan, en käyttänyt kuitenkaan sitä vielä nyt, vaan ajattelin odottaa vähän isompia hankintoja. Ostoslistalla olisi mm. triathlon-tangot maantiepyörääni (pitää ensin selvitellä minkälaiset olisivat hyvät) sekä mahdollisesti neopreenisukat ja -lakki avovesiuintitreenejä varten. Täälläpäin nämä urheilutuotteet tuntuvat olevan halvempia kuin Suomessa, joten täältä noita kannattaa hankkia. Ainoa rajoite tulee olemaan se, että kuinka paljon pystyn tavaraa täällä matkalaukuilla tuomaan takaisin Suomeen. Vähän eilen katselin myös Asicsen DS Racer-kenkiä, olivat 80 dollaria. Näitä olen jo viime vuodesta saakka miettinyt, mutta ehkä en kuitenkaan tarvitse tällä erää uusia juoksukenkiä vaan voisin keskittyä kuluttamaan jo olemassa olevat käyttökelvottomiksi :)

Tänään maanantaina päätin vielä piristää itseäni ilmoittautumalla 10 km-juoksukisaan (2013 Trailblazer Race), joka juostaan kahden viikon päästä noin 7 kilometrin päässä hotelliltani eli pääsen hyvin fillarilla liikkumaan sinne. Kisan lähtö on taas maan tapaan aika aikaisin, startti on klo 8.30. Ihan inhimillenen aika jos vertaa siihen klo 5.30 maratonstarttiin San Franciscossa. Aamulähdöillä on se hyvä puoli, että päivän aikana kerkeää saada sitten muutakin aikaiseksi. Omasta mielestäni optimistartti-aika kisoille olisi aamupäivä, eli klo 9-11 väli. Tämä olisi sen verran myöhään, että pystyisi saamaan kunnon yöunet eikä tarvisi herätä ihan älyttömän aikaisin ja sitten lisäksi kisan jälkeen aikaa jää myös muihinkin aktiviteetteihin. Kisojen jälkeen kroppa käy yleensä vähän ylikierroksilla, joten myöhään startanneiden kisojen jälkeen on vaikea usein saada unta. Aamupäivällä startanneiden kisojen jälkeen jää yleensä tarpeeksi aikaa kropan tasoitella itseään ja unen saanti on helpompaa.

Kävin eilen tuttavapariskunnan kanssa tietokonehistoriamuseossa

lauantai 14. syyskuuta 2013

Big Kahuna -triathlon kisaraportti ja sitten vähän huonompia uutisia

Tässä viimein kisaraportti viime viikonlopun triahtlon-kisasta. Tämä viikko on mennyt vähän huonommissa merkeissä, joten siksi raportti tulee nyt vähän viivellä. Tekstin lopussa avaan vähän tarkemmin tämän viikon kulkua.

Saavuin kisapaikalle Santa Cruziin kisaa edeltävän päivänä ja hain heti exposta kisamateriaalit eli kisanumeron, nilkkaan kiinnitettävän chipin, pyörään kiinnitettävät numerot, kypärään kiinnitettävän numerotarran, uimalakin sekä teknisen t-paidan. Sitten kävin heittämässä kamat ja pyörän motellille. Päivän aikana kävin vähän tutustumassa uintireittiin kävelemällä uinnissa kierrettävän laiturin päähän ja kyllä niitä merileijonia oli siellä yhä runsaasti! Kävin myös rannalla kokeilemassa veden lämpötilaa ja aika viileältä se tuntui. Joitakin märkäpuku-uimareita bongasin rannalla.

"Kisa-expo"


Illalla laittelin kamoja valmiiksi, kiinnitin numerot pyörään ja kypärään sekä laitoin numerolapun kiinni numerovyöhön. Nukkumaan menin kohtalaisen aikaisin ja täysin tietämättömänä minkälaisen herätyksen aamulla saisin. Aamulla kello herätti kello 4 ja samalla huomasin, että sänkyni oli täynnä LUTEITA! Oli melkoinen herätys ja herätyksenä toimi paljon paremmin kuin kylmä suihku. Ponnahdin sängystäni ja heitin kaikki vaatteet päältäni ja ravistelin raajoja sekä hiuksiani, jotta varmistin ettei mikään elukka olisi itsessäni kiinni. Puremajälkiä koitin tähyillä, mutta mitään ei näkynyt vielä tuolloin. Laitoin sandaalit jalkaan, sillä en halunnut avojaloin kulkea tuossa ludehuoneessa ja aloin hoitaa pikaisesti aamutoimia. Kuten arvata saattaa, niin halusin äkkiä lähteä huoneesta menemään. Aamiaisena toimi kahvi ja kaksi banaania. Sitten ravistelin ja pakkasin kamani ja lähdin pois motellista. Respa ei ollut vielä tuolloin auki, joten en voinut mennä raportoimaan ludehavainnosta.
Kisamateriaalia
Kävelin noin kilometrin matkan rantaa pitkin vaihtoalueelle ja kuuntelin kun merileijonat mölysivät kohta kierrettävän laiturin luona. Tähän aikaan oli vielä pilkkopimeää. Vaihtoalueella valitsin itselleni oman paikan ja aloin levittää tavaroitani ja seurailemaan kanssakilpailijoideni puuhia. Lisäksi kävin body markingissa, missä kisanumero kirjattiin olkavarteen, rystyseen ja reiteen. Lisäksi oma ikäsarja kirjoitettiin pohkeeseen.
Vaihtoalue aikaisin aamulla
Aikamoisia tt-pyörätykkejä näytti osalla porukasta olevan vaihtoalueella. Hyvissä ajoin ennen uinnin starttia aloin pukemaan märkäpukua päälleni ja sitten kävelin paljoin jaloin noin puolen kilometrin verran rannalle. Kävin vähän vedessä kastautumassa ja se oli k-y-l-m-ä-ä! Lopulta otin pari vaparin vetoa vedessä ja tuntui, että henki salpaantui kylmän veden takia. Joku kisatoveri siinä totesi, että menee muutama sata jaardia ennen kuin veteen tottuun, mutta että sitten pitäisi mennä ihan ok. Lämmittelyuintia tehdessäni yksi merileijona tuli noin 15 metrin päähän, onneksi en ollut yksin, muutan olisin varmaan paniikissa lähtenyt heti vedestä karkuun :D Ja kyllä noita merileijonia on aikaisemmissa kisoissa uintireitillekin eksynyt. Onneksi näin tämän kuvan vasta kisani jälkeen. Rannalla koitin vähän hyppelehtiä ja juosta pitääkseni itseni lämpöisenä ennen omaa starttia. Ensin starttasivat eliitti ja miehet alle 24, sitten miehet 25-29 ja kolmannessa aallossa miehet 30-34. Oma aaltoni eli naiset alle 34 starttasi neljännessä aallossa ja sitten se oli menoa.
Tämän laiturin ympäri uintireitti kulki, pitutta tällä laiturilla tosiaan on
Vesi oli kylmää ja oli vielä sen verran usvaista, ettei laiturin päätyä näkynyt. Jonkin verran oli aallokkoa, mutta virtauksia en tuntenut tai huomannut. Koitin uida vapaauintia, mutta hengittäminen veteen oli todella vaikeaa, en vain pystynyt siihen, joten vaihdoin pää pystyyn rinta-uintiin. Välillä koitin uida vesipallokroolia, eli pää pystyssä vaparia, ja välillä yritin uudestaan veteen hengittämistä. Tuntui, ettei tästä tullut mitään. Puoleen väliin etenin tällä tavoin ja sitten kun käännyttiin uimaan takaisin rantaan, pakotin itseni hengittämään sinne veteen. Perustelin tämän itselleni, että nämä muutkin uimarit pystyvät siihen, joten kyllä munkin olisi pakko pystyä ja lisäksi mitä pidemmän matkaa saisin uitua vaparia, sitä nopeammin olisin poissa kylmästä vedestä. Lisäksi koitin ajatella, että tämä olisi hyvä hetki kanssa harjoitella avovedessä uintia, joten sitä ei kannattaisi heittää hukkaan uimalla turvallista ja hidasta pää pystyssä rinta-uintia. Vapaauinti lähti pienen pakottamisen jälkeen kulkemaan ja sain kiinni hyvästä rytmistä, välillä nostin päätä ja varmistin, että olen yhä menossa oikeaan suuntaa. Aikaisemmin joku samassa aallossa startannut alkoi jossain välissä uimaan selkää ja lähti saman tien menemään vinoon, selkäuinti ei taida olla ehkä se kaikista paras tyyli uida triathlon-kisoissa :P
Uinti lähdi näiltä kohdilta

Vaikka olinkin uinut pitkät pätkät rintauintia, niin ei uintiaikani niin älyttömän huono ollut. Reilu 36 minuuttia meni matkaan eli paremmin kuin osasin odottaa. Märkäpuvun ja suolaisen meriveden yhdistelmä selkeästi nopeutti uintia.

T1 eli ensimmäinen vaihto oli hidas, sillä siihen sisältyi pitkä matka rannalta vaihtoalueelle. Jotain puolen mailin verran siirtymä oli. En pitänyt turhaa kiirettä vaihdossa, sillä en halunnut unohtaa mitään tärkeää. Pyöräilyä varten päädyin laittamaan irtohihat, pyöräilypaidan jätin vaihtoaluelle. Märkänä noita hihoja oli vähän nihkeä kiskoa päälle. Lisäksi laitoin lisää aurinkorasvaa kasvoihin.
Merileijonalauma ihmettelemässä surffilaudan päällä istuvaa henkilöä

Pyöräilyreitti kulki pitkin Highway 1:stä, joka on tunnettu kauniista maisemista. Pyöräilyn alkumatkalla oli aika paljon sumua ja näkyvyyttä oli muutama sata metri. Olin uinnissa onnistunut ilmeisesti nielaisemaan merivettä, sen verran tuntui röyhtäyttävän pyörän päällä. Kun olin saanut oloani tasoitettua, niin aloin juomaan urheilujuomaa. Toisessa juomapullossa mulla oli mukana elektrolyyttejä. Pari energy chewtä otin kanssa. Vatsani alkoi aika alkuvaiheessa pyöräilyä reagoimaan noihin urheilujuomiin yms. Juoman nauttiminen oli vaikeaa ja vatsa alkoi vähän kramppailemaan. Tässä vaiheessa päätin, etten koske geeleihin tai noihin energy chewin, sillä ne todennäköisesti vaan pahentaisivat tilannetta eli urheilujuoman voimalla olisi mentävä.

Pyöräreitin maisemat olivat kieltämättä kauniit myös tuossa usvassakin. Reitillä oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Ylämäissä koitin hokea itselleni, että "ei happoja, ei happoja". Eli koitin vältellä reisien hapottamista mäissä, jotta en hyydyttäisi itseäni. Kääntöpisteen jälkeen suunnattiin samaa reittiä takaisin Santa Cruziin, rantaviivaa pitkin kuljettiin aika lailla. Garminini piippaili aina 5 kilometrin välein väliaikoja ja koitin myös yleensä ottaa pienen kulauksen urheilujuomaa ainan tuon piippauksen kuluessa. Välillä saattoi tosin mennä parikin piippausta juomataukojen välissä, sillä vatsani ei ollut kovin vastaanottavainen tuon nesteen suhteen.

Pyörä tuntui kulkevan kohtalaisesti ja ehkä vähän liiankin paljon säästelin juoksua varten. Keskinopeus jäi jonnekin 28 km/h -tienoille. Jonkin verran näkyi porukalla olevan puhjenneita kumeja. Pyöräreitin varrella oli 3 huoltopistettä, ensimmäinen n. 20 km kohdalle, toinen n. 40 km kohdalla ja viimeinen 70 kilometrin kohdalla. Varsin riittävästi näitä oli ja vasta viimeisellä otin uuden urheilujuomapullon yhden tyhjentyneen tilalle. Sentään jonkin verran sain nestettä juotua pyörän päällä, välillä oli aikamoista pakottamista.
Santa Cruz Beach

T2 eli toinen vaihto oli ensimmäistä paljon nopeampi. Pyörä telineeseen, kenkien vaihto, hihat pois, kypärä pois, lippa päähän ja juoksunumero vyötärölle. Numerovyötä ei tarvinnu pyöräilyssä pitää, se oli pakollinen vain juoksussa. Lisäksi kävin vielä bajamassa, sillä nesteet alkoivat tulla kropan läpi. Juoksun alku tuntui todella hyvältä, jalat tuntuivat freeseiltä, melkein kuin ei olisi ollut pyöräilyä yhtään alla. Koskaan aiemmin ei ole tuntunut yhtä hyvältä lähteä pyöräilyn jälkeen juoksemaan. Tavoitteena oli lähteä juoksemaa jotain 5 min/km -vauhtia ja sykkeet enintään 165-tasolla. Ensimmäiset kilometrit menivät huomattavasti reippaamiin ja ohitin kymmeniä muita kisaajia. Puolen välin lähestyessä vauhti alkoi hiipua aikalailla, reitti vaihtui asfaltista sellaiselle kiviselle hiekkatielle ja samalla myös alkoi aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Meno tuntui aika tahmaelta ja kuumalta. Kääntöpisteenä toimi tikitiki-patsas.
Laiturilla maijailevia merileijonia
Juoksun toka puolisko oli hidasta etenemistä, vauhdit tippuivat jopa 6 min/km -tasolle. Koitin huoltopisteillä heittää vettä päälle, jotta saisin kehoa vähän viilennettyä. Jonkin verran koitin myös juoda, mutta vatsa ei oikein tykännyt. Energiat alkoivat selkeästi käydä käsiin ja koitin ajatella, että "ihan sama mitä vauhtia juokset, kunhan juokset etkä vaihda kävelyyn". Ilmeisesti muillakin oli juoksussa vaikeaa sillä ohitseni meni vain 3 henkeä. Vähäiset kannustajat reitillä olivat todella upeita, suurin osa näistä kannustajista oli huoltopisteiden tai muita vapaaehtoisia.

Lopulta alkoi maali häämöttää kaukana edessä ja viimeinen puoli kilsaa oli hiekkarannalla juoksua, joka oli tosiaankin aika julmaa väsyneille jaloille ja kropalle sekä mielelle. Lisäksi juoksu oli 600 metriä ylimittainen. Koitin mahdollisimman suoraan hakeutua märälle hiekalla, joka antaisi vähän tukevamman juoksualustun. Kun pääsin laiturin ali, niin piti vielä alkaa väistelemään rannalla leikkiviä lapsia… Loppukiriä oli vaikea tehdä ja en siihen lähtenytkään, märältä hiekalta piti vielä juosta rannan poikki maalisuoralle. Juoksu meni juuri rimaa hipoen alle kahteen tuntiin. Maalissa käteen tungettiin heti vesipullo, joka tuli todella tarpeeseen. Kaulaan sain kukkalein ja "mitalin" eli posliinisen tiki-patsaan. Join samantien kaksi puolen litran pullollista vettä ja vaikka vatsa ei kovin hyvältä tuntunut, niin tiesin että onko pakko saada ravintoa. Energiavarastot olivat käyneet todella tyhjiksi, olisi väsymyksen ja energiavajeen takia tehnyt mieli purskahtaa itkuun. Valitsin kuitenkin toisen tien ja söin maalissa tarjolla ollutta ruokaa eli hedelmiä ja tuorejuustolla täytettyjä bageleita. Alkuun ruoka ei oikein maistunut, mutta vähitellen kuitenkin olo alkoi parantua ja sain voimia kerättyä.
Maalialue kisaa edeltävänä päivänä kuvattuna
Kokonaisaika ei päätä huimaa, olin mielessä toivonut 10-20 min parempaa aikaa, mutta on tämäkin ihan tyydyttävä tulos ja alle kuuden tunnin sentään! Onpahan joku aika, jota lähteä ensi kesänä parantamaan. Alla vielä yhteenvetona kaikki ajat. Sijoitus omassa sarjassani oli 8/38.

Tulostietoja
Mutta nyt takaisin noihin aamulla löytämiini luteisiin. Ja herkille lukijoille tiedoksi, että lukeminen kannataa lopettaa tähän. Omalle hotellille päästyäni vein kaikki kamat saman tien pesuun ja lisäksi peseydyin itse huolellisesti. Näillä keinoin olen toivon mukaan estänyt kuljettamasta luteita hotellihuoneeseeni. Puremajäljet alkoivat antaa merkkejä itsestään maanantai-iltapäivällä ja siitä eteenpäin tilanne on päivä päivältä pahentunut. Puremia on ympäri kroppaa satoja, yksistään yhdessä kädessä (siis sormista rantaaseen) on yli 35 puremaa! Itsehoitona aloitin Heinixin syömisen ja kortisonirasvan levittämisen. Torstai-aamuna juttelin Suomeen lääkäri-isäni kanssa näistä ja hän oli sitä mieltä, että käy täällä Jenkeissä lääkärissä. Suuntasin sitten heti urgent careen, jossa lääkäri kanssa hämmästeli puremien suurta määrää ja hän määräsi jotain vahvempaa voidetta niihin laitettavaksi. Voide ei kuitenkaan ollut avain onneen, vaan torstaiyönä sain todella huonosti nukuttua kutinan ja kipujen myötä.

Perjantaipäivä meni aika lailla kärsiessä, istuminen oli vaikee takapuolessa olevien puremien takia ja vaatteet hankasit puremia ympärikroppaa,  Sadat puremat ympäri kroppaa (puremia on jopa korvanlehdissä ja jalkapohjissa) tekivät olosta todella tuskaisen ja ei tulisi mieleenkään kulkea julkisesti t-paidassa. Hotellihuoneessani oleskelin mahdollisimman vähissä vaatteissa, jotteivät vaatteet hankaisi näitä puremia. Perjantai-iltana en oikein pystynyt olemaan mitenkään päin sängyllä puremien takia ja olotila oli sietämätön. Noin puoliyhdentoista aikaan illalla soitin itkunsekaisen puhelun Suomeen isälleni ja laitoin sähköpostitse kuvia sen hetkisestä purematilanteesta. Isäni oli sitä mieltä, että lähde päivystykseen hakemaan hoitoa. Alun perin olin ajatellut odottaa launtai-aamun saakka ja mennä sitten lääkärin vastaanotolle, mutta koska oireet olivat niin pahat, niin päädyin lähtemään saman tien taksilla kohti Emergency Departmenttia. Päivystyksessä vietin sitten aika monta tuntia, hotellilla olin takaisin aamuneljältä. Perjantai-ilta oli kiireinen tuolla päivystyksessä ja en nyt ollut ihan se akuutein tapaus vaikka aamun saakka en oliskaan pystynyt odottamaan. Hoitajat ja lääkärit olivat siellä kanssa hämmästyneitä puremien suuresta määrästä ja niiden ärtymisasteesta. Sain sieltä suun kautta nautittavaa kortisonia ja reseptin parin päivän kuuriin. Lisäksi jatkan kortisonirasvan ja antihistamiinin käyttöä. Nyt launtaina olotila tuntuu jo jotenkin siedettävältä vaikka puremat ovat edelleen turvoksissa ja kutisevia. Sairaalassa juttelin hoitajan kanssa, joka oli New Yorkista saanut luteiden puremia ja hän sanoi, että meni puoli vuotta ennen kuin puremat paranivat täysin ja hänellä puremat olivat vain käsivarsissa ja paljon lievempinä mitä minulla. Akuuttivaihe näissä puremissa on 2-3 viikkoa.

"Muutama" purema

Aluksi ajattelin etten tuo tätä lude-asiaa esiin tässä blogissa, mutta päädyin nyt kuitenkin kertomaan tämän teille. Olkoon tämä varoittava tarina, että kannattaa joka paikassa tarkistaa sänky, lakanat ja sängyn ympäristö ennen kuin menee siihen nukkumaan. Maksoin motellihuoneestani 170 dollaria yöltä, joten ihan läävästä ei ole kyse. Torstaina soitin motellille tuosta lude-asiasta ja sanoivat ettei kuulemma kukaan muu ole valittanut. Tuntui, ettei siellä uskottu sanaakaan mitä sanoin. Koitin kovasti kysellä, että mitä he aikovat tehdä tämän lude-ongelman eteen ja vastaus oli lähinnä ettei mitään. Siivoojat kuulemma tarkastaa huoneet joka päivä ja he eivät ole huomanneet mitään. En sitten jaksanut alkaa asiasta enempää englanniksi kinaamaan. Jotta muut matkaajat osaavat varoa tuolta motellia, niin olen kirjoittanut paljon nettiin eri paikkoihin arvosteluita tuosta ja raportoinut luteista. Kroppani satoine puremineen osoittaa kyllä, että siellä asuu iso lude-populaatio. Ihan muutamat luteet eivät pysty tähän määrään puremia mitä minulla on.

Luteiden puremia
Näiden puremien takia en ole tällä viikolla hyötyliikuntapyöräilyn lisäksi lainkaan urheillut. Mieli on ollut maassa näistä puremista ja näiden valtava määrä on aika lailla ahdistanut. Puremat ovat lisäksi niin kipeät ja kutisevat, että normaalitkin vaatteet hankaavat näitä. Öisin on ollut vaikea nukkua näiden kanssa ja lisäksi tupla-annos antihistamiinia on väsyttänyt vielä lisää. Mutta mieluummin olen väsynyt kuin hermorauniona kutinan ja turvotuksen takia.

Lisää puremia, istuminen näiden päällä on "herkkua"
Aika karu oli tämä ensikohtaaminen luteiden kanssa. Kuten tarinani osoittaa, niin ne eivät ole leikin asia. Lisäksi oman haasteensa tähän tuonut tämä ulkomailla oleskelu, minulla ei ollut hajuakaan että minne mennä lääkäriin ja miten asiat täälläpäin kaikkine vakuutusjuttuineen toimivat. Suomessa tietäsin heti, että minne mennä lääkärin vastaanotolle. Onneksi työpaikan kautta mulla on hyvä vakuutus täällä, pitäisi mennä kaikki tai lähes kaikki sen piikkiin.

Päivystyksessä sain käteeni ranneekkeen, jossa oli tunnistetietoni

lauantai 7. syyskuuta 2013

Huomenna kisataaan!

Huomenna sunnuntaina on jälleen pitkän tauon jälkeen kisapäivä! Ohjelmassa on Big Kahunan puolimatkan triathlon ja startti on klo 7 aamulla eli aikainen herätys taas tulossa huomenna. Ajattelin laittaa kellon herättämään neljältä, niin kerkeää rauhassa syödä aamiaista ja laittaa kamat valmiiksi sekä suunnata ajoissa kisapaikalle. Vaihtoalue aukeaa viideltä aamulla ja tavoitteena olisi olla siellä vähän viiden jälkeen, jotta saan hyvän paikan. Paikkoja ei ole siis etukäteen nimetty, vaan ensimmäiset pääsevät valitsemaan parhaat päältä.

Varasin tuolta Santa Cruzista, jossa tuo puolimatkan triahtlon on, yhdeksi yöksi motellin ja lähden kohtapuolin suuntamaan kohti sinne ja hakemaan exposta kaikki tarvittavat materiaalit.

Kisaan olen tällä viikolla valmistautunut lukemalla muiden kisakokemuksia samasta kisasta. Lisäksi sain viime viikolla yhdeltä paikalliselta kollegalta kanssa vähän vinkkejä. Merivesi tulee olemaan kylmää ja lisäksi virtaukset saattavat jonkin verran painaa kierrettävän laiturin suuntaan. Merileijoniin tai muihin mereneläviin ei pitäisi kuitenkaan törmätä, lähtevät kuulemma uintimassoja pakoon (tai näin ainakin mulle koiteltiin vakuutella:D). Pyöräily ajatetaan yhtenä lenkkinä, vaihtopaikalta suunnataan suoraan pohjoiseen ja kun puoliväli on saavutettu, tehdään u-käännös takaisin. Tällä pyöräilyosuudella on kauniit maisemat, reitti kulkee koko ajan rantatiellä, mutta mennessä usein kova vastatuuli. Toivon nytkin, että vastatuuliosuus osuisi mieluummin menomatkalle kuin paluu matkalle. Juoksu on myös yhtenä lenkkinä ja viimeiset sadat metrit ovat rantahiekalla ja monien raporttien mukaan tämä on suorastaan kidutusta väsyneille jaloille. Viileää merivettä kannattaa maalissa hyödyntää ja mennä sinne hetkeksi seisomaan, väsyneet jalat kiittävät.

Sääennuste näyttää tällä erää huomiseksi aurinkoa, aamulla jotain +15 astetta ja päivän mittaan lämpötilan pitäisi nousta jonnekin +25 tienoille. Pyöräilyn alku voi olla vilpoisa, joten todennäköisesti päädyn ainakin laittamaan irtohihat tälle matkalle. Juoksusta tosin tulee kuuma, mutta onneksi juoksuosuudella näytti olevan 2-3 kilometrin välein huoltopisteitä, niin pääsee heittämään vettä päälle.

Tällä viikolla olen tehnyt aika kevyttä treeniä:
Ma: Juoksu mäkisessä maastossa 13,1 km, 20 min lihaskuntoa
Ti: Pyöräilyä  15 km, uintia 2 km
Ke: Pyöräilyä 10,5 km, juoksua 8,2 km (sis. 1 x 2 km & 1 x 1 km vedot)
To: Pyöräilyä 10,5 km
Pe: Pyöräilyä 15 km, uintia 1,5 km
La: Lepo ja matkustus kisapaikalle
Su: Kisa ja matkustus takaisin

Pyöräilyt ovat olleet vain hyötyliikuntaa, eli polkemista töihin ja töistä uimaan, mutta pidän niistäkin kirjaa. Maanantai oli täällä vapaa päivä (Labor Day), joten silloin ei tullut fillarointia, kun ei tarvinnut mennä töihin. Lisäksi alkuviikosta tein aika paljon dynaamisia venyttelyitä ja liikkuvuusharjoituksia. Selkä ja lonkan alue sekä etureidet tuntuvat olevan kestojumissa.

Ensi viikolla raportoin sitten tarkemmin, että miten itse kisa sujui!

torstai 5. syyskuuta 2013

Mitä kaikkea mukaan triathlon-kisaan?

Ensimmäisen kunnon triathlon-kisani startti alkaa uhkaavasti lähestyä ja jotta kisapäivänä olisi kaikki tarpeellinen mukana, niin on hyvä miettiä tarkkaan, että mitä mukaan tarvitsee ottaa. Olen jakanut listaukseni neljään osaan, yleinen, uinti, pyöräily ja juoksu. Yleisen osion jutut kulkevat läpi koko kisan ja muissa kohdissa tarvittavat välineet on esitelty siinä kohtaa missä ne ensimmäisen kerran tulevat käyttöön.

Yleinen 
Shock Absorber Run -urheilutopin ja TYRin kisa-asun puen märkäpuvun alle sekä otan Garminin mittarin koko matkalle mukaan. Aluksi arvoin, että otanko sitä uintiin ollenkaan, sillä joudun irrottamaan kellon, että saan märkäpuvun hihan pois kädestä, sen verran tiukat nuo hihan suut ovat märkäpuvussani. Splash and Dash -kisassa tuli testattua, että kellon poistaminen ja käteen laittaminen ei ole niin aikaavievä operaatio, joten aion ottaa mittarin uintivaiheessa jo mukaan.


Koska täälläpäin aurinko tunnetusti paistaa, niin aurinkorasva on todella tärkeä! Monet aamut ovat pilvisiä, mutta viimeistään kymmenen aikoihin pilvet katoavat ja aurinko paistaa pilvittömältä taivaalta. Aion rasvata itseni heti aamulla ja sitten lisään rasvaa uinnin jälkeen ainakin kasvoihin.

Vaseliini lähtee mukaan hiertymien estämistä varten. Saan yleensä pidemmillä matkoilla sykemittarin vyöstä hiertymiä kylkiin, joten ainakin ne paikat pitää käsitellä vaseliinilla.
Kisa-asu, taustalla "ihana" kokolattiamatto

Uinti
Kisa-asun päälle puen märkäpuvun, omani on Orcan puku. Päähän laitan kaksi uimalakkia, sillä sen verran kylmää tuo merivesi täälläpäin on. Ilmeisesti osalla kisaajista on käytössä jopa neopreenilakki. Uimalaseiksi otaan mukaan ne uudet TYRin lasit.


Uintivarusteet
Pyöräily
Pyöräily on sitten näistä kolmesta lajjista se eniten välineitä vaativa. Matkaan lähtee pyyhe, johon voi kuivata jalat ennen kuin pukee sukat jalkaan. Jalkineiksi Shimanon pyöräilykengät, päähän lasit ja kypärä ja käsiin pyöräilyhanskat. Lisäksi päälle on tässä vaiheessa laitettava numerovyö. Aamut voivat olla täälläpäin välillä viileitä, joten sitä varten otan varmuudeksi mukaan vielä irtohihat ja pyöräilypaidan, jotka laitan tarvittaessa päälle. Kisa starttaa klo 7 aamulla, joten voi olla että osa pyöräilystä tulee poljettua pilviseen aikaan.
Pyöräilykampetta
Yllä mainittujen pyöräilykamppeiden lisäksi pitää esitellä vielä itse kulkuväline. Eli tulen polkemaan Focuksen maantiepyörälläni ilman mitään aerotankoja, näiden käyttöön ottoa saatan harkita ensi vuoden puolella sitten. Juomapullotelineisiin laitan kaksi pulloa valmiiksi, toiseen urheilujuomaa ja toiseen vettä. Satulalaukusta löytyy vähän työkaluja, jotta kisa ei päättyisi kumin puhkeamiseen. Eli sieltä löytyy sisäkumi, pyörätyökalu, minipumppu, rengasraudat. Vähän vielä mietin, että pitäisikö ottaa kaksikin sisäkumia mukaan, kun tuo satulalaukku on sen verran kookas, että sinne kyllä mahtuu toinenkin sisäkumi.

Uusi aerofuelbelt lähtee käyttöön. Sen sijasta, että teippaisin geelejä runkoon, heitän geelipussit tähän laukkuun. Geelit oli kuvattuna yllä olevassa kuvassa.

Pyörä ja uusi aerofuelbelt kiinnitettynä
Juoksu
Juoksussa jalkaan lähtee Asicsen Gel-Noosa Tri 7 kengät, joihin olen virittänyt joustavat pikanauhat. Nämä kengät pikanauhoineen olivat myös testissä Splash and Dash -kisassa ja hyvin toimivat. Oli nopea vetäistä kengät jalkaan ja kengät tuntuivat hyviltä juosta, eli nauhat olivat tarpeeksi napakat.

Päähän aion laittaa lipan, sillä juoksuosuudella pitäisi auringon paistaa koko ajan ja tämä tulee olemaan myös kisan kuumin osuus. Lippa on lippistä siinä mielessä parempi vaihtoehto, että lippa sallii lämmönhaihtumisen pään kautta, mutta antaa silti suojaa silmille. Pyöräilyssä käytössä olleet lasivat pysyvät juoksussa edelleen päälle, kuten myös numerovyö.


Juoksuvarusteet
Näiden kamppeiden lisäksi tarvitaan vielä kisojen jälkeiset vaatteet. Eli aikamoisen lastin varustetta saa siis roudata. Juoksukisoihin meno on kyllä niin paljon helpompaa! Kotona vain kaikki tarpeellinen päälle ja sitten suunta kisoihin ja tarvittaessa mukaan joku huppari tai muu jos on viileä keli.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Shoppailua urheilukaupassa

Vietin sunnuntaipäivän San Franciscossa. Lähdin heti aamiaisen jälkeen junalla kohti San Franciscoa ja siellä suuntasin ensi töikseni Sports Basement nimiseen urheilukauppaan ja suunnitelmissani oli ostaa neopreeniliimaa sekä katsoa jos olisi hyviä tarjouksia triathlonvaatteissa. Olen enimmäkseen tehnyt maantiepyörälenkit triathlonasu päällä ja olen tykästynyt pienempään pehmusteeseen shortseissa ja lisäksi koska säät ovat olleet täällä sen verran lämpöisiä, niin olen pyöräilypaidan sijasta käyttänyt hihatonta triathlontoppia, jossa on kätevästi yksi tasku selässä. Tämän kaksiosaisen triathlonasun ostin viime helmikuussa New Yorkista.

Sports Basement on täällä aktiivisesti näkynyt monissa urheilutapahtumissa, kuten siellä San Franciscon maratonilla ja viime viikonlopun Splash and Dash-kisassa. Lisäksi ketjun liikkeet järjestävät viikoittain yhteislenkkejä niin juosten kuin polkien sekä jotaikin ohjattuja tunteja. Ja nämä ovat siis maksuttomia! Harmi vaan, että minulla on sen verran matkaa lähimpään liikkeeseen, etten ole päässyt näihin yhteislenkkeihin osallistumaan.

Taisin vähän innostua tuolla urheilukaupassa, kun mukaan lähti vähän enemmän tavaraa kuin olin suunnitellut.. Ja näitä ostoksia sain sitten roudata koko päivän ympäri kaupunkia ja visiitillä Alcatrazissa.
Kassi täynnä tavaraa
Heräteostoksena päätin tehdä syrjähypyn Asicseista ja kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni Adidaksen juoksulenkiä jalkaan. Kokeilun kohteena oli Adidaksen adizero Boston 3 ja kenkä tuntui kädessä todella kevyeltä ja jaloissa tuntuma oli hyvä ja kevyt. Näillä en ole vielä kerennyt juosta, mutta raportoin kyllä sitten täällä blogin puolella, että miten toimivat juoksussa. Näiden kenkien ostamiseen vaikutti myös hyvä tarjous, nämä lähtivät 65 dollarilla.

Uudet Adidakset
Päädyin ostamaan myös pyörään kiinnitettävän fuelbeltin. Tämä kiinnitetän siis ohjaustangon tienoille ja sinne voi säilöä geelejä yms. Ostin tämän sen takia, että tästä voi olla helpompi kurotella noita geelejä kuin kaivella pyörähanskojen kanssa pyöräilypaidan/topin tiukoista taskuista ajon aikana geelejä tai muuta ravintoa. Tämä tulee käyttöön tulevassa triathlon-kisassa.
Fuelbelt
Löysin myös sen etsimäni neopreeniliiman. Onnistuin saamaan märkäpukuuni pari naarmua, ei siis reikää, jotka haluaisin paikata ennen kuin ne laajenevat. Tämä liima on tuossa kuvassa oranssissa tölkissä. Erikseen kävin ostamassa sitten pensselit joilla tuota liimaa voi pukuun sutia. Hyviä ohuita urheilusukkia tarvitsee aina ja mun pitäisi parit vanhat heittää menemään, kun sen verran kuluneita ne alkavat olla. Hyviä kuulokkeita olen vähän katsellut tässä viime aikoina ja nyt päädyin ostamaan jotkut erityisesti urheiluun suunnitellut kuulokkeet, näissä pitäisi olla jokin lukitussysteemi, joka estää niitä putoamasta. Pitää tutustua siihen ja sitten koeajaa seuraavalla lenkillä, että miten hyvin musiikki kuuluu näistä.
Sukat, kuulokkeet, neopreeniliima






Muutamat geelit tuli myös ostettua, näitä tarvitaan sitten sunnuntain kisassa. Tuo suklaanmakuinen geeli oli vähän riski, suklaa geelinä kuulostaa vähän erikoiselta yhdistelmältä, mutta kokeiluun se lähti kumminkin. Voi olla joko success tai täysin floppi.

Geelejä
Sitten triathlonvaatteisiin. Päädyin kotiuttamaan tarjouksessa olleet 2XU kompressiotriathlonshortsit. Tuntuivat todella hyviltä sovittaessa, odotan jo että pääsen näitä kokeilemaan pyörän päällä.

2XU triathlonshortsit
Halvalla lähti myös Niken triathlon-toppi. En tiennytkään, että Nikelta löytyy myös erityisesti triathloniin suunniteltuja vaatteita. Tässä topissa on selässä kaksi taskua, eli soveltuu hyvin pyöräilyyn.

Niken triatlontoppi
Sitten tarjouksesta lähti vielä kaksiosainen triathlonasu, sekä topissa että shortseista löytyy takaa taskut. Topissa tasku on vetoketjullinen. Shortseissa on lahkeissa silikonit pitämässä lahkeet paikallaan.
Kaksiosainen triathlonasu
Kuten ehkä pystytte päättelemään, niin olen mieltynyt erityisesti kaksiosaisiin triathlonasuihin. Koen ne paljon kätevämmäksi kuin yksiosaisen. Suurin syy on vessassa käynnin helppous kaksiosaisessa asulla. Vaikku uusia asuja nyt ostinkin, niin kisaamaan lähden sunnuntaina vanhalla TYRin kisa-asullani.

Yhteensä nämä kaikki ostokseni olivat noin 260 dollaria eli vajaat 200 euroa. Mielestäni ihan hyvät saaliit tuolla hinnalla :) Täytyy jossain vaiheessa tehdä tuonne vielä uusi reissu ennen kuin palaan Suomeen lopullisesti, joka on siis näillä näkymin ensi vuoden maaliskuussa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Työmatkapyöräilyä

Kuljen päivittäin töihin ja takaisin pyörällä. Tällä erää matkaa hotellilta töihin on 5 kilometriä, ensi viikon jälkeen tämä matka tuplaantuu toimiston muuton myötä eli sitten arkisin tulee hyötyliikuntana poljettua vähintään 20 km. Nykyisen 5 kilometrin matkan jälkeen on riittänyt, että vaihtaa vaan vaatteet, mutta kymmenen kilometriä alkaa olla jo sellainen matka, että suihku voi olla tarpeen. Täytyy toivoa, että uudella toimistolla olisi jotkut suihkutilat ja mahdollisuus jättää suihkukamat sinne, ettei tarvisi päivittäin pyyhettä raahata mukana. Nytkin reppu täyttyy jo hyvin toimistovaatteista ja läppäristä

Täällä säät ovat olleet ihanteelliset tuohon työmatkapyöräilyyn, kun sateessa olen joutunut polkemaan vain kerran tässä neljän kuukauden aikana. Tämä tulee kuitenkin jossain vaiheessa syksyn tulon myötä muuttumaan, joten siksi on hyvä varautua myös sateessa polkemiseen. Osittain tätä varten ostinkin tuon käyttöpyörän, jossa on leveämmät renkaat ja siten parempi pito kuin maantiepyörässäni. Lisäksi tuon käyttöpyörän uskaltaa jättää ulos lukituksi työpäivien ajaksi. Täällä hotellilla ajan tuon pyörän autohalliin, joka on lukittuna klo 18-06 välillä ja sinne pääsee vain hotellin avainkortilla. Toki pyöräni on lukittuna tuolla autohallissakin.
Tyypillinen sääennuste täälläpäin
Koska poljen päivittäin läppäri ja toimistovaatteet selässä, on repun syytä olla hyvä. Käytössäni on monta vuotta sitten ostettu Deuterin tunturisusi-reppu, jossa on myös sadesuoja erikseen. Työmatkapyöräilyni vaatetus eroaa paljonkin normaalista maantiepyöräilylookista. Kenkinä toimii juoksemista eläkkeelle päässeet juoksukengät, vaatteina useimmiten löysähköt shortsit ja t-paita. Jonkinlaiset hihat paidassa on oltava, sillä muuten repun olkahihnat hankaavat vähän. Jotkut päivät ovat olleet sen verran viileitä, että olen t-paidan sijasta polkenut pitkähihaisella trikoopaidalla. Takkiin tai pitkiin trikoisiin en ole vielä joutunut koskemaan, mutta eivätköhän nekin jossain vaiheessa tule taas tutuiksi.

Vaikka työmatkapyöräilyssä on omat haittansa, kuten läppärin kantaminen selässä (tai tämäkin haitta liittyy enemmän konsultin arkeen kuin itse työmatkapyöräilyyn), tykkään todella paljon kulkea pyörällä töihin ja monina aamuina hymyilen itsekseni polkiessani töihin, kun saan polkea hiljaisilla pyöräteillä nauttien kauniista maisemista autoruuhkassa istumisen sijasta. Täälläpäin maailmaa on muuten aika älyttömät ruuhkat, autot täyttävät moottoritiet ympärivuorokauden ja ruuhka-aikoina lähes jokaisessa autossa istuu vain yksi henkilö... Yhdellä työkaverilla menee päivittäin 1,5 h suuntaansa kotoa toimistolle, ei kyllä käy kateeksi, onneksi ei itse tarvitse käyttää kolmea tuntia työmatkoihin.

Käyttöpyöräni