Kävin tänään pitkästä aikaa juoksemassa pitkän lenkin. Näitä pitää nyt alkaa taas kerran viikossa juoksemaan tulevia juoksukisoja silmällä pitäen. Ensi kuussa on puolimaraton, jossa tavotteena olisi saada aikaiseksi uusi ennätys eli alle 1:42 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä kisaan, niin uskoisin, että 1:40 ajan pitäisi mennä rikki. Tavoitteena olisi lähteä juoksemaan 4.40-kilometrivauhtia ja sitten yrittää mahdollisesti kiristää puolen välin jälkeen. Lähiviikkojen treeniohjelmaan pitää myös jonkin verran sisällyttää noita kisavauhtisia juoksuja.
Marraskuun puolessa välissä on sitten tulossa tämän vuoden toinen maraton ja siellä tavoitteena olisi juosta alle 3:30 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä, niin uskoisin, että pitäisi kohtalaisen helposti päästä tuohon aikaan. Kesäkuun puolessa välissä juoksin mäkisellä reitillä (nousumetrejä noin 900) maratonin aikaan 3:32:23. Marraskuun maratonin pitäisi olla paljon tasaisempi, mutta lämpötila saattaa tuolla Nevadan aavikolla (eli Las Vegasissa) olla korkea vielä tuohon aikaan vuodesta.
Viime aikoina pitkät juoksulenkit ovat jääneet vähiin, kun olen niiden sijasta polkenut pitkiä pyörälenkkejä Tour de Menloa ja Big Kahunan puolimatkan triathlonia varten. Pyörällä tehtävät kisat ovat kuitenkin tältä vuodelta ohi, joten on aika nostaa taas juoksukilometrien määrää. Pyörälenkkejä aion kuitenkin edelleen tehdä, sillä pitää hyödyntää nyt nämä Kalifornian tarjoamat treenimahdollisuudet ja toivottavasti olisin pyörän päällä ensi vuonna entistä nopeampi!
Mutta takaisin tuohon tämän päiväiseen pitkään lenkkin. Olin laittanut kellon herättämään seiskalta, mutta aloin heräilemään jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Sivukommenttina, että mulle ei ole tyypillistä heräillä ihan näin aikaisin ilman kelloa, mutta tykkään kun päivä lähtee aikaisin käyntiin. Sängystä noustua join jonkin verran vettä ja sitten nopeat aamutoimet ja juoksuvaatteet päälle, musat korville ja ovesta ulos pitkälle lenkille. Omalla kohdallani pitkät lenkit tarkoittavat noin parin tunnin juoksua ja matkaa kertyy noin parinkymmenen kilometrin verran.
Tämän aamun pitkiksen juoksin tyhjällä vatsalla, näitä tein jonkin verran viime vuoden kesällä ja koin ne hyviksi. Tavoite totuttaa kroppaa ylläpitämään vauhtia ja juoksua myös silloin kun energiavaraston on käytetty tyhjiksi. Juoksun aikana mun on vaikea saada tankattua kroppaan lisää energiaa, joten maratonin pituisella matkalla väistämättä hiilarivarastot käyvät tyhjiksi ja kropan on alettava muuttaa rasvaa polttoaineeksi. Tätä yritän "opettaa" kehoani tekemään noilla tyhjällä vatsalla tehdyillä pitkillä lenkeillä. Jos olen menossa aamulla juoksemaan pitkää lenkkiä, niin useimmiten syön edellisenä iltana vähän enemmän.
Tuntui hyvältä juosta pitkästä aikaa rauhallisen vauhtista pitkää lenkkiä, paljon muitakin viikonloppuaamun juoksijoita näytti olevan liikenteessä. Täälläpäin maailmaa on muuten tapana, että vastaantulevia juoksijoita tervehditään jotenkin. Osa heilauttaa kättään, osa nyökkää ja osaa ihan sanoo jotain, kuten "morning" tai "hi". Olen myös itse ottanut tavaksi jotenkin tervehtiä kaikkia vastaantulevia juoksijoita, ellen sitten ole juuri tekemässä tiukkaa vetoa tms. Maantiepyöräilijät puolestaan eivät ihan niin paljon tervehti keskenään kuin mihin olen Suomessa tottunut.
Täällä on muuten ollut sateinen päivä tänään, joka tuntuu ihan oudolta, kun koko sinä aikana mitä olen täällä Kaliforniassa asunut, on satanut tämän päivän lisäksi vain yhtenä toisena päivänä. Sade tekee kyllä tosi hyvää luonnolle täällä, metsätulipaloja on ollut paljon tässä osavaltiossa tänä kesänä. Syksyn myötä sateita tulee vielä varmasti enemmän ja pitääkin alkaa totuttelemaan siihen, ettei aina oli aurinoista ja 20-30 astetta lämmintä.
Marraskuun puolessa välissä on sitten tulossa tämän vuoden toinen maraton ja siellä tavoitteena olisi juosta alle 3:30 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä, niin uskoisin, että pitäisi kohtalaisen helposti päästä tuohon aikaan. Kesäkuun puolessa välissä juoksin mäkisellä reitillä (nousumetrejä noin 900) maratonin aikaan 3:32:23. Marraskuun maratonin pitäisi olla paljon tasaisempi, mutta lämpötila saattaa tuolla Nevadan aavikolla (eli Las Vegasissa) olla korkea vielä tuohon aikaan vuodesta.
Viime aikoina pitkät juoksulenkit ovat jääneet vähiin, kun olen niiden sijasta polkenut pitkiä pyörälenkkejä Tour de Menloa ja Big Kahunan puolimatkan triathlonia varten. Pyörällä tehtävät kisat ovat kuitenkin tältä vuodelta ohi, joten on aika nostaa taas juoksukilometrien määrää. Pyörälenkkejä aion kuitenkin edelleen tehdä, sillä pitää hyödyntää nyt nämä Kalifornian tarjoamat treenimahdollisuudet ja toivottavasti olisin pyörän päällä ensi vuonna entistä nopeampi!
Mutta takaisin tuohon tämän päiväiseen pitkään lenkkin. Olin laittanut kellon herättämään seiskalta, mutta aloin heräilemään jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Sivukommenttina, että mulle ei ole tyypillistä heräillä ihan näin aikaisin ilman kelloa, mutta tykkään kun päivä lähtee aikaisin käyntiin. Sängystä noustua join jonkin verran vettä ja sitten nopeat aamutoimet ja juoksuvaatteet päälle, musat korville ja ovesta ulos pitkälle lenkille. Omalla kohdallani pitkät lenkit tarkoittavat noin parin tunnin juoksua ja matkaa kertyy noin parinkymmenen kilometrin verran.
Tämän aamun pitkiksen juoksin tyhjällä vatsalla, näitä tein jonkin verran viime vuoden kesällä ja koin ne hyviksi. Tavoite totuttaa kroppaa ylläpitämään vauhtia ja juoksua myös silloin kun energiavaraston on käytetty tyhjiksi. Juoksun aikana mun on vaikea saada tankattua kroppaan lisää energiaa, joten maratonin pituisella matkalla väistämättä hiilarivarastot käyvät tyhjiksi ja kropan on alettava muuttaa rasvaa polttoaineeksi. Tätä yritän "opettaa" kehoani tekemään noilla tyhjällä vatsalla tehdyillä pitkillä lenkeillä. Jos olen menossa aamulla juoksemaan pitkää lenkkiä, niin useimmiten syön edellisenä iltana vähän enemmän.
Tuntui hyvältä juosta pitkästä aikaa rauhallisen vauhtista pitkää lenkkiä, paljon muitakin viikonloppuaamun juoksijoita näytti olevan liikenteessä. Täälläpäin maailmaa on muuten tapana, että vastaantulevia juoksijoita tervehditään jotenkin. Osa heilauttaa kättään, osa nyökkää ja osaa ihan sanoo jotain, kuten "morning" tai "hi". Olen myös itse ottanut tavaksi jotenkin tervehtiä kaikkia vastaantulevia juoksijoita, ellen sitten ole juuri tekemässä tiukkaa vetoa tms. Maantiepyöräilijät puolestaan eivät ihan niin paljon tervehti keskenään kuin mihin olen Suomessa tottunut.
Täällä on muuten ollut sateinen päivä tänään, joka tuntuu ihan oudolta, kun koko sinä aikana mitä olen täällä Kaliforniassa asunut, on satanut tämän päivän lisäksi vain yhtenä toisena päivänä. Sade tekee kyllä tosi hyvää luonnolle täällä, metsätulipaloja on ollut paljon tässä osavaltiossa tänä kesänä. Syksyn myötä sateita tulee vielä varmasti enemmän ja pitääkin alkaa totuttelemaan siihen, ettei aina oli aurinoista ja 20-30 astetta lämmintä.
 |
| Urheilulehtiä tulee täällä välillä ostettua, saa hyvin inspistä treeneihin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti