Vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket

Tänä vuodenvaihteena ajattelin jakaa vuosistatistiikkojen sijasta vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket. Kokonaisuudessaan urheiluvuosi on ollut onnistunut ja tulokset ovat parantuneet ja treeni-intoa löytyy yhä! Ensi vuodelle on tiedossa paljon uusia tavoitteita, mutta nyt itse urheiluhetkiin.

Tammikuun Aktia Cup

Vuoden ensimmäinen kisa ja keli oli talvinen, joten nastalenkkarit sai Vantaan Hakunilassa vetää jalkaan. Olin viikolla ennen kisaa pitänyt kolme lepopäivää putkeen, kun oli ollut veto poissa ja väsynyt olo. Yleensä pidän viikossa yhden lepopäivän, joten kolme lepopäivää putkeen on itselleni varsin poikkeuksellista ellen satu olemaan kipeänä. Tässä vaiheessa olin pitkään taistellut syksyllä tulleen ylirasituksen kanssa. Jo alkuverran aikana alkoi kuitenkin tuntua, että tuona päivänä kulkee. Ja niinhän se juoksi kulkikin, nastalenkkareilla juoksin uuden kympin ennätyksen ja sain sitä parannettua reippaasti. Tämä antoi uskoa siihen, että ylirasitus olisi viimein nujerrettu. Opin tästä myös sen, että levänneenä kisat kulkevat paremmin ja olen nytkin pyrkinyt lepäämään riittävästi ennen kisoja. En myöskään enää arkaile ylimääräisten lepopäivien pitämistä, vaikka se tarkoittaisi suunniteltujen treenien väliin jättämistä.

Helsinki City Run

Tavoitteenani oli yrittää parantaa puolimaratonin ennätystä. Vuoden 2014 aikana en ollut sitä kolmesta yrityksestä huolimatta saanut parannettua.  Olin etukäteen miettinyt tavoitevauhdiksi 4.30 min/km -vauhtia. Alusta alkaen juoksin kuitenkin tuota vauhtia reippaammin ja vähän pelkäsin hyytyväni loppua kohden. Vauhti kyllä kieltämättä laski loppua kohden, mutta kilometrien käydessä vähiin alkoi koko ajan käydä selvemmäksi, että uusi enkka on tulossa. Maaliviivan ylitin ajassa 1.31, joka oli reippaasti parempi aika kuin aiempi ennätykseni ja en ollut edes uskaltanut mielessäni ajatella, että voisin joskus juosta tuollaista vauhtia ja päästä lähemmäs 1,5 tuntiin! Ensi vuonna tavoitteet kovenevat ja tähtäimessä olisi yrittää päästä alle 1.30 ajan puolimaratonilla.

Finntriathlon Joroinen

Kesän odotetuin kisani, kesäkelit olivat olleet ankeat pitkin kesää, mutta kisapäivällä osui aika tyyni ja aurinkoinen keli. Suorastaan täydellinen kisakeli! Olin viikkoa aiemmin keskeyttänyt sprinttimmatkan triathlonin 200 metrin uinnin jälkeen, joten uintiosuus aiheutti etukäteen vähän pelkotiloja. Kisapaikalla ostin kisaa edeltävänä päivänä uuden märkäpuvun ja sen otin heti kisassa käyttöön vaikken ollut sillä koskaan aiemmin uinut. Lämmittelyuinnin aikana uusi puku osoittautui nappivalinnaksi, tuntui että sain kunnolla henkeä eikä puku puristanut liikaa rintakehästä. Uinnin lähtöryhmä oli iso ja olin asettautunut vähän turhan eteen. Ensimmäiset sadat metrit olivat aikamoista taistelua omasta tilasta. Koitin mielessäni rahoittaa itseni, sillä en halunnut uusintaa edellisen viikon triathlonkisasta. Pariin kertaan uin hetken rintaa, jotta sain ajatukseni kerättyä kasaan. Luulin, että uinnissa olisi mennyt ikuisuus, joten hämmästys oli suuri kun uinnista ylös noustessa katsoin kellon näyttävät 36 minuuttia ja risat. Olin kisaan ottanut ensimmäistä kertaa kisakäyttöön uuden triathlonpyöräni ja se kulki kuin unelma heti alusta lähtien, sain olla paljon ohituskaistalla. Kelloa en pahemmin pyöräillessä katsellut, sillä sitä oli hankala ranteesta nähdä. Jätettyäni pyöräni vaihtoalueelle,  en meinannut aluksi uskoa kelloani, sillä se näytti  3.20 lukemaa, joka tarkoitti omalla kohdallani varsin reipasta pyöräilyvauhtia. Juoksun loppupuolella energiat alkoivat käydä vähiin ja keli alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä. En ollut juonut ja syönyt tarpeeksi pyörän päälle, joka alkoi tuntumaan juoksussa. Maaliin pääsin ajassa 5.03, joka tarkoitti 28 minuutin parannusta edellisen vuoden tulokseen. Tällä pääsin omassa ikäsarjassani sijalle 3 ja lisäksi kotiintuomiseksi sain ikäryhmäni SM-hopeaa, sillä sarjan voittaja ei kuulunut triathlonseuraan, joten kolmas sija oikeuttikin hopeaan. Tämä oli elämäni ensimmäinen SM-mitali!

Ensimmäistä kertaa SM-mitali kaulassa

Turku Triathlon Weekend

Koska Joroisten kisa kulki sen verran hyvin, niin päädyin ilmoittautumaan kesän toiselle puolimatkalla Turkuun. Aurajoessa uintia etukäteen vähän mietin, mutta yllättävän kiva se oli ja suunnistaminen oli helppoa. Pyöräilyosuudella kierrettiin sama lenkki moottoritiellä neljään kertaan. Toiseen suuntaan mentäessä vastatuuli hidasti menoa ja eteneminen tuntui sen verran tahmealta, että heitin hyvästit uudelle enkalle. Toiseen suuntaan myötätuuli kuitenkin siivitti menoa ja toiselle vaihtoalueella saapuessani kello näytti samoja lukemia kuin Joroisissa, joten peli uuden ennätyksen suhteen ei ollutkaan vielä menetetty! Pyörän päällä olin nyt syönyt ja juonut enemmän kuin Joroisilla ja tämän huomasi myös juostessa. Juoksussa pääsin etenemään oman tasoistani vauhtia ja otin tavoitteeksi viiden tunnin alituksen. Maaliin pääsin ajassa 4.57, eli viisi tuntia meni kirkkaasti rikki! Tuloksena oli oman ikäsarjani voitto sekä uusi enkka!

Juoksemassa Turussa

Puistolajuoksu

Kisa on hauska kylähenkinen kisa ja matkana on 7,55 km reitti. Startti pamahti 3 minuuttia etuajassa ja olin vasta juoksemassa verryttelylenkiltä kohti starttiviiva. Kellokin piti tässä vaiheessa vielä nollata ja käynnistää uudestaan. Ei ihan optimistartti, mutta keräsin ajatukseni kasaan ja mielessäni ajattelin, että juoksen kisan kovempana treeninä, kun kisan alku tuntui menevän vähän mönkään. Yleensä lyhemmissä kisoissa vauhtini hiipuu loppua kohden, mutta nyt viimeisillä kilometreillä näin kaukana edessä toisen naisen ja otin tavoitteekseni saada hänet kiinni. Löysin jonkinlaisen ekstravaihteen ja sain jopa nostettua vauhtiani. Matkaa siihen toiseen naiseen oli sen verran paljon, etten uskonut saavani häntä kiinni. Pari sataa metriä ennen maalia sainkin hänet kiinni, mutta olin ihan varma että hän spurttaa ohitseni, mutta yllätyksekseni hän ei vastannutkaan ohitukseeni vaan jäi jälkeeni juoksemaan. Tässä juoksussa löysin jonkinlaisen sisäisen kilpailuviettini ja sain puristettua itsestäni enemmän kuin olisin ilman kilpailutilannetta pystynyt. Tuloksena oli naisten toinen sija kisassa.

Vantaan maraton

Syksyn pääkisani oli Vantaan maraton, jonne lähdin tavoittelemaan uutta ennätystä jälleen. Juoksumääräni ovat tänä vuonna olleet vähän vähäisiä ja etenkin pitkiä lenkkejä olen juossut todella vähän. Luotin omaan kuntooni, mutta jalkojen kesto oli pienoinen kysymysmerkki. Kisapäivänä valkeni varsin vilpoisassa säässä, taisi olla vain pari kolme astetta. Etukäteen olin miettinyt tavoitevauhdiksi 4:45 min/km -vauhdin, mutta alusta saakka juoksin tätä nopeammin. Kisassa kierrettiin neljään kertaan sama lenkki ja ensimmäisen kierroksen koitin juosta maltilla, toisella kierroksella vähän kiristin jo vauhtia. Kolmas kierros meni vielä ihan kohtalaisesti, aika lailla yksin sai juosta. Neljännellä kierroksella jalat alkoivat olla aika tönköt ja vauhti hidastui. Koitin vauhdin hidastumista vastaan taistella, mutta viimeinen kiekka oli kaikista hitain kierros. Maaliviivan ylitin ajassa 3.16.09, ennätykseni parani yli 12 minuutilla! Maalissa kuulutettiin myös, että olin naisten yleisen sarjan 3.! Sijoituksestani en ollut koko kisan aika ollut yhtään tietoinen ja tähtäimessäni oli vain juosta oma uusi enkka, joten tuo maalikuulutus oli positiivinen yllätys ja se kruunasi uuden ennätykseni.

Vantaan maratonin palkintojenjaossa