Asics Gel-DS Trainer 18

Kesän alussa hankin uudet juoksukengät ja tällä kertaa päädyin ostamaan Asicsen Gel-Ds trainerit. Tykkäsin todella paljon edellisestä mallista ja niillä tulikin juostua viime kesän kaikki ennätysajat, joten odotukset olivat korkealla näiden kenkien suhteen. Vanhat DS trainerit (Asics Gel-DS trainer 17) ovat enää vain salikäytössä ja hyötyliikunnassa. Vaikka kengät näyttävät päällisin puolin ehjiltä, ei niistä oikein ole enää juoksukäyttöön. Kun juoksukengät alkavat käydä vanhoiksi minulle, niin ne alkavat aiheuttaa rakkoja jalkoihin. Harvemmin pystyn siis juoksemaan kenkiä täysin "puhki".

DS trainerien lisäksi minulla on täällä jenkeissä ollut käytössä myös Asicsen Gel-Noosa Tri 7-kengät, joihin olen ollut todella tyytyväinen! Kengät ovat kevyet ja ne ovat sopineet kohtalaisen kapeille jaloilleni. Näillä tuli myös juostua uusi maraton ennätys! Tällä hetkellä näillä on kilometreja alla reilut 650 km ja edelleen tuntuvat juostessa hyviltä ja rullaavilta. Koska olen ollut näihin kenkiin niin tyytyväinen, niin päädyin tilamaan seuraavan version näistä kengistä (eli Asics Gel-Noosa Tri 8) ja minun pitäisi saada ne ensi viikon alussa. Näistä kirjoittelen sitten myöhemmin vähän arvostelua. Kenkien hankkimista on täälläpäin suosinut myöskin halvat hinnat, olen nyt yhteensä kolmet juoksukengät täällä hankinnut ja kaikki olen saanut alle 100 eurolla. Suomessa jos urheilukaupasta hankkii vastaavat kengät, lähentelevät hinnat 200 euroa, joka on mielestäni ihan liikaa juoksukengistä, etenkin kun niitä kuluu useammat parit vuodessa.

 

Asics Gel-Ds Trainer 17

Mutta itse asiaan eli uusien DS trainerien arvosteluun. Näillä olen nyt juossut noin 100 kilometriä ja edelleenkään en ole saanut näillä kunnon juoksutuntumaa. Askellus tuntuu jotenkin laiskalta ja läpsyvältä. Kenkä on todella jäykkä verrattuna edeltäjäänsä ja askel ei tunnu rullaavalta näillä. Ensimmäisen lenkin jälkeen elättelin vielä toivoa, että kengät pehmentyisivät seuraavien lenkkien aikana, mutta olen nyt vähitellen tullut siihen tulokseen, että näin tuskin tulee käymään. Kengän istuvuus on sinänsä hyvä, mutta heti liikkeelle lähtiessä jäykkyys tulee esiin. Nämä kengät soveltuvat lähinnä lyhyehköjen pk-lenkkien tekoon. Pitkille tai vauhtilenkeille en näitä laittaisi. Näiden kenkien suhteen kyllä olin pettynyt, etenkin kun odotukseni olivat korkealla.

Asics Gel-Ds Trainer 18

Tästä pettymyksestä huolimatta Asicsen kenkiä tulen kuitenkin vielä jatkossa käyttämään, sillä en ole uskaltanut oikein muita merkkejä kokeilla. Jalkani ovat aika rakkoherkät ja olen todennut, että Asicsen kengät ovat sopineet itselleni hyvin. Kerran erehdyin ostamaan Niken kengät, kun niitä joskus niin paljon hehkutettiin, ja ne eivät sitten millään sopineet jaloilleni. Rakkoja tuli paljon ja askel ei vaan rullannut. Näillä juoksin yhteensä jotain 150 kilometrin luokkaa, kunnes tulin siihen tulokseen, että ne eivät sovi juoksemiseen.  Joitakin vuosia juoksin lähinnä Karhun kengillä, mutta en tykännyt enää uusista malleista (=aiheuttivat rakkoja), joten siirryin täysin takaisin Asicsen kenkiin. Kiinnostusta olisi kokeilla erityisesti Mizunon, Sauconyn ja New Balancen kenkiä, mutta toistaiseksi en ole näitä päätynyt hankkimaan.

San Franciscon marathon

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin San Franciscon maraton on todella mäkinen ja lisäksi lähtö tapahtuu aikaan, jolloin normaalisti olen vielä nukkumassa. Jotta kroppa ei olisi täysin yllättynyt itse maratonin aikana aikaisesta lähdöstä (klo 5.32 aamulla) sekä useista ylä- ja alamäistä, sisällytin toukokuussa treeneihini paljon aamulenkkejä kello kuuden aikoihin sekä mäkitreeniä. Aamulenkeillä yleensä lämmittelin ensimmäisen kilometrin ja sitten vedin 6 kilometriä kisavauhtia. Viimeisellä kisavauhtisella kilometrillä koitin vielä vähän kiristää vauhtia. Loppuun juoksin vielä reilun kilometrin palauttelua. Joinakin aamuina kroppa tuntui väsyneeltä, joten tyydyin pitämään vauhdin kevyenä tai vähensin kisavauhtisten kilometrien määrää. Omalla kohdallani tuo kisavauhti tarkoitta n. 5 min/km -vauhtia.

Mäkitreenien suhteen täällä on hyvät puitteet, noin 5 kilometrin päässä asunnoltani on todella mäkinen "Dish"-ulkoilualue, jonne autoilla ja pyörillä ei ole asiaa. Nousua tuolla reitillä on paljon, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mäkitreeneisssä koitin panostaa sekä ylä- että alamäkien juoksuun. Kummassakin tapauksessa pitäisi koittaa pitää askel kohtalaisen lyhyenä, eli ei harppomista. Lyhyellä askelluksella alamäkijuoksu ei myöskään kuormita kovin pahasti polvia ja selkää. 

Garminin tallentama korkeuskäyrä Dish-lenkiltä, alkuun reilu 100 m nousua

  Kisan lähestyessä alkoi tuttuun tapaan tulemaan fiilis, etten ole vielä valmis kisaamaan ja tuntui, että pitäisi saada treeniä vähän enemmän alle ennen maratonille menoa. Jotenkin tällä kertaa oli aiempaa enemmän paineita juosta hyvä aika ja tavoitteenani oli juosta ennätysaika vaikka reitti onkin haastava. Varsinaista hiilaritankkausta en tällä kertaa tehnyt, treenien keventäminen ja normaaliin tapaan syöminen sai tällä kertaa toimia tankkauksena. Yleensä hiilaritankkaus on tehnyt minulle jotenkin tukkoisen, turvonneen ja väsyneen olon, joten päätin kokeilla miten toisenlainen valmistautuminen tällä kertaa toimisi.

Kisaa edeltävänä päivänä menin San Franciscoon ja juna-asemalta suuntasin suoraan expoon noutamaan kisanumeron ja muut materiaalit. Jonkin verran palloilin expossa ja joitakin pieniä hankintoja tein. Ostin mm. pienehkön foam rollerin. Sitten suuntasin tavaroineni hotellille. Koska kisan lähtö on niin aikaisin, niin käytännössä on melkein pakko olla yötä Friscossa, joten siksi päädyin varaamaan tuon hotellin. Kisan lähtö oli sen verran aikaisin, etten tulisi mistään saamaan normaalia kisa-aamun aamiaista eli puuroa ja kahvia, joten tämän asian suhteen piti vähän improvisoida. Korvasin puuron vaalealla leivällä ja banaanilla. Kahvin korvasin Red Bullilla, joka oli vähän riski, mutta tiesin että tarvitsisin kofeiiniannoksen aamulla, joten tällä sitten mentiin. Yleensä juostessa vatsani on kohtalaisen herkkä ja en sen takia geelejä harrasta. Maratonien aikaan en koskaan nauti mitään kiinteää.

Kisa-aamuna herätys soi 3:45 ja oli kyllä aika koomainen olo, kun tuntui että olisin herännyt kesken sikeimpien unien ja ulkona oli täysin pimeää. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin nousta ylös sängystä ja vetäistä gourmet-aamiainen eli red bullia, vaaleaa leipää, banaania ja vettä naamaan. Valmistelin myös samalla urheilujuomalitkun, jonka ottaisin juoksun alkuun mukaan. Otan yleensä pidemmille juoksukisoille oman juomapullon ensimmäisten kilometrien ajaksi mukaan, ja täten säästän vähän aikaa kun ei tarvitse ensimmäisille ruuhkaisille juoma-asemille pysähtyä. Monet ovat ihmetelleet, että eikö ole vaikea juosta pullo kädessä, mutta itse en koe sitä vaikeaksi ja lisäksi pääseehän pullosta eroon heti kun siitä haluaa. Yleensä maratoneilla pärjään ekan kympin tällä pullolla ja sitten siirryn järjestäjien tarjoiluun.

Kisa-asuksi päädyin laittamaan shortsit ja pitkähihaisen juoksupaidan, sillä aamut ovat täällä viileitä ja San Franciscossa sää tuppaa usein olemaan pilvinen, tuulinen ja viileä. Kun aamutoimet oli tehty, niin oli aika siirtyä ulos pimeille kaduille kävelemään kohti lähtöpaikkaa. Ulkona näkyi paljon muita juoksijoita sekä myös baareista kotiin kulkevia ihmisporukoita. Lähtöalueella oli tehostetut turvatoimet Bostonin tapahtumien johdosta, pommiryhmiä ja -koiria oli myös saapunut paikalle. Lähtöalueella jonottelin pitkään bajamajaan ja sen jälkeen lähtö alkoikin jo olla lähellä. Puoli kuusi starttasi huiput ja sitten itse pääsin matkaan toisessa lähtöryhmässä klo 5:32. Alkuun juostiin San Franciscon rantaa pitkin kohti Golden Gate -siltaa. Yleisöä ei ollut juurikaan paikalla, mitä en yhtään ihmettele tuon aikaisen lähtöajan takia. Golden Gate -siltaa lähestyessä alkoi mäkiä tulla vastaan ja aina ylämäissä vauhtini tippui ja ihmisiä meni ohi, mutta alamäissä taas puolestaan pääsin vähän ohittelemaankin. Koitin pitää vauhtini 5 min/km -tasolla. Garminini piippaili tasaiseen tahtiin kilometriaikoja ja näin se mahdollisti heti korjausliikkeiden tekoa jos vauhti oli päässyt tippumaan. Golden Gate -sillalle päästyä oli jo aurinkokin noussut ja sai ihailla hienoja maisemia sekä vastaan juoksevaa kärkeä.

Juoksu tuntui yllättävän hyvältä vaikka mäkiä tuli tasaiseen tahtia. Vaikka ylämäissä vauhti hidastui, niin pystyi sitä kuromaan kiinni sitten alamäissä. Pahimmat mäet olivat ensimmäisellä puolikkaalla, mutta ei se toinenkaan puolikas kovin tasaista ollut. Puolen välin jälkeen aloin laskeskella, että ennätysaikana on vielä mahdollisuus. Kolmen kympin kohdilla katsoin, että vielä olisi pienellä kiristyksellä mahdollisuus 3:30 aikaan ja tätä aikaa ryhdyin tavoitteleman. Mitään suurempia ongelmia ei tuntunut olevan, normaalia väsymystä alkoi esiintyä kolmen kympin kohdilla ja pientä kolotusta jaloissa etenkin alamäissä. 35 kilometrin kohdalla heitin viimein oman juomapulloni menemään, vähän juoksun aikana mietitytti että miten vähän nestettä olen juoksun aikana nauttinut. Pullon koko oli 5,9 dl. Janon tunnetta ei kuitenkaan ollut, joten en niin stressannut asiasta. Jäljellä olevilta juoma-asemilta otin vauhdissa mukin urheilujuomaa ja sain ehkä parin suullisen verran sitä juotua.

Garminia tuli vilkuiltua tiheästi ja koitin puskea itseäni alittamaan 3:30 aikaa, mutta jaloista ei vaan irronnut enempää. Toisaalta kun 3:30 aika oli niin lähellä, niin ei tullut mukavuudenhaluisena luovutettua ja juostua vain sitä mukavaa vauhtia, vaikka en nyt tiedä onko mikään vauhti enää mukavaa 35 kilometrin jälkeen… Garminin mittarista oli myös se hyöty, että näin kuinka paljon matkaa oli jo tehty kilometreissä, järjestäjien puolesta kuin tarjolla oli vain mailikyltit. Viimeisen kahden kilometrin aikana koitin ottaa loppukiriä vaikka oli jo selvää, etten 3:30 aikaa tulisi rikkomaan, kurottavaa oli ihan liikaa, eikä vauhtia pystynyt tarpeeksi paljon kiristämään. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3 h 32 min 23 s, joka on 8 minuttia parempi kuin viime vuonna Helsinki City Maratonilla. Olin positiivisesti yllättänyt tästä ajasta, silllä reitti oli haastava ja tuntui, etten ollut ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin viime kesänä. Keskisykkeeni juoksun aikana oli 166 eli ihan ok syke maratonille. Naisissa sijoitukseni oli 55/1918 ja omassa ikäluokassani (Naiset 25-29) 18/464. Kärkeen on vielä pitkä matka, mutta suurin massa juoksee takana eli kovin pahoissa ruuhkissa ei joudu juoksemaan.

Mitali ja kisanumero

Oli jotenkin hassua, että maalissa kello näytti aamuyhdeksää eli koko päivä oli vielä edessä vaikka olin juuri juossut maratonin :) Sekin etu tuolla aikaisella lähdöllä oli, että kerkesin käymään hotellilla rauhassa suihkussa ennen kuin piti chekata ulos huoneesta.

Palautuminen maratonista sujui kohtalaisen nopeasti, tuntuu että kerta kerralta palautuu nopeammin. Yleensä kohdallani maratonilla viettämäni aika korreiloi vahvasti palautumisen keston kanssa, mitä nopeampi maratonaika, sitä lyhyempi palautumisaika. Jonkinlaisen jännetupin tulehduksen onnistuin toiseen nilkkaan/jalkapyötään saamaan, alue oli parin viikon ajan kipeä ja turvoksissa sekä jonkin verran sitä kuumotti. Aina juoksulenkkien ja pitkien kävelyiden jälkeen se kipeytyi, joten juoksemisen sijasta uin ja fillaroin, jotka eivät pahentaneet tuota vaivaa. Lisäksi söin tulehduskipulääkettä ja näillä keinoin pääsin tuosta vaivasta eroon.

Tämä uusi ennätysaika loi uskoa, että 3:30 ajan alittaminen on mahdollista jopa minulle! Päädyin ilmoittautumaan jo uudelle maratonille, marraskuussa menen juoksemaan Rock 'n Roll marathonin Las Vesgasiin! Ei ehkä ihan perinteinen maraton-kohde, mutta varmasti mieleenpainuva reissu tulee olemaan :)

Suomi-reissua, Sulkavan soutua ja muita kuulumisia

Viime blogipäivityksestä on kerennyt kulua jo jonkin aikaa ja nyt ajattelin tehdä ryhtiliikkeen tämän blogin suhteen. Mielessä on ollut paljon erilaisia aiheita blogia varten, mutta en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa niitä. Paljon on viime postauksen jälkeen kerennyt tapahtua:

- Surffausta Santa Cruzissa
- Retki Yosemiten luonnonpuistoon ja useita tunteja patikointia kauniissa ympäristössä
- Valmistautumista maratonille
- Uusi ennätys maratonilla
- Työjuttujen varmistuminen, täälläpäin maailmaa olisi nyt tarkoitus olla maaliskuun loppuun saakka ja sitten toiveissa olisi palata takaisin Suomeen
- Uuden pyörän hankinta (vain ns. käyttöpyörä tosin)
- Reilun kahden viikon kesäloma Suomessa
- Osallistuminen Sulkavan soutuihin
- 10 tunnin aikaerosta toipumista sekä Suomessa että Jenkeissä
- Ilmoittautuminen puolimaratonille, juostaan lokakuussa
- Ilmoittautuminen maratonille, juostaan marraskuussa
- Harkintaa puolimatkan triathlonille osallistumisesta (järjestetään syyskuussa)

Palasin viime sunnuntaina takas tänne Kaliforniaan reilun kahden viikon Suomen lomalta. Oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita ja perhettä sekä nauttia Suomen valoisista kesäpäivistä! Seuraavan kerran Suomeen tulen todennäköisesti jouluna ja maaliskuun jälkeen olisi tarkoitus lopullisesti palata Suomeen. Maaliskuulle on vielä matkaa, joten suunnitelmat saattavat vielä tässä matkan varrella muuttua. Toiveissani olisi kuitenkin päästä Suomeen viimeistään ensi kesään mennessä.

Yosemite

Suomessa ollessani päädyin vähän extempore lähtemään Sulkavalle soutamaan. Soutua edeltävänä perjantaina yksi kaveri soitteli ja kyseli josko pääsisin soutamaan, sillä yksi soutujoukon jäsenistä oli tullut kipeäksi ja olisi kova tarve paikkaajalle. Olin jo useampana kesänä miettinyt, että olisi kiva joskus käydä soutamassa tuo Sulkavan soutu, joten kovin pitkään ei tarvinnut miettiä että lähdenkö vai en :) Lauantaina meillä oli sitten kello kuusi herätys soimassa ja kahdeksalta startattiin soutamaan. Aikaa 60 kilometrin soutamiseen meni meillä yhteensä 5:56. Neljän tunnin tienoilla teimme yhden rantautumisen, jolloin me 14 soutajaa ja perämies pääsimme tyhjentelemään kohtalaisen täysinäisiä rakkojamme. Soutu ei sinänsä ollut kovin rankkaa, sykkeet eivät nousseet kovin korkealle, mutta kun yhtä liikettä tekee 6 tunnin ajan, niin alkaahan se aika lailla tuntumaan jossain. Itselläni pahimmat vaivat olivat takapuolen puutuminen ja lonkankoukistajat, lisäksi soutaminen tuntui myös polvissa, alaselässä ja kämmien ihossa. Pahoja rakkoja ei tosin käsiin tullut. Kaiken kaikkiaan oli mukava käydä tuolla Sulkavan souduissa, etenkin kun meille osui aurinkoinen päivä, mutta en usko että tulen uudestaan osallistumaan tuonne. Korkeintaan paikkaamaan jotain viime hetken peruutusta.

Yosemite

Suomessa ollessani urheilupuoli painoittui juoksemiseen ja uintiin. Hankin uimastadikalle heti 10 kerran kortin ja kaikki kerrat tuli käytettyä Suomi-visiitilläni :) Stadikka on kyllä yksi Helsingin lempipaikoistani kesäaikaan! Oli mukavaa vaihtelua uida pitkästä aikaa ulkona ja pitkässä altaassa, täälläpäin maailmaa kun tuo 25 jaardin (23 metriä) tuntuu olevan standardi. Juoksulenkkejä tuli sovittua monenkin eri kaverin kanssa ja näin tuli samalla vaihdettua kuulumia. Pyöräilytreenit jäivät lähinnä vain hyötyliikunnan muotoon, varsinaisia fillarilenkkejä ei tullut tehtyä, kun kaluston jätin tänne Jenkkeihin, mutta lainasin äidiltäni fillarin kaupungissa ajeluun. Fillarilenkit ovat vähän jääneet vähiin kesä-heinäkuu akselilla, kun kesäkuussa keventelin kohti maratonia ja maratonin jälkeen sitten piti hieman palautella, sitten olikin tuo Suomi-reissu. Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa fillarilenkille!

Vesiputous Yosemitessa

Heti kun sain tietää, että tulisin asumaan Kaliforniassa ensi maaliskuulle saakka, tein muutamia investointeja. Yksi oli kunnollisen paistinpannun hankinta, kun hotellini tarjoama pannu poltti kaiken pohjaan. Lisäksi hankin myös pyykinkuivaustelineen, kun en halua Jenkkien suosimaa rumpukuivausta käyttää. Suurin hankintani oli kuitenkin tuo käyttöpyörä, jolla on tarkoitus ajaa lyhyemmät matkat ja lisäksi tuon pyörän uskaltaa jättää ulos säilöön. Pyörän hintaan sisältyi ilmainen huolto vuoden ajan ja olen kerran jo hyödyntänytkin sitä, kun lukkotelineen kanssa on ollut ongelmia. Lisäksi mikäli myyn pyörän takaisin kaupalle vuoden sisään, saan 40 % takaisin myyntihinnasta. Lukkoineen maksoin pyörästä vajaa 500 dollaria, eli noin 400 euroa.

Maratonille valmistautumisesta ja itse kisasta saatte lukea seuraavasta postauksesta. 

Takana 1 000 metrin verran nousua patikoinnilla Yosemiten Glacier Pointille

Lajikokeilu: Golf

Olen useampaan otteeseen vannonut, etten aloita golffin peluuta. Suurin osa opiskelu- ja työkavereistani harrastaa kyseistä lajia. Suurin syy miksen ole halunnut aloittaa lajia on, että se vie niin paljon aikaa. Toinen syy on, etten koe sen olevan oikein urheilua, kun siinä ei niin sykkeitä saa ylös muuta kuin ärsyntyymisestä huonoihin löynteihin. Lisäksi harrastaminen vaatisi auton, kun kuskaisi mailoja jonnekin hutsin skutsissa sijaitsevalle golf-kentälle.

Kuva täältä

Mutta, mutta, koskaan ei kannata sanoa, ei koskaan. Täällä Kaliforniassa olen käynyt nyt muutamaan kertaan lyömässä rangella golf-palloja. Yksi vanha golf-peluri töistä järjestää kerran viikossa ilmaisia opetussessioita, joissa hän neuvoo swingissä ja puttauksessa yms. Lisäksi häneltä saa lainata mailoja ja hän on vielä erikseen hankkinut naisille sopivia mailoja (eli siis vähän lyhyemmille lyöjille soveltuvia mailoja:) ). Olenkin näitä sessioita sitten hyödyntänyt, ja lisäksi samalla tulee tutustuttua työkavereihin.

Kuva täältä

Treeniksi en edelleenkään golffia miellä, mutta ihan kivaa sitä on ollut käydä täällä töiden jälkeen auringonpaisteessa harrastelemassa. Keskittymistä ja hermoja kyseinen laji vaatii kyllä sekä liikkuvuutta selän osalta. Swingissä on oleellista pitää kädet suorana ja kroppaa kiertämällä saada aikaan palloon kohdistuva voima. Jotenkin mulla on tapana koukistaa toista kättä juuri osumahetkellä palloon, jolloin lyönti kulkee pallon yli tai osuu huonosti palloon. Se on jännä miten monessa muussakin lajissa tietää teoriassa miten pitäisi tehdä, muttei saa kaikkia palasia samaan aikaan loksahtamaan paikoilleen. Vähän muistuu mieleen vuoden takaiset vapaa-uinnit opettelut :)

Maratonille ilmottauduttu!

Olen täällä maailmalla seurannut miten moni tuttu on jo avannu tämän vuoden kisakauden kevään aikana tai viimeistään Helsinki City Runilla, jossa moni muuten juoksi ihan huippuajan! Vähän on harmittanut, että kyseinen kisa jäi itseltä tänä vuonna väliin ja varmasti jää myös välistä Helsinki City Maraton, jonka olen juossut nyt 7 kertaa putkeen. No ensi vuonna sitten olen mukana joka kisassa pääkaupunkiseudulla!

Täällä Jenkeissä ollessani en ole niin kauhean hyvin pystynyt kisoihin osallistumaan, kun ei ole ollut niin tietoa että kuinka pitkään olen kussakin paikassa ja välillä menty eteenpäin sillä, ettei ole ollut mitään näkymää missä päin maailmaa sitä on seuraavana kuukautena. Sopeutuminen tähän epävarmuuteen on ollut välillä haastavaa, mutta olen nyt asennoitunut niin, että tämä vuosi on vähän erilainen ja ensi vuonna pääsen taas tekemään kisa- ja muita suunnitelmia :) On tänä vuosi muutenkin tuonut paljon uutta ja jännää, ja ihan mielellään täällä Kaliforniassa asustelen niin kauan kuin vain saan.

Mutta itse aiheeseen, tällä erää tiedän että olen täällä nykyisellä paikkakunnalla ainakin juhannukseen saakka, joten aloin heti tänne tultuani selvittelemään tulevia juoksu- ja triathlonkisoja. Suurimmassa osassa noissa kisoissa on se ongelma, että ne alkaa TODELLA aikaisin. Lähdöt ajoittuvat klo 5-7 väliin aamulla ja koska en omista ajokorttia, niin liikkuminen tuohon aikaan kisapaikalle on jokseenkin haastavaa.. Ja kyllä tiedän olevani varmasti lähes ainoa täysi-ikäinen täällä Jenkeissä, jolla ei ole ajokorttia :D Onneks täällä nykyisellä asuinpaikallani pyörällä pääsee hyvin liikkumaan eri paikkoihin ja pidemmillä viikonloppureissulla työkaverit ovat toimineen kuskeina.

Päädyin lopulta pari viikkoa sitten ilmottautumaan kesäkuun puolessa välissä juostavaan San Franciscon maratonille. Lähtö on tuossakin hyvin aikaisin, klo 5.32. Huiput starttaavat 5.30 ja sitten tämän perään lähtee kakkosryhmä jne. Viimeinen ryhmä starttee 6.32. Asun noin tunnin junamatkan päässä San Franciscosta, joten otin yhden hotelliyön tuon kisan ajaksi ja hotelli sijaitsee kävelymatkan päässä kisakeskuksesta. Tavoiteajaksi ilmoitin 3:30, mutta en usko että pääsen tuohon tässä vaiheessa vuotta ja lisäksi reitti on todella mäkinen, kuten voi havaita alla olevasta kuvasta.

Maratonin profiili (kuva täältä)

 Myös aikainen lähtö saattaa tuottaa haasteita. Olenkin myös tätä aikaista lähtöaikaa silmällä pitäen tehnyt 2-3 krt viikossa ennen töitä juoksutreenejä ja koittanut hakea myös tehoja noista treeneistä. Reitti tuolla maratonilla vaikuttaa mäkiä luukuun ottamatta olevan aika kiva, käytännössä juostaan koko kaupungin ympäri ja juostaan edes takaisin Golden Gate Bridge eli samalla tulee tehtyä sightseeing-kierros ;)

Reitti (kuva täältä)

Aikainen lähtö aiheuttaa myös jonkin verran haasteita aamun tankkaukselle, todennäköisesti teen niin, että syön edellisenä päivänä hyvin normaalin tankkauksen lisäksi ja aamulla syön kohtalaisen kevyesti, kuten banaanin tms. Jostain pitäisi yrittää saada itselleni tuohon aikaan kahvin, täytyy selvitellä josko hotelllihuoneessa olisi kahvinkeitin, niin kuin täällä yleensä on. Viimeistään neljältä täytyy kyllä tuona kisa-aamuna olla ylhäällä. Täytyy yrittää kisaviikolla levätä hyvin, niin ei ole sitten niin väliä että miten viimeisen yön nukkuu.

Vaikka täällä on päivisin todella lämmintä, niin öisin täällä tippuvat lämpötilat noin 10-15 asteeseen ja aamut ovat viileitä, joten tämä täytyy ottaa huomioon kisavaatetusta miettiessä. Tällä erää olen suunnitellut shortseja ja hihatonta paitaa sekä irtohihoja, jotka saa sitten tarvittaessa heivattua pois. Tarkka asu täsmentyy sitten lähempänä kisapäivää, kun päivän sääennusteetkin tarkentuvat.

Vaikka ennästysjuoksu tästä tuskin tulee, niin odotan tuota maratonia innolla. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa ja tapahtuna tuo on varmasti hieno! Turvallisuustoimet taitavat Bostonin tapahtumien takia olla kanssa kohtalaisen tiukat. Raportoin näistä kuten itse kisastakin sitten aikanaan täällä blogissa.

Pyöräilykuulumisia

Nykyisellä asuinseudullani on kyllä ihan unelma fillaroida ja voin viimein todeta, että tykkään pyöräilystä ja että menen mielelläni pyöräilemään. Viime kesänä ei ollut ihan samoja fiiliskiä, kun ensimmäistä kesää tuolla maantiepyörällä ajelin. Huonosta ajoasennosto johtuen yläkroppa ja varpaat puutuivat ja lisäksi satula hiersi eivätkä säätkään aina olleet niin upeita. Pyörää ajoin enimmäkseen ala-asennosta, kun jotenkin tuntui etten kahvoilta ajaessa saanut tarpeeksi hyvin jarruista kiinni tarvittaessa ja ala-asento tuntui vakaammalta vaikka se kävikin yläkroppaan aika lailla. Lähes kaikilla pyörälenkeillä yläkroppani väsähti ennen jalkoja, joka kertoo että ajoasentoni oli kaukana optimaalisesta. Välillä mietinkin, että tuliko turhaan hankittua kallis pyörä ja monesti mietin kanssa, ettei tämä laji ole minua varten. Hawaiin reissulla vuokrapyörällä ajaessani tein havainnon, että maantiepyöräily voi olla mukavaakin ja suurin syy tällä oli paremmalla ajoasennolla. Vuokrapyörän satula tai pikemminkin satulan säätö sopi minulle hyvin ja tästä syystä se hiertänyt ja lisäksi oli helpompi ajaa kahvojen päältä ja vähitellen opinkin jarruttamaan kahvojen päältä, joka oli erittäin haastavaa viime kesänä minulle :D

Lähiseutujen maisemia

Täällä Kaliforniassa pyörää kasatessani rupesin miettimään, että olisikohan omassa pyörässäni satulan säädöissä parantamisen varaa. Siirsin satulaa vähän eteenpäin ja laskin sen nokkaa aavistuksen alemmas. Näillä säädöillä ajomukavuus parantui todella merkittävästi! Satula ei enää hiertänyt ja ajoasento oli helppo ottaa kahvoilta ala-ajoasennon sijasta. Olisi pitänyt jo viime kesänä tajuta kokeilla muuttaa satulan säätöjä, niin olisi tullut vältyttyä lukuisilta puutumisilta ja satulahiertymiltä. Toisaalta en silloin tiennyt paremmasta, joten ajattelin että nuo ongelmat johtuivat vain tottumattomuudestani ajamiseen. Onneksi tule kokeiltua noita uusia säätöjä, olin jo alkanut katsella uuttaa satulaa, kun ajattelin ettei tuo nykyinen sopinut minulle.

Tykkään kyllä kun täällä on niin vihreää joka suunnassa

 Täällä pyöräily on kyllä helppoa kun autoteillä menee todella paljon pyöräkaistoja ja säät ovat hyviä, pukeutumista ei tarvitse liikaa miettiä. Vetäisee vaan pyöräilyshortsit jalkaan ja pyöräilypaidan ja menoksi. Toki aurinkorasva on hyvä muistaa :) Kävin tänään polkemassa 75 kilometrin pituisen lenkin ja aika lenkin alkupuolella onnistuin hapottamaan reiteni mäkisellä vuoristoreitillä ja tästä sain kärsiä sitten loppulenkin ajan, pitää kyllä selkeästi tehdä enemmän noita mäkitreenejä. Täällä se on kyllä helppoa, ylämäkeä on mahdollista polkea useamman kilometrin verran putkeen eli mäet eivät heti lopu kesken :) Olen kyllä niin fiiliksissäni täällä pyöräilystä, mukavia maisemia, hyvät tiet, aurinkoiset ja lämpöiset säät, ja todella paljon muita pyöräilijöitä liikenteessä. Tänäänkin näin kymmeniä ellen satoja pyöräilijöitä polkemassa samoilla reitellä kanssani.

Pyörän satulaan täällä tulee noustua päivittäin, kun poljen sillä töihin ja takaisin ja sitten välillä neljän kilometrin päässä olevalle YMCA:lle salille, bodypump-tunnille ja/tai uimaan. On kyllä tehnyt todella hyvää minulle pyöräilijänä kehittymisenä ottaa pyörä alle päivittäin, nykyään pyöräilyyn lähteminen on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin ennen. Viime kesänä vähän aina aristelin lähteä polkemaan ja tuntui, että pyörälenkille lähteminen vaati aina hirveästi valmistautumista yms.

Lähikatuja

Toivottavasti teilläkin on siellä Suomessa ja muualla päin maailmaa lähtenyt pyöräilykausi hyvin käyntiin!

Elämää Kaliforniassa

Nyt on pari ensimmäistä viikkoa takana täällä Kaliforniassa asumista ja hyvin olen kyllä viihtynyt, minkä on voinut huomata hiljaiselosta blogin puolella. Aikamoinen kontrasti tällä alueella kun vertaa Detroittiin! Tämä alue suosii kyllä urheilua paljon enemmän kuin Motor City, mikä sopii minulla mainiosti.

Jenkkityylinen motellielämäkin tuli täällä koettua, kun ensimmäiset neljä yötä vietin paikallisessa motellissa, kun mistään tämän alueen hotellista ei saanut huonetta eli tästä voi päätellä, että Piilaaksossa liikematkustajia riittää. Neljän ensimmäisen yön jälkeen pääsin muuttamaan Marriott Residence Inniin, joka yhdistää hotellin ja asunnon parhaat puolet. Nykyinen asuntoni on paljon pienempi kuin missä Detroitissa asuin, mutta tilaa on kuitenkin normaalia hotellihuonetta enemmän. Neliöitä asunnossani taitaa olla 45, joten pyörää mahtuu täälläkin sisätiloissa säilyttämään :) Huoneen varustukseen kuuluu pieni keittiö, jossa on jenkkikaappi, mikro ja liesi sekä astianpesukone. Kuvia laitan jakoon seuraavan kerran kun siivoja on käynyt täällä siistimässä :) Normaaliin hotellityyliin huoneessani kävisi joka päivä siivooja ellen pitäisi Do not disturb-kylttiä ovessa, mielestäni siivous 1-2 krt viikossa riittää. Välillä pitää siivooja päästää siivoamaan ihan vain sen takia, että hän tyhjentäisi roskikset. Hotellissa asumisen etuihin kuuluu myös päivittäinen aamiainen, joka on ihan ok. Yleensä olen syönyt puuroa, hedelmiä, jogurttia ja kahvia.

Töihin täältä kämpiltäni on matkaa 5 km, joka tulee kuljettua pyörällä. Aamulla vain reppuun työvaatteet ja läppäri ja sitten menoksi. Ihanaa on ollut taas pitkästä aikaa hyödyntämään työmatkat hyötyliikunnan merkeissä ja lisäksi pyöräilyllä on se etu, että ajamaan pääsee pyöräteitä pitkin eikä tarvitse seistä liikennevaloissa. Säät kyllä suosivat täällä hyvin ulkoliikuntaa, välillä voi tosin olla vähän liiankin kuumaa, mutta sadetta täällä ei juurikaan ole kesäisin ja lähes pilvetöntä taivasta täällä onkin ollut koko ajan.

Ruokakaupassa käyminenkin on täällä helpompaa, kävelyetäisyydeltä löytyy useampikin ruokakauppa eli enää ei tarvi autolla matkata lähemmäs tuntia lähimpään kunnolliseen ruokakauppaan ja lisäksi täällä kaupoissa on tarjolla paljon laadukkaamman näköistä ruokaa eivätkä hyllyt pursua normijenkkityylistä rasvamättöä.

Täällä tiimini aloittaa työt yleensä siinä yhdeksän aikoihin ja tämä tuntuu itsestäni vähän myöhäiseltä, kun olen tottunut olemaan töissä jo kahdeksalta. Jotenkin tuntuisi laiskottelulta nukkua arkena kahdeksaan saakka, joten olen monena aamuna käynyt vetämässä aamutreenin ennen töihin menoa. Yleensä aamutreeni on ollut jonkinlainen juoksutreeni, kuten kevyt juoksu, vetoja, kisavauhtista juoksua, mäkijuoksua matolla, kevyttä punttitreeniä hotellin salilla.

Ensimmäisenä viikonloppuna täällä kävin vetämässä vuoden ensimmäisen pitkän pyörälenkin ja kilometrejä tulikin kasaan 97 km ja oli kyllä todella mukava fillaroida. Täällä kulkee aika hyvin erilaisia pyöräkaistoja ja pyöräreittejä ja autoilijat huomiovat pyöräilijät hyvin. Pyöräilijöitä näkee täällä todella paljon ja hienon näköisiä pyöriä. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus polkea taas jokin pidempi pyörälenkki. Viime viikonloppuna oli sen verran ohjelmaa, että urheilut jäivät vähän vähiin. Lauantai-aamuna lähdettiin ajamaan kohti Napa Valleyn viinitiloja ja käytiin parissa viininmaistelussa. Yöksi jäätiin sille suuntamille ja sunnuntaina mentiin koko päiväksi Six Flags-huvipuistoon, jossa isojen laitteiden lisäksi riitti ihmeteltävää erilaisissa eläimissä mursuista pingviineihin ja tiikereistä norsuihin.

Elämä taas pakattuna matkalaukkuihin, pyörälaukku vasemmalla. Huomatkaa myös talvitakki punaisen matkalaukun päällä, se on erittäin hyödyllinen täällä Kalifornian ilmastossa :D