Ghost Run 5 K

Jälleen kerran kisaraporttia, kävin eilen juoksemassa 5 kilometrin kisan. Nämä lyhyemmät kisat eivät ole olleenkaan mukavuusalueellani, kun koko matka on vedettävä korkeilla sykkeillä ja hengästyneenä. Maratonvauhti on ihan toista luokkaa. Lyhyempiä kisoja on kuitenkin hyvä tehdä välillä, vaihtelu virkistää ja kehittää! :) Lisäksi nuo alimatkojen kisat toimivat hyvin myös treeninä ja niihin ei niin hirveän paljon tarvi herkistellä ja palautuminenkin on nopeaa.

Lähtökohdat tällekään kisalle eivät olleet ihan huippuluokkaa. Viime aikoina on tuntunut, että elimistö on vähän ylirasittunut. Olo on ollut aika vetämätön ja lihakset ovat olleet normaalistakin treenistä kipeinä. Maanantain body pump-tunnin jälkeen oli tarkoitus mennä vielä uimaan, mutta olo tuntui niin väsyneeltä, että päädyin jättämään välistä. Muuten sitten viikon treenit jäivät vain tuohon työmatkapyöräilyyn, jota tulee päivittäin 16,5 kilometrin verran.

Lauantai-aamuna kello herätti seitsemältä ja sitten puurot ja kahvit naamaan. Kisan startti oli kymmeneltä ja lähdin hotellilta hyvissä ajoin polkemaan 11 kilometrin matkaa kisapaikalle. Poljin Stanfordin kampuksen läpi ja onnistuin eksymäänkin, joten oli hyvä että olin varannut vähän extra-aikaa. Yleensä täällä Jenkeissä kadut ovat suoria ja talot rakennettu melkein lähes ruutuvihkomaisesti. Toista on tällä alueella, täältä löytyy paljon sokkeloita ja teitä, joista ei pääse läpi eli umpikujia siis toisinsanoen. Oikoreittejä ei siis kannata hirveästi hakea, ellei tosiaan tiedä että kyseinen reitti toimii.

Kisa-alue ja pilvetön taivas

Juoksukisa oli Halloween teemalla, kuten tuosta Ghost Run -nimestä voi ehkä päätellä. Osa juoksijoista oli panostanut tuohon pukeutumiseen paljonkin. Itse päädyin t-paitaan ja shortseihin. Kisassa oli mukana myös paljon lapsia ja heitä varten oli järjestäjien puolesta Ghost-juoksijoita eli kummitusjuoksijoita ja jos sellaisen sai kiinni, niin kummitus antoi karkkia tai jotain muuta pientä. Ihan hauska tapa saada lapsille vähän lisäkannustinta tuohon juoksuun :)

Kisan startin jälkeen olin kolmentena kaikista juoksijoista ja sitten pääsin yhden miehen ohi toiselle sijalle. Takaa tuli melko pian joku toinen mies ja meni ohi. Kisaa johtava mies katosi näkyvistä toisen käännöksen jälkeen, mutta tuon toisena juosseen miehen perässä pysyin kohtalaisen hyvin tai sen verran hyvin, että näin aina minne hän kääntyi. Reitillä oli porukkaa ohjaamassa, mutta on aina helpompaa jos näkee etukäteen minne joku kääntyy.

Maltilliset lähdöt eivät taida tosiaan olla mun vahvuuksia näissä kisoissa, ekaksi kilsaksi kellotin elämäni nopeimman kilsan: 3:53 min/km. En edes tiennyt, että pääsisin tuollaisiin vauhteihin. Ratavedoissa vauhdit jäävät yleensä siihen 4 min/km paremmalle puolelle. Vauhti ei tuntunut helpolta, mutta ei sen kuulukaan näillä lyhyemmilla matkoilla. Juoksin kuitenkin sellaista vauhtia, että tuntui että syke ja hengistys olivat jotenkin hallittavilla tasoilla.

Joitakin "kisa-pukuja"

Toka kilsa oli koko kisain hitain, kolmas oli vähän nopeampi ja osui viimein sille akselille mitä olin alunperin suunnitellut juoksevan eli 4:10-4:15 min/km. Juoksu tuntui epämukavalta ja teki mieli hidastaa vauhtia mukavammaksi. Pakotin kuitenkin itseni keskittymään pitämään vauhtia yllä, sillä ei niitä aikaparannuksia muuten tule. Se on jännä, että miten heti kun ollaan epämukavuusalueella, niin alkaa tehdä mieli mennä takaisin sille mukavuusalueelle. Taito piile siinä, että miten pysytään siellä epämukavuusalueella ja tämä on yksi tekijä joka erottaa kuntourheilijat kilpaurheilijoista.

Kolmannen kilsan jälkeen menin yhdessä kohtaa harhaan, kun ei ollut ketään ohjaamassa oikeaan suuntaan ja seurasin edellä juoksevaa miestä. Jatkoin suoraan, kun olisi pitänyt kääntyä oikealle. Onneksi joku huusi takaa, että menen väärään suuntaan. Vähän tuo harharetki harmitti, mutta onneksi kukaan ei mennyt ohitseni tuon seurauksesta. Ja virallista aikaa ei tuosta kisasta saanut, joten sillä ei ollut nyt niin älyttömän suurta merkitystä. En tiedä mitä kävi edellä juosseelle miehellä, joka oli mennyt harhaan. Häntä en enää uudestaan nähnyt, en edes maalissa.

Maaliin pääsin ajassa 19:51, mutta reitti ei kuitenkaan ollut ihan täyttä viittä kilometriä. Garminini näytti matkaksi 4,8 km. Vaikka reitti oli alimittainen, niin paransin silti ennätystäni. Keskivauhti oli  4:10 min/km, joka tarkoittaa 5 kilometrin matkalla 20:50 aikaa. Edellinen ennätyksen oli siis 21:29, joka oli 10 kilometrin kisan ensimmäinen puolisko. Aikaan oleen tyytyväinen sekä lisäksi siihen, että en "luovuttanut", vaan pidin vauhdin yllä loppuun saakka.

Kukaan ei mennyt kisassa tuon alun jälkeen ohi, eli päädyin voittamaan naisten kisan! :) Kyse ei ollut mistään massatapahtumasta, mutta kyllä se mieltä lämmittää voittaa kisa. Palkinnoksi sain 50 dollarin lahjakortin urheilukauppaan. Joku mies tuli kysymään tuon kisan jälkeen, että juoksenko mä ammatikseni :D Joo, ei ehkä ihan vielä näillä ajoilla ammattitasolla olla. Yhdessä toisessa kisassa kyseltiin, että juoksenko jossain college-juokkueessa.

Kisan voittajat -kuvat, kisan miesten voittaja puvun takki päällä ja itse olen tuossa "Helsinki City Marathon"-paidassa

Vaikka ei tuo 5 kilometrin kisa herkkua olekaan, päädyin ilmoittautumaan ensi viikonlopuksi juoksemaan saman matkan yhteen toiseen kisaan. Saapahan ainakin kovatehoisen treenin! Tuo ensi viikon kisa on paljon isompi tapahtuma, mukana on satoja juoksijoita ja tasokin on kovempi, viime vuoden tuloslistalla näytti olleen aika monta 20 minuutin alittanutta naisjuoksijaa.