Puolimaraton on jostain syystä ollut itselleni se kaikista haastavin matka ja epäonnistumisia sillä matkalla on käynät. Puolimaratonilla pitää juosta kovempaa kuin maratonilla, muttei kuitenkaan liian kovaa, sillä matkaa on kuitenkin sen 21 kilometrin verran. Vatsakramppeja on esiintynyt selkeästi eniten tällä matkalla, varmasti suurimpana syynä on liian kova aloitus ja urheilujuoman/nesteen nauttiminen kun sykkeet ovat korkealla. Silloin kun sykkeet ovat korkealla, niin vatsani ei oikein suostu ottamaan mitään vastaan. Lyhyemmillä matkoilla en juo mitään, mutta puolimaraton alkaa olla jo sellainen matka että sillä melkein olisi jotain juotava.
Tämä viikko ei mennyt ihan niin kuin suunnitelin, ylitöitä tuli tehtyä ja huonosti nukuttuja töitä. Työmatkapyöräilyn lisäksi viikon ainoa urheilu oli keskiviikkona tehty aamulenkki. Alkuviikon työmäärä painoi vielä loppuviikosta ja olo oli aika väsynyt. Eilen oli sellainen fiilis, että toivoin etten olisi ilmoittautunut juoksemaan tuota puolimaratonia. Lähtökohdat kisalle ei siis olleet kovin hyvät.
Aamulla heräsin kello 5:30. Kisan startti oli kahdeksalta ja aamupala piti saada syötyä ajoissa. Aamiaiseksi söin puuroa proteiinijauheella ja kahvia. Vähän ennen puoli seitsemää lähdin polkemaan 15 kilometrin päässä sijaitsevalla kisa-alueelle. Julkisilla kisapaikalle meno olisi ollut tuohon aikaan sen verran säätöä, että päädyin lähtemään fillarilla liikenteeseen. Toki kyllähän taksitkin täällä kulkevat, mutta jotenkin tuo pyörä tuntui loppujen lopuksi ihan ok vaihtoehdolta. Oli vielä ihan pimeää kun lähdin, muuta liikennettä ei ihan hirveästi ollut. Oli myös todella kylmä, lämpötila oli jossain 10 asteessa. Viikolla vähän arvoin, että mitä oikein laittaa päälle kisan ajaksi ettei olisi liian kuuma eikä kylmä. Päädyin lähtemään shortseilla ja pitkähihaisella juoksupaidalla.
Pyörämatkan aikana alkoi päiväkin muuttua valoisammaksi ja saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin. Lukitsin pyörän, join laimeaa urheilujuomaa, riisuin ylimääräiset vaatteet, virittelin musiikin korville ja vein repun tavarasäilytykseen. Urheilujuomaa en olisi aamulla kitannut ellei alla tosiaan olisi ollut tuota 15 kilometrin pyöräilyä. Sitten hoidin bajamaja-käynnin ja lähdin juoksemaan kevyttä lämmittelylenkkiä. Askel oli kaukana kevyestä ja ilma tuntui tosi kylmältä, sormet olivat ihan jäässä ja mietin, että mitenköhän kisassa käy ja minkälaista vauhtia pystyn ylläpitämään. Päätin olla ottamatta liikaa paineita juoksusta ja ajettelin, että tästä tulee nyt ainakin hyvä pitkä lenkki ennen ensi kuun maratonia.
Startin lähestyessä hain sopivan paikan kohtalaisen edestä lähtöalueella ja sitten olikin jo aika lähteä juoksemaan puolimaratonia. Muita naisia näytti olevan sen verran paljon, että päätin olla myös miettimättä liikoja omaa sijoitustani ja keskittyä vain hyvään juoksuun. Koitin olla juoksemasta liian kovaa, mutta ensimmäinen kilometri meni taas liian kovaa, 4:15. Yllätyin kuitenkin, että miten helpolta tuo tuntui siihen nähden mikä oma fiilikseni oli ennen starttia. Seuraavat kilometrit meni jotain 4:20 vauhtia, eli olin juoksemassa selkeästi tavoitevauhtiani (4:30-4:40 min/km) kovempaa. Koska matkaa oli vielä paljon jäljellä, niin mielessäni mietin, että kostautuuko tämä vauhti myöhemmin. Sitten kellotin kolme kilsaa peräkkäin tasan 4:30 ajan ja koitin kuulostella kroppaa ja omia tuntemuksiani siitä, että onko tämä sellainen vauhti, että noutaja tulee ennen maalia vai pystynkö menemään tällä loppuun saakka.
Sykkeet olivat korkealla, mutta eivät liian korkealla, jossain 170 tasolla ne olivat. Hengistys oli puuskuttamista, mutta kuitenkin sellaista puuskuttamista, joka oli hallinnassa. Kannustajia ei oikein ollut reitin varrella, varmasti taas kisan aikaisella lähtöajalla oli osuutta asiaan. Tosin ei tuo nyt mikään massatapahtuma ollut, tuloslistan perusteella maaliin juoksi reilut 400 juoksijaa. Puolimaratonin lisäksi tarjolla oli 5 kilometrin kisa ja sitten vielä 5 kilometrin "Color Run", joka starttasi vasta lähempänä puolta päivää ja siinä ei ollut ajanottoa.
4:30 vauhti alkoi tuntua sellaiselta, että sillä pääsen maaliin saakka ja koitin tähdätä pitämään sen. Välillä tuli juostua kovempia kilometrejä, mutta enintään 4:20 vauhtia. Tällöin koitin vähän hidastaa vauhtia ja huomasin, että se helpotti vähän oloa. Välillä tuli juostua vähän hitaampia kilometrejä kuin tuo 4:30, tällöin koitin puolestaan taas kiristää vauhtia takaisin siihen tavoitevauhtiin. Koko puolimaratonin hitain kilometri meni aikaan 4:40 eli aika tarkkaan vauhdit pysyivät siinä 4:30 tuntumassa.
Kisan reitti oli edestakainen reitti enimmäkseen rantaviivoja pitkin ja vaikka reittiä ei ollut suljettu muilta kulkijoilta, niin ei tuohon aikaan aamulla ja vieläpä kylmänä aamuna ollut oikein muita reippailijoita kuin kisan juoksijat. Kääntöpisteen lähestyessä alkoi kärki tulla vastaan ja huomasin, että olen neljäs nainen! Luulin olleeni sijoituksissa paljon alempana. Yhden naisen ohitin alkuvaiheessa, mutta hän ohitti takaisin jossain 7 kilometrin tienoilla ja en pysynyt hänen vauhdissaan mukana.
Kääntöpisteen jälkeen huomasin, että heti perässä on kaksi naista eli asemani neljäntenä naisjuoksijana ei olisi "turvattu". Koitin kuitenkin hillitä itseäni lähtemästä "kisamoodiin" ja sen sijaan tavoitella vauhdin pysymistä sopivalla tasolla ja tähdätä varmaan ennätysaikaan. Kääntöpisteen jälkeen sain vastaan tulevilta juoksijoilta paljon kannustusta, etenkin naisjuoksijoilta. Tämä auttoi jonkin verran juoksussa, koitin kovasti yrittää hymyillä kannustajille takaisin. Mieleni olisi tehnyt kannustaa takaisin, mutta en halunnut tuhlata ylimääräistä energiaa tsemppihuuteluihin, kun hengitykseni oli jo valmiiksi puuskuttamista.
Yleensä en kisojen aikana vilkuile taaksepäin, vaan koitan keskittyä eteenpäin menemiseen. En myös nytkään juurikaan vilkuillut taakse, mutta kannustajien äänistä koitin kuulostella että kuinka kaukana seuraava juoksija on. Vaikka periaatteessa päätin keskittyä vain tuon tavoitevauhtini ylläpitoon, niin valehtelisin jos väittäisin ettei oma sijoitukseni olisi myöskin kiinnostanut. Koitin ajatella, että tähtään nyt vain hyvän ennätysajan tekemiseen ja hyvä sijoitus on vain plussaa.
Kilometrien vähentyessä aloin laskemaan kuinka monta minuuttia on maaliin tavoitevauhdillani ja yritän kovasti tsempata itseäni pysymään siellä epämukavuusalueella. Ei riitä, että on fyysisesti hyvässä kunnossa, vaan myös pääkopalla on suuri osuus näissä kisoissa. Siinä vaiheessa kun kroppa lähettää viestejä, että vauhtia voisi hidastaa sinne mukavalle vauhdille, kun onhan tässä jo juostu, niin pään pitää toimia ja käskyttää kroppaa jatkamaan samaa vauhtia. Liha tottelee kuria vai miten se menikään ;) Kuusi kilometriä laskeskelin, että olisi mahdollisuudet päästä 1.35 aikaan tai jopa sen alle jos vauhti ei hyydy. Edellinen ennätys (1.42) olisi paranemassa siis monella minuutilla.
Kolme kilometriä ennen maalia yks takana juokseva nainen yritti ohi, mutta pistin kampoihin. Taistelu ei kuitenkaan auttanut, vaan hän pääsi ohi ja meni sellaista vauhtia etten pysynyt yrityksistä huolimatta mukana. Itse pääsin muutaman miehen ohi, tosin oli miehiä pitkin matkaa mennyt ohi. Ei montaa onneksi, mutta joitakin. Maalin lähestyässä juoksin sen minkä jaloista lähti, mutta tuntui että heikoin lenkki oli hengityselimistö. Jalat olisivat menneet kovempaa, mutta hengitys alkoi muistuttaa jotain hyperventilaation tapaista. Juoksuni oli varmasti kaunista katsottavaa :D Onneksi oli sentään peililasit päässä, niin tuska kasvoilla ei näkynyt ehkä ihan niin pahasti. Maalille käännyttässä huomasin maalikellossa lukemat 1:34:xx ja koska matkaa oli vain muutama kymmenen metriä tiesin samalla, että nyt mennään 1.35 ajan ali! Maalissa kello pysähtyi aikaan 1:34:41, parannusta vuoden takaiseen puolimaratoniin on siis 8 minuuttia! Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti Las Vegasin maratonia.
Maalissa sain mitalin kaulaan ja sitten kävin huoltopisteiden kautta hakemassa vettä ja jotain syötävää. Nainen joka oli ohittanut minut loppukilometreillä tuli kiittämään hyvästä juoksusta ja toinen nainen, jonka olin kääntöpisteen tienoilla nähnyt takani tuli myös kiittämään hyvästä vauhdista. Olin kuulemma ollut koko kisan ajan jänis, jota hän oli yrittänyt saada kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ekan kerran sivusilmällä huomasin hänet jossain 8 kilometrin kohdalla ja olin ihan varma, että hän menee ohi jossain vaiheessa, näin ei kuitenkaan onneksi käynyt :)
Tuloksien tarkastelua varten yhdellä teltalla oli tietokoneet ja kävin sieltä katsomassa tarkan ajan sekä sijoitukseni. Olin naisissa 5. juoksija, jonka tosin tiesin jo. Mutta omassa ikäsarjassani eli naiset 20-29, olin tullut ensimmäisenä maaliin. Palkinnoksi sain lasin ja lahjakortin urheilukauppaan. Eniten mieltä lämmittää kuitenkin tuo hyvä aika puolimaratonilla, alkaa vähitellen tuntua siltä, että ajat alkavat lähestyä oikeita juoksuvauhteja!
Kisan jälkeen jouduin jonkin verran odottelemaan ennen kuin sain tuon palkintoni ja sää oli edelleen aika viileä, niin lihakset jonkin verran kangistuivat vaikka yritin pysyä liikenteessä ja kävellä ympäriinsä. Oli sitten aika herkkua hypätä pyörän selkään polkemaan 15 kilometriä takaisin, alku oli vähän kankeaa ja tuntui, että toinen pakara alkaisi kramppaamaan. Vähitellen jalat vertyivät pyöräillessä, mutta viimeiset 5 kilometriä olivat vähän haastavat kun väsymys painoi päälle. Selvisin kuitenkin hotellille saakka ja varmasti tuo kevyt vauhtinen pyöräily kuitenkin auttaa palauttamaan jalkoja tämän päivän kisasta.
Tänään on myös ollut triathlon-maailmassa suuri päivä, kun Hawaiin Konalla kisataan täydenmatkan maailman mestaruudesta. Hawaiilla jokaista lajia treenanneena tiedän kuinka tukalalta paikallinen ilmasto voi tuntua etenkin juoksun aikana. Jokainen tuolla kisaava on kyllä ironman-mitalinsa ansainnut! Toinen olosuhteiden ääripää täysmatkan kisalle oli täälläpäin järjestetty Lake Tahoen Ironman, jossa lämpötila kävin yön aikana pakkasen puolella ja osalla kisaajista olivat geelitkin jäässä ja osalla meni ensimmäiseen vauhtoon lähemmäs puoli tuntia, kun he olivat niin jäässä ettei vaatteita oikein saanut puettua päälle. Täysmatkan triathlon on jo itsestään todella kova suoritus, mutta sen tekeminen todella kuumassa ja kosteassa säässä tai vaihtoehtoisesti todella kylmässä säässä on jo jotain ihan omaa luokkaansa.
Tämä viikko ei mennyt ihan niin kuin suunnitelin, ylitöitä tuli tehtyä ja huonosti nukuttuja töitä. Työmatkapyöräilyn lisäksi viikon ainoa urheilu oli keskiviikkona tehty aamulenkki. Alkuviikon työmäärä painoi vielä loppuviikosta ja olo oli aika väsynyt. Eilen oli sellainen fiilis, että toivoin etten olisi ilmoittautunut juoksemaan tuota puolimaratonia. Lähtökohdat kisalle ei siis olleet kovin hyvät.
Aamulla heräsin kello 5:30. Kisan startti oli kahdeksalta ja aamupala piti saada syötyä ajoissa. Aamiaiseksi söin puuroa proteiinijauheella ja kahvia. Vähän ennen puoli seitsemää lähdin polkemaan 15 kilometrin päässä sijaitsevalla kisa-alueelle. Julkisilla kisapaikalle meno olisi ollut tuohon aikaan sen verran säätöä, että päädyin lähtemään fillarilla liikenteeseen. Toki kyllähän taksitkin täällä kulkevat, mutta jotenkin tuo pyörä tuntui loppujen lopuksi ihan ok vaihtoehdolta. Oli vielä ihan pimeää kun lähdin, muuta liikennettä ei ihan hirveästi ollut. Oli myös todella kylmä, lämpötila oli jossain 10 asteessa. Viikolla vähän arvoin, että mitä oikein laittaa päälle kisan ajaksi ettei olisi liian kuuma eikä kylmä. Päädyin lähtemään shortseilla ja pitkähihaisella juoksupaidalla.
Pyörämatkan aikana alkoi päiväkin muuttua valoisammaksi ja saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin. Lukitsin pyörän, join laimeaa urheilujuomaa, riisuin ylimääräiset vaatteet, virittelin musiikin korville ja vein repun tavarasäilytykseen. Urheilujuomaa en olisi aamulla kitannut ellei alla tosiaan olisi ollut tuota 15 kilometrin pyöräilyä. Sitten hoidin bajamaja-käynnin ja lähdin juoksemaan kevyttä lämmittelylenkkiä. Askel oli kaukana kevyestä ja ilma tuntui tosi kylmältä, sormet olivat ihan jäässä ja mietin, että mitenköhän kisassa käy ja minkälaista vauhtia pystyn ylläpitämään. Päätin olla ottamatta liikaa paineita juoksusta ja ajettelin, että tästä tulee nyt ainakin hyvä pitkä lenkki ennen ensi kuun maratonia.
 |
| Ei nyt niin kauhean lämpöisen näköinen sää |
Startin lähestyessä hain sopivan paikan kohtalaisen edestä lähtöalueella ja sitten olikin jo aika lähteä juoksemaan puolimaratonia. Muita naisia näytti olevan sen verran paljon, että päätin olla myös miettimättä liikoja omaa sijoitustani ja keskittyä vain hyvään juoksuun. Koitin olla juoksemasta liian kovaa, mutta ensimmäinen kilometri meni taas liian kovaa, 4:15. Yllätyin kuitenkin, että miten helpolta tuo tuntui siihen nähden mikä oma fiilikseni oli ennen starttia. Seuraavat kilometrit meni jotain 4:20 vauhtia, eli olin juoksemassa selkeästi tavoitevauhtiani (4:30-4:40 min/km) kovempaa. Koska matkaa oli vielä paljon jäljellä, niin mielessäni mietin, että kostautuuko tämä vauhti myöhemmin. Sitten kellotin kolme kilsaa peräkkäin tasan 4:30 ajan ja koitin kuulostella kroppaa ja omia tuntemuksiani siitä, että onko tämä sellainen vauhti, että noutaja tulee ennen maalia vai pystynkö menemään tällä loppuun saakka.
 |
| Kisan starttialue, muutama minuutti kisan alkuun |
Sykkeet olivat korkealla, mutta eivät liian korkealla, jossain 170 tasolla ne olivat. Hengistys oli puuskuttamista, mutta kuitenkin sellaista puuskuttamista, joka oli hallinnassa. Kannustajia ei oikein ollut reitin varrella, varmasti taas kisan aikaisella lähtöajalla oli osuutta asiaan. Tosin ei tuo nyt mikään massatapahtuma ollut, tuloslistan perusteella maaliin juoksi reilut 400 juoksijaa. Puolimaratonin lisäksi tarjolla oli 5 kilometrin kisa ja sitten vielä 5 kilometrin "Color Run", joka starttasi vasta lähempänä puolta päivää ja siinä ei ollut ajanottoa.
4:30 vauhti alkoi tuntua sellaiselta, että sillä pääsen maaliin saakka ja koitin tähdätä pitämään sen. Välillä tuli juostua kovempia kilometrejä, mutta enintään 4:20 vauhtia. Tällöin koitin vähän hidastaa vauhtia ja huomasin, että se helpotti vähän oloa. Välillä tuli juostua vähän hitaampia kilometrejä kuin tuo 4:30, tällöin koitin puolestaan taas kiristää vauhtia takaisin siihen tavoitevauhtiin. Koko puolimaratonin hitain kilometri meni aikaan 4:40 eli aika tarkkaan vauhdit pysyivät siinä 4:30 tuntumassa.
Kisan reitti oli edestakainen reitti enimmäkseen rantaviivoja pitkin ja vaikka reittiä ei ollut suljettu muilta kulkijoilta, niin ei tuohon aikaan aamulla ja vieläpä kylmänä aamuna ollut oikein muita reippailijoita kuin kisan juoksijat. Kääntöpisteen lähestyessä alkoi kärki tulla vastaan ja huomasin, että olen neljäs nainen! Luulin olleeni sijoituksissa paljon alempana. Yhden naisen ohitin alkuvaiheessa, mutta hän ohitti takaisin jossain 7 kilometrin tienoilla ja en pysynyt hänen vauhdissaan mukana.
Kääntöpisteen jälkeen huomasin, että heti perässä on kaksi naista eli asemani neljäntenä naisjuoksijana ei olisi "turvattu". Koitin kuitenkin hillitä itseäni lähtemästä "kisamoodiin" ja sen sijaan tavoitella vauhdin pysymistä sopivalla tasolla ja tähdätä varmaan ennätysaikaan. Kääntöpisteen jälkeen sain vastaan tulevilta juoksijoilta paljon kannustusta, etenkin naisjuoksijoilta. Tämä auttoi jonkin verran juoksussa, koitin kovasti yrittää hymyillä kannustajille takaisin. Mieleni olisi tehnyt kannustaa takaisin, mutta en halunnut tuhlata ylimääräistä energiaa tsemppihuuteluihin, kun hengitykseni oli jo valmiiksi puuskuttamista.
Yleensä en kisojen aikana vilkuile taaksepäin, vaan koitan keskittyä eteenpäin menemiseen. En myös nytkään juurikaan vilkuillut taakse, mutta kannustajien äänistä koitin kuulostella että kuinka kaukana seuraava juoksija on. Vaikka periaatteessa päätin keskittyä vain tuon tavoitevauhtini ylläpitoon, niin valehtelisin jos väittäisin ettei oma sijoitukseni olisi myöskin kiinnostanut. Koitin ajatella, että tähtään nyt vain hyvän ennätysajan tekemiseen ja hyvä sijoitus on vain plussaa.
Kilometrien vähentyessä aloin laskemaan kuinka monta minuuttia on maaliin tavoitevauhdillani ja yritän kovasti tsempata itseäni pysymään siellä epämukavuusalueella. Ei riitä, että on fyysisesti hyvässä kunnossa, vaan myös pääkopalla on suuri osuus näissä kisoissa. Siinä vaiheessa kun kroppa lähettää viestejä, että vauhtia voisi hidastaa sinne mukavalle vauhdille, kun onhan tässä jo juostu, niin pään pitää toimia ja käskyttää kroppaa jatkamaan samaa vauhtia. Liha tottelee kuria vai miten se menikään ;) Kuusi kilometriä laskeskelin, että olisi mahdollisuudet päästä 1.35 aikaan tai jopa sen alle jos vauhti ei hyydy. Edellinen ennätys (1.42) olisi paranemassa siis monella minuutilla.
 |
| Maalialue kisan jälkeen, aurinkokin tullut jo esiin |
 |
| Kannustajia kyltteineen |
 |
| Tulokset |
Tuloksien tarkastelua varten yhdellä teltalla oli tietokoneet ja kävin sieltä katsomassa tarkan ajan sekä sijoitukseni. Olin naisissa 5. juoksija, jonka tosin tiesin jo. Mutta omassa ikäsarjassani eli naiset 20-29, olin tullut ensimmäisenä maaliin. Palkinnoksi sain lasin ja lahjakortin urheilukauppaan. Eniten mieltä lämmittää kuitenkin tuo hyvä aika puolimaratonilla, alkaa vähitellen tuntua siltä, että ajat alkavat lähestyä oikeita juoksuvauhteja!
 |
| Palkinnot |
Tänään on myös ollut triathlon-maailmassa suuri päivä, kun Hawaiin Konalla kisataan täydenmatkan maailman mestaruudesta. Hawaiilla jokaista lajia treenanneena tiedän kuinka tukalalta paikallinen ilmasto voi tuntua etenkin juoksun aikana. Jokainen tuolla kisaava on kyllä ironman-mitalinsa ansainnut! Toinen olosuhteiden ääripää täysmatkan kisalle oli täälläpäin järjestetty Lake Tahoen Ironman, jossa lämpötila kävin yön aikana pakkasen puolella ja osalla kisaajista olivat geelitkin jäässä ja osalla meni ensimmäiseen vauhtoon lähemmäs puoli tuntia, kun he olivat niin jäässä ettei vaatteita oikein saanut puettua päälle. Täysmatkan triathlon on jo itsestään todella kova suoritus, mutta sen tekeminen todella kuumassa ja kosteassa säässä tai vaihtoehtoisesti todella kylmässä säässä on jo jotain ihan omaa luokkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti