Kauden päätös Vantaan maratonilla

Tämän vuoden varsinainen kisakausi tuli päätökseen viime lauantaina Vantaan maratonilla. Maratonin lähestyessä alkoi tuntumaan, etten ollut tarpeeksi kerennyt juoksemaan ennen sitä. Etenkin pitkät lenkit olivat olleet vähissä ja kesällä juoksun 1-2 lenkkiä viikossa. Syksylläkin viikkojuoksumäärät olivat 25-40 kilometrin tienoilla eli aika vähäisiä. Tietty juoksun lisäksi tuli tehtyä kaikkea muutakin, kuten uintia ja lihaskuntoa sekä jonkin verran pyöräilyä. Vaikka treenitunteja kertyikin, niin luotto omaan juoksukuntoon tuntui vähän heikolta. Aerobinen kunto on tuntunut olevan tänä vuonna parempi kuin koskaan aiemmin, mutta pelkäsin, että maratonilla jalat eivät kestäisi niin pitkää matkaa. Kisaviikolla tuntui pitkin viikkoa siltä, että olisi kiva jos päästä juoksemaan kovaa ja treeni-intoa tuntui löytyvän. Monesti aiemmin maratonkisaviikoilla olen ollut ihan tyytyväinen, kun on saanut vain levätä, mutta nyt olo tuntui energiseltä. Mielestäni tämä kertoo siitä, että olen aiemmin ihan liian rasittuneena lähtenyt noita maratoneja juoksemaan. Nyt tuntui, että olisi hyvät puitteet yrittää juosta uusi ennätys tai ihan pelkkä ennätys ei olisi riittänyt. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi alittaa 3.20 ajan ja hyvänä päivänä voisi olla mahdollista päästä myös lähelle 3.15 aikaa.

Kisanumero

Kisapäivänä keli oli aika vilpoisa, foreca lupaili, että startin aikaan klo 11 olisi +1. Onneksi oikea lämpötila taisi olla pari astetta enemmän, mutta joka tapauksessa viileä keli aiheutti vähän pohdintaa sen suhteen, että mitä laittaisi päälle. Lopulta päädyin juoksemaan juoksutrikoissa, tekninen t-paita ja ohut juoksupaita sen päällä. Käsiin laitoin vielä sormikkaat, jotka voisin tarvittaessa heittää menemään, jos tulisi liian kuuma. Tuttuun tapaan otin maratonille mukaan myös oman laimean urheilujuomalitkun, jolla suunnittelin selviäni noin kolmenkympin tienoille. En erityisemmin tankannut maratonille, vaan kevennetty treeni ja normaali ruokavalio toimi riittävän hyvänä tankkauksena.

Ennen kisastarttia kävin juoksemassa reilun kilometrin, lähinnä testasin, että kaikki juoksukamat tuntuivat hyvältä päällä ja kengät olivat sopivan kireällä. Tässä vaiheessa huomasin, että tuulikin oli aika kohtalainen ja se läpäisi helposti juoksupaidan, jolloin tuli vähän vilu. Ajattelin kuitenkin, että juostessa tulee sen verran lämmin, että vaatteeni pitäisi olla sopivat maratonille. Startin aikaan paistoi mukavasti aurinko ja starttia odotellessa ihmismassan keskellä oli oikeastaan aika lämmin. Kun startti viimein tuli, lähdin tiukasti tavoittelemaan 4:40 min/km -vauhtia ja noin 165 sykettä. Alkuun tihrustin jatkuvasti sykemittaria ja seurailin, että saisin oikean tahdin. Vauhti tuntui aika hyvältä, mutta ekat kilometrit tuntuivat aika hitaalta. Jotenkin mielessä painoi vähäiset juoksukilometrit ja se, että edessä oli pitkä matka. Edellisestä maratonista oli kerennyt kulua jo vuosi ja sen pituista taukoa maratonien välillä minulla ei olekaan hetkeen ollut.

Selfie kisan jälkeen

Päädyin jakamaan juoksuni eräänlaisiin osuuksiin, aina kolmen kilometrin välein otin kulauksen juomapullostani ja keskityin aina näihin kolmen kilometrin blokkeihin, enkä siihen kuinka paljon on vielä jäljellä. Näin matka eteni aika kivasti. Vantaan maratonilla juostaan neljä kertaa sama reitti, joten on helppo verrata noita kierroksia toisiinsa. Eka kierros meni aikaan 48:49 ja koitin kovasti pidätellä vauhtiani. Pelkäsin, että hyydyn jos juoksen kovempaa. Tokalla kierroksella vähän kiristin vauhtia, mutta seurailin yhä, että syke pysyi kurissa. Tuuli tuntui aika pahalta pitkillä suorilla, joissa ei oikein ollut mitään tuulensuojaa saatavilla. Tokalla kierroksella koitin mennä yhden toisen miehen kanssa edellä juoksevan miehen perässä, mutta ei se kulkua oikein helpottanut ja vauhdit olivat tuulisilla osuuksilla selkeästi hitaampia. Koitin kuitenkin buustata itseäni, että keli on kaikille sama ja, että ei se tuuli nyt loppujen lopuksi ihan älyttömästi vauhtia hidasta. Edelleen jatkoin tuota kolmen kilometrin välein hörpyn juomista.

Kisapaikka

Toka kierros tuntui selkeästi nopeammalta ja se meni aikaan 48:01. Juoksun aikana oli kiva bongata tuttuja kannustajien joukosta, ei ollut nimittäin helppo keli kannustajillekaan! Kolmas kierros jatkui edelleen hyvällä vauhdilla ja nyt jouduin vetämään yksin tuuliset pätkät, joku herrasmies oli ottanut itsestäni peesin ja juoksi perässäni yhteensä reilun kierroksen verran, kunnes 15 kilometriä ennen maalia lähti kiristämään vauhtia. Juomapullostani riitti yhä juotavaa ja kolmen kilometrin väli tuntui riittävältä. Vatsani tuntui hyvin ottavan vastaan tuollaisen yhden hörpyn määrän urheilujuomaa, tai vähän oli tuntemuksia ettei se ihan sille sopinut, mutta kolmen kilometrin aikana se kerkesi sen verran rauhoittua, että pystyi ottamaan uuden hörpyn. Kolmas kierros meni aikaan 48:42 eli vähän nopeampi kuin ensimmäinen kierros, mutta hitaampi kuin toinen. Kolmannen kierroksella alkoi vielä edellisellä kierroksella olevia selkiä tulla vastaan ja sain vähän ekstrabuustia siitä, että sain tehtyä ohituksia

Neljännellä kierroksella jalat alkoivat tuntua aika tönköiltä. Vähäiset juoksukilometrit alkoivat selkeästi tuntua jaloissa. Energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, mutta aloin pelkäämään, että sanovat jalat jossain vaiheessa itsensä irti yhteistyöstä. Aloin myös vikalla kierroksella laskeskelemaan, että vaikka juoksisin 5 min/km -vauhtia, niin olisi uusi ennätys kirkkaasti tulossa. Koitin myös yrittää nauttia siitä fiiliksestä, että olen juoksemassa uutta ennätysaikaa :) Kilometrivauhdit hidastuivat selkeästi ja alkoivat mennä jo yli tavoitevauhdin, mutta pysyivät kuitenkin alle viiden minuutin. Viileän kelin johdosta ei ollut juoksun aikana tarvinnut niin juoda, joten omassa pullossani riitti vielä juotavaa vikalla kierroksellakin. Viimein viisi kilometriä ennen maalia heitin pullon menemään vaikka siellä oli vielä juotavaa. Totesin, että pärjään lopun ilman juotavaakin ja olisi helpompaa juosta ilman pulloa. Askel kevenikin, kun pääsi pullosta eroon. Edelleen edellisillä kierroksilla olevia selkiä tuli vastaan ja taisi osa olla samalla kierroksellakin itseni kanssa. Oma sijoitus oli koko kisan aika ollut täysin mysteeri itselleni ja en ollut siitä niin välittänytkään, kun en ajatellut kovin korkealla pääseväni. Juoksuseura ympärilläni oli koostunut lähinnä vain miehistä, yksittäisiä naisia olin ohittanut ja kukaan nainen ei ollut mennyt ohi. Olin kuitenkin ajatellut, että edessä oli useampi kovempi naisjuoksija jo mennyt omia vauhtejaan.

Uusi enkka

Maali alkoi lähestyä kilometri kilometriltä, mutta koko ajan pelkäsin sitä, että jalat vetävät stopin. Neljänkympin jälkeen koitin kiristää vähän vauhtia, mutta jalat eivät tähän suostuneet. Juoksu oli kaukana rennosta menosta. Jalat olivat aika tönköt ja varmaan jonkin verran tähän vaikutti, että juoksin kevyillä kisakengillä Adidaksen Adios Boosteilla. Välillä kilometrivauhdit alkoivat lähestyä viittä minuuttia, mutta lukemat pysyivät kuitenkin nelosella alkavina. Kovin kovaa loppukiriä ei tullut otettua, voimia tuntui olevan, mutta pökkelöjalat rajoittivat menoa. Maaliviivan ylitettyä kuulin kuulutuksesta, että olin naisten yleisten sarjan kolmas! Ja aikani oli 3:16:09 eli parannusta edelliseen ennätykseen tuli yli 12 minuuttia. Jotain olen selkeästi tänä vuonna tehnyt oikein :) Kaikista naisista olin loppujen lopuksi viides. Viimeiseen kierrokseen meni yli 50 minuuttia eli vauhti hidastui ihan selkeästi. Tähän oli kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden varsinainen kisakausi. Pääsin tavoitteeseeni ja sain parannettua aikoja kaikilla kisamillani matkoilla ja vieläpä paljon enenmmän kuin olin etukäteen uskaltanut tavoitella.

Tulokset löytyvät täältä: http://resultservice.fi/2015/vantaa/

Palkintojenjako