Onnistunut juoksu Viikin viitosessa

Viime lauantaina kävin juoksemassa tämän vuoden ensimmäisen viiden kilometrin kisan. Viikin viitonen on toiminut hyvänä testikisana oman kunnon testaamisessa ja nyt lauantaina pääsin jälleen testaamaan, että missä jamassa juoksuvauhtini on. Edeltävän viikolla juostut 10x800 metrin vedot lupailivat hyvää vauhtia vitoselle ja mielessä vähän pohdin, että voisin yrittää tähdätä 4 min/km -vauhtiin, joka olisi kovempaa kuin mitä olin aiemmin kyseisellä matkalla juossut.

Maantiekausi tuli viimein avattua viime keskiviikkona

Päivän keli oli aika hyvä juoksua ajatellen, ehkä vähän liian tuulinen ja vähän alkuverran aikana pelkäsin, että reitin "raastosuoralla" joutuisi painamaan vastatuuleen. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi myöhemmin ja vastatuuliosuudet osuivat lyhemmille pätkille. Alkuverraa vedin neljän kilometrin verran ja juoksu tuntui kulkevan aika hyvin, vaikka aamulla jalat olivat tuntuneet vähän painavilta.

Taas perinteiseen tapaan startissa juoksuvauhti karkasi käsistä. Puolen kilsan tienoilla katsoin, että vauhti näytti 3.40 min/km eli ihan liian kovaa omalle kuntotasolleni ja hidastin vauhtiani. Alun startissa yksi nainen juoksi heti edelleni ja hän juoksee sen verran kovempia aikoja, etteivät omat aikani ole lähelläkään niitä. Yksi toinen nainen juoksi edelleni ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen ja mielessäni ajattelin, että antaa mennä. Otan hänet vielä kiinni myöhemmin. Ensimmäinen kilometri meni alle neljään minuuttiin ja juoksuvauhti tuntui hyvältä. Koitin keskittyä vauhdin ylläpitämiseen ja hyvään hengitysrytmiin. Kovissa vauhdeissa hengitykseni tuppaa menemään aika pinnalliseksi ja alan kunnollisen hengittämisen sijaan vaan haukkomaan ilmaa.

Maantielenkki auringonpaisteessa

Toisen kilometrin aikana sain kiinni aiemmin ohitse menneen naisen, hänen vauhtinsa oli vähän hiipunut alusta. Puolen välin kohdalla yksi mies juoksi ohitseni ja jäin hänen peräänsä juoksemaan ja ohitimme yhdessä pari muuta miestä. Kolmannen kilometrin jälkeen tipuin tämän ohitse menneen miehen peesistä ja tuuliset osuudet jouduin painamaan yksin. Kilometrivauhdit pysyivät hyvin 4 min/km -tasolla ja jaloissa ei tuntunut lainkaan happoja. Tuntui, että hengityselimistö oli suurin rajoitin juoksuvauhdin lisäämisen suhteen.

Neljännen kilometrin aikana uuden ennätyksen tekeminen alkoi jo tuntua varmalta ja jos vauhti pysyisi samana, niin parannusta olisi tulossa reippaasti. Viimeiselle kilometrillä koitin vielä kiristää vauhtia ja siitä tulikin sitten koko kisan nopein, harvinaista että näin käy itselläni kisoissa :) Yleensä se ensimmäinen kilometri on nopein etenkin lyhemmissä kisoissa. Maalissa ajaksi kellotin 20.04, joka tarkoittaa puolen minuutin parannusta edellisestä ennätyksestä ja sijoitus naisten kakkonen. Vähitellen alkaa näköjään vauhtia löytymään juoksusta. Parannusta tuli tehtyä paljon enemmän kuin olin etukäteen uskaltanut toivoa, tiesin että uuteen enkkaan olisi mahdollisuudet, mutta puolen minuutin parannus näin lyhyellä matkalla tuntui aika paljolta. Sen verran lähelle tuota 20 minuutin alitusta tuli päästyä, että vähän jäi nälkä sen alittamisesta. Nyt juoksu tuntui aika helpolta ja matkan aikana ei ollut oikein mitään vaikeuksia tai hyytymisiä. Hyvänä päivänä uskoisin tuon 20 minuutin alituksen olevan mahdollista :)

Todistusaineistoa uudesta enkasta

Yassoja ja AirYogaa

Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin torstaina Eläintarhan urheilukentälle juoksemaan ratavetoja. Suunnitelmissa oli juosta klassiset yassot eli 10 kertaa 800 metrin vedot. Nuo 800 metrin vedot pitäisi juosta oman maratonaikatavoitteen mukaisesti eli jos maratonilla on tavoitteena juosta 3 h 30 min, niin vedot pitäisi juosta 3 min 30 s aikaan. Asetin itselleni tavoitteeksi juosta vedot 3:15-3:20 aikaan. Alkuverraksi juoksin kotoa parin kilometrin matkan kentälle ja sitten ei auttanut muu kuin aloittaa vetotreeni. Ensimmäinen veto meni aikaan 3:07 eli vähän suunniteltua reippaammin. Kerkesin vielä juosta pari vetoa lisää ennen kuin kaverini saapui myös juoksemaan vetoja. Nämäkin vedot menivät vähän vauhdikkaammin kuin mitä olin alun perin suunnitellut, mutta kun kerta tuntui yllättävän hyvin kulkevan, niin annoin mennä. Olin etukäteen ajatellut, että päivä ei olisi parhain vetotreenille, sillä jaloissa painoivat edellispäivien treenit ja edellisestä lepopäivästä oli vähän aikaan, mutta kropan lämmettyä juoksu kulki paljon paremmin kuin olisin luullut.

Eläintarhan urheilukenttä

800 metrin vedot ovat siitä kivoja, että ne ovat aika nopeasti ohi. Olen siis tottunut juoksemaan vähän pidempiä 1-2 kilometrin vetoja, joten siihen verrattuna kaksi kertaa urheilukentän ympäri juokseminen tuntuu aika lyhyeltä. Seuraavatkin vedot menivät aika samoihin aikoihin, vähän reiluun kolmeen minuuttiin. Välissä pidimme kunnon palautukset, että syke pääsi laskemaan. Viimeisissä vedoissa kaverini vetoavusta oli kyllä apua, kun jaloissa alkoi jo vähän painaa. Vauhti ei kuitenkaan hyytynyt loppua kohden, vaan viimeisestä vedosta tuli jopa kaikista kovin. Vetojen ajat vaihtelivat 3:02-3:09 välillä eli aika tarkkaa työtä. Ratavetoja pitää kyllä alkaa juosta useammin, viimeksi olin radalla juossut treeniä viime syyskuussa eli muutama kuukausi on välissä mennyt. Seuraavaksi ratatreeniksi olen miettinyt 10x400 metrin vetoja. Viime kesän lopulla juoksin ensimmäistä kertaa koskaan kunnolla noita  400 metrin vetoja ja ne olivat ihan kauheita, happoja kertyi ihan eri tavalla kuin pidemmissä vedoissa. Myös 100 ja 200 metrin vetoja olisi tarkoitus tehdä lähiaikoina, ehkä sitä vauhtia alkaa sitten vähitellen löytymään!

Radalla

Ratavetojen jälkeiseksi aamuksi olin sopinut kaverin kanssa meneväni AirYoga-tunnille Esport Bristoliin. Melko aikasin sai herätä perjantaiaamuna, kun kyseinen tunti alkoi seitsemältä aamulla. Kellon herätettyä olisi tehnyt mieli jatkaa vielä unia, mutta kun olin sopinut yhteistreenin, niin piti pakottaa itsensä sängystä ylös ja kohti salia. Onneksi saavuin tuonne Esporttiin hyvissä ajoissa, sillä aikatauluun oli tullut muutoksia ja tunti alkoikin jo klo 6.45. Koukkasin nopeasti pukukopin kautta joogasaliin ja kerkesin juuri mukaan alkurentoutukseen.

AirYoga on siis katosta roikkuvien liinojen avulla tehtävää joogaa, liinat mahdollistavat varsin akrobaattisetkin liikkeet ja asennot, joissa ollaan pää alaspäin. Edellisen kerran olin käynyt AirYogaa kokeilemassa kolme vuotta sitten Vertical Studiolla. Perjantaiaamuna AirYoga-tunti oli varsin kevyt ja liikkeet olivat enemmän venyttäviä kuin varsinaisia "työliikkeitä". Olin perjantaille kaavaillut lepopäivää, joten tuo AirYoga oli varsin sopiva kevyt aktiviteetti siihen. En ole ihan kauhean tottunut roikkumaan pää alaspäin, joten vähän jännitin paria alkuun inversioliikettä, joita teimme, mutta nämä osoittautuvat varsin kivoiksi liikkeiksi. Tuntui, että roikkuminen teki hyvää selälle ja myös lonkankoukistajat saivat paljon kaivattua venytystä. Loppurentoutuksena koteloiduimme liinojen sisään makaamaan ja tässä pystyi tekemään hauskaa banaaniliikettä, eli vaakatasossa taivuttamaan sivusuunnassa yläkroppaa alakropan suuntaan. Tämä oli ehkä koko tunnin paras liike! Nuo AirYogassa käytettävät liinat ovat siis niin leveitä, että niiden sisään mahtuu makaamaan. Tämän tunnin jälkeen oli hyvä suunnata kohti töitä! :)

Kevät :)

Pyöräilykunnon hakemista

Se on jännä juttu, että miten pyöräilykunto on niin eri asia kuin juoksukunto. Juoksu on tuntunut viime aikoina kulkevan ihan kohtalaisen hyvin, mutta nyt kun olen taas viimein hypännyt pyörän satulan selkään, niin se pyöräily tuntuu aika tahmealta ja vauhdit ovat hitaita. Pääsiäisenä kävin muutamaan otteeseen fillaroimassa, tosin olin liikenteessä yhä maastopyörän turvin, sillä odottelen vielä että teitä saataisiin vähän enemmän siivottua hiekoista ja maastopyörällä vauhdit ovat myös sen verran hitaammat, ettei viima ei tunnu siinä yhtä paljon, kun ei näitä lämpöasteita ole vielä ihan liikaa tarjolla. Lisäksi talvipyöräilykengissäni on maastoklossit, ja en jaksanut alkaa vaihtelemaan maantiefillarin polkimia toisiin. Omistan tosin myös kenkäsuojatkin, mutta jotenkin tuntui vaan helpommalta lähteä liikkeelle maastopyörän kanssa.

Vaihteeksi juoksemaan lähdössä uuden takin kanssa

Pääsiäisenä halusin saada jalat taas vähän tottumaan pyörittämään kampia, niin poljin maastopyörällä vain hiekkateitä ja asfalttia, enkä lähtenyt poluille hakemaan ajotekniikkaa (lue: ei ole taitoa eikä uskallusta…) . Reiteiksi koitin valita vähän sellaisia reittejä, joille en maantiepyörällä menisi, eli erityisesti hiekkatiepätkiä koitin mennä. Yhtenä päivänä kävin ajamassa Vantaanjoen vartta noin 50 kilometrin edestä ja se on aika kiva reitti, kun ei tarvi ihan autotien vieressä polkea. Pyörittäminen on täysin vielä hakusessa, heti kun aloin polkea korkeammalla kadenssilla, niin reisissä alkoi hapottaa. Ei muuta kuin lisää harjoitusta, niin eiköhän se pyörittäminen ala taas tuntumaan luonnolliselta. Tai ainakin toivossa on hyvä elää! Koitin pyöräillessä keskittyä siihen, että pyöritystekniikka olisi hyvä, eikä menisi liikaa vääntämiseksi, jota se taisi kuitenkin enimmäkseen olla.. 

Viikko sitten maanantaina Keskuspuistossa näytti tältä..

Pääsiäismaanantaina aurinko tuli viimein esiin! Olin alun perin suunnitellut polkevani pääsiäisenä pitkiä lenkkejä maantiepyörällä, mutta kelit eivät olleet ihan tämän idean kannalta suotuisia. Maanantaina sain kumminkin poljettua vuoden ensimmäisen kunnollisen pitkän lenkin. Olin suunnitellut polkevani jotain 60-80 kilometrin pituista lenkkiä, mutta hyvä sää houkutteli pidentämään lenkkiä ja kilometrin edetessä alkoi sitten houkuttelemaan 100 kilometrin täyteen saaminen. 

Viikon takaiselta lenkiltä

Aloitin lenkin polkemalla Espoon rantaraitin Kivenlahteen saakka, tuo rantaraitti on lähes kokonaan hiekkatietä ja sitä en ollutkaan koskaan aiemmin polkenut. Nättiä maisemaa riitti ja auringonpaiste oli tuonut monet muutkin ulos nauttimaan keväästä, joten kovin kovia vauhteja ei voinut tuolla rantaraitilla ajaa. Kivenlahdesta suuntasin sitten Espoon keskuksen kautta Laajalahdelle ja sieltä Munkkiniemen kautta Keskuspuistoon. Sieltä matka jatkui Paloheinään ja Vantaanjoen varten, jonka jälkeen kiersin vielä Vanhankaupunginlahden ja loppuun vielä pieni koukkaus keskustan kautta, että sain viimeisetkin kilometrit satkun lenkkiä varten kasaan. 

Kulkupeli

Alun perin olin suunnitellut polkevani vain Espoon rantaraitin ja sitten Länsiväylää pitkin takaisin, mutta muutamat ekstrakoukkaukset tuli tuohon kuitenkin vielä lisättyä :) Loppua kohden alkoi kyllä energiat olla vähän vähissä, sillä olin ottanut mukaan vain kaksi energiapatukkaa ja pullon vettä. Mutta silti pyöräily ei tuntunut miltään pakkopullalta, vaan hymy huulilla nautiskelin keväästä ja auringosta. Vaatetus osui myös kohdilleen, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Olisin myös odottanut, että takapuoleni olisi alkanut protestoida satulan suhteen, mutta silläkään osa-alueella ei ollut ongelmia. Ilmeisesti maastopyöräni satula on itselleni paljon sopivampi kuin maantiepyöräni satula, jonka kanssa on välillä pidemmillä lenkeille vaikeuksia ja tästä syystä olen säätänyt sen satulan vähän erikoiseen kulmaan.

Kivenlahden rantaa

Aikaa tuon sadan kilsan lenkin tekemiseen meni reilut viisi tuntia, eli vauhti ei nyt päätä huimannut. Toivottavasti maantiepyörällä polkeminen tuntuu sitten kevyemmältä tuon maastopyörän jälkeen :) Sykkeet pysyivät maltillisesti pk-alueilla eli hyvä peruskuntolenkki tuli tehtyä. Odotan kyllä paljon sitä, että pääsen kesäkeleissä tekemään pitkiä pyörälenkkejä! Ensi viikonloppuna olisi viimein tarkoitus korkata maantiekausi ja kerätä vähän kilometrejä alle ennen Keravan kevätpolkaisua!

Aurinkolasikeli!

Viime viikolla tuli muuten juostua puolihuomaamatta ennätyskilsat. En yleensä pyri kovin suuria määriä viikossa juoksemaan ja yleensä viikkokilometrit pyörivät 40-50 kilometrin lukemissa. Viime viikon kilometrisaldoksi tuli 79,3 kilometriä, edellinen ennätykseni taisi olla jotain 70 kilometrin pintaan. En kuitenkaan aio jatkossakaan tavoitella erityisen korkeita juoksukilometrimääriä, sillä juoksu on kuitenkin kohtalaisen kuluttavaa jaloille ja en myöskään ole kovin kevytrakenteinen juoksija, joten en usko että jalkani kestäisivät jatkuvasti kovia kilometrimääriä. Muutenkin koen, että monipuolinen treenaaminen pitää kropan ja mielen virkeämpänä. Toivottavasti keväiset kelit ovat nyt tulleet jäädäkseen ja pääsen lenkkipolkujen sijasta kuluttamaan maanteitä!