perjantai 20. joulukuuta 2013

Viimeiset kuulumiset ennen joulua ja keinoja aikaeroväsymystä vastaan


Tämän viikon jälkeen on tiedossa parin viikon loma, ja ensimmäisen viikon vietän Suomessa ja jälkimmäisen täällä Kaliforniassa vähän reissaillen. Suomesta lähtiessä saan matkaseuraa tänne pariksi viikoksi ja tarkoitus olisi käydä katselemassa paikkoja lähiseuduilla. Uusivuosi tulee vietettyä San Franciscossa ja sitä varten olen jo varannut hotellinkin kaupungin ytimestä.

Huomenna perjantaina iltapäivällä lähden kohti Suomea joulunviettoon ja perillä Helsingissä pitäisi olla lauantaina alku-illasta. Pitkä lentomatka on siis edessä ja aikaero Suomeen on kevyt 10 tuntia, joten aikamoinen rasitus tuo reissaaminen tulee olemaan. Kun näitä pitkiä lentoja on tullut aika lailla tehtyä viimeisen 1,5 vuoden aikana, niin olen ottanut käyttöön muutamia keinoja aikaeroväsymystä vastaan. Itse lentojen ajaksi olen ostanut sellaisen niskatyynyn ja silmälaput, näiden avulla on edes jonkinlainen mahdollisuus yrittää levätä lennon avulla. Vaikka yleensä olen todella huono nukkumaan lentokoneessa, jotenkin siinä penkissä ei saa nukkumista varten mukavaa asentoa. Niskatyyny estää kuitenkin hyvin pään retkahtamisen sivuille ja sen avulla saa vähän mukavemman asennon. Tarvittaessa käytän vielä korvatulppia, etenkin jos lähistöllä on huutava lapsi tai joku kova äänisesti kuorsaava henkilö.

Joulukuusi San Franciscossa
Täältä Suomeen päin lentäessä olen ollut yleensä perillä vasta illemmalla, joka taas vastaa Kalifornian ajassa aamua. Jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet nukahtaa ensimmäisenä yönä Suomessa, niin olen pyrkinyt yleensä valvomaan koko matkan ajan. Lisäksi olen täältä Jenkeistä ostanut melatoniinia, jota käytän ensimmäisinä öinä Suomessa. Täällä saa käsikaupasta ostettua 10 kertaa vahvempaa melatoniinia kuin mitä Suomessa saa myydä ilman reseptiä. Tämänkään avulla en kuitenkaan ensimmäisinä öinä nuku hyvin läpi yön, melatoniinin ottamisen jälkeen saatan ehkä nukkua 3-4 tuntia kohtalaisen sikeästi ja sitten herään täysin pirteänä. Koitan kuitenkin nukkua vielä tämän jälkeen, mutta yleensä uni on aika heikkoa ja unen päästä saatan seuraavan kerran saada kiinni vasta siinä vaiheessa kun pitäisi taas herätä.

Yleensähän aikaeroon tottumiseen käytetään seuraavaa sääntöä: päivä per aikaerotunti. Kymmenen tunnin aikaeroon tottuminen vastaisi siis 10 päivää ja tällä kertaa tulen Suomessa olemaan vain noin viikon eli en edes yritä päästä täysin Suomen rytmiin. Ehkä voisin tavoitella, että heräisin viimeistään 10 aikaan aamulla (vastaa tosin keskiyötä Kalifornian ajassa…), niin ei menisi koko päivä nukkuessa. Itselläni tuo pitkäaikaero aiheuttaa väsymystä yleensä alkuillasta ja sitten myöhemmin illalla, kun pitäisi mennä nukkumaan, olen täysin pirteä. Melatoniin avulla pystyn kuitenkin jonkilaista horrostilaunta nukkumaan muutaman tunnin. Väsymyksen lisäksi nälkä iskee outoihin aikoihin, kun elimistö elää vielä vanhaa aikaa. Normaalisti en koskaan herää yöllä syömään, mutta toista se on tuon aikaeroon tottumisen suhteen. Parina ensimmäisenä yönä voi olla pakko käydä syömässä jotain keskellä yötä. Nämä edelle mainitut asiat pätevät siis silloin kun lennän täältä Jenkeistä Suomeen.
Joulukuusi ja Santa Run SV kilpailijoita San Josessa
Suomesta Jenkkeihin matkustaminen sujuu puolestaan paljon helpommin, ihmisen on helpompi tottua heräämään myöhemmin kuin siirtää rytmiä aikaisemmaksi. Jenkkeihin matkustaessa jet lag näkyy siinä, että herään poikkeuksellisen aikasin muutamana ensimmäisenä päivänä ja iltapäivisin iskee väsymys. Nämä ovat kuitenkin aika pientä verrattuna tuohon Suomeen päin reissaamiseen.

Pitkien lentojen ajaksi puen joko lentosukat tai kompressisukat sekä mukavat vaatteet. Joskus olen jopa vaihtanut koneessa verkkarit jalkaan. Kengät otan pitkillä lennoilla myös pois ja puen sukkien päälle paksummat sukat. Vettä koitan myös juoda paljon. Vuosi sitten ihmettelin pitkän lennon jälkeen pahoja suonenvetoja ja sitten tajusin, etten ollut juonut paljon yhtään lennon aikana.

Suomessa olisi tarkoitus käydä pariin kertaan juoksemassa ja salilla. Kovin suunnitelmallista treeniä en ole tekemässä, tarkoitus olisi treenata sen mukaan miltä tuntuu ja miten kohtalaisen täyteen buukattuun kalenteriini sopii. Parit treenit kavereiden kanssa on jo tullut sovittua. Suomessa ollessani en ainakaan ennen joulua kerkeä kuulumisia päivittelemään, joten hyvää joulua kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa! :) Joulun kunniaksi tämän blogitekstin kuvina toimii kuvat San Franciscon, Miamin ja San Josen joulukuusista.
Joulukuusi ja palmut Miamissa

maanantai 16. joulukuuta 2013

Santa Run Silicon Valley 5 K

Tänään oli nyt lopulta vuoden viimeinen kisa. Kisakauden piti päättyä Las Vegasin maratoniin, mutta päädyin vielä ilmoittautumaan yhteen 5 kilometrin juoksukisaan ja kyseessä oli "joulupukkijuoksu" San Josessa. Kisaan ilmoittautuessa olisi ollut mahdollista ostaa myös joulupukkiasu mukaan, päädyin kuitenkin juoksemaan ihan tavallisisssa vaatteissa ja ei mulla myöskään nyt hirveästi olisi kisan jälkeen ollut käyttöä tuolle asulle.
Tältä näytti kun pääsin kisapaikalle
Vegasin maratonin jälkeen olen juossut vain peruskuntolenkkejä, hyötyliikuntapyöräillyt, treenannut salilla ja vähän uinut. Kovia juoksuja ei ole ollut yhtään, ne olisi tarkoitus ottaa treeniohjelmaan mukaan taas tammikuussa. Näihin lähtöasetelmiin nähden kovaa tulosta en tuosta kisasta hirveästi odottanut, tavoitteena oli lähinnä juosta kovavauhtinen lenkki ja pysyä koko ajan epämukavuusalueella.
Starttiviiva
Täällä on nyt loppuviikosta säät muuten lämmenneet, eilen lauantaina kävin juoksemassa shortseissa ja hyvin tarkeni :) Tämän päivän kisa starttasi vasta kolmelta iltapäivällä, joten aamupäivän lepäilin ja pakkailin tavaroita Suomeen mukaan otettavaksi. Kisapaikka sijaitsee reilun 25 kilometrin päässä hotelliltani ja koska ennen kisaa oli hyvin aikaa, päätin lähteä sinne pyörällä. Reitti oli etukäteen tuntematon ja pariin kertaan jouduin kaivamaan kännykän esiin ja katsomaan, että missä oikein olin. Pahempia eksymisiä ei tällä kertaa tapahtunut ja olin kisapaikalla 25 minuuttia ennen starttia.

Maalisuora
Koska oli lämmin sää, noin 15 astetta ja aurinkoista, päädyin juoksemaan shortseissa ja t-paidassa. Kun kamat oli saatu säilöön, niin lähdin juoksemaan lämmittelylenkkiä ja nappailin myös kuvia kanssa kisaajista. Aika punapukuista sakkia näytti olevan, oma valkomusta-vaatetukseni erottui aika hyvin. Viisi minuuttia ennen starttia menin starttiviivalle, mutta tässä vaiheessa tuli juontajilta vielä yleinen kehotus että jos ei ole pukeutunut jouluasuun, niin kuvien ottamista varten olisi viisainta siirtyä vähän sivummalle. Omassa asussani ei ollut tietoakaan joulusta, joten päätin siirtyä vähän sivummalle kun starttiporukasta nappailtiin kuvia. Käytin ajan hyväkseni ja tein vielä yhden lämmittelyjuoksuvedon.
Paljon oli myös lapsia juoksemassa
Paikalla oli tuhansia juoksijoita ja kävelijöitä, suurin osa tuntui olevan ottamassa kisan iisisti joulupukki- ja tonttuvaatetuksessa. Tästä syystä asettauduin mahdollisiman eteen starttiviivalla. Eturivin olivat kuitenkin aika hyvin vallanneet lapset, mutta löysin kohtalaisen hyvän paikan oikeasta laidasta. Paikalla näkyi olevan onneksi muutama muukin ei punaisessa asussa juokseva.
Punainen oli päivän väri
Kisan alussa oli jonkin verran ohiteltavaa noissa lapsissa ja muutamassa muussa juoksijassa. Myös leveä maskotti eksyi tielleni, nopeasti kuitenkin löysin hyvän paikan juosta ja muutenkin väkimäärä ympärillä katosi. Koitin kovasti keskittyä siihen, etten aloittaisi liian kovaa. Tuttuun tapaan ensimmäinen kilometri meni ihan liian kovaa, kellotin sen aikaan 3.51. Jotenkin vauhti ei tuntunut noin kovalta, ehkä johtui siitä että muita juoksijoita meni paljon kovempaa. Tässä vaiheessa vähän hidastin ja seuraava kilometri tuli juostua aikaan 4.10. Olin kisassa kolmantena naisena ja nämä menivät sen verran kovempaa, ettei mitään mahdollisuuksia saada näitä kiinni. Kolmannen kilometrin aikana yksi nainen painoi ohi, ei mitään toivoakaan että olisin pysynyt hänen vauhdissaan kiinni.

Juoksijoita riitti
Juoksin aika pitkän pätkän yhden miehen kanssa rinnakkain, vaikutti selkeästi ettei hän halua päästää mua ohi. Puuskuttavasta hengityksestä päätellen, hänellä vaikutti olevan aika paljon vaikeuksia tuon vauhdin kanssa. Jossain vaiheessa hän kysyi "You're not over 50, are you?". Vastasin nopeasti vain "no". Enempää en olisikaan pystynyt puhumaan tuossa vauhdissa. Tämän kysymyksen jälkeen hän jäi samantien jälkeen, ilmeisesti olisi ottanut tuon miehen itsetunnon päälle liikaa jos olisin vielä ollut samaa ikäluokkaa hänen kanssa.
Maali oli San Josen keskustassa, jossa on nyt joulun aikaan "Christmas in Park"-jouluteemapuisto
Koitin kovasti keskittyä, että pysyisin epämukavuusalueella ja että syke olisi lähellä 180:a, mieluiten yli. Laskeskelin myös minuutteja maaliin ja koitin myös tsempata itseäni. Hoin myös moneen otteeseen "ei kipuu, ei hyötyy" lausahdusta päässäni. Mieli olisi kovasti tehnyt luovuttaa, ei nuo viiden kilometrin kisat mitään nautintoa ole, mutta onneksi ne on nopeasti ohi. Lyhyet juoksukisat menevät kuitenkin todella hyvin kovista juoksutreeneistä, saan itsestäni kisoissa paljon enemmän irti kuin omissa treeneissäni.
Lisää joulukuusia
Kolme viimeistä kilometriä meni 4.13-4.17 min/km -vauhdeilla. Maaliin saavuin ajassa 20.49 min, uutta ennätystä ei siis tullut. Reilun kuukauden takainen tulos pysyy ennätykseni edelleen. Ihan tyytyväinen kuitenkin juoksuun olen, etenkin kun noita kovavauhtisia juoksuja ei ole viime aikoina ollut yhtään ja "alkulämpäksi" olin pyöräillyt 26 kilometriä. Keskisyke oli 175 ja maksimi 193. Keskisykkeen kun saisi tämän pituisessa matkassa hilattua 180 paremmalle puolella, niin sitten alkaisi olla juoksu sitä tasoa, että olisi kaikki annettu. Nyt tuossa on ainakin 5 pykälää nostovaraa.

Joulupuistoa
Maalissa mies, joka oli kysynyt, että olenko yli 50 -vuotias tuli juttelemaan. Hän kertoi, että oli kovasti yrittänyt pysyä vauhdissani mukana ja että viime vuonna hän oli juossut johonkin 18 minuuttiin, mutta ettei ole tänä vuonna niinkään treenannut. Hirveän pitkäksi aikaa en jäänyt kisa-alueelle oleskelmaan, sillä halusin polkea valoisaan aikaan takaisin hotellilleni.

Paljon oli erilaisia kojuja tarjolla
Christmas in the Park, taustalla palmu. Hassua kun osa on täällä pukeutunut talveen (huomaa pipopäinen poika) ja osa kesään (huomaa ruutupaitainen mies)
Olin siis lopulta 4. nainen ja omassa ikäsarjassani 2. Kaikista juoksijoista olin 28. maaliin tullut. Yhteensä juoksijoita tuli maaliin 3 132 ja näistä naisia oli 1 809. Eli sijoituksien puolesta kelpo tulos. Ikäsarjoissa kolme ensimmäistä palkitaan, eli ilmeisesti postissa pitäisi jossain vaiheessa tulla jokin pieni palkinto.

Palmujen keskellä on luistelurinki

torstai 12. joulukuuta 2013

Uintireeniä


En ole uintitreeneistä hirveästi aiemmin kirjoittanut, ehkä siksi että olen siinä kaikista kolmesta triathlon-lajista kokemattomin. Vapaauinnin tai ylipäätänsä pään veteen laittamisen opin vasta viime vuonna, kovin pitkää uintitaustaa mulla ei siis ole. Tai olen kyllä aiemminkin uinut paljonkin jos pää pystyssä sammakko-uinnin voi uinniksi laskea. Uinnin suhteen mulla ei ole kovin tarkkoja aikaparannustavoitteita. Ajallisesti uinnilla on triathlonissa pienin osuus, joten jos suuria aikaparannuksia haluu tehdä, niin paukut kannattaa satsata pyöräilyyn ja juoksuun. Uinnissa osalta tavoittelen tällä erää tekniikan parantumista ja ylipäätänsä uintitreenihistorian kasvattamiseen. Seuraavan kerran kun kisaan triathlonissa haluan tuntea, että tunnen oloni varmaksi ja vahvaksi. Altaassa koenkin olevani ihan hyvä uimari, en nyt ole kovin nopea, mutta on sellainen olo että tiedän mitä teen. Avovedessä tilanne on sitten toinen ja tunnistakin, että avovesiuintia pitää treenata vielä paljon. Kylmään veteen uloshengittäminen ei ole ihmiselle kovin luontaista, mutta kokemuksen kanssa uskoisin tämän asian helpottuvan. Lisäksi avovedessä harvemmin näkee muuta kuin omat kädet, jos niitäkään, ja tähänkin on vain totuteltava. Itse koen vähän ahdistavaksi sen, etten avovedessä uidessa näe siellä veden alla mitään. Toisaalta ehkä ihan hyväkin, muutan varmaan säikkyisin kaikenmaailman kaloja ja muita veden asukkeja :D

Altaassa uidessa on myös aina selkeät linjat minkä suuntaisesti uidaan, eikä tarvitse pelätä että kukaan ui yli. Kisoissa taas uidaan ryhmässä ja tällöin saattaa saada tuntumaa muiden käsivedoista tai potkuista. Näiden ei pitäisi kuitenkaan antaa vaikuttaa omaan uintiin, vaan olisi hyvä pyrkiä uimaan mahdollisimman normaalisti. Itse välillä huomaan, jos altaassa joku ohittaa mut ihan ihossa kiinni, niin en siinä oikein pysty pitämään omaa uintirytmiäni.

Kun alkuun opettelin vapaauintia, pyrin lähinnä vain uimaa määrää enkä tekemään mitään erilaisia harjoitteita. Olen nyt viime aikoina pyrkinyt vähän järkevöittämään uintitreenejäni ja viime kerralla tein seuraavanlaisen setin:
  • 500 alkuverraa (vaparia)
  • 4 x (50 potkuja laudan kanssa, 50 normaalia vapaauintia)
  • 100 vaparia
  • 200 käsivetoja pullarin kanssa
  • 200 vaparia
  • 2 x (25 hengittäen joka 4. käsivedolla - oikea puoli, 25 vaparia, 25 hengittäen joka 4. käsivedolla - vasen puoli, 25 vaparia)
  • 4 x (25 hengittäen joka 5. käsivedolla, 25 vaparia)
  • 2 x (25 hengittäen joka 6. käsivedolla - oikea puoli, 25 vaparia, 25 hengittäen joka 6. käsivedolla - vasen puoli, 25 vaparia)
  • 200 käsivetoja pullarin kanssa
  • 200 loppuverraa (vaparia)
Täällä altaan mitta on 25 jaardia, eli yhteensä tuosta kertyi 2200 jaardia, joka on suurinpiirtein 2 km. Tunnistan, että potkuni ovat huonot ja en niillä kovin kovaa pääsekään, joten siksi olen niitä alkanut erikseen tekemään. Potkut laudan kanssa teen niin, että pidän laudan alareunasta suorin käsin kiinni ja pidän pään veden alla, pinnalla käyn tarpeen mukaan hengittämässä. Osa tekee potkuja, niin ettei pää on pinnalla koko ajan. Tällöin kuitenkin uintiasento kärsii ja jalat uppoavat, asento ei ole myöskään kovin niskaystävällinen.

Kun jakaa uinnin tuollaisiin erilaisiin osuuksiin, menee aika paljon nopeammin ja homma ei käy myöskään puuduttamaan. Vaihtelu virkistää ja se pätee myös uintitreeneihin!
Aallonmurtaja Miami Beachillä, ei nyt liity juttuun muuten kuin että kuvassa näkyy vettä :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

Vuoden ensimmäiset kylmän kelin treenit

Kuten aikaisemmin tällä viikolla kirjoitin, niin täällä ovat lämpötilat laskeneet jopa poikkeuksellisen alas. Nollan alle on päästy useampana yönä ja uusia kylmyysennätyksiä on tehty tällä alueella. Täällä ei ole tyypillistä, että lämpötila laskeen pakkasrajan alle ja se onkin joillekin tuottanut ongelmia, kun omakotitaloissa on putket jäätynyt, teillä on ollut mustaa jäätä yms.
Merileijonia San Franciscossa
Alcatraz
Hassua, että pari viikkoa sitten juoksin valoisaan aikaan hihattomassa paidassa ja shortseissa ja tänään palelin pitkällä juoksulenkillä pitkissä trikoissa ja juoksutakki päällä. Osa paikallisista näyttää olevan vähän sekaisin tuon sään suhteen, kun lenkillä tuli vastaan useampi shortseissa ja t-paidassa juokseva. Toisilla on puolestaan jopa pipokin päässä.
Laiturialuetta
Kerrankin Golden Gaten silta ei ollut usvan peitossa
Työmatkapyöräilyä varten kaivoin esiin kerraston ja hiihtohanskat. Kaikki nuo tulevan tarpeeseen etenkin aamuisin. Myös talvijuoksusukat pääsivät käyttöön. Kypärän alle olen laittanut buffin, joka suojaa ostaa ja korvia. Pyöräilyn vauhdin tuoman viiman takia kylmyys tuntuu pahemmalta. Näillä lisävarusteillani olen pärjännyt aika hyvin, oikeastaan vaan sormet tuppaavaat enää jäätymään, mutta nekin sitten lämpenevät kun juodun loppumatkasta pysähtymään liikennevaloihin yms. Jos säät vielä kylmenvät, niin kerrospukeutumista hyödyntämällä kaapeistani löytyy vielä lisää varustetta. Talvijuoksutrikoot ja hiihtotakkia eivät esimerkiksi ole vielä päässeet käyttöön. Koska poljen myös pimeään aikaan, niin voittaa tuo ohuempi keltainen heijastintakki mustan hiihtotakin. Heijastintakin alle mahtuu kumminkin vielä monta kerrosta vaatetta lisää.
Golden Gaten silta ja purjeveneitä
Pari viikkoa sitten tarkeni näköjään uidaki ilman märkäpukua... Vähän tosin näytti uimarilla olevan punakka iho, täälläpäin kun merivesi ei ole koskaan kovin lämmintä. Huomatkaa myös tuo "Watch for swimmers"-kyltti :)
Tänään lenkillä tuntui ihan oudolta hengittää vain muutaman asteen lämpöistä ilmaa keuhkoihin. Vähän samanlaiset fiilikset oli kuin normaalisti vuoden ensimmäisellä pakkasessa juostavalla lenkillä. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja Suomessa juoksen läpi vuoden, myös -20 asteessa.

San Francisco
Kesäiseltä näytti meininki vielä pari viikkoa sitten
Parin viikon päästä tulen varmasti olemaan ihan pulassa Suomen pakkasten kanssa, täytyy toivoa ettei lentokentän taksijono ole ihan kauhean pitkä, muuten tiedossa on pitkältä tuntuvat minuutit jonossa ilman talvitakkia.

Silta
Piti kuvata nyt tuota siltaa, kun kerrankin se näkyi ilman sumua
Kävin pari viikkoa sitten San Fransicossa viettämässä turistipäivää ja huomamatta päivän aikana tuli käveltyä yli 20 kilometrin verran ja hotellilla takaisin päästyä tuo kyllä tuntui jaloissa. Joka tapauksessa tuollainen pitkäkestoinen kävely on hyvää lepo- ja peruskauden treeniä. Päivän kuvasato toimii tämän blogikirjoituksen kuvituksena.
Turistikuva ja lämmin oli hihattomassa paidassa kulkea
Kävin myös uittamassa jalkoja meressä
Ensi viikolla täällä pitäisi olla vähän lämpöisempää, yölämpötilan pitäisi pysyä plussan puolella ja päivisin lämpötilan pitäisi nousta 15 asteeseen.
Näin ilmalaivan, en muista koska olisin viimeksi tuollaisen nähnyt vai olenko tuollaista koskaan oikeasti nähnyt
Alcatraz ja vähän osviittaa San Franciscon mäkisyydestä

torstai 5. joulukuuta 2013

Miamin kuulumisia


Miamista on nyt kotiuduttu ja parin viikon lepokausi on päättynyt. Loppuvuoden aikana olisi tarkoitus painottaa erityisesti voimaa salilla ja muissa lajeissa peruskestävyyttä. Miamissa urheilut olivat aika minimissä, pariin kertaan kävin meressä polskimassa. Oli ihanan lämmintä ja kirkasta vettä! Sen verran isoja aaltoja siellä oli, etten oikein uskaltanut vapaauintia alkaa uimaan, vaan lähinnä polskin ja uin pää pystyssä rintauintia. Yhtenä päivänä vuokrattiin pyörät ja poljettiin Miamin South Beachiltä Downtowniin palloilemaan.
Key Largon palmuja
Vanha silta
Silta toisesta kulmasta
Viimeisenä päivänä käytiin rannalla juoksemassa aamulenkki. Juoksin ekaa kertaa tänä vuonna fivefingers-tossuillani, jotka ovat siis paljasjalkajuoksuun tarkoitetut kengät. Käytännössä pohja lähinnä vain suojaa jalkojan ihoa, mitään vaimennusta niissä ei ole. Tästä syystä nämä olivat erinomaiset hiekkarannalla juoksuun. Oli rankempaa juosta hiekassa, mutta mukavan virkistävää. Hiekkarannat olivat tuolla upeita ja oli ihanaa nähdä turkoosin väristä vettä. Jotain kalojakin tuli vedessä nähtyä. Täällä Kalifornian kylmässä ja samessa vedessä ei oikein paljoa näy.

Turkoosia vettä Keyseillä
Key Westin maisemia
Sää oli Miamissa aika pilvinen, mutta lämmin. Iltaisinkin tarkeni olla shortseissa ja hihattomassa paidassa. Tällaista herkkua täällä Kaliforniassa ei kesän kuumimpia viikkoja lukuunottamatta ole ollut. Tällä viikolla täällä on aika viileät kelit, päivisin vain kymmentä astetta ja öisin lämmöt tippuu nollaan. On ollut aika jäätävää polkea töihin nyt aamuisin, pitäisi varmaan alkaa kaivella kerrastoja esiin. Etenkin pyöräilleissä tuo kylmä viima tuntuu. Vaikka täälläkin on viileää, niin auringon paiste kuitenkin virkistää ja tähän vuoden aikaan tyypillistä pimeyden aiheuttamaa väsymystä ei ole oikein esiintynyt.
Hotellimme, huoneemme oli ylimmässä kerroksessa keskellä. Näkymät oli suoraan rannalle
Aaltoja riittää
Miami South Beach
Lisää aaltoja, ei nyt ehkä se ihan helpoin uintikeli
Tälle vuodelle on edessä vielä yksi kisa. Ensi viikolla menen juoksemaan Santa Run Silicon Valley  5 K -kisaan. Jos olisin maksanut osallistumismaksua 5 dollaria enemmän, niin hintaan olisi sisältynyt viisiosainen joulupukkiasu. Hauska idea, mutta ajattelin itse mennä juoksemaan uusi ennätys tähtäimessä, joten ylimääräiset asusteet eivät oikein siihen istu. Tämä kisa on poikkeuksellisesti vasta iltapäivästä, startti on kello kolme iltapäivällä, joten ei tarvitse herätä erityisen aikaisin.

Miamin keskustaa
Kulkupeli ja matkaseura
Reilun parin viikon päästä onkin jo aika suunnata kohti Suomea joulun viettoon ja uudeksi vuodeksi lennän jo sitten takaisin tänne. Sen jälkeen alkaakin vuosi olla aika lailla paketissa. Nopeasti ovat nämä kuukaudet täällä maailmalla menneet. 

Fort Lauderdalen maisemia
Lisää Fort Lauderdalen maisemia
Myös yöelämää tuli katseltua

tiistai 26. marraskuuta 2013

Haaste


Sain tämän jo monessa blogissa pyörineen haasteen Heiniltä pari viikkoa sitten ja tässä olisi nyt sitten hieman vastauksia.

Säännöt:
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Hänen tulee myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.
5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.
6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen.

  1. Olen harrastanut nuorempana cheerleadingiä ja kilpaillutkin siinä SM-tasolla.
  2. En omista ajokorttia (en koskaan tehnyt kakkosvaihetta) ja etenkin täällä Jenkeissä se on herättänyt aika paljon ihmetystä. Yllättävän hyvin olen kuitenkin pärjännyt täällä ilman autoa ja nykyinen asuinpaikkani on myös todella pyöräystävällinen. Myös ilmasto suosii hyvin tuota hyötyliikuntaa.
  3. Olen yhden kesän tehnyt vapaaehtoistyötä lasten parissa Swazimaassa
  4. Tavoitteenani on kisata ensimmäistä kertaa triathlonin täysmatkalla kesällä 2015 ja päästä maaliin alle 12 tunnissa. Mahdollisia kisapaikkoja ovat Frankfurt, Kööpenhamina ja Kalmar.
  5. Olen hypännyt laskuvarjohypyn. Kyseessä oli pakkolaukaisuhyppy, eli varjostani oli nauha kiinni koneessa ja samalla kun hyppäsin vetäsi nauha varjon auki. Itse täytyi kuitenkin varmistaa, että varjo aukeaisi kunnolla ja tarvittaessa osata avata varavarjo. Laskeutuakin piti osata itse. Näitä eri osa-alueita harjoiteltiin pari päivää ennen itse tuota hyppyä. Itse hyppy oli upea kokemus, mutta sen verran pelottava, ettei tuosta tullut uutta harrastusta ja hypyt ovat jääneet tuohon yhteen kertaan.
  6. Olen koulutukseltani tekniikan lisensiaatti (tuotantotalous).
  7. Ensimmäinen juoksukisani oli naisten kymppi vuonna 2002 ja sitä seuraava oli Helsinki City Run vuonna 2003, olin tällöin 17-vuotias.
  8. Olen asunut nyt yli 7 kuukautta putkeen hotellissa, tosin normaalin hotellihuoneen sijasta asun studio-asunnossa, josta löytyy myös pieni avokeittiö..
  9. Jos puhelinkeskusteluja ei lasketa, niin Suomea olen puhunut viimeksi yli kuukausi sitten.
  10. Syön lähes aina puuroa aamiaiseksi, puuroa aloin syömään aamaiseksi yli 10 vuotta sitten.
  11. Opin uimaan vapaa-uintia vasta viime vuonnna .
Cheerleading-kisoissa, olen kuvassa nostajana oikeassa reunassa kisa-asu päällä sinipaitaisen tytön vierellä
Swazimaan lapsia
Heinin kysymykset:
1. Miten olet viihtynyt vieraassa maassa?
2. Kuinka kauan olet ollut reissussa ja kuinka kauan tulet vielä olemaan?
3. Mitä kaipaat Suomesta eniten?
4. Mikä on suurin kulttuuriero Suomen ja oleskelumaasi välillä?
5. Ärsyttääkö jokin asia tai tapa oleskelumaassasi?
6. Millainen on hintatasoero Suomen ja oleskelumaasi välillä? Voit antaa muutaman esimerkin.
7. Syötkö samoja ruokia kuin Suomessa söit, vai onko ruokavaliosi muuttunut jotenkin?
8. Oletko saanut paljon uusia kavereita, joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä myöhemminkin?
9. Pidätkö kohteesi ilmastosta vai onko ikävä Suomen syksyä ja talvea?
10. Voisitko kuvitella jääväsi asumaan maahan pysyvästi?
11. Lopuksi anna kohdekaupungistasi yksi  nähtävyysvinkki, joka matkailijan tulisi nähdä.

  1. Olen täällä Jenkeissä asunut kolmessa eri paikassa, ensin kuukauden Madisonisssa ja sitten 5 kuukautta Detroitissa. Nyt asun Kaliforniassa Piilaaksossa. Näistä paikoista ehdottamasti parhainten olen viihtynyt täällä Piilaaksossa ja suurin suu on upea sää ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Mielestäni tämä paikka on yksi parhaimmista asuinalueesta Jenkeissä.
  2. Olen nyt ollut Jenkeissä yli 13 kuukautta ja Suomeen on tarkoitus palata maaliskuun jälkeen eli vielä on reilut neljä kuukautta jäljellä. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti!
  3. Suomesta kaipaan eniten sitä, että kaikkea ei ole rakennettu autojen ehdoilla ja että paikasta toiseen pääsee liikkumaan hyvin ilman autoa.
  4. Suurin kulttuuriero liittyy mielestäni tuohon autoiluun, autolla mennään ihan joka paikkaan. Täällä on mm. drive-inn pankkeja. Ihmiset hämmästelevät täällä, että käyn jalan kaupassa, joka sijaitsee ehkä noin 400 metrin päässä. Myös on pitänyt vähän opetella sitä, ettei ole kohteliasta mennä suomalaiseen tyyliin suoraan asiaan, vaan keskustelu olisi hyvä aloittaa vähintään edes "How are you?" -kysymyksellä.
  5. Erityisesti autoruuhkat ärsyttävät, olen onnellinen ettei minun tarvitse niissä istua päivittäin, vaan pääseen pyörällä suhaamaan ohi. Myös jonkin verran ärsyttää se, että täällä ei ole katuja valaistu lähellekään yhtä hyvin kuin Helsingissä ja paljon on myös katuja, joilla ei ole valaistusta. Tähän listaan voisi vielä lisätä paikallisten tapa käyttää kokolattiamattoja ihan joka paikassa, jopa kuntosalien pukuhuoneissa on kokolattiamatot!
  6. Hintataso on aika samaa luokkaa, ehkä jonkin verran halvempaa. Etenkin urheiluvälineitä olen hankkinut paljon täällä, kun ne ovat paljon halvempia. Käytännössä monet tuotteet ovat täällä saman verran dollareissa kun Suomessa euroissa. Esimerksiksi iPad Air on täällä 500 dollaria, kun Suomessa se 500 euroa. Urheilukisat ovat täällä selkeästi paljon kalliimpia taas, Vegasin maratonin osallistumismaksu oli 180 dollaria, Friscon ja Losin maratonit olivat molemmat 160 dollaria. Näiden hintojen jälkeen en pidä enää 70 euroa maratonista kalliina hintana. Olen kuitenkin ottanut nämä kisat täällä elämyksien ja kokemuksien kannalta ja en usko, että tulen enää näitä samoja kisoja myöhemmin tekemään.
  7. Syön aikalailla samoja ruokia kuin Suomessa. Ruisleipää ja rahkaa täällä ei saa, mutta muuten aika samoja ruokia tulee syötyä. Näkkäriä täältä on joistain kaupoista löytynyt ja yhdestä kaupasta löytyi jopa Suomessa valmistettuja hapankorppuja nimikkeellä Finncrisp! Myös Pandan lakuakin näyttää olevan joissakin paikoissa myynnissä.
  8. Joitakin uusia tuttuja on joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä, lisäksi olen täällä maailmalla tutustunut myös useampaan suomalaiseen työkaveriin keitä en aiemmin tuntenut ja näiden kanssa tulee varmasti pidettyä yhteyttä.
  9. Suomen säitä ei ole täällä todellakaan ikävä, ensimmäisen 7 kuukauden aikana täällä satoi vaan 2 kertaa. Viime viikolla on oli sadetta parina päivänä, mutta nyt pitäisi taas olla hetken aurinkoista. Tyypillinen sää täällä on auringonpaiste pilvettömältä taivaalta ja vaikka aurinko on ollut, niin harvemmin on ollut liian kuuma. Nyt päivisin lämpötilat pyörivät 15-20 asteen välillä ja öisin sitten 5-10 asteen tienoilla.
  10. Nämä kuukaudet täällä Jenkeissä ovat pistäneet arvostamaan Suomen asioita ja kyllä haluan ilmastosta huolimatta palata takaisin Suomeen. Koen kuitenkin, että on ollut ehdottomasti hieno kokemus päästä tänne ulkomaille töihin ja nähdä myös useampi eri paikka. En usko, että ilman töitäni olisin koskaan matkustanut Detroittiin saatikka oleskellut siellä 5 kuukautta. Detroit ja Piilaakso ovat kyllä ihan toistensa vastakohtia. 
  11. Stanfordin yliopiston läheisyydessä Dish-nimellä kulkeva mäkinen lenkki, ylhäältä on upeat näkyvät ympäri Piilaaksoa ja kirkkaalla säällä näkyy jopa San Franciscoon saakka.

Laskuvarjohyppy
Tämä haaste on ollut melkein kaikissa lukemissani blogeissa, joten en nyt tylsästi haasta enää ketään muuta. Ylihuomenna suuntaan kohti Miamia kiitospäivän viikonlopun viettoon! :) Seuraavan kerran palailen blogin pariin sitten vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla. Täytyy sanoa, että ei tunnu yhtään siltä et tällä viikolla alkaa jo joulukuu. Viikonloppuna kävin juoksemassa shortseissa ja hihattomassa paidassa kun lämpöä oli täällä lähemmäs 20 astetta.
Turvallisesti maassa ja "hieno" hyppyhaalari päällä

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ylimenokausi


Nyt maratonin jälkeen on menossa parin viikon lepokausi, jolloin urheilut rajoittuvat lähinnä työmatkapyöräilyyn ja todella kevyeeseen treeniin. Ensi viikolla täällä on torstaina kiitospäivä, joka on vapaapäivä kuten myöskin sen jälkeinen perjantai. Lisäksi sain vapaaksi vielä tuon viikonlopun jälkeisen maanantain. Tämän lyhyehkön loman hyödynnän matkustamalla toisella puolelle maata, ensi keskiviikko-iltana suuntaan yölennolla kohti Miamin lämpöä :) Lento lähtee täältä yhdeltätoista illalla ja sen on perillä Miamissa seitsemältä aamulla, itse lento on noin 5 tuntia ja sitten aikaero tuonne Miamiin on kolme tuntia eli aika lyhyt yö tulossa. Täytyy toivoa että koneessa pystyisi edes vähän nukkumaan vaikka yleensä nukun todella huonosti lentokoneissa, jotenkin siinä istuimessa ei vaan saa hyvää nukkumisasentoa. Kuitenkin näin lyhyen loman takia tuntui, että paras ratkaisu oli ottaa tuo yölento, kun muuten olisin ollut siellä perillä vasta niin myöhään torstaina. 
Vielä lisää Las Vegasin kuvasatoa: New York hotelli ja sitä kiertävä vuoristorata
Pari kaveria Detroitista on kanssa tulossa tuonne, tarkoitus olisi treffata tuolla samalla lentokentällä ja suunnata sieltä sitten heti kohti Floridan Keysiä, joka koostuu pienistä saarista. Kaukaisin saari, Key West, sijatisee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä mantereesta, saaria siis yhdistää sillat ja autolla pääsee näihin liikkumaan. Todennäköisesti ihan tuonne saariryhmän kärkeen emme mene. Majapaikkamme sijaitsee Miamin South Beachillä. Perjantaina kiitospäivän jälkeen täällä on Black Friday, jolloin kaikissa kaupoissa on isot alet käynnissä ja tälle päivälle onkin sitten suunniteltu shoppailureissu :) Ei varmasti olla ainoita liikenteessä, saa nähdä kuinka hyvin tuota ruuhkaa jaksaa.
Luxor hotelli
Tuolla Miamissa olisi tarkoitus koittaa kanssa vähän treenata avovesiuintia. Meriveden pitäisi olla aika lämmintä ja ilman lämpötila näyttää pyörivän lähempänä 30 astetta ja yölämpötilakin on 20 asteen paremmalla puolella. Mukaan lähtee siis bikinit, uimalakki ja uimalasit sekä Garmin, jolla voin mitata uintimatkaa. Myös juoksuvaatteet lähtevät mukaan, pari kevyttä lenkkiä olisi tarkoitus juosta.
Criss Angel Cirque du Soleil -show (sai lopuksi ihan luvan kanssa ottaa kuvia)
Joulukuussa olisi tarkoitus aloittaa taas säännöllinen treenaus, mutta lähinnä pk-sykkeillä pysyen eli kovatehoisia treenejä ei ole tarkoitus tehdä. Joulun ja uudenvuoden tienoilla on tiedossa myös matkustamista sinne Suomeen, joten pitkien lentojen ja aikaeroväsymyksen takia mitään älyttömiä treenejä ei ole tänä aikana tiedossa. Tammikuussa alkaa sitten treenaus kohti maaliskuun maratonia ja silloin on tavoitteena päästä lähemmäksi sitä 3.20 aikaa.

Caesars Palace hotelli