tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket

Tänä vuodenvaihteena ajattelin jakaa vuosistatistiikkojen sijasta vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket. Kokonaisuudessaan urheiluvuosi on ollut onnistunut ja tulokset ovat parantuneet ja treeni-intoa löytyy yhä! Ensi vuodelle on tiedossa paljon uusia tavoitteita, mutta nyt itse urheiluhetkiin.

Tammikuun Aktia Cup
Vuoden ensimmäinen kisa ja keli oli talvinen, joten nastalenkkarit sai Vantaan Hakunilassa vetää jalkaan. Olin viikolla ennen kisaa pitänyt kolme lepopäivää putkeen, kun oli ollut veto poissa ja väsynyt olo. Yleensä pidän viikossa yhden lepopäivän, joten kolme lepopäivää putkeen on itselleni varsin poikkeuksellista ellen satu olemaan kipeänä. Tässä vaiheessa olin pitkään taistellut syksyllä tulleen ylirasituksen kanssa. Jo alkuverran aikana alkoi kuitenkin tuntua, että tuona päivänä kulkee. Ja niinhän se juoksi kulkikin, nastalenkkareilla juoksin uuden kympin ennätyksen ja sain sitä parannettua reippaasti. Tämä antoi uskoa siihen, että ylirasitus olisi viimein nujerrettu. Opin tästä myös sen, että levänneenä kisat kulkevat paremmin ja olen nytkin pyrkinyt lepäämään riittävästi ennen kisoja. En myöskään enää arkaile ylimääräisten lepopäivien pitämistä, vaikka se tarkoittaisi suunniteltujen treenien väliin jättämistä.

Helsinki City Run
Tavoitteenani oli yrittää parantaa puolimaratonin ennätystä. Vuoden 2014 aikana en ollut sitä kolmesta yrityksestä huolimatta saanut parannettua.  Olin etukäteen miettinyt tavoitevauhdiksi 4.30 min/km -vauhtia. Alusta alkaen juoksin kuitenkin tuota vauhtia reippaammin ja vähän pelkäsin hyytyväni loppua kohden. Vauhti kyllä kieltämättä laski loppua kohden, mutta kilometrien käydessä vähiin alkoi koko ajan käydä selvemmäksi, että uusi enkka on tulossa. Maaliviivan ylitin ajassa 1.31, joka oli reippaasti parempi aika kuin aiempi ennätykseni ja en ollut edes uskaltanut mielessäni ajatella, että voisin joskus juosta tuollaista vauhtia ja päästä lähemmäs 1,5 tuntiin! Ensi vuonna tavoitteet kovenevat ja tähtäimessä olisi yrittää päästä alle 1.30 ajan puolimaratonilla.

Finntriathlon Joroinen
Kesän odotetuin kisani, kesäkelit olivat olleet ankeat pitkin kesää, mutta kisapäivällä osui aika tyyni ja aurinkoinen keli. Suorastaan täydellinen kisakeli! Olin viikkoa aiemmin keskeyttänyt sprinttimmatkan triathlonin 200 metrin uinnin jälkeen, joten uintiosuus aiheutti etukäteen vähän pelkotiloja. Kisapaikalla ostin kisaa edeltävänä päivänä uuden märkäpuvun ja sen otin heti kisassa käyttöön vaikken ollut sillä koskaan aiemmin uinut. Lämmittelyuinnin aikana uusi puku osoittautui nappivalinnaksi, tuntui että sain kunnolla henkeä eikä puku puristanut liikaa rintakehästä. Uinnin lähtöryhmä oli iso ja olin asettautunut vähän turhan eteen. Ensimmäiset sadat metrit olivat aikamoista taistelua omasta tilasta. Koitin mielessäni rahoittaa itseni, sillä en halunnut uusintaa edellisen viikon triathlonkisasta. Pariin kertaan uin hetken rintaa, jotta sain ajatukseni kerättyä kasaan. Luulin, että uinnissa olisi mennyt ikuisuus, joten hämmästys oli suuri kun uinnista ylös noustessa katsoin kellon näyttävät 36 minuuttia ja risat. Olin kisaan ottanut ensimmäistä kertaa kisakäyttöön uuden triathlonpyöräni ja se kulki kuin unelma heti alusta lähtien, sain olla paljon ohituskaistalla. Kelloa en pahemmin pyöräillessä katsellut, sillä sitä oli hankala ranteesta nähdä. Jätettyäni pyöräni vaihtoalueelle,  en meinannut aluksi uskoa kelloani, sillä se näytti  3.20 lukemaa, joka tarkoitti omalla kohdallani varsin reipasta pyöräilyvauhtia. Juoksun loppupuolella energiat alkoivat käydä vähiin ja keli alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä. En ollut juonut ja syönyt tarpeeksi pyörän päälle, joka alkoi tuntumaan juoksussa. Maaliin pääsin ajassa 5.03, joka tarkoitti 28 minuutin parannusta edellisen vuoden tulokseen. Tällä pääsin omassa ikäsarjassani sijalle 3 ja lisäksi kotiintuomiseksi sain ikäryhmäni SM-hopeaa, sillä sarjan voittaja ei kuulunut triathlonseuraan, joten kolmas sija oikeuttikin hopeaan. Tämä oli elämäni ensimmäinen SM-mitali!

Ensimmäistä kertaa SM-mitali kaulassa

Turku Triathlon Weekend
Koska Joroisten kisa kulki sen verran hyvin, niin päädyin ilmoittautumaan kesän toiselle puolimatkalla Turkuun. Aurajoessa uintia etukäteen vähän mietin, mutta yllättävän kiva se oli ja suunnistaminen oli helppoa. Pyöräilyosuudella kierrettiin sama lenkki moottoritiellä neljään kertaan. Toiseen suuntaan mentäessä vastatuuli hidasti menoa ja eteneminen tuntui sen verran tahmealta, että heitin hyvästit uudelle enkalle. Toiseen suuntaan myötätuuli kuitenkin siivitti menoa ja toiselle vaihtoalueella saapuessani kello näytti samoja lukemia kuin Joroisissa, joten peli uuden ennätyksen suhteen ei ollutkaan vielä menetetty! Pyörän päällä olin nyt syönyt ja juonut enemmän kuin Joroisilla ja tämän huomasi myös juostessa. Juoksussa pääsin etenemään oman tasoistani vauhtia ja otin tavoitteeksi viiden tunnin alituksen. Maaliin pääsin ajassa 4.57, eli viisi tuntia meni kirkkaasti rikki! Tuloksena oli oman ikäsarjani voitto sekä uusi enkka!

Juoksemassa Turussa
Puistolajuoksu
Kisa on hauska kylähenkinen kisa ja matkana on 7,55 km reitti. Startti pamahti 3 minuuttia etuajassa ja olin vasta juoksemassa verryttelylenkiltä kohti starttiviiva. Kellokin piti tässä vaiheessa vielä nollata ja käynnistää uudestaan. Ei ihan optimistartti, mutta keräsin ajatukseni kasaan ja mielessäni ajattelin, että juoksen kisan kovempana treeninä, kun kisan alku tuntui menevän vähän mönkään. Yleensä lyhemmissä kisoissa vauhtini hiipuu loppua kohden, mutta nyt viimeisillä kilometreillä näin kaukana edessä toisen naisen ja otin tavoitteekseni saada hänet kiinni. Löysin jonkinlaisen ekstravaihteen ja sain jopa nostettua vauhtiani. Matkaa siihen toiseen naiseen oli sen verran paljon, etten uskonut saavani häntä kiinni. Pari sataa metriä ennen maalia sainkin hänet kiinni, mutta olin ihan varma että hän spurttaa ohitseni, mutta yllätyksekseni hän ei vastannutkaan ohitukseeni vaan jäi jälkeeni juoksemaan. Tässä juoksussa löysin jonkinlaisen sisäisen kilpailuviettini ja sain puristettua itsestäni enemmän kuin olisin ilman kilpailutilannetta pystynyt. Tuloksena oli naisten toinen sija kisassa.

Vantaan maraton
Syksyn pääkisani oli Vantaan maraton, jonne lähdin tavoittelemaan uutta ennätystä jälleen. Juoksumääräni ovat tänä vuonna olleet vähän vähäisiä ja etenkin pitkiä lenkkejä olen juossut todella vähän. Luotin omaan kuntooni, mutta jalkojen kesto oli pienoinen kysymysmerkki. Kisapäivänä valkeni varsin vilpoisassa säässä, taisi olla vain pari kolme astetta. Etukäteen olin miettinyt tavoitevauhdiksi 4:45 min/km -vauhdin, mutta alusta saakka juoksin tätä nopeammin. Kisassa kierrettiin neljään kertaan sama lenkki ja ensimmäisen kierroksen koitin juosta maltilla, toisella kierroksella vähän kiristin jo vauhtia. Kolmas kierros meni vielä ihan kohtalaisesti, aika lailla yksin sai juosta. Neljännellä kierroksella jalat alkoivat olla aika tönköt ja vauhti hidastui. Koitin vauhdin hidastumista vastaan taistella, mutta viimeinen kiekka oli kaikista hitain kierros. Maaliviivan ylitin ajassa 3.16.09, ennätykseni parani yli 12 minuutilla! Maalissa kuulutettiin myös, että olin naisten yleisen sarjan 3.! Sijoituksestani en ollut koko kisan aika ollut yhtään tietoinen ja tähtäimessäni oli vain juosta oma uusi enkka, joten tuo maalikuulutus oli positiivinen yllätys ja se kruunasi uuden ennätykseni.
Vantaan maratonin palkintojenjaossa

tiistai 22. joulukuuta 2015

Ensi vuoden suunnittelua


Ensi vuoden tavoitteet ovat olleet ja pidempään mietinnässä ja erinäisiin kisoihinkin olen jo ilmoittautunut. Suurin tavoite ensi vuodelle on triathlonin täysmatka ja edessäni on elämäni pisin urheilusuoritus. Jo kesällä aloin pohtimaan, että minne menisin ensi vuonna vetämään täydenmatkan kisan ja lopulta päädyin valitsemaan Tahkon. Pohdinnoissani olivat aluksi mukana myös Barcelona, Kalmar, Köpis, Frankfurt ja Lahti. Tahkoon päädyin lähinnä sen takia, että matkustaminen sinne on helpompaa kuin ulkomaille ja ajankohta on aika hyvä, ei liian aikaisin kesällä eikä liian myöhään syksyllä. Lisäksi sinne tuskin muodostuu autonkokoisia aaltoja kuten kävi Kalmarissa ja myöskään ei pitäisi olla riskiä, että pitäisi uida ilman märkäpukua, kuten oli Frankfurtissa viime kesänä. Lahti olisi maantieteellisesti ollut lähempänä, mutta kisakokemuksia lueskellessa vaikutti, että se on sen verran pienimuotoinen kisa, ettei kannusta juurikaan ole ja liikenteenohjaus on hivenen puutteellista ja voisi olla riskiä eksyä matkalla. Tahkon valintaan vaikutti myös osaltaan Finntriathlonin #kerääkokosarja-paketti, jonka lunastin itselleni. Eli täten kesällä on edessä Tahkon lisäksi myös Joroinen, Vanajanlinna ja Vierumäki.
Kävin myös tässä kuussa juoksemassa Aktia maantiejuoksucupissa kympin, ajaksi tuli 41.12
Triathlonkisat eivät kuitenkaan rajoitu noihin edellä mainittuihin, lisäksi olisi tarkoitus osallistua Vantaa Triathloniin sekä ensimmäistä kertaa järjestettävään Triathlon Challengeen Helsingissä. Tuo Triathlon Challenge on vain viikkoa ennen Tahkon kisaa, joten todennäköisesti vedän tuon kisan aika rennolla otteella tai se olisi ainakin tavoite, eri asia on sitten kuinka rauhassa sitä oikeasti malttaa numerolappu rinnassa mennä :D Kyseessä on kuitenkin kotikaupungissa järjestettävä kisa, joten siitä syystä haluan siihen osallistua vaikkei se ajankohdan puolesta olekaan paras aika. Täysmatka tuo minulle paljon uudenlaista haastetta, en ole koskaan pyöräillyt 180 kilometriä tai uinut 3,8 kilometriä. Talven aikana olisi ainakin muutaman kerran tarkoitus koittaa saada uitua neljän kilometrin treeni, jotta saisin uinnin suhteen vähän parannettua itsevarmuutta. Lisäksi suunnitelmassani olisi yrittää polkea kesällä yksi 200 kilometrin lenkki ja juosta päälle vaikka edes vartin verran. Tällä erää pisin fillarilenkkini on reilut 150 kilometriä, joten vähän on vielä matkaa pidennettävänä tuosta :) 
Pyöräilyä tiedossa myös ensi vuonna
Alle olen hahmotellut ensi vuoden kisakalenteria. Alkuvuonna käyn juoksemassa Aktia maantiejuoksucupissa kymppejä ja helmikuun loppupuolella on tiedossa elämäni ensimmäinen hiihtokisa! Olin alun perin ilmoittautunut Helsinki City Runille juoksemaan puolimaratonin, mutta samalle viikonlopulle osui myös futisturnausreissu Turkkiin, jonne lähden pelaamaan. Tästä syystä piti keksiä jokin toinen puolimaraton keväällä ja kätevästi huhtikuun loppupuolella järjestetään uusi Helsinki Spring Marathon -tapahtuma, jossa on tarjolla kisa matkaa kympistä puolimaratoniin ja maratoniin. Kesän osalta kalenteri täyttyy mukavasti triathlonkisoista ja todennäköisesti käyn taas polkemassa Vuelta Vantaan. Syksyllä haluaisin juosta taas maratonin, mutta vähän epävarmuutta aiheuttaa se, että miten nopeasti ja hyvin Tahkon täydenmatkan triathlonista toipuu. Todennäköisesti suuntaan Vantaalla juoksemaan maratonin, sillä tarvittaessa se on helpompi jättää välistä kuin ulkomailla suuntautuvat maratonit.

Auringossa fillarointi on ollut harvinaista herkkua joulukuussa
Kisat 2016

9.1. Aktia Cup (10 K)

13.2. Aktia Cup (10 K)

28.2. Finlandia-hiihto (50 km vapaalla)

19.3. Aktia Cup (10 K)

24.4. Helsinki Spring Marathon (puolimaraton)

14.-15.5. Futisturnaus

5.6. Vantaa Triathlon

11.6. Vanajanlinna (sprintti)

2.7. Vierumäki (olympiamatka)

16.7. Joroinen (puolimatka)

x.7. Vuelta Vantaa

31.7. Triathlon Challenge (olympiamatka)

6.8. Tahko (täysmatka)

8.10. Vantaan Maraton (?)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Pari juoksukisaa ja X-mas Triathlon Challenge

Vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa, niin sporttirintamalla ei kuitenkaan hiljaiseloa ole ollut. Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävin juoksemassa jälleen Viikin Viitosen, jossa matkana oli nimensä mukaisesti 5 km. Yritin päästä alle 20 minuutin, mutta ei vain irronnut kropasta sellaista vauhtia mitä mieli olisi halunnut juosta. Ihan kelpo vauhtia tuli kuitenkin juostua, jäin vain 5 sekuntia ennätyksestäni ja ajaksi tuli 20.09. Ensi vuonna jatkuu sitten tavoite alittaa 20 minuuttia. Tällä tuloksella irtosi naisten sarjan voitto, mutta koska olen jo mitalin saanut Viikin Viitoselta vuonna 2012, en sitä voi enää uudestaan saada, niin mitali meni kakkosena maaliin juosseelle.
Viikin Viitosella juoksemassa mustassa paidassa (kuva täältä)
Marraskuun puolessa välissä oli puolestaan vuorossa tämän Aktia maantiejuoksucupin ensimmäinen kisa. Tarjolla on siis kerran kuussa 10 kilometrin kisa kovatasoisessa seurassa. Viime talvena kävin kahteen kertaan tämän kisan juoksemassa ja yritän tänä talvena mahdollisuuksien mukaan osallistua jokaiseen noista. Viime talven tapaan kuljin starttipaikalle fillarilla ja olin muka lähtevinäni hyvissä ajoin, perillä Vantaalla olin puoli tuntia ennen starttia ja normaalisti se riittäisikin hyvin kamojen vaihtoon, vessassa käyntiin ja lämmittelylenkkiin. Paikan päälle oli kuitenkin saapunut sankoin joukoin väkeä. Koitin pikaisesti hoitaa valmistautumisen kisaa, vaihdoin pyöräilykengät lenkkareihin ja kuoriuduin ylimääräistä vaatteista, numerolapun haku narulta ja sen kiinnitys. Sitten kohti vessajonoa, jossa sitten menikin vähän pidempään kuin olin ajatellut. Noin varttia ennen starttia lähdin kiireessä vetämään lämmittelyä, vastaantuleville tutuille jouduin vain pikaisesti huikkaamaan moikat ja suunnata kohti kisareittiä verraa vetämään. Verraa vedin tasan sen kaksi kilometriä ja sitten kiiruhdin starttiviivalle. 

Palaamassa fillarilla kotiin Aktia maantiejuoksucupista, kuraa on syksyllä lentänyt fillaroidessa kypärääkin myöten
Aktian maantiejuoksucupin reitillä on alkuun alamäkeä, joten ekat kilsat tuppaavat olemaan vähän reippaampia. Nyt taisin kuitenkin alussa innostua vähän liikaa ja ekat kilsat tuli vedettyä reilusta alle 4 min / km -vauhtia. Vähitellen alkoi vauhti kuitenkin hiipua. Kääntöpisteellä vitosen kohdalla kuulin väliaikani olevan 20.05, joka oli aika samaa tasoa kuin vitosen ennätykseni. Tietty ensimmäiset kilometrit olivat alamäkivoittoisia, joten tuota ei voi suoraan verrata 5 kilometrin kisaan, mutta oli se aloitusvauhti silti aika reipasta omaan kuntotasooni nähden. Kääntöpisteen jälkeen vauhdit pyörivät 4:10-4:15 min/km -vauhdeissa ja ei päivän kunto riittänyt sitä nostamaan. Juostessa koitin laskeskella mahdollisuuksiani juosta uusi kympin enkka ja kilometri kilometriltä alkoi näyttää varmemmalta, että pääsisin alle edellisen ennätykseni.

Olen käynyt myös Malminkartanon jätemäellä hakemassa happoja jalkoihin
Takaa tuli yksittäisiä juoksijoita ohitse ja pari juoksijaa pystyin hidastuneesta vauhdista huolimatta ohittamaan. Jonkinlaista loppukiriä koitin vetää, mutta ei se vauhti oikein tainnut nousta. Jalat tuntuivat jälleen jaksavana, mutta hengityselimistö toimi rajoittimena. Maalisuoralla näin kellon olevan vielä 40:XX lukemissa, joten spurttasin sen mitä jaloista lähti, jotta pääsisin alle 41 minuutin ja tässä muutamalla sekunnilla lopulta onnistuinkin! Ajaksi tuli 40:56, eli kympin enkka parani reilulla puolella minuutilla. Aika oli paljon parempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut pystyväni juoksemaan. Tällä uudella ennätysajalla irtosi aika vaatimaton sijoitus, olin kaikista naisista 13., joka kertoo kisan kovasta tasosta. Miesten sarjassa vastaavalla ajalla ei olisi päässyt edes top 100:n joukkoon. Seuraava kisa on sitten tiedossa 12.12. ja katsotaan silloin kuinka kymppi kulkee!

Uimakamat X-mas triathlon challengeen
Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli sitten vuorossa työpaikkani triathlonkerhon perinteinen X-mas Triathlon Challenge, jossa vedimme porukalla yhdessä olympiamatkan. Kyseessä ei ollut kisa ja kaikki vaihdot otettiin suht rauhallisesti. Päivän kruunasi vielä illalla pidetyt firman pikkujoulut. Lauantaiaamuna valkeni erittäin tuulisessa kelissä ja suuntasin kotoani fillarilla kohti Pirkkolan uimahallia, jossa porukkamme kokoontui. Tähän vuodenaikaan uinti otettiin ihan suosiolla uimahallissa, uintimatkana oli se 1,5 kilometriä, joka meni omalla kohdallani vajaaseen puoleen tuntiin. Uinnin jälkeen vedimme pyöräilykamppeet päälle ja sitten yhteiskuvan jälkeen startattiin matkaan. Porukan pyöräilykalusta koostui cyclocrosseista, hybrideistä ja maastopyöristä. Itselläni oli maastopyörä, joka ei nyt ole se kaikista kevyin poljettava. Heti alkuun otimme perinteisen nousun Paloheinän mäen päälle, viime vuonna menimme aika paljon loivempaa reittiä ylös, mutta tänä vuonna menimme mäen ylös yhdestä jyrkimmästä kohdasta ja vain muutama taisi päästä mäen päälle pyörää taluttamatta.
Lasit estämässä kuran lentämistä silmiin
Pyöräilyosuudella matkanamme oli 40 kilometriä ja saimme tuntea aika navakan tuulen. Välillä tuntui siltä, että vaikka kuinka käännyttiin, niin myötätuulesta ei oikein saanut nauttia. Kovissa sivutuulissa oli välillä sellainen fiilis, että kohta löytää itsensä jostain ojasta. Fillarireittimme kulki Paloheinän mäen kautta Vantaanjoen varteen ja sieltä Viikkiin. Sieltä vähän eri reittiä takaisin. Pari tuntia meni polkemiseen, eli vauhti ei ollut hurjaa, mutta raskaalta polkeminen kuitenkin tuntui, vaikka suurimman osan matkasta sainkin olla peesissä. Pyöräilyn jälkeen oli sitten vielä edessä 10 kilometrin juoksu. Pyöräilyosuuden kuljimme yhdessä koko porukan kanssa, juoksuosuudella hajaannuimme useampaan ryhmään. Kolmen hengen porukalla vedimme 10 kilometrin lenkin suht reipasta tahtia noin 5 min/km -vauhtia, muiden tullessa perässä vähän rauhallisempaa vauhtia. Vaikka juoksimme keskuspuistossa metsän suojissa, niin tuuli tuntui kyllä sielläkin. Alkumatkasta juttua riitti tuon juoksun aikana, mutta loppua kohden alkoi porukka olla vähän hiljaisempaa ja taisi se vauhti vähän kiihtyäkin. Lopulta 10 kilometriä tuli juostua 50 minuuttiin. Osa jatkoi triathlonin jälkeen saunan kautta palauttavalle pizzalle, mutta itse nappasin kamat mukaan ja suuntasin kotiin laittautumaan illan pikkujouluja ja niiden etkoja varten :) Sporttisen päivän jälkeen oli mukava suunnata kohti illanjuhlia ja sunnuntai kului sitten ansaitusti levon merkeissä.  
Triathlonporukkamme