Haaste

Sain tämän jo monessa blogissa pyörineen haasteen Heiniltä pari viikkoa sitten ja tässä olisi nyt sitten hieman vastauksia.

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Hänen tulee myös vastata haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.

5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.

6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen.

1. Olen harrastanut nuorempana cheerleadingiä ja kilpaillutkin siinä SM-tasolla.
2. En omista ajokorttia (en koskaan tehnyt kakkosvaihetta) ja etenkin täällä Jenkeissä se on herättänyt aika paljon ihmetystä. Yllättävän hyvin olen kuitenkin pärjännyt täällä ilman autoa ja nykyinen asuinpaikkani on myös todella pyöräystävällinen. Myös ilmasto suosii hyvin tuota hyötyliikuntaa.
3. Olen yhden kesän tehnyt vapaaehtoistyötä lasten parissa Swazimaassa
4. Tavoitteenani on kisata ensimmäistä kertaa triathlonin täysmatkalla kesällä 2015 ja päästä maaliin alle 12 tunnissa. Mahdollisia kisapaikkoja ovat Frankfurt, Kööpenhamina ja Kalmar.
5. Olen hypännyt laskuvarjohypyn. Kyseessä oli pakkolaukaisuhyppy, eli varjostani oli nauha kiinni koneessa ja samalla kun hyppäsin vetäsi nauha varjon auki. Itse täytyi kuitenkin varmistaa, että varjo aukeaisi kunnolla ja tarvittaessa osata avata varavarjo. Laskeutuakin piti osata itse. Näitä eri osa-alueita harjoiteltiin pari päivää ennen itse tuota hyppyä. Itse hyppy oli upea kokemus, mutta sen verran pelottava, ettei tuosta tullut uutta harrastusta ja hypyt ovat jääneet tuohon yhteen kertaan.
6. Olen koulutukseltani tekniikan lisensiaatti (tuotantotalous).
7. Ensimmäinen juoksukisani oli naisten kymppi vuonna 2002 ja sitä seuraava oli Helsinki City Run vuonna 2003, olin tällöin 17-vuotias.
8. Olen asunut nyt yli 7 kuukautta putkeen hotellissa, tosin normaalin hotellihuoneen sijasta asun studio-asunnossa, josta löytyy myös pieni avokeittiö..
9. Jos puhelinkeskusteluja ei lasketa, niin Suomea olen puhunut viimeksi yli kuukausi sitten.
10. Syön lähes aina puuroa aamiaiseksi, puuroa aloin syömään aamaiseksi yli 10 vuotta sitten.
11. Opin uimaan vapaa-uintia vasta viime vuonnna .

Cheerleading-kisoissa, olen kuvassa nostajana oikeassa reunassa kisa-asu päällä sinipaitaisen tytön vierellä

Swazimaan lapsia

Heinin kysymykset:

1. Miten olet viihtynyt vieraassa maassa?

2. Kuinka kauan olet ollut reissussa ja kuinka kauan tulet vielä olemaan?

3. Mitä kaipaat Suomesta eniten?

4. Mikä on suurin kulttuuriero Suomen ja oleskelumaasi välillä?

5. Ärsyttääkö jokin asia tai tapa oleskelumaassasi?

6. Millainen on hintatasoero Suomen ja oleskelumaasi välillä? Voit antaa muutaman esimerkin.

7. Syötkö samoja ruokia kuin Suomessa söit, vai onko ruokavaliosi muuttunut jotenkin?

8. Oletko saanut paljon uusia kavereita, joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä myöhemminkin?

9. Pidätkö kohteesi ilmastosta vai onko ikävä Suomen syksyä ja talvea?

10. Voisitko kuvitella jääväsi asumaan maahan pysyvästi?

11. Lopuksi anna kohdekaupungistasi yksi  nähtävyysvinkki, joka matkailijan tulisi nähdä.

1. Olen täällä Jenkeissä asunut kolmessa eri paikassa, ensin kuukauden Madisonisssa ja sitten 5 kuukautta Detroitissa. Nyt asun Kaliforniassa Piilaaksossa. Näistä paikoista ehdottamasti parhainten olen viihtynyt täällä Piilaaksossa ja suurin suu on upea sää ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Mielestäni tämä paikka on yksi parhaimmista asuinalueesta Jenkeissä.
2. Olen nyt ollut Jenkeissä yli 13 kuukautta ja Suomeen on tarkoitus palata maaliskuun jälkeen eli vielä on reilut neljä kuukautta jäljellä. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti!
3. Suomesta kaipaan eniten sitä, että kaikkea ei ole rakennettu autojen ehdoilla ja että paikasta toiseen pääsee liikkumaan hyvin ilman autoa.
4. Suurin kulttuuriero liittyy mielestäni tuohon autoiluun, autolla mennään ihan joka paikkaan. Täällä on mm. drive-inn pankkeja. Ihmiset hämmästelevät täällä, että käyn jalan kaupassa, joka sijaitsee ehkä noin 400 metrin päässä. Myös on pitänyt vähän opetella sitä, ettei ole kohteliasta mennä suomalaiseen tyyliin suoraan asiaan, vaan keskustelu olisi hyvä aloittaa vähintään edes "How are you?" -kysymyksellä.
5. Erityisesti autoruuhkat ärsyttävät, olen onnellinen ettei minun tarvitse niissä istua päivittäin, vaan pääseen pyörällä suhaamaan ohi. Myös jonkin verran ärsyttää se, että täällä ei ole katuja valaistu lähellekään yhtä hyvin kuin Helsingissä ja paljon on myös katuja, joilla ei ole valaistusta. Tähän listaan voisi vielä lisätä paikallisten tapa käyttää kokolattiamattoja ihan joka paikassa, jopa kuntosalien pukuhuoneissa on kokolattiamatot!
6. Hintataso on aika samaa luokkaa, ehkä jonkin verran halvempaa. Etenkin urheiluvälineitä olen hankkinut paljon täällä, kun ne ovat paljon halvempia. Käytännössä monet tuotteet ovat täällä saman verran dollareissa kun Suomessa euroissa. Esimerksiksi iPad Air on täällä 500 dollaria, kun Suomessa se 500 euroa. Urheilukisat ovat täällä selkeästi paljon kalliimpia taas, Vegasin maratonin osallistumismaksu oli 180 dollaria, Friscon ja Losin maratonit olivat molemmat 160 dollaria. Näiden hintojen jälkeen en pidä enää 70 euroa maratonista kalliina hintana. Olen kuitenkin ottanut nämä kisat täällä elämyksien ja kokemuksien kannalta ja en usko, että tulen enää näitä samoja kisoja myöhemmin tekemään.
7. Syön aikalailla samoja ruokia kuin Suomessa. Ruisleipää ja rahkaa täällä ei saa, mutta muuten aika samoja ruokia tulee syötyä. Näkkäriä täältä on joistain kaupoista löytynyt ja yhdestä kaupasta löytyi jopa Suomessa valmistettuja hapankorppuja nimikkeellä Finncrisp! Myös Pandan lakuakin näyttää olevan joissakin paikoissa myynnissä.
8. Joitakin uusia tuttuja on joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä, lisäksi olen täällä maailmalla tutustunut myös useampaan suomalaiseen työkaveriin keitä en aiemmin tuntenut ja näiden kanssa tulee varmasti pidettyä yhteyttä.
9. Suomen säitä ei ole täällä todellakaan ikävä, ensimmäisen 7 kuukauden aikana täällä satoi vaan 2 kertaa. Viime viikolla on oli sadetta parina päivänä, mutta nyt pitäisi taas olla hetken aurinkoista. Tyypillinen sää täällä on auringonpaiste pilvettömältä taivaalta ja vaikka aurinko on ollut, niin harvemmin on ollut liian kuuma. Nyt päivisin lämpötilat pyörivät 15-20 asteen välillä ja öisin sitten 5-10 asteen tienoilla.
10. Nämä kuukaudet täällä Jenkeissä ovat pistäneet arvostamaan Suomen asioita ja kyllä haluan ilmastosta huolimatta palata takaisin Suomeen. Koen kuitenkin, että on ollut ehdottomasti hieno kokemus päästä tänne ulkomaille töihin ja nähdä myös useampi eri paikka. En usko, että ilman töitäni olisin koskaan matkustanut Detroittiin saatikka oleskellut siellä 5 kuukautta. Detroit ja Piilaakso ovat kyllä ihan toistensa vastakohtia. 
11. Stanfordin yliopiston läheisyydessä Dish-nimellä kulkeva mäkinen lenkki, ylhäältä on upeat näkyvät ympäri Piilaaksoa ja kirkkaalla säällä näkyy jopa San Franciscoon saakka.

Laskuvarjohyppy

Tämä haaste on ollut melkein kaikissa lukemissani blogeissa, joten en nyt tylsästi haasta enää ketään muuta. Ylihuomenna suuntaan kohti Miamia kiitospäivän viikonlopun viettoon! :) Seuraavan kerran palailen blogin pariin sitten vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla. Täytyy sanoa, että ei tunnu yhtään siltä et tällä viikolla alkaa jo joulukuu. Viikonloppuna kävin juoksemassa shortseissa ja hihattomassa paidassa kun lämpöä oli täällä lähemmäs 20 astetta.

Turvallisesti maassa ja "hieno" hyppyhaalari päällä

Ylimenokausi

Nyt maratonin jälkeen on menossa parin viikon lepokausi, jolloin urheilut rajoittuvat lähinnä työmatkapyöräilyyn ja todella kevyeeseen treeniin. Ensi viikolla täällä on torstaina kiitospäivä, joka on vapaapäivä kuten myöskin sen jälkeinen perjantai. Lisäksi sain vapaaksi vielä tuon viikonlopun jälkeisen maanantain. Tämän lyhyehkön loman hyödynnän matkustamalla toisella puolelle maata, ensi keskiviikko-iltana suuntaan yölennolla kohti Miamin lämpöä :) Lento lähtee täältä yhdeltätoista illalla ja sen on perillä Miamissa seitsemältä aamulla, itse lento on noin 5 tuntia ja sitten aikaero tuonne Miamiin on kolme tuntia eli aika lyhyt yö tulossa. Täytyy toivoa että koneessa pystyisi edes vähän nukkumaan vaikka yleensä nukun todella huonosti lentokoneissa, jotenkin siinä istuimessa ei vaan saa hyvää nukkumisasentoa. Kuitenkin näin lyhyen loman takia tuntui, että paras ratkaisu oli ottaa tuo yölento, kun muuten olisin ollut siellä perillä vasta niin myöhään torstaina. 

Vielä lisää Las Vegasin kuvasatoa: New York hotelli ja sitä kiertävä vuoristorata

Pari kaveria Detroitista on kanssa tulossa tuonne, tarkoitus olisi treffata tuolla samalla lentokentällä ja suunnata sieltä sitten heti kohti Floridan Keysiä, joka koostuu pienistä saarista. Kaukaisin saari, Key West, sijatisee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä mantereesta, saaria siis yhdistää sillat ja autolla pääsee näihin liikkumaan. Todennäköisesti ihan tuonne saariryhmän kärkeen emme mene. Majapaikkamme sijaitsee Miamin South Beachillä. Perjantaina kiitospäivän jälkeen täällä on Black Friday, jolloin kaikissa kaupoissa on isot alet käynnissä ja tälle päivälle onkin sitten suunniteltu shoppailureissu :) Ei varmasti olla ainoita liikenteessä, saa nähdä kuinka hyvin tuota ruuhkaa jaksaa.

Luxor hotelli

Tuolla Miamissa olisi tarkoitus koittaa kanssa vähän treenata avovesiuintia. Meriveden pitäisi olla aika lämmintä ja ilman lämpötila näyttää pyörivän lähempänä 30 astetta ja yölämpötilakin on 20 asteen paremmalla puolella. Mukaan lähtee siis bikinit, uimalakki ja uimalasit sekä Garmin, jolla voin mitata uintimatkaa. Myös juoksuvaatteet lähtevät mukaan, pari kevyttä lenkkiä olisi tarkoitus juosta.

Criss Angel Cirque du Soleil -show (sai lopuksi ihan luvan kanssa ottaa kuvia)

Joulukuussa olisi tarkoitus aloittaa taas säännöllinen treenaus, mutta lähinnä pk-sykkeillä pysyen eli kovatehoisia treenejä ei ole tarkoitus tehdä. Joulun ja uudenvuoden tienoilla on tiedossa myös matkustamista sinne Suomeen, joten pitkien lentojen ja aikaeroväsymyksen takia mitään älyttömiä treenejä ei ole tänä aikana tiedossa. Tammikuussa alkaa sitten treenaus kohti maaliskuun maratonia ja silloin on tavoitteena päästä lähemmäksi sitä 3.20 aikaa.

Caesars Palace hotelli

Las Vegas Rock 'n' Roll Marathon kisaraportti

Tässä taas kisaraporttia ja vähän reissukertomusta Vegasista. Varoitan etukäteen, että nyt on edessä pitkä luritus sekä reissusta että itse maratonista. Ensinnäkin Las Vegas oli aika erilainen paikka verrattuna muihin paikkoihin, jossa olen käynyt. Kasinohotellit ovat aika älyttömiä, muuta maailmaa on yritetty tekemällä tuoda Vegasiin. Löytyy mm. New Yorkkia, Pariisia, Roomaa, Venetsiaa ja Egyptiä. Oma hotellini oli Excalibur, joka on tehty linnan muotoon. Parhaat päivät tuo hotelli oli jo nähnyt, mutta sijainti oli toimiva. Jokaisessa kasinohotellissa oli aikamoiset pelihelvelit ekassa kerroksessa ja omassa hotellissani oli pakko kulkea aina tuon pelialueen läpi. Hommasta teki vähän epämiellyttävän se, että kasinoilla saa polttaa ja tuntui, että tupakan savu haisi kaikkialla. Iltaisin melkein joka toisella vastaantulijalla oli joko olut tai drinkki kädessä, mutta tämä ei niin yllättänyt, kun tunnetaanhan Vegas aikamoisena bilepaikkana. Oli kuitenkin mielenkiintoista käydä tuolla Vegasissa, kyllä se musta on näkemisen arvoinen paikka ja samaan reissuun kannattaa yhdistää käynti Grand Canyonilla, joka on kyllä vaikuttava paikka.

Hotellini (Excalibur)

The Strip eli katu, jonka varrella on nuo kaikki isot kasinohotellit

Lensin Vegasiin torstai-iltana ja samalla lennolla oli iso työporukka menossa yöksi bilettämään Vegasiin ja sitten aamukuuden koneella takaisin Friscoon töihin. Mahtaa olla aika rankka setti ja perjantai-työpäivä on varmasti aika herkkua :D Hotellille päästyä lähdin käppäilemään vähän Strippiä, joka on se pääkatu tuolla kasinoalueella. Hyvin tarkeni vaikka kello oli lähemmäs kymmenen illalla, kävellessä piti ottaa villapaita pois päältä. Perjantai-aamuna odotti sitten Grand Canyon reissu. Helikopterini oli ylibuukattu, joten yksinmatkustavana minulle tarjottiin mahdollisuutta upgreidata oma reissu ilmaiseksi ja suostuin siihen samantien. Pakettiin kuului lento pienlentokoneella Grand Canyonille ja  koneessa pääsin istumaan eteen pilotin viereen. Perillä oli sitten helikopterireissu kanjonin pohjalle ja siellä veneretki. Helikopterilla takaisin ylös, upgreidauksen myötä mulla oli taattu istumapaikka ikkunan vierestä helikopterissa molempiin suuntiin. Ylhäällä oli sitten bussiajelua pariin eri paikkaan sekä ruokailu. Lisäksi kävin kävelemässä myös "skywalkin" eli lasisen sillan, jolta pystyi katselemaan kanjonin pohjalle jalkojen alla olevan lasin läpi.

Pala Pariisia

Eiffel

Perjantai-iltana kävin katsomassa Criss Angelin Cirque du Soleil -shown ja se oli todella vaikuttava. Show piti sisällään paljon erilaisia illuusioita ja en vaan pysty käsittämään, että miten ne on tehty! Lauantaina oli vuorossaan käynti kisaexpossa ja palloilua kasinohoteilla. Kisoexpossa olleen väenpaljouden perusteella pystyi päättelemään, että on iso kisa kyseessä. Järjestäjien mukaan kisassa oli 30 000 juoksijaa, suurin osa juoksi puolimaratonin. Maratonin ja puolimaratonin lisäksi oli tarjolla myös "half of the half" eli noin kympin kisa.

Lentokone, jolla mentiin Grand Canyonille

Co-pilotin paikalta löytyi myös kaikki ohjaimet

Sunnuntaina kisapäivän aamulla kävin aamiaisen jälkeen katsomassa Bodies-näyttelyn, kyseessä on joko sama tai samankaltainen näyttely mikä oli Suomessa Heurakassa tänä vuonna. Oli kyllä mielenkiintoinen näyttely ja sopiva aktiviteetti ennen tuota maratonia. Muuten vietin tuon sunnuntain aika lailla hotellihuoneessani leväten ja vajaa 1,5 tuntia ennen starttia lähdin suuntaamaan kohti kisa-aluetta.

Lentokoneen pilotti

Olin ottanut mukaan useita juoksuvaatteita pitkähihaisesta lyhythihaiseen ja trikoista shortseihin, kun en osannut etukäteen arvioida kovin tarkkaa tuota juoksun aikaista lämpötilaa. Kisan järjestävät ohjeistivat ottamaan mukaan lisävaatetta, sillä lämpötila laskisi kisan aikana ja etenkin kaupungin ulkopuolella aavikon laitamilla juostessa voisi olla viileätä. Illat olivat tuntuneet kuitenkin kohtalaisen lämpöisiltä ennen tuota maratonia, joten päädyin lähtemään juoksemaan shortseissa ja t-paidassa, joka osoittautui sopivaksi vaatetukseksi. Ennen lähtöä auringon laskiessa oli vähän vilpoisa, mutta juostessa oli aika sopiva.

Helikopterin kyydissä

Helikopterilla kanjonin pohjalle

Kisan starttialueella oli bändiä yms, alue näytti melkein kuin joltain festarialueelta kun porukkaa oli pukeutunut erilaisiin vaatetuksiin. Näkyi Elvistä ja morsiamia yms. Lähtöalueella oli tarjolla bagelia, banaania ja vettä järjestäjien puolesta. Tässä vaiheessa kuitenkin skippasin kaikki nuo kiinteät ruoat, muuten edessä olisi ollut tavallista enemmän vatsakipuja juoksun aikana. Hitaimmille kulkijoille nuo eväät näin lähellä ennen starttia ehkä sopivatkin, mutta muuten en suosittelisi syömään juuri ennen starttia mitään.

Grand Canyon

Lähtöryhmiä oli kaiken kaikkiaan 27 ja itse starttasin kolmannesta lähtöryhmästä. On etua olla vähän keskimääräistä nopeampi juoksija, niin ei tarvitse niin pitkään odotella starttia, juomapisteillä on jäljellä juotavaa ja ei tarvitse juosta älyttömässä ruuhkassa. Kisan ensimmäiset kilometrit tuntuivat todella hyviltä ja olin edellä tavoitevauhtiani. Oli hienoa juosta Strippiä pitkin, kun yleisöä oli hurraamassa molemmin puolen ja lisäksi suuret kasinorakennukset reunistivat reittiä. Koitin tavoitella aina joka kilometrillä mahdollisimman tarkkaan aikaa 4:45 min/km ja tämä onnistui helposti noin kymmeneen kilometriin saakka. Syke pysyi kurissa, noin 165 pykälässä, joka on aika tavanomainen maratonsykkeeni ja hengistys oli aika rauhallista ei puuskuttavaa. Kymmenen kilometrin tienoilla kuitenkin tapahtui jotain kropassani ja alkoi olla vaikeaa pysyä tavoitevauhdissa, jouduin tekemään enemmän töitä pysyäkseni siinä ja silti en edes päässyt enää 4:45 min/km lukemiin. Tästä alkoi sitten taistelu kohti loppua, vaikka vauhti tippui koitin kovasti keskittää ajatuksen kisaan ja siihen, että vauhdin tippumisen takia ei kannattaisi luovuttaa ja vaihtaa ihan hölkkävauhtiin.

Kanjonin pohjalla

Veneretki kanjonin pohjalla

Kaupungin laitamilla juostiin välillä pimeitä katoja, kaduilla olisi ollut katuvaloja, mutta jostain syystä ne eivät olleet päällä. Tästä monet ovat jälkeen päin kisan facebook-sivuilla valittaneet ja jotkut ovat ilmeisesti kaatuneetkin tuolla osuudella. Osa valitti myös, että tuolla pimeällä tuntui turvattomalta juosta ja poliisiakaan ei näkynyt. Kyseessä on kuitenkin massajuoksutapahtumana, joten ei tuolla nyt yksin tarvinnut juosta. Tuo pimeä osuus oli ehkä vähän epämiellyttävä ja joutui vähän tarkemmin katsomaan, että mihin astuu, mutta ei se nyt niin paha ollut. Kannoin mukani tuttuun tapaan juomapulloa jossa oli oma mixini urheilujuomaa. Otin tavoitteeksi ottaa kulauksen juotavaa aina sykemittarini piipattua kilometriaikoja. Mieluummin otan juoksun aikana pieniä määriä nestettä usein, kuin harvoin ja kerralla paljon. Vatsani ei tunnetusti ole kovin halukas ottamaan lisäenergiaa juoksun aikana.

Kanjonin huipulla (ylhäällä oli paljon viileämpi kuin alhaalla)

Turistikuva

Koitin kovasti juoksun aikana pohtia, että mikä mättää ja miksi vauhti hidastuu. Tuntui, että oli vähän kuuma, mutta tähän tuli helpostusta kun juostiin kaupungista aavikko-osuudella. Ilma viileni huomattavasti ja se oli tervetullut viilennys. Juostessa ei kuitenkaan tullut kylmä. Juoksun aikana päädyin seuraaviin mahdollisiin asioihin, jotka voisivat olla syinä vauhdin hyytymiseen: ylirasitusta, edellispäivän useamman tunnin turistikävelyt + aamun kevyt lenkki, kuivat ilma, pimeys ja juoksutreenikilometrien vähyys viime aikoina. Todennäköisin syy on tuo ylirasitus, takana on kumminkin pitkä kisakausi ja kunnon lepokautta ei ole oikein ollut. Aina kisojen jälkeen en ole ehkä palautellut tarpeeksi pitkään. Olo on ollut tässä syksyn mittaan välillä vähän väsynyt ja olen myös jättänyt joitakin treenejä tekemättä väsymyksen takia. En ole ehkä tarpeeksi hyvin huomioinut työmatkapyöräilyn tuomaa rasitusta, pitäisi ehkä koittaa polkea välillä vähän hitaammin. Maratonia edeltävänä päivänä olin jalkojeni päällä useamman tunnin. Aamulla kävin juoksemassa puolen tunnin kevyen juoksun "Welcome to fabulous Las Vegas" kyltin luokse ja tämän jälkeen kävelin noin 5 kilometrin päässä sijaitsevaan kisaexpoon. Kisaexpossa en myöskään istunut vaan palloilin kojujen luona ja sitten kävelin kasinohotellien kautta takaisin. Illlalla ruokailun yhteydessä tuli vielä kävelyä muutaman kilometrin verran. Ei ehkä pitäisi ihan noin paljoa olla jalkojen päällä kisaa edeltävänä päivänä…

Hotellini päivän valossa

New York

Las Vegasissa oli myös todella kuiva ilma ja se saattoi ehkä myös vähän vaikuttaa hapenottoon ja hengistykseen. Kaikki tämän vuoden kisani ovat olleet aamukisoja ja tämä kisa oli ensimmäinen myöhään juostava kisa sekä ensimmäinen kisani koskaan, jolloin oli pimeää. En osaa sanoa kuinka tuo pimeys alitajuntaisesti vaikuttaa kisasuoritukseen, mutta saatta sillä jonkin verran olla vaikutusta. Juoksuviikkokilometrit eivät ole myöskään olleet kovin korkealla tässä syksyllä, pyöräily on sitä jonkin verran verottanut, joten tämäkin seikka voi vaikuttaa huonosti kulkeneeseen juoksuun.

Strip päivän valossa

Kisan puolen välin aikani oli 1.41 eli elämäni toiseksi nopein puolimaraton aika. Vaikka vauhti oli hidastunut, niin juoksin ensimmäisen puolikkaan nopeammin kuin vuosi sitten juoksin Vantaalla puolimaratonin. Aavikko-osuuteen kuului pitkiä ees taas suoria ja se oli vähän puuduttavaa, yleisöä ei oikein ollut eikä oikein paljoa muutakaan. Ilma oli sentään viileähkö, joka vähän helpotti oloa. Tällä osuudella koitin kovasti miettiä sitä osuutta kun pääsee taas kaupunkiin juoksemaan Strippiä ja kuulemaan kannustushuutoja yms. Vauhti jatkoi hidastamistaan ja sain taistella sen eteen vaihtaisi juoksua hetkeksi kävelyksi. Porukkaa meni ohi ja 3.25 jänisryhmä vetäisi ohi, koitin jäädä perään roikkumaan, mutta siihen vaadittavaa vauhtia ei löytynyt.

Pala Venetsiaa

Lisää Venetsiaa

Koko tuon aavikko-osuuden eli noin 20 kilsaa juoksin samaa vauhtia yhden miehen kanssa, välillä hän meni edelle ja välillä itse olin edellä. Välillä luulin jo jääneeni hänen vauhdistaan, kunnes sain hänet taas kiinni. Loppuvaiheessa juoksimme rinnakkain, kumpikaan ei sanonut mitään, mutta jotain henkistä tukea tuosta sai. Koitin vain tavoitella pysymistä hänen vauhdissaan ja hän varmaan teki samoin. Kaupunkiin takaisin päästyä hän jäi juomapisteellä jälkeen ja tämän jälkeen en enää nähnyt häntä. Tällä kertaa omasta juomapullostani riitti juotavaa 31 kilometriin saakka. Tämän jälkeisillä juomapisteillä otin urheilujuomaa parin kulauksen verran. Aika hyvin olen oppinut jo juomaan juostessa myös noista mukeista, tälläkään kertaa ei tarvinnut alkaa kävellä noilla juomapisteillä ja urheilujuomat päätyvät nykyään enemmän suuhun kuin paidalle. Trikki on taittaa paperimukin reunat yhteen, jolloin juoma ei läisky joka suuntaan.

Flamingo-hotellin flamingot

Viimeinen kymppi oli aikamoista taistelua sen suhteen, etten vaihtanut juoksua kävelyksi. Jonkin verran alkoi olla kolotuksia lonkissa ja alaselässä. Alaselkä on aiemminkin vaivannut maratoneilla, ilmeisesti johtuen välilevyn pullistumasta. Koitin kovasti hokea itselleni sitä, että en ole maksanut 180 dollaria (+matkakulut yms) siitä hyvästä että tulen tänne Vegasin maratonille kävelemään. Laskeskelin myös päässäni minuutteja maaliin, kaikki keinot oli kyllä käytössä että jatkaisin juoksua maaliin saakka. Loppua kohden etenkin alaselän kivut pahenivat, kaikki oli kuitenkin ns. tervettä kipua eli mikään paikka ei ollut rikki, vaan pelkästään rasittunut. Tässä vaiheessa kellotin jo yli kuuden minsan kilometrivauhteja, parhaimmillaan jopa 1,5 minuuttia hitaampia kilometrejä kuin olin tavoitellut.

Pala Roomaa

Viimeisillä kilometreillä maratonin reitti yhdistyi puolimaraton reitin kanssa ja tuossa vaiheessa puolimaratonilla oli enää jäljellä suuri sakki kävelijöitä. Vaikka kummankin matkan juoksijoilla oli omat juoksukaistat, niin puolimaratonilaiset tunkeutuivat kävelemään maratoonareiden puolelle. Kirosin nämä mielessäni, sillä en olisi tässä vaiheessa enää halunnut ottaa yhtään ylimääräistä askelta näitä väistellessä. Järjestäjät koittivat jonkin verran ohjeistaa puolimaratoonareita pysymään omalla puolellaan, mutta se ei paljoa auttanut.

Bellagio

Pari vikaa kilsaa sain puserrettua vähän nopeammin, sillä tiesin, että mitä nopeammin juoksen, niin sitä nopeammin tämä koko juttu on ohi ja pääsisin lepäämään. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3.37:24. Tulos on ihan ok, mutta ei nyt mikään hurraamisen arvoinen, mutta ok. Tiedän pystyväni parempaan ja tämä juoksu ei ollut sitä tasoa mitä sen olisi pitänyt olla. On tuo kuitenkin kaikista 13 juoksemastani maratonista toiseksi paras tulos ja olen tyytyväinen, että juoksin koko matkan yhtään kävelyaskelta ottamatta. Ainakin henkistä kanttia taas kasvatettiin jos ei muuta. Maalissa ei ollut myöskään sellaista fiilistä, että olisin voinut juosta tuon maratonin kovempaa. Keskisyke oli 164 eil aika normaali maratonsyke mulla, loppua kohti vauhdin hidastuessa syke laski jonkin verran.

Welcome to Las Vegas -kyltti

Maalissa oli edessä sitten vielä piiiiitkään kävelyä. Ensin sain mitalin kaulaan ja sitten folion, joka tuli kyllä tarpeeseen. Alaselkäkivun takia olisin halunnut istahtaa jonnekin, mutta missään ei ollut mitää paikkaa. Koitin taivutella selkää eteenpäin ja siten helpottaa kipua, mutta ei se paljoa auttanut. Jatkoin matkaa eteenpäin ja sain vettä, ja joinkin heti yhden pullon. Seuraavalla pisteellä sain suklaamaitoa, jonka myöskin vetäisin samantien, vaikka jälleen kerran ei ollut nyt hirveästi ruokahalua. Otin myös bagelin ja menin sitä mussuttamaan kadunreunalle. Parempaakaan istumapaikkaa ei ollut näkyvillä, joten kadun reuna oli se paras vaihtoehto. Tässä hetken keräilin itseäni ja selkäkipukin alkoi vähän hellittämään. Istuessa alkoi olla sen verran viileä, että lähdin suuntamaan kohti hotelliani. Matkaa oli ehkä noin pari kilsaa ja välillä tuo tuntui melkein ylivoimaiselta matkalta. Kääriyidyin tiukasti folioon, kun oli aika kylmä tai ilma tuntui kylmältä, kun ei ollut enää niin energioita jäljellä tuon maratonin jälkeen. Matkan varrella porukkaa onnitteli suorituksesta ja joku sanoikin, että "Congrats champion". Ei tässä nyt ihan mestareita olla, mutta kyllä tuo vähän piristi väsynyttä mieltä.

Lähtöaluetta (ja pala Egyptiä taustalla)

Matkalla kohti omaa lähtöryhmää

Sijoitukseni oli naisissa 35/1066 ja omassa ikäsarjassani 7/174 ja kaikista juoksijoista 256/2921. Tuota juoksijoiden määrää laskee jonkin verran se, että osa maratoonareista oli pakotettu juoksemaan puolikas koko matkan sijasta. Aikarajaksi oli annettu 5 tuntia, mutta tässä ei oltu ilmeisesti huomioitu että lähtöryhmät starttasivat eri aikoihin ja viimein lähtöryhmä starttasi varmaan vasta tunti ensimmäisen startin jälkeen. Noin 14 kilometrin tienoilla, kun maratoonarit suuntasivat aavikko-osuudella, niin puolimaratoonareiden reitti erosi ja he suuntasivat takaisin kohti Strippiä ja maalia. Tässä kohtaa ilmeisesti iso joukko maratoonreita oli ohjattu puolikkaalle vaikka he olivat juoksemassa alle viiteen tuntiin. Jos tuo olisi omalla kohdallani käynyt, niin olisin ihan syystäkin aika harmissani.

Lähtöviiva näkyy ja vielä on tilaa omassa karsinassa

Tämmöinen oli Vegasin reissuni, matkan olisi kruunannut uusi maraton ennätys. Pitää hyväksyä, että välillä tulee epäonnistumisia ja ettei joka ikisessä kisassa voi aina menestyä. Olen kuitenkin parantunut aikojani tänä vuonna joka matkalla ja ei tämäkään maratontulos mikään älyttömän huono ole. Kokonaisuudessaan tämä kisavuosi on ollut varsin onnistunut ja toivotaan, että kehitys jatkuu ensi vuonnakin. Ensi vuoden kisakalenteri koko viime viikonloppuna vähän päivistystä, kun ilmoittauduin kisaexpossa ensi maaliskuussa juostavaan Los Angelesin maratonille! :) Nyt on edessä parin viikon lepokausi, mutta tästä kirjoittelen enemmän toisella kertaa.

Maalissa

Kohti Las Vegasia!

Huomenna torstaina suuntaan töiden jälkeen kohti Las Vegasia ja viikonloppuna on edessä kisakauden päätös, Rock 'n' Roll Marathon! Hotelliksi valitsin yhden monista kasinohotelleista Stripiltä, joka on tuo Vegasin pääkatu ja sen varrella on ne kaikki isot kasinohotellit. Maratonin startti ja maali ovat myös molemmat Stripillä, startti on vähän lähempänä hotelliani kuin maali. Molempiin on käveltävissä oleva matka. Lähtöpaikan ja maalin sijainti vaikuttivat myös aika paljon siihen, että otin hotellin Stripiltä ja lisäksi kun olen Vegasissa vain muutaman päivän, niin en halua käyttää ihan liikaa aikaa siirtymisiin.

Perjantaiksi olen varannut heti aamuksi helikopterireissun Grand Canyonille ja pääsen myös elämäni ensimmäistä kertaa helikopterin kyytiin. Päädyin tuohon  helikopteriin bussimatkan sijasta, koska en halunnut koko päivää istua bussissa ja helikopterista näkee myös paljon enemmän tuota koko Grand Canyonin aluetta. Tuohon reissuuni kuuluu myös laskeutuminen kanjonin pohjalle. Myös kevyt lenkki olisi tarkoitus perjantaina juosta. Perjantai-iltana olisi tarkoitus mennä katsomaan joku show. Koitin viime viikolla jotain lippuja netin kautta varailla, mutta jostain syystä nuo varaussivut eivät huolineen ulkomaalaisia luottokortteja, joten jäi liput hankkimatta.

Lauantaina käyn kisaexpossa palloilemassa ja hakemassa juoksunumeron sekä muut oheistarvikkeet. Lisäksi tänä päivänä olisi tarkoitus katsella noita Vegasin nähtävyyksiä sekä koittaa lepäillä sunnuntain koitosta varten. 

Maratonin lähtö- ja maalipaikat, nuo numerot reitin varrella tarkoittavat maileja, kuten tässä maassa on tapana matkat mitata niissä yksiköissä. Oma hotellini on Excalibur, joka näkyy suurinpiirtein puolessa välissä reitin vasemmalla puolella. Lentokenttä näkyy myös kuvassa oikealla ja maanantaina ajattelinkin kävellä kentälle :)

Maratonin startti on sunnuntaina vasta puoli viisi illalla ja samaan aikaan laskee myös aurinko. Tämä on koko vuoden ainoa ei-aamulla starttaava kisani, eli nyt saan oikeasti nukkua pitkään eikä tarvitse herätä puoli neljältä aamulla kuten San Franciscon maratonilla. Toisaalta olen todennut, että nuo aamukisat ovat ehkä itselleni parempia tai ainakin hyviä suorituksia olen saanut aamukisoissa aikaiseksi. Koska Vegasin maraton starttaa vasta myöhään iltapäivällä, pitää vähän erikseen pohtia että mitä tuon sunnuntain aikana syö. Normaalisti olen kisoihin mennyt aamiaisella, mutta se ei nyt ihan riitä antamaan virtaa tuonne puoli viiteen saakka. Varmasti jonkin verran banaania ja muuta helposti sulavaa tulee mussutettua. Aamupäivällä tarkoitus olisi vähän verrytellä jalkoja käppäilemällä ulkona nähtävyyksiä katsellen.

Lähtöryhmiä kisassa on kaiken kaikkiaan 27 + eliittyryhmä. Itse olin laittanut ilmoittauessa aikatavoitteeksi 3.25, joten pääseen starttaamaan kolmannessa lähtöryhmässä. Lähtöryhmien määrän perusteella voisi arvioita, että kyseessä on iso kisa ja näin onkin. Järjestylyt vaikuttaisivat olevan myös hyviä, etukäteen on lähetelty karttoja reitistä, lähtöalueesta ja maalialueesta. Maalialue kartassa on jopa lueteltu erikseen mistä pisteistä saa bagelit, power barit, jamba juicet sekä muun ruokahuollon. Turvallisuusjärjestelyt vaikuttavat olevan myös ilmeisen tiukkoja johtuen varmastikin Bostonin maratonin tapahtumista. San Franciscon maratonilla oli paikalla pommiryhmiä ja -koiria, roskiksia suljettu yms. Jos Vegasin maratonilla haluaa jotain jättää kisan ajaksi säilöön, tulee sen olla läpinäkyvässä pussissa ja se tullaan myös tutkimaan säilytyksen yhteydessä. Ajattelin itse lähteväni hotellista juoksukamoissa suoraan, enkä jättäväni mitään kisan ajaksi säilöön. Maalissa saa sitten niitä folioviittoja, joten niiden avuin pysyn lämpimänä, kun kävelen 1,5 kilsan verran hotellilleni.

Kisan jälkeen on myös tarjolla after parteja useammassa kasinossa ja osassa jopa luki olevan juoksijoille ilmainen sisäänpääsy ja open bar. Jos vointi ja jalat sallivat, niin ajattelin jossain noissa käydä kisan jälkeen pyörähtämässä. Paluulentoni on vasta maanantaina päivällä, joten ei tarvitse pelätä aikaista herätystäkään. Useimmiten en tosin nuku kauhean hyvin maratonin jälkeen jalkojen särkemisen takia, joten senkään takia ei tarvitse ihan liian aikasin suunnata hotellin sänkyyn.

Jos hotellissani on säädyllinen nettiyhteys, niin kirjoittelen kuulumisia Vegasista viikonloppuna. Ensi viikolla on joka tapauksessa tiedossa kisaraporttia sunnuntain maratonista!

Juoksua otsalampun kanssa

Kävin tällä viikolla juoksemassa otsalampun kanssa ensimmäistä kertaa ja olin positiivisesti yllättynyt sen toimivuudesta! Tilasin muutama viikko sitten netistä itselleni otsalampun lähinnä pyöräilyä varten, mutta en ole tosin vielä keksinyt miten sen kypärään virittäisin fiksusti. Päätin hankkia kunnon lampun, kun täällä on niin huonosti valaistu katuja, joten ihan mikään muutaman dollarin tuote ei tehoiltaan riitä. Aikani eri arvosteluita selattuani, päädyin tilaamaan Princeton Tec Apex 200 Lumen -otsalampun ja maksoin siitä reilut 60 dollaria, se oli alennettuna muutamalla kympillä. Normaali hinta näytti olevan noin 90 dollaria. Kunnon lamppu pitäisi olla kyseessä ja valaistustehoa on 200 lumenin verran. Lampussa on 4 ultrabright lediä (sivuledit) ja yksi maxbright led (päälamppu). Valaistuksen suhteen on mahdollista valita viiden eri vaihtoehdon väliltä:

1. Päälamppu täydellä teholla
2. Päälamppu himmeämpänä
3. Sivuledit päällä täydellä teholla
4. Sivuledit himmeämpänä
5. Sivuledit välkkyvinä

Otsalamppussa on voi siis valita joko tuon päälampun tai sivuledit, samaan aikaan ne eivät ole päällä. Koska tehoja tällä lampulla on, niin se tulee lampun painon kustannuksella. Pattereita lamppu syö neljän tavallisen patterin verran ja tämä patteriosuus tulee takaraivolle. Lampun kiinnitys päähän on kuitenkin tukeva ja normaalin pään ympäri kulkevan nauhan lisäksi, voi ottaa käyttöön pään yli kulkevan tukinauhan. Veden kestävä tämän pitäisi olla yhteen metriin saakka eli käytännössä tarkoittaa, että lamppu on sateenkestävä. Ohjeiden mukaan pattereiden pitäisi riittää 72 tunnista (päälamppu täydellä teholla) 150 tuntiin (sivuledit himmeänä). 

Otsalamppu (kuva täältä)

Lähdin heti töistä kotiin tultua lenkille, kello oli vähän yli kuuden ja ulkona oli jo täysin pimeää. Päälle laitoin vaalean juoksupaidan ja päähän tuon otsalampun. Lenkin aluksi kun juoksin valaistuja katuja pitkin laitoin valon pienimmälle teholle eli sivuledit himmeänä. Käännyttyäni sivukadulle, joka oli vähän huonommin valaistu ja alkoi olla vaikea nähdä, että minne jalkansa laittaa, laitoin sivuledit täydellä teholla päälle ja tämä riitti hyvin. Seuravaaksi oli aika siirtyä tositestin pariin ja lähteä juoksemaan täysin valaisematonta pyöräreittiä. Sivuledien valaistus oli ihan riittävä ja eteenpäin näki jonkin verran, mutta kun siirryin käyttämään päälamppua täydellä teholla, niin johan alkoi näkemään! Valmistajan mukaan päälamppu valaisee 120 metrin verran, todellisesta valaistusetäisyydestä en tiedä, mutta tämä lamppu kyllä valaisi todella hyvin eteenpäin. Päästyäni taas valaistun reitin äärelle, otin himmeämmän valaistuksen käyttöön ja kun matka jatkui valaisemattomalle reitille, niin oli helppoa vaihtaa valaistustehoa. Vastaan tuli jonkin verran pyöräilijöitä, muita juoksijoita ja kävelijöitä. Suurimmalla osalla oli valaistukset kunnossa, mutta vastaan tuli myös sellaisia keillä ei ollut mitään valoa mukana ja vielä tummat vaatteet päällä. Itse en samaa uskaltaisi tehdä. Otsalamppuni valo piti kyllä huolen, että olin itse muille ulkoilijoille näkyvä. Valokeila näkyy hyvin myös takaa tuleville pyöräilijöille. Vastaantulijoiden kohdalla koitin vähän kääntää päätä sivuun, etten ihan sokaisi heitä lampulla. Pari vastaantulevaa piti käsiä silmiensä suojana, niin tajusin, että lamppani taitaa hieman häikäistä vastaantulevia. Osa kävelijöistä ja juoksijoista liikkui taskulampun kanssa, joten en ole mikään ihan outolintu tuon otsalamppuni kanssa.

Varsin positiiviset fiilikset jäi tuosta pimeällä juoksentelusta, mutta uusia reittejä en kuitenkaan lähde pimeällä kokeilemaan ja juoksen mieluiten sellaisilla reiteillä, jotka ovat asutuksen vieressä. Täälläpäin pitäisi olla ihan turvallista juoksta mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta en ajatellut liikaa koetella onneani. 

Valmistautumista maratonille

Päivät alkavat käydä vähiin ja maratonin startti alkaa lähestyä. Fiilikset oman kunnon suhteen vaihtelevat aika paljon, välillä tuntuu että olen elämäni kunnossa ja valmis lähtemään hakemaan uutta maraton enkkaa. Välillä taas tuntuu, että tarvitsisin vielä paljon lisää treeniä, jotta jaksaisin pitää tavoitevauhtiani (eli 4:45 min/km) yllä koko maratonin ajan. Olen huomannut, että aina juuri ennen kisaa, tuntuu siltä ettei tänään ole juuri se ennätystentekopäivä tai että tuntuu muuten vaan vähän tahmealta. Yhtään kisaa en ole nyt ainakaan nyt tänä vuonna aloittanut sellaisella fiiliksellä, että tänään kulkee ja nyt tehdään ennätyksia. Kai tuo epävarmuus omasta kuntotasosta liittyy jotenkin kisajännitykseen ja treenien keventelyyn yms. Tahmeista fiiliksistä huolimatta olen ennätyksiä parantanut tänä vuonna kaikilla kisaamillani matkoilla ja monien kisojen jälkeen olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin juoksu kulki! :)

Maratonin lähestyessä olen keventänyt treenimäärää, mutta tehot on pidetty toki yllä ja siitä puolesta on hyvin pitänyt huolen nuo kaksi viiden kilometrin kisaa.  Olen myös pyrkinyt tekemään maratonvauhtisia lenkkejä ja koittanut ajoittaa niitä erityisesti iltapäivään/iltaan, koska siihen aikaan juostaan myös tuo Vegasin maraton. Päivät ovat myös täälläpäin lyhentyneet, joten iltaisin ei oikein voi mennä ulos tekemään juoksulenkkejä. Nyt kun kellot siirrettiin täällä talviaikaan, niin pimeää alkaa tulla jo viiden jälkeen. Täytyy siis vähitellen alkaa tehdä juoksumaton kanssa taas tuttavuuttta. Hotellin juoksumatot antavat vain maililukemia, joten pitää etukäteen muuntaa kilometrivauhtini mailivauhdeiksi.

Vielä viime perjantaina oli näin valoisaa töiden jälkeisellä lenkillä

Hankin tässä vähän aikaa sitten kunnollisen otsalampun lähinnä työpyöräilyä varten (en tosin vielä tiedä miten viritän sen kypärään kiinni…), mutta tarkoitus olisi käydä sitä testaamassa joku ilta lyhyellä kävely- tai juoksulenkillä ja katsoa kuinka hyvin se valaisee oikeasti pimeällä tiellä. Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että täällä Piilaaksossa voi olla niin paljon teitä ja reittejä, joita ei ole valaistu. Olen selkeästi Suomessa tottunut liian hyvään ja en ole siellä koskaan kokenut ongelmaksi lähteä pimeällä lenkille.

Maratonille pukeutumista olen alkanut myös tässä miettimään. Tähän aikaan vuodesta päivisin lämpötilat Vegasissa ovat parinkymmenen asteen molemmin puolin ja öisin lämpö näyttää laskevan kymmeneen asteeseen. Kisan startti on puoli viideltä, tai silloin ensimmäinen ryhmä starttaa. Omaa lähtöryhmää en vielä tiedä, mutta uskoisin sen olevan viimeistään kakkosryhmä. Auringon lasku osuu juuri kisan starttiin eli alkua lukuunottamatta kisa juostaan pimeään aikaan. Täten yksi kisojen vakiovaruste eli aurinkolasit eivät lähde mukaan maratonille. En ole vielä päättänyt, että juoksenko teknisessä t-paidassa vai pitkähihaisessa juoksupaidassa, jossa on myös vetoketjullinen kaulus. Jalkaan laitan joka tapauksessa shortsit. Kengiksi lähtee näillä näkyvin Asicsen Tri Noosa 7:t, näillä olenkin kaikki tämän vuoden kisat vetänyt. Syyskuun triathlon-kisan jäljiltä kengissä on vielä pikanauhat ja ne aion jättää kenkiin maratonin ajaksi, ei ainakaan tarvitse huolehtia kesken juoksun avautuvista kengännauhoista. Noilla kengillä olen juossut n. 800 kilometriä ja se alkaa jo näkyä kenginpohjissa, alkaa olla aika sileää pohjan kuviointi päkiän kohdalla. Vuosien saatossa juoksuaskellukseni on selkeästi muuttunut, kun joitakin vuosia sitten pohjan kuluminen näkyi ensimmäisenä kantapäiden ulkoreunoilla.

Lenkkimaisemia perjantain lenkiltä

Maratonille aion taas ottaa matkaan 0,5-0,6 litran pullon omaa laimeaa urheilujuomaa. Näin vältän pysähtymiset ensimmäisillä juomapisteillä ja tuon pullonhan voi aina heittää menemään, jos ei enää huvita sitä kädessä kantaa. Friscon maratonille kannoin pulloa aina 35 kilometriin saakka eli sinne asti selvisin tuolla omalla juomallani. Mitään geelejä en aio ottaa matkaan mukaan, sillä vatsani ei niistä oikein tykkää ja olen kokenut pärjäävääni hyvin pelkällä urheilujuomalla. Koitan kovasti harjoitella geelien syömistä pitkillä pyörälenkeillä ja niissä ne tuntuvatkin toimivan ihan ok. Kun tuo ravintopuoli suorituksen aikana tuntuu olevan vähän ongelmallinen, niin olen tyytyväinen että kulutukseni on ihan eri luokkaa kuin isokokoisten miesten :)

Vaikka maratonreitin varrella on useita bändejä yms., niin otan omat musiikit mukaan. Kaikissa juoksukisoissa, joissa vaan on sallittua kuunnella musiikkia, kuuntelen omia musia. Kuuntelen tosin sellaisella volyymilla, että kuulen myös ympäröivän maailman menon. 

Toimiston muutettua uuteen paikkaan olen päässyt tutustumaan sen läheisiin lenkkireitteihin. Harmi vaan, että nämä reitit eivät ole valaistuja..

Race against PH 5 K

Tänään oli tämän vuoden toinen 5 kilometrin kisa, tällä kertaa kisa oli Race against PH 5 K. PH tuossa nimessä tarkoittaa pulmonary hypertension. Jenkeissä harrastetaan paljon hyväntekeväisyyden ja urheilutapahtumien yhdistämistä, ja tämän päivän kisa kuului juurikin tuohon kategoriaan. Viiden kilometrin matkan sai joko kulkea juosten tai kävellen. Jos valitsi juoksun, niin sitten sai myös virallisen chipillä mitatun ajan. Kuten arvata saattaa, niin valitsin tuon juoksun.

Katselin etukäteen viime vuoden tuloksia ja kovia aikoja siellä oli juostu ja mukana oli ollut satoja juoksijoita. Paras nainen oli juossut johonkin 18 minuuttiin ja useampi oli alittanut 20 minuuttia eli tällä kertaa oli etukäteen selvillä, että palkintosijoille ei omilla vauhdeillani olisi asiaa. Korkeintaan ikäluokan 2. tai 3. sija olisi mahdollinen.

Lämmittelyä urheilukentällä

Kisan startti oli taas aamulla, tällä kertaa kello yhdeksän. Viime yönä tosin täälläkin siirryttiin talviaikaan, viikkoa Suomea myöhemmin. Joten aamuherätys ei ollut niin paha tällä kertaa, kellon laitoin soimaan puoli seitsemäksi ja silloin oli jo valoisaa. Aamiaiseksi puuroa raejuustolla ja kahvia. Piti itse tehdä aamiainen, kun hotellin aamiainen alkaa viikonloppuisin vasta seitsemältä. Vähän ennen kahdeksaa lähdin polkemaan 7 kilometrin mittaisen matkan kisapaikalla, joka tällä kertaa oli Stanfordin yliopiston kampus.

Täydellinen kisasää, aurinko paistaa, muttei ole liian kuuma

Kisa-alueella normaalit ruutinit, kypärä pois ja lippa tilalle, pyörä reppuineen lukkoon, kisanumero rintaa, ylimääräiset vaatteet pois ja musiikit korville. Ennen kisaa verryttelin starttipaikan viereisellä urheilukentällä, alkuun vedin kilometrin verran kevyttä juoksua ja sitten toinen kilometri vähän kovempaa vauhtia ja muutamalla kiihdytyksellä. Kisavauhdin tavoitteet olivat aika lailla samat kuin viikon takaisessa 5 kilometrin kisassa eli 4:10-4:15 min/km vauhtia. Lisäksi vähän lisää malttia ensimmäiseen kilometriin, joka helposti tulee juostua ihan liian kovaa.

Kisa-aluetta

Vähitellen oli aika ryhmittäytyä starttialueella ja menin kohtalaisen eteen. Paikalla näytti olevan paljon college-joukkueiden juoksijoita, he varmasti juoksisivat kovaa vauhtia. Koitin mielessäni ajatella rauhallista aloitusta enkä säntäämistä nopeampien juoksijoiden matkaan. Kun kisa starttasi, niin paljon juoksijoita meni saman tien edelle, koitin pysytellä omassa 5 kilometrin-vauhdissani, mutta tuntui jotenkin niin hitaalta kun paljon porukkaa meni ohi. Ensimmäisen kilometrin aikana tuntui, että nyt ei osunut hyvä juoksupäivä ja jalat tuntuivat raskailta ja teki mieli jo luovuttaa. Tässä vaiheessa taisin vähän keventää vauhtia ja vilkaisin Garminin lukemia ja se näytti että mennään reilusti alle 4 min/km vauhtia eli se siitä rauhallisesta aloituksesta.. Tosin jos tuollaista vauhtia vedän, niin ei nyt ihan niin huono päivä osunutkaan kohdille. Siirsin negatiiviset ajatukset syrjään ja koitin keskittyä kisaan ja siihen, että pidän vauhdin sopivana, ei liian helppona, mutta ei liian hapottavana.

Kisa-aluetta

Ensimmäisen kilometrin kellotin aikaan 3:58, jälleen kerran ihan liian kova ja se näkyikin seuraavan kilometrin ajassa, joka oli 4:19. Tokan ja kolmannen kilometrin aikana oli tosin loivaa ylämäkeä, joka vähän hidasti vauhtia. Jonkin verran meni porukkaa ohi, mutta jonkin verran pääsin itse myös ohittamaan. Kolmas kilometri meni aikaan 4:10 ja tämän jälkeen alkoikin loiva alamäki, joka auttoi vauhtiini. Tunsin jaloissani, että nyt mennään vähän kovempaa, neljäs kilometriaika oli 4:00.
 
Jokaisen kilometriajan jälkeen ajattelin aina kuinka monta minuuttia kisaa on vielä jäljellä ja että pystyn ne minuutit pitämään vauhtia yllä. Välillä koitin suhteuttaa jäljellä olevaa matkaa urheilukentän kierroksiin. 5 kilometrin kisavauhti on kaukana mukavasta vauhdista, mutta toisaalta sitä ei tarvitse ylläpitää kovin pitkään. Jossain toisen kilometrin aikana yksi tyttö juoksi ohitseni, muttei kuitenkaan missään vaiheessa kadonnut näkökentästäni. Viimeisen kilometrin aikana sain häntä vähän kiinni. Maalisuoralla sain vauhdin kiihdytettyä sen verran että pääsin hänen ohitseen. Alkuun kiihdytin vauhtia sen verran että pääsin hänen taakseen ja tästä hetken keräilin itseäni. Kun olin vähän kerännyt voimia, niin lähdin juoksemaan niin kovaa kuin vaan tuossa vaiheessa enää pystyin. Olin ihan varma, että se tyttö vetäisi kunnon loppukirin, jos huomaisi mut. Ilmeisesti taisi olla voimat lopussa, kun ei lähtenyt tuohon vauhtiini mukaan.

Kisaväkeä

Viimeinen kilometri meni aikaan 4:04, mutta kisa ei ihan tähän päättynyt vaan edessä oli vielä vähän juoksua. Kisa oli sykemittarini mukaan vähän ylipitkä, vajaa 100 metriä ylipitkä. Lyhyellä kisamatkalla näillä pienilläkin yli- tai alimittaisuuksilla on merkitystä. Mutta mieluummin näin päin, että matka on yli- kuin alimittainen. Ylimittaisessa kisassa on ainakin juossut sen vaadittavan määrän, kun taas alimittaisissa matkoissa asia ei ole näin.

Juontoteltta

Viralliseksi ajakseni tuli 20:46, joka on nyt uusi ennätykseni! :) Keskinopeus oli garminin mukaan 4:05 min/km eli parannusta viime viikonloppuun ja lisäksi juoksin kovempaa kuin olisin etukäteen uskonut. Ajan suhteen olen todella tyytyväinen. Vaikka ensimmäisen kilometrin aikana epäilytti ja tuntui, että on huono juoksupäivä, niin silti tuli juostua nopeampaa vauhtia kuin koskaan aiemmin. Tämä tulos antaa myös uskoa siihen, että voisi olla mahdollista juosta cooperissa yli 3 000 m. Tämän hetkinen ennätykseni on viime vuodelta ja silloin kolme tonnia tuntui vielä olevan aika kaukana. Olisi siis varmasti syytä käydä vielä tänä vuonna juoksemassa tuo cooper.

Kisan jälkeiset tarjoilut

Kuten etukäteen olin ajatellut, niin palkintosijoille ei ollut tänään tosiaankaan mitään asiaa. Olin vasta 8. omassa ikäsarjassani eli naiset 20-29. Kaikista naisista oli 11. ja koko porukasta 45. Kaiken kaikkiaan osallistujia ajanottosarjaan oli 800 ja omassa ikäsarjassani oli 65 juoksijaa. Tässä kisassa oli taso kyllä kohdillaan! Edelleni menivät mm. 14- ja 11-vuotiaat tytöt! 14-vuotias juoksi aikaan 18:08 ja 11-vuotias aikaan 19:06.

Tuloslista kisan vielä ollessa käynnissä, itse sijalla 45. Huomatkaa ensimmäisenä maaliin tulleen kotipaikkakunta :)

Yleensä on tottunut, että kolmikymppiset ovat näissä juoksu- ja triathlonkisoissa kärjessä. Tänään asia oli toisin, nopein kolmikymppinen naisjuoksija oli melkein minuutin itseäni hitaampi. Nuoremmat juoksijat olivat tänään paljon parempia. Tai sitten asia on niin, että kolmikymppiset alkavat olla parempia vasta pidemmillä matkoilla.

Kisan jälkeen hetken itseäni keräiltyäni, juoksin loppuverkkaa noin kilometrin verran. Ensimmäinen kerta muuten kun olen vetänyt loppuverkkaa kisan jälkeen, ellei kisan jälkeisiä pyöräilyjä lasketa loppuverkaksi. Ennen tuota loppuverkkaa, toinen etureisi tuntui vähän olevan happojen vallassa ja tuo kevyt verryttelyjuoksu tuntui auttavan siihen. Loppuverkan jälkeen oli juomisen ja syömisen vuoro. Pyrin nykyään syömään heti kisan jälkeen jotain vaikkei tee yhtään mieli, näin oli myös tänään. Vaikka kisan jälkeen onkin huono olo, niin ravintoa olisi hyvä saada. Se auttaa palautumiseen sekä siihen, ettei paha olo jatku koko päivää. Aikaisemmin en yleensä syönyt mitään heti kisan jälkeen, kun ei vaan tehnyt mieli ja kisan jälkeen loppupäivä kulkikin vähän heikommin ja huono olo ei välttämättä poistunut mihinkään. Nyt kun on syönyt kisan jälkeen, niin huono olo tuntuu nopeammin lähtevän pois ja tuntuu, että loppupäivästä on vielä energiaa.

Las Vegasin maraton alkaa uhkaavasti lähestyä, enää kaksi viikkoa!