Päivät alkavat käydä
vähiin ja maratonin startti alkaa lähestyä. Fiilikset oman kunnon suhteen
vaihtelevat aika paljon, välillä tuntuu että olen elämäni kunnossa ja valmis
lähtemään hakemaan uutta maraton enkkaa. Välillä taas tuntuu, että tarvitsisin
vielä paljon lisää treeniä, jotta jaksaisin pitää tavoitevauhtiani (eli 4:45
min/km) yllä koko maratonin ajan. Olen huomannut, että aina juuri ennen kisaa,
tuntuu siltä ettei tänään ole juuri se ennätystentekopäivä tai että tuntuu
muuten vaan vähän tahmealta. Yhtään kisaa en ole nyt ainakaan nyt tänä vuonna
aloittanut sellaisella fiiliksellä, että tänään kulkee ja nyt tehdään
ennätyksia. Kai tuo epävarmuus omasta kuntotasosta liittyy jotenkin
kisajännitykseen ja treenien keventelyyn yms. Tahmeista fiiliksistä huolimatta
olen ennätyksiä parantanut tänä vuonna kaikilla kisaamillani matkoilla ja
monien kisojen jälkeen olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin juoksu
kulki! :)
Maratonin
lähestyessä olen keventänyt treenimäärää, mutta tehot on pidetty toki yllä ja
siitä puolesta on hyvin pitänyt huolen nuo kaksi viiden kilometrin kisaa. Olen myös pyrkinyt tekemään maratonvauhtisia
lenkkejä ja koittanut ajoittaa niitä erityisesti iltapäivään/iltaan, koska
siihen aikaan juostaan myös tuo Vegasin maraton. Päivät ovat myös täälläpäin
lyhentyneet, joten iltaisin ei oikein voi mennä ulos tekemään juoksulenkkejä.
Nyt kun kellot siirrettiin täällä talviaikaan, niin pimeää alkaa tulla jo
viiden jälkeen. Täytyy siis vähitellen alkaa tehdä juoksumaton kanssa taas
tuttavuuttta. Hotellin juoksumatot antavat vain maililukemia, joten pitää
etukäteen muuntaa kilometrivauhtini mailivauhdeiksi.
Vielä viime perjantaina oli näin valoisaa töiden jälkeisellä lenkillä |
Hankin tässä vähän
aikaa sitten kunnollisen otsalampun lähinnä työpyöräilyä varten (en tosin vielä
tiedä miten viritän sen kypärään kiinni…), mutta tarkoitus olisi käydä sitä
testaamassa joku ilta lyhyellä kävely- tai juoksulenkillä ja katsoa kuinka hyvin
se valaisee oikeasti pimeällä tiellä. Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä,
että täällä Piilaaksossa voi olla niin paljon teitä ja reittejä, joita ei ole
valaistu. Olen selkeästi Suomessa tottunut liian hyvään ja en ole siellä
koskaan kokenut ongelmaksi lähteä pimeällä lenkille.
Maratonille
pukeutumista olen alkanut myös tässä miettimään. Tähän aikaan vuodesta päivisin
lämpötilat Vegasissa ovat parinkymmenen asteen molemmin puolin ja öisin lämpö
näyttää laskevan kymmeneen asteeseen. Kisan startti on puoli viideltä, tai
silloin ensimmäinen ryhmä starttaa. Omaa lähtöryhmää en vielä tiedä, mutta
uskoisin sen olevan viimeistään kakkosryhmä. Auringon lasku osuu juuri kisan
starttiin eli alkua lukuunottamatta kisa juostaan pimeään aikaan. Täten yksi
kisojen vakiovaruste eli aurinkolasit eivät lähde mukaan maratonille. En ole
vielä päättänyt, että juoksenko teknisessä t-paidassa vai pitkähihaisessa
juoksupaidassa, jossa on myös vetoketjullinen kaulus. Jalkaan laitan joka
tapauksessa shortsit. Kengiksi lähtee näillä näkyvin Asicsen Tri Noosa 7:t,
näillä olenkin kaikki tämän vuoden kisat vetänyt. Syyskuun triathlon-kisan
jäljiltä kengissä on vielä pikanauhat ja ne aion jättää kenkiin maratonin
ajaksi, ei ainakaan tarvitse huolehtia kesken juoksun avautuvista
kengännauhoista. Noilla kengillä olen juossut n. 800 kilometriä ja se alkaa jo
näkyä kenginpohjissa, alkaa olla aika sileää pohjan kuviointi päkiän kohdalla.
Vuosien saatossa juoksuaskellukseni on selkeästi muuttunut, kun joitakin vuosia
sitten pohjan kuluminen näkyi ensimmäisenä kantapäiden ulkoreunoilla.
Lenkkimaisemia perjantain lenkiltä |
Maratonille aion
taas ottaa matkaan 0,5-0,6 litran pullon omaa laimeaa urheilujuomaa. Näin
vältän pysähtymiset ensimmäisillä juomapisteillä ja tuon pullonhan voi aina
heittää menemään, jos ei enää huvita sitä kädessä kantaa. Friscon maratonille
kannoin pulloa aina 35 kilometriin saakka eli sinne asti selvisin tuolla omalla
juomallani. Mitään geelejä en aio ottaa matkaan mukaan, sillä vatsani ei niistä
oikein tykkää ja olen kokenut pärjäävääni hyvin pelkällä urheilujuomalla.
Koitan kovasti harjoitella geelien syömistä pitkillä pyörälenkeillä ja niissä
ne tuntuvatkin toimivan ihan ok. Kun tuo ravintopuoli suorituksen aikana tuntuu
olevan vähän ongelmallinen, niin olen tyytyväinen että kulutukseni on ihan eri
luokkaa kuin isokokoisten miesten :)
Vaikka maratonreitin
varrella on useita bändejä yms., niin otan omat musiikit mukaan. Kaikissa
juoksukisoissa, joissa vaan on sallittua kuunnella musiikkia, kuuntelen omia
musia. Kuuntelen tosin sellaisella volyymilla, että kuulen myös ympäröivän
maailman menon.
Toimiston muutettua uuteen paikkaan olen päässyt tutustumaan sen läheisiin lenkkireitteihin. Harmi vaan, että nämä reitit eivät ole valaistuja.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti