torstai 29. toukokuuta 2014

Cooperin testi hiekkatiellä


Tiistaina tuli juostua pitkästä aikaa Cooperin testi. Viimeksi olin Cooperin juossut syksyllä 2012 ja tällöin tuli juostua 2 880 metriä. Tällä kesälle olen ottanut tavoitteeksi saada viimein se kolme tonnia rikki.

Työpaikkani hyvinvointikampanja järkkäsi tiistaina työpäivän päätteeksi tuon Cooperin testin. Normaalista poiketen, testi juostiin juoksuradan sijasta hiekkatietä edestakaisin. Mittasimme itse 500 metrin pätkän hiekkatietä Ruoholahdessa Länsiväylän vierestä. Matkalla osui myös vähän nousuakin ja pari loivaa mutkaa eli olosuhteet olivat vähän eri yleisurheilukenttään verrattuna. Myös päätyjen käännöksissä vauhti hidastuisi pakostikin, kun joutuu 180 astetta kääntämään juoksusuuntaa. Sää oli testin aikaan sateinen ja tuulinen, eli varsin "keväinen" keli :D

Hiekkatiepätkä Länsiväylän vieressä (painoin vahingossa mittarin päälle testin jälkeen takaisin toimistolle hölkötellessä, joten siksi tuo punainen päätöspiste näkyy vähän eri paikassa kuin varsinainen Cooper-reitti)
Jonkin verran lämmiteltiin, olisin halunnut tuossa viileässä kelissä lämmitellä vähän perusteellisemmin, mutta kun muut olivat valmiita starttiin, niin ei auttanut kuin asettautua viivalle ja aloittaa testi. Meitä oli yhteensä 8 henkeä juoksemassa ja nopein mies säntäsi karkuun heti startissa ja juoksin sitten 3 muun miehen kanssa samassa porukassa. Vähitellen yksi tästä teki irtioton ja jäin kahden jäljelle jääneen miehen kanssa juoksemaan. Kumpikin oli etukäteen puhunut tähtäävänsä johonkin kolmen tonnin hujakoille, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen tuntui etteivät he juokse tarpeeksi kovaa ja päädyin tekemään itse irtioton Ensimmäinen kilometri meni aikaan 3.50 ja sade alkoi tässä vaiheessa yltyä. Reisissä alkoi jo vähän hapottaa. Sykettä en pahemmin seuraillut. Viime viikkojen treenit painoivat vähän alla, joten etukäteen olin miettinyt etten saisi nyt Cooperissa ihan kaikkea irti.
Cooper-juoksun korkeuskäyrä, ei ollut ihan tasamaata...
Toka kilometri oli vähän hitaampi, 4.08, ja tuntui raskaalta juosta yksin suoraa hiekkatietä tuulisella kelillä. 2,5 kilometrin kääntöpisteellä aikaa oli kulunut yli 10 minuuttia, joten tiesin, ettei kolme tonnia voi mennä mitenkään rikki. Toisaalta tämä hiekkatiellä juostava Cooper ei ole nyt ihan täysin vertailukelpoinen ratajuoksuun, sillä käännökset hidastivat aika paljon ja loivat mäet hyydyttivät reisiä. Vähitellen alkoi testin loppu häämöttää ja koitin juosta sen mitä jaloista lähti. 12 minuutin täyttyessä ei kolmen tonnin kääntöpiste ollut enää kovin kaukana. Cooperin testin järjestäjä mittasi sellaisella rullamittarilla, että 90 metriä jäi vajaaksi kolmesta tonnista eli tulokseni oli siis 2 910 metriä. Garminin mittarini puolestaan näytti 2,99 km. Uskoisin, että oikea totuus osuu johonkin tuohon välimaastoon, kun reitti ei nyt ollut ihan tarkkaan mitattu ja käännöksissä tuli jonkin verran ylimääräistä.

Kunnollisen tuloksen saamiseksi aion mennä ensi kuussa joku päivä Eläintarhan urheilukentälle uusimaan tämän Cooperin. Joka tapauksessa tämä 2 910 metrin tulos oli tällä erää parhain tulokseni koskaan Cooperissa eli eteenpäin on menty, ei paljoa, mutta jonkin verran :)

Kuten alla olevasta taulukosta voi havaita, oman ikäiselläni naisille (20-29-vuotiaat) erinomaiseen tulokseen vaaditaan yli 2 700 metriä. Ammattiurheilijataulukon mukaan eriomaisen taso naisille on yli 3 000 metriä, joka on myöskin tämän kesän tavoitteeni. Tällä erää ammattiurheilijataulukon mukaan kuulun vielä tasolla "Hyvä".
Cooper-testin taulukko (taulokko on täältä)
 

maanantai 26. toukokuuta 2014

HHM-yhteislenkki ja avovesiuintikurssi Kuusijärvellä


Lauantai oli urheilun puolesta aika tapahtumarikas päivä :) Aamupäivällä osallistuin Helsinki Half Marathonin yhteislenkille, jossa juostiin 7.6. juostavan puolimaratonin reitti. Yhteislenkki starttasi klo 11 Finlandia-talolta, jonne juoksin kotoa reilun 2,5 kilometrin matkan. Kun pääsin sinne, oli siellä jo aikamoinen määrä muitakin juoksijoita. Yleensä juoksen pitkät lenkit ilman nestettä, mutta koska lauantaina oli sen verran kuuma päivä, päädyin ottamaan puolen litran vesipullon kotoa matkaan. Juoksuporukka jaettiin kolmeen ryhmään, pari hitaampaa vetivät vähän lyhennetymmän version reitistä ja nopein ryhmä meni koko matkan. Nopeimmassa ryhmässä vauhtia oli tarkoitus olla noin 6 min/km tai vähän alle eli sellaista vauhtia, joka pitäisi olla itselleni aika kevyttä. Tästä syystä päädyin menemään nopeimpaan ryhmään, vaikka jaloissa ja kropassa painoivat edellispäivien urheilut. Perjantaina oli tullut käytyä aamulla salilla ja lisäksi vielä fillarikilometrejä kertyi yli 90 km, kun kävin töiden jälkeen kaverin kanssa polkemassa.

Aki Nummelan johdolla nopein ryhmä lähti liikkeelle Finlandia-talolta. Alkuun vauhti oli kevyen tuntuista ja juoksin aika edessä, vähitellen huomasi että kärki alkoi vähän kiihdytellä vauhtia ja takaa tulikin useampaan otteeseen käskyä hidastaa vauhtia, jotta ryhmä pysyisi kasassa. Tällä taisi lähinnä olla vain hetkellinen vaikutus vauhtiin :D Reitti kiersi Töölönlahden kautta Pasilaan, jossa pidettiin yksi juomatauko Runner's High:n toimiston luona ja lyhyen tauon jälkeen lähdettiin taas jatkamaan matkaa Mäkelänrinteen uimahallin ohi kohti Arabianrantaa. Matka sujui kivasti muiden kanssa rupatellen. Arabianrannassa vauhti alkoi selkeästi kiihtyä ja alettiin lähennellä 5 min/km vauhtia ja porukka alkoi vähän jakaantua. Jotenkin sitä tuli vähän puolivahingossa roikuttua tuon kärjen mukana vaikka huomasin, että tuli juostua vähän suunniteltua kovempaa vauhtia. Periaatteessa olisin pysynyt halutessani kärjen vauhdissa, mutta koska kyseessä piti olla lähinnä rauhallinen pitkä lenkki, päädyin vähän hidastamaan vauhtia kun saavuttiin Vanhankaupungin koskelle. Tästä reitti jatkui joen vartta pitkin pohjoiseen päin. En ollut aiemmin tuota joenvartta juossut ja se vaikutti kyllä kivalta reitiltä, täytyy joskus tehdä lenkkejä sinne suuntaa.

"Paras puoli" musta pääsi näköjään yhteen kuvaankin, olen kuvassa pinkissä topissa ja mustissa shortseissa (kuva täältä)
Mukana kannettu vesipullo tuli lauantain lämmössä kyllä tarpeeseen, aurinkoa riitti ja lämmön johdosta varmaan sykkeetkin olivat vähän tavanomaisia korkeampia. Jossain vaiheessa ylitettiin joki ja alettiin juosta radanvartta kohti keskustaa. Juoksu reitti vaikutti mukavalta, ei ollut liikennevaloja, mutta varjoakaan ei ollut juuri tarjolla. Täytyy toivoa että ensi viikolla juostavan puolimaratonin aikaan sattuisi pilvinen ja hieman viileähkö keli. Loppuvaiheessa juoksin pitkään yhden toisen naisen kanssa ja kun päästiin Töölönlahdelle takaisin, niin otin Finlandia-talon sijasta suunnan kohti kotia, sillä juoksukilometrejä oli jo kertynyt yli puolimaratonin verran. Kotona mittari näytti 23,2 km matkaksi ja ajaksi 2:07 eli ihan kelpo lenkki tuli vedettyä tuossa lämmössä.
Koska lauantaina oli tarkoitus vielä urheilla toiseen kertaan, otin heti kotiin päästyä palautusjuoman ennen mitään suihkussa käyntiä. Sitten välissä oli edessä muutama tunti palauttelua, ennen kuin oli aika hypätä pyörän päälle ja suunnata kohti Vantaan Kuusijärveä Tri Coaching Finlandin järjestämälle avovesiuintikurssille. Matkaa kotoa Kuusijärvelle oli yhteensä 20 kilometriä, koitin polkea kohtalaisen rennosti, sillä en halunnut ihan liikaa hikoilla. Tiukkaa märkäpukua kun on vähän ikävä pukea ihan kuivallekin iholle :D

Kuusijärvellä
Märkäpukua en ollutkaan pukenut päälleni sitten viime syksyn puolimatkan triathlonin jälkeen ja olihan se taas työlästä saada se päälle, etenkin kun oli vähän nihkeä iho pyöräilyn jäljiltä. Useamman minuutin sain ahertaa puvun kanssa, mutta lopuksi sain sen päälle. Aika hikistä touhua sen pukeminen lauantain auringon paisteessa oli. Paikalla oli saapunut moni muukin ja siellä oli myös mahdollista kokeilla märkäpukuja. Alkuun käytiin märkäpuvut päällä vähän yleistä ohjeistusta ja tunsin vaan kuinka hikipisarat valuivat jalkoja ja käsiä pitkin, kun siinä mustassa kumipuvussa seisoi auringossa :D Lopulta oli viimein aika mennä veteen ja siellä sitten koitettiin vähän huljutella vettä puvun sisään hihoista ja lahkeista. Seuraavaksi otettiin ryhmälähtö ja lähdettiin uimaan kohti yhtä isoa poijua.
Altaassa uin yleensä niin, että hengitän joka kolmannella vedolla ja saan riittävästi happea, mutta ilmeisesti märkäpuku jälleen kerran kiristi ihan liikaa rintakehästä, kun tuntui ettei saa tarpeeksi happea ja jouduin uimaan välillä rintaa ja vesipallokroolia. Koitin rahoittaa potkuja ja hengittää joka toisella kerralla sekä myös vähän vetää pukua rintakehästä. Vähän tuntui siltä ettei uinnista tullut mitään. Saattoi myös olla, että hengästyin helpommin sen takia kun kroppa alkoi olla vähän ylirasittunut. No joka tapauksessa poijulle päästyä harjoittelimme käännöksiä poijun ympäri ja sen jälkeen sitten tähystämistä uinnin aikana, kun uintiin jonkin matkaa kohti rannassa olevaa poijua. Siellä vuorossa oli uinti takaisin lähtöpisteeseen siten, että olisi pitänyt uida jonkun jaloissa kiinni tai vieressä eli olisi hyödyntänyt peesin. Taistelen jonkin verran oman hengitykseni kanssa, joten päädyin ottamaan vähän iisimmin tuon uinnin vaikka tuli sitä otettua vähän kontaktia muiden uimareiden kanssa siellä vedessä.

Lenkil eka, lenkil vika!
Ihan loppuun vielä harjoiteltiin sulavaa rantautumista ja jotain delfiinisyöksyjä veteen. Avovesiuintikurssin vetäjän Yan Busset myös demonstroi kuinka puvun saa nopeasti pois päältä ja aika rivakastihan se lähti :) Ihan kivasti järkätty ja informatiivinen oli tämä uintikurssi, avovesiuintia ja erityisesti märkäpuku päällä uintia pitäisi harjoitella kyllä useammin. Jos säät sallivat niin varmaan käyn joko helatorstaina tai sitten ensi viikonloppuna taas Kuusijärvellä uimassa ellen keksi jotain parempaa lähempänä olevaa paikkaa. Merivesi taitaa olla vielä vähän turhan kylmää, muuten sekin voisi toimia.

Uinnin jälkeen lauantaina oli vielä vuorossa 20 kilometrin fillarointi takaisin ja sitten oli päivän urheilut paketissa. Varsin positiivinen fiilis jäi näistä kummastakin tapahtumasta, tosi kiva että tällaisia järjestetään ja kumpikin näistä tapahtumista oli ilmainen. Samalla tuli vähän tutustuttua saman henkiseen porukkaan.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Viikonlopun urheilut


Viikonloppuna tuli hyödynnettyä hyvät säät ja urheilutunteja kertyi kolmen päivän aikana yhteensä 9 eli ihan reipas määrä :) Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa 1,5 h tuntia pk-vauhtista lenkkiä, etenkin takareidet olivat aika jumissa edellispäivän BodyPump-tunnista. En ollut muutamaan kuukauteen käynyt pumppi-tunnilla ja sen kyllä huomasi sitten seuraavana päivänä lihaskipuna. Perjantain juoksun aikana takareidet kuitenkin vähän vetreytyivät ja juoksu oli aika helpohkon oloista, pitkästä aikaa juoksin Vanhankaupunginlahden ympäri ja se on kyllä tosi kiva ja rauhallinen reitti.

Lauantaina edessä oli Viikin Viitosen Indie-kisa, eli juostiin sama 5 kilometrin matka, mutta juoksijat ottivat itse aikansa ylös. Takareisissä tuntui edelleen torstain pumppi, mutta muutaman kilometrin lämmittelyn aikana ne vähän vetreytyivät taas ja juostessa ne eivät juurikaan tuntuneet. Puoliltapäivin kisan startatesssa meitä lähti matkaan yhteensä kuusi juoksijaa, 5 miestä oli lisäkseni juoksemassa. Jo heti alusta alkaen pidin viimeistä sijaa, sen verran kovempaa vauhtia muut menivät. Tavoitteenani oli yrittää juosta 4:05-4:10 min/km vauhtia, mutta ei oikein vain irronnut jaloista tuota vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:11 ja toinen 4:12 eli "ihan ok" vauhteja, ei ainakaan liian kova aloitus. Kolmas kilometri oli koko kisan hitain, 4:20 ja sitten sain vähän kiristettyä vauhtia takaisin 4:11 min/km vauhtiin. Viimeinen kilometri meni aikaan 4:14. Loppuajaksi tuli 21:10 eli 12 s hitaammin kuin pari viikkoa sitten. Kropassa varmaan painoi vielä viikon takainen HCR ja edeltävän päivän 15 kilometrin juoksu ja eipä alla nyt kovin kevyt viikko muutenkaan ollut. Joka tapauksessa tarkoitus oli tästä juoksusta saada kovatehoinen treeni ilman mitään keventelyitä. Ja tulipa kerrankin oltua viimeinen juoksukisassa, en olisi tällaista päivää uskonut tulevan! :D

Uimastadion
Siirtymiset kotoa Viikkiin ja takaisin tuli hoidettua pyöräillen ja kilometrejä tästä kertyi 13,8. Iltapäivällä kävin vielä uimassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna Uimastadionilla. Oli ihan mukavaa vaihtelua uida pitkällä radalla ulkona, kausikortti tuli myös tuonne hommattua eli vielä pitäisi ainakin 29 kertaa siellä käydä, jotta tuo kortti tulisi kannattavaksi :) Lauantaina tuli uitua pari kilometriä ja pidin useamman tauon, kun aiemmin päivällä oli jo tullut urheiltua kovaa.
Uimastadionin sisäänkäynti
Sunnuntaina oli sitten tiedossa pitkä pyörälenkki, alun perin oli suunniteltu polkemista Porvooseen ja takaisin, jolloin siitä olisi kertynyt noin 100 kilometrin lenkki. Porvoossa päädyttiin kuitenkin tulla vähän eri reittiä takaisin ja käytiin mm. Järvenpään kautta koukkaamassa. Kilometrejä kertyi yhteensä 137,3 ja lenkistä tuli toiseksi pisin lenkki mitä olen koskaan polkenut, ainoastaan Tour de Helsingillä on tullut poljettua pidempään. Aikaa polkemiseen meni noin 5,5 tuntia ja kotona ei kyllä tarvinnut miettiä, että josko olisi vielä käynyt jotain muuta vielä urheilemassa, sen verran mehut vei tuo pidempi lenkki :) Keskisyke pyöräilyssä oli 138.

Fillarilenkki
Lauantaiaamuna alkoi myös kolmen päivän pituinen Firstbeatin stressitesti, joka mittaa sykevälivaihtelua ja tuloksien perusteella näkee hetket, jotka ovat olleet palauttavia ja stressaavia. Mittari on käytössä myös öisin, niin se mittaa myös sitä kuinka palauttavaa uni on. Mittariin tuli nyt myös tallennettua urheilut lauantaiaamusta saakka, mielenkiinnolla odotan miten tuo 5 kilometrin kovatehoinen juoksu tai sunnuntain pitkä pyörälenkki näkyy siinä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuli myös nukuttua vähän huonosti, vähän tuntui kroppaa olevan vähän ylirasittunut ja sen luulisi jotenkin näkyvän noissa mittaustuloksissa. Tänään illalla on tiedossa vielä 1,5 h juoksulenkki yhden kaverin kanssa, jos tuota lenkkiä ei olisi sovittuna, niin tänään olisi kyllä ollut lepopäivän paikka. Toisaalta tulee nyt tuota stressimittaria hyödynnettyä vielä yhden juoksulenkin verran lisää. Huomenna on pakko kyllä pitää lepopäivä, edellinen lepopäivä oli viime viikon maanantaina. 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

HCM-aamulenkki ja fudistreeniä

Tänään aamulla osallistuin ensimmäistä kertaa HCM:n yhteislenkille. Yhteislenkki alkoi seitsemältä aamulla kisahallin edestä, joten tämä tiesi aikaista herätystä. Asun parin kilometrin päässä kisahallista, joten riitti, että laitoin kellon soimaan 6.30 ja varttia vaille seitsemän lähdin juoksemaan kohti lähtöpaikkaa. Ajattelin käydä katsomassa, että millaisia nuo HCM:n järkkäämät yhteislenkit ja toiveena oli myös saada vähän jotain vaihtelua omiin lenkkeihin. Näitä HCM yhteislenkkejä on nyt ollut suurinpiirtein kerran viikossa, mutta nyt vasta kerkesin ensimmäistä kertaa osallistua.

Porrasjuoksua stadionilla, olen oranssitakkisen miehen edessä (kuva täältä)
Kun porukka oltiin saatu kasaan, niin lähdettiin juoksemaan yhdessä suurinpiirtein 5-6 kilometrin pituinen lenkki Töölönlahden ja Eläintarhanlahden kautta. Loppuun menimme tekemään stadionille porrasjuoksua ja muutaman kierroksen jälkeen vedettiin vielä stadionin ulkopuolella loivaan alamäkeen lyhyet vedot. Loppuun sain vielä juostua parin kilsan loppuverrat, kun juoksin kisahallilta kotiin. Sinänsä tuon yhteislenkin palaset olivat hyvät ja tuli tehtyä vähän uusia juttuja, mutta olisin ehkä kaivannut vähän lisää tehoa. Porukka oli kuitenkin vähän eri kuntoista ja kun yhtenä ryhmänä liikuttiin (tosin alkulenkin aikana porukka vähän hajaantui), niin tempo oli vähän liian alhainen itselleni. Tosin kevyenä ja herättelevänä treeninä tuo toimi hyvin ja on positiivista, että tällaisia järjestetään, ja voisin ehkä harkita uudemmankin kerran tällaisella käymistä. Tykkäsin etenkin lopun lyhyistä vedoista, kun pääsi juoksemaan oikeasti kovaa ja sai jalkoja vähän irroteltua :)

Tiukka keskittyminen ponnari heiluen tyhjällä stadionilla (kuva täältä)
Lyhyitä kovia vetoja olen päässyt nyt myös vähän tekemään fudiksen merkeissä. Työpaikallani on ensi kuussa tulossa fudisturnaus ja siihen liittyen meillä on ollut naisjoukkueen kesken suurinpiirtein kerran viikossa treenejä ja on ollut mukavaa vaihtelua juosta pallon perässä :) Meillä on myös jopa ihan valmentajakin vetämässä treenejä :) Yhden joukkueen jäsenen poikaystävä on saanut tämän roolin. Jonkin verran on tullut palloa potkittua aikaisemminkin, mutta mikään taitava siinä en ole ja nyt tuntuu, että noissa treeneissä on tullut opittua aika paljon uutta ja tykkään myös spurtata täysiä pallon perään :D

Vaihtelua juoksulenkkareihin
Tänään illalla oli vielä tiedossa fudistreenit ja alkulämmittelyksi juoksin parin kilometrin matkan kotoa sinne. Reppuun pakkasin mukaan nappikset, säärisuojat, pallon ja vesipullon. Tänään meitä ei ollut ihan hirveästi paikalla, joten keskityttiin enimmäkseen tekniikkaharjoitteluun, kuten kuljettamiseen, syöttöihin, haltuunottoon yms. Huomenna puolestaan olisi tiedossa ihan peliäkin :)

Fudis-kamaa

lauantai 10. toukokuuta 2014

Helsinki City Run

Tässä tulee jälleen kerran kisaraporttia ja tällä kertaa on vuorossa Helsinki City Run eli tuttavallisemmin HCR ja matkana siis puolimaraton. Ilmottauduin kisaan jo ennen vuodenvaihdetta ja laitoin silloin tavoiteajaksi 1.30, kun lokakuussa olin juossut puolimaratonin aikaan 1.34, niin ajattelin että tästä olisi mahdollista vielä kiristää vähän HCR:llä. HCR:n reitti on kuitenkin jonkin verran mäkinen ja mutkainen ja lisäksi välillä juostaan keskuspuiston hiekkateitä pitkin, joka ei ole niin nopea alusta kuin asfaltti. Kisaa ennen otin tavoitteekseni juosta suurinpiirtein 1.35 aikaan.

Kisanumeroni oli 595 ja se oikeutti starttaamaan ensimmäisestä lähtöryhmästä. Kävin perjantaina hakemassa jo juoksunumeron chippeineen, jottei näistä tarvisi stressata sitten kisapäivänä. Loppuviikon treeneinä kävin torstaina juoksemassa lyhyehkön kisavauhtisen lenkin ja perjantai-aamuna kävin juoksemassa lyhyen 5 kilometrin kevyen juoksun muutamalla kiihdytyksellä. Torstain lenkki kulki hyvin ja pääsin puolimaratonin kisavauhti eli noin 4.30 min/km -vauhti tuntui aika hyvältä. Perjantain aamulenkki oli vähän takkusempi, mutta se varmaan johtui siitä ettei kroppa ollut kunnolla herännyt.
Asics-kenkä kisahallin edustalla
Kisapaikalla kamojen säilöön jättämisen jälkeen lähdin verryttelemään. Sää muuttui vähän aurinkoisemmaksi kun pääsin kisapaikalle ja päädyin lähtemään juoksemaan t-paidassa ja pitkissä trikoissa. Puolimaratonille en tee ihan kauhean pitkää verraa, pari kilometriä muutamalla lyhyellä vedolla toimi alkuverrana. Tavoitteena oli lämmitellä lihakset siihen kuntoon, että olisi helpompaa lähteä startin jälkeen juoksemaan kisavauhtia. Jo verran aikana tuntui siltä, että päivän tankkaus oli mennyt pieleen, vatsa tuntui ihan liian täydeltä. Olin vähän ennen yhtä syönyt banaanin ja puolenpäivän aikoihin puuroa raejuustolla, aamiainen oli tullut nautittua joskus kahdeksan aikoihin. Hölköttelin 2,5 kilometrin verran ja tein parit vedot ja toivoin, että ruoka vatsassa laskisi ennen starttia.

Kisa-alue kisaa edeltävänä päivänä
Verran jälkeen asettauduin hyvissä ajoin lähtökarsinaan ja siinä odotellessa auringonpaisteessa alkoi tuntua aika kuumalta ja vähän alkoi jo janokin tulla. Kisan startatessa sai ensimmäiset pari kilometria ohitella hitaampia juoksijoita ja aika ruuhkassa sai juosta, isojen tapahtumien haittapuolia... Vauhti tuntui hyvältä, mutta vatsa alkoi jo antamaan ensimmäisiä merkkejä ettei tästä tulisi helppo juoksu. Ensimmäiset kilometrit tuli vedettyä alle tavoitevauhdin. Ensimmäinen juomapiste tuli vastaan siinä neljän kilometrin jälkeen ja otin siitä yhden hörpyn vettä kun janotti, vaikka suunnitelmani oli pärjätä koko juoksu ilman huoltopisteiden tarjontaa. Vatsan lisäksi, toinen pohje alkoi vähän vedellä kramppiin ja vauhti alkoi hidastua. Koitin kuitenkin tsempata itseäni, etten tiputtaisi vauhtia ihan liikaa. Hetkittäin aina röyhtäilyn (tiedän, että kuulostaa tosi naiselliselta... :D) olo helpottui ja pystyi vähän kiristämään vauhtia. Yleensä vauhdin nosto kuitenkin aiheutti sen, että kylkiin alkoi pistämään. Välillä pisti molempiin kylkiin, jolloin hengitys muuttui aika pinnalliseksi, ja välillä vain toiseen..
Juoksun aikana aikana kirosin kisaa edeltävää tankkausta, ei koskaan pitäisi yrittää kokeilla mitään uutta ennen kisaa ja tiedän, että kovemmissa juoksuissa vatsani alkaa helposti yhteistyöhaluttomaksi, joten parhainta olisi startata kisaan mahdollisimman tyhjällä vatsalla. No tyhmyydestä sakotetaan ja tätä virhettä en tule toistamaan ainakaan vajaan kuukauden päästä juostavalla Helsinki Half Marathonilla.

Kisanumero ja paita
Koitin olla miettimättä noita vatsakipuja ja keskittyä vain eteenpäin menemiseen, mutta kovin helppoa se ei ollut. Heti jos nosti sykettä, niin kylkipistot pahenivat. Sinänsä voimia olisi ollut kovempaan vauhtiin, mutta vatsaongelmat estivät kovemman juoksun. Välillä tuli juostua ihan luokattoman hitaita kilometrejä, välillä sain puolestaan vauhdin lähelle tavoitevauhtiani. Vaivoista huolimatta kisa kuitenkin eteni kohtalaisen nopean tuntuisesti ja maaliin juoksin ajassa 1.38:50 eli yli neljä minuuttia hitaammin kuin lokakuussa juostu puolimaraton. Tämä aika riitti naisten yleisessä sarjassa sijalle 36 / 2764. Nyt ei auta muu kuin ottaa taas opiksi näistä mokista tankkauksen suhteen ja juosta sitten kuukauden päästä kovempaa Helsinki Half Marathonilla! :)

Maali oli Olympia-stadionilla ja tällä kertaa juostiin vastapäivään

maanantai 5. toukokuuta 2014

Helsinki Central Park 10K & Viikin Viitonen


Pari kisaa on jälleen tullut juostua, reilu viikko sitten juoksin kympin Helsinki Central Park -juoksussa ja viime lauantaina oli viiden kilometrin kisan vuoro Viikin Viitosessa.

Tuo kympi kisa oli oikeastaan ensimmäinen kova juoksu Suomeen paluun jälkeen. Flunssa piinasi useamman viikon ajan ja myös tuolla kisaviikolla oli vielä tukkoinen olo. Ennen kisaa kävin yhtenä päivänä juoksemassa 2 x 2 km vedot ja kulku ei nyt ollut mitään ihan parasta luokkaa, mutta tulipa tehtyä. Juoksin nuo vedot Töölönlahdella ja toisen vedon aikana, joku vastaan tuleva pappa nosti peukkua mulle :)

Kisapäivänä pyöräilin kotoani lähtöpaikalle Paloheinään, matkaan meni noin puolisen tuntia. Perillä hoidin taas perinteiset järjestelyt eli juoksunumeron haku, juoksuvarusteiden viritys ja kamojen säilöön jättö. Päädyin lähtemään juoksemaan pitkähihaisessa juoksupaidassa ja pitkissä trikoissa. Sitten lähdin lämmittelemään ja vähän tukkoiselta tuntui kulku jo tuossa vaiheessa, reitti kulki pitkin hiekkatietä ja tuuli oli myös kohtalainen ja ilma aika pölyinen kuivasta hiekasta ja tuulesta johtuen. Alkuun juoksin kevyttä juoksua ja sitten tein muutamat lyhyet vedot.

Kisassa lähetettiin ensin matkaan viiden kilometrin kisaan osallistujat ja kympin juoksijat sitten lähetettiin joitakin minuutteja myöhemmin matkaan. Kun lähtölaukaus kävi, koitin kovasti keskittyä siihen etten lähtisi liian kovaa. Kuulostelin oloani ja tuntui siltä, että vauhti olisi hyvä, mutta ensimmäisen kilometrin väliaika kertyi ihan muuta. Eka kilometri meni tasan 4 minuuttiin ja ihan siinä kunnossa en ole että pystyisin tuota vauhtia vetämään koko matkan. Olin suunnitellut juoksevani 4:15 min/km vauhtia. Ensimmäisen kilometrin jälkeen käännyttiinkin pitkälle peltosuoralle, jossa juostiin vasten kovaa vastatuulta. Aloin jäämään edessä juoksevasta ryhmästä ja takana juokseva ryhmä oli niin kaukana, etten halunnut sitä jäädä odottelemaan, joten päädyin aika lailla yksin juoksemaan tuon vastatuuliosuuden. Kuten arvata saattaa, niin vauhti alkoi aika paljon hyytymään tuossa vaiheessa.

Pellolta käännyttiin sitten kohti metsää, jossa oli pari pientä mäkeä, jotka sitten hidastivat vauhtia entisestään. Sykettä en edes vilkuillut ensimmäisen 5 kilometrin kierroksen aikana, kovaa tuntui sydän lyövän, mutten halunnut tietää kuinka korkeilla sykkeillä mennään. Toisella kierroksella aloin sitä vähän vilkuilemaan ja se näytti jotain 180-185 lukemia, sykkeiden puolesta juoksin haluamallani tasolla, mutta vauhti oli paljon hitaampaa kuin mitä se normaalisti noilla sykkeillä on. Ennätysajalla jätin hyvästit jo ennen viiden kilometrin rajaa, pitkittynyt flunssa tuntui selkeästi juoksussa. Juoksun aikana mulla oli myös tosi kuuma, olisi pitänyt juostu lyhkäisissä. Mustat pitkät juoksuvaatteet olivat aika tuskaiset aurinkoisessa kelissä. Joitakin yksittäisiä miesjuoksijoita meni ohi ja yhdessä kohtaa meni myös joku nainenkin ohi, joiden vauhdeissa koitin vähän roikkua, mutta kovin pitkään en pysynyt mukana.

Sivusilmällä näin, että takana oli useampiakin nainen juoksemassa ja olin ihan varma, että sieltä painetaan ohi, mutta ilmeisesti pitkä vastatuuliosuus oli rankka myös heillekin. Maaliin pääsin ajassa 45:01, joka on yli minuutin ennätysaikaani hitaampi. Tällä pääsin neljännelle sijalle. Aikaan olin aika pettynyt, mutta toisaalta ei nyt voikaan odottaa mitään huippuaikaa pitkän flunssan ja vähäisten kovien lenkkien perään.

Helsinki Central Park 10 k -kisasta (kuva täältä)
Viime viikolla alkoi jo tuntumaan paremmalta urheilun suhteen ja juoksukin alkoi kulkea ihan mukavasti. Viikon aikana tuli käytyä useammalla lenkillä, tiistaina juoksin pitkän lenkin HCR:ää silmällä pitäen. Olin viimeksi juossut pitkän lenkin helmikuussa tai no, maaliskuussa tuli toki juostua Los Angelesin maraton eli senkin voi toisaalta laskea pitkäksi lenkiksi. Keskiviikkona kävin ennen vappurientoja juoksemassa 5 x 1000 metrin vedot, läheinen urheilukenttä oli kiinni, joten kävin Keskuspuistossa juoksemassa nuo vedot. Perjantaina kävin juoksemassa jonkinlaisen valmistelevan lenkin, jossa juoksin 10 x 30 s vedot ja lisäksi jotkut mäet juoksin vielä erikseen kovempaa. Ennen vitosen kisan starttia lämmittelin muutaman kilometrin verran ja tarkoitus oli lähteä juoksemaan 4:05-4:10 min/km vauhtia. Jälleen kerran ensimmäinen kilometri oli nopein, 4:02, mutta kuitenkin vielä ihan ok vauhti näin lyhyelle kisalle. Toinen kilometri meni aikaan 4:07 ja kolmas 4:10 eli vielä oltiin tavoitteiden mukaisessa vauhdissa.

Kolmannen kilometrin jälkeen käännyttiin kuitenkin pitkälle peltosuoralle, jossa jälleen kerran oli vastassa vastatuuli eikä heti lähellä ollut toista juoksijaa josta olisi voinut yrittää peesiä hakea. Jotenkin vastatuuli käy mulla aina henkisen kantin päälle ja vähän jotenkin alan siinä heti luovuttamaan vaikka pitäisi vaan painaa sitä vasten. Neljäs kilometri olikin sitten luokattoman hidas, 4:24. Viimeinen kilometri meni aikaan 4:11 eli mistään loppukiristä ei oikein voi puhua. Loppuaika oli sitten 20:58 eli 12 sekuntia omaa ennätystä hitaampi ja tällä pääsin naisissa kolmannelle sijalle. Voittaja on juossut Kalevan kisoissa ja tilastopajan perusteella kakkosena maaliin juossut oli myös enemmänkin juoksutossuja kulutellut.

Ei nyt mikään huippuaika, mutta ehkä nuo kovemmat juoksut lähtee tästä vielä kulkemaan kun pääsee taas tekemään noita kovempia treenejä. Ilman tuota vastatuulihyytymistä, olisi ehkä voinut olla mahdolllisuus parantaa aikaa, mutta toisaalta turha tuota on jossitella näin jälkikäteen. Tämän viikon lauantaina on sitten tiedossa puolimaraton HCR:llä ja siellä starttaan ensimmäisestä lähtöryhmästä. Aion lähteä juoksemaan noin 4:30 min/km vauhtia ja sillä pitäisi suurinpiirtein päästä alle 1.35 ajan. Viime lokakuussa juoksin puolimaratonin aikaan 1.34:41, mutta reitti oli todella tasainen ja nopea, kun taas HCR:llä on tiedossa mäkeä ja mutkia, joten uutta ennätystä ei ehkä tällä kertaa ole syntymässä. Kesäkuun Helsinki Half Marathonilla on puolestaan tarkoitus lähteä ajanparannusta hakemaan :)



Viikin Viitosessa tuli pari vuotta sitten saatua mitali kaulaan (mitalin voi voittaa vain kerran) (kuva täältä)