Vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket

Tänä vuodenvaihteena ajattelin jakaa vuosistatistiikkojen sijasta vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket. Kokonaisuudessaan urheiluvuosi on ollut onnistunut ja tulokset ovat parantuneet ja treeni-intoa löytyy yhä! Ensi vuodelle on tiedossa paljon uusia tavoitteita, mutta nyt itse urheiluhetkiin.

Tammikuun Aktia Cup

Vuoden ensimmäinen kisa ja keli oli talvinen, joten nastalenkkarit sai Vantaan Hakunilassa vetää jalkaan. Olin viikolla ennen kisaa pitänyt kolme lepopäivää putkeen, kun oli ollut veto poissa ja väsynyt olo. Yleensä pidän viikossa yhden lepopäivän, joten kolme lepopäivää putkeen on itselleni varsin poikkeuksellista ellen satu olemaan kipeänä. Tässä vaiheessa olin pitkään taistellut syksyllä tulleen ylirasituksen kanssa. Jo alkuverran aikana alkoi kuitenkin tuntua, että tuona päivänä kulkee. Ja niinhän se juoksi kulkikin, nastalenkkareilla juoksin uuden kympin ennätyksen ja sain sitä parannettua reippaasti. Tämä antoi uskoa siihen, että ylirasitus olisi viimein nujerrettu. Opin tästä myös sen, että levänneenä kisat kulkevat paremmin ja olen nytkin pyrkinyt lepäämään riittävästi ennen kisoja. En myöskään enää arkaile ylimääräisten lepopäivien pitämistä, vaikka se tarkoittaisi suunniteltujen treenien väliin jättämistä.

Helsinki City Run

Tavoitteenani oli yrittää parantaa puolimaratonin ennätystä. Vuoden 2014 aikana en ollut sitä kolmesta yrityksestä huolimatta saanut parannettua.  Olin etukäteen miettinyt tavoitevauhdiksi 4.30 min/km -vauhtia. Alusta alkaen juoksin kuitenkin tuota vauhtia reippaammin ja vähän pelkäsin hyytyväni loppua kohden. Vauhti kyllä kieltämättä laski loppua kohden, mutta kilometrien käydessä vähiin alkoi koko ajan käydä selvemmäksi, että uusi enkka on tulossa. Maaliviivan ylitin ajassa 1.31, joka oli reippaasti parempi aika kuin aiempi ennätykseni ja en ollut edes uskaltanut mielessäni ajatella, että voisin joskus juosta tuollaista vauhtia ja päästä lähemmäs 1,5 tuntiin! Ensi vuonna tavoitteet kovenevat ja tähtäimessä olisi yrittää päästä alle 1.30 ajan puolimaratonilla.

Finntriathlon Joroinen

Kesän odotetuin kisani, kesäkelit olivat olleet ankeat pitkin kesää, mutta kisapäivällä osui aika tyyni ja aurinkoinen keli. Suorastaan täydellinen kisakeli! Olin viikkoa aiemmin keskeyttänyt sprinttimmatkan triathlonin 200 metrin uinnin jälkeen, joten uintiosuus aiheutti etukäteen vähän pelkotiloja. Kisapaikalla ostin kisaa edeltävänä päivänä uuden märkäpuvun ja sen otin heti kisassa käyttöön vaikken ollut sillä koskaan aiemmin uinut. Lämmittelyuinnin aikana uusi puku osoittautui nappivalinnaksi, tuntui että sain kunnolla henkeä eikä puku puristanut liikaa rintakehästä. Uinnin lähtöryhmä oli iso ja olin asettautunut vähän turhan eteen. Ensimmäiset sadat metrit olivat aikamoista taistelua omasta tilasta. Koitin mielessäni rahoittaa itseni, sillä en halunnut uusintaa edellisen viikon triathlonkisasta. Pariin kertaan uin hetken rintaa, jotta sain ajatukseni kerättyä kasaan. Luulin, että uinnissa olisi mennyt ikuisuus, joten hämmästys oli suuri kun uinnista ylös noustessa katsoin kellon näyttävät 36 minuuttia ja risat. Olin kisaan ottanut ensimmäistä kertaa kisakäyttöön uuden triathlonpyöräni ja se kulki kuin unelma heti alusta lähtien, sain olla paljon ohituskaistalla. Kelloa en pahemmin pyöräillessä katsellut, sillä sitä oli hankala ranteesta nähdä. Jätettyäni pyöräni vaihtoalueelle,  en meinannut aluksi uskoa kelloani, sillä se näytti  3.20 lukemaa, joka tarkoitti omalla kohdallani varsin reipasta pyöräilyvauhtia. Juoksun loppupuolella energiat alkoivat käydä vähiin ja keli alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä. En ollut juonut ja syönyt tarpeeksi pyörän päälle, joka alkoi tuntumaan juoksussa. Maaliin pääsin ajassa 5.03, joka tarkoitti 28 minuutin parannusta edellisen vuoden tulokseen. Tällä pääsin omassa ikäsarjassani sijalle 3 ja lisäksi kotiintuomiseksi sain ikäryhmäni SM-hopeaa, sillä sarjan voittaja ei kuulunut triathlonseuraan, joten kolmas sija oikeuttikin hopeaan. Tämä oli elämäni ensimmäinen SM-mitali!

Ensimmäistä kertaa SM-mitali kaulassa

Turku Triathlon Weekend

Koska Joroisten kisa kulki sen verran hyvin, niin päädyin ilmoittautumaan kesän toiselle puolimatkalla Turkuun. Aurajoessa uintia etukäteen vähän mietin, mutta yllättävän kiva se oli ja suunnistaminen oli helppoa. Pyöräilyosuudella kierrettiin sama lenkki moottoritiellä neljään kertaan. Toiseen suuntaan mentäessä vastatuuli hidasti menoa ja eteneminen tuntui sen verran tahmealta, että heitin hyvästit uudelle enkalle. Toiseen suuntaan myötätuuli kuitenkin siivitti menoa ja toiselle vaihtoalueella saapuessani kello näytti samoja lukemia kuin Joroisissa, joten peli uuden ennätyksen suhteen ei ollutkaan vielä menetetty! Pyörän päällä olin nyt syönyt ja juonut enemmän kuin Joroisilla ja tämän huomasi myös juostessa. Juoksussa pääsin etenemään oman tasoistani vauhtia ja otin tavoitteeksi viiden tunnin alituksen. Maaliin pääsin ajassa 4.57, eli viisi tuntia meni kirkkaasti rikki! Tuloksena oli oman ikäsarjani voitto sekä uusi enkka!

Juoksemassa Turussa

Puistolajuoksu

Kisa on hauska kylähenkinen kisa ja matkana on 7,55 km reitti. Startti pamahti 3 minuuttia etuajassa ja olin vasta juoksemassa verryttelylenkiltä kohti starttiviiva. Kellokin piti tässä vaiheessa vielä nollata ja käynnistää uudestaan. Ei ihan optimistartti, mutta keräsin ajatukseni kasaan ja mielessäni ajattelin, että juoksen kisan kovempana treeninä, kun kisan alku tuntui menevän vähän mönkään. Yleensä lyhemmissä kisoissa vauhtini hiipuu loppua kohden, mutta nyt viimeisillä kilometreillä näin kaukana edessä toisen naisen ja otin tavoitteekseni saada hänet kiinni. Löysin jonkinlaisen ekstravaihteen ja sain jopa nostettua vauhtiani. Matkaa siihen toiseen naiseen oli sen verran paljon, etten uskonut saavani häntä kiinni. Pari sataa metriä ennen maalia sainkin hänet kiinni, mutta olin ihan varma että hän spurttaa ohitseni, mutta yllätyksekseni hän ei vastannutkaan ohitukseeni vaan jäi jälkeeni juoksemaan. Tässä juoksussa löysin jonkinlaisen sisäisen kilpailuviettini ja sain puristettua itsestäni enemmän kuin olisin ilman kilpailutilannetta pystynyt. Tuloksena oli naisten toinen sija kisassa.

Vantaan maraton

Syksyn pääkisani oli Vantaan maraton, jonne lähdin tavoittelemaan uutta ennätystä jälleen. Juoksumääräni ovat tänä vuonna olleet vähän vähäisiä ja etenkin pitkiä lenkkejä olen juossut todella vähän. Luotin omaan kuntooni, mutta jalkojen kesto oli pienoinen kysymysmerkki. Kisapäivänä valkeni varsin vilpoisassa säässä, taisi olla vain pari kolme astetta. Etukäteen olin miettinyt tavoitevauhdiksi 4:45 min/km -vauhdin, mutta alusta saakka juoksin tätä nopeammin. Kisassa kierrettiin neljään kertaan sama lenkki ja ensimmäisen kierroksen koitin juosta maltilla, toisella kierroksella vähän kiristin jo vauhtia. Kolmas kierros meni vielä ihan kohtalaisesti, aika lailla yksin sai juosta. Neljännellä kierroksella jalat alkoivat olla aika tönköt ja vauhti hidastui. Koitin vauhdin hidastumista vastaan taistella, mutta viimeinen kiekka oli kaikista hitain kierros. Maaliviivan ylitin ajassa 3.16.09, ennätykseni parani yli 12 minuutilla! Maalissa kuulutettiin myös, että olin naisten yleisen sarjan 3.! Sijoituksestani en ollut koko kisan aika ollut yhtään tietoinen ja tähtäimessäni oli vain juosta oma uusi enkka, joten tuo maalikuulutus oli positiivinen yllätys ja se kruunasi uuden ennätykseni.

Vantaan maratonin palkintojenjaossa

Ensi vuoden suunnittelua

Ensi vuoden tavoitteet ovat olleet ja pidempään mietinnässä ja erinäisiin kisoihinkin olen jo ilmoittautunut. Suurin tavoite ensi vuodelle on triathlonin täysmatka ja edessäni on elämäni pisin urheilusuoritus. Jo kesällä aloin pohtimaan, että minne menisin ensi vuonna vetämään täydenmatkan kisan ja lopulta päädyin valitsemaan Tahkon. Pohdinnoissani olivat aluksi mukana myös Barcelona, Kalmar, Köpis, Frankfurt ja Lahti. Tahkoon päädyin lähinnä sen takia, että matkustaminen sinne on helpompaa kuin ulkomaille ja ajankohta on aika hyvä, ei liian aikaisin kesällä eikä liian myöhään syksyllä. Lisäksi sinne tuskin muodostuu autonkokoisia aaltoja kuten kävi Kalmarissa ja myöskään ei pitäisi olla riskiä, että pitäisi uida ilman märkäpukua, kuten oli Frankfurtissa viime kesänä. Lahti olisi maantieteellisesti ollut lähempänä, mutta kisakokemuksia lueskellessa vaikutti, että se on sen verran pienimuotoinen kisa, ettei kannusta juurikaan ole ja liikenteenohjaus on hivenen puutteellista ja voisi olla riskiä eksyä matkalla. Tahkon valintaan vaikutti myös osaltaan Finntriathlonin #kerääkokosarja-paketti, jonka lunastin itselleni. Eli täten kesällä on edessä Tahkon lisäksi myös Joroinen, Vanajanlinna ja Vierumäki.

Kävin myös tässä kuussa juoksemassa Aktia maantiejuoksucupissa kympin, ajaksi tuli 41.12

Triathlonkisat eivät kuitenkaan rajoitu noihin edellä mainittuihin, lisäksi olisi tarkoitus osallistua Vantaa Triathloniin sekä ensimmäistä kertaa järjestettävään Triathlon Challengeen Helsingissä. Tuo Triathlon Challenge on vain viikkoa ennen Tahkon kisaa, joten todennäköisesti vedän tuon kisan aika rennolla otteella tai se olisi ainakin tavoite, eri asia on sitten kuinka rauhassa sitä oikeasti malttaa numerolappu rinnassa mennä :D Kyseessä on kuitenkin kotikaupungissa järjestettävä kisa, joten siitä syystä haluan siihen osallistua vaikkei se ajankohdan puolesta olekaan paras aika. Täysmatka tuo minulle paljon uudenlaista haastetta, en ole koskaan pyöräillyt 180 kilometriä tai uinut 3,8 kilometriä. Talven aikana olisi ainakin muutaman kerran tarkoitus koittaa saada uitua neljän kilometrin treeni, jotta saisin uinnin suhteen vähän parannettua itsevarmuutta. Lisäksi suunnitelmassani olisi yrittää polkea kesällä yksi 200 kilometrin lenkki ja juosta päälle vaikka edes vartin verran. Tällä erää pisin fillarilenkkini on reilut 150 kilometriä, joten vähän on vielä matkaa pidennettävänä tuosta :) 

Pyöräilyä tiedossa myös ensi vuonna

Alle olen hahmotellut ensi vuoden kisakalenteria. Alkuvuonna käyn juoksemassa Aktia maantiejuoksucupissa kymppejä ja helmikuun loppupuolella on tiedossa elämäni ensimmäinen hiihtokisa! Olin alun perin ilmoittautunut Helsinki City Runille juoksemaan puolimaratonin, mutta samalle viikonlopulle osui myös futisturnausreissu Turkkiin, jonne lähden pelaamaan. Tästä syystä piti keksiä jokin toinen puolimaraton keväällä ja kätevästi huhtikuun loppupuolella järjestetään uusi Helsinki Spring Marathon -tapahtuma, jossa on tarjolla kisa matkaa kympistä puolimaratoniin ja maratoniin. Kesän osalta kalenteri täyttyy mukavasti triathlonkisoista ja todennäköisesti käyn taas polkemassa Vuelta Vantaan. Syksyllä haluaisin juosta taas maratonin, mutta vähän epävarmuutta aiheuttaa se, että miten nopeasti ja hyvin Tahkon täydenmatkan triathlonista toipuu. Todennäköisesti suuntaan Vantaalla juoksemaan maratonin, sillä tarvittaessa se on helpompi jättää välistä kuin ulkomailla suuntautuvat maratonit.

Auringossa fillarointi on ollut harvinaista herkkua joulukuussa

Kisat 2016

9.1. Aktia Cup (10 K)

13.2. Aktia Cup (10 K)

28.2. Finlandia-hiihto (50 km vapaalla)

19.3. Aktia Cup (10 K)

24.4. Helsinki Spring Marathon (puolimaraton)

14.-15.5. Futisturnaus

5.6. Vantaa Triathlon

11.6. Vanajanlinna (sprintti)

2.7. Vierumäki (olympiamatka)

16.7. Joroinen (puolimatka)

x.7. Vuelta Vantaa

31.7. Triathlon Challenge (olympiamatka)

6.8. Tahko (täysmatka)

8.10. Vantaan Maraton (?)

Pari juoksukisaa ja X-mas Triathlon Challenge

Vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa, niin sporttirintamalla ei kuitenkaan hiljaiseloa ole ollut. Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävin juoksemassa jälleen Viikin Viitosen, jossa matkana oli nimensä mukaisesti 5 km. Yritin päästä alle 20 minuutin, mutta ei vain irronnut kropasta sellaista vauhtia mitä mieli olisi halunnut juosta. Ihan kelpo vauhtia tuli kuitenkin juostua, jäin vain 5 sekuntia ennätyksestäni ja ajaksi tuli 20.09. Ensi vuonna jatkuu sitten tavoite alittaa 20 minuuttia. Tällä tuloksella irtosi naisten sarjan voitto, mutta koska olen jo mitalin saanut Viikin Viitoselta vuonna 2012, en sitä voi enää uudestaan saada, niin mitali meni kakkosena maaliin juosseelle.

Viikin Viitosella juoksemassa mustassa paidassa (kuva täältä)

Marraskuun puolessa välissä oli puolestaan vuorossa tämän Aktia maantiejuoksucupin ensimmäinen kisa. Tarjolla on siis kerran kuussa 10 kilometrin kisa kovatasoisessa seurassa. Viime talvena kävin kahteen kertaan tämän kisan juoksemassa ja yritän tänä talvena mahdollisuuksien mukaan osallistua jokaiseen noista. Viime talven tapaan kuljin starttipaikalle fillarilla ja olin muka lähtevinäni hyvissä ajoin, perillä Vantaalla olin puoli tuntia ennen starttia ja normaalisti se riittäisikin hyvin kamojen vaihtoon, vessassa käyntiin ja lämmittelylenkkiin. Paikan päälle oli kuitenkin saapunut sankoin joukoin väkeä. Koitin pikaisesti hoitaa valmistautumisen kisaa, vaihdoin pyöräilykengät lenkkareihin ja kuoriuduin ylimääräistä vaatteista, numerolapun haku narulta ja sen kiinnitys. Sitten kohti vessajonoa, jossa sitten menikin vähän pidempään kuin olin ajatellut. Noin varttia ennen starttia lähdin kiireessä vetämään lämmittelyä, vastaantuleville tutuille jouduin vain pikaisesti huikkaamaan moikat ja suunnata kohti kisareittiä verraa vetämään. Verraa vedin tasan sen kaksi kilometriä ja sitten kiiruhdin starttiviivalle. 

Palaamassa fillarilla kotiin Aktia maantiejuoksucupista, kuraa on syksyllä lentänyt fillaroidessa kypärääkin myöten

Aktian maantiejuoksucupin reitillä on alkuun alamäkeä, joten ekat kilsat tuppaavat olemaan vähän reippaampia. Nyt taisin kuitenkin alussa innostua vähän liikaa ja ekat kilsat tuli vedettyä reilusta alle 4 min / km -vauhtia. Vähitellen alkoi vauhti kuitenkin hiipua. Kääntöpisteellä vitosen kohdalla kuulin väliaikani olevan 20.05, joka oli aika samaa tasoa kuin vitosen ennätykseni. Tietty ensimmäiset kilometrit olivat alamäkivoittoisia, joten tuota ei voi suoraan verrata 5 kilometrin kisaan, mutta oli se aloitusvauhti silti aika reipasta omaan kuntotasooni nähden. Kääntöpisteen jälkeen vauhdit pyörivät 4:10-4:15 min/km -vauhdeissa ja ei päivän kunto riittänyt sitä nostamaan. Juostessa koitin laskeskella mahdollisuuksiani juosta uusi kympin enkka ja kilometri kilometriltä alkoi näyttää varmemmalta, että pääsisin alle edellisen ennätykseni.

Olen käynyt myös Malminkartanon jätemäellä hakemassa happoja jalkoihin

Takaa tuli yksittäisiä juoksijoita ohitse ja pari juoksijaa pystyin hidastuneesta vauhdista huolimatta ohittamaan. Jonkinlaista loppukiriä koitin vetää, mutta ei se vauhti oikein tainnut nousta. Jalat tuntuivat jälleen jaksavana, mutta hengityselimistö toimi rajoittimena. Maalisuoralla näin kellon olevan vielä 40:XX lukemissa, joten spurttasin sen mitä jaloista lähti, jotta pääsisin alle 41 minuutin ja tässä muutamalla sekunnilla lopulta onnistuinkin! Ajaksi tuli 40:56, eli kympin enkka parani reilulla puolella minuutilla. Aika oli paljon parempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut pystyväni juoksemaan. Tällä uudella ennätysajalla irtosi aika vaatimaton sijoitus, olin kaikista naisista 13., joka kertoo kisan kovasta tasosta. Miesten sarjassa vastaavalla ajalla ei olisi päässyt edes top 100:n joukkoon. Seuraava kisa on sitten tiedossa 12.12. ja katsotaan silloin kuinka kymppi kulkee!

Uimakamat X-mas triathlon challengeen

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli sitten vuorossa työpaikkani triathlonkerhon perinteinen X-mas Triathlon Challenge, jossa vedimme porukalla yhdessä olympiamatkan. Kyseessä ei ollut kisa ja kaikki vaihdot otettiin suht rauhallisesti. Päivän kruunasi vielä illalla pidetyt firman pikkujoulut. Lauantaiaamuna valkeni erittäin tuulisessa kelissä ja suuntasin kotoani fillarilla kohti Pirkkolan uimahallia, jossa porukkamme kokoontui. Tähän vuodenaikaan uinti otettiin ihan suosiolla uimahallissa, uintimatkana oli se 1,5 kilometriä, joka meni omalla kohdallani vajaaseen puoleen tuntiin. Uinnin jälkeen vedimme pyöräilykamppeet päälle ja sitten yhteiskuvan jälkeen startattiin matkaan. Porukan pyöräilykalusta koostui cyclocrosseista, hybrideistä ja maastopyöristä. Itselläni oli maastopyörä, joka ei nyt ole se kaikista kevyin poljettava. Heti alkuun otimme perinteisen nousun Paloheinän mäen päälle, viime vuonna menimme aika paljon loivempaa reittiä ylös, mutta tänä vuonna menimme mäen ylös yhdestä jyrkimmästä kohdasta ja vain muutama taisi päästä mäen päälle pyörää taluttamatta.

Lasit estämässä kuran lentämistä silmiin

Pyöräilyosuudella matkanamme oli 40 kilometriä ja saimme tuntea aika navakan tuulen. Välillä tuntui siltä, että vaikka kuinka käännyttiin, niin myötätuulesta ei oikein saanut nauttia. Kovissa sivutuulissa oli välillä sellainen fiilis, että kohta löytää itsensä jostain ojasta. Fillarireittimme kulki Paloheinän mäen kautta Vantaanjoen varteen ja sieltä Viikkiin. Sieltä vähän eri reittiä takaisin. Pari tuntia meni polkemiseen, eli vauhti ei ollut hurjaa, mutta raskaalta polkeminen kuitenkin tuntui, vaikka suurimman osan matkasta sainkin olla peesissä. Pyöräilyn jälkeen oli sitten vielä edessä 10 kilometrin juoksu. Pyöräilyosuuden kuljimme yhdessä koko porukan kanssa, juoksuosuudella hajaannuimme useampaan ryhmään. Kolmen hengen porukalla vedimme 10 kilometrin lenkin suht reipasta tahtia noin 5 min/km -vauhtia, muiden tullessa perässä vähän rauhallisempaa vauhtia. Vaikka juoksimme keskuspuistossa metsän suojissa, niin tuuli tuntui kyllä sielläkin. Alkumatkasta juttua riitti tuon juoksun aikana, mutta loppua kohden alkoi porukka olla vähän hiljaisempaa ja taisi se vauhti vähän kiihtyäkin. Lopulta 10 kilometriä tuli juostua 50 minuuttiin. Osa jatkoi triathlonin jälkeen saunan kautta palauttavalle pizzalle, mutta itse nappasin kamat mukaan ja suuntasin kotiin laittautumaan illan pikkujouluja ja niiden etkoja varten :) Sporttisen päivän jälkeen oli mukava suunnata kohti illanjuhlia ja sunnuntai kului sitten ansaitusti levon merkeissä.  

Triathlonporukkamme

Hirvihölkkä

Pari viikkoa kerkesin Vantaan maratonin jälkeen viettämään ennen seuraavaa kisaa. Maratonin jälkeisen viikon koitin ottaa kohtalaisen rennosti, mutta silti treeniä tuli vähän huomaamatta turhan paljon vaikka se olikin enimmäkseen kevyttä pk-treeniä. Sitä seuraavalla pidin puolestaan kolme lepopäivää ja jätin yhden suunnitellun treenin välistä, kun leposykkeet tuntuivat olevan koholla ja olo oli vetämätön. Tämä oli oikea päätös ja teki hyvää kropalle, seuraavana päivänä oli jo heti parempi olo. Maratonista palautuminen tuntui aika nopealta, maratonin jälkeisinä päivinä lähinnä vain pohkeet olivat vähän jumissa, mutta muuten ei oikein ollut lihaskipuja. Ilmeisesti jalat ovat alkaneet turtua tuohon rääkkiin, kun muistan että ensimmäisten maratonien jälkeen jalat olivat kipeinä helposti viikon verran ja kävely muistutti jotain pingviinikävelyä.

Maratomin jälkeen oli hyvä hetki palautella Linnanmäen valokarnevaaleilla

Myös brunssilla on tullut käytyä

Mutta nyt itse Hirvihölkkään. Tapahtumalla on sen verran hauska nimi, että pitihän tuonne nyt mennä :) Kisa käytiin Herttoniemessä, joten ei ollut pitkä matkakaan sinne. Matkoina oli tarjolla hölkkäsarjan vajaa 10 km ja kilpasarjan vajaa 15 km. Joten hölkkäsarja kuulosti vähän liian höntsäilyltä, joten päädyin sitten ilmoittautumaan kilpasarjaan vaikka ehkä oikeasti parempi vaihtoehto olisi ollut tuo lyhempi matka näin pian maratonin jälkeen. Kilpasarjassa juostiin sama reitti kolme kertaa ja hölkkäsarjassa reitti juostiin kahteen kertaan.

Olen myös käynyt kokeilemassa BMX-pyöräilyä Kivikon pyöräkrossiradalla

Alkuverran aikana jalat tuntuivat aika raskailta, ehkä osittain johtuen siitä, että ne olivat myös viikon ensimmäiset juoksuaskeleet. Mitään ennätysaikaa en uskonut juoksevani, joten en ottanut sinänsä kisasta mitään paineita. Kunhan nyt saisi vähän reippaamman juoksun tehtyä, niin voisi olla tyytyväinen itseensä. Keli oli sen verran vilpoista, että päädyin lähtemään juoksemaan pitkähihaisessa juoksupaidassa ja trikoissa. Juoksun aikana huomasin, että t-paita olisi ollut parempi ratkaisu, sillä sen verran lämmin reippaammin juostessa kuitenkin tulee. Kisan startti lähti loivaan ylämäkeen ja ensimmäisten satojen metrien aikana löytyi sitten sopiva juoksupaikka. Jonkin verran koitin peesailla muita juoksijoita, mutta vauhdin tuntuessa liian hitaalta suuntasin peesin ohitse. 10-20 metriä edellä meni pari juoksijaa, mutta näiden selkiä en saanut kiinni, joten päädyin juoksemaan heidän perässään välimatkan pysyessä aika samana. Alussa koitin rauhoitella suurimpia menohaluja, sillä edessä olisi vielä kuitenkin reippaasti kilometrejä. Kierroksen puolen välin jälkeen päästiin juoksemaan ylämäkeä ihan urakalla. Välillä oli sentään pätkä alamäkeä, mutta kierroksen loppupuoli oli selkeästi ylämäkivoittoista.

BMX-radalla

Toisen kierroksen puolen välin lähestyessä yksi startissa ohittamani nainen juoksi minut kiinni ja hänen hengityksensä kuulosti sen verran raskaalta, että päättelin hänen juoksevan lyhemmällä matkalla. Koitin tätä häneltä kanssa kysyä, mutta hän vain painoi eteenpäin katsomatta minua. Hänen kanssaan tuli oikeastaan koko loppu toinen kierros juostua, pari kertaa hän menitsi ohitseni, kunnen menin uudestaan ohi, kun vauhti tuntui vähän hidastuvan ja turhauduin myös siihen, että pienessä juoksutapahtumassa, jossa on tilaa juosta, niin pitää sitten kyynärpäitä käyttäen mennä ohitse vaikka oikeasti olisi hyvinkin tilaa ohittaa. Kerran tuo nainen myös kiilasi minut vähän sivuun juoksureitillä, joten aloin sitten pitämään enemmän oman juoksupaikkani puolia. Toisen kierroksen loppusuoralla hän sitten otti loppukiihdytyksen kohti maalia ja päädyin tässä jatkamaan omaa vauhtiani, sillä olisi vielä kuitenkin se yksi kierros juostavana. Tokalla kierrokselle myös edessä juosseet miehetkin kääntyivät maalisuoralle ja en nähnyt kenenkään edessä jatkavan kolmannelle kierrokselle.

Kävin viime lauantaina nauttimassa aurinkoisesta kelistä maantielenkin merkeissä

Kolmas kierros oli kaikista haastavin ja sain tehdä töitä vauhdin ylläpitämiseksi. En nähnyt ketään juoksevan edellä, eikä takanakaan näkynyt ketään. Kun sellainen tietynlainen kisapaine puuttui, niin vauhti ja syke alkoivat hivuttautua alaspäin. Tein itselleni tavoitteen, että pitäisi sykkeen edes yli 170:n, jottei menisi ihan löysäilyksi. Vikalla kierrokksella ylämäet alkoivat tosissaan hapottaa jalkoja ja kilometrivauhdit olivat selkeästi hitaampia. Eka kierros oli ollut kaikista nopein ja viimein oli selkeästi paljon muita kierroksia hitaampi. Kolmannen kierroksen puolen välin jälkeen alkoi tulla muutamia yksittäisiä hölkkäsarjalaisten selkiä vastaan. Tästä sain hieman lisäbuustia hetkeksi juoksuun. Viimein alkoi maalisuorakin häämöttää ja olin tainnut mäissä sen verran paljon hapottaa jalkoja, ettei mitään kovin kovaa loppukiriä irronnut.

Maantielenkillä, uusi mittari on toiminut hyvin!

Maalissa sain käteeni hirvihölkkä mitalin, kaikki maaliin tulleet osallistujat saivat sen. Tämän jälkeen kävin katsomassa tuloslistaa ja olin ollut ainoa osallistuja naisten kilpasarjassa, varsin helppo voitto! En tosin tiennyt tätä kisaan startatessani. Tulokset löytyvät täältä.

Hirvihölkän mitali ja pysti

Kauden päätös Vantaan maratonilla

Tämän vuoden varsinainen kisakausi tuli päätökseen viime lauantaina Vantaan maratonilla. Maratonin lähestyessä alkoi tuntumaan, etten ollut tarpeeksi kerennyt juoksemaan ennen sitä. Etenkin pitkät lenkit olivat olleet vähissä ja kesällä juoksun 1-2 lenkkiä viikossa. Syksylläkin viikkojuoksumäärät olivat 25-40 kilometrin tienoilla eli aika vähäisiä. Tietty juoksun lisäksi tuli tehtyä kaikkea muutakin, kuten uintia ja lihaskuntoa sekä jonkin verran pyöräilyä. Vaikka treenitunteja kertyikin, niin luotto omaan juoksukuntoon tuntui vähän heikolta. Aerobinen kunto on tuntunut olevan tänä vuonna parempi kuin koskaan aiemmin, mutta pelkäsin, että maratonilla jalat eivät kestäisi niin pitkää matkaa. Kisaviikolla tuntui pitkin viikkoa siltä, että olisi kiva jos päästä juoksemaan kovaa ja treeni-intoa tuntui löytyvän. Monesti aiemmin maratonkisaviikoilla olen ollut ihan tyytyväinen, kun on saanut vain levätä, mutta nyt olo tuntui energiseltä. Mielestäni tämä kertoo siitä, että olen aiemmin ihan liian rasittuneena lähtenyt noita maratoneja juoksemaan. Nyt tuntui, että olisi hyvät puitteet yrittää juosta uusi ennätys tai ihan pelkkä ennätys ei olisi riittänyt. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi alittaa 3.20 ajan ja hyvänä päivänä voisi olla mahdollista päästä myös lähelle 3.15 aikaa.

Kisanumero

Kisapäivänä keli oli aika vilpoisa, foreca lupaili, että startin aikaan klo 11 olisi +1. Onneksi oikea lämpötila taisi olla pari astetta enemmän, mutta joka tapauksessa viileä keli aiheutti vähän pohdintaa sen suhteen, että mitä laittaisi päälle. Lopulta päädyin juoksemaan juoksutrikoissa, tekninen t-paita ja ohut juoksupaita sen päällä. Käsiin laitoin vielä sormikkaat, jotka voisin tarvittaessa heittää menemään, jos tulisi liian kuuma. Tuttuun tapaan otin maratonille mukaan myös oman laimean urheilujuomalitkun, jolla suunnittelin selviäni noin kolmenkympin tienoille. En erityisemmin tankannut maratonille, vaan kevennetty treeni ja normaali ruokavalio toimi riittävän hyvänä tankkauksena.

Ennen kisastarttia kävin juoksemassa reilun kilometrin, lähinnä testasin, että kaikki juoksukamat tuntuivat hyvältä päällä ja kengät olivat sopivan kireällä. Tässä vaiheessa huomasin, että tuulikin oli aika kohtalainen ja se läpäisi helposti juoksupaidan, jolloin tuli vähän vilu. Ajattelin kuitenkin, että juostessa tulee sen verran lämmin, että vaatteeni pitäisi olla sopivat maratonille. Startin aikaan paistoi mukavasti aurinko ja starttia odotellessa ihmismassan keskellä oli oikeastaan aika lämmin. Kun startti viimein tuli, lähdin tiukasti tavoittelemaan 4:40 min/km -vauhtia ja noin 165 sykettä. Alkuun tihrustin jatkuvasti sykemittaria ja seurailin, että saisin oikean tahdin. Vauhti tuntui aika hyvältä, mutta ekat kilometrit tuntuivat aika hitaalta. Jotenkin mielessä painoi vähäiset juoksukilometrit ja se, että edessä oli pitkä matka. Edellisestä maratonista oli kerennyt kulua jo vuosi ja sen pituista taukoa maratonien välillä minulla ei olekaan hetkeen ollut.

Selfie kisan jälkeen

Päädyin jakamaan juoksuni eräänlaisiin osuuksiin, aina kolmen kilometrin välein otin kulauksen juomapullostani ja keskityin aina näihin kolmen kilometrin blokkeihin, enkä siihen kuinka paljon on vielä jäljellä. Näin matka eteni aika kivasti. Vantaan maratonilla juostaan neljä kertaa sama reitti, joten on helppo verrata noita kierroksia toisiinsa. Eka kierros meni aikaan 48:49 ja koitin kovasti pidätellä vauhtiani. Pelkäsin, että hyydyn jos juoksen kovempaa. Tokalla kierroksella vähän kiristin vauhtia, mutta seurailin yhä, että syke pysyi kurissa. Tuuli tuntui aika pahalta pitkillä suorilla, joissa ei oikein ollut mitään tuulensuojaa saatavilla. Tokalla kierroksella koitin mennä yhden toisen miehen kanssa edellä juoksevan miehen perässä, mutta ei se kulkua oikein helpottanut ja vauhdit olivat tuulisilla osuuksilla selkeästi hitaampia. Koitin kuitenkin buustata itseäni, että keli on kaikille sama ja, että ei se tuuli nyt loppujen lopuksi ihan älyttömästi vauhtia hidasta. Edelleen jatkoin tuota kolmen kilometrin välein hörpyn juomista.

Kisapaikka

Toka kierros tuntui selkeästi nopeammalta ja se meni aikaan 48:01. Juoksun aikana oli kiva bongata tuttuja kannustajien joukosta, ei ollut nimittäin helppo keli kannustajillekaan! Kolmas kierros jatkui edelleen hyvällä vauhdilla ja nyt jouduin vetämään yksin tuuliset pätkät, joku herrasmies oli ottanut itsestäni peesin ja juoksi perässäni yhteensä reilun kierroksen verran, kunnes 15 kilometriä ennen maalia lähti kiristämään vauhtia. Juomapullostani riitti yhä juotavaa ja kolmen kilometrin väli tuntui riittävältä. Vatsani tuntui hyvin ottavan vastaan tuollaisen yhden hörpyn määrän urheilujuomaa, tai vähän oli tuntemuksia ettei se ihan sille sopinut, mutta kolmen kilometrin aikana se kerkesi sen verran rauhoittua, että pystyi ottamaan uuden hörpyn. Kolmas kierros meni aikaan 48:42 eli vähän nopeampi kuin ensimmäinen kierros, mutta hitaampi kuin toinen. Kolmannen kierroksella alkoi vielä edellisellä kierroksella olevia selkiä tulla vastaan ja sain vähän ekstrabuustia siitä, että sain tehtyä ohituksia

Neljännellä kierroksella jalat alkoivat tuntua aika tönköiltä. Vähäiset juoksukilometrit alkoivat selkeästi tuntua jaloissa. Energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, mutta aloin pelkäämään, että sanovat jalat jossain vaiheessa itsensä irti yhteistyöstä. Aloin myös vikalla kierroksella laskeskelemaan, että vaikka juoksisin 5 min/km -vauhtia, niin olisi uusi ennätys kirkkaasti tulossa. Koitin myös yrittää nauttia siitä fiiliksestä, että olen juoksemassa uutta ennätysaikaa :) Kilometrivauhdit hidastuivat selkeästi ja alkoivat mennä jo yli tavoitevauhdin, mutta pysyivät kuitenkin alle viiden minuutin. Viileän kelin johdosta ei ollut juoksun aikana tarvinnut niin juoda, joten omassa pullossani riitti vielä juotavaa vikalla kierroksellakin. Viimein viisi kilometriä ennen maalia heitin pullon menemään vaikka siellä oli vielä juotavaa. Totesin, että pärjään lopun ilman juotavaakin ja olisi helpompaa juosta ilman pulloa. Askel kevenikin, kun pääsi pullosta eroon. Edelleen edellisillä kierroksilla olevia selkiä tuli vastaan ja taisi osa olla samalla kierroksellakin itseni kanssa. Oma sijoitus oli koko kisan aika ollut täysin mysteeri itselleni ja en ollut siitä niin välittänytkään, kun en ajatellut kovin korkealla pääseväni. Juoksuseura ympärilläni oli koostunut lähinnä vain miehistä, yksittäisiä naisia olin ohittanut ja kukaan nainen ei ollut mennyt ohi. Olin kuitenkin ajatellut, että edessä oli useampi kovempi naisjuoksija jo mennyt omia vauhtejaan.

Uusi enkka

Maali alkoi lähestyä kilometri kilometriltä, mutta koko ajan pelkäsin sitä, että jalat vetävät stopin. Neljänkympin jälkeen koitin kiristää vähän vauhtia, mutta jalat eivät tähän suostuneet. Juoksu oli kaukana rennosta menosta. Jalat olivat aika tönköt ja varmaan jonkin verran tähän vaikutti, että juoksin kevyillä kisakengillä Adidaksen Adios Boosteilla. Välillä kilometrivauhdit alkoivat lähestyä viittä minuuttia, mutta lukemat pysyivät kuitenkin nelosella alkavina. Kovin kovaa loppukiriä ei tullut otettua, voimia tuntui olevan, mutta pökkelöjalat rajoittivat menoa. Maaliviivan ylitettyä kuulin kuulutuksesta, että olin naisten yleisten sarjan kolmas! Ja aikani oli 3:16:09 eli parannusta edelliseen ennätykseen tuli yli 12 minuuttia. Jotain olen selkeästi tänä vuonna tehnyt oikein :) Kaikista naisista olin loppujen lopuksi viides. Viimeiseen kierrokseen meni yli 50 minuuttia eli vauhti hidastui ihan selkeästi. Tähän oli kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden varsinainen kisakausi. Pääsin tavoitteeseeni ja sain parannettua aikoja kaikilla kisamillani matkoilla ja vieläpä paljon enenmmän kuin olin etukäteen uskaltanut tavoitella.

Tulokset löytyvät täältä: http://resultservice.fi/2015/vantaa/

Palkintojenjako

Mäkijuoksua Espoon keskuspuistojuoksussa

Kisakausi sen kuin jatkuu, näitä alimatkojen kisoja voikin juosta aika tiiviillä tahdilla, kun niihin ei tarvitse niin kevennellä ja niistä myös palautuu aika nopeasti. Muutenkin itselläni kestävyys ei ole ollut niinkään se ongelma, vaan nopeuden puuttuminen, niin näillä lyhyillä kisamatkoilla on tullut tehtyä myös tuota vauhtitreeniä. Kisassa saan itsestäni paljon enemmän irti kuin omalla lenkillä. Viime viikonloppuna oli ohjelmassa 7 kilometrin kisa Espoon keskuspuistojuoksussa. Tuolla on jännästi miehille ja naisille eri pituiset reitit, miehillä on juostavana 8 kilometrin reitti ja naisilla tuo 7 kilometrin reitti. Lisäksi lapsille on vielä tarjolla 2 kilometrin ja 4 kilometrin matkat.

Vaikka olenkin viime aikoina lähinnä vain näistä juoksukisoista kirjoitellut, niin olen myös muutakin urheilua harrastanut. Kerran viikossa on ollut Helsinki Triathlonin uintitreenit ja myös vähän pyöräilemässäkin olen käynyt. Lisäksi olen aloittanut taas lihaskunnon tekemisen ja yrittänyt kerran viikossa käydä bodypump-tunnilla ja kerran salilla. Tällä viikolla alkoi myös viikoittainen Heltrin spinning-tunti. Mutta nyt takaisin itse kisaan.

Toisen kilometrin kohdilla aurinkokin paistoi, päällä taas old school -juoksunumerot (kuva täältä)

Olin kolme vuotta sitten viimeksi juossut tuon kisan ja silloinkin menin paikalle pyörällä ja Tuomarilan suunnilla sitten palloilin ympäriinsä yrittäen etsiä lähtöpaikkaa. Tänä vuonna oli ihan sama kuvio, vaikka koenkin omaavani hyvän suuntavaiston. Alkulämppää tuli sitten vedettyä 22 kilometriä maastopyörällä polkien ja kisanumeron haun jälkeen kävin vielä juosten verraamassa vajaat kolme kilsaa. Kävin vähän tutustumaan reittiin ja se oli paljon mäkisempi mitä olin muistanut! Ainakin ensimmäisellä kilometrin pätkällä oli lähinnä ylä- ja alamäkeä. Edeltävästä kisasta viisastuneena menin lähtöasemiin jo viittä minuuttia ennen starttia, en halunnut jälleen missata sitä.

Samassa startissa lähti koko juoksuporukka, mukaan lukien kaikki lapset. Innokkaina lapset tietty menivät eturiviin starttaamaan, joka on vähän hasardikuvio, kun kovaa juoksevat aikuiset painavat heti päälle startissa. Kisa starttasi heti ylämäkeen, joten monilla hidastui tässä vauhti ja pääsin painamaan kohti kärkeä. Samalla koitin tähyillä, että näkyykö edessäni muita naisia, mutta aika miesvaltaista oli edellä juokseva porukka. Toisella kilometrillä oli kohtalaisen tasainen pätkä ja tässä kohdilla yksi nainen juoksi takaa melkein rinnalleni. Koitin vähän kiristää vauhtia ja pääsin hänen edelleen. Suurin piirtein tässä kohdin naiset kääntyivät omalla reitilleen ja miehet jatkoivat eteenpäin. Enää edessä ei näkynyt muita juoksijoita, joita olisin vähän kaivannut kirittäjiksi. Takanani juossut nainen tosin toimi myös hyvänä kirittäjänä, piti pitää vauhtia yllä sen verran, että sain hänet pidettyä takanani. Toisen ja kolmannen kilometrin aikana olin ihan varma, että hän tulee ohitseni. Kilometrivauhdit olivat hitaita johtuen raskaasta reitistä. Koko ajan sai juosta mäkeä. Puolivälin tienoilla tuli parikin niin jyrkkää mäkeä, että meinasin alkaa kävellä niissä. Juoksemaan tonne kisaan oli kuitenkin tultu, joten päätin tikuttaa ne mäet jonkinlaisilla juoksuaskelilla ylös vaikka se ei välttämättä ollut kävelyä juurikaan nopeampaa.

Näköjään oli taas tärkeää saada statsit talteen... (kuva täältä)

Mäet tuntuivat ilmeisesti raskailta myös perässäni juosseella naisella, sillä hän alkoi tippua vauhdistani. Naisten kisareitti yhtyi puolivälin kohdilla miesten reittiin ja odotin koko ajan, että joku mies tulisi sieltä takaa ohi, jotta saisin vähän kiriapua sekä näkisin selkeämmin, että missä reitti menee. Nyt piti aika käännöksissä vähän tarkistella, että menenkö oikeaan suuntaan. Parissa käännöksessä meinasin mennä väärin vaikka reitti olikin aika selkeästi merkattu. Kun huomasin, että aloin saada välimatkaa toisena juoksevaan naiseen, niin aloin vähän hölläämään vauhdissa enkä puristanut ihan kaikkea irti itsestäni. Edeltävällä viikolla Puistolajuoksussa sain itsestäni selkeästi enemmän irti, kun tavoittelin toisen naisen selkää.

Edelleenkään takaa ei tullut niitä miesjuoksijoita. Kolme vuotta sitten useampi mies oli juossut ohitseni. Varsinaista loppukiriä ei oikein irronnut, kun oma sijoitus oli varma ja myöskään kovin kummoisia aikatavoitteita ei minulla ollut tuohon kisaan. Maalissa kello pysähtyi aikaan 29.38 ja sillä irtosi tuona päivänä ensimmäinen sija. Tulokset löytyy täältä. Heti perääni maaliin juoksi miesten voittaja. Palkintojenjaosta kävin pokkaamassa pokaalin itselleni ja sitten taas pyörän selkään polkemaan kohtia kotia. Eli kelpo urheilupäivä tuli tuosta sunnuntaista :)

Tämän viikon lauantaina on edessä sitten kauden päätöskisa eli Vantaan maraton. Vähän vilpoisaa keliä on luvassa, pitää vähän pohtia, että missä vaatteissa sitä lähtee juoksemaan. Fiilis maratonin suhteen on tällä erää hyvä, ainoastaan vähän huolestuttaa vähäiset juoksukilometrit. 42 kilometriä on kuitenkin aika pitkä matka juosten. Maratonin jälkeen on tarkoitus hetken aikaa vähän höllätä urheilurintamalla, jotta on sitten taas paukkuja treenata kohti seuraavaa kisakautta. Tämän vuoden kisat eivät kuitenkaan täysin pääty tuohon Vantaan maratonin, todennäköisesti käyn noita lyhempiä kisoja joitakin juoksemassa vielä tämän vuoden puolelle. Kalenteriin on merkattu ainakin Viikin Viitonen ja Aktia Cupin kympit. 

Palkintojenjako (kuva täältä)

Kahden kisan viikko

Viime viikolla kävin vetämässä pari kisaa, toisen keskiviikkona ja toisen lauantaina. Matka olivat lyhyitä, 5 km ja 7,55 km, joten niistä palautuisi myös aika nopsasti ja otin ne myös kovemman treenin kannalta.

Keskiviikon kisaan yhdistin pitkän alku- ja loppuverran, jotta saisin tehtyä vähän paremman treenin Vantaan maratonia silmällä pitäen. Keskiviikkona juostiin Indie-Viikin Viitonen eli epävirallinen versio tuosta oikeasta vitosesta ja ajanotto oli kunkin juoksijan omalla vastuulla. Yleensä olen mennyt fillarilla tuonne kisapaikalle, mutta nyt päädyin juoksemaan sinne, jotta saisin vähän enemmän kilometrejä alle. Alkuverraa kertyi sitten reilut 7 kilometriä ja jo tällöin tuntemus jaloissa oli raskas. Ilmeisesti edeltävän sunnuntain kympin kisa tuntui vielä jaloissa. Suunnitelmanani oli yrittää juosta lähemmäs 4 min/km -vauhtia. Lähtöpaikalle oli kertynyt mukavasti porukkaa, sääkin kirkastui iltaa kohden mukavasti ja pääsimme juoksemaan kisaa syksyisessä auringonpaisteessa.

Startissa pari miestä karkasi omia vauhtejaan kauas eteen ja ensimmäiset pari kilometriä juoksin kolmantena juoksijana. Eka kilometri meni alle neljään minuuttiin vaikka koitin vähän jarrutella, ettei edessä olisi pahaa hyytymistä. Tokan kilometrin kohdalla vauhti alkoi hidastua ja ohitseni juoksikin yksi mies. Sain tehdä tosissani töitä, että vauhti pysyi edes jossain lukemissa. Vähän tuntui siltä. Ettei oikein löytynyt parasta puristusta ja sykkeetkin laskivat välillä lähemmäs 170:iä. Viimeisellä kilometrillä vielä yksi mies juoksi ohitseni ja en oikein pystynyt vastaamaan tähän vauhtiin. Loppuajaksi tuli 20:30, joka on tämän vuoden huonoin aikani Viikin Viitosen reitillä, mutta kuitenkin parempi kuin mitä viime vuonna parhaimmillaan juoksin. Keskivauhti oli Garminin mukaan 4:05 min/km, joka nyt on ihan ok ja päivän kunnon mukainen. Maalissa odoteltiin vielä kaikki maaliin ja otettiin ryhmäkuva, jonka jälkeen lähdin sitten hölköttelemään kotia kohti. Jalat tuntuivat aika raskailta kotimatkalla. Vaikka nyt parasta kulkua ollut tuolla Viikin Viitosella, niin erittäin hyvästä treenistä se meni.

Indie-Viikin Viitosen juoksuporukka (kuva täältä)

Viikon toinen kisa oli lauantaina Puistolajuoksussa. Olin tuon kisan kerran aiemmin kolme vuotta sitten juossut ja se oli aika kiva pienempi kisa. Matkana oli 7,55 km ja reitti kulki Malmin lentokentän ympäri. Keli oli jälleen kivan aurinkoinen ja auringonpaisteessa pyöräilin kotoa Puistolaan. Kisapaikalle tultua hain juoksunumeron, joka oli sellainen kankainen solmittava vanhantyylinen juoksunumero. Virittelin juoksuvarusteet kuntoon ja lähdin takki päällä verraamaan. Itse kisan aioin juosta shortseissa ja hihattomassa paidassa. Juoksin alkuverraa parisen kilometriä ja sitten kävin vielä lähtöpaikalla vähän juttelemassa tuttujen kanssa ja heittämässä verryttelytakin pois. Ennen starttia kävin vielä vähän ottamassa lämpöä ja huomasin, että juoksunumero ei oikein pysynyt paikoillaan ja tuntui koko ajan nousevan kaulaan. Koitin sitten viritellä juoksunumeroa eri tyyleillä päälleni ja mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Sidoin narut löysälle ja sitten kireälle, ei toiminut ei. Lopulta sidoin narut spibelttiin kiinni ja sain juoksunumeron pysymään jotenkin paikoillaan. Sitten suuntasin lähtöpaikalle ja sitä lähestyessä kuulin laskun "3, 2, 1" ja näin juoksijoiden starttaavaan! Itselleni tuli pikkaisen kiire, kun en vielä ollut tässä vaiheessa lähtöryhmän luona. Olin verratessa kyllä katsonut, että aikaa olisi pitänyt vielä hyvin olla. No, ei auttanut muu kuin lähteä juoksemaan ja nollata verrakilsat Garminista sekä laittaa se uudelleen käyntiin. Ensimmäisellä puolella kilometrillä juoksin melkein puskissa, että pääsin porukan ohi ja vähän ehkä liiankin lujan startin otin, kun se lähtö tuli niin yllätyksenä. Ohitteluista huolimatta eka kilometri meni aikaan 3:51. Tokalla kilometrillä koitin vähän rauhoittua ja juoksin hetken aikaa kolmen miehen kanssa. Sain aika nopeasti todettua, että heidän vauhtinsa tuntui liian hitaalta, joten irrottauduin porukasta ja joku taisi siitä porukasta lähteä peesiini, kun kovaa huohotusta kuului takaa.

Edessä näkyi kolmen miehen jono ja aika pitkään välimatka heihin pysyi samana. Toka kilometri oli vielä alle neljän minuutin, mutta kolmas meni jo aikaan 4:06. Juoksufiilis tuntui yllättävän hyvältä, vaikka aamulla oli tuntunut vähän, että oli henkistä kisaväsymystä. Jalat tuntuivat hyvältä ja hengitys tuntui kulkevan. Edelle menevästä kolmen miehen jonosta yksi mies tipahti ja pääsin hänen ohitseen. Vähitellen jäljelle jääneiden kahden miehen selät tulivat vastaan ja heidät kiinni saatuani jäin juoksemaan etumaisen miehen perään. Neljäs kilometri meni aikaan 4:12, joten totesin, että vauhti on liian hidasta eikä sen miehen perään kannata jäädä juoksemaan. Otin sitten irtioton, mutta jonkin matkan jälkeen ohittamani mies tuli uudestaan edelleni. Hetken aikaa siinä juoksin ja tuntui, että minulla oli paukkuja kovempaankin vauhtiin, joten kiristin vauhtia ja menin hänen ohitseen. Viides kilometri olikin sitten reippaampi, 4:02. Tosin siinä oli vähän enemmän alamäkeä, kun puolestaan tuolla hitaalla neljännellä kilometrillä oli vähän enemmän nousua. Muuten reitti oli suht tasainen.

Puistolajuoksu

Näin kaukana edessä kaksi juoksijaa ja luulin niiden molempien olevan miehiä. Olin etukäteen vähän katsonut osallistujalistaa ja bongannut pari kovempaa naisjuoksijaa sieltä, joten ajattelin, ettei tuossa kisassa olisi mahdollisuuksia kovin korkeille sijoituksille. Muutenkin, kun lähtö oli ollut vähän säätöä, niin minulla ei ollut mitään tietoa sijoituksestani. Olin vain ajatellut, että ne kovemmat naisjuoksijat ovat menneet jo ihan omia menojaan kaukana edessä. Kuudennen kilometrin aikana aloin saavuttaa vähän noita kahta edelle mennyttä juoksijaa ja huomasin, että jälkimmäinen heistä oli naisjuoksija ja hän näytti vähän tippuvan edelle menneen miehen perästä. Kuuden kilometrin lähestyessä kisaviettini alkoi heräämään ja aloin tavoittelemaan edelle menevän naisen selkää. Välimatkaa oli sen verran paljon, etten uskonut saavani häntä ennen maalia kiinni, mutta otin tavoitteeksi sen välimatkan lyhenemisen. Juoksu oli tuntunut rennon kovalta tuonne kuudenteen kilometriin saakka, joten uskalsin alkaa kiristää vauhtia, vaikka ei se kauhean mukavalta tuntunut. Sykkeet nousivat ja selkä läheni hitaasti. Seitsemännen kilometrin lähestyessä sain yhdeltä toimitsijalta kuulla, että olin kolmantena. Olin luullut, että edellä oli mennyt useampi kovempi naisjuoksija, joten tästäkin sain vähän lisää taistelutahtoa. Seitsemäs kilometri meni aikaan 3:56, josta sain vähän boostia, kun pystyin vielä kisan loppuvaiheilla kiristämään vauhtia.

Maalissa Puistolajuoksussa

En vielä tuolloin seitsemän kilometrin kohdallakaan uskonut, että voisin päästä edelle menneen naisen ohi. Ilmeisesti hänen vauhtinsa alkoi hyytyä, sillä viimeisen parin sadan metrin kohdalla pääsin hänen kohdalleen. Olin ihan varma, että hän kiristäisi vauhtiaan huomatessaan minut, mutta näin ei kuitenkaan käynyt ja ylitin maaliviivan paria sekuntia ennen häntä. Ajaksi tuli 30:25 ja Garmin näytti vauhdiksi 4:00 min/km. Käynnistin sen mittarin muutama sekunti virallisen startin jälkeen. Olin tyytyväinen, että juoksi oli kulkenut hyvin ja jalat tuntuivat hyviltä sekä siihen, että sain lopussa vielä puristettua loppukiriä. Ilman tuota taistelua sijoituksesta en usko, että olisin saanut itsestäni vastaavaa puristusta irti. Ensimmäiseen sijaan oli sen verran pitkä väli, etten olisi siitä päässyt taistelemaan edes hyvällä startilla. Kisan jälkeen huomasin, että startti oli ollut kolme minuuttia liian aikaisin. Jännä, ettei startti voinut olla tasan klo 13. Juoksu meni kuitenkin sen verran hyvin, ettei tuo huono startti niin edes harmita :) Juoksun tulokset löytyy täältä.

Vantaan maraton alkaa vähitellen lähestyä, enää ei ole montaa päivää jäljellä. Kuntoni tuntuu olevan hyvä, mutta vähän olen huolissani liian vähäisistä juoksukilometreistä. 20 kilometrin lenkkejä en ole tehnyt käytännössä yhtään kevään jälkeen ellei nyt lasketa puolimatkan trikisoissa juostuja puolimaratoneja ja Vuosaaren puolimaratonia. Vähän olen tavoitevauhtia Vantaalle pohtinut ja todennäköisesti suunnitelmani on lähteä juoksemaan 4:40 min/km -vauhtia juoksemaan, joka riittäisi 3.20 ajan reiluun alitukseen. Vielä on kuitenkin 1,5 viikkoa aikaa hioa kisastrategiat kuntoon!

Kisanumeroviritelmää ja auringonpaistetta

Kympin juoksua

Tässä jälleen kisaraporttia. Näitä kisoja on nyt aika hyvin joka viikonlopulle osunut ja sama tahti jatkunee Vantaan maratonille saakka, jonka jälkeen onkin sitten tiedossa vähän offseasonia. Mutta nyt itse kisaraporttiin. Tällä kertaa vuorossa oli Espoon rantamaratonin rantakymppi, taisi olla nyt viides kerta, kun kyseisen kisan juoksin. Tapahtuma on ilmainen Aallon opiskelijoille ja alumnille, ja mukana on yleensä paljon vanhoja opiskelukavereita.

Kisapäiväksi oli lupailtu aurinkoa ja aamu valkenikin aurinkoisena, mutta myöhemmin iltapäivällä alkoikin sitten sataa ihan reippaasti ja siinä vaiheessa, kun lähdin fillaroimaan Otaniemeen sade oli vain tihkua, mutta nopeasti se siinä yltyi ja pysähdyinkin vetämään sadetakin päälle. Mitäköhän mun päässä oli liikkunut, kun en sitä heti alkuun laittanut päälle vaan annoin toisen takin ja sen alla olevien vaatteiden kastua :D Myöskään sadesuojaa en aluksi ollut vetänyt repun päälle. No nyt tein nuo korjausliikkeet ja jatkoin matkaa kohti Otaniemeä. Otaniemessä keli oli puolestaan sateeton. Tietty maa oli sielläkin märkä. Kävin hakemassa juoksunumeron ja aloin kuoriutumaan märistä vaatteista. Paljon näkyi tuttuja.

Puoli tuntia ennen starttia lähdin lämmittelemään ja kävin parisen kilsaa juoksemassa. Jalat tuntuivat aika hyviltä, mutta jotenkin oli sellainen fiilis, ettei henkisesti olisi ihan valmis pusertamaan kovaa vauhtia. Vähän alkaa ehkä kisakausi jo painaa. Alkuverran aikana paistoi aurinko. Tämän jälkeen menin vielä käymään kisakeskuksen sisällä juomassa ja vessassa, ja keli oli tänä aikana muuttunut radikaalisti. Vettä tuli ihan kaatamalla. Vähän aikaa odottelin sisällä ja sitten kävin vielä tekemässä lyhyet lämmittelyvedot. Sitten lähtöviivalle ja siinäkin bongailin muutamat tutut ja jotenkin keskityin niin paljon sosiaaliseen puoleen, että startti tuli lopulta vähän yllättäen. Jotenkin mulla meni ihan pasmat sekaisin ja en tiennyt, että pitäisikö oma mittari käynnistää heti vai starttiviivan ylityksen jälkeen. Päädyin sitten laittamaan puolessa välissä, ratkaisu sekin :D

Alku lähti aika reippaasti liikenteeseen, mutta koitin vähän hillitä vauhtia. Toisen kilometrin aikana ihmettelin, että miten kuulen oman puuskutukseni niin selvästi ja sitten tajusin, että kuulokkeista kuulunut musiikkia. Olin musat alkuverran aikana viritellyt korville, starttialueella musa soi sen verran kovaa, etten kuullut omista kuulokkeistani mitään ja siten en huomannut, että se oli lakannut. Starttialueella joku ilmeisesti huitaissut piuhan vähän irti selkäpuolella olevasta kännykästä ja samalla tämä oli pätkäissyt musan. Hetken aikaa pohdin, että alanko vauhdissa säätämään noita musiikkeja ja lopulta päädyin, että matkaa on sen verran paljon, joten kyllä ne kannattaa säätää, muutenhan olisin turhaan kantanut isoa kännykkää tuon juoksun ajan. Kännykässäni on 8-numeroinen pin-koodi, jota oli hieman haastava näpytellä vauhdissa ja pari ekaa kertaa menikin väärin. Viimein sain musan taas kuulumaan kuulokkeista ja olin laittamassa kännykkää takaisin spibelttiin, kunnes huitaisin itse sen kuulokepiuhan siitä irti. Ei muuta kuin sama säätö alusta.. No viimein oli musat taas soimassa ja pääsin keskittymään itse juoksuun.

Jalat tuntuivat juoksussa hyviltä, mutta hengitys oli jälleen kerran se rajoittava tekijä ja jotenkin en saanut ihan viimeistä puserrusvaihdetta päälle. Sykkeetkään eivät kympin juoksuun nähden nousseet kovin korkealle. Joitakin yksittäisiä selkiä tuli ripotellen vastaan. Puolen välin jälkeen osui pari vähän tiukempaa ylämäkeä ja tässä vaiheessa tuli vedettyä koko kisan hitain kilometri (4.22). Koitin keskittyä hyvään hengitykseen, mutta silti se oli aika puuskuttavaa ja sai tehdä tosissaan töitä, ettei vauhti hidastuisi. Tai taisi se hidastuakin, mutta että hidastuminen olisi edes vähäistä. Aika varhaisessa vaiheessa oli selvää, ettei tästä tulisi uutta ennätysaikaa, mutta koitin motivoida itseäni juoksemaan kovan kympin. Mieleen tuli välillä ajatuksia vauhdin hidastamisesta ja mukavammasta juoksuvauhdista, koitin nopeasti sysätä nämä ajatukset syrjään ja korvata ne positiivisimmalla ajatuksilla. Puolen välin tienoilla olin bongannut, että kauempana edessä juoksi yksi nainen. Nopeammat naiset olivat kadonneet näkyvistä jo heti ensi metreillä. Nainen juoksi kuitenkin sen verran kaukana, etten uskonut saavani häntä kiinni.

Juoksun aikana aurinko paistoi koko ajan ja välillä oli jopa melkein liian kuuma vaikka juoksin shortseissa ja hihattomassa. Oikein aloin odottamaan, että pääsisin juoksemaan viimeiset pari kilometriä varjoisalle hiekkatielle. Vauhti oli selkeästi hidastunut alusta, nyt kilometrivauhdit pyörivät 4.10 min/km -lukemissa. Parilla viimeisellä kilometrillä sen edessä juosseen naisen selkä alkoi lähestyä, mutta minulta ei oikein löytynyt paukkuja nopeaan kiinniottamiseen. Maalin lähestyessä saavutin metri metriltä tätä naista ja urheilukentälle tultaessa olin noin 10 metriä hänen perässään ja otin irti kaiken mitä jaloista ja kropasta lähti, jotta pääsisin sen naisen ohi. 10 metriä ennen maalia pääsin hänen rinnalleen, hän huomasi loppukirini, mutta liian myöhässä eikä hän saanut enää vauhtia nostettua tarvittavaa määrää ja taisin yhdellä askeleella voittaa sen naisen. Tuloksia katsellessa olin näköjään startannut sen verran taaempaa, että voitin lopulta hänet parilla sekunnilla, vaikka maaliviiva ylitettiinkin melkein samaan aikaan. Loppuaikani oli 41:45 ja tällä irtosi 5. sija. Naisten kolmen kärki oli juossut alle 40 minuuttiin ja neljäskin oli juossut tasan 40 minuuttia, joten ihan tyytyväinen voi olla tuohon sijoitukseen. Paremmilleen ei harmita hävitä :)

15 sekuntia jäin Midnight runissa juostusta ennätyksestä, eli ei tämä rantakymppi nyt niin radikaalisti huonommin mennyt. Hyvää treeniä oli jälleen tuo kisa! Kisan jälkeen käytiin vielä kaverin kanssa uimastadikalla uimassa, kun se oli viimeistä päivää auki. Iltapäivällä keli oli ihanan aurinkoinen ja oli aika kesäisä fiilis uida ulkona auringonpaisteessa :) 

Tulokset löytyy täältä.

Maalissa

Hapokas puolimaraton Vuosaarijuoksussa

Kisakausi sen kuin jatkuu. Lauantaina tuli pitkästä aikaa vedettyä kisa, jossa vauhdinjako oli kaikkea muuta kuin tasainen eli ei ollut nyt ihan oppikirjasuoritus :D Kisapäiväksi osui aurinkoinen ja lämmin syyskuunpäivä, ainoastaan tuuli tuntui kohtalaisen kovalta. Pyöräilin kotoa Vuosaareen ja aika vastatuuleen sai polkea, tuntui ettei pyörä oikein kulkenut mihinkään. Mutta muuten keli tuntui olevan oikein sopiva kisapäivälle.

Kisan startti (kuva täältä), punaisen lapun kanssa juoksivat puolimaratoonarit ja varttimaratonin juoksijoilla oli keltainen lappu

Alkuun kävin vähän verraamassa ja juttelin muutaman tutun kanssa, sitten olikin aika asettautua lähtöviivalle. Viime vuonna voitin naistensarjan tuolla Vuosaarijuoksussa kohtalaisen huonolla ajalla, joten nytkin ajattelin, että olisi mahdollista päästä kärkisijoille. Alussa lähdinkin sitten tästä syystä yhden kovaa juosseen naisen perään ja tämä koitui sitten turmiokseni ja sain sitten kärvistellä happojen kanssa loppukisan. Ekan kilsan juoksin aikaan 3.53 ja piti oikein kahteen kertaan katsoa lukemaa Garminista ja tuolle ekalla kilometrille osui vieläpä enemmän nousua kuin laskua. Vauhti oli kovempi mitä juoksen 5 kilsan kisoissa. Olin etukäteen mielessäni pohtinut, että hyvä vauhtitavoite vois olla 4:15 min/km, joka olisi itselleni varsin reipas vauhti puolimaratonilla. Ekan kilsan jälkeen en kuitenkaan hidastanut, vaan jatkoin roikkumista sen naisen perässä ja ilmeisesti piuhat päässä olivat pitkät, kun kolmaskin kilometri meni alle neljään minsaan. Neljännen kilometrin aikana aloin vähitellen tajuamaan, etten pysy sen naisen perässä ja hidastin vauhtia. Vastatuuliosuus myös auttoi tuossa vauhdin hidastamisessa, kun suoraan edessä ei ollut enää ketään juoksemassa.

Vauhdit alkoivat pyöriä 4:20-4:30 min/km lukemissa ja joitakin juoksijoita tuli ohitseni. Myös yksi nainen, jonka jälkeen putosin neljännelle sijalle. Reitti oli tänä vuonna eri kuin viime vuonna ja tykkäsin etenkin rantapätkästä, jonne oli kerääntynyt aika kivasti väkeä ja ihmiset kannustivat myös terasseilta. Puolen välin aikaan menin yhden miehen ohitse ja hänen kanssaan tuli vähän matkaa juostua yhdessä, hänellä oli myöskin ollut tavoitteena 1,5 tunnin alitus. Tuulisilla pätkillä hän koitti ehdottaa vuorovetoja ja päädyin itse enemmän vetohommiin, kun hänen perässään juostessa vauhti tuntui hiipuvan liikaa.

Vakavaa hommaa.. ja jalkaterät kääntyvät taas ulospäin (kuva Pekka Reittilä)

Neljästoista kilometri oli ensimmäinen kilometri joka meni yli 4:30 min/km -vauhdin ja tämän jälkeen alkoikin tulla paljon hitaampia kilometrejä. Tokalla kierroksella sai juosta lähes koko ajan niin, ettei edessä näkynyt muita juoksijoita. Sain tehdä tosissani töitä, että vauhti pysyisi edes jollain tasolla. Välillä tuntui, ettei oikein löytynyt kunnon puserrusta ja sykkeetkin pääsivät laskemaan alle 170:n. Ensimmäisten kovien kilometrien aiheuttamat hapot tuntuivat kropassa pahana olona ja väsymyksenä, jalat puolestaan tuntuivat ihan hyviltä, mutta tuntui, ettei hengitys- ja verenkieltoelimistö sallinut kovempaa vauhtia.

Keli oli sen verran lämmin, että joka huoltopisteellä otin vesihörpyn ja heitin lopun veden päälleni. Kisan hitain kilometrivauhtini oli 4.52, joka on minuutin hitaampi kuin kovin vauhtini. Eli ei tosiaankaan mikään tasainen vauhti.. Olin jo ajat sitten heittänyt hyvästit uuden ennätyksen juoksemiselle, mutta päätin yrittää motivoida itseäni juoksemaan edes elämäni toiseksi parhaimman puolimaraton ajan. Viimein se maalikin alkoi lähestyä ja kovin kovaa loppukiriä ei oikein urheilukentällä irronnut. Ajaksi tuli 1:32:29, joka on reilun minuutin hitaampi mitä juoksin HCR:llä toukokuussa. Tasaisemmalla vauhdinjaolla tulos olisi voinut olla parempi, ensi kerralla pitää keskittyä siihen, ettei tule hölmöiltyä liikaa ekoilla kilometreillä :D

Kisan tulokset löytyy täältä: http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2015_vuosaari/

Kisan jälkeen, taisi muuten olla pienin kisanumero, jolla olen koskaan kisannut

Tough Viking -kisa

Pari viikkoa sitten kaverini voitti Sportyfeel joukkueosallistumisen Tough Viking -kisaan, joka on siis reilun 12 kilometrin pituinen estejuoksukisa. Jossain mielenhäiriössä lupauduin sitten lähtemään joukkueeseen mukaan :D Olen kerran käynyt vähän vastaavanlaisessa kisassa Hakunilan Extreme runissa kolmisen vuotta sitten ja olihan se ihan hauska, mutta enemmän olen viihtynyt tavallisissa juoksukisoissa.

Valmiina kisaan

Ensimmäinen este oli juosta näiden kavereiden ohi

Toinen este

Joukkueemme tavoite oli vetää kisa läpi rennolla meiningillä ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Ennen kisaa kävimme pitkät pohdinnat, että missä vaatteissa sitä oikein kannattaisi lähteä. Reitin vesi-/uintiesteiden takia olisi hyvä vetää kisa sellaisissa varusteissa, jotka eivät niin keräisi vettä, mutta matkalla olisi kuitenkin paljon ryömimistä ja kiipeilyä, joihin puolestaan sopisivat vähän peittävämmät vaatetukset. Kisaosallistumisen sponssaavalta taholta eli Sportyfeeltä me tulisimme saamaan kisaa varten t-paidan ja pitkähihaisen paidan. Päädyin lopulta laittamaan päälle tiukat juoksushortsit, pitkät sukat ja juoksukengät, jotka olisin valmis heittämään pois kisan jälkeen. Käsineiksi laitoin sellaiset neopreeni-/kumihanskat, joissa tuntui ainakin kuivana olevan erinomainen pito. Näiden lisäksi suunnittelin laittavani tuon pitkähihaisen Sportyfeel -paidan. Tuo pitkähihainen paita paljastuikin lopuksi olemaan paksumpi pitkähihainen verkkapaita, joten me kaikki päädyimme juoksemaan t-paidoissa. Keli oli sateesta huolimatta sen verran lämmin, että sillä tuntui tarkenevan hyvin.

Noiden tankkien ali uitiin

Verkkoaita

Ennen starttia kerkesimme tsekata osan esteistä, etenkin ramppi näytti todella haastavalta ja totesin, että siitä tulisi ihan suosiolla burbee -piste itselleni. Mikäli ei päässyt jostain esteestä, niin ne pystyi ohittamaan tekemällä 30 burpeeta. Ennen starttia oli kävimme juoksemassa lyhyen verryttelyn ja sitten vedimme vielä ohjatun alkulämpänkin, jonka jälkeen siirryttiin lähtökarsinaan. Ensimmäinen este oli juosta jengifutareiden läpi ja alkuun vaikutti, että pääsisin ilman osumaa näiden läpi, kunnes sivulta tuli isku, jonka seurauksesta lensin maahan. Hyvä alku kisaan! :D Äkkiä ylös ja etsimään muut joukkueen jäsenet. Seuraava este olikin sitten helpompi, juostiin renkaiden yli.

Ramppi

Vähän oli kosteaa

Kolmannella esteellä pääsi sitten jo kastumaan, edessä oli tynnyreiden alitus vedessä. Vedestä on onneksi triathlonharrastuksen myötä tullut itselleni ihan mukava elementti, joten oikeastaan kaikki nuo kisan vesiesteet olivat yllättävän mukavia. Tynnyreiden alituksessa piti vain vähän varoa, ettei saanut edelle menevän lenkkarista potkua kasvoihin. Tämän esteen jälkeen kerättiin taas porukka kasaan ja sitten olikin pidempi pätkä juoksua ennen seuraavaa, joka oli panssarivaunujen ali ryömiminen ja yli kiipeäminen. Tässä sain polven ensimmäistä kertaa verille ja kisanumerokin meinaisi lähteä irti. Seuraavana oli vuorossa tasapainoilu lankuilla, joka sujui meiltä kaikilta helposti.

Sähköeste

Ramppi odottaa kisaajia

Seuraavaksi juoksureitti suuntasi kohti Alppipuistoa ja siellä oli edessä Uphill Challenge, jossa päästiin vetämään mäkeä useampaan kertaan ylös ja alas. Sade teki etenkin alaspäin menosta haastavan, paikka paikoin oli aika liukasta. Mäkien jälkeen päästiin ryömimään piikkilankojen ali ja kiva mutakuorrutus saatiin myöskin. Reitti kulki yli junaradan vieressä olevien kallioiden ja märillä kallioilla tuntui, ettei lenkkareissa pahemmin ollut mitään pitoa. Töölönlahdella odotti seuraava este, joka oli kiipeilyä ja ryömimistä metallisten esteiden yli ja ali. Kiipeilyteema jatkui Oopperan amfiteatterilla, jossa edessä oli negatiivisten seinien ylikiipeäminen. Näiden jälkeen oli vuorossa Monkey Barit, joihin oman haasteensa toi sateen tuoma märkyys ja liukkaus.

Monkey Barit

Vesitankki

Vesitankki

Sitten olikin vuorossa pidempi juoksupätkä, joka päättyi siihen isoon ramppiin. Vain yksi meistä pääsi sen esteen, muut vetivät burpeet. Seuraava este oli jälleen helpompi, hypittiin tuliesteiden yli ja ylitettiin muutama aita. Näiden jälkeen vuorossa oli taas kiipeilyä verkkoaitaa pitkin, se näytti jotenkin niin hasardilta että menin tekemään suoraan vain burpeet. Monet viettivät pitkän ajan verkkoaidan päällä puupalkkia halaillen Vesiesteistä olikin tovi ollut jo taukoa ja seuraavassa pääsimme vähän puhdistautumaan, kun edessä oli läpikulku vesialueen poikki. Jotenkin kun tänä kesänä on tullut uitua välillä aika viileissä vesissä ja myöskin siellä Aurajoessa, niin ei tuntunut oikein yhtään oudolta mennä veteen tuolla Eläintarhanlahden luona.

Joukkueemme ennen kisaa

Koko Sportyfeel-porukka ennen kisaa

Lähtemässä kisaan

Vesiesteeltä suunnattiin kohti seuraavaa kiipeilyä, kyseessä oli ns. tikapuiden ylitys ja telineissä oli noita tankoja aika harvoilla väleillä. Seuraava este oli yksi kisan helpoimmista, piti vain nostaa iso rengas ylös maasta ja kääntää se toisin päin. Naisille oli tarjolla pienemmät ja kevyemmät renkaat. Vastapainoksi tälle, niin seuraava este oli jälleen burpeepiste itselleni. Esteessä piti kiivetä märkää köyttä pitkin ylös ja kilkuttaa kelloa. Kokeilin vähän nousta köydellä, mutten saanut märästä köydestä mitään pitoa.

Tässä vaiheessa alettiin olemaan jo voiton puolella, eikä matkaa ollut enää paljoa. Pääsimme jälleen hankkimaan kunnon mutakuorrutuksen, kun edessä oli jälleen ryömintään verkon ali ja siellä ryömiessä pääsi tosiaan ottamaan lähituntumaa maahan ja muutama kastematokin siellä näkyi. Tämän esteen jälkeen olisi kyllä hyvä ollut saada muutama kuva, kun olimme yltä päältä mudassa. Seuraava este oli kuitenkin jälleen vesieste, niin pahimmat mudat sai huuhdottua pois. Esteellä ryömiä vedessä verkon ali kuivalle maalle.

Loikkimassa tuliesteellä

Tämän jälkeen jäljellä oli enää kaksi viimeistä estettä eli jäätankki ja sähköeste. Olin etukäteen katsonut videoita viime vuoden kisasta ja osa kisaajista oli sähköesteellä tipahtanut maahan saatuaan sähköiskun esteeltä. Odotin mielenkiinnolla, että olisiko isku tosiaan niin kova. Toka vikalla esteelle veden oli tarkoitus olla jääkylmää ja oli siihen kisan alussa kaadeltu jäitäkin, mutta ei se vesi tuntunut kovin paljon kylmemmältä mitä vesi oli siinä Eläintarhanlahdella. Sähköesteellä juoksin valmiiksi kyyryasennossa, mutta ei niistä mistään piuhoista mitään tullut. Sain ainoastaan tuntea kovan vesisuihkun, kun juoksin juuri letkunpitäjän edestä. Jälkeenpäin kuulimme, että sähköeste oli laitettu pois päältä jo melko alkuvaiheessa kisaa, kun kaksi miestä oli saanut sen verran pahan tällin esteeltä, että heidät oli viety sairaalaan.

Juoksemassa kohti ramppia

Toiseksi viimeinen este

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä fiilis! Oli hauska vetää kisa joukkueen kanssa, yksin en ehkä lähtisi tuon tyyppistä kisaa vetämään. Kisan jälkeen suihkuun mennessä huomasi hyvin, että iho oli vähän naarmuuntunut kisan aikana, kun polvia ja kyynerpäitä kirveli eli ehkä pitkissä kisaaminen olisi ollut parempi vaihtoehto :) Kiitokset vielä Sportyfeelle järjestelyistä!

Maaliin tulossa