Hirvihölkkä

Pari viikkoa kerkesin Vantaan maratonin jälkeen viettämään ennen seuraavaa kisaa. Maratonin jälkeisen viikon koitin ottaa kohtalaisen rennosti, mutta silti treeniä tuli vähän huomaamatta turhan paljon vaikka se olikin enimmäkseen kevyttä pk-treeniä. Sitä seuraavalla pidin puolestaan kolme lepopäivää ja jätin yhden suunnitellun treenin välistä, kun leposykkeet tuntuivat olevan koholla ja olo oli vetämätön. Tämä oli oikea päätös ja teki hyvää kropalle, seuraavana päivänä oli jo heti parempi olo. Maratonista palautuminen tuntui aika nopealta, maratonin jälkeisinä päivinä lähinnä vain pohkeet olivat vähän jumissa, mutta muuten ei oikein ollut lihaskipuja. Ilmeisesti jalat ovat alkaneet turtua tuohon rääkkiin, kun muistan että ensimmäisten maratonien jälkeen jalat olivat kipeinä helposti viikon verran ja kävely muistutti jotain pingviinikävelyä.

Maratomin jälkeen oli hyvä hetki palautella Linnanmäen valokarnevaaleilla

Myös brunssilla on tullut käytyä

Mutta nyt itse Hirvihölkkään. Tapahtumalla on sen verran hauska nimi, että pitihän tuonne nyt mennä :) Kisa käytiin Herttoniemessä, joten ei ollut pitkä matkakaan sinne. Matkoina oli tarjolla hölkkäsarjan vajaa 10 km ja kilpasarjan vajaa 15 km. Joten hölkkäsarja kuulosti vähän liian höntsäilyltä, joten päädyin sitten ilmoittautumaan kilpasarjaan vaikka ehkä oikeasti parempi vaihtoehto olisi ollut tuo lyhempi matka näin pian maratonin jälkeen. Kilpasarjassa juostiin sama reitti kolme kertaa ja hölkkäsarjassa reitti juostiin kahteen kertaan.

Olen myös käynyt kokeilemassa BMX-pyöräilyä Kivikon pyöräkrossiradalla

Alkuverran aikana jalat tuntuivat aika raskailta, ehkä osittain johtuen siitä, että ne olivat myös viikon ensimmäiset juoksuaskeleet. Mitään ennätysaikaa en uskonut juoksevani, joten en ottanut sinänsä kisasta mitään paineita. Kunhan nyt saisi vähän reippaamman juoksun tehtyä, niin voisi olla tyytyväinen itseensä. Keli oli sen verran vilpoista, että päädyin lähtemään juoksemaan pitkähihaisessa juoksupaidassa ja trikoissa. Juoksun aikana huomasin, että t-paita olisi ollut parempi ratkaisu, sillä sen verran lämmin reippaammin juostessa kuitenkin tulee. Kisan startti lähti loivaan ylämäkeen ja ensimmäisten satojen metrien aikana löytyi sitten sopiva juoksupaikka. Jonkin verran koitin peesailla muita juoksijoita, mutta vauhdin tuntuessa liian hitaalta suuntasin peesin ohitse. 10-20 metriä edellä meni pari juoksijaa, mutta näiden selkiä en saanut kiinni, joten päädyin juoksemaan heidän perässään välimatkan pysyessä aika samana. Alussa koitin rauhoitella suurimpia menohaluja, sillä edessä olisi vielä kuitenkin reippaasti kilometrejä. Kierroksen puolen välin jälkeen päästiin juoksemaan ylämäkeä ihan urakalla. Välillä oli sentään pätkä alamäkeä, mutta kierroksen loppupuoli oli selkeästi ylämäkivoittoista.

BMX-radalla

Toisen kierroksen puolen välin lähestyessä yksi startissa ohittamani nainen juoksi minut kiinni ja hänen hengityksensä kuulosti sen verran raskaalta, että päättelin hänen juoksevan lyhemmällä matkalla. Koitin tätä häneltä kanssa kysyä, mutta hän vain painoi eteenpäin katsomatta minua. Hänen kanssaan tuli oikeastaan koko loppu toinen kierros juostua, pari kertaa hän menitsi ohitseni, kunnen menin uudestaan ohi, kun vauhti tuntui vähän hidastuvan ja turhauduin myös siihen, että pienessä juoksutapahtumassa, jossa on tilaa juosta, niin pitää sitten kyynärpäitä käyttäen mennä ohitse vaikka oikeasti olisi hyvinkin tilaa ohittaa. Kerran tuo nainen myös kiilasi minut vähän sivuun juoksureitillä, joten aloin sitten pitämään enemmän oman juoksupaikkani puolia. Toisen kierroksen loppusuoralla hän sitten otti loppukiihdytyksen kohti maalia ja päädyin tässä jatkamaan omaa vauhtiani, sillä olisi vielä kuitenkin se yksi kierros juostavana. Tokalla kierrokselle myös edessä juosseet miehetkin kääntyivät maalisuoralle ja en nähnyt kenenkään edessä jatkavan kolmannelle kierrokselle.

Kävin viime lauantaina nauttimassa aurinkoisesta kelistä maantielenkin merkeissä

Kolmas kierros oli kaikista haastavin ja sain tehdä töitä vauhdin ylläpitämiseksi. En nähnyt ketään juoksevan edellä, eikä takanakaan näkynyt ketään. Kun sellainen tietynlainen kisapaine puuttui, niin vauhti ja syke alkoivat hivuttautua alaspäin. Tein itselleni tavoitteen, että pitäisi sykkeen edes yli 170:n, jottei menisi ihan löysäilyksi. Vikalla kierrokksella ylämäet alkoivat tosissaan hapottaa jalkoja ja kilometrivauhdit olivat selkeästi hitaampia. Eka kierros oli ollut kaikista nopein ja viimein oli selkeästi paljon muita kierroksia hitaampi. Kolmannen kierroksen puolen välin jälkeen alkoi tulla muutamia yksittäisiä hölkkäsarjalaisten selkiä vastaan. Tästä sain hieman lisäbuustia hetkeksi juoksuun. Viimein alkoi maalisuorakin häämöttää ja olin tainnut mäissä sen verran paljon hapottaa jalkoja, ettei mitään kovin kovaa loppukiriä irronnut.

Maantielenkillä, uusi mittari on toiminut hyvin!

Maalissa sain käteeni hirvihölkkä mitalin, kaikki maaliin tulleet osallistujat saivat sen. Tämän jälkeen kävin katsomassa tuloslistaa ja olin ollut ainoa osallistuja naisten kilpasarjassa, varsin helppo voitto! En tosin tiennyt tätä kisaan startatessani. Tulokset löytyvät täältä.

Hirvihölkän mitali ja pysti