Treeniä legendaarisella Gold's Gymilla

Se kuntosali täällä työmatkakohteessani, jossa on myös uima-allas, on yksi legendaarisen Gold's Gym -ketjun saleista. Ketju on kuuluisa etenkin siitä, että Arnold Schwarzenegger on treenannut yhdellä sen salilla. Eilen hankimme Gold's gymin salille day pass -kortin kymmenellä dollarilla, jolla sai treenata useamman kerran samana päivänä. Aamupäivällä kävin vetämässä pelkän uintitreenin ja illalla kävin siellä vetämässä salitreenin.

Täytyy myöntää, etten ole koskaan aiemmin nähnyt yhtä paljon aerobisia laitteita samassa tilassa. Tarjolla oli varmasti yli 100 aerobista laitetta ja suurin osa näistä oli juoksumattoja ja crosstrainereita. Yläkerrasta löytyi vielä lisää näitä laitteita ja tarjolla oli myös mahdollisuus katsoa samalla elokuvia pimennetyssä tilassa. Lisäksi löytyi omia saleja ohjatuille tunneille. Aamulla salilla näkyi vain kourallinen ihmisiä, mutta kuuden aikaan illalla väkeä oli runsaasti paikalla. Varmasti viikonlopun Halloween-juhlinnalla oli myös oma vaikutuksensa ruuhkaan maanantai-iltana, kun paikalliset tulivat hikoilemaan juhlinnan merkkejä pois.

Illalla salilla ollut porukka ei tosiaankaan edustanut perinteistä jenkkiporukkaa, vaan osa treenaajista oli todella pumpattuja ja ilmeisesti jotain muutakin tullut vedettyä kuin raejuustoa ja kaurapuuroa. Salilta löytyi myös erikseen naisille suunnattu treenisali, jossa oli hyvinkin rauhallinen meno verrattuna sekasaliin. Tiloina koko salikompleksi oli todella vaikuttava, näin iltatreenin aikana ainakin kaksi eri siivojaa, jotka kiersivät putsaamassa laitteita. Lisäksi myös hikipyyhkeitä oli tarjolla ilmaiseksi käyttöön. Näin on myös siellä salilla, johon liityin kuukaudeksi jäseneksi. Ilmaiset hikipyyhkeet ovat kyllä hyvä järjestely täällä ja sen voisi kyllä toivoa rantautuvat myös Suomeen joka salille.

Treeninä vedin itse lyhyen alkulämmittelyn crosstrainerilla ja sitten siirryin lihaskunnon pariin. Täällä jenkeissä ollessani olen uutena liikkeenä ottanut leuanvedot salitreeniohjelmaani, joten niitä tein pariin otteeseen, vastuksilla toki. Vielä on aika paljon matkaa, että pystyisin leuanvetoja tekemään ilman vastuksia. Mutta eiköhän tähän saada ahkeralla treenaamisella parannusta!

Gold's Gym -salikompleksi

Uintitreeniä

Täällä työmatkalla ollessani uintitreenin tekeminen on tuottanut vaikeuksia. Täällä on monia uimahalleja, mutta useimmat ovat vain koululaisten tai opiskelijoiden käytössä, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Tai sitten vaaditaan monen sadan dollarin vuosijäsenyyden hankkimista. Yhdessä parin työkaverin kanssa löysimme yhden kuntosalin yhteydesäsä sijaitsevan uima-altaan, jonne pääsee ilman jäsenyyttä ja jonka kertamaksu on inhimillinen. Tänään kävimme kokeilemassa kyseistä paikkaa. Allas ei ollut kovinkaan iso, pituutta oli sentään 25 metriä, mutta ratoja vain 4. Lisäksi vesi ei ollut perinteistä kloorivettä, vaan suolavettä.

Teki kyllä hyvää päästä reilun parin viikon tauon jälkeen uimaan. Yleensä olen pyrkinyt käymään 2-4 kertaa viikossa uimassa viime keväänä käydyn uimakurssin jälkeen. Tauosta huolimatta uinti kulki hyvin, osaltaan tähän saattoi auttaa tuo kloorivettä paremmin kelluttava suolavesi.

Uitua tuli yhteensä 3 km ja koko ajan sain olla yksin radalla. Vedin alkuverraksi 500 metriä vaparia ja tämän jälkeen neljää erilaista tekniikkaharjoitusta yhteensä 400 metriä ja sitten päälle 100 metriä normaalia vaparia. Tämän jälkeen toistin saman setin kokonaan uudestaan. Loppuun uin vielä kilometrin vaparia, kun odottelin työkavereitani siirtymään salilta uima-altaan puolelle. Tein myös tuon viimeisen uintikilometrin alkuun pari 50 metrin vetoa. Uimahallin sekunttikello oli pysähtynyt, joten näistä vedoista en saanut aikaa mitattua.

Matkalle mukaan otetut uimakamat

Yhteenveto vuoden 2012 kisoista

Tänä vuonna on tullut käytyä aiempia vuosia enemmän erilaisissa urheilukisoissa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että olen ottanut osaa myös lyhyiden matkojen juoksukisoihin sekä myös muiden lajien kisoihin. Tässä lyhyt yhteenveto tämän vuoden kisoista.

Toukokuu
Helsinki City Run (21,1 km): Aloitin ihan liian kovaa, jonka johdosta taistelin vatsakramppien kanssa maaliin saakka. Aika oli 1 h 50 min, johon olin pettynyt, sillä olin edellisvuoden maratonillakin juossut paremman puolimatkan ajan.

Extreme Run (16 km): Juoksin kilpasarjassa ja suoritin kaikki esteet (mm. autojen päältä juoksu, Vantaan joessa uinti, goljatin rappuset). Otin kohtalaisen varovaisesti esteet, sillä en halunnut pilata kesän urheilu- ja kisakautta loukkaantumisella. Kisa on hauska, mutta en ole varma haluanko enää uudestaan mennä. Kengät heitin menemään juoksun jälkeen, sen verran kärsineet ne olivat kaikesta mudasta yms. Aikaa meni n. 1 h 46 min.

Naisten kymppi (10 km): Ajanottoa Naisten kympillä ei ole, mutta sykemittari näytti maalissa aikaa 47,5 min. Juoksu oli rankka kovan alun takia, keskisykkeet olivat 180 tuntumassa ja maksimi 190.

Heinäkuu
Viikin vitonen (5 km): Näin lyhyttä matkaa en ollut aiemmin kisana juossut ja juoksu tuntui kyllä pahalta koko ajan, sen verran lujaa tuli mentyä omaan kuntotasoon nähden. Päivä oli kuuma ja pitkillä peltosuorilla ei varjoa pahemmin näkynyt. Loppuaika oli 22 min 12 s.

Elokuu
Helsinki City Maraton (42,2 km): Kauden pääkisa, jonka loppuaikaan olin tyytyväinen. Itse juoksu ei kuitenkaan tuntunut kovin hyvältä. Toisessa pohkeessa suonenvedot alkoivat jo ensimmäisellä kympillä ja toisen jalan etureisi alkoi myös kramppailemaan jo ennen puoliväliä. Pohjekrampit olivat sen verran kovia, että ensimmäistä kertaa oli kramppien takia tullut mustelmia jalkaan. Loppuaika oli 3 h 40 min.

Syyskuu
Tour de Helsinki (140 km): Ensimmäinen pyöräilykisani ja täytyy myöntää, että kyllä pelotti ajaa. Paljon näkyi kolareita ja päädyinkin pienen kolaroinnin jälkeen ajaa loput 100 km enimmäkseen yksin. Vauhti saattoi olla ryhmäajoa hitaampaa, mutta ainakin se oli itselleni paljon stressittömämpää ja helpompaa. Loppuaika oli 5 h 14 min.

Polkemassa TDH:ssa

Triathlon-sprintti: Työpaikan triathlon-kerhon järjestämä sprinttimatkan kisa (500 m/20 km/5 km). Pyörät saatiin järjestäjän toimesta lainaan, eli kenelläkään ei ollut mitään maantiekiitäjää alla, vaan kaikilla oli jonkinlaiset maastopyörät. Uinnin jälkeistä vaihtoa ei laskettu mukaan ja toinen vaihtoaika sisältyi pyöräilyyn. Kokonaisaikani oli 1.17.43 (uinti 9:34, pyöräily 44:34, juoksu 23:35).

Kaisaniemijuoksu (21,1 km): Päivän sää oli kohtalaisen lämmin ja aurinkoinen. Reitti koostui kolmeen kertaan juostavasta noin 7 kilometrin pituisesta kierroksesta, johon sisältyi paljon käännykisä ja jonkin verran mäkeä. Taisin aloittaa taas liian kovaa sillä vatsassa tuntui heti alun jälkeen ikävältä ja sykkeet olivat korkealla, eivätkä ne oikein laskeneet. Lopputuloksena oli 1.47 aika, johon olin pettynyt. Olin elokuussa juossut HCM:llä ensimmäisen puolikkaan aikaan 1.48 ja sykkeet olivat 10 pykälää alemmat kuin tässä Kaisaniemijuoksussa. Tästä voisi päätellä, ettei palautuminen ollut ihan kohdillaan kisapäivänä.

Rantakymppi (10,4 km): Kisassa tuli juostua alusta alkaen yli 170 sykkeillä ja loppua kohden tuli oltua tukevasti 180 sykerajan yläpuolella, eli mukavalta juoksun ei voi sanoa tuntuneen. Näillä sykkeillä pääsin aikaan 47 min 36 s ja maalissa oli fiilis, ettei olisi kovempaa voinut juosta.

Puistolajuoksu (7,55 km): Kisa oli tapahtumana ja juoksuna varsin onnistunut. Reitti oli hiekkatietä ja kohtalaisen tasaista, ja oli mukava juosta vaikka taas mentiin korkeilla sykkeillä. Maalissa olin ajassa 33 min 10 s.

Lokakuu
Espoon keskuspuistojuoksu (7 km): Tarkempi kuvaus löytyy täältä. Mäkinen reitti ja maaliin tulin ajassa 33 min 22 s.

Vantaan 1/2-maraton (21,1 km): Tarkempi kuvaus löytyy täältä. Kauden päätöskisa ja loppuaika oli 1:40:12.


Tällainen oli siis kisakauteni tänä vuonna, etenkin syksyn osalta kisoja on ollut tiiviisti, joten nyt on hyvä pitää vähän taukoa kisoista ja kerätä voimia ensi vuotta varten, jolloin onkin näillä näkymin odotettavissa enemmän muita kuin juoksukisoja.

Lajikokeilu: Piloxing

Vietän tosiaan nyt kuukauden verran aikaa Yhdysvalloissa ja tarkoitus on täälläkin urheilla. Mukaan pakkasin juoksuvaatteet, salivaatteet ja uikkarit. Lisäksi olen jo kerennyt joitakin uusia urheiluvaatteita shoppailemaan paikallisista kauppakeskuksista ja outleteista. Uudet juoksushortsit tuli täällä hankittua lähinnä sen takia, että olisi jotain sopivampaa asua hot jooga -tunneille kuin pitkät juoksutrikoot.

Hankintoja ensi kesän juoksutreenejä varten

Hotellista löytyy pieni punttisali, jossa on kaksi juoksumattoa, crosstrainer ja käsipainoja, sekä 12 metrin uima-allas. Näillä pärjäisin itsekin jos olisin täällä vain muutaman päivän tai viikon, mutta kuukauden pituisella ajanjaksolla on mukava päästä kunnolla treenaamaan. Tästä syystä liityin viikonloppuna kuukadeksi jäseneksi paikalliseen kuntokeskukseen, josta löytyy kunnon punttisali sekä erilaisia ohjattuja tunteja. Tarjolla on mm. bodypumppia, spinningiä, bodycombattia, zumbaa, joogaa sekä hot joogaa.

Eilen kävin kokeilemassa ennen bodypumppia piloxing-tuntia eli pilateksen ja nyrkkeilyn yhdistelmää. Tätä on myös joillakin suomalaisilla saleilla tarjolla, mutta en ole sitä aiemmin kokeillut. Kuntokeskuksen sivuilta löytyy piloxingista seuraavanlainen kuvaus: "Pilates and boxing moves into a fat torching, muscle sculpting, and core-centric interval workout, guaranteed to whip you into shape, using a class format that’s both fun and challenging. PILOXING blends the power, speed and agility of boxing with the beautiful sculpting and flexibility of Pilates. The use of weighted gloves adds to the workout by toning the arms and maximizing cardiovascular health."

Tuntia oli hauska käydä kokeilemassa, mutta odotin vähän rankempaa treeniä. Tunnilla tehtiin paljon varjonyrkkeilyn tyyppisiä lyöntejä ja hyppelyjä. Väliin oli upotettu pilateksesta tuttuja kehonhallinta liikkeitä seisten, näissä tuli huomattua ettei oma tasapaino ole ihan täysin kunnossa, joten sitäkin olisi hyvä tässä talven aikana treenata :) Tunnin lopussa tehtiin lattialla erityisesti vatsalihaksiin vaikuttavia kehonhallintaliikkeitä. Se täytyy vielä mainita, että jenkkivetäjillä on kyllä vähintään kaksinverroin enemmän energiaa kuin suomalaisilla.

Onneksi olin buukannut itseni vielä body pump -tunnille tuon piloxingin perään, niin sai kaikesta huolimatta tehtyä kunnon treenin. Olen viimeksi käynyt pumppi -tunnilla viime kesänä ja se kyllä tuntuu nyt lihaksissa. Muuten body pump -tunti oli samanlainen kuin suomalaisilla saleille, mutta täällä vetäjä ei pitänyt niin kovaa kuria tunnilla ja porukka vei kesken lihaskuntobiisien painoja ja lautoja takaisin paikoilleen ja välillä sai liikkeitä tehdessä varoa, ettei osu näihin tavaroiden kiikuttajiin.

Tuolla salilla on myöskin tarjolla juoksumattotunteja, joten ajattelin myös sellaisen käydä kokeilemassa täällä ollessani ja raportoin sitten täällä blogissa omat fiilikseni tunnista. Ennen tuolle juoksutunnille menoa koitan palautua ensin tämän päivän juoksulenkistä, eksymisen myötä suunnitellusta 1,5 tunnin lenkistä tulikin vahingossa 2,5 tunnin lenkki ja loppua kohden kyllä huomasi energioiden vähyyden ja nestevajeen. Olisi ehkä varmuuden vuoksi pitänyt ottaa vesipullo mukaan. Ehkä ensi kerralla sitten!

Kisaraportti: Puolimaraton Vantaalla

Kiirettä on hieman tämän viikon aikana pitänyt, joten on jäänyt kisaraporttikin kirjoittamasta viikon takaisesta puolimaratonista. Lähdin maanantaina reilun kuukauden työmatkalle ja täällä määränpäässä onkin riittänyt ohjelmaa aamusta iltaan ja myöskin 8 tunnin aikaeroon totuttautuminen on vaatinut myös veronsa.

Aiemmin kirjoittelinkin, että tavotteena puolikkaalla olisi 1.45 ajan alittaminen. Tähän tavoitteeseen pääsinkin, joten siihen oli hyvä päättää vuoden 2012 kisakausi! Juoksupäivän sää oli hyvä ja aurinkoinen, joten olosuhteiden puolesta oli hyvä lähteä juoksemaan. Ennen lähtöä kävin vähän lämmittelemässä ja tekemässä lyhyitä vetoja, ja juoksufiilis ei tässä vaiheessa kuitenkaan tuntunut älyttömän hyvältä. Tähän saattoi osaltaan vaikuttaa aiemmat epäonnistumiset puolimaratoneilla sekä tietynlaiset paineet saada nyt onnistunut juoksu tehtyä.

Juoksun startattua pari ensimmäistä kilometriä meni oman paikan hakemiseen, sen verran väkeä oli kuitenkin juoksemassa. Jalkojen osalta juoksu kulki mukavasti, ei muita kipuja tai vaivoja kuin vanhaa hermosärkyä vasemmassa pakarassa ja takareidessä. Vatsan osalta samaa ei voi sanoa, jotenkin oli etova olo koko juoksun ajan. Kuljetin juoksun aikana mukana omaa laimeaa urheilujuomaa noin 3 desin verran ja sitä aloin naukkailemaan 6 kilometrin jälkeen. Järjestäjien tarjoamiin juomiin en koskenut, joten aikaa ei kulunut juomapisteillä pysähtymisiin.

Oli jokseenkin erikoista juosta samaa aikaa jo pari tuntia juosseiden maratoonareiden kanssa, etenkin alussa kun oli enemmän ruuhkasta, niin nämä hitamaammat maratoonarit tuntuivat olevan vähän isomman massan tiellä. Toisaalta väljemmän juoksun osuudella tuntui hyvältä pystyä ohittelemaan juoksijoita vaikka nämä olivat lähes kaikki juurikin noita maratonin juoksijoita eikä puolikkaan juoksijoita.

Kisan reitti oli mielestäin toimiva ja ei kauhean suuria mäkiä. Sama reitti kierrettiin puolikkaalla kahdesti ja maratonilla neljästi. En tiedä olisiko itsestäni juoksemaan maratonilla neljää kertaa samaa reittiä.. Tykkään mieluummin juosta koko matkan eri reittä, tällöin matka tuntuu mielestäni useimmiten lyhyemmältä.

10 kilometrin jälkeen rupesin laskeskelemaan mahdollisia loppuaikoja ja jossain vaiheessa pohdin, että pienellä kiristämisellä 1.40 aika ei oli mikään mahdottomuus. Vauhdin kiristämiseen vatsani kuitenkin reagoi kivuilla, joten päädyin sitten yrittämään ylläpitää saman vauhdin millä olin ensimmäisen kierroksen juossut. Loppuaika maalissa oli 1:42:12, eli paljosta ei ole enää kiinni, että pääsee 1.3x -alkuisiin juoksuaikoihin puolikkaalla. Ensi vuonna olisi tarkoitus juosta ainakin 1-2 puolikasta.

Lajikokeilu: Saunayoga

Tykkään kokeilla aina silloin tällöin uusia lajeja ja monenmoista urheilu onkin tullut testattua laskovarjohypystä miekkailuun ja thainyrkkeilystä tankotanssiin. Erilaiset lajikokeilut tuovat mukavasti vaihtelua treenaamiseen :)

Keskiviikkona kävin kokeilemassa sauna-joogaa Elixian Salmisaaren keskuksessa. Lajista voi lukea enemmän täältä. Juoksu, pyöräily ja pitkät istumiset toimistotyön takia ovat kyllä jättäneet merkkinsä kroppaan eli vaikka venyttelen säännöllisesti useamman kerran viikossa, niin notkeaksi minua ei ole oikein koskaan voinut kuvailla. Kun pelkällä venyttelyllä en niinkään ole saanut lihaksia venytettyä ja paikkoja availtua, niin olen jo pidempään miettinyt että jooga voisi tuoda apua tähän. Olen joillakin jooga-tunneilla käynyt, mutta jotenkin en ole sitä ihan urheiluna kokenut sen rauhallisuuden takia. Kehonhuollon kannalta jooga voisi kuitenkin olla hyvä sisällyttää treenilajeihin. Joogaa on myös helppo tehdä ihan kotonakin esimerkiksi youtubesta löytyvien joogavideoiden opastuksella.

Olen aiemmin kokeillut myös hot joogaa eli joogaa, jota tehdään 38 -asteisessa huoneessa. Siihen verrattuna saunajooga-tunnilla tuli hikoiltua vieläkin enemmän, joten oma hikipyyhe ja iso vesipullo on hyvä olla mukana. Tuon sauna-jooga tunnin kesto oli puoli tuntia ja sen aikana tehtiin kuutta eri liikettä. Kaikki liikkeet tehtiin saunan lauteilla istuen ja lämpötila oli 50 asteessa. Niinkään treeniltä tunti ei tuntunut, vaikka lihaksissa hieman tuntuikin osassa liikesarjoissa. Enemmänkin koin saunajoogan palauttavana ja rentouttavana harjoituksena. Tunnilla meitä oli ohjaajan lisäksi vain 4, joten saunassa oli mukavasti tilaa tehdä noita liikkeitä. Täydemmillä tunneilla voisi olla välillä vähän turhan ahdasta ja saada naapurien hiet päällensä.

Kokeiluna saunajoogaa voi kyllä suositella, mutta en usko että itse enää uudestaan menen. Jos saunajoogaa vertaa hot joogan, niin jälkimmäisestä tykkäsin itse enemmän ja todennäköisesti nyt tulevan talven aikana tulee jollakin hot jooga -tunneilla käytyäkin.

Kuva täältä

Kisakauden päätös sunnuntaina

Sunnuntaina on edessä tämän vuoden kisakauden päätös. Olen menossa juoksemaan Vantaalle puolikkaan. Elokuussa juostun Helsingin maratonin jälkeen arvoin pitkään, että minkä matkan menen Vantaalle juoksemaan. Vaihtoehtoina oli siis joko maraton tai puolikas. Päädyin puolikkaaseen sen takia, etten ole siinä vielä tällä kisakaudelle kovin hyvin onnistunut eli toisin sanoen en ole saanut itseäni tyydyttäviä tuloksia aikaseksi. Lisäksi puolikkaaseen valmistauminen ei vaadi niin pitkää aikaa verrattuna maratoniin. Maratonilla olisi mahdollista ehkä saada nyt vain pieni aikaparannus verrattuna elokuussa juostuun maratoniin, joten tästäkin syystä päädyin jättämään maratonin juoksemisen vasta ensi vuoteen. Silloin onkin tavoitteena karistaa useita minuutteja ajasta pois!

Tänä vuonna olen juossut kaksi puolikasta, toisen toukokuussa Helsinki City Runilla ja toisen syyskuussa Kaisaniemijuoksussa. Molemmissa lähdin omaan kuntotasooni nähden liian kovaa liikkeelle ja varmaankin tästä johtuen sain erilaisia vatsakramppeja, jotka sitten hidastivat vauhtia ja estivät nesteen nauttimisen juoksun aikana. Kaisaniemijuoksun kohdalla en myöskään ollut kovin paljoa keventänyt treenejä, jonka takia en täysin palautuneessa tilassa juossut tuota puolikasta ja sen huomasi juoksun aikasista korkeista sykkeistä. HCR:llä juoksin aikaan 1:50 ja Kaisaniemessä 1:47. Nyt elokuun maratonilla juoksin 3:40:24 tuloksen (ensimmäinen puolikas meni aikaan 1:48:XX) ja tämän perusteella olisi todennäköistä, että minun pitäisi päästä parempiin tuloksiin puolimaratoneilla, mutta saa nähdä kuinka sunnuntaina käy!:)

Tämän viikon valmistautumiseen kuuluu lähinnä kevyttä treeniä ja lepoa sekä ravinnosta huolehtimista. Mitään sen kummempaa hiilaritankkausta en erityisemmin tällä kertaa ajatellut tehdä.

Urheiluvammoja ja niiden hoitoa

Kuten ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsinkin, niin en ole täysin säästynyt urheiluvammoilta. Kerron tässä hieman tarkemmin kahdesta sitkeästä vaivasta, jotka olen juoksun harrastamisen aikana kohdannut.

Muutama vuosi sitten sain maratonia juostessani juoksijanpolven. Vaiva oli kohdallani hyvin sitkeä ja esti urheilun useamman kuukauden aikana, pahimmillaan en voinut juosta edes puolta kilometriä ilman polven ulkosivulle ilmaantuvaa vihlovaa kipua. Levolla vaiva meni kuitenkin lopulta ohi, kunnen se uusiutui vuotta myöhemmin. Selvästi pelkkä lepo ei ollut riittävä hoitamaan tätä vaivaa, joten tällä kertaa hakeuduin fysioterapeutin vastaanotolle. Oikeilla venytyksillä ja jumpilla sain tuon polvikivun hoidettua ja nykyään olen pystynyt pitämään sen kurissa. Erityisesti ulkoreiden venytys on minulle ollut se avain juoksijanpolven hoitamiseen ja uusimisen estämiseen.

Sitten toiseeen urheiluvammaani, joka on ollut juoksijanpolvea vähän vaikeammin hoidettavissa ja edelleen vaivaa sitkeästi. Tämänkin vaivan sain hankittua maratonjuoksun tuliaisena. Noin puolitoista vuotta sitten Tukholman maratonilla minulla kipeytyi vasemman pakaran ja ylätakareiden alue. Ajattelin kivun olevan vain lihaskipua ja en sitä sen pahemmin kesän aikana murehtinut. Joskus pitkillä lenkeillä se antoi itsestään elonmerkkejä, muttei kumminkaan estänyt mitään urheilua. Juoksin viime vuonna Tukholman lisäksi vielä kaksi muuta maratonia ja todennäköisesti rasituksesta johtuen pakaran ja takareiden kipu paheni entisestään. Etenkin pitkät istumiset pahensivat tilannetta entisestään, ja näin toimistotyöntekijänä pitkät istumiset ovat tulleet tutuiksi. Kipu alkoi myös säteillä alemmas jalkaan, aina polveen ja etusääreen saakka.Tammikuussa kipu paheni sen verran, että tarvitsin särkylääkkeitä pystyäkseni istumaan töissä. Tässä vaiheessa menin tämän vaivan takia ensimmäisen kerran työterveyslääkärille, jolta sain lähetteen OMT-fysioterapiaan. Fysioterapeutti tuli siihen tulokseen, että vaivan aiheuttaja olisi kireä pakaran alueen lihas, joka painaa hermoa. Kävin OMT-fysioterapeutin vastaanotolla 3 kertaa ja tästä jäi käteen kasa erityisesti pakaran aluetta vahvistavia jumppaliikkeitä sekä erilaisia kokeilua kivunlievityksessä, kuten akupunktio ja kinesioteippaus.

Tein ahkerasti noita jumppaliikkeitä sekä erilaisia venyttelyjä ja vaiva lievittyi sen verran, että pärjäsin työpäivät ilman särkylääkkeitä. Kipu ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaan oli välillä pahempi. Kävin viime kevään aikana vielä uudemman kerran työterveyslääkärillä ja valikoin sieltä lääkärin, joka oli erikoistumassa ortopediaan. Mitään tarkkaa diagnoosia ei tälläkään kertaan tullut, vaan ohjeeksi tuli tehdä erityisesti jalan ulko- ja sisäkiertoliikkeitä, jotka vahvistaisivat pientä pakaralihasta. Lisäsin jumpparepertuaariini lisää liikkeitä. Koitin myös ahkerasti googlettaa tuota vaivaani ja etsiä erilaisia keinoja sen hoitoon. Kokeilin muun muassa kylmä-kuumahoitoa, hieronnassa käyntiä ja tennispallo-sukka -viritelmällä hieromista. Edelleenkään kivuttomia päiviä ei tullut vastaan.

Kyselin jokin aikaa sitten yhdeltä suvussani olevalta ortopediltä, että mistä tuo kipu voisi johtua ja hän totesi, että se vaikuttaa selkäperäiseltä, mahdollisesti välilevyn pullistumasta, kun kipu kerran pahenee pitkissä istumisissa. Periaatteessa sille ei kuulemma kannata ainakaan tällä hetkellä tehdä mitään, kun kerran pystyn kaikenlaisia urheilusuorituksia tekemään ja kohtalaisen vähäisellä särkylääkityksellä pärjäämään.

Viime perjantaina päädyin kokeilemaan kiropraktikkoa ja hän sanoi myös tuon jalkakivun johtuvan välilevyn pullistumasta alaselän alueella. Periaatteessa sillä ei kai voi erityisemmin mitään tehdä, jotta se tulisi kuntoon. Oireita voidaan kuitenkin hoitaa ja estää selän menemistä vielä huonompaan kuntoon. Hoitokeinoihin kuuluisi erityisesti keskivartalon lihasten vahvistaminen, ylipainon välttäminen ja säännöllinen käynti kiropraktikolla. Kiropraktikon tekeminen selän ruksauttelujen jälkeen kipu jalassa oli jonkin verran lievittynyt, muttei täysin kadonnut. Kävin eilen uudestaan saman kiropraktikon vastaanotolla ruksautettavana ja tänään tuntuu taas paremmalta. Pitää kuitenkin tässä vielä seurailla, että miten tuon jalan kiputila kehittyy ennen kuin voi mennä takuuseen, että säännöllinen kiropraktikolla käynti on avain tämän vaivan hoitoon ja kurissa pitämiseen.

Kisaraportti: Espoon keskuspuistojuoksu 7.10.

Tässä hieman raporttia eilisestä juoksukisasta. Kävin juoksemassa Tuomarilan Urheilijoiden järjestämän Espoon keskuspuistojuoksun. Naisten yleisessä sarjassa matkana oli 7 km, kun taas kaikissa miesten sarjoissa ja kuntosarjassa oli matkana 8 km. Vähän ihmetytti kyllä, että miksi naisille oli laitettu eri pituinen reitti. Olen paljon juossut pitkiä matkoja, joten on ollut tänä vuonna hyvää vaihtelua juosta näitä lyhyempiä kisoja ja ne ovatkin yleensä itselleni rankempia, kun koko matka mennään korkeilla sykkeillä ja puuskuttavalla hengityksellä eli toisin sanoen omien mukavuusalueiden ulkopuolella.

Itse reitti tuolla keskuspuistojuoksussa oli todella mäkinen ja rankka. Joissakin hyvin jyrkissä nousuissa mietin juoksun vaihtamista kävelyyn, mutta päädyin kumminkin töpöttelemään lyhyillä askeleilla kaikki mäet. Sykkeet tuppasit nousemaan jokaisen mäen jälkeen reippaasti yli 180, joten piti nousujen jälkeen vähän tasailla sykkeitä kevyemmällä juoksulla. Juoksun aikana mulla aukesi kahdesti kengännauhat, vaikka olin ne tuplasolmuilla varmistanut, ehkä en ollut niitä sitten tarpeeksi kireälle vetänyt, niin ne pääsivät sitten avautumaan. Ihan hyvä, ettei kyseessä oli itselleni erityisen tärkeä kisa, sillä muuten olisi harmittanut kengännauhojen sitomiseen kuluvat sekunnit.

Siinä vaiheessa, kun käännyin tuolle naisten 7 kilometrin reitille, niin en nähnyt ketään muuta juoksijaa menevän edelläni enkä takanani. Koitin välillä vilkuilla taakse, että tuleeko sieltä ketään, mutten nähnyt ketään tulevan. Jotenkin tällainen kilpailutilanteen puuttuminen sai aikaan sen, että otin vähän löysemmin ja en puskenut itseäni ihan äärirajoille. Loppuaika juoksussa oli 33 min 20 s, joka oli ihan ok tulos noin mäkisessä maastossa ja se riitti toiselle sijalle omassa sarjassani. Voittajan aika oli alle puoli tuntia, joten se selittää miksen nähnyt ketään edessäni juoksemassa. Tasaisemmassa maastossa olisin ehkä pystynyt juoksemaan lähemmäs 30 minuuttiin. Viikkoa aiemmin juoksin Puistolajuoksussa 7,55 km matkan ajalla 33 min 10 s.

Palkintopokaali toisesta sijasta

Tästä se alkaa

Olen pitkään miettinyt blogin perustamista ja nyt viimein päätin sen tehdä. Tarkoitus olisi kirjoitella erityisesti juoksuun, triathloniin ja muuhun urheiluun sekä yleisesti hyvinvointiin liittyviä kokemuksia.

Taustatietoina, että olen 26-vuotias helsinkiläinen, joka on jäänyt urheiluun koukkuun jo vuosia sitten. Kaikista lajeista erityisesti juoksu on ollut itselleni se tärkein laji, ja useita kisoja on tullut tahkottua viime vuosina. Yhteensä olen tällä hetkellä juossut 11 maratonia ja 4 puolimaratonia sekä lisäksi paljon lyhyempiä matkoja. Kuten ehkä arvata saattaa, niin en ole juoksumäärilläni täysin välttynyt erilaisilta jalkavaivoilta. Mutta niinhän se menee, ettei urheilija tervettä päivää näe ;)

Vaikka olenkin juoksua harrastanut jo useita vuosia, ensimmmäisen maratonini juoksin elokuussa 2006, niin vasta tämän vuoden keväällä aloin kiinnittää enemmän huomiota juoksutreenien laadukkuuteen ja vaihteluun sekä myös juoksuasentoon. Aiemmin olin lähinnä juossut amatöörimäisesti aika lailla kaikki lenkit samalla vauhdilla riippumatta lenkin pituudesta ja lisäksi myös aivan liian korkealla sykkeellä. Toki tälläkin keinolla saatu juoksutuloksia paremmiksi, mutta kehitys on ollut hidasta. En myöskään ole aikaisempina vuosina kovin määrätietoisesti tähdännyt parempiin tuloksiin, vaan tavotteenani on ollut, että kerran tai pari vuodessa pystyisin juoksemaan maratonin ilman sen kummempia aika tavoitteita.

Juoksutreenien järkevöittämisen lisäksi olen aktiivisesti alkanut tänä vuonna myös treenaamaan uintia ja pyöräilyä, ja jonkinlaisiin leikkimielisiin triathlon-kisoihin/kokeiluihin tuli myös menneenä kesänä osallistuttua. Treenien monipuolistamisen myötä huomasin, että pystyin treenaamaan määrällisesti aiempaa enemmän ja silti oloni oli samalla myös virkeä. Juoksutreeni yksinään on kohtalaisen kuluttavaa ja yksipuolista, joten omalla kohdallani olen kokenut useamman lajin treenaaminen todella mielekkääksi!

Kuvassa juoksemassa pinkissä paidassa ja mustissa shortseissa