Pisin pitkä

Amsterdamin maraton alkaa kovasti lähestyä, enää vain kolme kokonaista viikkoa jäljellä aikaa hioa kunto kohdilleen. Tämän päivän treeniohjelmaan oli kirjattu pisin pitkä eli 30-36 kilometriä. Kun olo on ollut viime aikoina vähän vetämätön, niin olen nyt pitänyt treenit kohtalaisen kevyenä ja maratonille saakka suunnitelmissa on noudattaa tarkkaan meille laadittua juoksuohjelmaa, eikä höntyillä liikaa joka suuntaan, jota olen ehkä vähän turhankin paljon harrastanut. Niinä päivinä kun tälle viikolla on ollut kirjattuna palauttava lenkki/lepo, olen valinnut levon. Etenkin alkuviikosta olo oli yhä normaalia väsyneempi ja myös hengästyin paljon normaalia helpommin. Tiistaina kävin verikokeissa ja sieltähän löytyikin selitys vetämättömälle ololle, hemoglobiini oli tullut yli 20 pykälää alemmas siitä mitä se normaalisti on ollut ja myös hemoglobiiniin liittyvät muut arvot olivat alhaalla. Nyt kokeillaan josko lisäraudalla ja vitamiineilla saataisiin lukemat nousemaan takaisin normaalille tasolle ja sen jälkeen vasta ruvetaan tarvittaessa tarkemmin selvittelemään syytä tuohon hemoglobiinin laskuun. Oli sinänsä mukava saada tietää, etten ollut täysin kuvitellut näitä epämääräisiä oireitani ja ettei kuntoni ole yhtäkkiä muuttunut sohvaperunan tasolle.

Nyt loppuviikosta olo on ollut jo huomattavasti virkeämpi ja mieli on tehnyt myös kovasti urheilemaan, joka on kyllä hyvä merkki :) Pari viikkoa sitten työpäivän jälkeen ei oikein virtaa riittänyt mihinkään muuhun kuin kotona makoiluun ja työpäiväkin oli vaikea jaksaa läpi. En oikein tiedä kuinka nopeasti lisärauta alkaa vaikuttaa, mutta ilmeisesti yhdessä se ja lepo, ovat tehneet olosta jo nyt virkeämmän ja myös  havaitsemani alakuloisuus on poistunut. Alkuviikon olotilan vallitessa viikonlopulle merkattu pisin pitkä kuulosti täysin mahdottomalta, mutta loppuviikkoa kohden oloni kuitenkin parani sen verran, että aloin suorastaan odottamaan että pääsisin juoksemaan pitkää hidasta lenkkiä ulos. Alun perin minun oli tarkoitus tänään mennä juoksemaan kisaa Puistolajuoksuun, mutta tuntui, ettei tällä hetkellä olisi ollut paukkuja juosta hyvää aikaa kisassa, joten päädyin jättämään sen välistä ja menemään juoksemaan pitkän lenkin.

Eväät pisimmälle pitkälle: vettä ja energiakarkkeja

Tänään aamiaisen jälkeen lähdin juoksemaan pisintä pitkää, varmuuden vuoksi päätin juosta sen sellaisena lenkkinä, että sitä olisi tarvittaessa mahdollista lyhentää mikäli ei juoksu ei olisikaan enää ensimmäisen kympin jälkeen maistunut. Pitkät lenkit juoksen yleensä ilman vettä tai geelejä, mutta nyt otin tälle megapitkikselle mukaan vettä ja energiakarkkeja. Viime yön myrsky oli mennyt ohitse ja sää suosi pitkää lenkkiä, aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä.

Lenkin aikana koitin pitää sykkeet alhaalla ja olla välittämättä vauhdista. Lenkkireitin mietin sellaiseksi, että liikennevaloja olisi mahdollisimman vähän. Suurin osa lenkkireitistä oli myös hiekkatietä, joka sopii hyvin tällaiselle pitkälle lenkille. Kovemmat lenkit ja kisat juoksen mieluummin kovemmalla alustalla. Juoksu tuntui kulkevan hyvin, sykkeet pysyivät maltillisena ja jalat tuntuivat hyviltä. Puolentoista tunnin juoksemisen jälkeen aloin syömään niitä mukaani ottamiani energiakarkkeja aina 1-2 kilometrin välein. Otin aina yhden kerrallaan ja sitten päälle vettä. Juostessa, tai no ainakin noilla hitailla lenkeillä, energiakarkit eivät ole ärsyttäneet vatsaa ja tämä varmasti johtuu siitä, että yhden karkin annoskoko on sen verran pieni. Ehkä sitä voisi jossain välissä uskaltautua kokeilemaan myös geelejä juostessa.

Tällä viikolla on saanut lenkille laittaa vähän enemmän vaatetta päälle (Kuva: Matti Peltola)

Hidas juokseminen oli suorastaan nautinnollista tänään, kuuntelin musiikkia ja katselin luontoa sekä nautin auringonpaisteesta ja sen tuomasta energiasta. Vauhti tuntui kyllä vähän hitaalta ja mieli olisi tehnyt juosta kovempaa. Nyt juoksu muistutti enemmän ehkä hölkkäilyä kuin juoksua. Puolen välin tienoilla sain hyvät lisätsempit yhdeltä vanhalta mieheltä, joka ohitti minut polkupyörällä ja huuteli minulle, että hyvin menee :) Hymyillen kiitin tätä miestä, pienillä teoilla voi välillä saada hyvän mielen toiselle.

Missään vaiheessa ei oikein tullut sellaista fiilistä, että olisinpa jo kotona. Virtaa riitti läpi juoksun ja jalatkaan eivät pistäneet pitkälle lenkille vastaan. Tämä lenkki vahvisti uskoa siihen, että kolmen viikon päästä on mahdollista juosta hyvä aika maratonilla. Kuukausi sitten tuntui, että kuntoni oli noususuunnassa ja treenit kulkivat todella hyvin. Juoksin uuden ennätyksen 10 kilometrin matkalla, poljin pisimmän pyöräilylenkkini, juoksin työpäivän päätteeksi 20 kilometrin lenkin maratonin tavoitevauhtia yms, mutta sitten meno muuttuikin tahmeaksi ja Vuosaarijuoksussa juostu puolimaraton taisi sitten sinetöidä tarpeen keventää treenejä. Olen jo aiemminkin tunnistanut, että levon suhteen minulla olisi kehittämisen varaa ja jatkossa aionkin kehittää tätä osa-aluetta.

Lenkin tiedot. Vauhti ei päätä huimaa, mutta tulipa juostua elämäni pisin lenkki!

Tämän päivän lenkistä jäi erittäin hyvät fiilikset, lenkin jälkeen en myöskään ollut erityisemmin poikki. Syke nousi lenkin loppua kohden, kuten minulla yleensä pitkillä lenkeillä käy, mutta keskisyke pysyi silti kohtuullisen alhaalla. Lenkin keskisykkeeksi tuli 137 ja matkaa kertyi 31,2 km (keskinopeus oli 5:58 min/km). Huomenna on sitten tiedossa lepoa tai korkeintaan vain jotain kävelylenkkiä :)

Vielä viikko sitten tarkeni näissä vaatteissa juosta, kuva Rantakympin juoksusta. Ja tässä näen itsekin selkeästi pari kehityskohdettua juoksuasennon parantamiseen :D (ai miten niin ne jalkaterät kääntyy ulospäin...)

 

Rantakymppi Espoossa

Lauantaina aamulla kävin Adidasheimon-treeneissä, alkuun juoksimme auringonpaisteessa noin kolme varttia kevyttä juoksua. Tämä oli viikon ensimmäinen lenkkini ja se tuntui erittäin hyvältä, kroppani oli suorastaan janonnut juoksua. Lisäksi hymyä huulille toi jalassa olleet uudet Adidaksen boostit, askel tuntui kevyeltä ja kengät tuntuivat kevyiltä ja hyviltä jaloissa. Pirtäestä väristä myös plussaa!

Uudet pinkit Adidaksen Boostit

Lenkin päälle teimme vähän kuntopiiriä, jossa tehtiin itselleni uusia liikkeitä ja sen kyllä huomasi sitten seuraavana päivänä. Kuntopiirin päälle vielä dynaamiset venyttelyt ja näin oli lauantaipäivä saanut hyvän alun :) Loppupäivän lähinnä lepäilin ja koitin olla rasittamatta itseäni liikaa.

Kisakeskus Otahallilla

Kisakeskusta

Sunnuntaina oli sitten jälleen kisaa vuorossa, tällä kertaa oli tiedossa 10,1 kilometrin kisa Espoon Rantakympillä. Olen kyseisen kisan juossut kolme kertaa aiemmin ja vaikkei reitti nyt ole kauhean nopea, niin on se silti kiva kisa ja siellä näkyy paljon tuttuja, sillä Aallon alumni pääsee ilmaiseksi juoksemaan sinne, joten monilla tutuilla on alhaisempi kynnys tulla juoksemaan. Nytkin yksi kaverini osallistui elämänsä ensimmäiseen juoksukisaan ja nyt jo pohtii seuraavaa kisaa :)

Maali oli Otaniemen urheilukentällä

Juoksijoiden maaliintuloa seuraamassa. Tänä vuonna kisasta saatu paita oli tuo hailakan vihreä paita, ei nyt ihan oma lemppariväri..

Siirtymiset kotoa kisapaikalle hoidin fillarilla ja poljin tosi kevyillä vaihteilla, ettei jalat rasittuisi liikaa ennen kisaa. Noin puoli tuntia ennen starttia lähden lämmittelemään. Keli oli sen verran lämpöinen, että päädyin juoksemaan shortseissa ja t-paidassa. Lämmittelyn aikana tuntui, ettei juoksusta oikein olisi tulossa mitään. Tuntu oli tahmeaa, vaikka sykkeet olivat maltilliset ja vauhti hyvä sykkeisiin nähden. Ajattelin, että se johtuu vain siitä ettei kroppa ole lämmennyt. Kun parinkaan kilometrin jälkeen olotila ei ollut parantunut, niin aloin miettimään että pitäisikö juoksukisa jättää välistä. Myös kylkeen alkoi pistää ja vaihdoin sitten hetkeksi juoksun kävelyksi. Koitin tsempata itseäni ajattelemalla, että kymppi matkana ei ole pitkä ja voin vaikka hölkätä sen ja vähän niin kuin annoin itselleni luvan ottaa kisan löysemmin. Vaihdon kävelyn takaisin juoksuun ja otin muutamat lyhyet vedot, juoksu alkoi tuntumaan vähän paremmalta. Verraa kertyi yhteensä 4 kilometrin edestä ja sitten aloinkin siirtymään kohti lähtöaluetta.

Maalissa sai juomapullon ja kassin sponssorituotteita

Startissa jälleen porukkaa ympärillä lähti kiskomaan kovaa vauhtia ja koitin keskittyä vain omaan vauhtiin, vähän henkisesti olin ajatellut juoksevani 4:30 min/km -vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni kuitenkin aikaan 4:11, olotila tuntui kuitenkin hyvältä ja vähän tuli uskoa taas siihen, että pystyn yhä juoksemaan kohtuullista vauhtia. Seuraavat kilometrit menivät aikaan 4:14, 4:17 ja 4:22. Porukkaa meni ohi jonkin verran tasaiseen tahtiin, kaikki olivat kuitenkin onneksi miehiä. Juostessa alkoi tuntumaan siltä, etten jaksaisi loppuun saakka. En ainakaan tällä vauhdilla. Koitin taas sysätä negatiiviset ajatuksen syrjään ja keskittyä, että juoksen ainakin puoleen väliin. Vitosen jälkeen ajattelin, että enää alle puolet jäljellä jne. Kuudennen kilometrin kohdalle osui pitkä mäki ja se tukahdutti yritykseni ylläpitää vauhtia. Tässä kohdin tulikin juostua kisan hitain kilometri, 4:49.

Maaliin tulleita juoksijoita

Jalkoja en saanut juoksussa niin hapoille kuin Midnight Runissa muutama viikko sitten, toisaalta en myöskään uskaltanut puskea kroppaani liikaa äärirajoille, kun pelko ylirasituksesta vähän painoi takaraivossa. Koitin keskittyä siihen, että ylläpitäisin vauhtini, enkä antaisi sen hyytyä, ja myös siihen, että hengitys kulkisi. Toisen puoliskon kilometrit olivat ensimmäistä puoliskoa paljon hitaammat. Kaksi kilometriä ennen maalia ensimmäinen nainen ohitti minut, huomasin että hän spurttasi ohitseni, mutta jäi sitten kymmenen metrin päähän juoksemaan. Parempana päivänä olisin kiristänyt vauhtiani ja yrittänyt saada hänet pysymään takanani, mutta sunnuntaina en siihen pystynyt. Maalissa kello pysähtyi aikaan 45:14 eli ei nyt mikään katastrofaalisen huono aika, mutta ei nyt mikään hyväkään. Lähtökohtiin nähden olen kuitenkin ihan tyytyväinen tuohon tulokseen ja odotin paljon huonompaa aikaa. Loppuaika oli pari minuuttia hitaampi kuin kolme viikkoa sitten Midnight Runilla. Sunnuntain kisan keskisyke oli 175 ja maksimi 185.

Juoksunumero

Tuloslistalla näytän olevan sijalla 13, mutta edelleni naisten tuloslistaan on eksynyt ainakin kolme miestä. Hävisin näköjään kuudella sekunnilla sille naiselle, joka ohitti minut.

Tuloslista, muutama mies eksynyt vähän väärälle listalle vai kuinka monta naista tunnetta nimeltä Sebastian, Jaakko tai Alpo?

Palautumista ja pyörän säätöä

Vähän taukoa ollut blogin kirjoittamisessa ja syy tälle on, etteivät treenit ole oikein kulkeneet Vuosaarijuoksun jälkeen. Palautuminen siitä on ollut tahmaista ja ehkä vähän ylirasituksen puolelle on tullut mentyä. Nyt olen koittanut kaivaa itseäni kuopasta ylöspäin, jotta olisi mahdollista vielä lähteä hakemaan aikaparannusta ensi kuun Amsterdamin maratonilla. Kun on tottunut tekemään paljon määrää, vaatii aika paljon itsekuria olla menemättä lenkille ja antaa kropalle lepoa. Etenkin kun kelit ovat vielä olleet hyvät, niin ne ovat houkutelleet lähtemään ulos. Täysin liikkumatta en ole kuitenkaan ollut, työmatkat olen edelleen fillaroinut ja jotakin on tullut urheiltua, kuten parit futispelit, muutamat lenkit, pari uintia ja pari salikertaa. Määrä on kuitenkin paljon vähemmän mihin olen tottunut. Vuosaarijuoksun jälkeisellä viikolla pidin 4 lepopäivää ja sunnuntaina sitten turhauduin ja kävin juoksemassa pitkästä aikaa pitkän lenkin oikeasti alhaisilla sykkeillä. Juoksu tuntui hyvältä ja helpolta, oli ihanaa juosta helppoa vauhtia auringonpaisteesta nauttien. Koska lenkki tuntui kulkevan niin hyvin, niin ajattelin olevani taas jo iskussa palaamaan takaisin treenirutiineihini. Maanantain aloitin reippaasti käymällä tekemällä 45 minuutin salitreenin työpaikan salilla. Töistä fillaroin pelaamaan futista 1,5 tunniksi. Jo ennen kuin olin saanut nappikset jalkaan, tuntui ettei kroppa ole ihan iskussa ja koitin sitten ottaa kauden viimeisen futispelin aika iisisti. Välillä tuli kuitenkin otettua kovempia spurtteja. Illalla nukkumaan mennessä tunsin, ettei kroppa todellaan ole palautuneessa tilassa. Sinänsä väsytti, mutta uni ei tullut ja sydän tuntui tykyttelevältä. Univaikeuksia oli ollut jo edellisellä viikolla, mutta tuota tykyttelyä ei ollut vielä ollut. Mitään uusia oireita nämä eivät itselleni olleet, vaan on niitä joskus aikaisemminkin ollut. Lepo ja kevennetyt treenit ovat auttaneet tällöin. Kun intoa on liikaa, niin helposti homma lähtee vähän lapasesta ja levon merkitys unohtuu. Maanantain jälkeen pidin useamman lepopäivän, vaikka mieli olisi tehnyt laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ovesta ulos juoksemaan aurinkoiseen keliin.

Näillä keleillä kelpaisi ulkoilla

Kun on tottunut liikkumaan, niin tuntuu yllättävän vaikealta vain levätä. Jotenkin vaikka tietää levon olevan hyväksi, niin silti omatunto kolkuttaa ja tulee vähän saamaton olo. Aurinkoisten kelien aikaan myös mieli haikailee jatkuvasti ulos raikkaaseen ilmaan. Olen kuitenkin koittanut nyt jotenkin hyödyntää tämän lepoajan, kävin pitkästä aikaa hieronnassa ja olen koittanut lukea enemmän. Myös käyttöpyöräni korjaamisen parissa olen viettänyt aikaa. Viime viikolla yhtenä aamuna töihin polkiessa meni takakumi. Vaihdoin illalla uuden sisäkumin, mutta jo heti seuraavana päivänä takarengas oli taas tyhjä. Huomasin, että ulkorengas alkoi olla niin vanha ja hapertunut, ettei mikään ihme että sisäkumit paukkuivat. Ei muuta kuin pyöräkauppaan ostoksille. Ensimmäisestä kaupasta ei sopivaa rengasta löytynyt, mutta ostin kuitenkin parit sisäkumit sekä uudet jarrupalat, kun entisissä takajarruissa ei oikein ollut juuri mitään jäljellä. Ajattelin, että opettelenpa nyt sitten samalla jarrupalojen vaihdon. Tekemällä oppii vai miten se nyt on. Toisestakaan pyöräkaupasta ei rengasta meinannut alkuun löytyä, kuulemma seuraavalla viikolla olisi tullut lisää renkaita. Jostain myyjä kuitenkin keksi tarjota mulle renkaaksi sellaisen version, joka kestää nastojakin, hintaa toki oli vähän enemmän. Halusin pyörän kuntoon mahdollisimman pian, niin tuolla renkaalla sitten mentiin.

Vähän lukemista

Maantiepyörä sai uudet juomapullotelineet, nyt on samaa paria

Viikonloppuna tuli havaittua, ettei musta taida ihan pyörämekaanikkoa tulla. Välillä meinasin heivata työkalut ikkunasta alas, kun en saanut vain osia pelittämään haluamallani tavalla. Renkaan ja sisäkumin vaihto on sinänsä perushommaa ja siinä tiedänkin mitä tehdä, vaikken kauhean nopea olekaan. Uutta rengasta en tosin alkuun meinannut saada vanteelle millään, ja jouduin sen kanssa vähän pusertamaan. Takajarrupalat näyttivät simppeliltä ja myös katsoin jonkun youtube-videon jarrupaloista ennen vaihtohommaan ryhtymistä. Toisen puolen sain helposti paikoilleen, mutta toinen puoli olikin sitten ongelmallisempi. Kaikki osat eivät millään mahtuneet siihen jarrupalan paikkaan, ja aloin pohtimaan että onkohan kaikki ne rinkulat tarpeellisia ja päätin fiksuna tyttönä yhden tiputtaa pois ja heti oli homma paljon helpompaa. Jarrupalat olivat suurin piirtein paikoillaan, tosin vähän turhankin hyvin, kun takarengasta ei saanut enää pyöritettyä. Kun jarrupaloissa itsessään ei tuntunut olevan enää operoitavaa, niin siirryin käsittelemän jarruvaijeria. Vuoroin löysäilin ja kiristelin sitä sekä ohjaustangosta että jarrupalojen luota. Tätä prosessia jatkoin aika pitkään, en edes halua tietää kuinka kauan.. Lopulta takarengas tuntui vähän liikkuvan paremmin, mutta silti toinen jarru osui aika pahasti vanteeseen.  Tässä vaiheessa totesin, ettei tästä tule mitään ja luovutin sen päivän osalta. Seuraavana päivänä palasin intoa puhkuen takaisin työmaalle ja säätöoperaation lopputuloksena sain pyörän sellaisen kuntoon, että sillä pystyi ajamaan, mitä nyt toinen puoli jarruista edelleen vähän osui vanteeseen. Kiva lisäominaisuus etenkin kun polkee ylämäkeen. Onneksi näin ei tarvinnut kulkea kuin pari päivää ja sitten sain vähän ulkopuolista apua jarrujen säätöön. Opin myös, että kyllä niillä kaikilla mukana tulleilla osilla on jokin rooli eli poisjättämäni rinkula löysi paikkansa. Vielä muutama vuosi sitten mielessäni ei olisi edes käynyt, että tekisin näitä hommia itse, vaan olisin vain kiikuttanut pyörän pyöräliikkeeseen huollettavaksi. Maantiepyörän hankkimisen myötä on tullut opeteltua tekemään vähän enemmän pyöränhuoltoa itse. Opittavaa tosin riittää vielä paljon, mutta on tämäkin alku :)

Syödäkin pitää välillä

Puolimaraton Vuosaarijuoksussa

Lauantaina kävin juoksemassa tämän vuoden kolmannen puolimaratonin Vuosaarijuoksussa ja toiveet hyvästä juoksusta olivat korkealla. Helsinki City Runilla ja Helsinki Half Marathonilla ei juoksu kulkenut niin kuin olisin halunnut ja jäin ennätyksestäni useamman minuutin. Juoksu on viime aikoina kulkenut aika kivasti parin tahmeamman viikon jälkeen. Midnight Runilla tuli juostua uusi kympin enkka ja samalla viikolla oli tullut myös juostua 20 kilsan lenkki 4.50 min/km-vauhtia, tosin tuota vauhtia jouduin vähän pakotettuna juoksemaan, kun rankkasade ja ukkonen pääsi yllättämään ensimmäisen viiden kilsan jälkeen.

Koko viime viikon jalat tuntuivat vähän väsyneiltä, mikä nyt ei ollut ihmekään edellisviikon kisan ja treenien jälkeen, mutta muuten oli aika ok olo. Koitin vähän ottaa kevyemmin päivät ennen puolimaratonia, jotta lauantaina olisi hyvät saumat päästä ennätysaikaan. Torstaina kävin juoksemassa pari kahden kilsan kisavauhtista vetoa ja perjantaina juoksin 5 kilometrin lönköttelylenkin.

Lauantain Vuosaarijuoksu starttasi yhdeltä ja aamupäivän koitin lepäillä kotona. Kisapaikalle suuntasin pyörällä, koitin polkea aika rauhallisesti kevyillä vaihteilla, ettei jalat rasittuisi liikaa ennen kisaa. Matkaa kisapaikalle kertyi noin 14 kilsaa. Kisapaikalla vein kamat saman tien säilytykseen, keli oli sen verran aurinkoinen ja hyvä, että päädyin juoksemaan hihattomassa paidassa ja shortseissa. Kengiksi pääsivät jälleen Adidaksen Adios Adizero Boostit, jotka ovat olleet nyt kaikissa kesän juoksukisoissa käytössä. Näissä on vielä viritettynä kesän triathlonkisojen jäljiltä pikanauhat, joten kisoissa ei tarvitse sitten pelätä nauhojen avautumista.

Kisanumero

Kisapaikalla tuli bongattua pari tuttua kasvoja ja hetken rupattelun jälkeen tulikin vähän jo kiire lämmittelylenkille. Lämmittelyksi juoksin pari kilometriä ja näihin sisältyi muutamat lyhyet vedot. Lämmittelyn jälkeen starttiin olikin aikaa enää 5 minuuttia, joten suuntasin lähtöalueelle Vuosaaren urheilukentälle. Samaan aikaan kisassa starttasivat sekä puolimaratonin että varttimaratonin juoksijat. Kisan startattua päästiin heti nousemaan ylämäkeen ja koitin pitää vauhdin rauhallisena enkä rynniä muiden mukana alkua liian kovaa. Ensimmäinen kilometri meni sitten aikaan 4.17. Etukäteen olin asettanut itselleni tavoitteeksi juosta 4.30 min/km - vauhtia, joten kisa tuli aloitettua vähän suunniteltua reippaammin. Vauhti tuntui kuitenkin hyvältä, hengästytti, muttei kuitenkaan liikaa, ja tuntui, että sitä vauhtia jaksaisin juosta. Jäin yhden miehen peesiin juoksemaan ja koitin vain keskittyä, että pysyn hänen tahdissaan mukana. Joillakin pätkillä menin hänestä ohikin, mutta nopeasti hän siirtyi taas edelleni juoksemaan. Takanani oli muutama muukin juoksija, kaksi miestä ja yksi nainen. Seuraavat kilometrit menivät 4.19-4.22 min/km vauhtia ja yhä tuntui hyvältä vaikka tiedostin, että nyt mennään suunniteltua kovempaa vauhtia.

Reitin mäkiprofiili

Seitsemän kilsan tienoilla jotain kuitenkin tapahtui ja vauhtini alkoi hyytyä, ja porukka, jonka mukana olin juossut meni musta ohi. Ensin ohitseni meni ryhmässä juossut nainen ja hän meni sellaista vauhtia, etten edes yrittänyt lähteä mukaan. Seuraavaksi sitten se kolmen hengen miesporukka vetäisi ohi. Kilometrivauhtini tippuivat yli 4.30 min/km tason. Koitin kiristää välillä vauhtia ja keskittyä myös hyvään juoksuasentoon, mutta vauhtia ei oikein irronnut lisää. Pitkään  kuitenkin näin edellä menevät juoksijat ja kahdeksan kilometrin jälkeen pitkässä ylämäessä reitinvalvoja huusivat minun juoksevan toisella sijalla. Alun ryntäyksessä en ollut kerennyt nähdä, että oli edelleni mennyt muita naisia ja luulin, että edessä oli mennyt vähintään yksi nopeampi naisjuoksija.

Reitti oli aika mäkistä ja se kulki enimmäkseen hiekkateillä, joka ei ole se kaikista nopein alusta. Puolimaratonilla sama reitti kierrettiin kahteen kertaan, ensimmäisen kierroksen jälkeen käytiin juoksemassa mutka urheilukentällä ja sitten suunnattiin uudestaan juoksemaan kierrosta. Etenkin urheilukentän läheisyydessä kannustettiin hyvin juoksijoita ja joku pikkupoika tokaisi äidilleen, että tuolla juoksijalla on kuuma ja tarkoitti tällä kommentilla minua, ilmeisesti taisi olla vähän punakat posket tuossa vaiheessa :D

Maaliin juoksemassa ja näköjään olin jo valmistautunut hyvissä ajoin laittamaan mittarin pois päältä :) (kuva täältä)

Toisen kierroksen sain juosta aika lailla yksin, edessä eikä takana näkynyt muita juoksijoita, ja samalla tuli ehkä vähän iskettyä hanskoja tiskiin ja en koittanut puskea itsestäni ihan kaikkea irti. Jotenkin ajattelin, että kakkossijani on aika turvattu ja ykkössijalle ei olisi mitään asiaa. Jano alkoi myös toisella kierroksella vaivata, etukäteen olin ajatellut juosta koko matkan juomatta, jotta välttäisin vatsavaivat. Jano oli kuitenkin sen verran kova, että seuraavalla juomapisteellä oli pakko ottaa muutama kulaus vettä. Vatsa ei nyt ihan kiitellyt tästä, mutta muuten olo helpottui. Vaikka vauhti oli hitaampaa kuin aluksi, niin kilometrit kulkivat nopeasti eteenpäin. Jossain vaiheessa aloin kuulla juoksuaskelia takanani ja sieltä joku mies juoksi aika kovaa vauhtia ohi, jälleen en edes yrittänyt jäädä roikkumaan vauhtiin mukaan.

Toisen kierroksen puolenvälin jälkeen näin kaukaa edessä naisen, joka oli ensimmäisellä kierroksella mennyt minusta ohi. Aloin vähitellen saavuttaa häntä, eli ilmeisesti en ollut ainoa, joka oli tuolla puolikkaalla hyytynyt. Pari kilometriä ennen maalia sain ohitettua hänet. Pelkäsin, että minut huomattua, hän kiristäisi vauhtia, mutta tämä pelko osoittautui turhaksi ja sain jatkaa juoksuani kohti maaliviivaa aika rauhallisin fiiliksin. Urheilukentän lähellä oli taas porukkaa aika paljon kannustamassa ja urheilukentälle päästyäni kuulutettiin, että nyt tulee naisten voittaja maaliin. Viimeistä kolmesataa metriä urheilukentällä juostessa oli aika hyvä fiilis, ykkössija oli varma ja kuuluttaja hehkutteli kuinka hyvin askel näyttää vielä kulkevan. Suuren urheilujuhlan tuntua selkeästi :D Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun Suomessa voitin juoksukisan, ja se lämmitti mieltä vaikkei juoksussa huippuaikaa nyt tullutkaan. Maaliin tulin ajassa 1:35:37. Tulokset löytyvät täältä. Oman mittarini mukaan reitti oli kuitenkin vain 20,8 km, joten tuohon loppuaikaan voi lisätä noin 1-1,5 minuuttia, jotta se olisi lähempänä totuutta puolimaratonin ajasta.

Maalialuetta ja maaliin juosseita juoksijoita

Vuosaarijuoksun jälkeen olen vähän pohtinut, että mikä meni pieleen. Keskisyke oli yhden pykälä korkeampi kuin Midnight Runissa, mutta kilometrivauhti oli puolestaan 20 sekuntia hitaampaa. Eli en nyt kuitenkaan tainnut olla täysin palautuneessa tilassa juoksemassa tuota puolimaratonia, tosin keli oli myös kuumempi, joten se voi myös osaltaan selittää huonomman kulun.

Kaiken kaikkiaan Vuosaarijuoksu oli kiva tapahtuma ja siellä oli hyvä henki, juoksijoita taisi olla yhteensä noin 300 ja kaikki juoksijat kuulutettiin maaliin. Reitin varrella reitinvalvojat myös kannustivat hyvin porukkaa. Järjestelyt toimivat hyvin ja reitti oli selkeä vaikkakin vähän rankemman puoleinen.

Maalissa hymyilytti vaikkei juoksu kulkenutkaan hyvin

Urheiluviikonloppu: Midnight Run ja varjo-TDH

Viime viikonloppu meni aika urheilullisissa merkeissä, lauantaina kävin juoksemassa Midnight Runin ja sunnuntaina polkemassa Tour de Helsinki-reitin päinvastaiseen suuntaan.

Midnight Run oli positiivinen yllätys. Etukäteen olin ajatellut, ettei siellä mitään kovia aikoja pysty juoksemaan, kun reitti on niin mutkitteleva ja mäkinen sekä lisäksi siellä on paljon väkeä juoksemassa. Tänä vuonna juoksemassa oli noin 11 000 muuta juoksijaa. Myöhäiset kisastartit ovat myös itselleni vähän ongelmallisia. Nyt kun työpaikka sponssasi osallistumisen Midnight Runille, niin pitihän se hyödyntää ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa juoksemaan tuon Midnight Runin. Ennätystä en suunnitellut kisassa kuitenkaan tavoittelevani, vaan suunnitelin pääseväni vain alle 45 minuutissa maaliin.

Midnight Run paita

Lauantaina päivällä kävin vähän kevyesti fillaroimassa ja vähän hain verryttelyä illan kisaa varten. Muuten koitin aika lailla lepäillä ja kerätä voimia iltaa varten. Hyvissä ajoin suuntasin kohti kisapaikkaa. Työporukallemme oli varattu saunatila läheltä Senaatintoria, joten kamat sai sinne säilöön kisan ajaksi. Ennen starttia kävin työkaverin kanssa juoksemassa lyhyet alkuverrat. Väkeä oli todella paljon Senaatintorilla ja sen lähettyvillä, verrytteleviä juoksijoita näkyi ympäriinsä. Tunnelma oli vähän eri tyyppinen kuin normaaleissa juoksukisoissa, tuli vähän mieleen Las Vegasin Rock 'n' Roll maraton, jossa oli kanssa bändi esiintymässä lähdössä ja reitin varrella oli paljon musiikkia ja muita esityksiä, ja kisa myös juostiin pimeällä.

Kisassa starttasin 1C-ryhmässä, ryhmään pääsy vaati, että oli juossut 40-45 minuutin ajan aiemmin. Ensimmäisessä lähtöryhmässä oli aika tiivis tunnelma, positiivista oli, ettei tiiviissä ryhmässä tullut kylmä vaikka keli oli muuten aika viileä. Ennen kisan starttia lausuttiin juoksijan vala ja sitten alkoikin jo lähtölaskenta. Päätin ottaa ensimmäisen kilometrin kohtalaisen rauhallisesti, sillä se piti sisällään koko reitin isoimman nousun ja yleensä starttaan kaikki kisat vähän turhan kovalla vauhdilla, enkä lopussa pysty enää kiristämään vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.23. Toinen kilometri oli puolestaan koko kisan nopein, sillä siinä oli paljon alamäkeä ja sen juoksin aikaan 4.03. Seuraavat kilometrit menivät aikoihin 4.13, 4.12 ja 4.19. Katajanokalla vauhti tippui ja aloin juoksemaan yli 4.20 kilometrejä. Koitin kisan aikana samalla keskittyä myös hyvään juoksutekniikkaan. Välillä varjostani näin, että vartalo kiertyi puolelta toiselle, joka tarkoitti sitä etten liikuttanut käsiä tarpeeksi taakse. Heti käsien liikkeen ja ryhdin korjaukselle asento parani ja en kiertänyt vartaloa enää niin paljon. Koitin myös keskittyä siihen, että hengitin kunnolla, enkä vain puuskuttanut pinnallisesti. Kilometrit menivät nopeasti ja nyt ei tullut samanlaista fiilistä kuin muutama viikko sitten Runner's Twilightissä, jossa olisi tehnyt mieli jo vähän luovuttaa kuuden kilometrin jälkeen. Voimia tuntui nyt hyvin riittävän, vaikka vauhti vähän laskikin alun kilometreistä.

Midnight Runin tulokset

Kisan aikana en edes miettinyt, että nyt voisi olla tulossa uusi ennätys, keskityin vain ylläpitämään vauhtia ja juoksuasentoa sekä kunnollista hengitystä. Viimeinen kilometri oli yksi pahimmista, siinä oli paljon mutkia ja jonkin verran mäkeä. Jokaisessa pienessäkin mäessä hapot painoivat jaloissa. Vauhtia sain kuitenkin vähän kiristettyä ja sain juostua viimeisen kilometrin alle 4.20 aikaan. Senaatintorille oli hienoa juosta maaliin, väkeä oli paljon Tuomiokirkon portailla katsomassa ja musiikki soi. Maalissa kello pysähtyi aikaan 43:14, joka oli samalla uusi ennätykseni. Parannusta kolmen viikon takaiseen aikaan oli yli puoli minuuttia. Olo maalissa oli myös paljon parempi kuin kolmen viikon takaisessa kisassa, jossa oli vähän oksennuksen maku suussa. Nyt tuli juostua vähän maltillisimmilla sykkeillä. Keskisyke oli 176 ja maksimi 185. Vähän sellainen fiilis jäi, etten kiskonut itsestäni ihan kaikkea irti, kun sen verran hyvävointinen olin maalissa. Jalat olivat tosin aika hapoilla, mutta muuten oli aika hyvä. Sijoitukseni naisten sarjassa oli 31 eli ei nyt ihan kärkikahinoissa oltu mukana.

Häntäpään porukkaa TDH-lähdössä kadun toisella puolella

Sunnuntai oli sitten vuorossa pyöräilyä vähän pidemmän lenkin muodossa. Kolmen kaverin kanssa oli sovittu, että tehdään varjo-TDH eli poljetaan Tour de Helsingin reitti päinvastaiseen suuntaan samaan aikaan kuin itse oikea kisa on. Starttasimme myös Velolta yhdentoista aikaan, katsoimme ensin oikean TDH-startin ja sitten lähdimme polkemaan omaa matkaamme. Keli oli aika hyvä, puolipilvinen ja sateetonta keliä oli luvattu. Välillä oli vähän tekemistä muiden vauhdissa pysyessä ja etenkin vastatuuliosuuksilla, jos tipuin peesistä, niin sain tehdä ihan tosissaan töitä kuroessani välimatkaa kiinni. Loppua kohden jalat alkoivat olla vähän hyytyneitä ja Velskolan mäissä tuntui, ettei niistä oikein ollut enää mihinkään. Pienikin ylämäki poltti reisissä ja takapuolessa. Lenkin keskinopeudeksi tuli 27,4 km/h, loppua kohden vauhti vähän tippui, ja matkan pituudeksi yhteensä 144,7 km. Tämä oli nyt sitten elämäni pisin lenkki, tosin matka ei hirveästi pidentynyt edellisestä ennätyksestäni, joka oli pari vuotta sitten poljettu TDH-kisa.

Pyörä

Sunnuntai-iltana jalat tuntuivat aika väsyneeltä ja tein huolelliset venyttelyt sekä pidin kompressiosäärystimiä kotona jalassa. Maanantaina aamulla töihin polkiessa huomasi kyllä, että viikonloppuna oli jotain tullut tehtyä :) Tämä viikko on nyt tarkoitus ottaa vähän kevyemmin, sillä lauantaina on tiedossa puolimaraton Vuosaarijuoksussa. 

Varjo-TDH:n reitti