Pisin pitkä

Amsterdamin maraton alkaa kovasti lähestyä, enää vain kolme kokonaista viikkoa jäljellä aikaa hioa kunto kohdilleen. Tämän päivän treeniohjelmaan oli kirjattu pisin pitkä eli 30-36 kilometriä. Kun olo on ollut viime aikoina vähän vetämätön, niin olen nyt pitänyt treenit kohtalaisen kevyenä ja maratonille saakka suunnitelmissa on noudattaa tarkkaan meille laadittua juoksuohjelmaa, eikä höntyillä liikaa joka suuntaan, jota olen ehkä vähän turhankin paljon harrastanut. Niinä päivinä kun tälle viikolla on ollut kirjattuna palauttava lenkki/lepo, olen valinnut levon. Etenkin alkuviikosta olo oli yhä normaalia väsyneempi ja myös hengästyin paljon normaalia helpommin. Tiistaina kävin verikokeissa ja sieltähän löytyikin selitys vetämättömälle ololle, hemoglobiini oli tullut yli 20 pykälää alemmas siitä mitä se normaalisti on ollut ja myös hemoglobiiniin liittyvät muut arvot olivat alhaalla. Nyt kokeillaan josko lisäraudalla ja vitamiineilla saataisiin lukemat nousemaan takaisin normaalille tasolle ja sen jälkeen vasta ruvetaan tarvittaessa tarkemmin selvittelemään syytä tuohon hemoglobiinin laskuun. Oli sinänsä mukava saada tietää, etten ollut täysin kuvitellut näitä epämääräisiä oireitani ja ettei kuntoni ole yhtäkkiä muuttunut sohvaperunan tasolle.

Nyt loppuviikosta olo on ollut jo huomattavasti virkeämpi ja mieli on tehnyt myös kovasti urheilemaan, joka on kyllä hyvä merkki :) Pari viikkoa sitten työpäivän jälkeen ei oikein virtaa riittänyt mihinkään muuhun kuin kotona makoiluun ja työpäiväkin oli vaikea jaksaa läpi. En oikein tiedä kuinka nopeasti lisärauta alkaa vaikuttaa, mutta ilmeisesti yhdessä se ja lepo, ovat tehneet olosta jo nyt virkeämmän ja myös  havaitsemani alakuloisuus on poistunut. Alkuviikon olotilan vallitessa viikonlopulle merkattu pisin pitkä kuulosti täysin mahdottomalta, mutta loppuviikkoa kohden oloni kuitenkin parani sen verran, että aloin suorastaan odottamaan että pääsisin juoksemaan pitkää hidasta lenkkiä ulos. Alun perin minun oli tarkoitus tänään mennä juoksemaan kisaa Puistolajuoksuun, mutta tuntui, ettei tällä hetkellä olisi ollut paukkuja juosta hyvää aikaa kisassa, joten päädyin jättämään sen välistä ja menemään juoksemaan pitkän lenkin.

Eväät pisimmälle pitkälle: vettä ja energiakarkkeja

Tänään aamiaisen jälkeen lähdin juoksemaan pisintä pitkää, varmuuden vuoksi päätin juosta sen sellaisena lenkkinä, että sitä olisi tarvittaessa mahdollista lyhentää mikäli ei juoksu ei olisikaan enää ensimmäisen kympin jälkeen maistunut. Pitkät lenkit juoksen yleensä ilman vettä tai geelejä, mutta nyt otin tälle megapitkikselle mukaan vettä ja energiakarkkeja. Viime yön myrsky oli mennyt ohitse ja sää suosi pitkää lenkkiä, aurinko paistoi ja oli sopivan lämmintä.

Lenkin aikana koitin pitää sykkeet alhaalla ja olla välittämättä vauhdista. Lenkkireitin mietin sellaiseksi, että liikennevaloja olisi mahdollisimman vähän. Suurin osa lenkkireitistä oli myös hiekkatietä, joka sopii hyvin tällaiselle pitkälle lenkille. Kovemmat lenkit ja kisat juoksen mieluummin kovemmalla alustalla. Juoksu tuntui kulkevan hyvin, sykkeet pysyivät maltillisena ja jalat tuntuivat hyviltä. Puolentoista tunnin juoksemisen jälkeen aloin syömään niitä mukaani ottamiani energiakarkkeja aina 1-2 kilometrin välein. Otin aina yhden kerrallaan ja sitten päälle vettä. Juostessa, tai no ainakin noilla hitailla lenkeillä, energiakarkit eivät ole ärsyttäneet vatsaa ja tämä varmasti johtuu siitä, että yhden karkin annoskoko on sen verran pieni. Ehkä sitä voisi jossain välissä uskaltautua kokeilemaan myös geelejä juostessa.

Tällä viikolla on saanut lenkille laittaa vähän enemmän vaatetta päälle (Kuva: Matti Peltola)

Hidas juokseminen oli suorastaan nautinnollista tänään, kuuntelin musiikkia ja katselin luontoa sekä nautin auringonpaisteesta ja sen tuomasta energiasta. Vauhti tuntui kyllä vähän hitaalta ja mieli olisi tehnyt juosta kovempaa. Nyt juoksu muistutti enemmän ehkä hölkkäilyä kuin juoksua. Puolen välin tienoilla sain hyvät lisätsempit yhdeltä vanhalta mieheltä, joka ohitti minut polkupyörällä ja huuteli minulle, että hyvin menee :) Hymyillen kiitin tätä miestä, pienillä teoilla voi välillä saada hyvän mielen toiselle.

Missään vaiheessa ei oikein tullut sellaista fiilistä, että olisinpa jo kotona. Virtaa riitti läpi juoksun ja jalatkaan eivät pistäneet pitkälle lenkille vastaan. Tämä lenkki vahvisti uskoa siihen, että kolmen viikon päästä on mahdollista juosta hyvä aika maratonilla. Kuukausi sitten tuntui, että kuntoni oli noususuunnassa ja treenit kulkivat todella hyvin. Juoksin uuden ennätyksen 10 kilometrin matkalla, poljin pisimmän pyöräilylenkkini, juoksin työpäivän päätteeksi 20 kilometrin lenkin maratonin tavoitevauhtia yms, mutta sitten meno muuttuikin tahmeaksi ja Vuosaarijuoksussa juostu puolimaraton taisi sitten sinetöidä tarpeen keventää treenejä. Olen jo aiemminkin tunnistanut, että levon suhteen minulla olisi kehittämisen varaa ja jatkossa aionkin kehittää tätä osa-aluetta.

Lenkin tiedot. Vauhti ei päätä huimaa, mutta tulipa juostua elämäni pisin lenkki!

Tämän päivän lenkistä jäi erittäin hyvät fiilikset, lenkin jälkeen en myöskään ollut erityisemmin poikki. Syke nousi lenkin loppua kohden, kuten minulla yleensä pitkillä lenkeillä käy, mutta keskisyke pysyi silti kohtuullisen alhaalla. Lenkin keskisykkeeksi tuli 137 ja matkaa kertyi 31,2 km (keskinopeus oli 5:58 min/km). Huomenna on sitten tiedossa lepoa tai korkeintaan vain jotain kävelylenkkiä :)

Vielä viikko sitten tarkeni näissä vaatteissa juosta, kuva Rantakympin juoksusta. Ja tässä näen itsekin selkeästi pari kehityskohdettua juoksuasennon parantamiseen :D (ai miten niin ne jalkaterät kääntyy ulospäin...)