Tämän vuoden
varsinainen kisakausi tuli päätökseen viime lauantaina Vantaan maratonilla.
Maratonin lähestyessä alkoi tuntumaan, etten ollut tarpeeksi kerennyt
juoksemaan ennen sitä. Etenkin pitkät lenkit olivat olleet vähissä ja kesällä
juoksun 1-2 lenkkiä viikossa. Syksylläkin viikkojuoksumäärät olivat 25-40
kilometrin tienoilla eli aika vähäisiä. Tietty juoksun lisäksi tuli tehtyä
kaikkea muutakin, kuten uintia ja lihaskuntoa sekä jonkin verran pyöräilyä.
Vaikka treenitunteja kertyikin, niin luotto omaan juoksukuntoon tuntui vähän
heikolta. Aerobinen kunto on tuntunut olevan tänä vuonna parempi kuin koskaan
aiemmin, mutta pelkäsin, että maratonilla jalat eivät kestäisi niin pitkää
matkaa. Kisaviikolla tuntui pitkin viikkoa siltä, että olisi kiva jos päästä
juoksemaan kovaa ja treeni-intoa tuntui löytyvän. Monesti aiemmin
maratonkisaviikoilla olen ollut ihan tyytyväinen, kun on saanut vain levätä,
mutta nyt olo tuntui energiseltä. Mielestäni tämä kertoo siitä, että olen
aiemmin ihan liian rasittuneena lähtenyt noita maratoneja juoksemaan. Nyt
tuntui, että olisi hyvät puitteet yrittää juosta uusi ennätys tai ihan pelkkä
ennätys ei olisi riittänyt. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi alittaa 3.20
ajan ja hyvänä päivänä voisi olla mahdollista päästä myös lähelle 3.15 aikaa.
|
Kisanumero |
Kisapäivänä keli oli
aika vilpoisa, foreca lupaili, että startin aikaan klo 11 olisi +1. Onneksi
oikea lämpötila taisi olla pari astetta enemmän, mutta joka tapauksessa viileä
keli aiheutti vähän pohdintaa sen suhteen, että mitä laittaisi päälle. Lopulta
päädyin juoksemaan juoksutrikoissa, tekninen t-paita ja ohut juoksupaita sen
päällä. Käsiin laitoin vielä sormikkaat, jotka voisin tarvittaessa heittää
menemään, jos tulisi liian kuuma. Tuttuun tapaan otin maratonille mukaan myös
oman laimean urheilujuomalitkun, jolla suunnittelin selviäni noin kolmenkympin
tienoille. En erityisemmin tankannut maratonille, vaan kevennetty treeni ja
normaali ruokavalio toimi riittävän hyvänä tankkauksena.
Ennen kisastarttia
kävin juoksemassa reilun kilometrin, lähinnä testasin, että kaikki juoksukamat
tuntuivat hyvältä päällä ja kengät olivat sopivan kireällä. Tässä vaiheessa
huomasin, että tuulikin oli aika kohtalainen ja se läpäisi helposti
juoksupaidan, jolloin tuli vähän vilu. Ajattelin kuitenkin, että juostessa
tulee sen verran lämmin, että vaatteeni pitäisi olla sopivat maratonille.
Startin aikaan paistoi mukavasti aurinko ja starttia odotellessa ihmismassan
keskellä oli oikeastaan aika lämmin. Kun startti viimein tuli, lähdin tiukasti
tavoittelemaan 4:40 min/km -vauhtia ja noin 165 sykettä. Alkuun tihrustin
jatkuvasti sykemittaria ja seurailin, että saisin oikean tahdin. Vauhti tuntui
aika hyvältä, mutta ekat kilometrit tuntuivat aika hitaalta. Jotenkin mielessä
painoi vähäiset juoksukilometrit ja se, että edessä oli pitkä matka.
Edellisestä maratonista oli kerennyt kulua jo vuosi ja sen pituista taukoa
maratonien välillä minulla ei olekaan hetkeen ollut.
|
Selfie kisan jälkeen |
Päädyin jakamaan
juoksuni eräänlaisiin osuuksiin, aina kolmen kilometrin välein otin kulauksen
juomapullostani ja keskityin aina näihin kolmen kilometrin blokkeihin, enkä
siihen kuinka paljon on vielä jäljellä. Näin matka eteni aika kivasti. Vantaan
maratonilla juostaan neljä kertaa sama reitti, joten on helppo verrata noita
kierroksia toisiinsa. Eka kierros meni aikaan 48:49 ja koitin kovasti pidätellä
vauhtiani. Pelkäsin, että hyydyn jos juoksen kovempaa. Tokalla kierroksella
vähän kiristin vauhtia, mutta seurailin yhä, että syke pysyi kurissa. Tuuli
tuntui aika pahalta pitkillä suorilla, joissa ei oikein ollut mitään
tuulensuojaa saatavilla. Tokalla kierroksella koitin mennä yhden toisen miehen
kanssa edellä juoksevan miehen perässä, mutta ei se kulkua oikein helpottanut
ja vauhdit olivat tuulisilla osuuksilla selkeästi hitaampia. Koitin kuitenkin
buustata itseäni, että keli on kaikille sama ja, että ei se tuuli nyt loppujen
lopuksi ihan älyttömästi vauhtia hidasta. Edelleen jatkoin tuota kolmen kilometrin
välein hörpyn juomista.
|
Kisapaikka |
Toka kierros tuntui
selkeästi nopeammalta ja se meni aikaan 48:01. Juoksun aikana oli kiva bongata
tuttuja kannustajien joukosta, ei ollut nimittäin helppo keli
kannustajillekaan! Kolmas kierros jatkui edelleen hyvällä vauhdilla ja nyt
jouduin vetämään yksin tuuliset pätkät, joku herrasmies oli ottanut itsestäni
peesin ja juoksi perässäni yhteensä reilun kierroksen verran, kunnes 15
kilometriä ennen maalia lähti kiristämään vauhtia. Juomapullostani riitti yhä
juotavaa ja kolmen kilometrin väli tuntui riittävältä. Vatsani tuntui hyvin
ottavan vastaan tuollaisen yhden hörpyn määrän urheilujuomaa, tai vähän oli
tuntemuksia ettei se ihan sille sopinut, mutta kolmen kilometrin aikana se
kerkesi sen verran rauhoittua, että pystyi ottamaan uuden hörpyn. Kolmas
kierros meni aikaan 48:42 eli vähän nopeampi kuin ensimmäinen kierros, mutta
hitaampi kuin toinen. Kolmannen kierroksella alkoi vielä edellisellä
kierroksella olevia selkiä tulla vastaan ja sain vähän ekstrabuustia siitä,
että sain tehtyä ohituksia
Neljännellä
kierroksella jalat alkoivat tuntua aika tönköiltä. Vähäiset juoksukilometrit
alkoivat selkeästi tuntua jaloissa. Energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, mutta aloin
pelkäämään, että sanovat jalat jossain vaiheessa itsensä irti yhteistyöstä.
Aloin myös vikalla kierroksella laskeskelemaan, että vaikka juoksisin 5 min/km
-vauhtia, niin olisi uusi ennätys kirkkaasti tulossa. Koitin myös yrittää nauttia siitä fiiliksestä, että olen juoksemassa uutta ennätysaikaa :) Kilometrivauhdit
hidastuivat selkeästi ja alkoivat mennä jo yli tavoitevauhdin, mutta pysyivät
kuitenkin alle viiden minuutin. Viileän kelin johdosta ei ollut juoksun aikana
tarvinnut niin juoda, joten omassa pullossani riitti vielä juotavaa vikalla
kierroksellakin. Viimein viisi kilometriä ennen maalia heitin pullon menemään
vaikka siellä oli vielä juotavaa. Totesin, että pärjään lopun ilman juotavaakin
ja olisi helpompaa juosta ilman pulloa. Askel kevenikin, kun pääsi pullosta
eroon. Edelleen edellisillä kierroksilla olevia selkiä tuli vastaan ja taisi
osa olla samalla kierroksellakin itseni kanssa. Oma sijoitus oli koko kisan aika
ollut täysin mysteeri itselleni ja en ollut siitä niin välittänytkään, kun en
ajatellut kovin korkealla pääseväni. Juoksuseura ympärilläni oli koostunut
lähinnä vain miehistä, yksittäisiä naisia olin ohittanut ja kukaan nainen ei
ollut mennyt ohi. Olin kuitenkin ajatellut, että edessä oli useampi kovempi
naisjuoksija jo mennyt omia vauhtejaan.
|
Uusi enkka |
Maali alkoi lähestyä
kilometri kilometriltä, mutta koko ajan pelkäsin sitä, että jalat vetävät
stopin. Neljänkympin jälkeen koitin kiristää vähän vauhtia, mutta jalat eivät
tähän suostuneet. Juoksu oli kaukana rennosta menosta. Jalat olivat aika tönköt
ja varmaan jonkin verran tähän vaikutti, että juoksin kevyillä kisakengillä
Adidaksen Adios Boosteilla. Välillä kilometrivauhdit alkoivat lähestyä viittä
minuuttia, mutta lukemat pysyivät kuitenkin nelosella alkavina. Kovin kovaa
loppukiriä ei tullut otettua, voimia tuntui olevan, mutta pökkelöjalat
rajoittivat menoa. Maaliviivan ylitettyä kuulin kuulutuksesta, että olin
naisten yleisten sarjan kolmas! Ja aikani oli 3:16:09 eli parannusta edelliseen
ennätykseen tuli yli 12 minuuttia. Jotain olen selkeästi tänä vuonna tehnyt
oikein :) Kaikista naisista olin loppujen lopuksi viides. Viimeiseen kierrokseen meni yli 50 minuuttia eli vauhti hidastui ihan selkeästi. Tähän oli kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden varsinainen kisakausi. Pääsin tavoitteeseeni ja sain parannettua aikoja kaikilla kisamillani matkoilla ja vieläpä paljon enenmmän kuin olin etukäteen uskaltanut tavoitella.