Blogirintamalla on
ollut viime viikkoina vähän hiljaista, töissä on riittänyt kiirettä ja yksi all
nighterikin tuli töissä tehtyä. Tässä en aio kuitenkaan sen enempää noista
työasioista kertoa, vaan jaan enemmän mitä urheilurintamalla on tapahtanut :)
Vuoden kisakausi tuli avattua helmikuun 16. päivä, jolloin osallistuin reilun
viiden kilometrin mittaiseen Stanford Dish Race -juoksuu. Osallistuin tuohon
kisaan vähän sillä tähtäimellä, että saisin tehtyä kovatehoiseen treenin.
Kisassa juostiin todella mäkinen Dish-lenkki ympäri. Olen yleensä kerran
viikossa juossut tuolla Dish-lenkillä osana pitkää lenkkiä. Näkymät ylhäältä
ovat upeat ja lisäksi tuo lenkki on sallittu vain kävelijöille ja juoksijoille.
Autoilla ja pyörillä ei ole tuonne asiaa. Aikoinaan tuo alue oli vain
Stanfordin yliopiston käytössä, mutta joitakin vuosia sitten se avattiin myös
muillekin.
|
Hollywood-kyltti taustalla |
Kisa starttasi
aamukymmeneltä, joka oli aika sopiva aika. Ei tarvinnu herätä ihan liian
aikaisin sunnuntai-aamuna ja ilmakin oli kerennyt jo lämmitä hyvin tuohon
mennessä, jotta tarkeni juosta t-paidassa ja shortseissa. Ennen starttia
lämmittelin noin parin kilsan verran, kunnes oli aika asettautua
starttiviivalle. Juoksu alkoi jyrkällä ylämäellä, jota aika moni näytti
lähtevän juoksemaan kovaa. Tiesin kuitenkin, että tuo ensimmäinen mäki ei olisi
mitään verrattuna pariin tulevaan mäkeen, joten säästelin vähän voimiani ja se
ratkaisu toimi hyvin, sillä seuraavissa mäissä pääsin sitten ohittelemaan
väkeä. Muutama ohitettava oli jopa vähän hyytynytkin pitkiin mäkiin tuossa
vaiheessa, kun juoksu oli vaihtunut kävelyksi. Etenkin isointa mäkeä ylöspäin
tikatessa sykkeet nousivat korkealle ja hengitys oli aika puuskaista, mutta
kuitenkin tuntui sellaiselta että se on vielä hallittavissa. Tiesin myös, että
ison mäen jälkeen oli tiedossa pitkää loivaa alamäkeä. Isoimmassa mäessä menin
myös kolmen naisen ohi ja nostin sijoitukseni naisissa toiselle sijalle. Yksi
naisjuoksija veteli ehkä noin 100 metriä edelläni ja välillä saavutinkin häntä,
mutta välillä välimatka kasvoi pidemmäksi.
|
Ostoskeskus Hollywoodissa |
Tuon ison ylämäen
rankkuudesta kertoo jonkin verran, että kellotin sillä kilometriajaksi 5:46
min/km, kun yleensä tämän pituisilla kisamatkoilla juoksen jotain 4:05-4:10
min/km -vauhtia. Kerrankin onnistuin aloittamatta kisaa liian kovaa ja voimia
tuntui olevan koko matkan ajan hyvin, en tosin ehkä ihan sitä suurinta
vaihdetta saanut itsestäni irti, mutta kovilla tehoilla kuitenkin mentiin.
Onnistunut alkuvauhti näkyi myös siinä, että ohitin paljon enemmän porukkaa
kuin minusta meni ohi. Ensimmäisen kilometrin jälkeen, ohitseni taisi mennä
vain yksi mies. Yhden toisen miesjuoksijan ohitin neljän kilometrin tienoilla,
mutta isossa alamäeissä hän meni kovaa ohi.
|
Ostoskeskusta ja taustalla Hollywood-kyltti |
Kisan viimeinen
kilometri oli aika lailla alamäkeä ja jyrkät mäet vaativat aika paljon
kehonhallintaa, jottei juoksusta tulisi jarruttelevaa. Onneksi olen juossut
usein tuolla Dish-lenkillä, niin tiesin hyvin mitä mäiltä odottaa ja jonkin
verran on tullut myös harjoiteltua sekä ylä- että alamäkijuoksua.
Alamäkijuoksussa koitan ottaa lyhyitä askeleita, jolloin hyvää juoksutekniikkaa
on helpompi hallita ja jalkoihin kohdistuvat voimat ovat myös pienempiä kuin
mitä ne olisivat isoilla rennoilla askeleilla. Jotta alamäistä saa kaiken
hyödyn vauhtiin, pitäisi juoksun olla myös sopivan rentoa ja antaa painovoiman
tehdä tehtävänsä.
|
Kiinalainen teatteri Walk of Famella |
Maaliin saavuin
ajassa 24:14, noin puoli minuuttia voittajanaisen jälkeen. Kisamatka oli noin
5,3 kilometriä ja mäkisyyden vuoksi tuota tulosta ei oikein voi verrata
normaaleihin 5 kilometrin juoksutuloksiin. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan aika
kiva, vähän pienemmän mittaluokan tapahtuma ja hintakin oli kohdillaan, vain 15
dollaria sisältäen t-paidan ja huollon kisan jälkeen. Maalissa oli tarjolla
vesipulloja, banaania ja bagelia. Juoksukisa oli Stanfordin juoksukerhon
järkkäämä. Yleensä olen täällä maksanut samanpituisista kisoista jotain 35-40
dollaria.
|
Johnny Deppin käden ja jalanjäljet |
Seuraava juoksukisa
olikin sitten jo heti viikon päästä ja tällä kertaa kisamatkana oli 8
kilometriä. Tuota matkaa en olekaan ennen kisamielessä koskaan juossut, joten
hyvää vaihtelua. Jälleen kerran lähdin tavoittelemaan kovaa treeniä ja sen
kyllä sainkin :) Reitti oli tasainen mutta se mutkitteli paljon lähistön
omakotitaloalueella, joten käännöksiä oli paljon. Loppua kohden vauhti hidastui
ja kylkeen alkoi pistämään, eli pitäisi jatkossa yrittää aloittaa kisat entistä
hitaammin jotta lopussa on varaa vielä kiristää. Tällä kertaa en millään
ennätysvauhdilla lähtenyt juoksemaan kisan startissa, mutta ensimmäiseksi
kilometriajaksi kellotin 4 min/km, joka oli sitten koko kisan nopein
kilometrini. Maalissa olin ajassa 34:30 ja sillä irtosi oman ikäryhmän voitto
:)
|
Mikki Hiiren tähti |
Viime viikonloppuna
olikin tuo LA marathon ja lensin Losiin lauantai-aamuna ja lentokentältä
suuntasin heti kisa-expoon hakemaan juoksunumeron ja -paidan. Jo exposta pystyi
päättelemään, että iso kisa kyseessä, kun sen verran oli ruuhkaa ja joka
paikkaan sai jonottaa. Lauantaina kaupungilla kulkiessa huomasi, että tuolla
Losissa oli selkeästi paljon kuumempi kuin täällä Pohjois-Kaliforniassa. Hikeä
tuntui pukkaavan vaikka kuljin hihattomassa paidassa ja shortseissa. Lauantaina
koitin noiden pakollisten asioiden jälkeen lähinnä lepäillä ja välttää jalkojen
päällä oloa. Sunnuntaina täällä siirryttiin kesäaikaan, joten virittelin kolmet
kellot lauantai-iltana soimaan ja yhdessä kännykässä siirsin päivän viikkoa
aiemmalle, jotta voisin olla varma ettei se muuta itekseen kellon aikaa.
Sunnuntaiaamuna kello herätti uutta aikaa aamuviideltä, sitten puurot, banaani
ja kahvit alas ja valmistautuminen kohti kisapaikalle lähtöä. Juoksuvaatteiksi
valitsin hihattoman paidan ja shortsit. Perinteiseen tapaan sekoitin myös omat
urheilujuomat 0,5 litran pulloon mukaan.
|
Michael Jacksonin tähti |
Hotellilta suuntasin
kohti sukkulabusseja, jotka kuljettivat keskustan maratonhotelleissa
majoittuneet juoksijat Dodgers-stadionille, joka oli kisan starttipaikka. Tähän
aikaa oli vielä ihan pilkkopimeää ja kaduilla liikkui vain juoksijoita.
Stadionille päästessä oli siellä aikamoinen määrä juoksijoita jo paikalla ja
joku bändi soittamassa. Omaan lähtöryhmäkarsinaan piti mennä puoli tuntia ennen
kisan starttia ja menin sinne hyvissä ajoin istumaan. Jako noihin karsinoihin
oli tehty viimeisen 2 vuoden aikana juostun maratonajan mukaan ja pääsin itse
B-ryhmään. Kisassa ihan ensimmäiseksi pääsivät starttaamaan pyörätuoleilla
liikkuvat ja sitten heidän jälkeen lähti matkaan naisten eliitti. Losin
maratonilla ensimmäisenä maaliin tullut juoksija voittaa 50 000 dollaria ja
naisten eliitti starttasi reilu 17 minuuttia miesten eliittiä aiemmin, joten
myös naisilla oli mahdollista voittaa tuo palkinto. Tuo 17 minuutin ero
lähtöaikojen välillä perustuu edellisten vuosien keskimääräisen eroon miesten
ja naisten voittajan välillä. Samalla kun miesten eliitti starttasi, niin oli
se lähtölaukaus myös koko joukolle eli tällä kertaa ei ollut erillisiä
lähtöaikoja kullekin karsinalle.
|
Juoksunumero nimen kanssa |
Juoksu alkoi
ylämäkeen ja paljon sai myös ohitella hitaampia juoksijoita, eka kilometri meni
noin 5 minuuttiin. Seuraavalla kilometrillä tuli juostua koko kisan nopein
kilometri, kun siinä oli niin paljon alamäkeä, kilometrivauhdiksi tuli 4:16
min/km. Sitten vauhti tasoittui jonnekin 4:30 tienoille, ylämäkien kohdalla
vauhti vähän hidastui. Aamulla kisan startatessa oli vielä viileää, mutta
lämpötila nousi aika nopeasti ja jo 10 kilometrin kohdalla alkoi tuntua vähän
turhan lämpöiseltä. Vähitellen vauhti alkoi valua 4:45-4:50 tasolle. Sykekin
oli noin 10 pykälää normaalia maratonsykettä korkeampi, eli lämmön vaikutuksen
pystyi tuntemaan. Ylämäkiä tuli myös tasaiseen tahtiin, olin luullut reitin
olevan paljon tasaisempi. Toki reitin mäkisyys jäi alko paljon San Franciscon
maratonin mäistä jälkeen.
|
Dodgers Stadion, josta maraton starttasi |
26 kilometrin
jälkeen vauhti alkoi valua 5 min/km paremmalle puolella se hidastui kilometri
kilometriltä. Oma juomapulloni kesti 30 kilometriin saakka, jälkeenpäin
ajatellen olisi pitänyt juoda tuo pullo paljon nopeammin tyhjäksi. Lämpötila
oli sen verran noussut, että noin vähillä nesteillä ei kovin pitkälle pötkitä.
Tämän jälkeen rupesin joka juomapisteellä juomaan ja heittämään vettä päälleni.
Virallisten juomapisteiden lisäksi reitillä oli paljon ylimääräisiä
huoltopisteitä ja hyödynsin myös näitäkin. Virallisten juomapisteiden tarjoamat
nesteet olivat lämpöisiä ja ne eivät paljoa virkistäneet. Yhdeltä katsojalta
sain jääkylmän vesipullon, joka tuntui todella luksukselta.
|
Ennen starttia lähtöalueella, aurinko ei ollut vielä noussut |
Juoksureitin
varrella tuli nähtyä verran nähtyä myös nähtävyyksiä, kuten Disney Concert Hall
ja Hollywood kyltti. Kokonaisuudessa reitti kulki Los Angelesin
Dodgers-stadionilta Hollywoodin ja Beverly Hillssin kautta Santa Monicaan.
Katsojia oli mukavasti koko reitin varrella ja yhdessä kohtaa oli myös
cheerleader-kuja, jossa tien molemmin puolin oli joukkueita kannustamassa.
Juoksunumeroihin oli laitettu myös etunimet, joten yleisöstä sai välillä
kannustusta omalla nimellä.
|
Auringonnousua lähtöalueella |
Kilometrit 34-39
välillä olivat todella hitaita ja aika paljon henkistä kamppailua tuli käytyä
pään sisällä. Alaselkä oli alkanut kipuilemaan jo ennen kolmekymppiä ja se
paheni jonkin verran kilometri kilomteriltä. Etureidet alkoivat olla
sellaisessa kunnossa, että pelkäsin kramppeja. Lämpötila tuntui tukalalta ja
tuntui, että paahdun siellä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Vaikka
heitin ahkerasti vettä pään päälle, niin tuntui ettei se viilentänyt kehoa
yhtään. Noilla kilometreillä rupesin myös kävelemään juomapisteiden kohdalla,
jotta sain enemmän juotua. Juostessa juodessa kun se juoma tuppaa lentämään
ympäriinsä vaikka kuinka sitä mukia taittelee. Pidin kuitenkin huolen, ettei
käveltyä tultu yhtään enempään kuin oli pakko. Mieli olisi tehnyt alkaa
kävellä, mutta koitin sysäillä näitä ajatuksia syrjään. Laskin minuutteja
maaliin pääsyyn ja välillä koitin yrittää hymyillä ja siten huijata itseni
kuvittelemaan, että mulla olisi hauskaa :) Hymyilemällä sai selkeästi enemmän
kannustuksia. Olin koko kisan ajan laskenut tavoitteita, alkuun olin ajatellut
tavoitella jotain 3.25 aikaa, mutta 30 kilometrin jälkeen se muuttui lähinnä
siihen että juoksen koko matkan. Loppua kohden huomasin, että garminini näytti
noin 400 metriä enemmän kuin mitä maratonin kilometri- ja mailikyltit.
Neljänkympin lähestyessä rupesin laskeskelemaan, että jos kiristäisin vauhtia,
niin olisi mahdollisuudet vielä siihen 3.30 alitukseen ja niinpä kiristin
vauhtia sen minkä pystyin ja pääsinkin monen juoksijan ohi. Helpolta juoksu ei
tuntunut, koitin kanssa yrittää kuvitella että nyt kun meri lähestyy niin
ilmakin viilenee. Juostessa haaveilin, että maaliin päästyäni kävisin
uittamassa jalkoja kylmässä merivedessä.
|
Disney Concert Hall |
Maalisuora Santa
Monicassa oli todella pitkä, maali häämötti kaukana edessä vaikka Garmini
näytti että matkaa olisi jo juostu 42,2 kilometrin verran. Näin että aika 3.30
alitukseen käy vähiin ja tein kaikkeni, että pääsisin sen ali. Maaliin pääsin
juuri rimaa hipoen alle 3,5 tuntiin, loppuajaksi tuli 3:29:57. Matkaksi Garmin
näytti 42.6 kilometri ja kuulin muidenkin puhuvan, että heilläkin olisi
mittariin kertynyt vähän ylipitkä matka. No tärkeintä on kuitenkin ettei matka
ole alimittainen, ylimittaisessa matkassa on kuitenkin juossut vähintään sen
oikean matkan.
|
Maalialueella, varjoa ei ollut liikaa tarjolla |
Maalisssa otin
loppukirini jälkeen vähän tukea jostain telineestä ja samalla sain viereeni
jonkun vapaaehtoisen kyselemään, että "Are you ok?". Koitin
vakuuttaa, että olen ihan fine ja lähdin taapertamaan kohti juomahuoltoa.
Vapaaehtoinen seurasi kyljessä noin 100 metrin verran ja kyseli vointia,
vähitellen hän uskoi etten ole tuupertumassa maahan ja lähti pois. Noita
vapaaehtoisia näytti olevan aika paljon siinä maalialueella valmiina
taluttamaan väsyneitä juoksijoita pois. Sain käteeni juomapullon, jossa oli
jälleen kerran lämmintä vettä. Maalialueella ei myöskään missään näkynyt
varjoja, koitin epätoivoisesti etsiä jostain varjoisaa paikkaa jonne voisin
istua keräilemään itseäni. Positiivinen yllätys maalisssa oli jääkylmässä
vedessä uitetut pyyhkeet joita jaettiin, viimeinkin sai vähän viilennystä ja
löysin varjonkin jostain bajamajan kupeesta. Siellä oli muutama muukin juoksija
istumassa/makaamassa. Alaselälle teki hyvää saada sitä rentoutettua. Vettä
upposi tuon kisan jälkeen hyvin, join melkein samantien litran ja toisen litran
vielä seuraavan tunnin sisään.
|
Maalialuetta ja vesitarjoilua sekä kylmien pyyhkeiden jakoa |
Kävin ottamassa
muutamat kuvat Santa Monican rannasta ja laiturista, mutta merivesi näytti
olevan niin kaukana, etten jaksanut lähteä sinne saakka kävelemään vaan tyydyin
valitsemaan ilmastoidun bussin kohti hotelliani. Vähän tuli palloiltua Santa
Monican keskustassa, kun yksi poliisi neuvoi juoksijoita ihan väärään paikkaan
kun häneltä kysyi noiden hotellisukkulabussien lähtöpaikkaa. Onneks hän oli
eksyttänyt muitakin juoksijoita, niin ei tarvinnut yksin metsästää oikeaa
lähtöpaikkaa. Aika väsynyttä juoksijaa näytti olevan liikenteessä, kuumuus oli
muillekin ollut ongelma.
|
Santa Monican laituri ja ranta |
Jälkeen päin luin
uutisista, että 1 000 juoksijaa olisi käynyt medical helpin kautta ja vajaa 30
viety sairaalaan. Yksi samanikäinen mies oli saanut sydänkohtauksen. Toki
täällä jenkeissä otetaan turvallisuuspuoli vähän astetta vakavemmin, mutta on
tuo 1000 juoksijaa kaikista 25 000 juoksijasta aika paljon. Hitaimmille
juoksijoille ei ollut myöskään riittänyt urheilujuomaa useimmilla
juomapisteillä ja tästä on ollut paljon keskustelua tapahtuman
facebook-sivulla. Onneks omalla kohdalla juomatarjoilua oli, vaikken sitä ihan
riittävästi hyödyntänytkään.
|
Santa Monican rantaa |
Kisan jälkeen koko
päivän vaivasi jatkuva jano ja päänsärky, johtuen tuosta pienoisesta
nestehukasta. Ihan älyttömiä määriä en kuitenkaan nestettä viittinyt juoda ja
koitin vähän seurailla että paljon sitä join. Yhteensä noin 4 litraa tuli
juotua kisan jälkeen. Kuumasta kelistä huolimatta, ihan positiiviset fiilikset
jäivät tuosta Losin maratonista ja nyt tuli viimein alitettua se 3.30 aika,
vaikka olinkin vähän toivonut parempaa aikaa. Sijoituksien suhteen oli kaikista
juoksijoista 750/21 508 ja naisista 82/9 124. Omassa ikäryhmässä eli naiset
25-29 olin 20/1 363. Ei nyt ihan kärkipään tuloksia, mutta silti suurimpia
massoja edellä. Suomen naisten B-raja tuli myös nyt tuolla 3.30 alituksella
rikottua, eli olisin nyt oikeutettu osallistumaan SM-maratonille, mutten
ajatellut lähteä noihin karkeloihin hakemaan mitään häntäpään sijoitusta.
Ainakin vartti pitäisi ajasta lähteä pois ennen kuin voisin edes alkaa
tosissaan SM-maratonia harkitsemaan.
|
Kisan jälkeen, taustalla Santa Monican ranta |
Päivät täällä
Kaliforniassa alkavat käymään vähiin ja lentolippukin on nyt ostettu :) Täällä
on mukavan kesäiset kelit menossa ja nyt kun siirryttiin kesäaikaan, niin valoa
riittää puolikahdeksaan saakka. Viikonlopuksi on luvattu jotain +25 kelekä ja
tarkoitus olisi mennä tekemään parit fillarilenkit ja nauttia näistä säistä :)
|
Patsas Hollywoodissa |