Kuulumisia ja LA:n maraton

Blogirintamalla on ollut viime viikkoina vähän hiljaista, töissä on riittänyt kiirettä ja yksi all nighterikin tuli töissä tehtyä. Tässä en aio kuitenkaan sen enempää noista työasioista kertoa, vaan jaan enemmän mitä urheilurintamalla on tapahtanut :) Vuoden kisakausi tuli avattua helmikuun 16. päivä, jolloin osallistuin reilun viiden kilometrin mittaiseen Stanford Dish Race -juoksuu. Osallistuin tuohon kisaan vähän sillä tähtäimellä, että saisin tehtyä kovatehoiseen treenin. Kisassa juostiin todella mäkinen Dish-lenkki ympäri. Olen yleensä kerran viikossa juossut tuolla Dish-lenkillä osana pitkää lenkkiä. Näkymät ylhäältä ovat upeat ja lisäksi tuo lenkki on sallittu vain kävelijöille ja juoksijoille. Autoilla ja pyörillä ei ole tuonne asiaa. Aikoinaan tuo alue oli vain Stanfordin yliopiston käytössä, mutta joitakin vuosia sitten se avattiin myös muillekin.

Hollywood-kyltti taustalla

Kisa starttasi aamukymmeneltä, joka oli aika sopiva aika. Ei tarvinnu herätä ihan liian aikaisin sunnuntai-aamuna ja ilmakin oli kerennyt jo lämmitä hyvin tuohon mennessä, jotta tarkeni juosta t-paidassa ja shortseissa. Ennen starttia lämmittelin noin parin kilsan verran, kunnes oli aika asettautua starttiviivalle. Juoksu alkoi jyrkällä ylämäellä, jota aika moni näytti lähtevän juoksemaan kovaa. Tiesin kuitenkin, että tuo ensimmäinen mäki ei olisi mitään verrattuna pariin tulevaan mäkeen, joten säästelin vähän voimiani ja se ratkaisu toimi hyvin, sillä seuraavissa mäissä pääsin sitten ohittelemaan väkeä. Muutama ohitettava oli jopa vähän hyytynytkin pitkiin mäkiin tuossa vaiheessa, kun juoksu oli vaihtunut kävelyksi. Etenkin isointa mäkeä ylöspäin tikatessa sykkeet nousivat korkealle ja hengitys oli aika puuskaista, mutta kuitenkin tuntui sellaiselta että se on vielä hallittavissa. Tiesin myös, että ison mäen jälkeen oli tiedossa pitkää loivaa alamäkeä. Isoimmassa mäessä menin myös kolmen naisen ohi ja nostin sijoitukseni naisissa toiselle sijalle. Yksi naisjuoksija veteli ehkä noin 100 metriä edelläni ja välillä saavutinkin häntä, mutta välillä välimatka kasvoi pidemmäksi.

Ostoskeskus Hollywoodissa

Tuon ison ylämäen rankkuudesta kertoo jonkin verran, että kellotin sillä kilometriajaksi 5:46 min/km, kun yleensä tämän pituisilla kisamatkoilla juoksen jotain 4:05-4:10 min/km -vauhtia. Kerrankin onnistuin aloittamatta kisaa liian kovaa ja voimia tuntui olevan koko matkan ajan hyvin, en tosin ehkä ihan sitä suurinta vaihdetta saanut itsestäni irti, mutta kovilla tehoilla kuitenkin mentiin. Onnistunut alkuvauhti näkyi myös siinä, että ohitin paljon enemmän porukkaa kuin minusta meni ohi. Ensimmäisen kilometrin jälkeen, ohitseni taisi mennä vain yksi mies. Yhden toisen miesjuoksijan ohitin neljän kilometrin tienoilla, mutta isossa alamäeissä hän meni kovaa ohi.

Ostoskeskusta ja taustalla Hollywood-kyltti

Kisan viimeinen kilometri oli aika lailla alamäkeä ja jyrkät mäet vaativat aika paljon kehonhallintaa, jottei juoksusta tulisi jarruttelevaa. Onneksi olen juossut usein tuolla Dish-lenkillä, niin tiesin hyvin mitä mäiltä odottaa ja jonkin verran on tullut myös harjoiteltua sekä ylä- että alamäkijuoksua. Alamäkijuoksussa koitan ottaa lyhyitä askeleita, jolloin hyvää juoksutekniikkaa on helpompi hallita ja jalkoihin kohdistuvat voimat ovat myös pienempiä kuin mitä ne olisivat isoilla rennoilla askeleilla. Jotta alamäistä saa kaiken hyödyn vauhtiin, pitäisi juoksun olla myös sopivan rentoa ja antaa painovoiman tehdä tehtävänsä.

Kiinalainen teatteri Walk of Famella

Maaliin saavuin ajassa 24:14, noin puoli minuuttia voittajanaisen jälkeen. Kisamatka oli noin 5,3 kilometriä ja mäkisyyden vuoksi tuota tulosta ei oikein voi verrata normaaleihin 5 kilometrin juoksutuloksiin. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan aika kiva, vähän pienemmän mittaluokan tapahtuma ja hintakin oli kohdillaan, vain 15 dollaria sisältäen t-paidan ja huollon kisan jälkeen. Maalissa oli tarjolla vesipulloja, banaania ja bagelia. Juoksukisa oli Stanfordin juoksukerhon järkkäämä. Yleensä olen täällä maksanut samanpituisista kisoista jotain 35-40 dollaria.

Johnny Deppin käden ja jalanjäljet

Seuraava juoksukisa olikin sitten jo heti viikon päästä ja tällä kertaa kisamatkana oli 8 kilometriä. Tuota matkaa en olekaan ennen kisamielessä koskaan juossut, joten hyvää vaihtelua. Jälleen kerran lähdin tavoittelemaan kovaa treeniä ja sen kyllä sainkin :) Reitti oli tasainen mutta se mutkitteli paljon lähistön omakotitaloalueella, joten käännöksiä oli paljon. Loppua kohden vauhti hidastui ja kylkeen alkoi pistämään, eli pitäisi jatkossa yrittää aloittaa kisat entistä hitaammin jotta lopussa on varaa vielä kiristää. Tällä kertaa en millään ennätysvauhdilla lähtenyt juoksemaan kisan startissa, mutta ensimmäiseksi kilometriajaksi kellotin 4 min/km, joka oli sitten koko kisan nopein kilometrini. Maalissa olin ajassa 34:30 ja sillä irtosi oman ikäryhmän voitto :)

Mikki Hiiren tähti

Viime viikonloppuna olikin tuo LA marathon ja lensin Losiin lauantai-aamuna ja lentokentältä suuntasin heti kisa-expoon hakemaan juoksunumeron ja -paidan. Jo exposta pystyi päättelemään, että iso kisa kyseessä, kun sen verran oli ruuhkaa ja joka paikkaan sai jonottaa. Lauantaina kaupungilla kulkiessa huomasi, että tuolla Losissa oli selkeästi paljon kuumempi kuin täällä Pohjois-Kaliforniassa. Hikeä tuntui pukkaavan vaikka kuljin hihattomassa paidassa ja shortseissa. Lauantaina koitin noiden pakollisten asioiden jälkeen lähinnä lepäillä ja välttää jalkojen päällä oloa. Sunnuntaina täällä siirryttiin kesäaikaan, joten virittelin kolmet kellot lauantai-iltana soimaan ja yhdessä kännykässä siirsin päivän viikkoa aiemmalle, jotta voisin olla varma ettei se muuta itekseen kellon aikaa. Sunnuntaiaamuna kello herätti uutta aikaa aamuviideltä, sitten puurot, banaani ja kahvit alas ja valmistautuminen kohti kisapaikalle lähtöä. Juoksuvaatteiksi valitsin hihattoman paidan ja shortsit. Perinteiseen tapaan sekoitin myös omat urheilujuomat 0,5 litran pulloon mukaan.

Michael Jacksonin tähti

Hotellilta suuntasin kohti sukkulabusseja, jotka kuljettivat keskustan maratonhotelleissa majoittuneet juoksijat Dodgers-stadionille, joka oli kisan starttipaikka. Tähän aikaa oli vielä ihan pilkkopimeää ja kaduilla liikkui vain juoksijoita. Stadionille päästessä oli siellä aikamoinen määrä juoksijoita jo paikalla ja joku bändi soittamassa. Omaan lähtöryhmäkarsinaan piti mennä puoli tuntia ennen kisan starttia ja menin sinne hyvissä ajoin istumaan. Jako noihin karsinoihin oli tehty viimeisen 2 vuoden aikana juostun maratonajan mukaan ja pääsin itse B-ryhmään. Kisassa ihan ensimmäiseksi pääsivät starttaamaan pyörätuoleilla liikkuvat ja sitten heidän jälkeen lähti matkaan naisten eliitti. Losin maratonilla ensimmäisenä maaliin tullut juoksija voittaa 50 000 dollaria ja naisten eliitti starttasi reilu 17 minuuttia miesten eliittiä aiemmin, joten myös naisilla oli mahdollista voittaa tuo palkinto. Tuo 17 minuutin ero lähtöaikojen välillä perustuu edellisten vuosien keskimääräisen eroon miesten ja naisten voittajan välillä. Samalla kun miesten eliitti starttasi, niin oli se lähtölaukaus myös koko joukolle eli tällä kertaa ei ollut erillisiä lähtöaikoja kullekin karsinalle.

Juoksunumero nimen kanssa

Juoksu alkoi ylämäkeen ja paljon sai myös ohitella hitaampia juoksijoita, eka kilometri meni noin 5 minuuttiin. Seuraavalla kilometrillä tuli juostua koko kisan nopein kilometri, kun siinä oli niin paljon alamäkeä, kilometrivauhdiksi tuli 4:16 min/km. Sitten vauhti tasoittui jonnekin 4:30 tienoille, ylämäkien kohdalla vauhti vähän hidastui. Aamulla kisan startatessa oli vielä viileää, mutta lämpötila nousi aika nopeasti ja jo 10 kilometrin kohdalla alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä. Vähitellen vauhti alkoi valua 4:45-4:50 tasolle. Sykekin oli noin 10 pykälää normaalia maratonsykettä korkeampi, eli lämmön vaikutuksen pystyi tuntemaan. Ylämäkiä tuli myös tasaiseen tahtiin, olin luullut reitin olevan paljon tasaisempi. Toki reitin mäkisyys jäi alko paljon San Franciscon maratonin mäistä jälkeen.

Dodgers Stadion, josta maraton starttasi

26 kilometrin jälkeen vauhti alkoi valua 5 min/km paremmalle puolella se hidastui kilometri kilometriltä. Oma juomapulloni kesti 30 kilometriin saakka, jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt juoda tuo pullo paljon nopeammin tyhjäksi. Lämpötila oli sen verran noussut, että noin vähillä nesteillä ei kovin pitkälle pötkitä. Tämän jälkeen rupesin joka juomapisteellä juomaan ja heittämään vettä päälleni. Virallisten juomapisteiden lisäksi reitillä oli paljon ylimääräisiä huoltopisteitä ja hyödynsin myös näitäkin. Virallisten juomapisteiden tarjoamat nesteet olivat lämpöisiä ja ne eivät paljoa virkistäneet. Yhdeltä katsojalta sain jääkylmän vesipullon, joka tuntui todella luksukselta.

Ennen starttia lähtöalueella, aurinko ei ollut vielä noussut

Juoksureitin varrella tuli nähtyä verran nähtyä myös nähtävyyksiä, kuten Disney Concert Hall ja Hollywood kyltti. Kokonaisuudessa reitti kulki Los Angelesin Dodgers-stadionilta Hollywoodin ja Beverly Hillssin kautta Santa Monicaan. Katsojia oli mukavasti koko reitin varrella ja yhdessä kohtaa oli myös cheerleader-kuja, jossa tien molemmin puolin oli joukkueita kannustamassa. Juoksunumeroihin oli laitettu myös etunimet, joten yleisöstä sai välillä kannustusta omalla nimellä.

Auringonnousua lähtöalueella

Kilometrit 34-39 välillä olivat todella hitaita ja aika paljon henkistä kamppailua tuli käytyä pään sisällä. Alaselkä oli alkanut kipuilemaan jo ennen kolmekymppiä ja se paheni jonkin verran kilometri kilomteriltä. Etureidet alkoivat olla sellaisessa kunnossa, että pelkäsin kramppeja. Lämpötila tuntui tukalalta ja tuntui, että paahdun siellä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Vaikka heitin ahkerasti vettä pään päälle, niin tuntui ettei se viilentänyt kehoa yhtään. Noilla kilometreillä rupesin myös kävelemään juomapisteiden kohdalla, jotta sain enemmän juotua. Juostessa juodessa kun se juoma tuppaa lentämään ympäriinsä vaikka kuinka sitä mukia taittelee. Pidin kuitenkin huolen, ettei käveltyä tultu yhtään enempään kuin oli pakko. Mieli olisi tehnyt alkaa kävellä, mutta koitin sysäillä näitä ajatuksia syrjään. Laskin minuutteja maaliin pääsyyn ja välillä koitin yrittää hymyillä ja siten huijata itseni kuvittelemaan, että mulla olisi hauskaa :) Hymyilemällä sai selkeästi enemmän kannustuksia. Olin koko kisan ajan laskenut tavoitteita, alkuun olin ajatellut tavoitella jotain 3.25 aikaa, mutta 30 kilometrin jälkeen se muuttui lähinnä siihen että juoksen koko matkan. Loppua kohden huomasin, että garminini näytti noin 400 metriä enemmän kuin mitä maratonin kilometri- ja mailikyltit. Neljänkympin lähestyessä rupesin laskeskelemaan, että jos kiristäisin vauhtia, niin olisi mahdollisuudet vielä siihen 3.30 alitukseen ja niinpä kiristin vauhtia sen minkä pystyin ja pääsinkin monen juoksijan ohi. Helpolta juoksu ei tuntunut, koitin kanssa yrittää kuvitella että nyt kun meri lähestyy niin ilmakin viilenee. Juostessa haaveilin, että maaliin päästyäni kävisin uittamassa jalkoja kylmässä merivedessä.

Disney Concert Hall

Maalisuora Santa Monicassa oli todella pitkä, maali häämötti kaukana edessä vaikka Garmini näytti että matkaa olisi jo juostu 42,2 kilometrin verran. Näin että aika 3.30 alitukseen käy vähiin ja tein kaikkeni, että pääsisin sen ali. Maaliin pääsin juuri rimaa hipoen alle 3,5 tuntiin, loppuajaksi tuli 3:29:57. Matkaksi Garmin näytti 42.6 kilometri ja kuulin muidenkin puhuvan, että heilläkin olisi mittariin kertynyt vähän ylipitkä matka. No tärkeintä on kuitenkin ettei matka ole alimittainen, ylimittaisessa matkassa on kuitenkin juossut vähintään sen oikean matkan.

Maalialueella, varjoa ei ollut liikaa tarjolla

Maalisssa otin loppukirini jälkeen vähän tukea jostain telineestä ja samalla sain viereeni jonkun vapaaehtoisen kyselemään, että "Are you ok?". Koitin vakuuttaa, että olen ihan fine ja lähdin taapertamaan kohti juomahuoltoa. Vapaaehtoinen seurasi kyljessä noin 100 metrin verran ja kyseli vointia, vähitellen hän uskoi etten ole tuupertumassa maahan ja lähti pois. Noita vapaaehtoisia näytti olevan aika paljon siinä maalialueella valmiina taluttamaan väsyneitä juoksijoita pois. Sain käteeni juomapullon, jossa oli jälleen kerran lämmintä vettä. Maalialueella ei myöskään missään näkynyt varjoja, koitin epätoivoisesti etsiä jostain varjoisaa paikkaa jonne voisin istua keräilemään itseäni. Positiivinen yllätys maalisssa oli jääkylmässä vedessä uitetut pyyhkeet joita jaettiin, viimeinkin sai vähän viilennystä ja löysin varjonkin jostain bajamajan kupeesta. Siellä oli muutama muukin juoksija istumassa/makaamassa. Alaselälle teki hyvää saada sitä rentoutettua. Vettä upposi tuon kisan jälkeen hyvin, join melkein samantien litran ja toisen litran vielä seuraavan tunnin sisään.

Maalialuetta ja vesitarjoilua sekä kylmien pyyhkeiden jakoa

Kävin ottamassa muutamat kuvat Santa Monican rannasta ja laiturista, mutta merivesi näytti olevan niin kaukana, etten jaksanut lähteä sinne saakka kävelemään vaan tyydyin valitsemaan ilmastoidun bussin kohti hotelliani. Vähän tuli palloiltua Santa Monican keskustassa, kun yksi poliisi neuvoi juoksijoita ihan väärään paikkaan kun häneltä kysyi noiden hotellisukkulabussien lähtöpaikkaa. Onneks hän oli eksyttänyt muitakin juoksijoita, niin ei tarvinnut yksin metsästää oikeaa lähtöpaikkaa. Aika väsynyttä juoksijaa näytti olevan liikenteessä, kuumuus oli muillekin ollut ongelma.

Santa Monican laituri ja ranta

Jälkeen päin luin uutisista, että 1 000 juoksijaa olisi käynyt medical helpin kautta ja vajaa 30 viety sairaalaan. Yksi samanikäinen mies oli saanut sydänkohtauksen. Toki täällä jenkeissä otetaan turvallisuuspuoli vähän astetta vakavemmin, mutta on tuo 1000 juoksijaa kaikista 25 000 juoksijasta aika paljon. Hitaimmille juoksijoille ei ollut myöskään riittänyt urheilujuomaa useimmilla juomapisteillä ja tästä on ollut paljon keskustelua tapahtuman facebook-sivulla. Onneks omalla kohdalla juomatarjoilua oli, vaikken sitä ihan riittävästi hyödyntänytkään.

Santa Monican rantaa

Kisan jälkeen koko päivän vaivasi jatkuva jano ja päänsärky, johtuen tuosta pienoisesta nestehukasta. Ihan älyttömiä määriä en kuitenkaan nestettä viittinyt juoda ja koitin vähän seurailla että paljon sitä join. Yhteensä noin 4 litraa tuli juotua kisan jälkeen. Kuumasta kelistä huolimatta, ihan positiiviset fiilikset jäivät tuosta Losin maratonista ja nyt tuli viimein alitettua se 3.30 aika, vaikka olinkin vähän toivonut parempaa aikaa. Sijoituksien suhteen oli kaikista juoksijoista 750/21 508 ja naisista 82/9 124. Omassa ikäryhmässä eli naiset 25-29 olin 20/1 363. Ei nyt ihan kärkipään tuloksia, mutta silti suurimpia massoja edellä. Suomen naisten B-raja tuli myös nyt tuolla 3.30 alituksella rikottua, eli olisin nyt oikeutettu osallistumaan SM-maratonille, mutten ajatellut lähteä noihin karkeloihin hakemaan mitään häntäpään sijoitusta. Ainakin vartti pitäisi ajasta lähteä pois ennen kuin voisin edes alkaa tosissaan SM-maratonia harkitsemaan.

Kisan jälkeen, taustalla Santa Monican ranta

Päivät täällä Kaliforniassa alkavat käymään vähiin ja lentolippukin on nyt ostettu :) Täällä on mukavan kesäiset kelit menossa ja nyt kun siirryttiin kesäaikaan, niin valoa riittää puolikahdeksaan saakka. Viikonlopuksi on luvattu jotain +25 kelekä ja tarkoitus olisi mennä tekemään parit fillarilenkit ja nauttia näistä säistä :)

Patsas Hollywoodissa