San Franciscon marathon

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin San Franciscon maraton on todella mäkinen ja lisäksi lähtö tapahtuu aikaan, jolloin normaalisti olen vielä nukkumassa. Jotta kroppa ei olisi täysin yllättynyt itse maratonin aikana aikaisesta lähdöstä (klo 5.32 aamulla) sekä useista ylä- ja alamäistä, sisällytin toukokuussa treeneihini paljon aamulenkkejä kello kuuden aikoihin sekä mäkitreeniä. Aamulenkeillä yleensä lämmittelin ensimmäisen kilometrin ja sitten vedin 6 kilometriä kisavauhtia. Viimeisellä kisavauhtisella kilometrillä koitin vielä vähän kiristää vauhtia. Loppuun juoksin vielä reilun kilometrin palauttelua. Joinakin aamuina kroppa tuntui väsyneeltä, joten tyydyin pitämään vauhdin kevyenä tai vähensin kisavauhtisten kilometrien määrää. Omalla kohdallani tuo kisavauhti tarkoitta n. 5 min/km -vauhtia.

Mäkitreenien suhteen täällä on hyvät puitteet, noin 5 kilometrin päässä asunnoltani on todella mäkinen "Dish"-ulkoilualue, jonne autoilla ja pyörillä ei ole asiaa. Nousua tuolla reitillä on paljon, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Mäkitreeneisssä koitin panostaa sekä ylä- että alamäkien juoksuun. Kummassakin tapauksessa pitäisi koittaa pitää askel kohtalaisen lyhyenä, eli ei harppomista. Lyhyellä askelluksella alamäkijuoksu ei myöskään kuormita kovin pahasti polvia ja selkää. 

Garminin tallentama korkeuskäyrä Dish-lenkiltä, alkuun reilu 100 m nousua

  Kisan lähestyessä alkoi tuttuun tapaan tulemaan fiilis, etten ole vielä valmis kisaamaan ja tuntui, että pitäisi saada treeniä vähän enemmän alle ennen maratonille menoa. Jotenkin tällä kertaa oli aiempaa enemmän paineita juosta hyvä aika ja tavoitteenani oli juosta ennätysaika vaikka reitti onkin haastava. Varsinaista hiilaritankkausta en tällä kertaa tehnyt, treenien keventäminen ja normaaliin tapaan syöminen sai tällä kertaa toimia tankkauksena. Yleensä hiilaritankkaus on tehnyt minulle jotenkin tukkoisen, turvonneen ja väsyneen olon, joten päätin kokeilla miten toisenlainen valmistautuminen tällä kertaa toimisi.

Kisaa edeltävänä päivänä menin San Franciscoon ja juna-asemalta suuntasin suoraan expoon noutamaan kisanumeron ja muut materiaalit. Jonkin verran palloilin expossa ja joitakin pieniä hankintoja tein. Ostin mm. pienehkön foam rollerin. Sitten suuntasin tavaroineni hotellille. Koska kisan lähtö on niin aikaisin, niin käytännössä on melkein pakko olla yötä Friscossa, joten siksi päädyin varaamaan tuon hotellin. Kisan lähtö oli sen verran aikaisin, etten tulisi mistään saamaan normaalia kisa-aamun aamiaista eli puuroa ja kahvia, joten tämän asian suhteen piti vähän improvisoida. Korvasin puuron vaalealla leivällä ja banaanilla. Kahvin korvasin Red Bullilla, joka oli vähän riski, mutta tiesin että tarvitsisin kofeiiniannoksen aamulla, joten tällä sitten mentiin. Yleensä juostessa vatsani on kohtalaisen herkkä ja en sen takia geelejä harrasta. Maratonien aikaan en koskaan nauti mitään kiinteää.

Kisa-aamuna herätys soi 3:45 ja oli kyllä aika koomainen olo, kun tuntui että olisin herännyt kesken sikeimpien unien ja ulkona oli täysin pimeää. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin nousta ylös sängystä ja vetäistä gourmet-aamiainen eli red bullia, vaaleaa leipää, banaania ja vettä naamaan. Valmistelin myös samalla urheilujuomalitkun, jonka ottaisin juoksun alkuun mukaan. Otan yleensä pidemmille juoksukisoille oman juomapullon ensimmäisten kilometrien ajaksi mukaan, ja täten säästän vähän aikaa kun ei tarvitse ensimmäisille ruuhkaisille juoma-asemille pysähtyä. Monet ovat ihmetelleet, että eikö ole vaikea juosta pullo kädessä, mutta itse en koe sitä vaikeaksi ja lisäksi pääseehän pullosta eroon heti kun siitä haluaa. Yleensä maratoneilla pärjään ekan kympin tällä pullolla ja sitten siirryn järjestäjien tarjoiluun.

Kisa-asuksi päädyin laittamaan shortsit ja pitkähihaisen juoksupaidan, sillä aamut ovat täällä viileitä ja San Franciscossa sää tuppaa usein olemaan pilvinen, tuulinen ja viileä. Kun aamutoimet oli tehty, niin oli aika siirtyä ulos pimeille kaduille kävelemään kohti lähtöpaikkaa. Ulkona näkyi paljon muita juoksijoita sekä myös baareista kotiin kulkevia ihmisporukoita. Lähtöalueella oli tehostetut turvatoimet Bostonin tapahtumien johdosta, pommiryhmiä ja -koiria oli myös saapunut paikalle. Lähtöalueella jonottelin pitkään bajamajaan ja sen jälkeen lähtö alkoikin jo olla lähellä. Puoli kuusi starttasi huiput ja sitten itse pääsin matkaan toisessa lähtöryhmässä klo 5:32. Alkuun juostiin San Franciscon rantaa pitkin kohti Golden Gate -siltaa. Yleisöä ei ollut juurikaan paikalla, mitä en yhtään ihmettele tuon aikaisen lähtöajan takia. Golden Gate -siltaa lähestyessä alkoi mäkiä tulla vastaan ja aina ylämäissä vauhtini tippui ja ihmisiä meni ohi, mutta alamäissä taas puolestaan pääsin vähän ohittelemaankin. Koitin pitää vauhtini 5 min/km -tasolla. Garminini piippaili tasaiseen tahtiin kilometriaikoja ja näin se mahdollisti heti korjausliikkeiden tekoa jos vauhti oli päässyt tippumaan. Golden Gate -sillalle päästyä oli jo aurinkokin noussut ja sai ihailla hienoja maisemia sekä vastaan juoksevaa kärkeä.

Juoksu tuntui yllättävän hyvältä vaikka mäkiä tuli tasaiseen tahtia. Vaikka ylämäissä vauhti hidastui, niin pystyi sitä kuromaan kiinni sitten alamäissä. Pahimmat mäet olivat ensimmäisellä puolikkaalla, mutta ei se toinenkaan puolikas kovin tasaista ollut. Puolen välin jälkeen aloin laskeskella, että ennätysaikana on vielä mahdollisuus. Kolmen kympin kohdilla katsoin, että vielä olisi pienellä kiristyksellä mahdollisuus 3:30 aikaan ja tätä aikaa ryhdyin tavoitteleman. Mitään suurempia ongelmia ei tuntunut olevan, normaalia väsymystä alkoi esiintyä kolmen kympin kohdilla ja pientä kolotusta jaloissa etenkin alamäissä. 35 kilometrin kohdalla heitin viimein oman juomapulloni menemään, vähän juoksun aikana mietitytti että miten vähän nestettä olen juoksun aikana nauttinut. Pullon koko oli 5,9 dl. Janon tunnetta ei kuitenkaan ollut, joten en niin stressannut asiasta. Jäljellä olevilta juoma-asemilta otin vauhdissa mukin urheilujuomaa ja sain ehkä parin suullisen verran sitä juotua.

Garminia tuli vilkuiltua tiheästi ja koitin puskea itseäni alittamaan 3:30 aikaa, mutta jaloista ei vaan irronnut enempää. Toisaalta kun 3:30 aika oli niin lähellä, niin ei tullut mukavuudenhaluisena luovutettua ja juostua vain sitä mukavaa vauhtia, vaikka en nyt tiedä onko mikään vauhti enää mukavaa 35 kilometrin jälkeen… Garminin mittarista oli myös se hyöty, että näin kuinka paljon matkaa oli jo tehty kilometreissä, järjestäjien puolesta kuin tarjolla oli vain mailikyltit. Viimeisen kahden kilometrin aikana koitin ottaa loppukiriä vaikka oli jo selvää, etten 3:30 aikaa tulisi rikkomaan, kurottavaa oli ihan liikaa, eikä vauhtia pystynyt tarpeeksi paljon kiristämään. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3 h 32 min 23 s, joka on 8 minuttia parempi kuin viime vuonna Helsinki City Maratonilla. Olin positiivisesti yllättänyt tästä ajasta, silllä reitti oli haastava ja tuntui, etten ollut ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin viime kesänä. Keskisykkeeni juoksun aikana oli 166 eli ihan ok syke maratonille. Naisissa sijoitukseni oli 55/1918 ja omassa ikäluokassani (Naiset 25-29) 18/464. Kärkeen on vielä pitkä matka, mutta suurin massa juoksee takana eli kovin pahoissa ruuhkissa ei joudu juoksemaan.

Mitali ja kisanumero

Oli jotenkin hassua, että maalissa kello näytti aamuyhdeksää eli koko päivä oli vielä edessä vaikka olin juuri juossut maratonin :) Sekin etu tuolla aikaisella lähdöllä oli, että kerkesin käymään hotellilla rauhassa suihkussa ennen kuin piti chekata ulos huoneesta.

Palautuminen maratonista sujui kohtalaisen nopeasti, tuntuu että kerta kerralta palautuu nopeammin. Yleensä kohdallani maratonilla viettämäni aika korreiloi vahvasti palautumisen keston kanssa, mitä nopeampi maratonaika, sitä lyhyempi palautumisaika. Jonkinlaisen jännetupin tulehduksen onnistuin toiseen nilkkaan/jalkapyötään saamaan, alue oli parin viikon ajan kipeä ja turvoksissa sekä jonkin verran sitä kuumotti. Aina juoksulenkkien ja pitkien kävelyiden jälkeen se kipeytyi, joten juoksemisen sijasta uin ja fillaroin, jotka eivät pahentaneet tuota vaivaa. Lisäksi söin tulehduskipulääkettä ja näillä keinoin pääsin tuosta vaivasta eroon.

Tämä uusi ennätysaika loi uskoa, että 3:30 ajan alittaminen on mahdollista jopa minulle! Päädyin ilmoittautumaan jo uudelle maratonille, marraskuussa menen juoksemaan Rock 'n Roll marathonin Las Vesgasiin! Ei ehkä ihan perinteinen maraton-kohde, mutta varmasti mieleenpainuva reissu tulee olemaan :)

Suomi-reissua, Sulkavan soutua ja muita kuulumisia

Viime blogipäivityksestä on kerennyt kulua jo jonkin aikaa ja nyt ajattelin tehdä ryhtiliikkeen tämän blogin suhteen. Mielessä on ollut paljon erilaisia aiheita blogia varten, mutta en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa niitä. Paljon on viime postauksen jälkeen kerennyt tapahtua:

- Surffausta Santa Cruzissa
- Retki Yosemiten luonnonpuistoon ja useita tunteja patikointia kauniissa ympäristössä
- Valmistautumista maratonille
- Uusi ennätys maratonilla
- Työjuttujen varmistuminen, täälläpäin maailmaa olisi nyt tarkoitus olla maaliskuun loppuun saakka ja sitten toiveissa olisi palata takaisin Suomeen
- Uuden pyörän hankinta (vain ns. käyttöpyörä tosin)
- Reilun kahden viikon kesäloma Suomessa
- Osallistuminen Sulkavan soutuihin
- 10 tunnin aikaerosta toipumista sekä Suomessa että Jenkeissä
- Ilmoittautuminen puolimaratonille, juostaan lokakuussa
- Ilmoittautuminen maratonille, juostaan marraskuussa
- Harkintaa puolimatkan triathlonille osallistumisesta (järjestetään syyskuussa)

Palasin viime sunnuntaina takas tänne Kaliforniaan reilun kahden viikon Suomen lomalta. Oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita ja perhettä sekä nauttia Suomen valoisista kesäpäivistä! Seuraavan kerran Suomeen tulen todennäköisesti jouluna ja maaliskuun jälkeen olisi tarkoitus lopullisesti palata Suomeen. Maaliskuulle on vielä matkaa, joten suunnitelmat saattavat vielä tässä matkan varrella muuttua. Toiveissani olisi kuitenkin päästä Suomeen viimeistään ensi kesään mennessä.

Yosemite

Suomessa ollessani päädyin vähän extempore lähtemään Sulkavalle soutamaan. Soutua edeltävänä perjantaina yksi kaveri soitteli ja kyseli josko pääsisin soutamaan, sillä yksi soutujoukon jäsenistä oli tullut kipeäksi ja olisi kova tarve paikkaajalle. Olin jo useampana kesänä miettinyt, että olisi kiva joskus käydä soutamassa tuo Sulkavan soutu, joten kovin pitkään ei tarvinnut miettiä että lähdenkö vai en :) Lauantaina meillä oli sitten kello kuusi herätys soimassa ja kahdeksalta startattiin soutamaan. Aikaa 60 kilometrin soutamiseen meni meillä yhteensä 5:56. Neljän tunnin tienoilla teimme yhden rantautumisen, jolloin me 14 soutajaa ja perämies pääsimme tyhjentelemään kohtalaisen täysinäisiä rakkojamme. Soutu ei sinänsä ollut kovin rankkaa, sykkeet eivät nousseet kovin korkealle, mutta kun yhtä liikettä tekee 6 tunnin ajan, niin alkaahan se aika lailla tuntumaan jossain. Itselläni pahimmat vaivat olivat takapuolen puutuminen ja lonkankoukistajat, lisäksi soutaminen tuntui myös polvissa, alaselässä ja kämmien ihossa. Pahoja rakkoja ei tosin käsiin tullut. Kaiken kaikkiaan oli mukava käydä tuolla Sulkavan souduissa, etenkin kun meille osui aurinkoinen päivä, mutta en usko että tulen uudestaan osallistumaan tuonne. Korkeintaan paikkaamaan jotain viime hetken peruutusta.

Yosemite

Suomessa ollessani urheilupuoli painoittui juoksemiseen ja uintiin. Hankin uimastadikalle heti 10 kerran kortin ja kaikki kerrat tuli käytettyä Suomi-visiitilläni :) Stadikka on kyllä yksi Helsingin lempipaikoistani kesäaikaan! Oli mukavaa vaihtelua uida pitkästä aikaa ulkona ja pitkässä altaassa, täälläpäin maailmaa kun tuo 25 jaardin (23 metriä) tuntuu olevan standardi. Juoksulenkkejä tuli sovittua monenkin eri kaverin kanssa ja näin tuli samalla vaihdettua kuulumia. Pyöräilytreenit jäivät lähinnä vain hyötyliikunnan muotoon, varsinaisia fillarilenkkejä ei tullut tehtyä, kun kaluston jätin tänne Jenkkeihin, mutta lainasin äidiltäni fillarin kaupungissa ajeluun. Fillarilenkit ovat vähän jääneet vähiin kesä-heinäkuu akselilla, kun kesäkuussa keventelin kohti maratonia ja maratonin jälkeen sitten piti hieman palautella, sitten olikin tuo Suomi-reissu. Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa fillarilenkille!

Vesiputous Yosemitessa

Heti kun sain tietää, että tulisin asumaan Kaliforniassa ensi maaliskuulle saakka, tein muutamia investointeja. Yksi oli kunnollisen paistinpannun hankinta, kun hotellini tarjoama pannu poltti kaiken pohjaan. Lisäksi hankin myös pyykinkuivaustelineen, kun en halua Jenkkien suosimaa rumpukuivausta käyttää. Suurin hankintani oli kuitenkin tuo käyttöpyörä, jolla on tarkoitus ajaa lyhyemmät matkat ja lisäksi tuon pyörän uskaltaa jättää ulos säilöön. Pyörän hintaan sisältyi ilmainen huolto vuoden ajan ja olen kerran jo hyödyntänytkin sitä, kun lukkotelineen kanssa on ollut ongelmia. Lisäksi mikäli myyn pyörän takaisin kaupalle vuoden sisään, saan 40 % takaisin myyntihinnasta. Lukkoineen maksoin pyörästä vajaa 500 dollaria, eli noin 400 euroa.

Maratonille valmistautumisesta ja itse kisasta saatte lukea seuraavasta postauksesta. 

Takana 1 000 metrin verran nousua patikoinnilla Yosemiten Glacier Pointille