Treeniviikon sisältöä

Viime viikko oli taas varsin monipuolinen, joten ajattelin hieman kirjoitella siitä. Viikko käynnistyi lepopäivällä, kun sunnuntaina tuli tehtyä sen verran kova treenipäivä. Tiistaina olikin sitten tuplatreenipäivä. Aamulla tein tunnin salitreenin työpaikan salilla ja sillä oli hyvä käynnistää päivä. En ollutkaan pitkään aikaan tehnyt treeniä ennen työpäivää ja tätä voisi alkaa taas vähitellen harrastamaan enemmänkin etenkin, kun aamut alkavat olla valoisia, jonka myötä herääminenkin on helpompaa :) Illalla kävin vielä kaverin kanssa juoksemassa 1,5 tunnin lenkin pitkin Helsingin rantoja.

Hiihtokelit alkavat olla jo ohi

Keskiviikkoiltana kävin kaverin kanssa Hakunilassa hiihtämässä ja tästä hiihtokerrasta kerroinkin jo aiemmin, muutamat mustelmat tuli hankittua alamäissä kaatuessa. Ladut olivat jäisiä, joten luistoa kyllä löytyi ja noita kaatumisia lukuun ottamatta, hiihto sujui varsin mukavasti. Luksusta oli myös se, että sain kaveriltani kotoa kyydin laduille ja takaisin kotiin. Yleensä olen bussilla kulkenut nuo matkat kotoa hiihtolatujen luokse ja etenkin paluumatkalla tuppaa vähän jäätymään, kun hikisissä vaatteissa odottaa pysäkillä bussia. Onneksi sekä Paloheinän että Hakunilan ladut ovat vain yhden bussimatkan takana eli ei tarvitse missään vaihtaa toiseen bussiin tai muuhun kulkuvälineeseen. Hiihtoa keskiviikkona kertyi yhteensä noin puolitoista tuntia.

Sukset keräsivät lauantaina vähän loskaa

Torstaina kävin kokeilemassa vähän boulderointia yhden kaverin kanssa, kyseessä oli elämäni toinen boulderointikerta. Aiemmasta kerrasta oli kerennyt kulua jo lähemmäs viisi vuotta, joten en nyt sanoisi olevani mikään aktiiviharrastaja kyseisessä lajissa. Kaverini oli harrastanut tuota boulderointia vähän enemmän ja sainkin häneltä hyviä vinkkejä. Kiipeilin joitakin helpoimpia reittejä vain ja joillakin reiteillä tuli koettua pienoisia onnistumisen kokemuksia :) Aika nopeasti kämmenien iho meni helläksi tuosta kiipeilystä ja kiipeily muuttui sen seurauksesta aika epämukavaksi. Loppuun tein vielä vähän keskivartalotreeniä TRX-nauhoilla siellä boulder-keskuksessa. Kuljin juosten matkat kotoa tuonne boulderoimaan, joten sain torstaille mahdutettua myös puolen tunnin lenkinkin. Ihan hauskaa puuhaa tuo boulderointi on, aika paljon olisi tekniikassa vielä parantamisen varaa. Teen ihan liikaa käsillä töitä, kun pitäisi koittaa enemmän jalkoja hyödyntää.

Vesilätäkkö Hakunilassa

Ei näytä kovin talviselta enää

Perjantaina oli vähän väsyneempi päivä, joten kävin juoksemassa vain kevyen puolen tunnin lenkin. Melkein meinasin olla tekemättä lenkkiä, mutta olo kuitenkin virkistyi lenkillä. Lauantaina sitten oli jälleen tuplatreenipäivän vuoro. Mieli teki hiihtämään, joten tarkastelin netistä latutilanteita ja päätin suunnata jälleen Hakunilaan hiihtämään. Keskiviikon kaatumistraumat painoivat yhä pään sisällä, joten en uskaltautunut menemään kilpaladulle, vaikka olisi ehkä kyllä pitänyt pakottaa itseni sinne karistamaan pelkotilat. Ladut olivat paljon keskiviikkoa sohjoisempia ja suksi ei oikein tuntunut luistavan yhtä hyvin kuin keskiviikkona, joten todennäköisesti ne kilpaladun alamäetkään eivät olisi menneet yhtä vauhdikkaasti kuin keskiviikkona. Peltoladuilla yhdessä kohdassa oli myös iso lätäkkö ja sen yli hiihtäessä tuli huomattua, etteivät mononi pahemmin pidä vettä :D Pariin kertaan meinasin kompastua, kun suksi upposi sohjoon. Sää oli myös vähän sateinen, välillä tuli tihkua ja välillä räntäsadetta. Talvi ei tosiaankaan ollut lauantaina parhaimmillaan. Kyllä siellä laduilla nyt hiihtämään pystyi, mutta ei se ollut niin nautinnollista kuin edellisenä viikonloppuna aurinkoisessa pakkaskelissä. Hiihtoa kertyi jälleen noin 1,5 tunnin verran ja matkaa 22 kilometriä.

Ensimmäiseltä leijalautauilukurssikerralta

Lauantai-illalla oli jokaviikkoiset Helsinki Triathlonin uintitreenit Malmilla ja päätin ankeasta kelistä huolimatta mennä sinne maastopyörällä, kun sen kerta olin talvipyöräilyä silmällä pitäen mennyt hankkimaan loppusyksystä :) Suunnitelmissani on ollut alkaa kulkea noihin uintitreeneihin pyörällä ja viime viikonloppuna päätin ryhdistäytyä asian suhteen vaikka taivaalta satoikin räntää. Olihan se polkeminen vähän kuraista, mutta kevyt pyöräily tuntui tekevän hyvää aamupäivän hiihdon rasittamille jaloille. Matkaa yhteen suuntaan oli noin 9,5 kilometriä. Uintitreeneissä harjoiteltiin nyt vähän eri vauhdeilla uimista, joka on kyllä hyvä harjoitus itselleni, sillä yleensä minulla on lähinnä vain yksi vauhti, jolla uin. Lisäksi uimme myös räpylöillä ja niillä uinti on aika kivaa, kun pääsee niin paljon kovempaa :) Lisäksi delffaripotkuja tai niiden yritystä on niiden kanssa kiva tehdä. Uinnin ja saunan jälkeen oli sitten vielä edessä pyöräily takaisin kotiin. Kuten varmaan arvata saattaa, niin illalla oli aika väsynyt ja tyytyväinen olo :)

Leijan lennätystä harmaassa kelissä

Sunnuntaiaamupäivä piti alun perin viettää leijalautailukurssilla, mutta huonosta kelistä johtuen tähän tuli muutoksia lauantai-iltana ja kurssin jatko siirtyi eteenpäin. Ensimmäisen osan siitä kävin jo aiemmin ja silloin harjoittelimme leijan lennättämistä. Tuuli kuitenkin hyytyi, joten leijan lennättäminen laudan kanssa siirtyi eteenpäin. Saa nähdä pääsenkö vielä tänä talvena tuota kokeilemaan. Joka tapauksessa kurssin sijasta kävin aamupäivällä Motivuksessa BodyPump-tunnilla ja sai jälleen kyllä hyvät tärinät päälle lihaksiin :) Alkulämpäksi juoksin kotoa tuonne Motivukseen ja saman pituisen loppuverran tein tunnin jälkeen. Olen huomannut, että tuo lyhyt 3,5 kilometrin juoksu tunnin jälkeen tekee ihan hyvää pumpin rasittamille lihaksille. Sunnuntai-iltana kävin vielä kaverin kanssa Keskuspuistossa juoksemassa 1,5 tunnin juoksulenkin. Kenkävalinta ei ollut ihan optimi, sen verran jäisiä pätkiä osui vastaan, että nastalenkkarit olisivat tarpeen. Taidan toistaiseksi juoksennella noita sulia Helsingin rantoja pitkin ja odotella, että Keskuspuiston reitit sulaisivat täysin.

Viikonloppuvieras ja raadeltu hai

Hiihtokärpäsen purema

Vaikka talvikelit ovat tänä talvena olleet vähän heikkoja, kun lämpötila on enimmäkseen sahannut nollan tienoilla täällä Helsingin suunnilla, niin silti päässyt vähän hiihtämään ja kerta kerralta se on tuntunut mielekkäämmältä puuhalta. Kesä on mielestäni paras vuodenaika ja tykkään lämmöstä, mutta nyt melkein toivoisin vielä lisää lunta ja pakkasta ihan vain siksi, että pääsisi vielä hiihtämään :) Hiihto on todella monipuolista liikuntaa, kun yläkroppakin joutuu töihin ja tästä syystä myös sykkeetkin tuppaavat omalla kohdallani nousemaan aika korkeaksi. Vauhtia on myös enemmän kuin juoksussa ja kilometrit kertyvät melkein kuin itsestään

Hiihto aurinkoisessa kelissä on ihan parasta!

Viime viikolla kävin kahdesti Paloheinässä hiihtämässä ja molemmilla kerroilla hiihdin 30 kilsan verran. Olin aiemmin tänä talvena miettinyt, että 30 kilometrin pituinen hiihtolenkki pitäisi tehdä edes kerran. Tätä ennen pisin hiihtolenkkini oli ollut reilut 20 kilometriä. Maanantaina kävin kaverin kanssa Paloheinässä hiihtämässä ja ensimmäisen tunnin ajan sain hänestä seuraa. Pystyttiin aika kivasti vierekkäin hiihtämään, kun hän hiihti pertsaa ja itse menin vapaalla. Toisen tunnin kävin vielä itsekseen hiihtelemässä ja kilometrit tuntuivat sen verran kevyesti kulkevan, että päätin pidentää alun perin suunnitelmani 20 kilsan lenkin 30 kilometriin. Lopussa rupesi vähän väsymys painaa, etenkin kun jouduin vähän vastatuuleen hiihtämään, mutta muuten meni aika kivasti. Lopputuloksena oli 31 kilometriä hiihtoa reiluun kahteen tuntiin.

Kolkyt kilsaa juuri ja juuri alle kahden tunnin!

Sunnuntaina kävin hiihtämässä viikon toisen lenkin. Olin etukäteen latukarttapalvelusta seuraillut, että ladut olivat menneet heikompaan kuntoon. Facebookin latutilanne ja Paloheinän hiihtoladut ryhmien kautta kuitenkin sain sellaisen käsityksen, että ladut olisivat kuitenkin hiihdettävässä kunnossa, joten suuntasin sinne aamupäivällä. Aika jäisiä pätkiä osui vastaan, mutta aika hyviä pätkiä siellä pääsi kuitenkin hiihtämään. Paikka paikoin maa paistoi ladun alta. Auringonpaisteessa hiihtäessä 30 kilometriä meni aika kevyesti ja vauhtia oli nyt vähän enemmän, kolmekymppiä tuli täyteen alle kahdessa tunnissa! Oikeiden hiihtäjien matkasta kyllä tippuisin saman tien, mutta omalla kohdalla oli ihan saavutus saada yli 15 km/h-keskinopeus :)

Latua

Viime viikon hiihtojen jälkeen luotto omiin hiihtotaitoihin oli kasvamaan päin, mutta tällä viikolla sain taas palautuksen maan pinnalle ja kehittymisen varaa on vielä paljon. Keskiviikkona kävin kaverin kanssa Hakunilan jäisillä laduilla hiihtämässä. Päivä lämpötila oli ollut plussalla ja vähän vettäkin oli alkuviikosta sadellut, jonka seurauksesta Hakunilan ladut olivat aika jäisessä ja liukkaassa kunnossa. Ladut olivat kuitenkin sinänsä ihan kohtuullisessa kunnossa, mutta onnistuin silti kilpaladulla kaatumaan kolmessa eri kohtaa. Joka kerta alamäessä. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat vielä sellaisessa kohtaa alamäkeä, että ladun kunto oli hyvä ja latu jatkui suoraan eteenpäin. Jotenkin suksi vaan luisti alta pois ja löysin itseni ladun pinnalta. Ensimmäisellä kerralla onnistuin vielä takaraivonkin lyömään viimeisenä maahan. Vaikka hiihdänkin luistelutyylillä, niin yleensä jyrkimmät alamäet lasken laduilla ja niin myös nyt tuolla Hakunilassakin. Garminin näytti, että vauhtia oli ollut joku reilut 40 km/h, kun päätin tehdä äkkijarrutuksen kaatumalla. Näitä kahta kaatumista edelleen vähän ihmettelen, että mitä niissä oikein tapahtui. Kaatumisien seurauksesta pienet pelkotilat alamäkilaskua kohtaan nostivat taas päätään ja päädyin hiihtämään lyhintä reittiä takaisin kohti tasaisempia ladunpätkiä kaverini jatkaessa eteenpäin.

Selfietä

Kolmatta kaatumista en puolestaan yhtään ihmettele, alamäen ja tiukan käännöksen yhdistelmä on lähes takuuvarma kombo kaatumiselle tai ainakin vähintään ladulta ulos ajautumiselle :D Nytkin ensin ajauduin ladulta ulos ja alkuun tuntui, että pystyisin pysymään pystyssä, mutta nopeasti olin kuitenkin taas sukset pitkin poikin maassa. Jo aiemmin osumaa saaneet takapuoli ja polvet kiittivät tästäkin kaatumisesta. Loppuajan päädyin sitten nössönä hiihtämään lähes tasamaalla, sillä tiesin, että jos lähtisin kilpaladulle, niin siellä tulisi vastaan ainakin nuo kaikki kolme paikkaa, jolla onnistuin jo kaatumaan. Tietty olisi ollut hyvä käydä ravistelemassa apinat heti pois olkapäiltä, eikä jättää nyt noita pelkotiloja vellomaan päähän. Ehkä paremmilla hiihtokeleillä viimeistään ensi talvena teen paluun noihin mäkiin :) Tai ensin parantelen vähintään ainakin nuo keskiviikon mustelmat pois ennen kuin lähden hankkimaan uudet. Joka tapauksessa keskiviikkona tuli hiihdettyä ihan kelpo määrä, reilu 21 kilometriä ja aikaa meni vajaat 1,5 tuntia.  

Reipasta juoksua helmikuun Aktia Cupissa

Lauantaina oli tämän vuoden toisen kisan vuoro ja matkana oli samainen kymppi, jonka juoksin tammikuussa. Juoksulle en asettunut mitään sen ihmeempiä tavoitteita, tähtäimessäni oli juosta juoksu, niin kovaa kuin vain päivän kunto antaisi myöten ja maalissa toivon mukaan ajaksi tulisi jotain 42-43 minuuttia. Kovat juoksutreenit ovat yhä olleet aika vähissä, niiden sijasta on tullut tehtyä tosin hiihtoja kovilla sykkeillä, mutta se ei nyt taida olla ihan sama asia kuin kovempien juoksujen juoksu. Viikko sitten tein tosin vähän kovemman juoksutreenin, kun juoksin muutaman parin kilometrin vedon puolimaratonvauhtisina.

Paloheinän laduilla

Ennen tammikuun Aktia Cup -juoksua pidin jopa kolme lepopäivää putkeen ja vähän samaa strategiaa noudattelin nytkin eli kisaa ennen paljon lepoa. Perjantain pidin täysin lepopäivänä ja torstaina kävin juoksemassa kevyen kolmen vartin pituisen lenkin ja keskisykekin pysyi tällä lenkillä alle 130:n. Keskiviikkona kävin hiihtämässä elämäni pisimmän hiihtolenkin Paloheinässä, siellä on sen verran hyvin latuja auki ja ihanan väljää, niin pitihän tuo tilanne hyödyntää :) Matkaksi kertyi reilussa 1,5 tunnissa 22 km, joka on siis vielä aika mitätön matka. Tähtäimessäni olisi yrittää hiihtää tänä talvena edes yksi lenkki, joka olisi yli 30 kilometriä pitkä.

Hiihtäjä

Lauantaina pyöräilin jälleen 17,5 kilometrin matkan maastopyörällä kotoa Hakunilaan kisapaikalle. Pyöräilin aika rauhallista tahtia ja koitin vähän hioa pyöränhallintataitojani jäisillä röpeliköillä ajaessa :) Kisapaikalla alkuverraksi pyöräilyn jälkeen juoksin 3 kilometriä kisareittiä ja juoksu tuntui ihan ookoolta, ei kuitenkaan megakevyeltä ja vähän aamiainenkin tuntui vatsassa painavan vaikka sen syömisestä olikin jo kerennyt kulua aikaa. Ennen starttia päätin vielä käydä heittämässä sormikkaat pois, kun viimeksikin olin kisan aikana ne ottanut pois heti ensimmäisten kilometrien jälkeen ja ajattelin, että ne olisivat nytkin turhat. Kengiksi olin jälleen valinnut Sarvan nastalenkkarit, vaikka tällä kertaa olisi hyvin voinut juosta kesälenkkareillakin. Jalkaan tavalliset juoksutrikoot ja yläkropalle pitkähihainen juoksupaita ja ohut juoksutakki.

Sukset

Startissa oli jälleen vähän ruuhkan tynkää, mutta aika nopeasti sitä sai taas oman paikan juosta. Olin viritellyt musat korville ennen juoksun alkua, mutta jostain syystä musiikki katkesi jo toisen kilometrin jälkeen. Spotify ja Lumia ovat viime aikoina alkaneet temppuilemaan vastaavalla tavalla myös normaaleillakin lenkeillä. Pohdin hetken, että pitäisikö ottaa kännykkä juostessa esiin ja viritellä musa soimaan uudestaan, mutta ajattelin tähän tuhrautuvan liikaa ylimääräistä aikaa ja päädyin juoksemaan sitten ilman musaa loput reilut 8 kilometriä.

Hiihdon statistiikat

Kilometrit etenivät nopeaan tahtiin ja nyt ilman musiikkia kuulin oman hengästymisen paljon selkeämmin. Juoksu tuntui kulkevan ihan hyvin, ei kuitenkaan niin kovaa kuin kuukausi sitten, mutta aika kivaa vauhtia kumminkin. Puolivälin tienoilla alkoi pienoinen kamppailu yhden miehen kanssa. Hän meni varmaan viisi kertaa ohitseni ja useimmiten tuli suoraan eteeni siten, että jouduin hidastamaan omaa vauhtiani. Jos kerran mennään ohi, niin mennään sitten kunnolla ohi eikä mennä estämään muiden juoksua.. Välillä samainen mies tuli kyynärpäiden avustuksella ohitseni. Ymmärtäisin kyynärpäät, jos kyseessä olisi joku ruuhkainen juoksu, mutta siinä vaiheessa kun juoksukisa on enemmän jonossa juoksua, niin ei noita kyynärpäitä kyllä tarvita. Ja kyseinen mies ei myöskään kisannut mistään kärkisijasta, niin siinäkin mielessä vähän naurettavaa käytöstä. Useimpien ohituksien jälkeen tein saman tien korjausliikkeen ja ohitin tuon miehen, jotta pystyisin juoksemaan omaa rennon kovaa vauhtiani ja mies jäi taakseni roikkumaan sitkeästi. Räkimisestä ja puuskuttamisesta kuulin, että hän oli yhä perässäni. Ja myös kantapäille astumisesta huomasin miehen läsnäolon.

Aktia Cupissa juoksemassa numerolla 2176 (kuva Kimmo Rönnberg)

Tuo mies rupesi ärsyttämään niin paljon, että päätin että hänet on kyllä voitettava. 1,5 kilometriä ennen maalia taisin saada miehen viimein karistettua kannoiltani. Maalissa kello pysähtyi aikaan 42.35, joka on 26 sekuntia hitaampi kuin tammikuussa, mutta kuitenkin toiseksi nopein aika, jonka olen kympillä koskaan juossut! Eli varsin hyvin siis kulki ja voitin myös sen miehen puolella minuutilla :) Keskinopeus juoksussa oli 4.16 min/km, sijoituksessa ei puolestaan ole hurraamista eli ei nyt ihan kärkikahinoissa oltu :D Juoksun päälle oli vielä tiedossa pyöräily kotiin, joka teki hyvää maitohappoisille jaloille. Illalla oli vielä Heltrin uintitreenit, joten varsin kelpo urheilupäivä tuli lauantaista! 

Uutta intoa uintitreeneihin

Syksyllä uintitreenit jäivät vähän vähiin ylirasituksen ja heikon motivaation takia, mutta nyt on taas menossa sellainen vaihe, että uinti tuntuu maistuvan ja kulkevan. Kevätkaudeksi liityttiin Heinin kanssa yhteen Helsinki Triathlonin uintiryhmistä, jossa tehdään paljon erilaisia tekniikkaharjoituksia. On myös kiva saada kommentteja omasta uinnista, kun itse on aika vaikea havaita uidessa, että mitä tekee väärin. Ensimmäisellä uintikerralla palautteeksi tuli, että yllättävän hyvää vauhtia uin huonolla tekniikallani :D Kuulemma liukuvaihe puuttuu kokonaan, käsiveto menee enimmäkseen hukkaan ja vartalonkiertoa voisi olla enemmän yms. Eli kehitettävää riittää!

Uusi pyörä! Trainerirengas vaihdettu ja polkimiksi siirsiin maantiepyörästäni Garmin Vectorit, tässä vaiheessa polkimet odottivat vielä siirtoa

Kesään verrattuna uintivauhtini on jonkin verran parantunut, nyt matkavauhdin sataset menevät noin kahden minuutin molemmin puolin. Kesällä matkavauhtini altaassa oli jotain yli 2.15 min/100 m. Pitäisi ehkä alkaa kerran kuussa uimaan jotain 500 tai 1000 metrin testiuintia, niin voisi vähän tuota kehitystä seurata. 2,5 vuotta sitten työpaikan triathlonkisassa uin altaassa 500 metriä alle 10 minuuttiin. Eli sinänsä jos tuohon vertaa, niin aika samaa vauhtia uin yhä, mutta ehkäpä uin nykyisin vähän taloudellisemmin mitä aiemmin tai ainakin olen enemmän sinut veden kanssa.

Lihashuoltoa ilmastointiputkella, tuskaista touhua

Osa noista tekniikkaharjoituksista ovat olleet aika haastavia ja tuntuu, että kroppa vain vajoaa pohjaan niitä tehdessä ja huomaan myös, että vasenpuoli on selkeästi heikompi noissa tekniikoissa. Jotkut tekniikoista ovat taas valkun selittäessä tuntuneet todelle vaikeilta ja jopa mahdottomilta, mutta kuitenkin niitä tehdessä huomannut että kyllähän näinkin pystyy etenemään :) Tuo tunnin tekniikkatreeni menee todella nopeasti, kun matkan ja ajan sijasta keskittyy vain tekemään noita tekniikoita mahdollisimman hyvin.

Koitan yleensä joka uintikerralla tehdä joko jotain tekniikkaa ja/tai uida välineiden eli lättärien, räpylöiden ja/tai pullarin kanssa sen sijasta, että uisin koko uinnin vain perusuintia samalla tahdilla. Uin lähes poikkeuksetta vain vaparia, joten muut uintityylit ovat vähän hakusessa :D Viime uintitekniikkatreeneissä muutamat väliverrat piti uida jollain muulla tekniikalla kuin vaparilla ja itse päädyin sitten selkäuintiin, joka taitaa olla vaparin jälkeen seuraavaksi paras uintitapani. Rintauintiakin tai ehkä pikemminkin sammakkoa jonkin verran osaan, mutta potkuni ovat tehottomia ja teen ne jotenkin väärään suuntaan, ja koska olen vuosikausia uinut noilla huonoilla potkuilla, niin on ollut vaikeaa opetella oikeaoppista rintauinnin potkua. Vapaauinti oli sinänsä helpompi oppia, koska en ollut koskaan opetellut siitä väärää tyyliä.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa kaverin kanssa potkunyrkkeilemässä, vähän oli hakusessa tämä laji ja nössöilin ihan liikaa :)