Täydensin vielä syksyn kisakalenteria tämän päiväisellä
Splash and Dash -kisalla, jotta saisin vähän treenattua avovesiuintia ja sen jälkeistä vaihtoa ennen parin viikon päästä häämöttävää puolimatkan triathlonia. Ilmottauduin tähän Splash and Dash kisaan viikko sitten ja kisamatkaksi valitsin 1 mailin uinnin ja sen päälle 6 mailin juoksun, eli kilometrimäärinä nuo ovat suurinpiirtein 1,6 km uintia ja reilut 9 km juoksua. Tarjolla olisi ollut myös muitakin matkoja, kuten 1 tai 2 mailin uintia pelkästään. Pisin tarjolla oleva matka oli 2 mailin uinti ja 6 mailin juoksu. Juoksumatkojen pituuksina vaihtoehtoina oli 3 ja 6 mailia.
Aamulla oli aikainen herätys ja seitsemän aikaan olin jo pyörän päällä suuntamassa kohti kisapaikkaa. Alkulämppäriksi vetelin noin 15 kilometrin pyöräilyn, kun autoilu ei ole kohdallani oikein vaihtoehto. Olin hyvissä ajoin paikalla ja hain samantien tien chipin, kisanumeron, paidan ja uimalakin ja suuntasin sitten laittamaan vaihtopaikkaani valmiiksi.
Uinti oli tekojärvessä, joka on aika paljon helpompi paikka alottevalla avovesiuimarille kuin aaltoinen ja suolainen merivesi. Veden lämpötilan puolesta märkäpukua ei olisi tarvinnut, mutta halusin erityisesti harjoitella märkäpuku päällä uintia ja märkäpuvun riisumista uinnin jälkeen. Monet osallistujista uivatkin pelkästään uimapuku tai kisapuku päällä. Hävettää vähän myöntää, mutta kyseessä oli itselleni ensimmäinen uintikerta märkäpuku päällä. Tiedän, että kisoissa ei saisi koskaan kokeilla mitään uutta, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi tehdä noita avovesiuintitreenejä ja 25 jaardin altaaseen meno märkäpuku päällä ei oikein houkuttele. No joka tapauksessa, tämä Splash and Dash -kisa toimi hyvänä harjoituskisana varsinaista puolimatkan triathlonia varten.
|
Hyvissä ajoin ennen kisaa tutustumassa kisareittiin ja vaihtoalueeseen |
Uinti reitti oli sellaisen salmiakin muotoinen ja kierrettäviä poijuja taisi olla ripoteltuna noin viisi pitkin reittiä. Eli jonkin verran sai tarjoitella myös suunnistusta ja vesipallokroolia. Ensimmäisenä starttasivat 2 mailin uimarit ja sitten 5 minuuttia sen jälkeen oli vuorossa kaikki 1 mailin uimarit. Starttasin itse ulkoreunasta, kun olen aika epävarma avovesiuimari vielä. Sainkin uida todella rauhassa, alkuun hengittelin joka toisella käsivedolla ja ehkä parin sadan metrin uinnin jälkeen tuli sellainen olo etten saa tarpeeksi happea ja vaihdoin sitten pää pystyssä sammakkouintiin, jotta saisin hengitykseni rauhoitettua. Yleensä uin niin, että otan happea joka kolmannella. Hetken aikaa jo mietin, että tätäkö tämä uinti tulee olemaan koko matkalta. Allasuinnissa en juurikaan hengästy jos vetelen sellaista ns. normitahtia, spurtit ja kovat vedot ovat sitten asia erikseen. Hetken aikaa n hengitystä tasoiteltuani jatkoin vapaauintia ja välillä otin tarpeen mukaan muutamat rintavedot. Ensimmäisen käännöksen vedin rintauinnilla, kun en halunnut mitään turhia riskejä ottaa. Ehkä vähän ennen puoliväliä uinti alkoi kulkea ja pääsin vetämään normaalia hengitys joka kolmannella käsivedolla-rytmiä. Jotta saisin hapen tarvetta pienennettyä, pienensin myös potkutiheyttäni. Märkäpuku kun kannattaa jonkin verran, niin potkuja ei tarvitse tehdä niin paljon kuin ilman märkäpukua uidessa. Todennäköisesti nuo alun hengitysvaikeudet johtuivat siitä, että märkäpuku vähän esti rintakehän laajentumista hengityksen aikana. Pitää siis seuraavalla kerralla muistaa vähän nykyistä rintakehän kohdalle vähän enemmän tilaa kun on saanut märkäpuvun puettua päälle. Eli perinteinen aloittelijan virhe, mutta hyvä että tuli nyt harjoituskisassa esille. Lisäksi myös jännityksellä, mahdollisesti liian kovalla vauhdilla ja liiallisella potkimisella saattoi olla omat osuutensa.
|
Maalialue ja kisapalkinnot odottavat pyödällä |
Vedessä näkyvyys oli surkea, näin vain omat käteni, mutta jotenkin tämä huono näkyvyys ei ahdistanut enää niin paljoa kuin se ahdisti ensimmäisillä avovesiuintikokeilulla. Uudet TYRin racer-uimalasit toimivat myös hyvin, pysyivät hyvin päässä ja vettä ei vuotanut laseihin sisään. Uinnin jälkeen edessä oli jyrkkä ja liukas nousu takaisin kuivalle maalle ja siirtyminen vaihtoalueelle. Sen verran korkealla sykkeet kävivät, että kävelin jyrkän nousun vaihtoalueelle ja tasailin sykettä. Märkäpuku, uimalakki ja -lasit pois päältä, kisanumerovyö, sukat, kengät ja aurinkolasit päälle ja sitten vain juoksemaan.
|
Maalin huoltoa |
Olin yllättynyt kuinka helpolta ja vahvalta juoksu tuntui uinnin jälkeen ja kolme ensimmäistä kilometriä menivät 4:37-4:40 tahtia. Monta selkää tulikin vastaan. Sitten olikin edessä jyrkkää nousua ja vauhti tippui. Yksi nousi oli todella jyrkkä ja lisäksi pinta oli hiekkaa joka tuntui luistavat jalkojen alta pois. Suurin osa käveli tuon mäen ylös. Itse tikkasin ylöspäin niin pitkään kunnes alkoi tuntua että pito loppuu jalkojen alta. Jyrkkyyden puolesta olisinkin voinut juosta, mutta huono pito sai vaihtamaan kävelyksi. Koska juoksin tuon 6 mailin matkan, niin pääsin kiertämään saman reitin vielä uudestaan ja sitten oli edessä spurtti maaliviivalle. Keskisyykkeni juoksussa oli 173 ja maksimi 188, eli ihan hyvällä vauhdilla tuli mentyä vaikkakin kiristämisen varaa vielä olisi sykkeiden puolesta ollut.
|
Palkintojen jakoa |
Maalissa oli tarjolla Gatoradea, vettä ja pizzaa. Hetken aikaa hengitystäni tasailtuani, menin pakkaamaan kamani vaihtopisteeltä ja sitten suuntasin nauttimaan maalin huollosta ja seuraamaan vielä kisaavien maaliintuloa. Olin etukäteen katsonut edelliskertojen tuloksia ja arvioinut, että hyvällä tsägällä voisi olla mahdollista saada kolmossija sarjassani. Top 3 naista ja miestä palkittiin kultakin matkalta. Yleisen sarjan lisäksi palkittiin erikseen 40-49 ja 50+ vuotiaat. Palkintojen jako aloitettiin lyhyemmistä matkoista ja jossain vaiheessa huomasin, että yhdelle seinälle oli ripustettu kisatulokset ja menin katsomaan, että mihin olin sijoittunut ja siellähän oma nimeni olikin ensimmäisenä omassa sarjassani! Hetken päästä nimeni kuulutettiinkin ja kävin nappaamassa palkintoni eli erikoisolutpullon ja Splash and Dash-lasin. Kyseessä oli ensimmäinen kisavoittoni koskaan, joten voitte arvata kuinka tyytyväinen ja iloinen olin! Etenkin kun avovesiuinti on vielä aika uutta minulle. Kisan taso ei ehkä ollut niin kova, mutta kyllä voitto on silti aina voitto! Nyt voi lähteä luottavaisin mielin kisaamaan parin viikon päästä puolimatkalle.
|
Tuomiset kisasta sekä numerovyö |
Kaiken kaikkiaan välineet toimivat kisassa hyvin ja nyt kanssa testattua miten triahtlonasuni toimii juostessa, ja hyvinhän se toimi. Oli vain hyvä, että asu ja hiukset olivat märkinä kun lähti juoksemaan, sen verran kuuma keli oli. Pyöräilyssä kisa-asu on ollut usempaan otteeseen käytössä ja siinä se toimi myös hyvin. Ensimmäistä kertaa käytin myös kisanumerovyötä, joka oli myös toimiva ja varsin tarpeellinen. Garminin mittarini toimi myös hyvin ja lajinvaihtaminen siinä oli helppoa (en ollut sitäkään hirveästi harjoitellut...).
Loppuverraksi tuli vielä vedettyä vajaa 15 kilometriä pyörällä takaisin hotellille, onneksi suurin osa matkaa oli alamäkeä :) Kaikkia triathlon-lajeja tuli päivän mittaan tehtyä, varsin onnistunut päivä siis!