keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ratavedoilla vauhtia juoksuun

Olen viimein alkanut päässyt takaisin ratavetojen maailmaan. Viime kesänä tein näitä suurinpiirtein kerran viikossa Eläintarhan kentällä. Täällä niiden aloittaminen on ollut vähän tahmeaa, parilla ensimmäisellä kerralla en yksinkertaisesti pystynyt vetämään loppuun suunnittelemaani 5 x 1000 metrin vetoja. Ekalla kerralla sain tehtyä 4, kunnes alkoi tuntua että ihan liian kuuma yrittää vetää enää viimeistä vetoa loppuun ja lisäksi hirveä jano vaivasi, en ollut tajunnut ottaa mitään juomaa mukaan, kun en yleensä juomaa noiden ratavetotreenien aikana tarvitse. Toisella kerralla melkein kuukauden pituisen tauon päästä, sain tehtyä vain 2 kilometrin vetoa! Lähdin liikenteeseen työpäivän jälkeen, jolloin lämpötila oli vielä jossain +33 asteeseen tuntumassa ja tuolla yleisurheilukentällä ei ollut mitään tietoakaan varjosta tai edes pienestä tuulesta. Ensimmäinen veto jo aika tuskaista ja toisen vedon jälkeen alkoi tuntumaan, että saan lämpöhalvauksen, sen verran kuumana koko kroppa kävi. Ei auttanut muu kuin koittaa kevyesti hölkötellä takaisin hotellille häntä koipien välissä.
Lähiratatreenipaikkani
Näiden kahden epätoivoisen yrityksen lisäksi olen joitakin vähän lyhyempiä vetotreenejä käynyt tekemässä lähinnä fiilispohjalta. Viime viikkoina olen kuitenkin ryhdistäytynyt näiden vetojen suhteen, ovat erinomaista treeniä kehittämään juoksuvauhtia nopeammaksi ja lisäksi henkinen kantti saa kanssa parannusta, kun viimeisillä vedoilla joutuu tosissaan piiskaamaan kroppaansa ettei vauhti putoaisi sieltä epämukavuusalueelta pois. Tunnetustihan kehittyminen tapahtuu siellä epämukavuusalueella ;)

Tällä erää koitan tavoitella, että saisin kerran viikossa tehtyä tuon 5 x 1000 metrin vetotreenin. Toki kisaviikoilla en tätä treeniä tee, sillä sen verran kovaa rasitusta se on keholleni. Syksyn mittaan tätä vetotreeniä olisi tarkoitus vähän varioida eri mittaisilla ja määräisillä vedoilla.
Ei ole ruuhkaa
Täällä käyn tekemässä ratavedot yhden high schoolin urheilukentällä, joka sijaitsee reilun parin kilometrin päässä eli sinne juostessa saa hyvät alkulämpät ja takastullessa loppuverrat. Tuota urheilukenttää saa käyttä kouluaikojen ulkopuolella, klo 7.30-15.30 se on täysin varattu tuon high schoolin käyttöön. Täällä nuo urheilukentät tuppaavat olemaan aika lailla joko high schoolien tai collegejan yhteydessä eli ns. kunnallisia kenttiä ei oikein vaikuta olevan. Hyvässä kunnossa nuo kentät joka tapauksessa ovat ja muutenkin tuon lähi high schoolini urheilufasiliteetit näyttävät olevan todella upeita. On baseball-kenttää, jefu-kenttä, jalkapallokenttä, tenniskentät, koriskentät, iso ulkouima-allas ja hieno kuntosalikin näyttää olevan ja sisällä varmasti hienot liikuntasalit yms. Olenkin pariin kertaan ratavetojatreenejäni tehdessäni saanut seurata urheilukentällä pidettyjä jefu-treenejä.
Jenkkifudiskenttä ratojen sisäpuolella

maanantai 26. elokuuta 2013

Splash and Dash -kisaraportti ja kisavoitto!

Täydensin vielä syksyn kisakalenteria tämän päiväisellä Splash and Dash -kisalla, jotta saisin vähän treenattua avovesiuintia ja sen jälkeistä vaihtoa ennen parin viikon päästä häämöttävää puolimatkan triathlonia. Ilmottauduin tähän Splash and Dash kisaan viikko sitten ja kisamatkaksi valitsin 1 mailin uinnin ja sen päälle 6 mailin juoksun, eli kilometrimäärinä nuo ovat suurinpiirtein 1,6 km uintia ja reilut 9 km juoksua. Tarjolla olisi ollut myös muitakin matkoja, kuten 1 tai 2 mailin uintia pelkästään. Pisin tarjolla oleva matka oli 2 mailin uinti ja 6 mailin juoksu. Juoksumatkojen pituuksina vaihtoehtoina oli 3 ja 6 mailia.

Aamulla oli aikainen herätys ja seitsemän aikaan olin jo pyörän päällä suuntamassa kohti kisapaikkaa. Alkulämppäriksi vetelin noin 15 kilometrin pyöräilyn, kun autoilu ei ole kohdallani oikein vaihtoehto. Olin hyvissä ajoin paikalla ja hain samantien tien chipin, kisanumeron, paidan ja uimalakin ja suuntasin sitten laittamaan vaihtopaikkaani valmiiksi. 

Uinti oli tekojärvessä, joka on aika paljon helpompi paikka alottevalla avovesiuimarille kuin aaltoinen ja suolainen merivesi. Veden lämpötilan puolesta märkäpukua ei olisi tarvinnut, mutta halusin erityisesti harjoitella märkäpuku päällä uintia ja märkäpuvun riisumista uinnin jälkeen. Monet osallistujista uivatkin pelkästään uimapuku tai kisapuku päällä. Hävettää vähän myöntää, mutta kyseessä oli itselleni ensimmäinen uintikerta märkäpuku päällä. Tiedän, että kisoissa ei saisi koskaan kokeilla mitään uutta, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi tehdä noita avovesiuintitreenejä ja 25 jaardin altaaseen meno märkäpuku päällä ei oikein houkuttele. No joka tapauksessa, tämä Splash and Dash -kisa toimi hyvänä harjoituskisana varsinaista puolimatkan triathlonia varten.
Hyvissä ajoin ennen kisaa tutustumassa kisareittiin ja vaihtoalueeseen
Uinti reitti oli sellaisen salmiakin muotoinen ja kierrettäviä poijuja taisi olla ripoteltuna noin viisi pitkin reittiä. Eli jonkin verran sai tarjoitella myös suunnistusta ja vesipallokroolia. Ensimmäisenä starttasivat 2 mailin uimarit ja sitten 5 minuuttia sen jälkeen oli vuorossa kaikki 1 mailin uimarit. Starttasin itse ulkoreunasta, kun olen aika epävarma avovesiuimari vielä. Sainkin uida todella rauhassa, alkuun hengittelin joka toisella käsivedolla ja ehkä parin sadan metrin uinnin jälkeen tuli sellainen olo etten saa tarpeeksi happea ja vaihdoin sitten pää pystyssä sammakkouintiin, jotta saisin hengitykseni rauhoitettua. Yleensä uin niin, että otan happea joka kolmannella. Hetken aikaa jo mietin, että tätäkö tämä uinti tulee olemaan koko matkalta. Allasuinnissa en juurikaan hengästy jos vetelen sellaista ns. normitahtia, spurtit ja kovat vedot ovat sitten asia erikseen. Hetken aikaa n hengitystä tasoiteltuani jatkoin vapaauintia ja välillä otin tarpeen mukaan muutamat rintavedot. Ensimmäisen käännöksen vedin rintauinnilla, kun en halunnut mitään turhia riskejä ottaa. Ehkä vähän ennen puoliväliä uinti alkoi kulkea ja pääsin vetämään normaalia hengitys joka kolmannella käsivedolla-rytmiä. Jotta saisin hapen tarvetta pienennettyä, pienensin myös potkutiheyttäni. Märkäpuku kun kannattaa jonkin verran, niin potkuja ei tarvitse tehdä niin paljon kuin ilman märkäpukua uidessa. Todennäköisesti nuo alun hengitysvaikeudet johtuivat siitä, että märkäpuku vähän esti rintakehän laajentumista hengityksen aikana. Pitää siis seuraavalla kerralla muistaa vähän nykyistä rintakehän kohdalle vähän enemmän tilaa kun on saanut märkäpuvun puettua päälle. Eli perinteinen aloittelijan virhe, mutta hyvä että tuli nyt harjoituskisassa esille. Lisäksi myös jännityksellä, mahdollisesti liian kovalla vauhdilla ja liiallisella potkimisella saattoi olla omat osuutensa.
Maalialue ja kisapalkinnot odottavat pyödällä
Vedessä näkyvyys oli surkea, näin vain omat käteni, mutta jotenkin tämä huono näkyvyys ei ahdistanut enää niin paljoa kuin se ahdisti ensimmäisillä avovesiuintikokeilulla. Uudet TYRin racer-uimalasit toimivat myös hyvin, pysyivät hyvin päässä ja vettä ei vuotanut laseihin sisään. Uinnin jälkeen edessä oli jyrkkä ja liukas nousu takaisin kuivalle maalle ja siirtyminen vaihtoalueelle. Sen verran korkealla sykkeet kävivät, että kävelin jyrkän nousun vaihtoalueelle ja tasailin sykettä. Märkäpuku, uimalakki ja -lasit pois päältä, kisanumerovyö, sukat, kengät ja aurinkolasit päälle ja sitten vain juoksemaan.

Maalin huoltoa
Olin yllättynyt kuinka helpolta ja vahvalta juoksu tuntui uinnin jälkeen ja kolme ensimmäistä kilometriä menivät 4:37-4:40 tahtia. Monta selkää tulikin vastaan. Sitten olikin edessä jyrkkää nousua ja vauhti tippui. Yksi nousi oli todella jyrkkä ja lisäksi pinta oli hiekkaa joka tuntui luistavat jalkojen alta pois. Suurin osa käveli tuon mäen ylös. Itse tikkasin ylöspäin niin pitkään kunnes alkoi tuntua että pito loppuu jalkojen alta. Jyrkkyyden puolesta olisinkin voinut juosta, mutta huono pito sai vaihtamaan kävelyksi. Koska juoksin tuon 6 mailin matkan, niin pääsin kiertämään saman reitin vielä uudestaan ja sitten oli edessä spurtti maaliviivalle. Keskisyykkeni juoksussa oli 173 ja maksimi 188, eli ihan hyvällä vauhdilla tuli mentyä vaikkakin kiristämisen varaa vielä olisi sykkeiden puolesta ollut.

Palkintojen jakoa
Maalissa oli tarjolla Gatoradea, vettä ja pizzaa. Hetken aikaa hengitystäni tasailtuani, menin pakkaamaan kamani vaihtopisteeltä ja sitten suuntasin nauttimaan maalin huollosta ja seuraamaan vielä kisaavien maaliintuloa. Olin etukäteen katsonut edelliskertojen tuloksia ja arvioinut, että hyvällä tsägällä voisi olla mahdollista saada kolmossija sarjassani. Top 3 naista ja miestä palkittiin kultakin matkalta. Yleisen sarjan lisäksi palkittiin erikseen 40-49 ja 50+ vuotiaat. Palkintojen jako aloitettiin lyhyemmistä matkoista ja jossain vaiheessa huomasin, että yhdelle seinälle oli ripustettu kisatulokset ja menin katsomaan, että mihin olin sijoittunut ja siellähän oma nimeni olikin ensimmäisenä omassa sarjassani! Hetken päästä nimeni kuulutettiinkin ja kävin nappaamassa palkintoni eli erikoisolutpullon ja Splash and Dash-lasin. Kyseessä oli ensimmäinen kisavoittoni koskaan, joten voitte arvata kuinka tyytyväinen ja iloinen olin! Etenkin kun avovesiuinti on vielä aika uutta minulle. Kisan taso ei ehkä ollut niin kova, mutta kyllä voitto on silti aina voitto! Nyt voi lähteä luottavaisin mielin kisaamaan parin viikon päästä puolimatkalle.
Tuomiset kisasta sekä numerovyö
Kaiken kaikkiaan välineet toimivat kisassa hyvin ja nyt kanssa testattua miten triahtlonasuni toimii juostessa, ja hyvinhän se toimi. Oli vain hyvä, että asu ja hiukset olivat märkinä kun lähti juoksemaan, sen verran kuuma keli oli. Pyöräilyssä kisa-asu on ollut usempaan otteeseen käytössä ja siinä se toimi myös hyvin. Ensimmäistä kertaa käytin myös kisanumerovyötä, joka oli myös toimiva ja varsin tarpeellinen. Garminin mittarini toimi myös hyvin ja lajinvaihtaminen siinä oli helppoa (en ollut sitäkään hirveästi harjoitellut...).

Loppuverraksi tuli vielä vedettyä vajaa 15 kilometriä pyörällä takaisin hotellille, onneksi suurin osa matkaa oli alamäkeä :) Kaikkia triathlon-lajeja tuli päivän mittaan tehtyä, varsin onnistunut päivä siis!

tiistai 20. elokuuta 2013

Tour de Menlo ja pyöräilytreeniä Piilaaksossa


Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, niin kävin lauantaina polkemassa Tour de Menlon. Kyseessä oli siis kuntoajo eikä kilpailu. Varsinaista yhteislähtöä ei ollut, vaan matkaan startattiin ripotellen. Ohjeistuksena oli annettu, että pisimmän matkan ajajien kannattaisi aloittaa klo 8-9 välillä ja lyhyemmille matkoille osallistuvien vasta yhdeksän jälkeen. Itse starttailin aikalailla kahdeksen aikoihin, kun olin ensin hoitanu rekisteröinnin ja vessassa käynnin. Matkaa hotelliltani tuolla starttipaikalle oli reilut 10 km, joten ihan hyvä alkulämppä tuli tehtyä.

Osallistuin pisimmälle eli 65 mailin (eli reilut 100 km) matkalle ja siinä oli noin 25 kilometrin välein taukopisteitä, joissa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, banaania, myslipatukoita yms. Maalissa oli sitten BBQ, joka täällä jenkeissä käytännössä tarkoittaa hodareita ja burgereita. Huollot oli hyvin järjesteetty ja mielestäni tarjolla oli kaikkea tarvittavaa, en edes etukäteen ollut tietoinen näistä huoltopisteistä, joten siinä mielessä nämä olivat todella positiivinen yllätys! Koska kyseessä oli kuntoajo eikä kisa, niin pysähdyin kaikille näistä taukopisteistä. Hintaan sisältyi myös t-paita, jonka tungin sitten satulalaukkuuni ennen pyöräreitille lähtemistä. Jenkkityyliin suurin osa osallistujista saapui paikalle autolla, joten he saivat sinne laitettua tuon kisakrääsän talteen.

Itse pyöräreitiltä ei mäkiä puuttunut ja reidet meni hapoille jo pariin kertaan ennen ensimmäistä taukopistettä. Yhteensä nousumetrejä kertyi tuolta matkalta yli 2 000 m. Kuten alla olevasta Garmin piirtämästä korkeuskäyrästä voi havaita, oli matkan varrella useampi tiukka mäki ja näitä sitten kiivettiin pienimmillä mahdollisilla vaihteilla ja siltikin oli aikamoista puserrusta yrittää päästä eteenpäin. Kaikista tiukin mäki osui puolenvälin jälkeen ja se näkyykin tuossa kuvassa terävänä ja korkeimmalle nousevana piikkinä. Kyseinen nousu oli jyrkkä ja pitkä ja aina kun luuli että nousu vähitellen päättyi, niin se jatkuikin jossain kulman takana. Alla olevasta kuvasta voi myös havaita, että nousuilla riitti pituutta, esimerkiksi tuo nousu noin 70 kilometrin kohdalta jatkui lähes 10 kilometriä... Reidet olivat todella hapoilla ja tuntui, että niistä loppui voima mäkiä kiivetessä. Ensi talvena pitääkin siis tehdä entistä enemmän kyykkyjä, jotta saisi reisiin lisää voimaa!
Korkeuskäyrää Tour de Menlolta
Pitkän kiipeämisen jälkeen olikin sitten tiedossa laskua, joka ei oikein kuulu vahvuuksini, etenkin jos laskupätkä sisältää paljon mutkia ja käännöksiä. Aika lailla takajarrukahvaa painellen laskeuduin tuon jyrkän mäen ja välillä kyllä jännitti se laskeutuminen kun sen verran mutkaa tuli eteen. Pitäisi harjoitella enemmän noita laskuja ja käännöksiä, tekniikkaa ja uskallusta se vain vaatii. Periaatteessa pitäisi luottaa siihen, että kyllä se pyörä menee sinne minne katsookin, mutta jotenkin pelkään tiukassa käännöksissa että pyörä lähtee alta. Näin onkin kerran käynyt joitakin vuosia sitten. Poljin tavallisella pyörällä ja käännyin asfalttitieltä vähän liian jyrkästi hieukkatielle ja pyörä luiskahti pois alta. Onneks selvisin tästä pelkällä säikähdyksellä. Lisäksi käännöksissä olisi hyvä nosta aina sisäkurvin jalka ylös, jottei poljin osuisi vahingossakaan maahan ja että suurempi paino ulommalla puolella tasapainoittaisi pyörää sen kallistuessa. Olen huomannut, että pystyn tekemään paljon tiukempia käännöksiä kun tosiaan katson sinne minne haluan mennä (enkä sinne missä en halua olla eli maassa). Silti kuitenkin kovassa vauhdissa kääntyminen tuottaa itselleni aika paljon vaikeuksia, ehkä se tästä paranee fillarikilsojen määrän kasvamisen myötä.

Täällä on kyllä hienot reitit pyöräillä ja monesti pyörälenkillä mietinkin kuinka onnekas olen, että saan treenata täällä kauniissa maisemissa ja hyvissä keleissä. Lisäksi on kiva kun muita polkijoita näkyy paljon. Hienoja pyöriä näkyy paljon, monia triathlon-pyöriä näkyy myös. Tandem-pyöriäkin näkyy aika paljon, vähintään yhteen sellaiseen törmää jokaisella pyörälenkillä. Osalla tandem-polkijoista on jopa koordinoidut asutkin, vähän tulee mieleen että kyseessä on pyöräilijäpariskuntien oma versio samalaisista tuulipuvuista :) Kerran vastaan tuli myös sellainen cross trainerin ja pyörän yhdistelmä, sellaista en ollut kyllä aiemmin nähnyt. Eli se oli vähän niin kuin cross trainer, paitsi että alla oli pyörät. Alla on kuvakin tästä viritelmästä. Kerran myös näin, että koko perhe oli saman pyörän päällä. Vanhemmat ajoivat tandemilla, perään oli viritetty lapsen pyörä ja vielä päätteeksi pyörävaunu, jossa perheen pienin matkusti.

Crosstrainer vai pyörä vai molemmat? (kuva täältä)
Olen huomannut, että kesän aikana on kehitystä tapahtunut pyöräillessä ja keskinopeudet ovat nousseet. Keskinopeuksien nousu johtuu eniten siitä, että olen alkanut polkemaan myös alamäissä, aiemmin usein lepäsin nämä pätkät, kun myöskin pelkäsin vauhdin nousemista liian korkeaksi. Jyrkympiä ja haastavimpia alamäkiä en kuitenkaan edelleenkään polje vaan keskityn turvalliseen laskeutumiseen. Ylämäissä huomaan, että olen monia muita pyöräilijöitä vahvempi ja pystynkin ohittamaan monia eli jaloista löytyy paukkuja kiipeämiseen ja lisäksi ei ylämäissä harvoin tarvitsee pelätä vauhdin liian kovaksi kasvamista. Alamäissä puolestaan moni menee ohi, joten vielä tässä olisi kehittämisen varaa vaikka kehitystä on jonkin verran tapahtunut.

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen kehitysaskel on juomapullosta juominen ajamisen aikana. Viime kesänä taisin vain kerran juoda pullosta ajon aikana ja nyt viime viikkoina siitä on tullut jo aika lailla rutiinia tai sellaista, etten sitä enää niin jännitä. Aikaisemmin yleensä join jos jouduin pysähtymään esimerkiksi liikevaloihin ja välillä pysähdyin myös varta vasten juomaan. Viime vuoden Tour de Helsingin poljin juomareppu selässä, kun tuo pullosta juominen tuntui niin hankalalta. Nyt kun viimein pystyn juomaan pullosta ajon aikana, niin pystyn juomaan useammin, kun aiemmin saattoi kulua pitkäkin väli pysähtymisien välillä.

torstai 15. elokuuta 2013

Tulevia kisoja


Monilla aktiviisin kisakausi alkaa olla ohi tältä vuodelta. Itselläni on tällä erää vasta takana yksi kisa, San Fraciscon marathon. Edessä on kuitenkin monta kisaa syksyllä, seuraava on jo ensi lauantaina, jolloin menen polkemaan Tour de Menlo -nimiseen tapahtumaan. Kyseessä ei ole varsinainen kisa, vaan pikemminkin kuntoajo. Matkavaihtoehtoina oli 65, 45 ja 35 mailia ja itse valitsin tuon pisimmän eli 65 mailia, joka vastaa aika lailla 100 kilometriä.

Reitistä ja reitin profiliista on kuvaa alla, jonkin verran on siis nousua edessä, mutta onhan sitä täälläpäin tullut harjoiteltuakin. Aika lailla tuttuja reittejä pitkin tuo Tour de Menlo -kulkee, mutta mahtuu tuohon myös sellaisia pätkiä joilla en ole itse vielä polkenut eli siinäkin mielessä hyvä tapahtuma, että pääsee katsastamaan mahdollisia uusia fillarilenkkipätkiä! Tarkoitukseni olisi saada tuosta tapahtumasta lisää itsevarmuutta ryhmässä ajamiseen sekä ajaa pitkä lenkki. Viime viikonloppuna teinkin pari pitkää lenkkiä. Lauantaina tein yhdistelmäharjoituksen, poljin alkuun 94 km ja päälle juoksin 5,5 km. Sunnuntaina kävin polkemassa 82 km, josta osa matkaa tuli tehtyä pienen ryhmän kanssa. Lisäksi hyötyliikuntana poljin sunnuntaina vielä 20 km, eli ihan kelpo lukemiin pääsin viikonlopun pyöräilyilläni!

Tour de Menlo
Tour de Menlon jälkeen seuraava tapahtuma on elämäni ensimmäinen kunnollinen triathlon-kisa! Olen kaveriporukalla aiemmin vetänyt puolimatkan triathlonin pariin otteeseen läpi ja uinti on ollut altaassa. Lisäksi olen kerran työpaikan teräshenkilökisassa kisannut sprinttimatkan, mutta siinäkin uinti oli altaassa, ja uinnin ja pyöräilyn välistä vaihtoaikaa ei laskettu eli rauhassa sai kuivatella ja pukea pyöräilyvaatteet päälle. Mutta siis varsinaiseen kunnolliseen triathlon-kisaan en ole ottanut osaa ja nyt pääsen syyskuussa tekemään debyyttini Kalifornian Santa Cruzissa järjestettävään Big Kahuna -triathloniin ja matkana on puolimatka eli 1,9 km uintia avovedessä, 90 km pyöräilyä ja päälle 21,1 km juoksua. Uintireitti kulkee pitkän laiturin ympäri, eli siinä mielessä turvallisen kuuloinen reitti. Uinti on kuitenkin valtameressä, joten aallokkoa on luvassa, joka vähän jännittää. Lisäksi oman jännityksen tuo laiturin läheisyydessä viihtyvät merileijonat! Olen kerran käynyt tuolla Santa Cruzissa ja kävelin laiturin päätyyn ja siellä merileijonat pitivät aikamoista mekkalaa, toivottavasti tuollainen 200-300 kilon painoinen otus ei tule liian lähelle uimaan itse kisan aikana!

Pyöräilyreitti on melko suoraa, poljetaan rantaa pitkin kohti pohjoista ja etukäteen on varoiteltua että pohjoiseen suunnatessa voi olla kova vastatuuli. No onneksi se on sitten alkumatkasta ja kääntöpisteen jälkeen pääsee myötätuuleen polkemaan (jos tuuli kulkee suunnitelmien mukaan). Juoksuosuus kulkee myös rantaa pitkin ja se päättyy sitten rannalle, eli viimeinen pätkä juostaan hiekassa, joka on varmaan todella mukavaa väsyneillä jaloilla… Lähden kohtalaisella rennolla asenteella tuonne kisaamaan, tarkoitus olisi saada onnistunut kisakokemus :) Etenkin uinnin yritän ottaa liikoja hötkyilemättä ja sitten aloittaa varsinaisen kisaamisen pyörän päältä. Juoksussa tavoite olisi yrittää 5 min/km -vauhtia ylläpitämään tai sitten tavoitella 165-syketasoa.

Lokakuussa odottaa sitten puolimaraton, menen juoksemaan Redwood Cityn Oktoberruniin. Tavoite on parantaa puolikkaan aikaa ja puitteet pitäisi olla kohdallaan sillä reitti on aika tasainen. Lähtö on taas jenkkityyliin aikaisin, mutta sentään San Franciscon juoksua vähän inhimillisempään aikaan. Juoksemaan lähdetään siis klo 8 aamulla.

Marraskuussa odottaa sitten vuoden toinen ja viimeinen maraton eli Las Vegasin Rock 'n' RollMarathon. Kisa starttaa vasta myöhään iltapäivästä, puoli viisi, joten maaliin pääsyn aikaan on jo pimeää. Reitin pitäisi olla kohtalaisen tasainen ja osa matkasta juostaan Las Vegasin kuuluisaa Strip-pätkää pitkin. Marraskuussa kaupungissa ei pitäisi myöskään ihan tuskaisen kuumaakaan enää olla, mutta saa nähdä osuuko tuolle ajankohdalle joku lämpöpiikki. Toiveissa olisi päästä juoksemaan kohtalaisen viileässä kelissä, jotta olisi mahdollisuus tavoitella 3:30 ajan alittamista. Kisaan kuuluu myös after partyt, mutta tuskin näihin tulen ottamaan osaa, sillä seuraavana aamuna pitää lentää aikaisin takaisin ja mennä suoraan töihin. Juoksu on siis sunnuntaina ja koska kisa päättyy niin myöhään, niin aion lentää vasta seuraavana aamuna takaisin San Franciscoon. Tarkoitus olisi tuon maraton reissun yhteydessä kävästä katsastamassa Cran Canyon, eli todennäköisesti yritän neuvotella perjantain töistä vapaaksi, jolloin lentäisin Vegasiin jo torstai-iltana ja sitten perjantain käyttäisiin tuohon retkeen ja lauantaina kävisin kisa-expossa ja palloilisin muuten Vegasissa.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Urheiluvälinehankintoja

Alkuviikosta saapui perille paketti, joka sisälsi vähän uusia urheiluvälinehankintoja. Tähän sisältyi aiemmin mainitsemani Asics Gel-Noosa Tri 8-kengät ja nämä kävin koeajamassa ratavetotreeneillä tällä viikolla. Koska olin ollut niin tyytyväinen saman kengän aiempaan malliin, olivat odotukseni korkealla näiden kenkien suhteen. Jouduin kuitenkin vähän pettymään näihin. DS trainerien tapaan, kengät olivat vähän jäykät ja kovan tuntuiset sekä lisäksi raskaammat kuin tuo seiska versio. Hyviä vauhteja sain kuitenkin ratavedoilla vedettyä (ohjelmassa oli 5 x 1000 metrin vedot), mutta nämä kengät tuottivat myös pari rakkoa jalkoihin, joista toinen puhkesikin jo juoksun aikana. Yleensä en uusista kengistä saa rakkoja, rakot tulevat kehiin vasta kun kengät alkavat olla elinkaarensa loppupuolella. Yhden lenkin perusteella on kuitenkin vielä turha täysin tuomita noita uusia kenkiä, ehkä ne käytön myötä vähän pehmenevät. Edeltäjiensä tapaan näistä kengistä ei väriä puutu, kuten kuvasta voi huomata. Kenkien mukana tulivat myös pikanauhat.
Asics GEL-Noosa Tri 8 (kuva täältä)
Kenkien lisäksi paketista paljastui myös Spibelt, joka on viimeisen vuoden aikana ollut paljon esillä juoksijoiden keskuudessa. Spibelt on siis eräänlainen "vyölaukku", johon saa mm. kännykkää, geelejä, rahaa ja avaimia tungettua. Yksin juostessani kuuntelen aina musiikkia ja ennen tuota SpiBeltiiä olen käyttänyt olkavarteen kiinnitettävää koteloa kännykän kantamiseen ja se on toiminut ihan hyvin. Tykkään kuunnella musiikkia myös salilla, mutta nykyisellä kuntosalilla ei soiteta mitään musiikkia ja salitreenissä tuo olkavarsikiinnitys on vähän huono ja etenkin käsiliikkeissä se puristaa ikävästi. Etenkin salitreenejä silmälläpitäen hankin tuon Spibeltin, mutta kyllä sille löytyy käyttöä myös juoksulenkeillä.

SPIbelt (kuva täältä)
Olen nyt kahdella lenkillä käyttänyt tuota Spibelttiä ja laittanut sinne kännykän sekä hotellihuoneeni avainkortin ja hyvin on kyllä toiminut. Tuntuu, että vyö pysyy tukevasti paikallaan eikä kännykän paino sitä heilauttele. Lisäksi on nyt mukavempi juosta, kun olkavarressa ei ole mitään ylimääräistä. Tätä voin kyllä suositella muillekin, jotka haluavat kantaa kännykkää tai muuta tavaraa mukana lenkillä. Turhaan tätä ei ole hehkutettu. Alkuun pidin itse tätä vähän nolona ja uutena versiona vyölaukusta, mutta ehkä sitä näin vanhemmiten mukavuus ja käytännöllisyys ajaa ulkonäön edelle :)

Kolmantena ja viimeisenä asiana paketista löytyi uudet uimalasit. Edelliset uimalasini alkavat olla käyttöikänsä päässä ja ne ovat välillä alkaneet vuotamaan. Päädyin tilamaan TYRin Racing lasit. Näitä en ole vielä kokeillut, mutta eivätköhän nämäkin pian pääse käyttöön!


TYR Racing -lasit (kuva täältä)

lauantai 10. elokuuta 2013

Twilight Golf

Keskiviikkona tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua kesän aikana kertyneitä taitoja golf-kentällä. Työpaikalta yksi vanha golf-peluri järjesti Twilight Golf nimellä kulkeneen tapahtuman ja kentälle pääsi pelaamaan 16 dollarilla eli aika halvalla. Suuntasin töistä suoraan Palo Alton golf-kentälle ja alkuun vähän harjottelin muutamat lyönnit rangella. Mailat pelin ajaksi sain lainaan tuolta tapahtuman järjestäjältä ja hän oli vielä vuokrannut pari golf-autoa ja näillä sitten osa kollegoistani kulki kentällä. Sinänsä oli ihan mukava, että oli tuo golf-auto käytössä, niin ei tarvinnut mailoja kantaa, mutta itse kuitenkin mieluummin kävelin kentällä, niin sai edes vähän liikuntaa ja toisaalta palloni eivät ihan niin pitkälle lentäneet, että olisi tarvinnut ihan hirveän pitkää matkaa kävellä :D
Ilta golf-kentällä, vuoria näkyy taustalla
 Vähitellen olen tässä kesän aikana saanut palloihin vähän liikettä ja vaikka ne eivät edelleenkään kovin kauaksi lennä, niin menevät ne sentään suoraan. Pelin ajaksi sain ohjeeksi vain pitää hauskaa ja lyödä golf-palloa kohti reikää välittämättä siitä vaikka välillä tulisi huonoja lyöntejä. Tätä ohjetta sitten noudatinkin ja rennolla asenteella otin koko tapahtuman. Peliä varten jakaannuimme kolmeen eri ryhmään ja itse starttasin viimeisessä ryhmässä, niin ei tarvinnut huolehtia siitä, että paremmat pelaajat painavat päälle. Mukavasti sain ryhmäni pelaajilta ohjeita ja vinkkejä ja vähitellen alkoi pelikin kulkea paremmin. Kerkesimme 7 reikää kiertää ennen kuin tuli sen verran pimeä, ettei palloja enää oikein nähdä. Ihan kunnolla sai siis tuntumaa peliin :)

Oli ihan erilaista pelata kentällä kuin vain lyödä palloja rangella. Rangella pallojen lyöminen on vähän kuin juoksumatolla juoksu ja kentällä pelaaminen puolestaan kuin ulkona juokseminen. Jonkin verran helpotin omaa peliäni, että siirtelin palloani välillä parempiin lyöntipaikkoihin. Puiden takaa tai hiekkakuopasta en edes yrittänyt lyödä palloa.

Maisemia toiseen suuntaan golf-kentällä, vuoria näkyy sielläkin
 Urheilusta laji on edelleenkin mielestäni kaukana, hiki tuli ainoastaan siinä kun poljin töistä golf-kentälle, joten kyllä juoksu, pyöräily ja uinti pysyvät edelleen "päälajeinani". Kyllä tuo golfkin palkitsi kun sai palloon hyvän osuman ja oli mukava käppäillä kentällä kauniina kesä-iltana. Tavallaan ymmärrän nyt paremmin miksi niin moni on hurahtanut golfin pelaamiseen ja on valmis käyttämään sen eteen niin paljon aikaa. Kuitenkin kun aikaa on rajallisesti, niin haluan käyttää sen "kunnon" urheiluun, jonka jälkeen tulee sellainen fiilis, että on tehnytkin jotain :)

torstai 1. elokuuta 2013

Asics Gel-DS Trainer 18


Kesän alussa hankin uudet juoksukengät ja tällä kertaa päädyin ostamaan Asicsen Gel-Ds trainerit. Tykkäsin todella paljon edellisestä mallista ja niillä tulikin juostua viime kesän kaikki ennätysajat, joten odotukset olivat korkealla näiden kenkien suhteen. Vanhat DS trainerit (Asics Gel-DS trainer 17) ovat enää vain salikäytössä ja hyötyliikunnassa. Vaikka kengät näyttävät päällisin puolin ehjiltä, ei niistä oikein ole enää juoksukäyttöön. Kun juoksukengät alkavat käydä vanhoiksi minulle, niin ne alkavat aiheuttaa rakkoja jalkoihin. Harvemmin pystyn siis juoksemaan kenkiä täysin "puhki".

DS trainerien lisäksi minulla on täällä jenkeissä ollut käytössä myös Asicsen Gel-Noosa Tri 7-kengät, joihin olen ollut todella tyytyväinen! Kengät ovat kevyet ja ne ovat sopineet kohtalaisen kapeille jaloilleni. Näillä tuli myös juostua uusi maraton ennätys! Tällä hetkellä näillä on kilometreja alla reilut 650 km ja edelleen tuntuvat juostessa hyviltä ja rullaavilta. Koska olen ollut näihin kenkiin niin tyytyväinen, niin päädyin tilamaan seuraavan version näistä kengistä (eli Asics Gel-Noosa Tri 8) ja minun pitäisi saada ne ensi viikon alussa. Näistä kirjoittelen sitten myöhemmin vähän arvostelua. Kenkien hankkimista on täälläpäin suosinut myöskin halvat hinnat, olen nyt yhteensä kolmet juoksukengät täällä hankinnut ja kaikki olen saanut alle 100 eurolla. Suomessa jos urheilukaupasta hankkii vastaavat kengät, lähentelevät hinnat 200 euroa, joka on mielestäni ihan liikaa juoksukengistä, etenkin kun niitä kuluu useammat parit vuodessa.
 
Asics Gel-Ds Trainer 17
Mutta itse asiaan eli uusien DS trainerien arvosteluun. Näillä olen nyt juossut noin 100 kilometriä ja edelleenkään en ole saanut näillä kunnon juoksutuntumaa. Askellus tuntuu jotenkin laiskalta ja läpsyvältä. Kenkä on todella jäykkä verrattuna edeltäjäänsä ja askel ei tunnu rullaavalta näillä. Ensimmäisen lenkin jälkeen elättelin vielä toivoa, että kengät pehmentyisivät seuraavien lenkkien aikana, mutta olen nyt vähitellen tullut siihen tulokseen, että näin tuskin tulee käymään. Kengän istuvuus on sinänsä hyvä, mutta heti liikkeelle lähtiessä jäykkyys tulee esiin. Nämä kengät soveltuvat lähinnä lyhyehköjen pk-lenkkien tekoon. Pitkille tai vauhtilenkeille en näitä laittaisi. Näiden kenkien suhteen kyllä olin pettynyt, etenkin kun odotukseni olivat korkealla.
Asics Gel-Ds Trainer 18
Tästä pettymyksestä huolimatta Asicsen kenkiä tulen kuitenkin vielä jatkossa käyttämään, sillä en ole uskaltanut oikein muita merkkejä kokeilla. Jalkani ovat aika rakkoherkät ja olen todennut, että Asicsen kengät ovat sopineet itselleni hyvin. Kerran erehdyin ostamaan Niken kengät, kun niitä joskus niin paljon hehkutettiin, ja ne eivät sitten millään sopineet jaloilleni. Rakkoja tuli paljon ja askel ei vaan rullannut. Näillä juoksin yhteensä jotain 150 kilometrin luokkaa, kunnes tulin siihen tulokseen, että ne eivät sovi juoksemiseen.  Joitakin vuosia juoksin lähinnä Karhun kengillä, mutta en tykännyt enää uusista malleista (=aiheuttivat rakkoja), joten siirryin täysin takaisin Asicsen kenkiin. Kiinnostusta olisi kokeilla erityisesti Mizunon, Sauconyn ja New Balancen kenkiä, mutta toistaiseksi en ole näitä päätynyt hankkimaan.