Monipuolinen treeniviikko ja hyvin kulkevaa treeniä

Viime viikosta tuli varsin monipuolinen treeniviikko ja treenit myös tuntuivat kulkevan hyvin, kulku on täysin toista mitä viime syksynä, jolloin ylirasitus vaivasi. Enää ei tarvitse joka treenin yhteydessä varoa, että onko se liian kova rasitus kropalle. 

Viikon ensimmäinen hiihtolenkki takana

Maanantaina kävin hiihtämässä Oittaalla vajaan 17 kilometrin pituisen lenkin. Meno oli paljon hitaampaa mitä edellisellä viikolla Paloheinän tasaisella laadulla hiihdettäessä. Ylämäet olivat sen verran sohjoa, ettei suksi oikein luistanut niistä lainkaan ja tyylikkäästi haarakäynnillä räpelsin mäet ylös. Alamäet puolestaan olivat monessa paikassa tosi jäisiä ja ladut vähän heikkoja, pieniä pelkotiloja koinkin noita alamäkiä laskiessa ja pari kertaa onnistuin samassa alamäessä kaatumaankin. Kolmannella kerralla kuitenkin pysyin pystyssä tuossa samaisessa alamäessä vaikka olin ihan varma, että löydän itseni kohta vaakatasosta. Garminin palvelusta oli hauska katsoa kuinka vauhti laski 35 km/h -vauhdista nollaan noissa kaatumisissa. Etenkin ensimmäisen kaatumisen jälkeen aloin jännittämään kaikkia alamäkiä ja päästelinkin ihmisiä ohitseni laskemaan mäkiä ennen itseäni, siltä varalta jos sattuisin jälleen alamäessä heittämään itseni levyksi, niin en sitten tukkisi takana tulevien tietä. 

Salitreeniä lähes tyhjällä salilla

Tiistaina kävin kaverin kanssa Motivuksessa BodyPump-tunnilla, juoksin kotoa salille ja takaisin, niin sain yhteensä reilut 7 kilometriä verroja. Edellisen päivän hiihto tuntui jaloissa ja tuntui, että lihakset menivät normaalia helpommin täriseviksi. Keskiviikkona kävin Heinin kanssa vetämässä yhdistelmätreenin, ensin juoksimme noin tunnin verran ja sitten perään pari kilometriä uintia Märksyssä. Toimiva kombo! Keskiviikon uinnissa koitin keskittyä hyvään uintiasentoon ja osan uinnista uin lättäreillä sekä myös pullaria käyttäen. 

Perjantain salitreenistä, ei näy oikein muuta porukkaa :)

Torstaina oli sitten lepopäivä, olin vähän miettinyt jotain treeniä illalle joko juoksu- tai hiihtolenkin merkeissä, mutta työpäivä oli sen verran uuvuttava että päätin pitää lepopäivän. Perjantaina juoksin töiden jälkeen työpaikan salille, jossa vedin tehokkaan 45 minuutin salitreenin. Juoksua kertyi reilut 10 kilometriä. Salilla oli ihanan rauhallista treenata ja enimmäkseen olin yksin siellä salilla, tammikuun ruuhkat eivät tuolla työpaikan salilla onneksi näy :) 

Sunnuntain fillarilenkillä olin maastopyörällä liikenteessä

Lauantaina tuli vedettyä tuplatreenit. Ensin aamupäivällä käytiin Heinin kanssa Hakunilassa hiihtämässä. En ollut aiemmin siellä käynytkään hiihtämässä ja moni muukin oli lauantaina sinne eksynyt hiihtämään, joten hiihtäminen oli välillä aikamoista jonossa hiihtämistä. Luisteluhiihdon kulku tuntui paljon tahmeammalta verrattuna maanantaihin ja tuntui, ettei suksissa olisi ollut mitään luistoa. Kävimme pari kertaa hiihtämässä myös Hakunilan vajaan 5 kilometrin ladun, jossa oli vähän mäkiäkin. Ladut olivat paljon paremmassa kunnossa ja niiden laskeminen ei tuntunut läheskään yhtä pelottavalta mitä maanantaina Oittaalla. Vauhdit olivat myös kovemmat nyt lauantaina ja parissa mäessä sain yli 40 km/h-vauhdin. Hiihtolenkin pituudeksi tuli reilut 17 kilometriä. Hiihto tuli vedettyä aika korkeilla sykkeillä, keskisyke oli 169 ja luulisi, että noilla sykkeillä vauhtiakin olisi ollut, mutta totuus on jotain täysin muuta. Tekniikkani ei ole mitään tyylipuhtainta ja sukset eivät tosiaan tuntuneet luistavan yhtään, joten vein ne lauantaina sitten huollettavaksi. Toivottavasti seuraavalla kerralla suksi luistaisi vähän paremmin!

Pyöräilijä

Lauantai-iltana oli vielä Helsinki Triathlonin uintitreenit, jossa teimme erilaisia tekniikkaharjoituksia. Paljon on vielä kehitettävää uinnin saralla ja olen saanut noiden tekniikkatreenien tiimoilta uutta innostusta uintiin. Osa tekniikoista tuntuu välillä lähinnä hukkumisharjoituksilta, mutta hauskaa kumminkin on ja aika menee nopsaan siellä :) Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa heittämässä pyörälenkin ulkona. Vauhdit ovat ihan eri luokkaa mitä kesällä maantiefillarilla. Poljin yhteensä 50 kilometrin lenkin ja on tuossa talvipyöräilyssä vielä vähän opettelemista, pieniä pelkotiloja onnistuin tässäkin lajissa kokemaan etenkin jäisillä röpelikoillä. Loppua kohden pystyin kuitenkin jo aika hyvin rentoutumaan pyörän päällä. Talvipyöräily tekee kyllä hyvää pyöränhallintataidoilleni, kun eikö se kehittyminen tapahdu siellä epämukavuusalueella :)

Talvipyöräilyn ihanuuksia: loskakuorrutus pyörässä ja jäätyneet varpaat

Jotain muuta kuin juoksua, pyöräilyä tai uintia

Viime viikolla tuli vähän harrastettua normaalista treeniviikosta poikkeavia lajeja. Torstaina kävin pitkästä aikaa hiihtämässä. Edellisestä kerrasta oli kerennyt kulua kolme vuotta, kahtena edellisenä talvena hiihto jäi välistä, kun ne talvet tuli vietettyä Jenkeissä. Kolme vuotta sitten päädyin ostamaan luistelusukset ja muutaman kerran kerkesin käydä hiihtämässä ennen lumien poissulamista. Tykkään hiihdosta, mutta tekniikkani ei ole nyt ihan paras mahdollinen. Eteenpäin kyllä sillä pääsen kuitenkin :) Lapsuudessa hiihtoa tuli harrastettua vain hiihtolomille, jolloin matkustimme veljeni kanssa Raahen suunnille isovanhempien luokse. Saan kiittää vaariani, että opin hiihtämään ja hän opetti myös luisteluhiihdon minulle vaikkei itse sitä tekniikkaa niin osannutkaan. Parhaimmillaan kävimme hiihtolomalla kolme kertaa päivässä hiihtämässä, isovanhemmat halusivat selkeästi, että helsinkiläisetkin lapset joutuisivat hiihtämään :) Helsingissä koulussa meillä ei ollut koskaan hiihtoa ja täälläpäin en ollut tosiaan hiihtänyt ennen kuin kolme vuotta sitten sukset hankittuani.

Sukset jalassa

Torstaina töiden jälkeen suuntasin Paloheinän hiihtoladuille ja alkuun oli vähän vaikeuksia saada suksia jalkaan, kun muistin että monot saisi suoraan naksautettua suksiin kiinni. Muutaman yrityksen jälkeen huomasin, että kyllähän ne siteet piti ensin aukaista ennen kuin monot saisi suksiin kiinni. Tämän havainnon jälkeen sainkin sukset monoihin viimein kiinni ja pääsin lähtemään liikkeelle. Hiihtelin lähinnä vain reilun kilometrin pituista latua Paloheinässä, joka oli paikka paikoin aika sohjoinen, sillä ilman lämpötila oli pari astetta plussan puolella. 

Paloheinän hiihtolatua

Olin alun perin ajatellut hiihtää noin kympin verran, mutta suksi tuntui sen verran hyvin luistavan, että päädyin hiihtämään 15 kilometriä ja aikaa tähän meni 1 h 4 min. Yhdessä välissä kävin kokeilemassa yhtä toista reittiä, mutta reitillä ollut ylämäki oli niin sohjoinen, että oli vaikeuksia päästä sitä ylös, joten päädyin tyytymään vain siihen reilun kilometrin pituisen ladun kiertämiseen. Nyt kelit ovat täällä Helsingin suunnilla olleet vähän sateiset, joten ladut eivät ole missään kovin hyvässä kunnossa. Täytyy toivoa, että tulisi vähän lisää lunta ja että lämpötila pysyisi nollan alapuolella, niin pääsisi vielä hiihtämään!

Hiihtäjä

Lauantaina vietin päivän Mäkelänrinteen uimahallilla I love aerobic-tapahtumassa, jossa kävin yhteensä viidellä eri tunnilla. Ulkona oli sopivan harmaa ja ankea keli, joten oli kiva viettää päivä sisäurheillen. Päivä starttasi Fix fiilis -tunnilla, joka oli ihan hauskaa vaihtelua perusaerobic-tunnille ja ohjaajat olivat selkeästi miettineet liikkeet musiikin mukaisesti. Tämän jälkeen oli vuorossa Body&Core -tunti, joka muistutti enemmän perinteistä aerobicciä, alkuun lämmittelyä ja sitten jumppaliikkeitä. Seuraavaksi oli vuorossa pari tuntia hot-alueella, ensin oli kehonhuolto-tunti, jossa foam rollerilla rullailtiin lihaksia auki. Kotoani löytyy useampi rulla, joten se on tuttu väline, mutta silti sain tunnilta paljon uusia liikeideoita. Erityisen kivulias liike oli laittaa kyljellään maatessa rulla kainalon alla ja lähteä tästä asennosta kiertämään yläkroppaa edestä taakse. Löytyi muutama aika hyvin tuntuva kohta :) Kehonhuollon jälkeen oli vielä hot jooga. Viimeisenä tuntina ohjelmassani oli vielä hydrobic eli uima-altaassa tapahtuva vesijumppa. Parhaimmat päivän tunneista olivat nuo hot-alueen tunnit ja sitten vesijumppa.

Sukset bussipysäkillä

Kisakauden avaus Aktia Cupissa ja uusi enkka!

Tämän vuoden kisakausi tuli avattua viime lauantaina Aktia Cupissa, jossa juoksin 10 kilometrin kisan. Kisaa varten minulla ei ollut erityisemmin aikatavoitteita, lähinnä ajattelin mennä juoksemaan kovan juoksun ja saada edes vähän paremman ajan kuin 1,5 viikkoa aiemmin juostussa Hakunilan uudenvuodenjuoksussa. Edellisen viikon treenit painoivat vähän jaloissa ja kropassa ja päädyin pitämään peräti kolme lepopäivää putkeen ennen tuota lauantain kisaa. Olo oli vähän vetämätön ja ehkä myös vähän rankoilla työpäivillä oli tähän osuutensa, joten päätin ihan suosiolla levätä. Ei se kunto nyt kuitenkaan ihan parista päivästä ole kiinni.

Maastopyörällä kisapaikalle

Lauantaina hyödynsin hyötyliikuntamahdollisuuden ja menin fillarilla Hakunilaan. En ole ennen tätä vuotta fillaroinut koskaan talvella ja vähän on ollut totuttelemista lumessa ja jäässä polkemisessa. Vaihdoin maastopyörään nastarenkaat, mutta vähän huonosti uskallan niihin luottaa. Välillä jäisillä kohdilla huomaa, että renkaat eivät ihan täysin pidä ja en ole vielä ihan täysin sinut tämän kanssa. Ajoin siis aika hiljaa kotoa Hakunilaan ja tarkoitus oli myös vähän säästellä jalkoja juoksua varten. Löysin perille lähtöpaikalle eksymättä tai kertaakaan kännykän karttaa katsomatta. Olin hyvissä ajoin paikalla ja siellä kisakeskuksena käytetyssä Sotungin koululla oli jo varsinainen kuhina.

Sarvan nastalenkkarit jalassa ja vasemmassa jalassa ajanottosiru

Vaatteiden vaihdon ja numeron haun jälkeen lähdin vetämään vähän alkuverraa. Pakkasta oli pari astetta ja päädyin juoksemaan tavallisissa juoksutrikoissa, ohuessa pitkähihaisessa juoksupaidassa ja juoksutakissa, jossa oli vain ohut tuulenpitävä kerros. Alkuun tämä vaatetus tuntui aika vilpoisalta. Jalkaan päädyin laittamaan nastalenkkarit ihan suosiolla. Etenkin pyöräillessä kotoa kisapaikalle oli erityisen tyytyväinen tähän valintaan, sillä sen verran jäistä vaikutti olevan. Alkuverrassa jalat tuntuivat vähän jähmeiltä, ehkä johtuen kolmesta peräkkäisestä lepopäivästä. Jalat kuitenkin vertyivät nopsaan ja juoksu tuntui aika hyvältä, ensimmäinen verrakilometri meni aikaan 4.45 min, josta oli aika yllättänyt. Näin nopeita verrakilsoja en ole varmaan koskaan juossut! Toki loivalla alamäellä oli vaikutusta tuohon aikaan, mutta seuraavat pari verrakilometriä menivät helposti alle viiden minuutin. Tässä vaiheessa tuli vähän sellainen fiilis, että tänään voisi juoksu kulkea ehkä jopa lähelle omaa ennätystäni, joka oli elokuun lopulla juostu 43.14.

Ennen puolta väliä juoksemassa ja lämmin oli kerennyt tulla, kun hanskat olin tässä vaiheessa jemmannut taskuihin (Kuva Kimmo Rönnberg)

Paljon porukkaa oli saapunut paikalle ja kisan startatessa kävi selväksi, että joukossa oli paljon kovakuntoisia. Iso massa juoksijoita meni edelle, koitin ottaa itse rauhallisen alun ja vähän hillitä suurimpia menohaluja. Tästä huolimatta ensimmäiseksi kilometriajaksi tuli kellotettua 4.06 ja seuraavakin kilometri meni samaan aikaan. Omalla kohdallani nämä vauhdit ovat lähempänä vitosen kisavauhteja kuin kympin. Tässä vaiheessa porukkaa riitti vielä hyvin ja sai vähän katsella, että missä juoksee. Reitti kulki jäisellä autotiellä ja suurin osa juoksijoista näytti pyrkivän juoksemaan autonrenkaiden urissa, joissa oli enimmäkseen sulaa. Jonkin verran pystyin menemään joidenkin juoksijoiden ohi ja joitakin yksittäisiä miesjuoksijoita meni ohi. Kolmas kilometri oli jo vähän hitaampi 4.14, mutta tämä oli edelleen kova kilometrivauhti kympin kisassa. Juoksu tuntui yhä hyvältä ja hengitys tuntui olevan hallinnassa, yleensä  kovemmissa vauhdeissa alan helposti hengittämään pinnallisesti, joten nyt koitin kovasti keskittyä siihen, että hengittäisin kunnolla happea enkä vain haukkoisi sitä. Neljäs kilometri meni samaan aikaan kuin kolmaskin. Viides kilometri oli jo selkeästi hitaampi, 4.20, mutta tähän osuuteen mahtui vähän ylämäkeä.

Maalisuoraa

Juoksureitti oli varsin simppeli, ensin tietä suoraan 5 kilometrin verran ja sitten samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikan lisäksi tiukkoja käännöksiä ei oikein ollut, eli reitti oli aika sopiva hyville juoksuajoille. Kääntöpaikan jälkeen koitin keskittyä, että saisin vauhdin pidettyä yllä ja siten mahdollisesti juostua uuden ennätysajan. Yksittäisiä juoksijoita pystyin yhä ohittamaan. Kuudes kilometri meni aikaan 4.17 ja seitsemäs vähän nopeammin aikaan 4.10. Vauhti oli aika hyvää, etenkin kun ottaa huomioon kelin ja nastalenkkareilla juoksun. Kahdeksannen kilometrin aikana matka alkoi jo vähän painaa ja laskeskelin päässä, että kuinka monta kertaa pitäisi vielä juosta 400 metrin rataa ennen maaliin pääsemistä. 

Maali

Kahdeksas kilometri meni aikaan 4.15 ja yhdeksäs 4.16. Yhdeksännen kilometrin jälkeen pari aiemmin ohittamaani miestä juoksi ohitse ja koitin pysyä vauhdissa mukana, mutta jaloista ei vaan irronnut enemmän. Hengitys oli myös muuttunut raskaammaksi, mutta yhä koitin keskittyä kunnolliseen hengittämiseen ja hakea myös käsistä vauhtia juoksuun. Viimeiselle kilometrille osui myös vähän loivaa nousu, joka ei tehnyt loppukiriä yhtään helpommaksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että uusi ennätysaika olisi juoksussa tulossa!

Kisareitti ja kisan sää

Maalisuoralla näin, että kello ruksutti vielä 41 minuutin puolella. Ihan alle 42 minuutin en juoksua saanut loppurutistuksesta huolimatta, vaan maalissa aika pysähtyi aikaan 42.09! Sain parannettua aiempaa ennätystä siis 75 sekunnilla ja vielä tässä vaiheessa vuotta kesken pk-kauden! Nähtävästi kunnollinen lepo ennen kisaa oli tehnyt teränsä ja pääsin kisaamaan palautuneessa tilassa. Vaikka viikolla olinkin vähän potenut huonoa omatuntoa ylimääräisistä lepopäivistä, niin oli se ollut täysin oikea ratkaisu. Viimeistään tämän kisan tulos todisti sen. En oikein harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä voisin kuitenkin ottaa tavoitteeksi sen, että koitan kuunnella kehoani paremmin tänä vuonna ja uskaltaa tarvittaessa levätä suunniteltua enemmän.

Juoksunumero omalla nimellä

Sijoituksen suhteen ei ollut pahemmin hurraamista, naisten yleisessä sarjassa aika riitti sijalle 9 ja kaikissa naisissa sijalle 11. Kertoo siitä, että oli kovatasoinen kisa. Keskivauhdiksi tuli 4.14 min/km ja keskisyke oli varsin matala, 175. Keskisyke oli muutaman pykälän alempi kuin uudenvuodenjuoksussa ja maksimikin jäi vain 185:een. Kisan aikana en vilkaissut sykettä kertaakaan, koitin enemmän tunnustella omaa oloa ja hengityksen kulkua. Loppuverraksi pääsin vielä polkemaan Hakunilasta kotiin ja tuntui, että pyöräily teki hyvää hapolle menneille jaloille.

Kisan jälkeen naama punaisena

Hakunilan uudenvuodenjuoksu

Sain viime vuodelle mahdutettua vielä yhden kisan, kun päätin vähän yllättäen lähteä juoksemaan Hakunilan uudenvuodenjuoksua. Kisa oli keskiviikkoiltana klo 19 ja ilmoittautumisen laitoin maanantai-iltana menemään. Tiistai-illaksi olin kerennyt sopia kaverin kanssa BodyPump-tunnin ja sovittua yhteistreeniä ei tietenkään voinut perua :) Joten valmistautuminen kisaan ei ollut parhain mahdollinen ja tämä tuntui sitten jumisina jalkoina keskiviikkona. Etenkin etureidet ja takareidet olivat hellinä tuon pumppi-tunnin jälkeen, olisin ehkä voinut ottaa vähän iisimmin niiden kyykkyjen kanssa. Mutta tämä ei nyt sinänsä haitannut, kun tähtäimessäni ei ollut mikään ennätysajan juokseminen. Treenini on nyt viime viikkoina ollut aika pk- ja lihaskuntopainoitteista ja kovavauhtisia juoksuja en ole tehnyt aikoihin. Vähitellen olisi kuitenkin tarkoitus alkaa tehdä pk:n lisäksi vähän vauhdikkaampiakin juoksutreenejä.

Ennen kisaa koitin kotona saada jalkoja juoksukuntoon pitämällä niitä seinää vasten kohotettuna, en sitten tiedä että auttoiko vai ei

Hakunilan uudenvuodenjuoksuun osallistui reilut 250 juoksijaa, joten en ollut läheskään ainut hörhö, joka uudenvuodenaattona Vantaalle suuntasi :) Keskiviikon keli oli myös todella liukas, lämpöasteita oli muutaman asteen verran päivällä, joten edellisviikolla sataneet lumet olivat alkaneet hyvällä vauhdilla sulamaan. Tämä tarkoitti sitä, että reitillä oli mukava yhdistelmä jäätä ja vettä. Alkulämpän aikana tuntui, ettei juoksusta tule mitään liukkauden takia. Etenkin alamäkien juoksu tuntui vähän haastavalta, niitä ei mitenkään voinut rullata läpi normaaliin tapaan, vaan juoksu oli aika varovaista. Jopa nastalenkkareilla oli tekemistä, ettei askel sutisi koko ajan. Olin toiveikkaana ottanut mukaan myös normaalit juoksulenkkarit, mutta ei mitään toivoa, että niillä olisi voinut juosta. Nastalenkkarit eivät ole ne kaikista rullaavimmat kengät, joten siksi olin vähän elätellyt toiveita normaalien lenkkareiden käytöstä. Alkulämpän aikana myös vatsa vähän ilmoitteli, että oli vähän turhan tukevasti tullut päivän aikana syötyä. Tässä vaiheessa aloin jo pohtimaan, että pitäisikö vain juosta kisa vain reippaana lenkkinä tai vain jopa hölkötellä se läpi.

Sarvan nastalenkkareille oli käyttöä, vasemmassa jalassa vielä kiinni ajanottotunnistenauhe

Ennen kisan starttia minulle selvisi, että ensimmäinen puolisko juostaisiin autotiellä, joka olisi sula, ja vasta jälkimmäisellä puoliskolla siirryttäisiin liukkaalle kevyen liikenteenväylälle. Koska numerolappu oli laitettu rintaan, niin päätin juosta ainakin ensimmäiset 5 kilometriä 45 minuutin aikaan tähtäävällä vauhdilla, eli siis noin 4:30 min/km vauhtia, ja tämän jälkeen löysäisin liukkaalla osuudella. Kisa tuli aloitettua kerrankin aika rauhallisesti, kun tähtäimessä ei ollut juosta ennätystä, vaan vain pelkkä kova juoksu. Juoksu tuntui hyvältä ja oli mukava juosta alustalla, jossa ei tarvinnut pelätä liukastumista. Tietty nastoilla oli vähän ikävä juosta asfaltilla, mutta oikein muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Kisan jälkeen bussin odottelua pysäkillä

Oli hauska juosta uudenvuoden rakettien paukkuessa taivaalla ja reitin varrelle oli eksynyt kannustajiakin. Olin vähän yllättynyt, että niin moni muukin oli tullut juoksemaan tuota kisaa. Juoksin aika tasaisesti reilua 4:30 min/km -vauhtia. Reitillä oli yllättävän paljon nousua, ei varsinaisesti jyrkkiä mäkiä, vaan pitkiä loivia ylämäkiä. Vauhti tuntui aika hyvältä, sellaiselta, että sitä jaksoi ylläpitää, mutta hampaat irvessä ei tarvinnut juosta. Hengitys tuntui myös kulkevan hyvin, eikä se ollut puuskuttamista. Kääntöpaikka oli Kuusijärven kohdilla ja sinne oli mukavasti laitettu muutama soihtu, joka loi vähän tunnelmaa. Tästä alkoikin sitten loppu 5 kilometrin pituinen liukastelupätkä. Yllättävän hyvin nastalenkkarit kuitenkin pitivät, joissain kohdissa vähän askel suti ja alamäet tuli juostua vähän varovaisesti. Garmin piippaili aina kilometrin välein kilometriaikoja ja olin vähän yllättänyt, että sain pidettyä vauhtia yllä myös tuolla liukkaalla osuudella.

Kun omat juoksutulokset eivät palkinnoille riittänyt, niin arvontapalkinto piti huolen ettei tarvinnut käsin lähteä kotiin

Jossain vaiheessa juoksin yhden miehen ohi ja tämä huikkasi saman tien, että ei ole oikein pitoa. Ilmeisesti tämän henkilön piti jollain perustella itsellensä, että joutui ohitettavaksi ja vielä naisen ohitettavaksi :D Kahdeksan kilometrin kohdilla joku mies meni ohitse sanoen, että "kyllähän sitä nyt tyttö pitää saada kiinni". Tämä mies meni sen verran vauhdikkaasti tässä vaiheessa, etten pysynyt perässä. Näkökentästä hän ei kuitenkaan kadonnut vaan loppua kohden sain häntä vähän kiinnikin ja maalin lähestyessä otin kunnon loppukirin, jotta olisi voinut vielä ohittaakin hänet. Loppukiri ei kuitenkaan riittänyt, vaan askeleen verran nopeammin hän ylitti maaliviivan. Tuloslistassa meille oli kirjattu sama aika, joten paljoa en hävinnyt :) Kisan loppuosuudelle oli myös kivasti tuotu soihtuja tuomaan vähän valoa.

Kaikille juoksijoille jaettiin maalissa mitali

Maalissa olin ajassa 45.19 eli ihan ok aika, ei nyt mikään ennätysaika, muttei nyt mikään älyttömän surkeakaan. Loppukirin aikana onnistuin myös saamaan sykkeen nousemaan 191-pykälään saakka ja näin korkeita lukemia ei olekaan hetkeen näkynyt. Viime kesänä sain 190 mittariin, kun juoksin Cooperin testiä. Kisan keskisyke oli 178 ja keskivauhdiksi tuli 4:32 min/km. Aika tasaisesti tuli koko kisa juostua ja mitään hyytymistä ei tullut vastaan, eli siinä mielessä onnistunut juoksu. Sen verran kovatasoisia juoksijoita oli tuolla uudenvuodenjuoksussa, että aikani riitti sijalle 7. Vaikka juoksutulokseni ei palkintosijoille riittänytkään, niin tyhjin käsin ei kuitenkaan kisasta tarvinnut lähteä, sillä voitin apteekin rasvan arvontapalkinnoista!

Uudenvuoden kaverikuva, kuvan kaveri ei vaan ollut kovin innoissaan yhteisselfien ottamisesta

Tämän kisan myötä tuli sitten vähän erilainen aloitus uudenvuoden viettoon ja tuolta kerkesi vielä hyvin sitten varsinaisiin uudenvuodenkarkeloihinkin! Seuraavana päivänä jalat olivat vielä entistä enemmän jumissa, kisa ei nyt varsinaisesti toiminut hyvänä palautuksena pumpin kipeyttämille jaloille :D