Tämän vuoden
kisakausi tuli avattua viime lauantaina Aktia Cupissa, jossa juoksin 10
kilometrin kisan. Kisaa varten minulla ei ollut erityisemmin aikatavoitteita,
lähinnä ajattelin mennä juoksemaan kovan juoksun ja saada edes vähän paremman
ajan kuin 1,5 viikkoa aiemmin juostussa Hakunilan uudenvuodenjuoksussa.
Edellisen viikon treenit painoivat vähän jaloissa ja kropassa ja päädyin
pitämään peräti kolme lepopäivää putkeen ennen tuota lauantain kisaa. Olo oli
vähän vetämätön ja ehkä myös vähän rankoilla työpäivillä oli tähän osuutensa,
joten päätin ihan suosiolla levätä. Ei se kunto nyt kuitenkaan ihan parista
päivästä ole kiinni.
Maastopyörällä kisapaikalle |
Lauantaina hyödynsin
hyötyliikuntamahdollisuuden ja menin fillarilla Hakunilaan. En ole ennen tätä
vuotta fillaroinut koskaan talvella ja vähän on ollut totuttelemista lumessa ja
jäässä polkemisessa. Vaihdoin maastopyörään nastarenkaat, mutta vähän huonosti
uskallan niihin luottaa. Välillä jäisillä kohdilla huomaa, että renkaat eivät
ihan täysin pidä ja en ole vielä ihan täysin sinut tämän kanssa. Ajoin siis
aika hiljaa kotoa Hakunilaan ja tarkoitus oli myös vähän säästellä jalkoja
juoksua varten. Löysin perille lähtöpaikalle eksymättä tai kertaakaan kännykän
karttaa katsomatta. Olin hyvissä ajoin paikalla ja siellä kisakeskuksena
käytetyssä Sotungin koululla oli jo varsinainen kuhina.
Sarvan nastalenkkarit jalassa ja vasemmassa jalassa ajanottosiru |
Vaatteiden vaihdon
ja numeron haun jälkeen lähdin vetämään vähän alkuverraa. Pakkasta oli pari
astetta ja päädyin juoksemaan tavallisissa juoksutrikoissa, ohuessa
pitkähihaisessa juoksupaidassa ja juoksutakissa, jossa oli vain ohut
tuulenpitävä kerros. Alkuun tämä vaatetus tuntui aika vilpoisalta. Jalkaan
päädyin laittamaan nastalenkkarit ihan suosiolla. Etenkin pyöräillessä kotoa
kisapaikalle oli erityisen tyytyväinen tähän valintaan, sillä sen verran jäistä
vaikutti olevan. Alkuverrassa jalat tuntuivat vähän jähmeiltä, ehkä johtuen
kolmesta peräkkäisestä lepopäivästä. Jalat kuitenkin vertyivät nopsaan ja
juoksu tuntui aika hyvältä, ensimmäinen verrakilometri meni aikaan 4.45 min,
josta oli aika yllättänyt. Näin nopeita verrakilsoja en ole varmaan koskaan
juossut! Toki loivalla alamäellä oli vaikutusta tuohon aikaan, mutta seuraavat
pari verrakilometriä menivät helposti alle viiden minuutin. Tässä vaiheessa
tuli vähän sellainen fiilis, että tänään voisi juoksu kulkea ehkä jopa lähelle
omaa ennätystäni, joka oli elokuun lopulla juostu 43.14.
Ennen puolta väliä juoksemassa ja lämmin oli kerennyt tulla, kun hanskat olin tässä vaiheessa jemmannut taskuihin (Kuva Kimmo Rönnberg) |
Paljon porukkaa oli
saapunut paikalle ja kisan startatessa kävi selväksi, että joukossa oli paljon
kovakuntoisia. Iso massa juoksijoita meni edelle, koitin ottaa itse rauhallisen
alun ja vähän hillitä suurimpia menohaluja. Tästä huolimatta ensimmäiseksi kilometriajaksi
tuli kellotettua 4.06 ja seuraavakin kilometri meni samaan aikaan. Omalla
kohdallani nämä vauhdit ovat lähempänä vitosen kisavauhteja kuin kympin. Tässä
vaiheessa porukkaa riitti vielä hyvin ja sai vähän katsella, että missä
juoksee. Reitti kulki jäisellä autotiellä ja suurin osa juoksijoista näytti
pyrkivän juoksemaan autonrenkaiden urissa, joissa oli enimmäkseen sulaa. Jonkin
verran pystyin menemään joidenkin juoksijoiden ohi ja joitakin yksittäisiä
miesjuoksijoita meni ohi. Kolmas kilometri oli jo vähän hitaampi 4.14, mutta
tämä oli edelleen kova kilometrivauhti kympin kisassa. Juoksu tuntui yhä
hyvältä ja hengitys tuntui olevan hallinnassa, yleensä kovemmissa vauhdeissa alan helposti
hengittämään pinnallisesti, joten nyt koitin kovasti keskittyä siihen, että
hengittäisin kunnolla happea enkä vain haukkoisi sitä. Neljäs kilometri meni
samaan aikaan kuin kolmaskin. Viides kilometri oli jo selkeästi hitaampi, 4.20,
mutta tähän osuuteen mahtui vähän ylämäkeä.
Maalisuoraa |
Juoksureitti oli
varsin simppeli, ensin tietä suoraan 5 kilometrin verran ja sitten samaa
reittiä takaisin. Kääntöpaikan lisäksi tiukkoja käännöksiä ei oikein ollut, eli
reitti oli aika sopiva hyville juoksuajoille. Kääntöpaikan jälkeen koitin
keskittyä, että saisin vauhdin pidettyä yllä ja siten mahdollisesti juostua
uuden ennätysajan. Yksittäisiä juoksijoita pystyin yhä ohittamaan. Kuudes
kilometri meni aikaan 4.17 ja seitsemäs vähän nopeammin aikaan 4.10. Vauhti oli
aika hyvää, etenkin kun ottaa huomioon kelin ja nastalenkkareilla juoksun.
Kahdeksannen kilometrin aikana matka alkoi jo vähän painaa ja laskeskelin
päässä, että kuinka monta kertaa pitäisi vielä juosta 400 metrin rataa ennen
maaliin pääsemistä.
Maali |
Kahdeksas kilometri meni aikaan 4.15 ja yhdeksäs 4.16.
Yhdeksännen kilometrin jälkeen pari aiemmin ohittamaani miestä juoksi ohitse ja
koitin pysyä vauhdissa mukana, mutta jaloista ei vaan irronnut enemmän.
Hengitys oli myös muuttunut raskaammaksi, mutta yhä koitin keskittyä
kunnolliseen hengittämiseen ja hakea myös käsistä vauhtia juoksuun. Viimeiselle
kilometrille osui myös vähän loivaa nousu, joka ei tehnyt loppukiriä yhtään
helpommaksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että uusi ennätysaika olisi
juoksussa tulossa!
Kisareitti ja kisan sää |
Maalisuoralla näin,
että kello ruksutti vielä 41 minuutin puolella. Ihan alle 42 minuutin en
juoksua saanut loppurutistuksesta huolimatta, vaan maalissa aika pysähtyi
aikaan 42.09! Sain parannettua aiempaa ennätystä siis 75 sekunnilla ja vielä
tässä vaiheessa vuotta kesken pk-kauden! Nähtävästi kunnollinen lepo ennen
kisaa oli tehnyt teränsä ja pääsin kisaamaan palautuneessa tilassa. Vaikka
viikolla olinkin vähän potenut huonoa omatuntoa ylimääräisistä lepopäivistä,
niin oli se ollut täysin oikea ratkaisu. Viimeistään tämän kisan tulos todisti
sen. En oikein harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä voisin kuitenkin ottaa
tavoitteeksi sen, että koitan kuunnella kehoani paremmin tänä vuonna ja
uskaltaa tarvittaessa levätä suunniteltua enemmän.
Juoksunumero omalla nimellä |
Sijoituksen suhteen
ei ollut pahemmin hurraamista, naisten yleisessä sarjassa aika riitti sijalle 9
ja kaikissa naisissa sijalle 11. Kertoo siitä, että oli kovatasoinen kisa.
Keskivauhdiksi tuli 4.14 min/km ja keskisyke oli varsin matala, 175. Keskisyke oli
muutaman pykälän alempi kuin uudenvuodenjuoksussa ja maksimikin jäi vain
185:een. Kisan aikana en vilkaissut sykettä kertaakaan, koitin enemmän
tunnustella omaa oloa ja hengityksen kulkua. Loppuverraksi pääsin vielä
polkemaan Hakunilasta kotiin ja tuntui, että pyöräily teki hyvää hapolle
menneille jaloille.
Kisan jälkeen naama punaisena |
Onnea enkasta! Hurja aika, ja hurja parannuskin!! :) Vitsit, miten hyvin vedetty, ja vielä just tuolla kelillä!
VastaaPoistaKiitos! Osui hyvä juoksupäivä tuolle kisalle :)
Poista