Amsterdamin maraton
on nyt juostu ja reissulta palattu takaisin Suomeen. Treenit tätä maratonia
varten eivät menneet ihan suunnitellusti syksyn aikana vallinneen ylirasituksen ja
muun elämän pyörityksen takia. Maratonviikolla päädyinkin lepäämään enemmän kuin
koskaan ennen maratonia, kävin juoksemassa vain kaksi 5 kilometrin lenkkiä
kevyellä vauhdilla. Toisen maanantaina ja toisen torstai-iltana, lisäksi jonkin
verran kertyi hyötyliikuntapyöräilyä. Alun perin suunnittelin, että olisin
maratonviikolla kokeillut ensimmäistä kertaa tyhjennysharjoittelua ja
tankkauksen aloittamista sen jälkeen. Kisavauhtinen tyhjennyslenkki olisi
pitänyt juosta keskiviikkona ja sen jälkeen mennä nukkumaan tyhjin vatsoin ja
heti torstaiaamuna olisi pitänyt mennä juoksemaan vielä kevyt lenkki ennen
tankkauksen aloittamista. Keskiviikkoiltana kuulostelin kroppaani ja päädyin
preferoimaan lepoa. En varsinaisesti tankannut, söin ehkä vähän enemmän kuin
normaalisti samoja ruokia mitä yleensäkin.
|
Expo-alueen ulkopuolelta |
|
Maraton-ukko |
Perjantaina
lähdettiin sitten jo kohti Amsterdamia ja ilta kului lähinnä vain kämpillä
hengaillessa ja odotellessa, että loppuporukka saapui myöhemmillä lennoilla
paikalle. Meitä asui samassa kämpässä yhteensä 7 tyttöä ja porukan miehet
olivat majoittuneet hotelliin vähän eri suunnille. Lauantaina käytiin expossa
hakemassa kisanumerot ja sitten käytiin keskustassa syömässä. Illemmalla osa
porukasta kävi juoksemassa avaavia lenkkejä, mutta itse päädyin vain makaamaan
sohvalla jalat ylhäällä kompressiosäärystimet jaloissa ja tämä oli varmastikin
oikea päätös.
|
Amsterdamissa oli yhä aika kesäistä ja aurinkoista |
Kisa-aamuna
herättiin aikaisin ylös syömään aamiaista, kun kisan startti oli jo klo 9.30.
Kämpässämme oli aika jännittynyt ilmapiiri :) Lähdimme suuntaamaan kohti
metroasemaa hyvissä ajoin, mutta asemalla huomasimme, että sunnuntain takia
vuoroja oli paljon vähemmän ja aikataulu alkoi mennä vähän turhan tiukaksi.
Lisäksi ilmeisesti monet muutkin olivat turvautuneet julkiseen liikenteeseen ja
näyttötaulussa näkyvä metron saapumisaika siirtyi kokoajan eteenpäin. Tässä
vaiheessa teimme yhden toisen kanssa päätöksen, että juoksisimme parin
kilometrin matkan stadionille. Ensimmäistä kertaa koskaan tuli sitten
lämmiteltyä maratonille, yleensä lämmittelen vain puolimaratonille ja sitä
lyhemmille matkoille. Mitä lähemmäksi stadionia tulimme, sen enemmän juoksijoita
alkoi näkyä ja kisapaikalla kävikin sitten varsinainen kuhina. Olimme
kisa-alueella lopulta suurin piirtein samoihin aikoihin kuin metroa odottamaan
jääneet. Kuulemma metro oli ollut äärimmäisen täynnä ja ihmisiä oli survottu
sisään, jotta ovet oli saatu kiinni.
|
Kun muut kävivät avaavalla lenkillä maratonia edeltävänä päivänä, niin itse makasin sohvalla |
Ryhmäkuvan ottamisen
jälkeen alkoikin vähän tulla jo kiirus, jotta kerkeäisi hoitaa kaikki asiat
ennen starttia. Äkkiä kamat säilöön ja sitten pitkään vessajonoon seisomaan.
Jono oli pitkä, mutta onneksi eteni aika nopsaan. Bajamajakäynnin jälkeen pääsikin jonottamaan stadionille. Kisan startti lähti
siis stadionin sisältä ja sinne pääsy tarkoitti aikamoisen suppilon
läpikulkemista. Ohjeissa oli annettu, että sisällä pitäisi olla viimeistään
varttia ennen starttia. Stadionin ulkopuolella oli tuhansia juoksijoita
pyrkimässä sisään ja tuntui, ettei massa liikkunut oikein mihinkään. Minuutit
kuluivat ja olin yhä stadionin ulkopuolella, lopulta kun pääsin sisälle,
kelloni näytti että starttiin oli enää vain kaksi minuuttia. Yhdeltä
juoksuporukan jäseneltämme kuulin, että eliittiryhmän startin ajaksi järjestäjät
olivat laittaneet aidat kiinni ja päästivät lisää maratoonareita kohti
lähtöpaikkaa vasta tuon startin jälkeen. Startti stadionin sisältä on sinänsä
hieno idea, mutta käytännössä se on haasteellista toteuttaa sujuvasti kun
juoksijoita on tuhansia.
|
Kompressiosukat ja -säärystimet olivat suosiossa maratonia edeltävänä iltana, värit oli tietysti etukäteen mietitty |
Lähtöviivan pääsin
ylittämään vasta 8 minuuttia startin jälkeen, kun sen verran juoksijoita oli
edelläni. Olin kerennyt oman lähtöryhmäni ihan hännille, minkä ajattelin olevan
ihan hyvä juttu, kun siinä olevat juoksijat tavoittelivat 3.00-3.30 aikoja. Alkuun
sain kuitenkin ohitella todella paljon porukkaa, oikeastaan ekan kympin ajan
ohittelin porukkaa jatkuvasti. Eka kymppi meni aikaan 48.19 eli olin hyvin
tavoitettani edellä. Välillä ohittelu oli vaikeaa, kun reitti kapeni, niin että
rinnakkain mahtui juoksemaan 4-5 juoksijaa vain. Tavoitevauhdiksi olin
asettanut 4.50 min/km-vauhdin ja alkuun meninkin tätä kovempaa. Juoksu tuntui
hyvältä ja helpolta, oli kivaa juosta. Keli oli lämmin, päädyin lähtemään
juoksemaan shortseissa ja hihattomassa paidassa. Kengiksi olin valinnut
Adidaksen Adios Boostit, näin kevyillä kengillä en ollut ennen maratonia
juossut, puolikkaita kylläkin.
|
Melkein kaikki maratonille starttaavasta juoksuporukastamme |
Maratonilla lähdin
tavoittelemaan sitä 3.25 ajan alittamista. Kaikki yli kolmen ja puolen tunnin
ajat tulisivat olemaan pettymyksiä itselleni. Reitillä näkyi paljon Suomen
lippuja ja juoksijoissa oli myös paljon suomalaisia. Viidentoista kilometrin
kohdilla alkoi ekan kerran käydä mielessä, ettei juoksu olekaan niin helppoa ja
mukavaa. Sysäsin nämä ajatuksen äkkiä syrjään ja koitin hokea itselleni, että
juoksu kulkee hyvin, sykkeet ovat normaalin maratonsykkeen tasolla ja mihinkään
ei satu, joten miksen nautisi nyt siitä, kun voisin vain juosta. Iloitsin myös siitä, että aurinko meni pilveen, kun oli muutenkin aika
lämmin keli. Noin kahden kilometrin välein otin hörpyn puolen litran
juomapullosta, johon olin sekoitellut omat laimeat urheilujuomalitkut.
Puolimaraton meni aikaan 1.41 ja tässä vaiheessa ajattelin yhä, että 3.25
alitukseen on hyvät mahdollisuudet, sillä jonkin verran oli varaa myös
hidastaa.
|
Maali oli stadionilla ja tässä vaiheessa aurinko oli muuttunut tihkuksi ja tuuleksi |
24 kilometrin
kohdalla alkoivat sitten vaikeudet, kun vatsa alkoi kramppaamaan. Vatsan
vasemmalla puolella tuntui kipua ja oli pakko tiputtaa vähän vauhtia, koitin
hengittää syvään ja saada lihaksia rentoutetuksi. Koitin myös keskittää
ajatuksia muualle, mutta kipu jatkui. Tämän kanssa kuluikin sitten seuraava
kymppi, jonka jälkeen se vähittellen katosi. Vatsakivun alettua kilometrivauhdit tippuivat
yli 5 min/km-tahdin ja en tätä saanut enää oikein nostettua. Mukana kantamani
urheilujuoma riitti jälleen sinne kolmelle kympille saakka. Tämän jälkeen
juomapisteellä join vain muutamia hörppyjä vettä, urheilujuoma etoi ja mitään
kiinteää, kuten banaania, vatsani ei juostessa oikein kykene sulattamaan. Jalat
tuntuivat hyviltä läpi juoksun, mitään kangistumista ei tuntunut. Vaikka
vauhtini hiipui, niin ohitettavia riitti edelleen ja moni myös käveli.
|
Väsynyt juoksija maalissa hiukset sekaisin ja naama punaisena |
|
Maalissa |
Koitin pitää
ajatukset koko ajan juoksussa, sillä vauhti alkoi hiipua jos eksyin omiin
ajatuksiini. Loppua kohden alkoi näyttää jo vähän tiukalta, että pystynkö
parantamaan edes maratonennätystäni. Muutamaan kertaan myös oksennus kävi kurkussa
kutittelemassa, ilmeisesti tämä oli seurausta noista vatsakivuista, kun yleensä
maratoneilla ei ole tällaista tuntemusta. Koitin kiristää vauhtia, mutta
kilometriajoissa ei oikein vauhdin kiristys näkynyt. Sykkeet puolestaan
nousivat 170:n tasolle. Puolen välin jälkeen sateli muutamaan kertaan ja se
lähinnä virkisti, mutta kova tuuli kävi välillä henkisen kantin päälle. Koitin
hakeutua lähelle edellä juoksevien selkiä, mutta ei tästä oikein tuntunut
olevan apua. Juostessa kävin välillä läpi juoksuasentoa ja koitin pitää sen
kunnossa loppuun saakka niin hyvin kuin vain pystyin. Välillä pakotin itseni
hymyilemään, jotta voisin huijata itseni nauttimaan viimeiseistä kilometreistä.
Juoksunumerossa luki myös oma nimi ja hymyilin kaikille, ketkä kannustivat
nimelläni.
|
Maraton-selfie kämpillä |
|
Juoksunumero & mitali |
Jo ennen puoliväliä
huomasin, että kilometrikyltit tulivat n. 150 metriä sen jälkeen, kun Garminini
oli piipannut kilometrin täyttymisestä. Loppua kohden tämä ero alkoi olla
lähemmäs 400 metriä ja koitin kovasti päässäni laskeskella, että pääsenkö
uuteen ennätysaikaan. Tiukalle oli menossa, 3.25 aikaan en joka tapauksessa
ollut enää pääsemässä. Kilometrivauhdeissa en yrityksessä huolimatta päässyt
alle 5 min/km -tahdin. Ilmeisesti energiat alkoivat olla vähissä. Stadionin
lähestyessä aloin kiihdyttää vauhtia tai ainakin yritin sitä, en tiedä kuinka
paljon vauhti oikeasti nousi. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3.28.55, naisten
yleisessä sarjassa pääsin sijalle 63. Hetken aikaa maalissa keräilin itseäni
aitaan nojaten ja sitten lähdin jatkamaan matkaa, sillä tiesin että kannattaisi
pyrkiä pysymään liikkeellä eikä jämähtää vain paikoilleen. Stadionilla
sisäpuolella sai mitalin ja muovisen lämpöviitan, mutta olisin kovasti
kaivannut vettä ja sen takia suuntasin heti
stadionin ulkopuolella odottavaan huoltoalueelle.
|
Muutamat lenkkarit eteisessä meidän kämpillä, Addut oli selkeästi suosiossa |
Jouduin pahasti
pettymään maalihuoltoon, kaikista 15 maratonista, jotka olen juossut, oli
Amsterdamin maratonin maalihuolto kaikista surkein ja tuntui lähinnä vain
huonolta vitsiltä. Tarjolla oli urheilujuomaa, jota ei tehnyt yhtään mieli. Tämän
lisäksi tarjolla oli puolikas banaani ja neljäsosapala appelsiinia, järjestäjät
olivat myös tiukkoina, että näitä otettiin vain yksi per juoksija. Tämän
jälkeen oli viimein vuorossa vesipiste ja kumosin saman tien 3 mukia vettä.
Tässä vaiheessa olisin kipeästi kaivannut enemmän energiaa, mieli ei tehnyt
syödä, mutta tunsin, että olisi pakko syödä, jotta saisin vähän voimia. Maalihuollon antimista ei hirveästi tosiaan energiaa saanut. Missään
ei myöskään ollut kunnollista istumapaikkaa, vaikka sellaista koitin kovasti
tähyillä. Matka stadionilta ensin metropysäkille ja metropysäkiltä kämpille
tuntui kestävän ikuisuuden, pysähdyin välillä lepäämään. Olo kuitenkin parani
heti, kun sain kämpillä syötyä.
|
Tulokset ja loppua kohden hidastuvat vauhdit |
Omaan aikaani
suhtaudun vähän ristiriitaisesti, onhan se kieltämättä pettymys, etten päässyt
tavoitteeseeni, joten sen takia en oikein pysty tuosta ajanparannuksesta täysin
iloitsemaan. Rankan syksyn jälkeen on kuitenkin lohduttavaa, että pystyin edes
vähän parantamaan aikaa eikä kunto ollutkaan sohvaperunan tasoa. Tyytyväinen en
kuitenkaan aikaan ole, vaikka periaatteessa pitäisi olla. Maalissa jalat tuntuivat yhä olevan aika hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin olo aika kaikkensa antanut sekä fyysisesti että henkisesti. Energiatankit tuli vedettyä sen verran tyhjiksi tuossa suorituksessa, että olen vähän pohtinut että pitäisikö ensi kerralla yrittää jotain energiakarkkeja syödä maratonin loppupuolella. Uusia kisoja
kuitenkin tulee aina ja tästä kisasta jäi sellainen fiilis, että parantamisen
varaa on vielä eli vielä ei ole kehityksen rajat tulleet vastaan! Positiivista oli myös se, että alaselkä ei kipeytynyt läheskään niin paljon kuin parilla viime maratonille.
|
Maratonin sykekäyrä, sykkeestä näkyy selvästi että 25 kilometrin tienoilla vauhti ja syke laskivat vatsakivun takia. Lopussa syke myös nousi, kun yritin jonkinlaista loppukiriä. Keskisyke oli 168 eli aika normaali maratonsyke, lopussa maksimisykkeeksi tuli 183. |
Muut samassa
kämpässä majoittuneet juoksivat hienoja aikoja ja tekivät kovia
tulosparannuksia, onnittelut vielä kaikille tätäkin kautta! Uutta
maratonreissua alettiin myös jo suunnitella Amsterdamissa, saa nähdä minne
seuraavaksi mennään :) Illalla käytiin vielä koko porukan voimin syömässä yhdessä Michelin tähden saaneessa ravintolassa ja ilta myös vähän venyi pitkäksi. Oli kiva, ettei tarvinnut heti samana päivänä kiirehtiä maratonin jälkeen suihkun kautta lentokentälle. Paluulento meillä oli sitten eilen maantaina. Jalat ovat olleet yllättävän hyvässä kunnossa, mutta nyt on kuitenkin maltettava levätä kunnolla, että pääsisin viimein ylirasituksesta eroon ja voisin sitten suunnata katseen kohti vuoden 2015 kisakautta.
|
Maratonin jälkeinen illallinen oli pidempi kuin itse maraton, aamupäivän urakan jälkeen ruoka maistui hyvin :) |