Amsterdamin maraton lähestyy

Päivät sen kuin vähenee, ensi viikon perjantaina matkaan Amsterdamiin ja itse juoksukisa on sitten edessä sunnuntaiaamuna. Tässä vaiheessa näin lähellä syyskauden pääkisaa haluaisin kertoa siitä kuinka kunto olisi hiottu kohdilleen ja kuinka luottoa löytyisi uuden ennätyksen tekemiseen. Totuus on kuitenkin jotain täysin muuta, vaikka olo on kohentunut levon ja rautakuurin myötä. Näin lähellä kisaa kuntoa ei enää oikein ehdi parantamaan, joten on parempi ottaa mieluummin liian löysästi kuin tehdä paniikissa kovia harjoituksia ja juosta kevyesti otettujen viikkojen edestä suuria määriä.

Rautalisiä

Reilu viikko sitten juostu pisin pitkä valoi uskoa, että selviän maratonista ja helposti pitäisi päästä alle neljään tuntiin. Mutta kilpailuhenkisenä neljän tunnin alitus ei lähimainkaan riitä minulle, tiedän kykeneväni paljon parempaan ja huonoa tulosta en haluaisi lähteä kisaan tekemään, etenkin kun kyseessä on kumminkin syyskauden pääkisa. Maaliskuun alussa juoksin Losissa maratonin, jossa kuumuuden ja nestevajeen takia hyydyin loppua kohden pahasti ja meinasin jo lyödä hanskat tiskiin juoksun aikana. Loppuajaksi tuli 3.29, joka on tosin myös ennätykseni tällä hetkellä. Tavoitteeni maaliskuussa oli kolmen ja puolen tunnin alitus ja sen täytinkin, mutta olin mielessäni suunnitellut vähän isompaa alitusta ja jos kaikki olisi mennyt putkeen, niin 3.20 aika ei olisi todennäköisesti jäänyt kovin kauaksi.

Kaipaan jo nyt kesäkelejä, viime kesän kuvien katselu ei ainakaan edesauta tätä tilannetta :D

Tällä erää olen yhä pitänyt useita lepopäiviä viikossa ja koittanut olla potematta näistä huonoa omatuntoa. Olen myös koittanut kuulostella entistä paremmin kehoni merkkejä siitä, että tarvitseeko se lepoa vai jaksaisiko se juoksua tai muuta treeniä. Jos on tuntunut väsyneeltä ja vetämättömältä, niin olen päätynyt lepoon. Myös sydämen tykyttely ja kohonnut leposyke ovat saaneet jättämään treenin väliin. Viime viikolla kävin kolme kertaa juoksemassa ja ne tuntuivat aika hyviltä, etenkin sunnuntaina juostu reilu 15 kilometrin lenkki sisältäen 4 reipasta kilometrin vetoa tuntui hyvältä ja antoi toivoa, että tunnelin päässä alkaisi näkyä valoa. Myös palautuminen tästä lenkistä on sujunut hyvin, eikä olo ollut seuraavina päivinä vetämätön. Maratonia ennen otan päivän kerrallaan ja koitan kuulostella sitä, että mikä olisi parhaaksi kropalleni. Mieluummin liikaa lepoa kuin liian vähän. Olen kuitenkin yhä optimisti sen suhteen, että maratonilla voisin lähteä takomaan 4:50 min/km-vauhtia vaikka pitkiä pätkiä en nyt viime viikkoina ole tuota vauhtia juossut. Kävi maratonilla sitten miten vain tuon vauhdin suhteen, niin lähden tavoittelemaan sitä, että maalissa tuntisin antaneeni kaikkeni.

Olen kyllä henkeen ja vereen kesäihminen, nautin auringonpaisteesta ja lämmöstä

Nyt levätessä olen myös koittanut pohtia syitä tähän ylirasitukseen, jotta osaisin jatkossa ne välttää. Pääpiirteissään syy on liian paljon treeniä ja kisoja, liian vähän lepoa. Viime talvena en pitänyt kovin pitkää ylimeno- tai peruskuntokautta. Marraskuun puolessa välissä juoksin Vegasissa maratonin ja seuraavan maratonin jo alle neljän kuukauden päästä tästä Losissa. Sinänsä neljä kuukautta on riittävä väli maratonien välille, mutta talvella tuohon väliin olisi pitänyt mahduttaa myös ylimeno- ja peruskuntokausi, ja kummatkin näistä jäivät nyt aika lyhyiksi. Peruskuntokautta ei nyt varsinaisesti tainnut oikein ollakaan. Viime vuonna kasvatin vuoden treenitunteja edellisvuodesta yli 80 tunnilla edellisvuodesta, tosin kasvuun vaikutti myös se että aloin polkemaan töihin päivittäin ja näitä kirjasin myös ylös. Tänä vuonna määrät ovat kasvaneet entisestään, vaikka viime viikot on menty kevyemmin, niin silti tunteja on kertynyt noin 30 enemmän kuin viime vuonna tähän samaan aikaan. Silloin kun treenit kulkee hyvin ja tulee tuloksia, luotto itseensä kasvaa ja tuntuu, että kroppa kestää mitä vain. Nyt jälkiviisaana huomaan, että olen liian usein laiminlyönyt kehoni merkkejä levontarpeesta ja välillä en ole pitänyt viikossa yhtään lepopäivää. Olen suunnitellut, että kun olen palautunut Amsterdamin maratonista, alkaisin noudattamaan jotain valmista treeniohjelmaa, joka pakottaisi minut pitämään välillä kevyitä viikkoja sekä lepopäiviä.

 Virheistä kuitenkin oppii ja jatkossa osaan sitten olla paljon viisaampi, tai ainakin toivon näin :)