Urheiluviikonloppu: Midnight Run ja varjo-TDH

Viime viikonloppu meni aika urheilullisissa merkeissä, lauantaina kävin juoksemassa Midnight Runin ja sunnuntaina polkemassa Tour de Helsinki-reitin päinvastaiseen suuntaan.

Midnight Run oli positiivinen yllätys. Etukäteen olin ajatellut, ettei siellä mitään kovia aikoja pysty juoksemaan, kun reitti on niin mutkitteleva ja mäkinen sekä lisäksi siellä on paljon väkeä juoksemassa. Tänä vuonna juoksemassa oli noin 11 000 muuta juoksijaa. Myöhäiset kisastartit ovat myös itselleni vähän ongelmallisia. Nyt kun työpaikka sponssasi osallistumisen Midnight Runille, niin pitihän se hyödyntää ja uskaltauduin ensimmäistä kertaa juoksemaan tuon Midnight Runin. Ennätystä en suunnitellut kisassa kuitenkaan tavoittelevani, vaan suunnitelin pääseväni vain alle 45 minuutissa maaliin.

Midnight Run paita

Lauantaina päivällä kävin vähän kevyesti fillaroimassa ja vähän hain verryttelyä illan kisaa varten. Muuten koitin aika lailla lepäillä ja kerätä voimia iltaa varten. Hyvissä ajoin suuntasin kohti kisapaikkaa. Työporukallemme oli varattu saunatila läheltä Senaatintoria, joten kamat sai sinne säilöön kisan ajaksi. Ennen starttia kävin työkaverin kanssa juoksemassa lyhyet alkuverrat. Väkeä oli todella paljon Senaatintorilla ja sen lähettyvillä, verrytteleviä juoksijoita näkyi ympäriinsä. Tunnelma oli vähän eri tyyppinen kuin normaaleissa juoksukisoissa, tuli vähän mieleen Las Vegasin Rock 'n' Roll maraton, jossa oli kanssa bändi esiintymässä lähdössä ja reitin varrella oli paljon musiikkia ja muita esityksiä, ja kisa myös juostiin pimeällä.

Kisassa starttasin 1C-ryhmässä, ryhmään pääsy vaati, että oli juossut 40-45 minuutin ajan aiemmin. Ensimmäisessä lähtöryhmässä oli aika tiivis tunnelma, positiivista oli, ettei tiiviissä ryhmässä tullut kylmä vaikka keli oli muuten aika viileä. Ennen kisan starttia lausuttiin juoksijan vala ja sitten alkoikin jo lähtölaskenta. Päätin ottaa ensimmäisen kilometrin kohtalaisen rauhallisesti, sillä se piti sisällään koko reitin isoimman nousun ja yleensä starttaan kaikki kisat vähän turhan kovalla vauhdilla, enkä lopussa pysty enää kiristämään vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.23. Toinen kilometri oli puolestaan koko kisan nopein, sillä siinä oli paljon alamäkeä ja sen juoksin aikaan 4.03. Seuraavat kilometrit menivät aikoihin 4.13, 4.12 ja 4.19. Katajanokalla vauhti tippui ja aloin juoksemaan yli 4.20 kilometrejä. Koitin kisan aikana samalla keskittyä myös hyvään juoksutekniikkaan. Välillä varjostani näin, että vartalo kiertyi puolelta toiselle, joka tarkoitti sitä etten liikuttanut käsiä tarpeeksi taakse. Heti käsien liikkeen ja ryhdin korjaukselle asento parani ja en kiertänyt vartaloa enää niin paljon. Koitin myös keskittyä siihen, että hengitin kunnolla, enkä vain puuskuttanut pinnallisesti. Kilometrit menivät nopeasti ja nyt ei tullut samanlaista fiilistä kuin muutama viikko sitten Runner's Twilightissä, jossa olisi tehnyt mieli jo vähän luovuttaa kuuden kilometrin jälkeen. Voimia tuntui nyt hyvin riittävän, vaikka vauhti vähän laskikin alun kilometreistä.

Midnight Runin tulokset

Kisan aikana en edes miettinyt, että nyt voisi olla tulossa uusi ennätys, keskityin vain ylläpitämään vauhtia ja juoksuasentoa sekä kunnollista hengitystä. Viimeinen kilometri oli yksi pahimmista, siinä oli paljon mutkia ja jonkin verran mäkeä. Jokaisessa pienessäkin mäessä hapot painoivat jaloissa. Vauhtia sain kuitenkin vähän kiristettyä ja sain juostua viimeisen kilometrin alle 4.20 aikaan. Senaatintorille oli hienoa juosta maaliin, väkeä oli paljon Tuomiokirkon portailla katsomassa ja musiikki soi. Maalissa kello pysähtyi aikaan 43:14, joka oli samalla uusi ennätykseni. Parannusta kolmen viikon takaiseen aikaan oli yli puoli minuuttia. Olo maalissa oli myös paljon parempi kuin kolmen viikon takaisessa kisassa, jossa oli vähän oksennuksen maku suussa. Nyt tuli juostua vähän maltillisimmilla sykkeillä. Keskisyke oli 176 ja maksimi 185. Vähän sellainen fiilis jäi, etten kiskonut itsestäni ihan kaikkea irti, kun sen verran hyvävointinen olin maalissa. Jalat olivat tosin aika hapoilla, mutta muuten oli aika hyvä. Sijoitukseni naisten sarjassa oli 31 eli ei nyt ihan kärkikahinoissa oltu mukana.

Häntäpään porukkaa TDH-lähdössä kadun toisella puolella

Sunnuntai oli sitten vuorossa pyöräilyä vähän pidemmän lenkin muodossa. Kolmen kaverin kanssa oli sovittu, että tehdään varjo-TDH eli poljetaan Tour de Helsingin reitti päinvastaiseen suuntaan samaan aikaan kuin itse oikea kisa on. Starttasimme myös Velolta yhdentoista aikaan, katsoimme ensin oikean TDH-startin ja sitten lähdimme polkemaan omaa matkaamme. Keli oli aika hyvä, puolipilvinen ja sateetonta keliä oli luvattu. Välillä oli vähän tekemistä muiden vauhdissa pysyessä ja etenkin vastatuuliosuuksilla, jos tipuin peesistä, niin sain tehdä ihan tosissaan töitä kuroessani välimatkaa kiinni. Loppua kohden jalat alkoivat olla vähän hyytyneitä ja Velskolan mäissä tuntui, ettei niistä oikein ollut enää mihinkään. Pienikin ylämäki poltti reisissä ja takapuolessa. Lenkin keskinopeudeksi tuli 27,4 km/h, loppua kohden vauhti vähän tippui, ja matkan pituudeksi yhteensä 144,7 km. Tämä oli nyt sitten elämäni pisin lenkki, tosin matka ei hirveästi pidentynyt edellisestä ennätyksestäni, joka oli pari vuotta sitten poljettu TDH-kisa.

Pyörä

Sunnuntai-iltana jalat tuntuivat aika väsyneeltä ja tein huolelliset venyttelyt sekä pidin kompressiosäärystimiä kotona jalassa. Maanantaina aamulla töihin polkiessa huomasi kyllä, että viikonloppuna oli jotain tullut tehtyä :) Tämä viikko on nyt tarkoitus ottaa vähän kevyemmin, sillä lauantaina on tiedossa puolimaraton Vuosaarijuoksussa. 

Varjo-TDH:n reitti