Pari juoksukisaa ja X-mas Triathlon Challenge

Vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa, niin sporttirintamalla ei kuitenkaan hiljaiseloa ole ollut. Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävin juoksemassa jälleen Viikin Viitosen, jossa matkana oli nimensä mukaisesti 5 km. Yritin päästä alle 20 minuutin, mutta ei vain irronnut kropasta sellaista vauhtia mitä mieli olisi halunnut juosta. Ihan kelpo vauhtia tuli kuitenkin juostua, jäin vain 5 sekuntia ennätyksestäni ja ajaksi tuli 20.09. Ensi vuonna jatkuu sitten tavoite alittaa 20 minuuttia. Tällä tuloksella irtosi naisten sarjan voitto, mutta koska olen jo mitalin saanut Viikin Viitoselta vuonna 2012, en sitä voi enää uudestaan saada, niin mitali meni kakkosena maaliin juosseelle.

Viikin Viitosella juoksemassa mustassa paidassa (kuva täältä)

Marraskuun puolessa välissä oli puolestaan vuorossa tämän Aktia maantiejuoksucupin ensimmäinen kisa. Tarjolla on siis kerran kuussa 10 kilometrin kisa kovatasoisessa seurassa. Viime talvena kävin kahteen kertaan tämän kisan juoksemassa ja yritän tänä talvena mahdollisuuksien mukaan osallistua jokaiseen noista. Viime talven tapaan kuljin starttipaikalle fillarilla ja olin muka lähtevinäni hyvissä ajoin, perillä Vantaalla olin puoli tuntia ennen starttia ja normaalisti se riittäisikin hyvin kamojen vaihtoon, vessassa käyntiin ja lämmittelylenkkiin. Paikan päälle oli kuitenkin saapunut sankoin joukoin väkeä. Koitin pikaisesti hoitaa valmistautumisen kisaa, vaihdoin pyöräilykengät lenkkareihin ja kuoriuduin ylimääräistä vaatteista, numerolapun haku narulta ja sen kiinnitys. Sitten kohti vessajonoa, jossa sitten menikin vähän pidempään kuin olin ajatellut. Noin varttia ennen starttia lähdin kiireessä vetämään lämmittelyä, vastaantuleville tutuille jouduin vain pikaisesti huikkaamaan moikat ja suunnata kohti kisareittiä verraa vetämään. Verraa vedin tasan sen kaksi kilometriä ja sitten kiiruhdin starttiviivalle. 

Palaamassa fillarilla kotiin Aktia maantiejuoksucupista, kuraa on syksyllä lentänyt fillaroidessa kypärääkin myöten

Aktian maantiejuoksucupin reitillä on alkuun alamäkeä, joten ekat kilsat tuppaavat olemaan vähän reippaampia. Nyt taisin kuitenkin alussa innostua vähän liikaa ja ekat kilsat tuli vedettyä reilusta alle 4 min / km -vauhtia. Vähitellen alkoi vauhti kuitenkin hiipua. Kääntöpisteellä vitosen kohdalla kuulin väliaikani olevan 20.05, joka oli aika samaa tasoa kuin vitosen ennätykseni. Tietty ensimmäiset kilometrit olivat alamäkivoittoisia, joten tuota ei voi suoraan verrata 5 kilometrin kisaan, mutta oli se aloitusvauhti silti aika reipasta omaan kuntotasooni nähden. Kääntöpisteen jälkeen vauhdit pyörivät 4:10-4:15 min/km -vauhdeissa ja ei päivän kunto riittänyt sitä nostamaan. Juostessa koitin laskeskella mahdollisuuksiani juosta uusi kympin enkka ja kilometri kilometriltä alkoi näyttää varmemmalta, että pääsisin alle edellisen ennätykseni.

Olen käynyt myös Malminkartanon jätemäellä hakemassa happoja jalkoihin

Takaa tuli yksittäisiä juoksijoita ohitse ja pari juoksijaa pystyin hidastuneesta vauhdista huolimatta ohittamaan. Jonkinlaista loppukiriä koitin vetää, mutta ei se vauhti oikein tainnut nousta. Jalat tuntuivat jälleen jaksavana, mutta hengityselimistö toimi rajoittimena. Maalisuoralla näin kellon olevan vielä 40:XX lukemissa, joten spurttasin sen mitä jaloista lähti, jotta pääsisin alle 41 minuutin ja tässä muutamalla sekunnilla lopulta onnistuinkin! Ajaksi tuli 40:56, eli kympin enkka parani reilulla puolella minuutilla. Aika oli paljon parempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut pystyväni juoksemaan. Tällä uudella ennätysajalla irtosi aika vaatimaton sijoitus, olin kaikista naisista 13., joka kertoo kisan kovasta tasosta. Miesten sarjassa vastaavalla ajalla ei olisi päässyt edes top 100:n joukkoon. Seuraava kisa on sitten tiedossa 12.12. ja katsotaan silloin kuinka kymppi kulkee!

Uimakamat X-mas triathlon challengeen

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli sitten vuorossa työpaikkani triathlonkerhon perinteinen X-mas Triathlon Challenge, jossa vedimme porukalla yhdessä olympiamatkan. Kyseessä ei ollut kisa ja kaikki vaihdot otettiin suht rauhallisesti. Päivän kruunasi vielä illalla pidetyt firman pikkujoulut. Lauantaiaamuna valkeni erittäin tuulisessa kelissä ja suuntasin kotoani fillarilla kohti Pirkkolan uimahallia, jossa porukkamme kokoontui. Tähän vuodenaikaan uinti otettiin ihan suosiolla uimahallissa, uintimatkana oli se 1,5 kilometriä, joka meni omalla kohdallani vajaaseen puoleen tuntiin. Uinnin jälkeen vedimme pyöräilykamppeet päälle ja sitten yhteiskuvan jälkeen startattiin matkaan. Porukan pyöräilykalusta koostui cyclocrosseista, hybrideistä ja maastopyöristä. Itselläni oli maastopyörä, joka ei nyt ole se kaikista kevyin poljettava. Heti alkuun otimme perinteisen nousun Paloheinän mäen päälle, viime vuonna menimme aika paljon loivempaa reittiä ylös, mutta tänä vuonna menimme mäen ylös yhdestä jyrkimmästä kohdasta ja vain muutama taisi päästä mäen päälle pyörää taluttamatta.

Lasit estämässä kuran lentämistä silmiin

Pyöräilyosuudella matkanamme oli 40 kilometriä ja saimme tuntea aika navakan tuulen. Välillä tuntui siltä, että vaikka kuinka käännyttiin, niin myötätuulesta ei oikein saanut nauttia. Kovissa sivutuulissa oli välillä sellainen fiilis, että kohta löytää itsensä jostain ojasta. Fillarireittimme kulki Paloheinän mäen kautta Vantaanjoen varteen ja sieltä Viikkiin. Sieltä vähän eri reittiä takaisin. Pari tuntia meni polkemiseen, eli vauhti ei ollut hurjaa, mutta raskaalta polkeminen kuitenkin tuntui, vaikka suurimman osan matkasta sainkin olla peesissä. Pyöräilyn jälkeen oli sitten vielä edessä 10 kilometrin juoksu. Pyöräilyosuuden kuljimme yhdessä koko porukan kanssa, juoksuosuudella hajaannuimme useampaan ryhmään. Kolmen hengen porukalla vedimme 10 kilometrin lenkin suht reipasta tahtia noin 5 min/km -vauhtia, muiden tullessa perässä vähän rauhallisempaa vauhtia. Vaikka juoksimme keskuspuistossa metsän suojissa, niin tuuli tuntui kyllä sielläkin. Alkumatkasta juttua riitti tuon juoksun aikana, mutta loppua kohden alkoi porukka olla vähän hiljaisempaa ja taisi se vauhti vähän kiihtyäkin. Lopulta 10 kilometriä tuli juostua 50 minuuttiin. Osa jatkoi triathlonin jälkeen saunan kautta palauttavalle pizzalle, mutta itse nappasin kamat mukaan ja suuntasin kotiin laittautumaan illan pikkujouluja ja niiden etkoja varten :) Sporttisen päivän jälkeen oli mukava suunnata kohti illanjuhlia ja sunnuntai kului sitten ansaitusti levon merkeissä.  

Triathlonporukkamme