Tänä vuodenvaihteena
ajattelin jakaa vuosistatistiikkojen sijasta vuoden 2015 sykähdyttävimmät
urheiluhetket. Kokonaisuudessaan urheiluvuosi on ollut onnistunut ja tulokset
ovat parantuneet ja treeni-intoa löytyy yhä! Ensi vuodelle on tiedossa paljon uusia tavoitteita, mutta nyt itse urheiluhetkiin.
Tammikuun Aktia Cup
Vuoden ensimmäinen
kisa ja keli oli talvinen, joten nastalenkkarit sai Vantaan Hakunilassa vetää
jalkaan. Olin viikolla ennen kisaa pitänyt kolme lepopäivää putkeen, kun oli
ollut veto poissa ja väsynyt olo. Yleensä pidän viikossa yhden lepopäivän, joten kolme lepopäivää putkeen on itselleni varsin poikkeuksellista ellen satu olemaan kipeänä. Tässä vaiheessa olin pitkään taistellut
syksyllä tulleen ylirasituksen kanssa. Jo alkuverran aikana alkoi kuitenkin tuntua, että tuona
päivänä kulkee. Ja niinhän se juoksi kulkikin, nastalenkkareilla juoksin uuden
kympin ennätyksen ja sain sitä parannettua reippaasti. Tämä antoi uskoa siihen,
että ylirasitus olisi viimein nujerrettu. Opin tästä myös sen, että levänneenä
kisat kulkevat paremmin ja olen nytkin pyrkinyt lepäämään riittävästi ennen
kisoja. En myöskään enää arkaile ylimääräisten lepopäivien pitämistä, vaikka se
tarkoittaisi suunniteltujen treenien väliin jättämistä.
Helsinki City Run
Tavoitteenani oli
yrittää parantaa puolimaratonin ennätystä. Vuoden 2014 aikana en ollut sitä
kolmesta yrityksestä huolimatta saanut parannettua. Olin etukäteen miettinyt tavoitevauhdiksi
4.30 min/km -vauhtia. Alusta alkaen juoksin kuitenkin tuota vauhtia reippaammin
ja vähän pelkäsin hyytyväni loppua kohden. Vauhti kyllä kieltämättä laski
loppua kohden, mutta kilometrien käydessä vähiin alkoi koko ajan käydä
selvemmäksi, että uusi enkka on tulossa. Maaliviivan ylitin ajassa 1.31, joka
oli reippaasti parempi aika kuin aiempi ennätykseni ja en ollut edes uskaltanut
mielessäni ajatella, että voisin joskus juosta tuollaista vauhtia ja päästä
lähemmäs 1,5 tuntiin! Ensi vuonna tavoitteet kovenevat ja tähtäimessä olisi yrittää
päästä alle 1.30 ajan puolimaratonilla.
Finntriathlon
Joroinen
Kesän odotetuin
kisani, kesäkelit olivat olleet ankeat pitkin kesää, mutta kisapäivällä osui
aika tyyni ja aurinkoinen keli. Suorastaan täydellinen kisakeli! Olin viikkoa
aiemmin keskeyttänyt sprinttimmatkan triathlonin 200 metrin uinnin jälkeen,
joten uintiosuus aiheutti etukäteen vähän pelkotiloja. Kisapaikalla ostin kisaa
edeltävänä päivänä uuden märkäpuvun ja sen otin heti kisassa käyttöön vaikken
ollut sillä koskaan aiemmin uinut. Lämmittelyuinnin aikana uusi puku
osoittautui nappivalinnaksi, tuntui että sain kunnolla henkeä eikä puku
puristanut liikaa rintakehästä. Uinnin lähtöryhmä oli iso ja olin asettautunut
vähän turhan eteen. Ensimmäiset sadat metrit olivat aikamoista taistelua omasta
tilasta. Koitin mielessäni rahoittaa itseni, sillä en halunnut uusintaa
edellisen viikon triathlonkisasta. Pariin kertaan uin hetken rintaa, jotta sain
ajatukseni kerättyä kasaan. Luulin, että uinnissa olisi mennyt ikuisuus, joten
hämmästys oli suuri kun uinnista ylös noustessa katsoin kellon näyttävät 36
minuuttia ja risat. Olin kisaan ottanut ensimmäistä kertaa kisakäyttöön uuden
triathlonpyöräni ja se kulki kuin unelma heti alusta lähtien, sain olla paljon
ohituskaistalla. Kelloa en pahemmin pyöräillessä katsellut, sillä sitä oli
hankala ranteesta nähdä. Jätettyäni pyöräni vaihtoalueelle, en meinannut aluksi uskoa kelloani, sillä se
näytti 3.20 lukemaa, joka tarkoitti
omalla kohdallani varsin reipasta pyöräilyvauhtia. Juoksun loppupuolella
energiat alkoivat käydä vähiin ja keli alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä.
En ollut juonut ja syönyt tarpeeksi pyörän päälle, joka alkoi tuntumaan
juoksussa. Maaliin pääsin ajassa 5.03, joka tarkoitti 28 minuutin parannusta
edellisen vuoden tulokseen. Tällä pääsin omassa ikäsarjassani sijalle 3 ja
lisäksi kotiintuomiseksi sain ikäryhmäni SM-hopeaa, sillä sarjan voittaja ei
kuulunut triathlonseuraan, joten kolmas sija oikeuttikin hopeaan. Tämä oli
elämäni ensimmäinen SM-mitali!
Turku Triathlon
Weekend
Koska Joroisten kisa
kulki sen verran hyvin, niin päädyin ilmoittautumaan kesän toiselle
puolimatkalla Turkuun. Aurajoessa uintia etukäteen vähän mietin, mutta
yllättävän kiva se oli ja suunnistaminen oli helppoa. Pyöräilyosuudella
kierrettiin sama lenkki moottoritiellä neljään kertaan. Toiseen suuntaan
mentäessä vastatuuli hidasti menoa ja eteneminen tuntui sen verran tahmealta,
että heitin hyvästit uudelle enkalle. Toiseen suuntaan myötätuuli kuitenkin
siivitti menoa ja toiselle vaihtoalueella saapuessani kello näytti samoja
lukemia kuin Joroisissa, joten peli uuden ennätyksen suhteen ei ollutkaan vielä
menetetty! Pyörän päällä olin nyt syönyt ja juonut enemmän kuin Joroisilla ja
tämän huomasi myös juostessa. Juoksussa pääsin etenemään oman tasoistani
vauhtia ja otin tavoitteeksi viiden tunnin alituksen. Maaliin pääsin ajassa
4.57, eli viisi tuntia meni kirkkaasti rikki! Tuloksena oli oman ikäsarjani
voitto sekä uusi enkka!
Kisa on hauska
kylähenkinen kisa ja matkana on 7,55 km reitti. Startti pamahti 3 minuuttia
etuajassa ja olin vasta juoksemassa verryttelylenkiltä kohti starttiviiva.
Kellokin piti tässä vaiheessa vielä nollata ja käynnistää uudestaan. Ei ihan
optimistartti, mutta keräsin ajatukseni kasaan ja mielessäni ajattelin, että
juoksen kisan kovempana treeninä, kun kisan alku tuntui menevän vähän mönkään.
Yleensä lyhemmissä kisoissa vauhtini hiipuu loppua kohden, mutta nyt
viimeisillä kilometreillä näin kaukana edessä toisen naisen ja otin
tavoitteekseni saada hänet kiinni. Löysin jonkinlaisen ekstravaihteen ja sain
jopa nostettua vauhtiani. Matkaa siihen toiseen naiseen oli sen verran paljon,
etten uskonut saavani häntä kiinni. Pari sataa metriä ennen maalia sainkin
hänet kiinni, mutta olin ihan varma että hän spurttaa ohitseni, mutta
yllätyksekseni hän ei vastannutkaan ohitukseeni vaan jäi jälkeeni juoksemaan.
Tässä juoksussa löysin jonkinlaisen sisäisen kilpailuviettini ja sain
puristettua itsestäni enemmän kuin olisin ilman kilpailutilannetta pystynyt.
Tuloksena oli naisten toinen sija kisassa.
Vantaan maraton
Syksyn pääkisani oli
Vantaan maraton, jonne lähdin tavoittelemaan uutta ennätystä jälleen.
Juoksumääräni ovat tänä vuonna olleet vähän vähäisiä ja etenkin pitkiä lenkkejä
olen juossut todella vähän. Luotin omaan kuntooni, mutta jalkojen kesto oli
pienoinen kysymysmerkki. Kisapäivänä valkeni varsin vilpoisassa säässä, taisi
olla vain pari kolme astetta. Etukäteen olin miettinyt tavoitevauhdiksi 4:45
min/km -vauhdin, mutta alusta saakka juoksin tätä nopeammin. Kisassa
kierrettiin neljään kertaan sama lenkki ja ensimmäisen kierroksen koitin juosta
maltilla, toisella kierroksella vähän kiristin jo vauhtia. Kolmas kierros meni
vielä ihan kohtalaisesti, aika lailla yksin sai juosta. Neljännellä
kierroksella jalat alkoivat olla aika tönköt ja vauhti hidastui. Koitin vauhdin
hidastumista vastaan taistella, mutta viimeinen kiekka oli kaikista hitain
kierros. Maaliviivan ylitin ajassa 3.16.09, ennätykseni parani yli 12
minuutilla! Maalissa kuulutettiin myös, että olin naisten yleisen sarjan 3.!
Sijoituksestani en ollut koko kisan aika ollut yhtään tietoinen ja
tähtäimessäni oli vain juosta oma uusi enkka, joten tuo maalikuulutus oli
positiivinen yllätys ja se kruunasi uuden ennätykseni.
Vantaan maratonin palkintojenjaossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti