Pari viikkoa sitten
kaverini voitti Sportyfeel joukkueosallistumisen Tough Viking -kisaan, joka on
siis reilun 12 kilometrin pituinen estejuoksukisa. Jossain mielenhäiriössä
lupauduin sitten lähtemään joukkueeseen mukaan :D Olen kerran käynyt vähän
vastaavanlaisessa kisassa Hakunilan Extreme runissa kolmisen vuotta sitten ja
olihan se ihan hauska, mutta enemmän olen viihtynyt tavallisissa
juoksukisoissa.
|
Valmiina kisaan |
|
Ensimmäinen este oli juosta näiden kavereiden ohi |
|
Toinen este |
Joukkueemme tavoite
oli vetää kisa läpi rennolla meiningillä ilman mitään sen kummempia
tavoitteita. Ennen kisaa kävimme pitkät pohdinnat, että missä vaatteissa sitä
oikein kannattaisi lähteä. Reitin vesi-/uintiesteiden takia olisi hyvä vetää
kisa sellaisissa varusteissa, jotka eivät niin keräisi vettä, mutta matkalla
olisi kuitenkin paljon ryömimistä ja kiipeilyä, joihin puolestaan sopisivat
vähän peittävämmät vaatetukset. Kisaosallistumisen sponssaavalta taholta eli
Sportyfeeltä me tulisimme saamaan kisaa varten t-paidan ja pitkähihaisen
paidan. Päädyin lopulta laittamaan päälle tiukat juoksushortsit, pitkät sukat
ja juoksukengät, jotka olisin valmis heittämään pois kisan jälkeen. Käsineiksi
laitoin sellaiset neopreeni-/kumihanskat, joissa tuntui ainakin kuivana olevan
erinomainen pito. Näiden lisäksi suunnittelin laittavani tuon pitkähihaisen
Sportyfeel -paidan. Tuo pitkähihainen paita paljastuikin lopuksi olemaan
paksumpi pitkähihainen verkkapaita, joten me kaikki päädyimme juoksemaan
t-paidoissa. Keli oli sateesta huolimatta sen verran lämmin, että sillä tuntui
tarkenevan hyvin.
|
Noiden tankkien ali uitiin |
|
Verkkoaita |
Ennen starttia
kerkesimme tsekata osan esteistä, etenkin ramppi näytti todella haastavalta ja
totesin, että siitä tulisi ihan suosiolla burbee -piste itselleni. Mikäli ei
päässyt jostain esteestä, niin ne pystyi ohittamaan tekemällä 30 burpeeta.
Ennen starttia oli kävimme juoksemassa lyhyen verryttelyn ja sitten vedimme
vielä ohjatun alkulämpänkin, jonka jälkeen siirryttiin lähtökarsinaan.
Ensimmäinen este oli juosta jengifutareiden läpi ja alkuun vaikutti, että
pääsisin ilman osumaa näiden läpi, kunnes sivulta tuli isku, jonka seurauksesta
lensin maahan. Hyvä alku kisaan! :D Äkkiä ylös ja etsimään muut joukkueen
jäsenet. Seuraava este olikin sitten helpompi, juostiin renkaiden yli.
|
Ramppi |
|
Vähän oli kosteaa |
Kolmannella esteellä
pääsi sitten jo kastumaan, edessä oli tynnyreiden alitus vedessä. Vedestä on
onneksi triathlonharrastuksen myötä tullut itselleni ihan mukava elementti,
joten oikeastaan kaikki nuo kisan vesiesteet olivat yllättävän mukavia.
Tynnyreiden alituksessa piti vain vähän varoa, ettei saanut edelle menevän
lenkkarista potkua kasvoihin. Tämän esteen jälkeen kerättiin taas porukka
kasaan ja sitten olikin pidempi pätkä juoksua ennen seuraavaa, joka oli
panssarivaunujen ali ryömiminen ja yli kiipeäminen. Tässä sain polven
ensimmäistä kertaa verille ja kisanumerokin meinaisi lähteä irti. Seuraavana
oli vuorossa tasapainoilu lankuilla, joka sujui meiltä kaikilta helposti.
|
Sähköeste |
|
Ramppi odottaa kisaajia |
Seuraavaksi
juoksureitti suuntasi kohti Alppipuistoa ja siellä oli edessä Uphill Challenge,
jossa päästiin vetämään mäkeä useampaan kertaan ylös ja alas. Sade teki etenkin
alaspäin menosta haastavan, paikka paikoin oli aika liukasta. Mäkien jälkeen
päästiin ryömimään piikkilankojen ali ja kiva mutakuorrutus saatiin myöskin.
Reitti kulki yli junaradan vieressä olevien kallioiden ja märillä kallioilla
tuntui, ettei lenkkareissa pahemmin ollut mitään pitoa. Töölönlahdella odotti
seuraava este, joka oli kiipeilyä ja ryömimistä metallisten esteiden yli ja
ali. Kiipeilyteema jatkui Oopperan amfiteatterilla, jossa edessä oli
negatiivisten seinien ylikiipeäminen. Näiden jälkeen oli vuorossa Monkey Barit,
joihin oman haasteensa toi sateen tuoma märkyys ja liukkaus.
|
Monkey Barit |
|
Vesitankki |
|
Vesitankki |
Sitten olikin
vuorossa pidempi juoksupätkä, joka päättyi siihen isoon ramppiin. Vain yksi
meistä pääsi sen esteen, muut vetivät burpeet. Seuraava este oli jälleen
helpompi, hypittiin tuliesteiden yli ja ylitettiin muutama aita. Näiden jälkeen
vuorossa oli taas kiipeilyä verkkoaitaa pitkin, se näytti jotenkin niin
hasardilta että menin tekemään suoraan vain burpeet. Monet viettivät pitkän
ajan verkkoaidan päällä puupalkkia halaillen Vesiesteistä olikin tovi ollut jo
taukoa ja seuraavassa pääsimme vähän puhdistautumaan, kun edessä oli läpikulku
vesialueen poikki. Jotenkin kun tänä kesänä on tullut uitua välillä aika
viileissä vesissä ja myöskin siellä Aurajoessa, niin ei tuntunut oikein yhtään
oudolta mennä veteen tuolla Eläintarhanlahden luona.
|
Joukkueemme ennen kisaa |
|
Koko Sportyfeel-porukka ennen kisaa |
|
|
Lähtemässä kisaan |
Vesiesteeltä
suunnattiin kohti seuraavaa kiipeilyä, kyseessä oli ns. tikapuiden ylitys ja
telineissä oli noita tankoja aika harvoilla väleillä. Seuraava este oli yksi
kisan helpoimmista, piti vain nostaa iso rengas ylös maasta ja kääntää se
toisin päin. Naisille oli tarjolla pienemmät ja kevyemmät renkaat.
Vastapainoksi tälle, niin seuraava este oli jälleen burpeepiste itselleni.
Esteessä piti kiivetä märkää köyttä pitkin ylös ja kilkuttaa kelloa. Kokeilin
vähän nousta köydellä, mutten saanut märästä köydestä mitään pitoa.
Tässä vaiheessa
alettiin olemaan jo voiton puolella, eikä matkaa ollut enää paljoa. Pääsimme
jälleen hankkimaan kunnon mutakuorrutuksen, kun edessä oli jälleen ryömintään
verkon ali ja siellä ryömiessä pääsi tosiaan ottamaan lähituntumaa maahan ja
muutama kastematokin siellä näkyi. Tämän esteen jälkeen olisi kyllä hyvä ollut
saada muutama kuva, kun olimme yltä päältä mudassa. Seuraava este oli kuitenkin
jälleen vesieste, niin pahimmat mudat sai huuhdottua pois. Esteellä ryömiä
vedessä verkon ali kuivalle maalle.
|
Loikkimassa tuliesteellä |
Tämän jälkeen
jäljellä oli enää kaksi viimeistä estettä eli jäätankki ja sähköeste. Olin
etukäteen katsonut videoita viime vuoden kisasta ja osa kisaajista oli
sähköesteellä tipahtanut maahan saatuaan sähköiskun esteeltä. Odotin
mielenkiinnolla, että olisiko isku tosiaan niin kova. Toka vikalla esteelle
veden oli tarkoitus olla jääkylmää ja oli siihen kisan alussa kaadeltu
jäitäkin, mutta ei se vesi tuntunut kovin paljon kylmemmältä mitä vesi oli
siinä Eläintarhanlahdella. Sähköesteellä juoksin valmiiksi kyyryasennossa,
mutta ei niistä mistään piuhoista mitään tullut. Sain ainoastaan tuntea kovan
vesisuihkun, kun juoksin juuri letkunpitäjän edestä. Jälkeenpäin kuulimme, että
sähköeste oli laitettu pois päältä jo melko alkuvaiheessa kisaa, kun kaksi miestä
oli saanut sen verran pahan tällin esteeltä, että heidät oli viety sairaalaan.
|
Juoksemassa kohti ramppia |
|
Toiseksi viimeinen este |
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä fiilis! Oli hauska vetää kisa joukkueen kanssa, yksin en ehkä lähtisi tuon tyyppistä kisaa vetämään. Kisan jälkeen suihkuun mennessä huomasi hyvin, että iho oli vähän naarmuuntunut kisan aikana, kun polvia ja kyynerpäitä kirveli eli ehkä pitkissä kisaaminen olisi ollut parempi vaihtoehto :) Kiitokset vielä Sportyfeelle järjestelyistä!
|
Maaliin tulossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti