Las Vegas Rock 'n' Roll Marathon kisaraportti

Tässä taas kisaraporttia ja vähän reissukertomusta Vegasista. Varoitan etukäteen, että nyt on edessä pitkä luritus sekä reissusta että itse maratonista. Ensinnäkin Las Vegas oli aika erilainen paikka verrattuna muihin paikkoihin, jossa olen käynyt. Kasinohotellit ovat aika älyttömiä, muuta maailmaa on yritetty tekemällä tuoda Vegasiin. Löytyy mm. New Yorkkia, Pariisia, Roomaa, Venetsiaa ja Egyptiä. Oma hotellini oli Excalibur, joka on tehty linnan muotoon. Parhaat päivät tuo hotelli oli jo nähnyt, mutta sijainti oli toimiva. Jokaisessa kasinohotellissa oli aikamoiset pelihelvelit ekassa kerroksessa ja omassa hotellissani oli pakko kulkea aina tuon pelialueen läpi. Hommasta teki vähän epämiellyttävän se, että kasinoilla saa polttaa ja tuntui, että tupakan savu haisi kaikkialla. Iltaisin melkein joka toisella vastaantulijalla oli joko olut tai drinkki kädessä, mutta tämä ei niin yllättänyt, kun tunnetaanhan Vegas aikamoisena bilepaikkana. Oli kuitenkin mielenkiintoista käydä tuolla Vegasissa, kyllä se musta on näkemisen arvoinen paikka ja samaan reissuun kannattaa yhdistää käynti Grand Canyonilla, joka on kyllä vaikuttava paikka.

Hotellini (Excalibur)

The Strip eli katu, jonka varrella on nuo kaikki isot kasinohotellit

Lensin Vegasiin torstai-iltana ja samalla lennolla oli iso työporukka menossa yöksi bilettämään Vegasiin ja sitten aamukuuden koneella takaisin Friscoon töihin. Mahtaa olla aika rankka setti ja perjantai-työpäivä on varmasti aika herkkua :D Hotellille päästyä lähdin käppäilemään vähän Strippiä, joka on se pääkatu tuolla kasinoalueella. Hyvin tarkeni vaikka kello oli lähemmäs kymmenen illalla, kävellessä piti ottaa villapaita pois päältä. Perjantai-aamuna odotti sitten Grand Canyon reissu. Helikopterini oli ylibuukattu, joten yksinmatkustavana minulle tarjottiin mahdollisuutta upgreidata oma reissu ilmaiseksi ja suostuin siihen samantien. Pakettiin kuului lento pienlentokoneella Grand Canyonille ja  koneessa pääsin istumaan eteen pilotin viereen. Perillä oli sitten helikopterireissu kanjonin pohjalle ja siellä veneretki. Helikopterilla takaisin ylös, upgreidauksen myötä mulla oli taattu istumapaikka ikkunan vierestä helikopterissa molempiin suuntiin. Ylhäällä oli sitten bussiajelua pariin eri paikkaan sekä ruokailu. Lisäksi kävin kävelemässä myös "skywalkin" eli lasisen sillan, jolta pystyi katselemaan kanjonin pohjalle jalkojen alla olevan lasin läpi.

Pala Pariisia

Eiffel

Perjantai-iltana kävin katsomassa Criss Angelin Cirque du Soleil -shown ja se oli todella vaikuttava. Show piti sisällään paljon erilaisia illuusioita ja en vaan pysty käsittämään, että miten ne on tehty! Lauantaina oli vuorossaan käynti kisaexpossa ja palloilua kasinohoteilla. Kisoexpossa olleen väenpaljouden perusteella pystyi päättelemään, että on iso kisa kyseessä. Järjestäjien mukaan kisassa oli 30 000 juoksijaa, suurin osa juoksi puolimaratonin. Maratonin ja puolimaratonin lisäksi oli tarjolla myös "half of the half" eli noin kympin kisa.

Lentokone, jolla mentiin Grand Canyonille

Co-pilotin paikalta löytyi myös kaikki ohjaimet

Sunnuntaina kisapäivän aamulla kävin aamiaisen jälkeen katsomassa Bodies-näyttelyn, kyseessä on joko sama tai samankaltainen näyttely mikä oli Suomessa Heurakassa tänä vuonna. Oli kyllä mielenkiintoinen näyttely ja sopiva aktiviteetti ennen tuota maratonia. Muuten vietin tuon sunnuntain aika lailla hotellihuoneessani leväten ja vajaa 1,5 tuntia ennen starttia lähdin suuntaamaan kohti kisa-aluetta.

Lentokoneen pilotti

Olin ottanut mukaan useita juoksuvaatteita pitkähihaisesta lyhythihaiseen ja trikoista shortseihin, kun en osannut etukäteen arvioida kovin tarkkaa tuota juoksun aikaista lämpötilaa. Kisan järjestävät ohjeistivat ottamaan mukaan lisävaatetta, sillä lämpötila laskisi kisan aikana ja etenkin kaupungin ulkopuolella aavikon laitamilla juostessa voisi olla viileätä. Illat olivat tuntuneet kuitenkin kohtalaisen lämpöisiltä ennen tuota maratonia, joten päädyin lähtemään juoksemaan shortseissa ja t-paidassa, joka osoittautui sopivaksi vaatetukseksi. Ennen lähtöä auringon laskiessa oli vähän vilpoisa, mutta juostessa oli aika sopiva.

Helikopterin kyydissä

Helikopterilla kanjonin pohjalle

Kisan starttialueella oli bändiä yms, alue näytti melkein kuin joltain festarialueelta kun porukkaa oli pukeutunut erilaisiin vaatetuksiin. Näkyi Elvistä ja morsiamia yms. Lähtöalueella oli tarjolla bagelia, banaania ja vettä järjestäjien puolesta. Tässä vaiheessa kuitenkin skippasin kaikki nuo kiinteät ruoat, muuten edessä olisi ollut tavallista enemmän vatsakipuja juoksun aikana. Hitaimmille kulkijoille nuo eväät näin lähellä ennen starttia ehkä sopivatkin, mutta muuten en suosittelisi syömään juuri ennen starttia mitään.

Grand Canyon

Lähtöryhmiä oli kaiken kaikkiaan 27 ja itse starttasin kolmannesta lähtöryhmästä. On etua olla vähän keskimääräistä nopeampi juoksija, niin ei tarvitse niin pitkään odotella starttia, juomapisteillä on jäljellä juotavaa ja ei tarvitse juosta älyttömässä ruuhkassa. Kisan ensimmäiset kilometrit tuntuivat todella hyviltä ja olin edellä tavoitevauhtiani. Oli hienoa juosta Strippiä pitkin, kun yleisöä oli hurraamassa molemmin puolen ja lisäksi suuret kasinorakennukset reunistivat reittiä. Koitin tavoitella aina joka kilometrillä mahdollisimman tarkkaan aikaa 4:45 min/km ja tämä onnistui helposti noin kymmeneen kilometriin saakka. Syke pysyi kurissa, noin 165 pykälässä, joka on aika tavanomainen maratonsykkeeni ja hengistys oli aika rauhallista ei puuskuttavaa. Kymmenen kilometrin tienoilla kuitenkin tapahtui jotain kropassani ja alkoi olla vaikeaa pysyä tavoitevauhdissa, jouduin tekemään enemmän töitä pysyäkseni siinä ja silti en edes päässyt enää 4:45 min/km lukemiin. Tästä alkoi sitten taistelu kohti loppua, vaikka vauhti tippui koitin kovasti keskittää ajatuksen kisaan ja siihen, että vauhdin tippumisen takia ei kannattaisi luovuttaa ja vaihtaa ihan hölkkävauhtiin.

Kanjonin pohjalla

Veneretki kanjonin pohjalla

Kaupungin laitamilla juostiin välillä pimeitä katoja, kaduilla olisi ollut katuvaloja, mutta jostain syystä ne eivät olleet päällä. Tästä monet ovat jälkeen päin kisan facebook-sivuilla valittaneet ja jotkut ovat ilmeisesti kaatuneetkin tuolla osuudella. Osa valitti myös, että tuolla pimeällä tuntui turvattomalta juosta ja poliisiakaan ei näkynyt. Kyseessä on kuitenkin massajuoksutapahtumana, joten ei tuolla nyt yksin tarvinnut juosta. Tuo pimeä osuus oli ehkä vähän epämiellyttävä ja joutui vähän tarkemmin katsomaan, että mihin astuu, mutta ei se nyt niin paha ollut. Kannoin mukani tuttuun tapaan juomapulloa jossa oli oma mixini urheilujuomaa. Otin tavoitteeksi ottaa kulauksen juotavaa aina sykemittarini piipattua kilometriaikoja. Mieluummin otan juoksun aikana pieniä määriä nestettä usein, kuin harvoin ja kerralla paljon. Vatsani ei tunnetusti ole kovin halukas ottamaan lisäenergiaa juoksun aikana.

Kanjonin huipulla (ylhäällä oli paljon viileämpi kuin alhaalla)

Turistikuva

Koitin kovasti juoksun aikana pohtia, että mikä mättää ja miksi vauhti hidastuu. Tuntui, että oli vähän kuuma, mutta tähän tuli helpostusta kun juostiin kaupungista aavikko-osuudella. Ilma viileni huomattavasti ja se oli tervetullut viilennys. Juostessa ei kuitenkaan tullut kylmä. Juoksun aikana päädyin seuraaviin mahdollisiin asioihin, jotka voisivat olla syinä vauhdin hyytymiseen: ylirasitusta, edellispäivän useamman tunnin turistikävelyt + aamun kevyt lenkki, kuivat ilma, pimeys ja juoksutreenikilometrien vähyys viime aikoina. Todennäköisin syy on tuo ylirasitus, takana on kumminkin pitkä kisakausi ja kunnon lepokautta ei ole oikein ollut. Aina kisojen jälkeen en ole ehkä palautellut tarpeeksi pitkään. Olo on ollut tässä syksyn mittaan välillä vähän väsynyt ja olen myös jättänyt joitakin treenejä tekemättä väsymyksen takia. En ole ehkä tarpeeksi hyvin huomioinut työmatkapyöräilyn tuomaa rasitusta, pitäisi ehkä koittaa polkea välillä vähän hitaammin. Maratonia edeltävänä päivänä olin jalkojeni päällä useamman tunnin. Aamulla kävin juoksemassa puolen tunnin kevyen juoksun "Welcome to fabulous Las Vegas" kyltin luokse ja tämän jälkeen kävelin noin 5 kilometrin päässä sijaitsevaan kisaexpoon. Kisaexpossa en myöskään istunut vaan palloilin kojujen luona ja sitten kävelin kasinohotellien kautta takaisin. Illlalla ruokailun yhteydessä tuli vielä kävelyä muutaman kilometrin verran. Ei ehkä pitäisi ihan noin paljoa olla jalkojen päällä kisaa edeltävänä päivänä…

Hotellini päivän valossa

New York

Las Vegasissa oli myös todella kuiva ilma ja se saattoi ehkä myös vähän vaikuttaa hapenottoon ja hengistykseen. Kaikki tämän vuoden kisani ovat olleet aamukisoja ja tämä kisa oli ensimmäinen myöhään juostava kisa sekä ensimmäinen kisani koskaan, jolloin oli pimeää. En osaa sanoa kuinka tuo pimeys alitajuntaisesti vaikuttaa kisasuoritukseen, mutta saatta sillä jonkin verran olla vaikutusta. Juoksuviikkokilometrit eivät ole myöskään olleet kovin korkealla tässä syksyllä, pyöräily on sitä jonkin verran verottanut, joten tämäkin seikka voi vaikuttaa huonosti kulkeneeseen juoksuun.

Strip päivän valossa

Kisan puolen välin aikani oli 1.41 eli elämäni toiseksi nopein puolimaraton aika. Vaikka vauhti oli hidastunut, niin juoksin ensimmäisen puolikkaan nopeammin kuin vuosi sitten juoksin Vantaalla puolimaratonin. Aavikko-osuuteen kuului pitkiä ees taas suoria ja se oli vähän puuduttavaa, yleisöä ei oikein ollut eikä oikein paljoa muutakaan. Ilma oli sentään viileähkö, joka vähän helpotti oloa. Tällä osuudella koitin kovasti miettiä sitä osuutta kun pääsee taas kaupunkiin juoksemaan Strippiä ja kuulemaan kannustushuutoja yms. Vauhti jatkoi hidastamistaan ja sain taistella sen eteen vaihtaisi juoksua hetkeksi kävelyksi. Porukkaa meni ohi ja 3.25 jänisryhmä vetäisi ohi, koitin jäädä perään roikkumaan, mutta siihen vaadittavaa vauhtia ei löytynyt.

Pala Venetsiaa

Lisää Venetsiaa

Koko tuon aavikko-osuuden eli noin 20 kilsaa juoksin samaa vauhtia yhden miehen kanssa, välillä hän meni edelle ja välillä itse olin edellä. Välillä luulin jo jääneeni hänen vauhdistaan, kunnes sain hänet taas kiinni. Loppuvaiheessa juoksimme rinnakkain, kumpikaan ei sanonut mitään, mutta jotain henkistä tukea tuosta sai. Koitin vain tavoitella pysymistä hänen vauhdissaan ja hän varmaan teki samoin. Kaupunkiin takaisin päästyä hän jäi juomapisteellä jälkeen ja tämän jälkeen en enää nähnyt häntä. Tällä kertaa omasta juomapullostani riitti juotavaa 31 kilometriin saakka. Tämän jälkeisillä juomapisteillä otin urheilujuomaa parin kulauksen verran. Aika hyvin olen oppinut jo juomaan juostessa myös noista mukeista, tälläkään kertaa ei tarvinnut alkaa kävellä noilla juomapisteillä ja urheilujuomat päätyvät nykyään enemmän suuhun kuin paidalle. Trikki on taittaa paperimukin reunat yhteen, jolloin juoma ei läisky joka suuntaan.

Flamingo-hotellin flamingot

Viimeinen kymppi oli aikamoista taistelua sen suhteen, etten vaihtanut juoksua kävelyksi. Jonkin verran alkoi olla kolotuksia lonkissa ja alaselässä. Alaselkä on aiemminkin vaivannut maratoneilla, ilmeisesti johtuen välilevyn pullistumasta. Koitin kovasti hokea itselleni sitä, että en ole maksanut 180 dollaria (+matkakulut yms) siitä hyvästä että tulen tänne Vegasin maratonille kävelemään. Laskeskelin myös päässäni minuutteja maaliin, kaikki keinot oli kyllä käytössä että jatkaisin juoksua maaliin saakka. Loppua kohden etenkin alaselän kivut pahenivat, kaikki oli kuitenkin ns. tervettä kipua eli mikään paikka ei ollut rikki, vaan pelkästään rasittunut. Tässä vaiheessa kellotin jo yli kuuden minsan kilometrivauhteja, parhaimmillaan jopa 1,5 minuuttia hitaampia kilometrejä kuin olin tavoitellut.

Pala Roomaa

Viimeisillä kilometreillä maratonin reitti yhdistyi puolimaraton reitin kanssa ja tuossa vaiheessa puolimaratonilla oli enää jäljellä suuri sakki kävelijöitä. Vaikka kummankin matkan juoksijoilla oli omat juoksukaistat, niin puolimaratonilaiset tunkeutuivat kävelemään maratoonareiden puolelle. Kirosin nämä mielessäni, sillä en olisi tässä vaiheessa enää halunnut ottaa yhtään ylimääräistä askelta näitä väistellessä. Järjestäjät koittivat jonkin verran ohjeistaa puolimaratoonareita pysymään omalla puolellaan, mutta se ei paljoa auttanut.

Bellagio

Pari vikaa kilsaa sain puserrettua vähän nopeammin, sillä tiesin, että mitä nopeammin juoksen, niin sitä nopeammin tämä koko juttu on ohi ja pääsisin lepäämään. Maalissa kello pysähtyi aikaan 3.37:24. Tulos on ihan ok, mutta ei nyt mikään hurraamisen arvoinen, mutta ok. Tiedän pystyväni parempaan ja tämä juoksu ei ollut sitä tasoa mitä sen olisi pitänyt olla. On tuo kuitenkin kaikista 13 juoksemastani maratonista toiseksi paras tulos ja olen tyytyväinen, että juoksin koko matkan yhtään kävelyaskelta ottamatta. Ainakin henkistä kanttia taas kasvatettiin jos ei muuta. Maalissa ei ollut myöskään sellaista fiilistä, että olisin voinut juosta tuon maratonin kovempaa. Keskisyke oli 164 eil aika normaali maratonsyke mulla, loppua kohti vauhdin hidastuessa syke laski jonkin verran.

Welcome to Las Vegas -kyltti

Maalissa oli edessä sitten vielä piiiiitkään kävelyä. Ensin sain mitalin kaulaan ja sitten folion, joka tuli kyllä tarpeeseen. Alaselkäkivun takia olisin halunnut istahtaa jonnekin, mutta missään ei ollut mitää paikkaa. Koitin taivutella selkää eteenpäin ja siten helpottaa kipua, mutta ei se paljoa auttanut. Jatkoin matkaa eteenpäin ja sain vettä, ja joinkin heti yhden pullon. Seuraavalla pisteellä sain suklaamaitoa, jonka myöskin vetäisin samantien, vaikka jälleen kerran ei ollut nyt hirveästi ruokahalua. Otin myös bagelin ja menin sitä mussuttamaan kadunreunalle. Parempaakaan istumapaikkaa ei ollut näkyvillä, joten kadun reuna oli se paras vaihtoehto. Tässä hetken keräilin itseäni ja selkäkipukin alkoi vähän hellittämään. Istuessa alkoi olla sen verran viileä, että lähdin suuntamaan kohti hotelliani. Matkaa oli ehkä noin pari kilsaa ja välillä tuo tuntui melkein ylivoimaiselta matkalta. Kääriyidyin tiukasti folioon, kun oli aika kylmä tai ilma tuntui kylmältä, kun ei ollut enää niin energioita jäljellä tuon maratonin jälkeen. Matkan varrella porukkaa onnitteli suorituksesta ja joku sanoikin, että "Congrats champion". Ei tässä nyt ihan mestareita olla, mutta kyllä tuo vähän piristi väsynyttä mieltä.

Lähtöaluetta (ja pala Egyptiä taustalla)

Matkalla kohti omaa lähtöryhmää

Sijoitukseni oli naisissa 35/1066 ja omassa ikäsarjassani 7/174 ja kaikista juoksijoista 256/2921. Tuota juoksijoiden määrää laskee jonkin verran se, että osa maratoonareista oli pakotettu juoksemaan puolikas koko matkan sijasta. Aikarajaksi oli annettu 5 tuntia, mutta tässä ei oltu ilmeisesti huomioitu että lähtöryhmät starttasivat eri aikoihin ja viimein lähtöryhmä starttasi varmaan vasta tunti ensimmäisen startin jälkeen. Noin 14 kilometrin tienoilla, kun maratoonarit suuntasivat aavikko-osuudella, niin puolimaratoonareiden reitti erosi ja he suuntasivat takaisin kohti Strippiä ja maalia. Tässä kohtaa ilmeisesti iso joukko maratoonreita oli ohjattu puolikkaalle vaikka he olivat juoksemassa alle viiteen tuntiin. Jos tuo olisi omalla kohdallani käynyt, niin olisin ihan syystäkin aika harmissani.

Lähtöviiva näkyy ja vielä on tilaa omassa karsinassa

Tämmöinen oli Vegasin reissuni, matkan olisi kruunannut uusi maraton ennätys. Pitää hyväksyä, että välillä tulee epäonnistumisia ja ettei joka ikisessä kisassa voi aina menestyä. Olen kuitenkin parantunut aikojani tänä vuonna joka matkalla ja ei tämäkään maratontulos mikään älyttömän huono ole. Kokonaisuudessaan tämä kisavuosi on ollut varsin onnistunut ja toivotaan, että kehitys jatkuu ensi vuonnakin. Ensi vuoden kisakalenteri koko viime viikonloppuna vähän päivistystä, kun ilmoittauduin kisaexpossa ensi maaliskuussa juostavaan Los Angelesin maratonille! :) Nyt on edessä parin viikon lepokausi, mutta tästä kirjoittelen enemmän toisella kertaa.

Maalissa