Race against PH 5 K

Tänään oli tämän vuoden toinen 5 kilometrin kisa, tällä kertaa kisa oli Race against PH 5 K. PH tuossa nimessä tarkoittaa pulmonary hypertension. Jenkeissä harrastetaan paljon hyväntekeväisyyden ja urheilutapahtumien yhdistämistä, ja tämän päivän kisa kuului juurikin tuohon kategoriaan. Viiden kilometrin matkan sai joko kulkea juosten tai kävellen. Jos valitsi juoksun, niin sitten sai myös virallisen chipillä mitatun ajan. Kuten arvata saattaa, niin valitsin tuon juoksun.

Katselin etukäteen viime vuoden tuloksia ja kovia aikoja siellä oli juostu ja mukana oli ollut satoja juoksijoita. Paras nainen oli juossut johonkin 18 minuuttiin ja useampi oli alittanut 20 minuuttia eli tällä kertaa oli etukäteen selvillä, että palkintosijoille ei omilla vauhdeillani olisi asiaa. Korkeintaan ikäluokan 2. tai 3. sija olisi mahdollinen.

Lämmittelyä urheilukentällä

Kisan startti oli taas aamulla, tällä kertaa kello yhdeksän. Viime yönä tosin täälläkin siirryttiin talviaikaan, viikkoa Suomea myöhemmin. Joten aamuherätys ei ollut niin paha tällä kertaa, kellon laitoin soimaan puoli seitsemäksi ja silloin oli jo valoisaa. Aamiaiseksi puuroa raejuustolla ja kahvia. Piti itse tehdä aamiainen, kun hotellin aamiainen alkaa viikonloppuisin vasta seitsemältä. Vähän ennen kahdeksaa lähdin polkemaan 7 kilometrin mittaisen matkan kisapaikalla, joka tällä kertaa oli Stanfordin yliopiston kampus.

Täydellinen kisasää, aurinko paistaa, muttei ole liian kuuma

Kisa-alueella normaalit ruutinit, kypärä pois ja lippa tilalle, pyörä reppuineen lukkoon, kisanumero rintaa, ylimääräiset vaatteet pois ja musiikit korville. Ennen kisaa verryttelin starttipaikan viereisellä urheilukentällä, alkuun vedin kilometrin verran kevyttä juoksua ja sitten toinen kilometri vähän kovempaa vauhtia ja muutamalla kiihdytyksellä. Kisavauhdin tavoitteet olivat aika lailla samat kuin viikon takaisessa 5 kilometrin kisassa eli 4:10-4:15 min/km vauhtia. Lisäksi vähän lisää malttia ensimmäiseen kilometriin, joka helposti tulee juostua ihan liian kovaa.

Kisa-aluetta

Vähitellen oli aika ryhmittäytyä starttialueella ja menin kohtalaisen eteen. Paikalla näytti olevan paljon college-joukkueiden juoksijoita, he varmasti juoksisivat kovaa vauhtia. Koitin mielessäni ajatella rauhallista aloitusta enkä säntäämistä nopeampien juoksijoiden matkaan. Kun kisa starttasi, niin paljon juoksijoita meni saman tien edelle, koitin pysytellä omassa 5 kilometrin-vauhdissani, mutta tuntui jotenkin niin hitaalta kun paljon porukkaa meni ohi. Ensimmäisen kilometrin aikana tuntui, että nyt ei osunut hyvä juoksupäivä ja jalat tuntuivat raskailta ja teki mieli jo luovuttaa. Tässä vaiheessa taisin vähän keventää vauhtia ja vilkaisin Garminin lukemia ja se näytti että mennään reilusti alle 4 min/km vauhtia eli se siitä rauhallisesta aloituksesta.. Tosin jos tuollaista vauhtia vedän, niin ei nyt ihan niin huono päivä osunutkaan kohdille. Siirsin negatiiviset ajatukset syrjään ja koitin keskittyä kisaan ja siihen, että pidän vauhdin sopivana, ei liian helppona, mutta ei liian hapottavana.

Kisa-aluetta

Ensimmäisen kilometrin kellotin aikaan 3:58, jälleen kerran ihan liian kova ja se näkyikin seuraavan kilometrin ajassa, joka oli 4:19. Tokan ja kolmannen kilometrin aikana oli tosin loivaa ylämäkeä, joka vähän hidasti vauhtia. Jonkin verran meni porukkaa ohi, mutta jonkin verran pääsin itse myös ohittamaan. Kolmas kilometri meni aikaan 4:10 ja tämän jälkeen alkoikin loiva alamäki, joka auttoi vauhtiini. Tunsin jaloissani, että nyt mennään vähän kovempaa, neljäs kilometriaika oli 4:00.
 
Jokaisen kilometriajan jälkeen ajattelin aina kuinka monta minuuttia kisaa on vielä jäljellä ja että pystyn ne minuutit pitämään vauhtia yllä. Välillä koitin suhteuttaa jäljellä olevaa matkaa urheilukentän kierroksiin. 5 kilometrin kisavauhti on kaukana mukavasta vauhdista, mutta toisaalta sitä ei tarvitse ylläpitää kovin pitkään. Jossain toisen kilometrin aikana yksi tyttö juoksi ohitseni, muttei kuitenkaan missään vaiheessa kadonnut näkökentästäni. Viimeisen kilometrin aikana sain häntä vähän kiinni. Maalisuoralla sain vauhdin kiihdytettyä sen verran että pääsin hänen ohitseen. Alkuun kiihdytin vauhtia sen verran että pääsin hänen taakseen ja tästä hetken keräilin itseäni. Kun olin vähän kerännyt voimia, niin lähdin juoksemaan niin kovaa kuin vaan tuossa vaiheessa enää pystyin. Olin ihan varma, että se tyttö vetäisi kunnon loppukirin, jos huomaisi mut. Ilmeisesti taisi olla voimat lopussa, kun ei lähtenyt tuohon vauhtiini mukaan.

Kisaväkeä

Viimeinen kilometri meni aikaan 4:04, mutta kisa ei ihan tähän päättynyt vaan edessä oli vielä vähän juoksua. Kisa oli sykemittarini mukaan vähän ylipitkä, vajaa 100 metriä ylipitkä. Lyhyellä kisamatkalla näillä pienilläkin yli- tai alimittaisuuksilla on merkitystä. Mutta mieluummin näin päin, että matka on yli- kuin alimittainen. Ylimittaisessa kisassa on ainakin juossut sen vaadittavan määrän, kun taas alimittaisissa matkoissa asia ei ole näin.

Juontoteltta

Viralliseksi ajakseni tuli 20:46, joka on nyt uusi ennätykseni! :) Keskinopeus oli garminin mukaan 4:05 min/km eli parannusta viime viikonloppuun ja lisäksi juoksin kovempaa kuin olisin etukäteen uskonut. Ajan suhteen olen todella tyytyväinen. Vaikka ensimmäisen kilometrin aikana epäilytti ja tuntui, että on huono juoksupäivä, niin silti tuli juostua nopeampaa vauhtia kuin koskaan aiemmin. Tämä tulos antaa myös uskoa siihen, että voisi olla mahdollista juosta cooperissa yli 3 000 m. Tämän hetkinen ennätykseni on viime vuodelta ja silloin kolme tonnia tuntui vielä olevan aika kaukana. Olisi siis varmasti syytä käydä vielä tänä vuonna juoksemassa tuo cooper.

Kisan jälkeiset tarjoilut

Kuten etukäteen olin ajatellut, niin palkintosijoille ei ollut tänään tosiaankaan mitään asiaa. Olin vasta 8. omassa ikäsarjassani eli naiset 20-29. Kaikista naisista oli 11. ja koko porukasta 45. Kaiken kaikkiaan osallistujia ajanottosarjaan oli 800 ja omassa ikäsarjassani oli 65 juoksijaa. Tässä kisassa oli taso kyllä kohdillaan! Edelleni menivät mm. 14- ja 11-vuotiaat tytöt! 14-vuotias juoksi aikaan 18:08 ja 11-vuotias aikaan 19:06.

Tuloslista kisan vielä ollessa käynnissä, itse sijalla 45. Huomatkaa ensimmäisenä maaliin tulleen kotipaikkakunta :)

Yleensä on tottunut, että kolmikymppiset ovat näissä juoksu- ja triathlonkisoissa kärjessä. Tänään asia oli toisin, nopein kolmikymppinen naisjuoksija oli melkein minuutin itseäni hitaampi. Nuoremmat juoksijat olivat tänään paljon parempia. Tai sitten asia on niin, että kolmikymppiset alkavat olla parempia vasta pidemmillä matkoilla.

Kisan jälkeen hetken itseäni keräiltyäni, juoksin loppuverkkaa noin kilometrin verran. Ensimmäinen kerta muuten kun olen vetänyt loppuverkkaa kisan jälkeen, ellei kisan jälkeisiä pyöräilyjä lasketa loppuverkaksi. Ennen tuota loppuverkkaa, toinen etureisi tuntui vähän olevan happojen vallassa ja tuo kevyt verryttelyjuoksu tuntui auttavan siihen. Loppuverkan jälkeen oli juomisen ja syömisen vuoro. Pyrin nykyään syömään heti kisan jälkeen jotain vaikkei tee yhtään mieli, näin oli myös tänään. Vaikka kisan jälkeen onkin huono olo, niin ravintoa olisi hyvä saada. Se auttaa palautumiseen sekä siihen, ettei paha olo jatku koko päivää. Aikaisemmin en yleensä syönyt mitään heti kisan jälkeen, kun ei vaan tehnyt mieli ja kisan jälkeen loppupäivä kulkikin vähän heikommin ja huono olo ei välttämättä poistunut mihinkään. Nyt kun on syönyt kisan jälkeen, niin huono olo tuntuu nopeammin lähtevän pois ja tuntuu, että loppupäivästä on vielä energiaa.

Las Vegasin maraton alkaa uhkaavasti lähestyä, enää kaksi viikkoa!