Pyöräilykunnon hakemista

Se on jännä juttu, että miten pyöräilykunto on niin eri asia kuin juoksukunto. Juoksu on tuntunut viime aikoina kulkevan ihan kohtalaisen hyvin, mutta nyt kun olen taas viimein hypännyt pyörän satulan selkään, niin se pyöräily tuntuu aika tahmealta ja vauhdit ovat hitaita. Pääsiäisenä kävin muutamaan otteeseen fillaroimassa, tosin olin liikenteessä yhä maastopyörän turvin, sillä odottelen vielä että teitä saataisiin vähän enemmän siivottua hiekoista ja maastopyörällä vauhdit ovat myös sen verran hitaammat, ettei viima ei tunnu siinä yhtä paljon, kun ei näitä lämpöasteita ole vielä ihan liikaa tarjolla. Lisäksi talvipyöräilykengissäni on maastoklossit, ja en jaksanut alkaa vaihtelemaan maantiefillarin polkimia toisiin. Omistan tosin myös kenkäsuojatkin, mutta jotenkin tuntui vaan helpommalta lähteä liikkeelle maastopyörän kanssa.

Vaihteeksi juoksemaan lähdössä uuden takin kanssa

Pääsiäisenä halusin saada jalat taas vähän tottumaan pyörittämään kampia, niin poljin maastopyörällä vain hiekkateitä ja asfalttia, enkä lähtenyt poluille hakemaan ajotekniikkaa (lue: ei ole taitoa eikä uskallusta…) . Reiteiksi koitin valita vähän sellaisia reittejä, joille en maantiepyörällä menisi, eli erityisesti hiekkatiepätkiä koitin mennä. Yhtenä päivänä kävin ajamassa Vantaanjoen vartta noin 50 kilometrin edestä ja se on aika kiva reitti, kun ei tarvi ihan autotien vieressä polkea. Pyörittäminen on täysin vielä hakusessa, heti kun aloin polkea korkeammalla kadenssilla, niin reisissä alkoi hapottaa. Ei muuta kuin lisää harjoitusta, niin eiköhän se pyörittäminen ala taas tuntumaan luonnolliselta. Tai ainakin toivossa on hyvä elää! Koitin pyöräillessä keskittyä siihen, että pyöritystekniikka olisi hyvä, eikä menisi liikaa vääntämiseksi, jota se taisi kuitenkin enimmäkseen olla.. 

Viikko sitten maanantaina Keskuspuistossa näytti tältä..

Pääsiäismaanantaina aurinko tuli viimein esiin! Olin alun perin suunnitellut polkevani pääsiäisenä pitkiä lenkkejä maantiepyörällä, mutta kelit eivät olleet ihan tämän idean kannalta suotuisia. Maanantaina sain kumminkin poljettua vuoden ensimmäisen kunnollisen pitkän lenkin. Olin suunnitellut polkevani jotain 60-80 kilometrin pituista lenkkiä, mutta hyvä sää houkutteli pidentämään lenkkiä ja kilometrin edetessä alkoi sitten houkuttelemaan 100 kilometrin täyteen saaminen. 

Viikon takaiselta lenkiltä

Aloitin lenkin polkemalla Espoon rantaraitin Kivenlahteen saakka, tuo rantaraitti on lähes kokonaan hiekkatietä ja sitä en ollutkaan koskaan aiemmin polkenut. Nättiä maisemaa riitti ja auringonpaiste oli tuonut monet muutkin ulos nauttimaan keväästä, joten kovin kovia vauhteja ei voinut tuolla rantaraitilla ajaa. Kivenlahdesta suuntasin sitten Espoon keskuksen kautta Laajalahdelle ja sieltä Munkkiniemen kautta Keskuspuistoon. Sieltä matka jatkui Paloheinään ja Vantaanjoen varten, jonka jälkeen kiersin vielä Vanhankaupunginlahden ja loppuun vielä pieni koukkaus keskustan kautta, että sain viimeisetkin kilometrit satkun lenkkiä varten kasaan. 

Kulkupeli

Alun perin olin suunnitellut polkevani vain Espoon rantaraitin ja sitten Länsiväylää pitkin takaisin, mutta muutamat ekstrakoukkaukset tuli tuohon kuitenkin vielä lisättyä :) Loppua kohden alkoi kyllä energiat olla vähän vähissä, sillä olin ottanut mukaan vain kaksi energiapatukkaa ja pullon vettä. Mutta silti pyöräily ei tuntunut miltään pakkopullalta, vaan hymy huulilla nautiskelin keväästä ja auringosta. Vaatetus osui myös kohdilleen, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Olisin myös odottanut, että takapuoleni olisi alkanut protestoida satulan suhteen, mutta silläkään osa-alueella ei ollut ongelmia. Ilmeisesti maastopyöräni satula on itselleni paljon sopivampi kuin maantiepyöräni satula, jonka kanssa on välillä pidemmillä lenkeille vaikeuksia ja tästä syystä olen säätänyt sen satulan vähän erikoiseen kulmaan.

Kivenlahden rantaa

Aikaa tuon sadan kilsan lenkin tekemiseen meni reilut viisi tuntia, eli vauhti ei nyt päätä huimannut. Toivottavasti maantiepyörällä polkeminen tuntuu sitten kevyemmältä tuon maastopyörän jälkeen :) Sykkeet pysyivät maltillisesti pk-alueilla eli hyvä peruskuntolenkki tuli tehtyä. Odotan kyllä paljon sitä, että pääsen kesäkeleissä tekemään pitkiä pyörälenkkejä! Ensi viikonloppuna olisi viimein tarkoitus korkata maantiekausi ja kerätä vähän kilometrejä alle ennen Keravan kevätpolkaisua!

Aurinkolasikeli!

Viime viikolla tuli muuten juostua puolihuomaamatta ennätyskilsat. En yleensä pyri kovin suuria määriä viikossa juoksemaan ja yleensä viikkokilometrit pyörivät 40-50 kilometrin lukemissa. Viime viikon kilometrisaldoksi tuli 79,3 kilometriä, edellinen ennätykseni taisi olla jotain 70 kilometrin pintaan. En kuitenkaan aio jatkossakaan tavoitella erityisen korkeita juoksukilometrimääriä, sillä juoksu on kuitenkin kohtalaisen kuluttavaa jaloille ja en myöskään ole kovin kevytrakenteinen juoksija, joten en usko että jalkani kestäisivät jatkuvasti kovia kilometrimääriä. Muutenkin koen, että monipuolinen treenaaminen pitää kropan ja mielen virkeämpänä. Toivottavasti keväiset kelit ovat nyt tulleet jäädäkseen ja pääsen lenkkipolkujen sijasta kuluttamaan maanteitä!