Vuelta Vantaa sadekelissä

Pyöräkisoja olen aika lailla karttanut vuoden 2012 Tour de Helsingin jälkeen, mutta tänä vuonna kävin toukokuussa polkemassa Keravan kevätpolkaisun ja se meni sen verran mukavasti ja leppoisasti siistissä ryhmäajossa, että uskaltauduin ilmoittamaan itseni vielä Vuelta Vantaalle ja Tour de Helsingille. Viime sunnuntaina oli tuon Vuelta Vantaan vuoro ja keli oli mitä kaamein, sadetta ja tuulta. Mutta koska Suomessa nyt asutaan, niin ei oikein voi odottaa aina täydellistä keliä joka urheilusuoritusta varten eli ei auttanut muu kuin koittaa varustautua sopivilla vaatteilla kisaa varten.

Poljin kotoa sadevaatteissa kisapaikalle noin 16 kilometrin matkan ja jo tämän setin jälkeen oli pyörä ja ajaja ihan kurassa. Kisapaikalla vaihdoin sitten itse kisavaatteet päälle, päädyin lähtemään shortseissa ja takissa, joka piti tuulta ja aika hyvin vettäkin. Kenkäsuojat tyhmänä otin pois kisaa varten, olisi pitänyt jättää ne jalkaan, kun aikamoiset lammikot tuli pyöräkenkiini jo heti ensikilometreillä.

Alkumatkasta, kun peesiapu oli vielä hukassa (kuva Silver Annion)

Ensi alkuun oli pari kilometriä saattoajoa auton perässä ja tämän jälkeen alkoi vapaavauhti. Vissiin jostain alkujännityksestä johtuen unohdin alussa laittaa mittarinkin päälle ja kesti muutama kilometri tajuta. Vapaavauhdin alussa onnistuin säätämään pahemman kerran ja tipuin yhdestä isosta ryhmästä. Tätä koitin pitkään ajaa yksin kiinni ja välillä vaikutti, että saavutinkin sitä. Lopulta kuitenkin ryhmä eteni yhä kauemmas ja heti takaakaan ei näyttänyt oikein tulevan ketään. Painoin sitten eka kympin yksin ja koitin ajatella, että se on vain hyvää treeniä tulevia tri-kisoja varten. Lopulta takaa tuli 5-6 hengen ryhmä, johon lyöttäydyin mukaan ja meno helpottui huomattavasti, kun sai olla välillä peesissä. Kuraa roiskui hyvin sekä omasta pyörästä että edellä ajavan takarenkaasta ja välillä oli aika kovaa tuulta. Välillä kirosin mielessäni, että oliko tännekin nyt pitänyt ilmoittautua :D Yhdessä liikenneympyrässä meinasi mennä pyörä alta, kun toinen rengas vähän liukui märkien valkoisten kaistaviivojen kohdalla. Tämän jälkeen otin vähän turhankin varovaisesti kaikki mutkat. Kuivalla kelillä olisin uskaltanut ehkä vähän vauhdikkaammin ottaa nuo kaikki kurvit.

Vauhti oli ihan eri luokkaa kuin Joroisilla viikko sitten, ei tuosta alumiinimaantiepyörästä ihan samaa vauhtia vain millään irtoa. Sykkeetkin taisivat nyt olla paljon korkeammat, yksin polkiessa ja vetovuorossa ollessa tuli paahdettua yli 170 sykkeillä. Vähitellen tuolla porukalla saavutimme yksittäisiä isommasta ryhmästä tippuneita polkijoita sekä yhden vähän isomman porukan, josta jäi muutama meidän matkaa. Vuelta ajettiin kahtena 52 kilsan lenkkinä ja ensimmäisen kierroksen vikalla kympillä tuossa porukassa oli vähän kato käynyt ja jäljellä oli enää kaksi miestä ja yksi toinen nainen lisäkseni. 

Tällä porukalla tuli suurin osa matkasta vedettyä ja tässä vaiheessa saimme nauttia jopa kuivista teistäkin (kuva Silver Annion)

Ekan kiekan jälkeen oli jo sellainen fiilis, että olisi hyvin voinut kääntyä kohti maalia uuden kiekan sijasta :D ja toinen noista mieskuskeista meinasikin sinne suunnata. Porukassa alkoi vähän väsymys jo painaa ja vetohalukkuus väheni, vuorottelin toisen miehen kanssa vetovuoroja. Sade ja maasta roiskunut kura oli ilmeisesti huuhtonut öljyn ketjuistani tehokkaasti pois ja ne alkoivat kuulostaa aika kuivilta. Tokan kiekan puolen välin jälkeen meidät ohitti masters -ajojen porukkaa ja yksittäisiä isommista porukoista tippuneita polkijoita. Ollessani vetovuorossa yksi masters-porukan naisista jäi perääni polkemaan ja jonkun aikaa siinä oltuaan kyseli sitten englanniksi, että olenko ajamassa masters-kisaa. Mietin vain mielessäni, että näytänkö muka siltä??!! :D Kerrottuani, että poljen vueltaa, lähti hän tekemään irtiottoa porukastamme ja porukan kaksi miestä lähti hänen peräänsä. Omista jaloista ei tuon vetovuorossa olemisen jälkeen oikein irronnut paukkuja, joten jäin kahdestaan sen toisen naisen kanssa ajamaan ja jatkoin vetovuoroa.

Toinen noista miehistä tippui vähitellen tuosta kovemmasta vauhdista ja jossain vaiheessa saimme hänet kiinni. Hetken aikaa hänen perässään lepuuteltuani siirryin jälleen vetämään maaliin saakka. Jalat alkoivat olla aika tyhjät tässä vaiheessa ja myös nälkäkin vaivasi. Laskin vain kilometrejä maaliin. Maalisuoralla perässäni ajanut mies lähti tekemään sitten loppukiriä, jotenkin osasin ennustaa tuon kuvion, mutta sillä ei nyt ollut mitään väliä, kun eri sarjoissa kisattiin kuitenkin. Perässäni ajanut nainen teki kuitenkin reilusti ja antoi minun mennä maaliviivan yli ensimmäisenä.

Ass saver (satulan alle kiinnitettävä roiskesuojaläppä) pääsi nyt tosikoitoksiin tuolla Vueltalla (kuva Silver Annion)

Maalissa ajoporukan kaksi miestä tuli kiittelemään peesiavusta ja kiitin vastavuoroisesti heitä, oli siitä selkeä apua, että pääsi välillä peesiin lepäämään. Katselin, että sain tällöin sykettä laskettua yleensä 10-15 pykälää eikä tarvinnut ihan koko matkaa vetää punaisella. Maalissa oli tarjolla lihakeittoa ja lämmin keitto maistui aika hyvältä tuon sade- ja tuuliajon jälkeen. Jäin kavereiden kanssa katsomaan palkintojen jaon ja yksi porukastamme pääsi naisten sarjassa sijalle 4.! Paikalla ollessa alkoi tulla vähän vilu, joten puin lisää vaatetta päälle ennen kotiinpäin lähtemistä.

Kotimatkalla päivän kruunasi se, että noin 10 kilsan päästä kotoa, huomasin, että takarengas on ihan tyhjä ja juuri sopivasti oli alkanut taas sataa vähän rankemmin. No, ei auttanut muu kuin mennä tien laitaan ja aloittamaan sisäkumin vaihto-operaatio. Hommasta teki vähän vaikeampaa se, että koko pyörä oli ihan kurassa ja kädet oli nopeasti ihan mustana. Sain sisäkumin vaihdettua ja aika huonot paineet pumpattua minipumpulla, mutta sen verran ilmaa kuitenkin, että pääsin jatkamaan eteenpäin. Olin vähän huolimattomasti sen sisäkumin siinä sateessa vaihtanut ja olin ihan varma, että se menee varmasti kohta uudestaan ja näinhän siinä kävi. Ja toista sisäkumia ei ollut matkassa mukana, joten kävelin loput 1,5 kilometriä kotiin. Kotona huomasin, että takarenkaassa oli pieni kivi tullut koko renkaan läpi. Rengas alkoi olla jo sen verran kulunut, että olikin jo korkea aika vaihtaa uusi rengas alle.

Jälkeen päin tuloksia katsellessa huomasin, että meidän kolmen hengen tiimi voitti naisten joukkuekisan! Tosin olimme myös ainoa maaliin tullut joukkue siinä sarjassa :D Seuraava puhdas pyöräkisa taitaakin sitten olla Tour de Helsinki elokuun lopussa ja tähän mennessä houkuttaisi vähän saada uusi maantiepyörä alle, mutta tähän liittyen palaan myöhemmin :)