Uusi yritys Cooperin testissä

Keskiviikkona tuli juostua tämän vuoden toinen cooperin testi ja tällä kertaa juoksin sen urheilukentän radalla. Edellisen cooperin juoksin reilu kuukausi sitten itse mitatulla hiekkatiellä, jonka tulos ei nyt ole täysin vertailukelpoinen radalla juostavaan testiin.

Olin kaveriporukalla sopinut, että mennään yhdessä juoksemaan tuo cooper. Samaan aikaan tuolla Eläintarhan kentällä juostiin myös Pride Cooper, joten päädyimme hyödyntämään heidän järjestämää ajanottoa ja starttasimme matkaan samaan aikaan Pride Cooper-osallistujien kanssa. Tavoitteeni oli nyt viimein saada se kolme tonnia rikki ja olin etukäteen katsonut kierrosajatkin, eli 1.36 kierroksia oli tarkoitus lähteä juoksemaan. Omaa mittaria ei juoksun aikana hirveästi tarvinnut katella, kun väliaikoja huudettiin aina 400 metrin välein. Ensimmäinen kierros taisi olla koko cooper testin nopein ja se meni aikaan 1.28, seuraavan kierroksen väliaika oli 3.02 eli vähän hitaampaa, mutta kuitenkin vielä tavoitteen mukaista vauhtia.

Helsinki Half Marathonia juoksemassa, ennen puolta väliä vielä hymyilyttää ja juoksu näyttää vauhdikkaalta

Hengitys oli aika puuskuttamista, mutta niinhän se pitää cooperissa ollakin. Muutama mies juoksi edelläni ja he toimivat hyvinä jäniksinä, vähitellen pääsi myös ohittamaan kierroksella hitaampia juoksijoita ja siitä saa kyllä voimaa kun pystyy menemään jonkun ohi. Missään vaiheessa juoksu ei tuntunut kauhean mukavalta, ja niin oli tarkoituskin. Jaloissa painoivat myös viime sunnuntaina Malminkartononmäellä juostut mäkivedot. Jostain syystä etenkin vasemman jalan etureisi ja pohje ovat olleet aika jumissa useamman päivän. Parin kilometrin alkuverryttely kuitenkin vähän lämmitti lihaksia ja itse cooperin aikana en juurikaan tuntenut noita jumeja.

Helsinki Half Marathonin maalissa, hymy oli jo hyytynyt aikoja sitten

Joka kierroksella koitin laskea, että olen yhä tavoiteajassa. Kaksi kilometriä tuli täyteen alle 12 minuutissa, joten kolmen tonnin ylitys oli vielä mahdollinen. Vauhti tuntui sellaiselta, että sitä pystyisi vielä ylläpitämään nuo loput minuutit. Viimeisen väliajan kuulin 2800 metrin kohdalla ja tällöin oli vielä noin 50 sekuntia aikaa jäljellä, joka riittäisi hyvin vähintään sen puuttuvaan 200 metrin juoksemiseen. Koitin vielä vähän kiristää vauhtia tuon 2800 metrin jälkeen ja lopulta kun 12 minuuttia oli täynnä, niin matkaa oli kertynyt 3010 metriä! :) Viimein sain sen kolmen tonnin rajan rikki, vaikka etukäteen oli tuntunut siltä etteivät jalat olleet niin palautuneet viikonlopun mäkivedoista. Kovin suurta ylitystä ei tullut tehtyä, mutta kolme tonnia meni selkeästi rikki! Tämä tulos antaa vähän uskoa siihen, että vauhtia alkaa taas vähän löytymään. Parin viikon päästä on tiedossa 5 kilometrin kisa Viikin Viitosessa ja siellä olisi tarkoitus yrittää uutta ennätystä juosta.