Maraton aikatavoitteiden pohdintaa ja seuraavan kuukauden treeneistä

Normaalisti puolimaratonin jälkeen mulla ei ole lihakset niin kipeänä, mutta toista oli nyt tällä kertaa. Kertoo ilmeisesti siitä, että nyt tuli juostua tarpeeksi kovaa ja happoja kertyi jalkoihin. Normaalisti viikonloppuisin mulla kertyy paljon treenitunteja, teen tuplatreenejä ja pitkiä pyörälenkkejä. Olin alun perin ajatellut mennä sunnuntaina pitkälle, mutta kevytvauhtiselle fillarilenkille. Jalat olivat kuitenkin aamulla eri mieltä, joten päädyin sen sijasta käyttämään pyörää vain hyötyliikunnassa.

Googlella on oikein oma katukin täällä

Kävin vähän palloilemassa Googlen kampuksella sekä yhdessä urheilukaupassa. Kuvat tuolta Googlen kampukselta toimivat tämän blogitekstin kuvituksina. Etäisyydet ovat täällä pitkiä, joten kertyi tuota hyötyliikuntaakin 34 kilometrin verran. Pidin kuitenkin vauhdin rentona ja koitin polkea sellaista vauhtia ettei olisi hiki. Päivisin on kuitenkin vielä sen verran lämmin, että hien saa helposti virtaamaan. Jotenkin on niin epätodellinen fiilis, että voi keskellä lokakuuta fillaroida vielä shortseissa ja hihattomassa paidassa. Aiempina vuosina pyörä on tähän mennessä laitettu jo talviteloille. Vaikka päivät ovatkin täällä lämpöiset, niin aamuisin töihin pyöräillessä saa kyllä pukea pitkiä trikoita jalkaan, takkia päälle ja käsineitä käsiin. Kohta pitää alkaa varmaan käyttää buffia kypärän alla.

Googlen pyöriä

Puolimaratonin kilometrivauhdiksi tuli lopulta 4:28 min/km, kun taas sen 10 km -kisan keskivauhti oli 4:24 min/km. Oisin odottanut vähän suurempaa eroa nopeuksissa näiden kahden matkan välillä, ilmeisesti kympin kisan liian kovaa menty ensimmäinen kilometri kostautui vähän vauhdissa. Joka tapauksessa olen molempiin kisoihin todella tyytyväinen, ylitin tavoitteeni kummassakin kisassa. Molemmissa kisoissa reitti oli todella tasainen, puolikkaalla oli pari siltaa, jotka kummatkin ylitettiin kahdesti, mutta muuten täysin tasaista eli tosiaankin ennätyksien teko reitti!

Googlen kampus

Koska puolimaraton meni sen verran hyvin, niin ajattelin ottaa vähän kunnianhimoisemman tavoitteen ensi kuun maratonille. Tarkoitus olisi lähteä takomaan 4:45 min/km vauhtia ja jos tahti pysyy päällä, niin maalissa olisin suurinpiiretein ajassa 3.20. Voi olla, että käy kuten vanhassa suomalaisessa sananlaskussa: "Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Uskoisin kuitenkin, että jos ei ole mitään yllättäviä ongelmia, kuten liian kuuma keliä, vatsaongelmia tai kramppeja, niin pystyn ylläpitämään tuota vauhtia loppuun saakka ja onhan tässä vielä kuukausi aikaa treenata. Alun perin tavoitteeni oli lähteä alittamaan 3.30 aikaa ja se pysyykin edelleen ns. B-tavoitteena. A-tavoite on siis saada keskinopeudeksi 4:45 min/km. Reitin pitäisi olla tuolla Vegasissa tasainen ja se lähtee vasta myöhään iltapäivällä eli kannustajia luulisi reitillä olevan eikä tarvin Friscon maratonin tavoin juosta tyhjillä kaduilla. Kannustuksista saa kyllä extratsemppiä päälle! :) Lisäksi koska kyseessä on Rock 'n' Roll sarjan maraton, niin reitin varrella on useita bändejä sekä muuta ohjelmaa.

Google

Patsas

Seuraavan kuukauden ajan koitan painottaa treeneissä juoksua enemmän, mutta pidän edelleen muut lajit eli uinnin, pyöräilyn ja kuntosalilla/bodypumpissa käynnin kuvioissa mukana. Tarkoitus olisi vielä tehdä 2-3 pitkää lenkki alhaisilla sykkeillä seuraavina viikonloppuina. Pitkien lenkkien lisäksi aion tehdä myös vauhtikestävyyttä kehittäviä juoksutreenejä, eli käytännössä tämä tarkoittaa ratavetoja ja kisavauhtisia lenkkejä. Etenkin kisavauhtisia lenkkejä pitäisi saada tehtyä paljon, jotta tuleva maratonvauhti tulee tutuksi. Näiden edellä mainittujen lisäksi saatan joitakin 5-14 km pituisia pk-lenkkejä juosta. Tavoitteena olisi juosta n. 4 kertaa viikossa. Tämän lisäksi pyöräilyä tulee hyötyliikuntana ja varmasti viikonlopun pyöräilylenkeistä. Salilla ja/tai bodypumpissa olisi tarkoitus käydä 1-2 kertaa viikossa ja uimassa 2-3 kertaa.

Beach volley-kenttä

Puhuin jo aikaisemmin, että toimistomme muuttaa ja sen muuton piti olla jo reilu kuukausi sitten. Kävin kuitenkin niin, että tiimimme muuttaa vasta nyt tällä viikolla. Ensi viikosta alkaen pyöräilymatka hotellilta työpaikalle pitenee  viidestä kilometristä kymmeneen kilometriin. Työmatkaliikuntaa tulee jatkossa siten vähintään 100 km per viikko. Täytyy vähän kuulostella, että miten tämä lisääntynyt hyötyliikunta vaikuttaa kroppaan. Ylirasitusta kun en ole tavoittelemassa. Voisin sanoa, että osaan aika hyvin nykyään tulkita elimistöni merkkejä ylirasituksesta. Jos joskus on sellainen fiilis, että väsyttää ja ei huvittaisi mennä urheilemaan, niin tämä näillä urheilumäärillä (10-20 h / viikko) tuo olotila johtuu todennäköisemmin oikeasta väsymyksestä ja huonosta palautumisesta kuin laiskuudesta. 

Dinosauruksen luuranko kuvan takaosassa, näkyy vähän heikosti

OktobeRun -puolimaraton ja uusi enkka!

Puolimaraton on jostain syystä ollut itselleni se kaikista haastavin matka ja epäonnistumisia sillä matkalla on käynät. Puolimaratonilla pitää juosta kovempaa kuin maratonilla, muttei kuitenkaan liian kovaa, sillä matkaa on kuitenkin sen 21 kilometrin verran. Vatsakramppeja on esiintynyt selkeästi eniten tällä matkalla, varmasti suurimpana syynä on liian kova aloitus ja urheilujuoman/nesteen nauttiminen kun sykkeet ovat korkealla. Silloin kun sykkeet ovat korkealla, niin vatsani ei oikein suostu ottamaan mitään vastaan. Lyhyemmillä matkoilla en juo mitään, mutta puolimaraton alkaa olla jo sellainen matka että sillä melkein olisi jotain juotava.

Tämä viikko ei mennyt ihan niin kuin suunnitelin, ylitöitä tuli tehtyä ja huonosti nukuttuja töitä. Työmatkapyöräilyn lisäksi viikon ainoa urheilu oli keskiviikkona tehty aamulenkki. Alkuviikon työmäärä painoi vielä loppuviikosta ja olo oli aika väsynyt. Eilen oli sellainen fiilis, että toivoin etten olisi ilmoittautunut juoksemaan tuota puolimaratonia. Lähtökohdat kisalle ei siis olleet kovin hyvät.

Aamulla heräsin kello 5:30. Kisan startti oli kahdeksalta ja aamupala piti saada syötyä ajoissa. Aamiaiseksi söin puuroa proteiinijauheella ja kahvia. Vähän ennen puoli seitsemää lähdin polkemaan 15 kilometrin päässä sijaitsevalla kisa-alueelle. Julkisilla kisapaikalle meno olisi ollut tuohon aikaan sen verran säätöä, että päädyin lähtemään fillarilla liikenteeseen. Toki kyllähän taksitkin täällä kulkevat, mutta jotenkin tuo pyörä tuntui loppujen lopuksi ihan ok vaihtoehdolta. Oli vielä ihan pimeää kun lähdin, muuta liikennettä ei ihan hirveästi ollut. Oli myös todella kylmä, lämpötila oli jossain 10 asteessa. Viikolla vähän arvoin, että mitä oikein laittaa päälle kisan ajaksi ettei olisi liian kuuma eikä kylmä. Päädyin lähtemään shortseilla ja pitkähihaisella juoksupaidalla.

Pyörämatkan aikana alkoi päiväkin muuttua valoisammaksi ja saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin. Lukitsin pyörän, join laimeaa urheilujuomaa, riisuin ylimääräiset vaatteet, virittelin musiikin korville ja vein repun tavarasäilytykseen. Urheilujuomaa en olisi aamulla kitannut ellei alla tosiaan olisi ollut tuota 15 kilometrin pyöräilyä. Sitten hoidin bajamaja-käynnin ja lähdin juoksemaan kevyttä lämmittelylenkkiä. Askel oli kaukana kevyestä ja ilma tuntui tosi kylmältä, sormet olivat ihan jäässä ja mietin, että mitenköhän kisassa käy ja minkälaista vauhtia pystyn ylläpitämään. Päätin olla ottamatta liikaa paineita juoksusta ja ajettelin, että tästä tulee nyt ainakin hyvä pitkä lenkki ennen ensi kuun maratonia.

Ei nyt niin kauhean lämpöisen näköinen sää

Startin lähestyessä hain sopivan paikan kohtalaisen edestä lähtöalueella ja sitten olikin jo aika lähteä juoksemaan puolimaratonia. Muita naisia näytti olevan sen verran paljon, että päätin olla myös miettimättä liikoja omaa sijoitustani ja keskittyä vain hyvään juoksuun. Koitin olla juoksemasta liian kovaa, mutta ensimmäinen kilometri meni taas liian kovaa, 4:15. Yllätyin kuitenkin, että miten helpolta tuo tuntui siihen nähden mikä oma fiilikseni oli ennen starttia. Seuraavat kilometrit meni jotain 4:20 vauhtia, eli olin juoksemassa selkeästi tavoitevauhtiani (4:30-4:40 min/km) kovempaa. Koska matkaa oli vielä paljon jäljellä, niin mielessäni mietin, että kostautuuko tämä vauhti myöhemmin. Sitten kellotin kolme kilsaa peräkkäin tasan 4:30 ajan ja koitin kuulostella kroppaa ja omia tuntemuksiani siitä, että onko tämä sellainen vauhti, että noutaja tulee ennen maalia vai pystynkö menemään tällä loppuun saakka.

Kisan starttialue, muutama minuutti kisan alkuun

Sykkeet olivat korkealla, mutta eivät liian korkealla, jossain 170 tasolla ne olivat. Hengistys oli puuskuttamista, mutta kuitenkin sellaista puuskuttamista, joka oli hallinnassa. Kannustajia ei oikein ollut reitin varrella, varmasti taas kisan aikaisella lähtöajalla oli osuutta asiaan. Tosin ei tuo nyt mikään massatapahtuma ollut, tuloslistan perusteella maaliin juoksi reilut 400 juoksijaa. Puolimaratonin lisäksi tarjolla oli 5 kilometrin kisa ja sitten vielä 5 kilometrin "Color Run", joka starttasi vasta lähempänä puolta päivää ja siinä ei ollut ajanottoa.

4:30 vauhti alkoi tuntua sellaiselta, että sillä pääsen maaliin saakka ja koitin tähdätä pitämään sen. Välillä tuli juostua kovempia kilometrejä, mutta enintään 4:20 vauhtia. Tällöin koitin vähän hidastaa vauhtia ja huomasin, että se helpotti vähän oloa. Välillä tuli juostua vähän hitaampia kilometrejä kuin tuo 4:30, tällöin koitin puolestaan taas kiristää vauhtia takaisin siihen tavoitevauhtiin. Koko puolimaratonin hitain kilometri meni aikaan 4:40 eli aika tarkkaan vauhdit pysyivät siinä 4:30 tuntumassa.

Kisan reitti oli edestakainen reitti enimmäkseen rantaviivoja pitkin ja vaikka reittiä ei ollut suljettu muilta kulkijoilta, niin ei tuohon aikaan aamulla ja vieläpä kylmänä aamuna ollut oikein muita reippailijoita kuin kisan juoksijat. Kääntöpisteen lähestyessä alkoi kärki tulla vastaan ja huomasin, että olen neljäs nainen! Luulin olleeni sijoituksissa paljon alempana. Yhden naisen ohitin alkuvaiheessa, mutta hän ohitti takaisin jossain 7 kilometrin tienoilla ja en pysynyt hänen vauhdissaan mukana.

Kääntöpisteen jälkeen huomasin, että heti perässä on kaksi naista eli asemani neljäntenä naisjuoksijana ei olisi "turvattu". Koitin kuitenkin hillitä itseäni lähtemästä "kisamoodiin" ja sen sijaan tavoitella vauhdin pysymistä sopivalla tasolla ja tähdätä varmaan ennätysaikaan. Kääntöpisteen jälkeen sain vastaan tulevilta juoksijoilta paljon kannustusta, etenkin naisjuoksijoilta. Tämä auttoi jonkin verran juoksussa, koitin kovasti yrittää hymyillä kannustajille takaisin. Mieleni olisi tehnyt kannustaa takaisin, mutta en halunnut tuhlata ylimääräistä energiaa tsemppihuuteluihin, kun hengitykseni oli jo valmiiksi puuskuttamista.

Yleensä en kisojen aikana vilkuile taaksepäin, vaan koitan keskittyä eteenpäin menemiseen. En myös nytkään juurikaan vilkuillut taakse, mutta kannustajien äänistä koitin kuulostella että kuinka kaukana seuraava juoksija on. Vaikka periaatteessa päätin keskittyä vain tuon tavoitevauhtini ylläpitoon, niin valehtelisin jos väittäisin ettei oma sijoitukseni olisi myöskin kiinnostanut. Koitin ajatella, että tähtään nyt vain hyvän ennätysajan tekemiseen ja hyvä sijoitus on vain plussaa.

Kilometrien vähentyessä aloin laskemaan kuinka monta minuuttia on maaliin tavoitevauhdillani ja yritän kovasti tsempata itseäni pysymään siellä epämukavuusalueella. Ei riitä, että on fyysisesti hyvässä kunnossa, vaan myös pääkopalla on suuri osuus näissä kisoissa. Siinä vaiheessa kun kroppa lähettää viestejä, että vauhtia voisi hidastaa sinne mukavalle vauhdille, kun onhan tässä jo juostu, niin pään pitää toimia ja käskyttää kroppaa jatkamaan samaa vauhtia. Liha tottelee kuria vai miten se menikään ;) Kuusi kilometriä laskeskelin, että olisi mahdollisuudet päästä 1.35 aikaan tai jopa sen alle jos vauhti ei hyydy. Edellinen ennätys (1.42) olisi paranemassa siis monella minuutilla.

Maalialue kisan jälkeen, aurinkokin tullut jo esiin

Kolme kilometriä ennen maalia yks takana juokseva nainen yritti ohi, mutta pistin kampoihin. Taistelu ei kuitenkaan auttanut, vaan hän pääsi ohi ja meni sellaista vauhtia etten pysynyt yrityksistä huolimatta mukana. Itse pääsin muutaman miehen ohi, tosin oli miehiä pitkin matkaa mennyt ohi. Ei montaa onneksi, mutta joitakin. Maalin lähestyässä juoksin sen minkä jaloista lähti, mutta tuntui että heikoin lenkki oli hengityselimistö. Jalat olisivat menneet kovempaa, mutta hengitys alkoi muistuttaa jotain hyperventilaation tapaista. Juoksuni oli varmasti kaunista katsottavaa :D Onneksi oli sentään peililasit päässä, niin tuska kasvoilla ei näkynyt ehkä ihan niin pahasti. Maalille käännyttässä huomasin maalikellossa lukemat 1:34:xx ja koska matkaa oli vain muutama kymmenen metriä tiesin samalla, että nyt mennään 1.35 ajan ali! Maalissa kello pysähtyi aikaan 1:34:41, parannusta vuoden takaiseen puolimaratoniin on siis 8 minuuttia! Tästä on hyvä jatkaa treenejä kohti Las Vegasin maratonia.

Kannustajia kyltteineen

Maalissa sain mitalin kaulaan ja sitten kävin huoltopisteiden kautta hakemassa vettä ja jotain syötävää. Nainen joka oli ohittanut minut loppukilometreillä tuli kiittämään hyvästä juoksusta ja toinen nainen, jonka olin kääntöpisteen tienoilla nähnyt takani tuli myös kiittämään hyvästä vauhdista. Olin kuulemma ollut koko kisan ajan jänis, jota hän oli yrittänyt saada kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ekan kerran sivusilmällä huomasin hänet jossain 8 kilometrin kohdalla ja olin ihan varma, että hän menee ohi jossain vaiheessa, näin ei kuitenkaan onneksi käynyt :)

Tulokset

Tuloksien tarkastelua varten yhdellä teltalla oli tietokoneet ja kävin sieltä katsomassa tarkan ajan sekä sijoitukseni. Olin naisissa 5. juoksija, jonka tosin tiesin jo. Mutta omassa ikäsarjassani eli naiset 20-29, olin tullut ensimmäisenä maaliin. Palkinnoksi sain lasin ja lahjakortin urheilukauppaan. Eniten mieltä lämmittää kuitenkin tuo hyvä aika puolimaratonilla, alkaa vähitellen tuntua siltä, että ajat alkavat lähestyä oikeita juoksuvauhteja!

Palkinnot

Kisan jälkeen jouduin jonkin verran odottelemaan ennen kuin sain tuon palkintoni ja sää oli edelleen aika viileä, niin lihakset jonkin verran kangistuivat vaikka yritin pysyä liikenteessä ja kävellä ympäriinsä. Oli sitten aika herkkua hypätä pyörän selkään polkemaan 15 kilometriä takaisin, alku oli vähän kankeaa ja tuntui, että toinen pakara alkaisi kramppaamaan. Vähitellen jalat vertyivät pyöräillessä, mutta viimeiset 5 kilometriä olivat vähän haastavat kun väsymys painoi päälle. Selvisin kuitenkin hotellille saakka ja varmasti tuo kevyt vauhtinen pyöräily kuitenkin auttaa palauttamaan jalkoja tämän päivän kisasta.
 
Tänään on myös ollut triathlon-maailmassa suuri päivä, kun Hawaiin Konalla kisataan täydenmatkan maailman mestaruudesta. Hawaiilla jokaista lajia treenanneena tiedän kuinka tukalalta paikallinen ilmasto voi tuntua etenkin juoksun aikana. Jokainen tuolla kisaava on kyllä ironman-mitalinsa ansainnut! Toinen olosuhteiden ääripää täysmatkan kisalle oli täälläpäin järjestetty Lake Tahoen Ironman, jossa lämpötila kävin yön aikana pakkasen puolella ja osalla kisaajista olivat geelitkin jäässä ja osalla meni ensimmäiseen vauhtoon lähemmäs puoli tuntia, kun he olivat niin jäässä ettei vaatteita oikein saanut puettua päälle. Täysmatkan triathlon on jo itsestään todella kova suoritus, mutta sen tekeminen todella kuumassa ja kosteassa säässä tai vaihtoehtoisesti todella kylmässä säässä on jo jotain ihan omaa luokkaansa.

Kisaviikon treenit

Näin omalla kisaviikolla ajattelin kirjoittaa yleisesti vähän kisaviikkojen treeneistä. Kerron tässä lähinnä oman näkemykseni, eikä se välttämättä ole kaikille soveltua. Tarkoitus olisi tässä keskittyä erityisesti pidempien kisojen, kuten maratonien, edeltävän viikon treeneihin. Aikaisemmin ennen maratoneja keventelin treenejä rajusti, viimeinen pitkä lenkki juostiin kolme viikkoa ennen h-hetkeä ja edelleenkin pidän tuota jonkinlaisena ohjenuorana. Pitkäksi lenkiksi lasken sellaisen 20 kilometrin lenkin, hirveän paljon pidempiä en juokse. Joskus olen tosin juossut aamulla lenkin ja sitten töiden jälkeen käynyt juoksemassa pitkiksen. Juoksukilometrejä yhdelle treenipäivälle on tullut maksimissaan 28 km. Osa juoksijoista tekee 30+ km pitkiksiä, mutta en ole niitä omalla kohdallani ainakaan toistaiseksi nähnyt tarpeellisena. Kovin pitkistä juoksulenkeistä palautumiseen menee myöskin huomattavasti enemmän aikaa ja myös loukkaantumisriski kasvaa etenkin kokemattomilla juoksijoilla. Omalla kohdallani 3-4 tunnin pyörälenkit korvaavat jollain tasolla nuo ylipitkät lenkit. Olen myös yhdistelmäharjoituksena joskus tehnyt 100 kilometrin pyörälenkin päälle 5 kilometrin juoksulenkin ja lisäksi olen juossut 12 maratonia elämäni aikana, eli tiedän siis mitä on juosta väsyneillä jaloilla ja väsyneellä kropalla.

Mutta takaisin asiaan eli viimeisen viikon treeneihin ennen kisaa. Viimeisellä viikolla ei niin kuntoa enää kohoteta, joten jos tuntuu että kroppa kaipaa lepoa, niin sitä pitää myös antaa. Viimeisen viikon treenien on tarkoitus lähinnä pitää sopiva vire päällä, jottei tuleva kisa tule ihan yllätyksenä kropalle. Määrän sijasta viimeisellä viikolla tulisi tehdä kisan kannalta ominaisia täsmäharjoituksia. Yhdessä Runners' World -lehdestä mainittiin, että "Your body will forget how to run fast before it forgets how to run long". Toisin sanoen ominaisuutena kestävyys on helpompi säilyttää kuin nopeus, joten kisaviikolla treenien olisi syytä keskittyä enemmän tuohon nopeuspuoleen kuin kestävyyteen.

Nopeuden treenaamisen suhteen kannattaa olla tarkkana, tarkoitus ei ole juosta kaikki kisaviikon lenkit kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tällöin tuloksena on väin väsynyt kroppa ja heikko esitys sitten itse kisapäivänä. Sen sijaan kannattaa tehdä pari lenkkiä kisan tavoitevauhdilla, pitäen kuitenkin juoksukilometrit tällä teholla maltillisena. Aikaisemmin pidin ennen maratonia täyslepoa jopa 3 päivää putkeen, nykyisin pyrin tekemään jotain kevyttä treeniä vielä kisaa edeltävänä päivänä, kuten vauhtileikittely lenkki tai kevyt uinti. Jos kisa starttaa vasta iltapäivällä, niin sitten käyn kisapäivän aamupäivällä kävelyllä vähän hakemassa vetreyttä jaloille.

Tällä suunnitelmissani oli tehdä parina aamuna aamulenkki, jossa tulisi juostua kisavauhtia muutaman kilometrin verran. Alkuun verraa 1-2 km ja sitten 3-4 km kisavauhtia ja loppuun 1-2 km verraa. Kisavauhtiosuuden voi myös jakaa kahteen osaan esimerkiksi seuraavasti: 2 km kevyttä juoksua, 3 km kisavauhtia, 1km palauttelua, 1 km kisavauhtia kovempaa vauhtia, 1 km kevyttä. Lauantain kisa starttaa aamulla kello kahdeksan, joten siitä syystä koitan ajoittaa myös tämän viikon lenkit aamuun.

Mikäli kisan ajankohta olisi vasta illemmalla, niin tekisin nuo "täsmätreenit" vasta töiden jälkeen. Kisaviikolla kannattaa myös panostaa kehonhuoltoon, tekemällä esimerkiksi kevyitä venytyksiä ja liikkuvuusharjoituksia. Myös foam rollerilla rullailu saattaa auttaa rentouttamaan lihaksia.

Oma kisaviikko ei nyt lähtenyt ihan malliikkaasti liikenteelle, sillä alkuviikosta jouduin tekemään 12-13 tunnin työpäiviä ilman lounastaukoja ja liikunnat näiltä päiviltä jäivät työmatkapyöräilyyn, lisäksi myöhään venyneet päivät vaikuttavat yöuniini, kun työasiat jäävät päähän pyörimään. Onneksi tällaisia päiviä ei ole jatkuvasti, mutta nyt ne osuivat vähän huonoon ajankohtaan. Optimaalista olisi jos kisaviikolla ei olisi ylimääräistä stressiä, mutta aina asiat eivät mene kuin ne on suunnitellut. Tarkoitus oli julkaista tämä teksti jo alkuviikosta, mutta pitkien työpäivien jälkeen ei ole oikein huvittanut viettää enää lisää aikaa tietokoneen äärellä.

Olen tilannut täällä itselleni Runner's World lehden, reilulla 10 dollarilla vuoden tilaus

Tavoitteita puolimaratonille ja vähän ensi kesällekin

Ensi viikon lauantaina on tiedossa seuraava juoksukisa ja matkana on puolimaraton, joka on myöskin ensimmäinen puolimaraton tänä vuonna. Olen elämäni aikana juoksut yhteensä 12 maratonia, mutta vain 5 puolimaratonia ja näistä juoksin kolme viime vuonna. Yleensä juoksijoilla menee nämä lukemat toistepäin, eli puolimaratoneja on enemmän kuin maratoneja. Vaikka maratoneja olenkin juossut vuodesta 2006 lähtien, vasta viime vuonna aloin treenaamaan enemmän suunnitelmallisesti ja tähtäämään parempiin aikoihin. Tätä ennen olin lähinnä vain juossut eri pituisia lenkkejä suurinpiirtein samalla vauhdilla, ei siis kovinkaan kehittävää vaikka olivat ne ajat vähän vuosien mittaan parantuneet. Ensimmäisen puolikkaan muuten juoksin jo vuonna 2003, mutta sitten meni useampi vuosi ennen kuin kävin seuraavaan juoksemassa.. Elämäni toisen puolimaratonin juoksin vasta keväällä 2011.

Viime vuonna juoksin puolimaratonin Vantaalla aikaan 1:42:12 ja tänä vuonna olisi tavoite päästä maaliin vähän paremmalla ajalla. Lähden tavoittelemaan 1:40 ajan alitusta, jonka pitäisi olla ihan tehtävissä, jossei satu mitään yllättävää tulemaan vastaan kuten kramppeja tai vatsaongelmia. Olen vähän laskeskellut tässä kilometrivauhteja ja ajattelin lähteä juoksemaan 4:30-4:40 min/km -vauhtia eli ihan kohtuu kovaa vauhtia omaan kuntooni nähden. Viime vuonna Vantaalla keskivauhtini oli noin 4:50 min/km ja taistelin aika suuren osan matkaa vatsakipujen kanssa, joka vähän vaikutti vauhtiini hidastavasti.

Kisa starttaa jälleen kerran aikaisin aamulla täällä, startti on kello kahdeksalta ja tämä tarkoittaa siten myös aikaista herätystä, jotta aamiainen kerkeää sulamaan tarpeeksi. Todennäköisesti laitan kellon herättämään puolikuuden aikaan. Mieluummin nautin aamiaiseni liian aikaisin kuin myöhään, sillä vatsaongelmat ovat olleet aika tuttuja etenkin puolimaratoneilla. Mitään erityistä tankkausta en ole puolimaratonille tekemässä, treenien kevennys ja normaali ruoka saa riittää.

Tämän puolimaratonin tulosten perusteella asetan sitten itselleni lopulliset aikatavoitteet marraskuun Las Vegasin maratonille. Ainakin 3:30 aikaa lähdetään alittamaan, mutta se että uskaltaisinko lähteä puskemaan 3:25 aikaa riippuu siitä kuinka hyvin tämä puolimaraton menee. Maraton reitin pitäisi olla aika tasainen, mutta lämpötila voi vielä olla kohtalaisen korkea jos sattuu huono tsäkä. Kuumilla säillä juoksen selkeästi hitaammin, ennätyksien tekosää olisi sellainen pilvinen/puolipilvinen 15-17 astetta.

Marraskuun puoleen väliin saakka tarkoitus olisi treeneissä keskittyä erityisesti juoksuun. Maratonin jälkeen tulen viettämään aikaa sitten enemmän salin puolella ja pyörän päällä sään salliessa. Pyörä ei kulje ihan niin nopeasti kuin sen pitäisi kulkea, joten ei auta muu kuin treenata sitä lisää. Triathlonissa pyöräily on ajallisesti pisin laji, joten pyöräilynopeutta kehittämällä uskoisin että olisi mahdollista parantaa omia aikoja merkittävästi. Mäkitreeni pyörällä on kyllä tehnyt täällä hyvää. Vaikka viime talvena treenasin kovasti reisiä kyykyillä, hypyillä ja prässillä, niin silti tuntuu ettei noista reisistä ole mihinkään näitä mäkiä täällä polkiessa. Nyt kesällä en ole kyykkytreenejä juurikaan tehnyt muuta kuin bodypump-tunneilla, tämä lähinnä sen takia kun juoksu ja pyöräily on kuormittanut jalkoja ihan tarpeeksi ja en ole halunnut jumittaa jalkojen lihaksia yhtään enempää. Etureidet ovat olleet tuosta fillaroinnista aika lailla kestojumissa koko kesän. Viikon pituinen tauko urheilusta sen lude-episodin aikaan auttoi kyllä tuohon kestojumiin eli jotain positiivista siitäkin oli.

Ensi vuonna pyörän on kuljettava Joroisilla reippaasti alle kolmeen tuntiin, onneksi tässä on vielä monta kuukautta aikaa treenata. Tarkoitus olisi alkaa viimein tehdä pyöränkin päällä erilaisia treenejä eri vauhdeilla/tehoilla, nyt olen lähinnä ajellut eri pituisia lenkkejä, joihin on tosin täälläpäin jokaiseen sisältynyt myös paljon nousumetrejä. Tänä vuonna olen myös parantanut pyöräilytaitojani merkittävästi ja tunnen oloni itsevarmemmaksi pyörän päällä, ajo-asentojen vaihtaminen on helpottunut sekä juoman ja ravinnon nauttiminen pyörän päällä on myöskin ollut uutta tänä vuonna. Olen alkanut polkemaan myös alamäissä ja tällä on saanut keskinopeutta vähän ylöspäin. Jyrkimmissä alamäissä ei myöskään tarvitse enää niin jarrutella ellei edessä ole tiukkoja käännöksiä. Jyrkän alamäen ja tiukan käännöksen yhdistelmä on edelleen yksi kehityskohde itselleni. Käännökset loivissa alamäissä ja tasamaalla ovat nykyään tiukempia ja varmempia, olen alkanut luottamaan pyörään enemmän, enkä pelkää sen enää niin lähtevän alta. Nyt kun pyörän hallinta alkaa olla hallussa, niin on aika siirtyä seuraavalla tasolle ja tehdä pyörälläkin suunnitelmallisempaa treenia. Kaiken kaikkiaan pyörän päällä on vietetty tänä vuonna paljon aikaa ja kilometrejä on tullut lähemmäs 3 200 km ja yli neljän tonnin pitäisi helposti mennä vielä ennen vuoden vaihdetta. Osa noista kilometreistä selittyy hyötyliikunnalla, kun poljen pyörällä töihin ja salille yms., mutta on niitä pyörälenkkejäkin tullut ajettua enemmän kuin viime vuonna.

Big Kahuna-triathlonkisan mitali, tämä jäi esittelemättä kisaraportin yhteydessä. Tämä posliininen tiki-patsas kukkalein kanssa on vähän erilainen kuin perinteiset metalliset mitalit :)

Trailblazer Race 10 K-kisaraportti

Tänään oli edessä vuoden ensimmäinen 10 kilometrin kisa, Trailblazer race. Kisamatkoina oli 10 km tai 5 km. Lisäksi oli vielä 5 kilometrin kävely sekä lapsille omia kisoja. Itse päädyin juoksemaan tuon kympin kisan. Kovin kovia tavoitteita en itselleni asettanut, kun on tuntunut että ihan toivottua vauhtia ei ole irronnut viime aikoina intervallitreeneissä ja kovemmissa juoksuissa. Kovien vauhtien puuttuminen johtuu ihan puhtaasti siitä, etten ole kovia juoksua ihan kauhean paljon tehnyt. Määrällisesti treeniä on tullut enemmän kuin minään aiempana vuonna, mutta tehoja en ole kauhean paljon tehnyt. Olen tiedostanut tämän puutteen, mutta jotenkin olen mukavuudenhaluisena jättänyt itseni puskemisen epämukavuusalueella vähemmälle. Lisäksi suuret treenimäärät ovat tuoneet oman rasituksensa ja olen koittanut kuunnella kroppaa ja jättänyt välillä kovat treenit välistä, jos olo on ollut sellainen ettei ole ihan täysin palautunut.

Mutta takaisin kisan aika tavoitteisiin, kisaahan ei voi lähteä tekemään ellei ole jotain tavoitetta itselleen asettanut ;) Tavoitteena oli lähteä juoksemaan 4:30 min/km-vauhtia ja yrittää alittaa 45 minuuttia, joka tulisi olemaan haastavaa nykyisellä kunnollani. Viime vuonna juoksin rantakympin Espoossa aikaan 47:36 ja reitti oli 10,4 km pitkä eli tuosta voisi laskella että 10 kilometriä meni reippaasti alle 46 minuuttiin. Tällä viikolla kävin keskiviikkoaamuna juoksemassa aamulenkin, jossa yritin tehdä muutaman vähän vauhdikkaamman kilometrin. Kovin aika jäi 4:20 vauhtiin... Eli jos 4:30 vauhtia pystyisin pitämään 10 kilometrin verran, niin voisin olla itseen ihan tyytyväinen. Jos ei nyt hyvää aikaa tulisi, niin ainakin tulisi 10 kilometrin verran kovaa juoksua eli kisa kävisi hyvästä treenistä.

Katselin myös millaisia aikoja edellisvuonna oli juostu tuossa Trailblazer-kisassa ja niiden perusteella arvelin, että mulla voisi olla mahdollisuus oman ikäryhmäni voittoon, mutta koko kisan naisten top3:een ei olisi mitään asiaa. Naiset 30-39 ikäryhmä näytti juoksevan paljon kovempaa kuin naiset 20-29.

Aamulla herätys soi kello kuusi aamulla, aikainen herätys siis sunnuntai-aamuksi. Kisan startti oli puoli yhdeksältä, joten piti syödä aamiainen hyvissä ajoissa ennen lähtöä. Aamiaisena toimi tuttu ja turvallinen kaurapuuro ja raejuusto -kombo sekä kuppi kahvia. Ennen lähtöäni kävin vielä hakemassa hotellin aamiaiselta banaanin nautittavaksi kisan jälkeen. Kisan starttipaikka sijaitsi 7 kilometrin päässä, joten poljin sinne pyörällä. Olin hyvissä ajoin paikalla ja kävin hakemassa kisanumeron ja paidan.

Lähtö- ja maalialue (bongaa kuvaajan varjo)

Ennen starttia tein noin vartin lämmittelyn, juoksin alkuun kevyesti ja sitten vähän kiihdytyksiä. Sitten olikin aika asettautua starttiviivalle. Muita naisia ei kovin eteen tunkenut ja vähän ihmettelin sitä, mietin että olinko itse väärässä paikassa, mutta päädyin jäämään kohtalaisen eteen. Kisa starttasi ja en nähnyt ketää naista menevän edelleni. Ensimmäinen kilometri meni ihan liian kovaa, garmin piippasi 4:00 min/km -vauhtia, tässä vaiheessa pelkäsin että tämä kostautuu vielä. Vauhti laskikin seuraavien kilometrien ajan, toinen kilometri meni aikaan 4:12 ja kolmas 4:17, molemmat näistä ovat kovia aikoja itselleni. Neljäs kilometri oli jo selkeästi hitaampi, 4:30 ja aika lailla siellä tienoilla vauhti sitten pysyttelikin lopun matkaa.

Silicon Valley ambulanssikin oli saapunut paikalle

Koitin koko ajan tsempata itseäni pitämään yllä vauhtia ja pysymään siellä epämukavuusalueella, lisäksi pidin huolen että juoksen tarpeeks kovilla sykkeillä etten vahingossakaan tuuduttaudu mukavalta tuntuvaan vauhtiin. Joitakin miehiä meni puoleen väliin saakka ohi, mutta ketään naista ei mennyt ohi. Mielessän mietin, että jos joku nainen yrittää ohi, niin en anna ohitusta helpolla. Tavallaan olin iloinen, ettei kukaan kilpasisar ollut takana hiillostamassa, mutta toisaalta sijoituspaikoista taistelu olisi voinut tuoda vähän lisää vielä vauhtia jalkoihini.

Pystejä kisan nopeimmille

Juoksun aikana tiesin olevani top 3:ssa, mutta en ollut varma että oliko lähdössä joku nainen päässyt ohitseni. Tiesin kuitenkin, että olen vähintään toisena ellen jopa kisan johdossa. Noin seitsemän kilsan kohdalla reitti yhdistyi 5 km-kisaajien kanssa ja tähän ryhmään kuului sekä juoksijoita että kävelijöitä ja tästä alkoi reitin haastavin osuus. Piti väistellä vastaantulevia kisaajia ja samalla koittaa ohitella kävelijöitä ja lasten kanssa juoksevia kapealla reitillä. Reitin leveys oli pääsääntöisesti normaalin pyörätien verran ja lisäksi reittiä ei ollut suljettu kisaajia varten, vaan siellä oli paljon sunnuntaireippailijoita liikenteessä.

Pujottelusta huolimatta onnistuin pitämään vauhtia yllä. 9 kilsan jälkeen hapot alkoivat todella tuntua jaloissa, mutta koitin puskea itseäni kiristämään vauhtia kohti maalia. Maalisuoralla otin loppukirin ja kun näin maalinkellon ajan, niin yritin kiristää vielä lisää, sillä olisi sekunneista kiinni saisinko rikottua 44 minuutin ajan. Ei varmasti ollut kaunista katsottavaa tuo loppukirini, sen verran kova irvistys oli päällä :D Viimeinen kilometri meni aikaan 4:17 ja maalissa kello pysähtyi aikaan 43:53! Eli uusi ennätys tuli tehtyä ja tuli juostua minuutin verran kovempi aika kuin mitä lähdin tavoittelemaan. Tämän hetkisen kuntoni perusteella en olisi uskonut, että pääsisin noihin lukemiin. Tämä tarkoittanee, että kovia treenejä lisäämällä voisi olla mahdollista leikata tuosta ajasta ainakin pari minuuttia lisää.

5 kilometrin ennätykseni parani myös tässä kisassa, juoksin ensimmäisen puoliskon aikaan 21:29, joka on reilut 40 sekuntia edellistä ennätystäni parempi. Varmasti jos juoksisin pelkän vitosen, saisin tuosta ajasta vielä jonkin verran pois.

Kotiin tuomisia kisasta

Maalissa varmistui myös, että olin voittanut kisan! Kukaan nainen ei ollut siis lähdössä luikahtanut ohitseni. Palkinnoksi sain tuolta kaksi pokaalia, toinen koko kisan voitosta ja toinen oman ikäryhmäni voitosta. Lisäksi koko kisan voitosta sain vielä Microsoftin Surface -tabletin ja siihen soveltuvan näppäimistön. En vieläkään voi käsittää, että miten 43:53 aika voi riittää tämän tasoisiin palkintoihin ja kisan voittoon. Hyvän palkinnon selittää se, että Microsoft sponssasi kisaa ja lähtö/maalialue sijaitsi Microsoftin toimistoalueella.

Pystit, isompi koko kisan voitosta ja pienempi ikäsarjan voitosta

Kisojen taso ei jotenkin tunnu olevan kauhean kova täällä, kun omat tulokseni ovat riittäneet kärkisijoille. Suomessa olen kaksi kertaa päässyt palkintosijoille ja kummallakin kerralla kisaamassa oli alle 10 naista, eli nuo sijoitukseni selittyy osallistujien vähyydellä. Tässä Trailblazer-kisassa juoksemassa oli yhteensä 101 naista eli osallistujia oli ihan kohtalaisesti. Miesten puolella voittoaika oli 32.35 eli siellä puolella juostiin kovaa, mutta se että naisten puolella oma aikani riitti voittoon hämmästyttää aika paljon.

Microsoft Surface ja siihen sopiva näppäimistö paketissa

Joka tapauksessa olen siis todella tyytyväinen ajastani, voitostani ja palkinnosta! Kerrankin kisa missä ei jäänyt tappiolle :) Lisäksi olin vähän pohtinut iPadin hankkimista täällä, joten nyt voi sitten törsätä sitten ne rahat urheiluvälineisiin.

Tabletti valmiina käyttöön

On your left!

Ajattelin kirjoittaa vähän paikallisista pyöräilyyn liittyvistä liikennesäännöistä, jonkin verran kun on eroa Suomeen. Täällä aika harvalla on pyörässä kelloa ja harvemmin sellaisia maantie- tai triathlonpyörissä nyt näkeekään. Kellon soittamisen sijasta täällä on tapana varoittaa ohitettavia jalankulkijoita tai pyöräilijöitä huutamalla "On your left". Suomenkielinen käännös tuosta voisi olla vaikkapa "Vasemmalta tullaan". Monet jalankulkijat jopa kiittävät tuosta huudahduksesta ja pyöräilijät usein nostavat vasenta kättään sen merkiksi, että ovat kuulleet takana olevan pyöräilijän varoituksen tulevasta ohituksesta.

Kun pyörällä ajalen täällä melkein päivittäin joko työmatkoja tai fillarilenkkejä, niin lähes joka päivä tulee itsekin huudettua muutamaan kertaan tuota on your left-varoitusta. Tämän huudahduksen näkisin mielelläni olevan käytössä Suomessakin.

Täälläpäin lähes kaikissa risteyksissä on sallittua kääntyä oikealla punaisten valojen palaessa. Toki vasemmalta tulevia kulkuvälineitä tulee varoa. Omaa matkantekoani tuo on nopeuttanut, kun ei ole tarvinnut jäädä valoihin seisomaan sisäkurviin käännyttäessä. Täytyy Suomessa sitten varoa, ettei tule vahingossa käännyttyä punaisten valojen palaessa, kun täällä sitä on tullut totuttua tekemään niin päivittäin.

Suomessa kolmio-liikennemerkkejä käytetään paljon, mutta täällä niitä ei juurikaan käy. Sen sijasta stop-merkkejä on viritelty lähes kaikkiin liikennevalottomiin risteyksiin. Monesti stop-merkki on laitettu kaikille neljästä eri suunnasta tulevilla ja tapana on, että ensimmäisenä risteykseen tullut lähtee liikkeelle pysähtymisen jälkeen. Alkuun mulla oli vaikeuksia noissa stop-risteyksissä, kun en tiennyt että kenen vuoro olisi lähteä liikkeelle. Vähitellen aloin huomata, että olihan niissä jonkinlainen logiikka.

Monet liikennevalot eivät täällä vaihdu automaattisesti vaan risteyksiä lähestyttäessä on tiessä havaittavissa erilaisia laatikon muotoisia kuvioita eli asfaltin alla menee jotkut langat, jotka reagoivat kun niiden päälle ajaa autolla tai pyörällä. Alkuun ajelin pyörällä aika lailla tien oikeassa laidassa myös näiden risteyksien kohdalla, kunnes aloin ihmettelemään että miksi valot eivät vaihtuneet pitkänkään odotuksen jälkeen. Näissä tapauksissa risteyksissä ei ollut samaan suuntaan kulkevia autoja, jotka olisivat ajaneet noiden liikennevalolankojen päälle. Jos huomaan ajavani pyörällä yksin valo-ohjattuun risteykseen, niin pidän huolen että ajan kaikkien mahdollisten kuvoiden päältä, jotta liikennevalot vaihtuisivat itselleni vihreäksi.

Jalankulkijoille valot eivät täällä oikein missään vaihdu automaatisesti, vaan aina on käytävä painamassa liikennevalotolpassa olevaa nappia. Suurempien kaupunkin keskustoissa, kuten San Fransicossa, valot vaihtuvat jalankulkijoille itsestään.Osa liikennevaloristeyksistä on täällä todella isoja ja saattaa mennä useampikin minuutti päästä vastakkaiseen kulmaan tienristeyksessä eli ylittää siis kahdet suojatiet. Tämä turhauttaa välillä juoksulenkeillä, kun ei haluaisi montaa minuuttia olla paikoillaan. Yleensä tyhmän näköisenä hölkkäilen tai hyppelen liikennevaloissa paikallaan. Koitan myös suunnitella juoksulenkit niin, että niiden reitillä olisi mahdollisimman vähän liikennevaloja ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin.

Nyt myös syksyä kohden ovat päivät täälläkin huomattavasti jo lyhentyneet ja jonkin verran on jo pitänyt ajaa pyörää pimeällä. Pienistä kaduista aika harva on valaistu ja jos valaistusta on, niin se on aika paljon heikompaa mihin olen Suomessa tottunut. Risteysalueet on yleensä täällä valaistu hyvin, mutta tien pätkät niiden välillä saattaa olla aika heikosti valaistua. Isommilla teillä on paremmat valaistukset, mutta samoin myös enemmän autoja ja vähemmän pyöräkaistoja, joten siksi suosin pääsääntöisesti noita pienempiä katuja. Huonon valaistusen takia on tärkeää, että pyöräillessä on itse hyvin valaistu. Satulatangossa mulla on kiinni punainen vilkkuvalo ja sitten ohjaustangossa paritkin kirkkaat valot. Kesällä Suomessa käydässäni otin mukaan keltaisen heijastintakkini, jolle tulee kyllä olemaan täällä pimeällä käyttöä.

Suomessa olen aina asunut Helsingin kantakaupungissa, joten olen ehkä tottunut vähän liian hyvään valaistuksen ja itsestään vaihtuvien liikennevalojen suhteen. Täällä tulen tuskin tekemään juoksulenkkejä pimeässä, sillä hyvät lenkkireitit ei ole valaistu ja katuja pitkin autoteiden vieressä ei oikein huvittaisi juosta, kun lisäksi joutuisi vielä tiheään pysähtymään liikennevaloissa. Talvella tulee siis varmasti täälläkin vietettyä aikaa juoksumatolla ja onneksi hotellini pieneltä salilta löytyy pari juoksumattoa, niin ei tarvitse välttämättä aina lähteä neljän kilometrin päähän YMCA:n salille.

Vielä yksi asia, jonka täältä voisi tuoda myös Suomeen. Täällä busseissa saa veloituksetta kyyditä myös pyöriä, bussin edessä on paikka kolmelle pyörälle ja osaan busseista mahtuu sisälle vielä 4 pyörää lisää. Sisälle tuomisen ehtona on myös toki, että muita matkustajia on sen verran vähemmän, että pyörä mahtuu sisään. Silloin sinne Santa Cruzin triathloniin mennessä kuljin osan matkasta junalla ja osan bussissa. Bussikuskit olivat todella ystävällisiä ja auttoivat tuon pyörän kanssa. Junissa on puolestaan omat vaunut pyörien kuljettamiseen ja niissä on myös remmit joilla pyörät saa kiinni telineisiin matkan ajaksi.

Vaikka USA onkin autoilun luvattu maa ja täällä moni asia on tehty autojen ehdoilla, niin tällä alueella pyöräilijät on otettu todella hyvin huomioon. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin pyöräkaistoja on täällä todella paljon ja ne ovat myös useimmiten tarpeeksi leveitä. Autoilijat osaavat ottaa pyöräilijät hyvin huomioon.

Päivä käyntiin pitkällä lenkillä

Kävin tänään pitkästä aikaa juoksemassa pitkän lenkin. Näitä pitää nyt alkaa taas kerran viikossa juoksemaan tulevia juoksukisoja silmällä pitäen. Ensi kuussa on puolimaraton, jossa tavotteena olisi saada aikaiseksi uusi ennätys eli alle 1:42 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä kisaan, niin uskoisin, että 1:40 ajan pitäisi mennä rikki. Tavoitteena olisi lähteä juoksemaan 4.40-kilometrivauhtia ja sitten yrittää mahdollisesti kiristää puolen välin jälkeen. Lähiviikkojen treeniohjelmaan pitää myös jonkin verran sisällyttää noita kisavauhtisia juoksuja.

Marraskuun puolessa välissä on sitten tulossa tämän vuoden toinen maraton ja siellä tavoitteena olisi juosta alle 3:30 aika. Jos sattuu hyvä juoksupäivä, niin uskoisin, että pitäisi kohtalaisen helposti päästä tuohon aikaan. Kesäkuun puolessa välissä juoksin mäkisellä reitillä (nousumetrejä noin 900) maratonin aikaan 3:32:23. Marraskuun maratonin pitäisi olla paljon tasaisempi, mutta lämpötila saattaa tuolla Nevadan aavikolla (eli Las Vegasissa) olla korkea vielä tuohon aikaan vuodesta.

Viime aikoina pitkät juoksulenkit ovat jääneet vähiin, kun olen niiden sijasta polkenut pitkiä pyörälenkkejä Tour de Menloa ja Big Kahunan puolimatkan triathlonia varten. Pyörällä tehtävät kisat ovat kuitenkin tältä vuodelta ohi, joten on aika nostaa taas juoksukilometrien määrää. Pyörälenkkejä aion kuitenkin edelleen tehdä, sillä pitää hyödyntää nyt nämä Kalifornian tarjoamat treenimahdollisuudet ja toivottavasti olisin pyörän päällä ensi vuonna entistä nopeampi!

Mutta takaisin tuohon tämän päiväiseen pitkään lenkkin. Olin laittanut kellon herättämään seiskalta, mutta aloin heräilemään jo puoli seitsemän aikaan aamulla. Sivukommenttina, että mulle ei ole tyypillistä heräillä ihan näin aikaisin ilman kelloa, mutta tykkään kun päivä lähtee aikaisin käyntiin. Sängystä noustua join jonkin verran vettä ja sitten nopeat aamutoimet ja juoksuvaatteet päälle, musat korville ja ovesta ulos pitkälle lenkille. Omalla kohdallani pitkät lenkit tarkoittavat noin parin tunnin juoksua ja matkaa kertyy noin parinkymmenen kilometrin verran.


Tämän aamun pitkiksen juoksin tyhjällä vatsalla, näitä tein jonkin verran viime vuoden kesällä ja koin ne hyviksi. Tavoite totuttaa kroppaa ylläpitämään vauhtia ja juoksua myös silloin kun energiavaraston on käytetty tyhjiksi. Juoksun aikana mun on vaikea saada tankattua kroppaan lisää energiaa, joten maratonin pituisella matkalla väistämättä hiilarivarastot käyvät tyhjiksi ja kropan on alettava muuttaa rasvaa polttoaineeksi. Tätä yritän "opettaa" kehoani tekemään noilla tyhjällä vatsalla tehdyillä pitkillä lenkeillä. Jos olen menossa aamulla juoksemaan pitkää lenkkiä, niin useimmiten syön edellisenä iltana vähän enemmän.

Tuntui hyvältä juosta pitkästä aikaa rauhallisen vauhtista pitkää lenkkiä, paljon muitakin viikonloppuaamun juoksijoita näytti olevan liikenteessä. Täälläpäin maailmaa on muuten tapana, että vastaantulevia juoksijoita tervehditään jotenkin. Osa heilauttaa kättään, osa nyökkää ja osaa ihan sanoo jotain, kuten "morning" tai "hi". Olen myös itse ottanut tavaksi jotenkin tervehtiä kaikkia vastaantulevia juoksijoita, ellen sitten ole juuri tekemässä tiukkaa vetoa tms. Maantiepyöräilijät puolestaan eivät ihan niin paljon tervehti keskenään kuin mihin olen Suomessa tottunut.

Täällä on muuten ollut sateinen päivä tänään, joka tuntuu ihan oudolta, kun koko sinä aikana mitä olen täällä Kaliforniassa asunut, on satanut tämän päivän lisäksi vain yhtenä toisena päivänä. Sade tekee kyllä tosi hyvää luonnolle täällä, metsätulipaloja on ollut paljon tässä osavaltiossa tänä kesänä. Syksyn myötä sateita tulee vielä varmasti enemmän ja pitääkin alkaa totuttelemaan siihen, ettei aina oli aurinoista ja 20-30 astetta lämmintä.

Urheilulehtiä tulee täällä välillä ostettua, saa hyvin inspistä treeneihin!