HCM-aamulenkki ja fudistreeniä

Tänään aamulla osallistuin ensimmäistä kertaa HCM:n yhteislenkille. Yhteislenkki alkoi seitsemältä aamulla kisahallin edestä, joten tämä tiesi aikaista herätystä. Asun parin kilometrin päässä kisahallista, joten riitti, että laitoin kellon soimaan 6.30 ja varttia vaille seitsemän lähdin juoksemaan kohti lähtöpaikkaa. Ajattelin käydä katsomassa, että millaisia nuo HCM:n järkkäämät yhteislenkit ja toiveena oli myös saada vähän jotain vaihtelua omiin lenkkeihin. Näitä HCM yhteislenkkejä on nyt ollut suurinpiirtein kerran viikossa, mutta nyt vasta kerkesin ensimmäistä kertaa osallistua.

Porrasjuoksua stadionilla, olen oranssitakkisen miehen edessä (kuva täältä)

Kun porukka oltiin saatu kasaan, niin lähdettiin juoksemaan yhdessä suurinpiirtein 5-6 kilometrin pituinen lenkki Töölönlahden ja Eläintarhanlahden kautta. Loppuun menimme tekemään stadionille porrasjuoksua ja muutaman kierroksen jälkeen vedettiin vielä stadionin ulkopuolella loivaan alamäkeen lyhyet vedot. Loppuun sain vielä juostua parin kilsan loppuverrat, kun juoksin kisahallilta kotiin. Sinänsä tuon yhteislenkin palaset olivat hyvät ja tuli tehtyä vähän uusia juttuja, mutta olisin ehkä kaivannut vähän lisää tehoa. Porukka oli kuitenkin vähän eri kuntoista ja kun yhtenä ryhmänä liikuttiin (tosin alkulenkin aikana porukka vähän hajaantui), niin tempo oli vähän liian alhainen itselleni. Tosin kevyenä ja herättelevänä treeninä tuo toimi hyvin ja on positiivista, että tällaisia järjestetään, ja voisin ehkä harkita uudemmankin kerran tällaisella käymistä. Tykkäsin etenkin lopun lyhyistä vedoista, kun pääsi juoksemaan oikeasti kovaa ja sai jalkoja vähän irroteltua :)

Tiukka keskittyminen ponnari heiluen tyhjällä stadionilla (kuva täältä)

Lyhyitä kovia vetoja olen päässyt nyt myös vähän tekemään fudiksen merkeissä. Työpaikallani on ensi kuussa tulossa fudisturnaus ja siihen liittyen meillä on ollut naisjoukkueen kesken suurinpiirtein kerran viikossa treenejä ja on ollut mukavaa vaihtelua juosta pallon perässä :) Meillä on myös jopa ihan valmentajakin vetämässä treenejä :) Yhden joukkueen jäsenen poikaystävä on saanut tämän roolin. Jonkin verran on tullut palloa potkittua aikaisemminkin, mutta mikään taitava siinä en ole ja nyt tuntuu, että noissa treeneissä on tullut opittua aika paljon uutta ja tykkään myös spurtata täysiä pallon perään :D

Vaihtelua juoksulenkkareihin

Tänään illalla oli vielä tiedossa fudistreenit ja alkulämmittelyksi juoksin parin kilometrin matkan kotoa sinne. Reppuun pakkasin mukaan nappikset, säärisuojat, pallon ja vesipullon. Tänään meitä ei ollut ihan hirveästi paikalla, joten keskityttiin enimmäkseen tekniikkaharjoitteluun, kuten kuljettamiseen, syöttöihin, haltuunottoon yms. Huomenna puolestaan olisi tiedossa ihan peliäkin :)

Fudis-kamaa

Helsinki City Run

Tässä tulee jälleen kerran kisaraporttia ja tällä kertaa on vuorossa Helsinki City Run eli tuttavallisemmin HCR ja matkana siis puolimaraton. Ilmottauduin kisaan jo ennen vuodenvaihdetta ja laitoin silloin tavoiteajaksi 1.30, kun lokakuussa olin juossut puolimaratonin aikaan 1.34, niin ajattelin että tästä olisi mahdollista vielä kiristää vähän HCR:llä. HCR:n reitti on kuitenkin jonkin verran mäkinen ja mutkainen ja lisäksi välillä juostaan keskuspuiston hiekkateitä pitkin, joka ei ole niin nopea alusta kuin asfaltti. Kisaa ennen otin tavoitteekseni juosta suurinpiirtein 1.35 aikaan.

Kisanumeroni oli 595 ja se oikeutti starttaamaan ensimmäisestä lähtöryhmästä. Kävin perjantaina hakemassa jo juoksunumeron chippeineen, jottei näistä tarvisi stressata sitten kisapäivänä. Loppuviikon treeneinä kävin torstaina juoksemassa lyhyehkön kisavauhtisen lenkin ja perjantai-aamuna kävin juoksemassa lyhyen 5 kilometrin kevyen juoksun muutamalla kiihdytyksellä. Torstain lenkki kulki hyvin ja pääsin puolimaratonin kisavauhti eli noin 4.30 min/km -vauhti tuntui aika hyvältä. Perjantain aamulenkki oli vähän takkusempi, mutta se varmaan johtui siitä ettei kroppa ollut kunnolla herännyt.

Asics-kenkä kisahallin edustalla

Kisapaikalla kamojen säilöön jättämisen jälkeen lähdin verryttelemään. Sää muuttui vähän aurinkoisemmaksi kun pääsin kisapaikalle ja päädyin lähtemään juoksemaan t-paidassa ja pitkissä trikoissa. Puolimaratonille en tee ihan kauhean pitkää verraa, pari kilometriä muutamalla lyhyellä vedolla toimi alkuverrana. Tavoitteena oli lämmitellä lihakset siihen kuntoon, että olisi helpompaa lähteä startin jälkeen juoksemaan kisavauhtia. Jo verran aikana tuntui siltä, että päivän tankkaus oli mennyt pieleen, vatsa tuntui ihan liian täydeltä. Olin vähän ennen yhtä syönyt banaanin ja puolenpäivän aikoihin puuroa raejuustolla, aamiainen oli tullut nautittua joskus kahdeksan aikoihin. Hölköttelin 2,5 kilometrin verran ja tein parit vedot ja toivoin, että ruoka vatsassa laskisi ennen starttia.

Kisa-alue kisaa edeltävänä päivänä

Verran jälkeen asettauduin hyvissä ajoin lähtökarsinaan ja siinä odotellessa auringonpaisteessa alkoi tuntua aika kuumalta ja vähän alkoi jo janokin tulla. Kisan startatessa sai ensimmäiset pari kilometria ohitella hitaampia juoksijoita ja aika ruuhkassa sai juosta, isojen tapahtumien haittapuolia... Vauhti tuntui hyvältä, mutta vatsa alkoi jo antamaan ensimmäisiä merkkejä ettei tästä tulisi helppo juoksu. Ensimmäiset kilometrit tuli vedettyä alle tavoitevauhdin. Ensimmäinen juomapiste tuli vastaan siinä neljän kilometrin jälkeen ja otin siitä yhden hörpyn vettä kun janotti, vaikka suunnitelmani oli pärjätä koko juoksu ilman huoltopisteiden tarjontaa. Vatsan lisäksi, toinen pohje alkoi vähän vedellä kramppiin ja vauhti alkoi hidastua. Koitin kuitenkin tsempata itseäni, etten tiputtaisi vauhtia ihan liikaa. Hetkittäin aina röyhtäilyn (tiedän, että kuulostaa tosi naiselliselta... :D) olo helpottui ja pystyi vähän kiristämään vauhtia. Yleensä vauhdin nosto kuitenkin aiheutti sen, että kylkiin alkoi pistämään. Välillä pisti molempiin kylkiin, jolloin hengitys muuttui aika pinnalliseksi, ja välillä vain toiseen..
Juoksun aikana aikana kirosin kisaa edeltävää tankkausta, ei koskaan pitäisi yrittää kokeilla mitään uutta ennen kisaa ja tiedän, että kovemmissa juoksuissa vatsani alkaa helposti yhteistyöhaluttomaksi, joten parhainta olisi startata kisaan mahdollisimman tyhjällä vatsalla. No tyhmyydestä sakotetaan ja tätä virhettä en tule toistamaan ainakaan vajaan kuukauden päästä juostavalla Helsinki Half Marathonilla.

Kisanumero ja paita

Koitin olla miettimättä noita vatsakipuja ja keskittyä vain eteenpäin menemiseen, mutta kovin helppoa se ei ollut. Heti jos nosti sykettä, niin kylkipistot pahenivat. Sinänsä voimia olisi ollut kovempaan vauhtiin, mutta vatsaongelmat estivät kovemman juoksun. Välillä tuli juostua ihan luokattoman hitaita kilometrejä, välillä sain puolestaan vauhdin lähelle tavoitevauhtiani. Vaivoista huolimatta kisa kuitenkin eteni kohtalaisen nopean tuntuisesti ja maaliin juoksin ajassa 1.38:50 eli yli neljä minuuttia hitaammin kuin lokakuussa juostu puolimaraton. Tämä aika riitti naisten yleisessä sarjassa sijalle 36 / 2764. Nyt ei auta muu kuin ottaa taas opiksi näistä mokista tankkauksen suhteen ja juosta sitten kuukauden päästä kovempaa Helsinki Half Marathonilla! :)

Maali oli Olympia-stadionilla ja tällä kertaa juostiin vastapäivään

Helsinki Central Park 10K & Viikin Viitonen

Pari kisaa on jälleen tullut juostua, reilu viikko sitten juoksin kympin Helsinki Central Park -juoksussa ja viime lauantaina oli viiden kilometrin kisan vuoro Viikin Viitosessa.

Tuo kympi kisa oli oikeastaan ensimmäinen kova juoksu Suomeen paluun jälkeen. Flunssa piinasi useamman viikon ajan ja myös tuolla kisaviikolla oli vielä tukkoinen olo. Ennen kisaa kävin yhtenä päivänä juoksemassa 2 x 2 km vedot ja kulku ei nyt ollut mitään ihan parasta luokkaa, mutta tulipa tehtyä. Juoksin nuo vedot Töölönlahdella ja toisen vedon aikana, joku vastaan tuleva pappa nosti peukkua mulle :)

Kisapäivänä pyöräilin kotoani lähtöpaikalle Paloheinään, matkaan meni noin puolisen tuntia. Perillä hoidin taas perinteiset järjestelyt eli juoksunumeron haku, juoksuvarusteiden viritys ja kamojen säilöön jättö. Päädyin lähtemään juoksemaan pitkähihaisessa juoksupaidassa ja pitkissä trikoissa. Sitten lähdin lämmittelemään ja vähän tukkoiselta tuntui kulku jo tuossa vaiheessa, reitti kulki pitkin hiekkatietä ja tuuli oli myös kohtalainen ja ilma aika pölyinen kuivasta hiekasta ja tuulesta johtuen. Alkuun juoksin kevyttä juoksua ja sitten tein muutamat lyhyet vedot.

Kisassa lähetettiin ensin matkaan viiden kilometrin kisaan osallistujat ja kympin juoksijat sitten lähetettiin joitakin minuutteja myöhemmin matkaan. Kun lähtölaukaus kävi, koitin kovasti keskittyä siihen etten lähtisi liian kovaa. Kuulostelin oloani ja tuntui siltä, että vauhti olisi hyvä, mutta ensimmäisen kilometrin väliaika kertyi ihan muuta. Eka kilometri meni tasan 4 minuuttiin ja ihan siinä kunnossa en ole että pystyisin tuota vauhtia vetämään koko matkan. Olin suunnitellut juoksevani 4:15 min/km vauhtia. Ensimmäisen kilometrin jälkeen käännyttiinkin pitkälle peltosuoralle, jossa juostiin vasten kovaa vastatuulta. Aloin jäämään edessä juoksevasta ryhmästä ja takana juokseva ryhmä oli niin kaukana, etten halunnut sitä jäädä odottelemaan, joten päädyin aika lailla yksin juoksemaan tuon vastatuuliosuuden. Kuten arvata saattaa, niin vauhti alkoi aika paljon hyytymään tuossa vaiheessa.

Pellolta käännyttiin sitten kohti metsää, jossa oli pari pientä mäkeä, jotka sitten hidastivat vauhtia entisestään. Sykettä en edes vilkuillut ensimmäisen 5 kilometrin kierroksen aikana, kovaa tuntui sydän lyövän, mutten halunnut tietää kuinka korkeilla sykkeillä mennään. Toisella kierroksella aloin sitä vähän vilkuilemaan ja se näytti jotain 180-185 lukemia, sykkeiden puolesta juoksin haluamallani tasolla, mutta vauhti oli paljon hitaampaa kuin mitä se normaalisti noilla sykkeillä on. Ennätysajalla jätin hyvästit jo ennen viiden kilometrin rajaa, pitkittynyt flunssa tuntui selkeästi juoksussa. Juoksun aikana mulla oli myös tosi kuuma, olisi pitänyt juostu lyhkäisissä. Mustat pitkät juoksuvaatteet olivat aika tuskaiset aurinkoisessa kelissä. Joitakin yksittäisiä miesjuoksijoita meni ohi ja yhdessä kohtaa meni myös joku nainenkin ohi, joiden vauhdeissa koitin vähän roikkua, mutta kovin pitkään en pysynyt mukana.

Sivusilmällä näin, että takana oli useampiakin nainen juoksemassa ja olin ihan varma, että sieltä painetaan ohi, mutta ilmeisesti pitkä vastatuuliosuus oli rankka myös heillekin. Maaliin pääsin ajassa 45:01, joka on yli minuutin ennätysaikaani hitaampi. Tällä pääsin neljännelle sijalle. Aikaan olin aika pettynyt, mutta toisaalta ei nyt voikaan odottaa mitään huippuaikaa pitkän flunssan ja vähäisten kovien lenkkien perään.

Helsinki Central Park 10 k -kisasta (kuva täältä)

Viime viikolla alkoi jo tuntumaan paremmalta urheilun suhteen ja juoksukin alkoi kulkea ihan mukavasti. Viikon aikana tuli käytyä useammalla lenkillä, tiistaina juoksin pitkän lenkin HCR:ää silmällä pitäen. Olin viimeksi juossut pitkän lenkin helmikuussa tai no, maaliskuussa tuli toki juostua Los Angelesin maraton eli senkin voi toisaalta laskea pitkäksi lenkiksi. Keskiviikkona kävin ennen vappurientoja juoksemassa 5 x 1000 metrin vedot, läheinen urheilukenttä oli kiinni, joten kävin Keskuspuistossa juoksemassa nuo vedot. Perjantaina kävin juoksemassa jonkinlaisen valmistelevan lenkin, jossa juoksin 10 x 30 s vedot ja lisäksi jotkut mäet juoksin vielä erikseen kovempaa. Ennen vitosen kisan starttia lämmittelin muutaman kilometrin verran ja tarkoitus oli lähteä juoksemaan 4:05-4:10 min/km vauhtia. Jälleen kerran ensimmäinen kilometri oli nopein, 4:02, mutta kuitenkin vielä ihan ok vauhti näin lyhyelle kisalle. Toinen kilometri meni aikaan 4:07 ja kolmas 4:10 eli vielä oltiin tavoitteiden mukaisessa vauhdissa.

Kolmannen kilometrin jälkeen käännyttiin kuitenkin pitkälle peltosuoralle, jossa jälleen kerran oli vastassa vastatuuli eikä heti lähellä ollut toista juoksijaa josta olisi voinut yrittää peesiä hakea. Jotenkin vastatuuli käy mulla aina henkisen kantin päälle ja vähän jotenkin alan siinä heti luovuttamaan vaikka pitäisi vaan painaa sitä vasten. Neljäs kilometri olikin sitten luokattoman hidas, 4:24. Viimeinen kilometri meni aikaan 4:11 eli mistään loppukiristä ei oikein voi puhua. Loppuaika oli sitten 20:58 eli 12 sekuntia omaa ennätystä hitaampi ja tällä pääsin naisissa kolmannelle sijalle. Voittaja on juossut Kalevan kisoissa ja tilastopajan perusteella kakkosena maaliin juossut oli myös enemmänkin juoksutossuja kulutellut.

Ei nyt mikään huippuaika, mutta ehkä nuo kovemmat juoksut lähtee tästä vielä kulkemaan kun pääsee taas tekemään noita kovempia treenejä. Ilman tuota vastatuulihyytymistä, olisi ehkä voinut olla mahdolllisuus parantaa aikaa, mutta toisaalta turha tuota on jossitella näin jälkikäteen. Tämän viikon lauantaina on sitten tiedossa puolimaraton HCR:llä ja siellä starttaan ensimmäisestä lähtöryhmästä. Aion lähteä juoksemaan noin 4:30 min/km vauhtia ja sillä pitäisi suurinpiirtein päästä alle 1.35 ajan. Viime lokakuussa juoksin puolimaratonin aikaan 1.34:41, mutta reitti oli todella tasainen ja nopea, kun taas HCR:llä on tiedossa mäkeä ja mutkia, joten uutta ennätystä ei ehkä tällä kertaa ole syntymässä. Kesäkuun Helsinki Half Marathonilla on puolestaan tarkoitus lähteä ajanparannusta hakemaan :)

Viikin Viitosessa tuli pari vuotta sitten saatua mitali kaulaan (mitalin voi voittaa vain kerran) (kuva täältä)

Pyöräilykausi avattu nyt myös Suomessa

Pääsiäisenä tuli viimein avattua pyöräilykausi myös Suomessa kolmella fillarilenkillä ja yhteensä kilometrejä kertyi reilu 190. Vähän sai vaatetta laittaa enemmän kuin mihin Kaliforniassa olin tottunut ja ensimmäisillä fillarilenkeillä täällä vähän ylimitoitin tuon vaatetusmäärän, esimerkiksi kenkäsuojat ja hiihtotakki olivat vähän ylivarjelua ja hien sain sitten pintaan jo melkein ensimmäisellä polkaisulla :D Tehomittarin antamiin lukemiin tuli nyt myös jonkin verran tutustuttua ja alustavasti näyttää, että yllättäen vasen jalka tekisi enemmän töitä pyöräillessä. Täytyy vielä tarkastaa nuo polkimien kiristykset uudestaan, ettei tuo epätasapaino jalkojen välillä johdu vain huonosta asennuksesta. Jossain vaiheessa pitäisi tehdä tuon tehomittarin kanssa klassinen 20 min FTPtesti, jotta tietää millä tehoilla kannattaisi polkea. Myös uusiin lukkopolkimiin on pitänyt nyt totuttautua, maastoklossien sijasta piti ottaa käyttöön maantieklossit, kun noita maastoklosseja ei saa kiinni noihin Garmin Vectorien polkimiin. Vähän napakammat tuntuvat nuo uudet klossit olevan ja ne eivät ihan joka asennossa lähdekään irti, mutta enköhän noihin nopeasti totu.

Ilman kenkäsuojiakin olisi tarjennut...

Täälläpäin polkiessa oli paljon hiljaisempaa kuin tuolla Kaliforniassa polkiessa, joitakin maantiepyöräilijöitä näkyi, mutta minkäänlaisesta ruuhkasta ei kyllä ollut tietoakaan. Yhden bulgariaisen kanssa tuli poljettuakin jonkin matkaa yhdessä ja vaihdettua muutama sanakin.  Parilla ensimmäisellä lenkillä suuntasin Porvoon suuntaan ja ennen Söderkullaa käännyin pienemmälle tielle. Eilen kävin puolestaan polkemassa Bodomin järven ympäri, näitä lenkkejä ei olekaan tullut pariin vuoteen poljettua. Täällä on saanut nyt kanssa tottua taas tuulessa polkemiseen, tuolla Piilaakson suuntamilla harvemmin tuuli ja ihan muutamia kertoja jouduin polkemaan tuulisella kelillä. Tehomittarista oli nyt pääsiäisenä hyvä havaita, että vaikka vastatuuleen polkiessa vauhti tuntui hitaalta, niin tehoja olivat kuitenkin kohdillaan.

Maantietä

Tällä viikolla olisi nyt tarkoitus vähän enemmän juosta, nyt kun olen viimein toipunut pitkästä flunssasta. Huomenna on tiedossa myös fudistreenit työpaikan naisjoukkueen kanssa ja näitä treenejä onkin sitten tulossa melkein viikottain kesäkuun puoleen väliin saakka, jolloin meillä jalkapalloturnaus. Eli yksi uusi laji tulee hetkeksi mukaan treeneihin :) Ensi lauantaina on tiedossa 10 kilometrin kisa ja HCR:ää silmällä pitäen pitäisi vielä sitä ennen keretä juoksemaan 1-2 pitkää lenkkiä. Uinnin suhteen odotan uimastadikan aukeamista (aukeaa maanantaina 12.5.) ja täytyy katsoa josko sinne kerkeäsi välillä ennen töitä uimaan :)

Datat talteen pyöräilystä

Paluu Suomeen ja uusia hankintoja

1,5 viikkoa sitten oli aika jättää hyvästit aurinkoiselle Kalifornialla ja laittaa tavarat pakettiin ja suunnata kohti Suomea. 17 kuukautta tuli yhteensä vietettyä Jenkeissä ja kokonaisuudessaan tuo ulkomaankomennus oli erittäin hyvä kokemus ja olen kiitollinen työpaikalleni tästä mahdollisuudesta. Paljon uusia kokemuksia ja paikkoja on mahtunut näihin kuukausiin ja urheilurintamalla on kehitystä tapahtunut ja toivottavasti kehitys jatkuu edelleen. Piilaakso on kyllä yksi parhaista paikoista asua Jenkeissä ja etenkin nuo urheilumahdollisuudet olivat erittäin hyvät. Viikonloppuisin tuntui monesti, että olisin ollut lomalla kun niin paljon riitti uutta nähtävää ja myös hyvät säät ovat vaikuttivat lomafiiliksen muodostumiseen.

Vaikka joulun aikaan toin paljan tavaraa Suomeen, niin silti matkatavaraa oli nyt Suomeen palatessa jotain 80 kilon verran eli ihan kevyesti en matkustanut :D Sain muilta matkustajilta huvittuneita katseita kun raahasin tuota määrää kamaa. Kaikki kamat tulivat perille Helsinki-Vantaalle, pyörälaukkuni tosin koki vähän vaurioita ja sain sille eilen korjauskelvoton tuomion yhdessä laukkuliikkeessä ja nyt olisi selvitettävissä kuinka paljon saan korvaus lentoyhtiöltä ja/tai matkavakuutuksesta. Uutta pyörälaukkua pitäisi jossain vaiheessa katsoa, mutten ole nyt ihan hetkeen pyörän kanssa reissaamassa, joten tuolla ei ole kiire.

Viimeisen juoksukisan startti Kaliforniassa, olen oikeassa reunassa mustassa paidassa ja shortseissa. Täällä menee vielä tovi, että tarkenee juosta samoissa varustuksissa...

Vaikka Suomessa on nyt kiva olla ja voi taas ilmaista itseään suomeksi, niin Suomen tämän hetkiset lämpötilat ovat vähän jo saaneet ikävöimään Kalifornian ilmastoa :) Onneks säät ovat kuitenkin koko ajan paranemaan päin. Jenkeistä myös vähän kaipaan sitä, että siellä ihmiset hymyilivät enemmän toisilleen ja pientä small talkkia tuli myös puhuttua monesti päivän mittaan. Täällä on hyvä kun kaupan kassa katsoo edes silmiin tervehtiessään, vähän kärjistettyä toki, mutta ylipäätänsä Jenkeissä tuntui, että toiset ihmiset otettiin paremmin huomioon kuin täällä.

Palkintojen jako

Ennen Suomeen paluuta päätin vielä hyödyntää dollarin heikon kurssin ja päädyin tilaamaan itselleni Garmin Vectorit eli tehomittarin pyöräilyyn. En nyt ehkä välttämättä tätä nyt niin tarvitsi, mutta sen verran halvemmaksi tehomittarin hankinta tuli Jenkeistä että päätin ostaa sen. Ehkä tehomittarin avulla saisin vähän parannettua pyöräilyäni seuraavan kesän aikana. Olen myös saanut trainerin käyttööni eli etenkin ensi talvena on sitten tiedossa paljon sisäpyöräilyä. Ensimmäisen testilenkin poljin sillä tänään, hikistä touhua tuo tuntuu olevan ja aika kuluu aika paljon hitaammin kuin ulkona.

Seuraava juoksukisa on parin viikon päästä juosta Helsinki Central Park 10 km juoksu. Tavoitteena olisi nyt sen uuden ennätyksen tekeminen, kun viime yritys meni vähän mönkään reitiltä eksymisen seurauksesta. Kovin hyvin en ole vielä täällä Suomessa päässyt treenaamaan sitkeän flunssan takia, elimistö selkeästi shokissa tästä ilmaston vaihdoksesta :D

Lahjakortti kädessä

Racing Hearts 10 K

Vähiin alkavat päivät käydä täällä Kaliforniassa, kuun vaihteessa on edessä muutto takaisin Suomeen eli enää vain viikko jäljellä. Menolippu on ostettu, lähtöjärjestelyitä aloitettu ja läksärit suunniteltu. Olen koittanut parhaani mukaan nauttia näistä aurinkoisista keleistä täällä ja viikonloppuisin olen käynyt paljon polkemassa. Suomessa menee kuitenkin vielä tovi että tarkenee shortseissa ja hihattomassa paidassa polkea :) Täällä on muuten tosi vihreää tällä hetkellä, muutamien viikkojen takaiset sateet ovat tehneet ihmeitä luonnolle ja puut ja nurmikot ovat vihreitä. Viime huhtikuun lopulla tänne muuttaessa luonto oli kerennyt jo muuttua aika kuivaksi ja keltaiseksi, joten on hassua nähdä nyt näin paljon vihreää täällä :)

Tänään oli viimeinen kisani täällä ja kisamatkana oli tällä erää 10 kilometrin matka. Vähän etukäteen mietitytti, että miten tuo kisa kulkisi kaksi viikkoa juostun maratonin jälkeen. Vähän ehkä turhan pian tuo kisa tuli maratonin jälkeen, mutta toisaalta ilmoittauduin siihen vähän sillä asenteella että siitä saa ainakin sen kovatehoisen treenin. Kisa oli loppuunmyyty ja sillä kerättiin varoja sydänsairauksia varten, kuten kisan nimestä, Racing Hearts, voi ehkä päätellä.

Racing Hearts 5 K / 10 K

Kisa juostiin Stanfordin yliopiston kampuksella ja startti oli taas heti aamusta, tällä kertaa yhdeksältä. Heräilin siinä puoli seitsemän aikoihin, jotta aamiainen kerkeäisi sulaa hyvin ennen kovaa juoksua. Pyöräilin tuonne kisapaikalle hyvissä ajoin ja numerolapun haun ja muun säädön jälkeen aloin lämmittelemään kisaa varten. Lämmittelyssä alkuun juoksin kevyttä vauhtia, ja loppuun tein muutamat lyhyet vedot. Suunnitelmissa oli yrittää juosta 4:15 min/km vauhtia. Suurinpiirtein sillä vauhdilla juoksin kuukausi sitten sen 8 kilometrin kisan.

Kisa-alue ennen lähtöä

Kisan startatessa vain yksi mies lähti selvästi kovempaa vauhtia juoksemaan ja koitin kovasti olla aloittamatta liian kovaa kisaa. Eka kilometri meni kuitenkin omaan tasooni nähden liian kovaa, 4:02 min/km oli vauhti. Kilometrin verran olin toisena juoksijana, kunnes pari miestä meni ohi ja sokeasti seurasin heitä kun yhdessä risteyksessä kumpikin lähti juoksemaan väärään suuntaan. Olin etukäteen katsonut reitin kartalta ja olisi pitänyt luottaa omaan arviointiin eikä lähteä seuraamaan edellä menijöitä. Kympin kisan lisäksi tuolla juostiin kanssa 5 kilometrin kisa ja tuossa risteyksessä, jossa menin harhaan oli vähän puutteeliset opasteet. Suoraan menevän nuolen kohdalla luki 5 K ja kääntyvän nuolen kohdalla 10 K Finish ja käännyimme siis kohti tuota 10 K finish -suuntaa. Jo kääntyessä tiesin, että nyt mennään harhaan mutta jatkoin silti juoksu kunnes näin maalisuoran. Perässä tuli aikamoinen lauma juoksijoita, muutkin olivat seuranneet esimerkkiämme. Sitten tovi selviteltiin että missä se oikea reitti menee. Harharetkeä tuli tuossa vaiheessa yhteensä yli puolikilometriä ja samalla sai heittää hyvästi uudelle 10 kilometrin ennätysajalle. Pääsin vähän ohittelemaan porukkaa, joka oli mennyt edelleni tuon säädön yhteydessä, mutta sain takaisin asemani ensimmäisenä naisena. Kilometriajat olivat kuitenkin paljon hitaampia kuin mitä olin tavoitellut, jotenkin oli vaikea saada ajatukset kasaan ja harmittelin että uusi kympin ennätysaika ei ollut enää mahdollista tuosta tyhmästä harharetkestä johtuen. Tuntui myös ettei juoksu oikein kulkenut, kun kilometriajat olivat niin hitaita, jotain yli 4:30 min/km vauhtia ja hitaimmillaan 4:45.

Maalissa jaettu mitali

Puolta väliä lähestyessä sain kuitenkin ajatukset kasaan ja kilometriajat paranivat tuohon tavoittelemaani vauhtiin. Aika pitkään olin neljäntenä juoksijana kaikista juoksijoista, jossain vaiheessa yksi mies juoksi ohi sellaista vauhtia ettei mitään toivoa yrittää lähteä mukaan. Jonkun keski-ikäisen miehen kanssa muutaman kilometrin verran tuli juostua kilpaa ennen kuin hänet tiputettua kokonaan. Alun vaikeuksien jälkeen juoksu tuntui kulkevan hyvin ja aika hyvillä voimilla, vähän olisi ehkä ollut vielä kiristämisen varaakin tuossa vauhdissa näin jälkeen päin ajatellen. Vähän ehkä kilpailun puute vaikutti myös siihen ettei tullut ihan kaikkea puristettua itsestäni, naisjuoksijoista olin selkeä ykkönen harharetkestä huolimatta.

Maalialuetta

Loppuajaksi tuli 45:59, ilman tuota eksymistä reitiltä ja oikean reitin selvittelyä olisi se uusi ennätys ollut hyvinkin mahdollinen. 600 metrin ylimääräiseen juoksuun menee ehkä 10 kisavauhdilla omalla kohdallani jotain 2,5 minuuttia ja lisäksi aikaa kului tuohon oikean reitin selvittämiseen vapaaehtoisilta. Joka tapauksessa sain sen haluamani kovatehoisen treenin, eli siihen nähden ihan ok juoksu. Maalissa näin myös muutamaa työkaveria, jotka olivat kanssa olleet juoksemassa tuota kisaa ja yksi heistä oli kuulemma ollut koko kisan viimeinen juoksija, saavutus sekin :) Sijoituksien suhteen voitin naisten sarjan ja olin kaikista juoksijoista viides, eli kovin kovatasoinen kisa ei ollut kyseessä, mutta hauska pienimuotoinen tapahtuma :) Miesten voittaja taisi juosta johonkin 38 minuuttiin ja häntä ei tosiaan alun jälkeen näkynytkään.

Pakko lopppun vielä hehkuttaa, että jotain kehitystä on yläkropan lihasvoiman suhteenkin tapahtunut. Normaalit punnerrukset menevät suorin jaloin, mutta ojentajapunnerrukset ovat olleet vähän haastavampia. Yleensä olen ojentajapunneruksia tehnyt polvet maassa, mutta tällä viikolla kokeilin tehdä niitä suorin jaloin ja yllättäväen kevyesti pystyin tekemään 3 x 10 punnerruksen sarjan :) Odotin, että ehkä saisin vain muutaman tehtyä ennen kuin olisi pakko laskea polvet maahan. Leuanvetojen puolella olen vielä kaukana ilman avustusta tapahtuvista suorituksista, mutta kyllä silläkin rintamalla hidasta kehitystä tapahtuu.

Kisan jälkeen (ja en ollut miettinyt kenkien ja paidan värien yhteensopivuutta erikseen :D Maalissa tuli sen verran kylmä, että oli pakko vetää pitkähihainen päälle)

Kuulumisia ja LA:n maraton

Blogirintamalla on ollut viime viikkoina vähän hiljaista, töissä on riittänyt kiirettä ja yksi all nighterikin tuli töissä tehtyä. Tässä en aio kuitenkaan sen enempää noista työasioista kertoa, vaan jaan enemmän mitä urheilurintamalla on tapahtanut :) Vuoden kisakausi tuli avattua helmikuun 16. päivä, jolloin osallistuin reilun viiden kilometrin mittaiseen Stanford Dish Race -juoksuu. Osallistuin tuohon kisaan vähän sillä tähtäimellä, että saisin tehtyä kovatehoiseen treenin. Kisassa juostiin todella mäkinen Dish-lenkki ympäri. Olen yleensä kerran viikossa juossut tuolla Dish-lenkillä osana pitkää lenkkiä. Näkymät ylhäältä ovat upeat ja lisäksi tuo lenkki on sallittu vain kävelijöille ja juoksijoille. Autoilla ja pyörillä ei ole tuonne asiaa. Aikoinaan tuo alue oli vain Stanfordin yliopiston käytössä, mutta joitakin vuosia sitten se avattiin myös muillekin.

Hollywood-kyltti taustalla

Kisa starttasi aamukymmeneltä, joka oli aika sopiva aika. Ei tarvinnu herätä ihan liian aikaisin sunnuntai-aamuna ja ilmakin oli kerennyt jo lämmitä hyvin tuohon mennessä, jotta tarkeni juosta t-paidassa ja shortseissa. Ennen starttia lämmittelin noin parin kilsan verran, kunnes oli aika asettautua starttiviivalle. Juoksu alkoi jyrkällä ylämäellä, jota aika moni näytti lähtevän juoksemaan kovaa. Tiesin kuitenkin, että tuo ensimmäinen mäki ei olisi mitään verrattuna pariin tulevaan mäkeen, joten säästelin vähän voimiani ja se ratkaisu toimi hyvin, sillä seuraavissa mäissä pääsin sitten ohittelemaan väkeä. Muutama ohitettava oli jopa vähän hyytynytkin pitkiin mäkiin tuossa vaiheessa, kun juoksu oli vaihtunut kävelyksi. Etenkin isointa mäkeä ylöspäin tikatessa sykkeet nousivat korkealle ja hengitys oli aika puuskaista, mutta kuitenkin tuntui sellaiselta että se on vielä hallittavissa. Tiesin myös, että ison mäen jälkeen oli tiedossa pitkää loivaa alamäkeä. Isoimmassa mäessä menin myös kolmen naisen ohi ja nostin sijoitukseni naisissa toiselle sijalle. Yksi naisjuoksija veteli ehkä noin 100 metriä edelläni ja välillä saavutinkin häntä, mutta välillä välimatka kasvoi pidemmäksi.

Ostoskeskus Hollywoodissa

Tuon ison ylämäen rankkuudesta kertoo jonkin verran, että kellotin sillä kilometriajaksi 5:46 min/km, kun yleensä tämän pituisilla kisamatkoilla juoksen jotain 4:05-4:10 min/km -vauhtia. Kerrankin onnistuin aloittamatta kisaa liian kovaa ja voimia tuntui olevan koko matkan ajan hyvin, en tosin ehkä ihan sitä suurinta vaihdetta saanut itsestäni irti, mutta kovilla tehoilla kuitenkin mentiin. Onnistunut alkuvauhti näkyi myös siinä, että ohitin paljon enemmän porukkaa kuin minusta meni ohi. Ensimmäisen kilometrin jälkeen, ohitseni taisi mennä vain yksi mies. Yhden toisen miesjuoksijan ohitin neljän kilometrin tienoilla, mutta isossa alamäeissä hän meni kovaa ohi.

Ostoskeskusta ja taustalla Hollywood-kyltti

Kisan viimeinen kilometri oli aika lailla alamäkeä ja jyrkät mäet vaativat aika paljon kehonhallintaa, jottei juoksusta tulisi jarruttelevaa. Onneksi olen juossut usein tuolla Dish-lenkillä, niin tiesin hyvin mitä mäiltä odottaa ja jonkin verran on tullut myös harjoiteltua sekä ylä- että alamäkijuoksua. Alamäkijuoksussa koitan ottaa lyhyitä askeleita, jolloin hyvää juoksutekniikkaa on helpompi hallita ja jalkoihin kohdistuvat voimat ovat myös pienempiä kuin mitä ne olisivat isoilla rennoilla askeleilla. Jotta alamäistä saa kaiken hyödyn vauhtiin, pitäisi juoksun olla myös sopivan rentoa ja antaa painovoiman tehdä tehtävänsä.

Kiinalainen teatteri Walk of Famella

Maaliin saavuin ajassa 24:14, noin puoli minuuttia voittajanaisen jälkeen. Kisamatka oli noin 5,3 kilometriä ja mäkisyyden vuoksi tuota tulosta ei oikein voi verrata normaaleihin 5 kilometrin juoksutuloksiin. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan aika kiva, vähän pienemmän mittaluokan tapahtuma ja hintakin oli kohdillaan, vain 15 dollaria sisältäen t-paidan ja huollon kisan jälkeen. Maalissa oli tarjolla vesipulloja, banaania ja bagelia. Juoksukisa oli Stanfordin juoksukerhon järkkäämä. Yleensä olen täällä maksanut samanpituisista kisoista jotain 35-40 dollaria.

Johnny Deppin käden ja jalanjäljet

Seuraava juoksukisa olikin sitten jo heti viikon päästä ja tällä kertaa kisamatkana oli 8 kilometriä. Tuota matkaa en olekaan ennen kisamielessä koskaan juossut, joten hyvää vaihtelua. Jälleen kerran lähdin tavoittelemaan kovaa treeniä ja sen kyllä sainkin :) Reitti oli tasainen mutta se mutkitteli paljon lähistön omakotitaloalueella, joten käännöksiä oli paljon. Loppua kohden vauhti hidastui ja kylkeen alkoi pistämään, eli pitäisi jatkossa yrittää aloittaa kisat entistä hitaammin jotta lopussa on varaa vielä kiristää. Tällä kertaa en millään ennätysvauhdilla lähtenyt juoksemaan kisan startissa, mutta ensimmäiseksi kilometriajaksi kellotin 4 min/km, joka oli sitten koko kisan nopein kilometrini. Maalissa olin ajassa 34:30 ja sillä irtosi oman ikäryhmän voitto :)

Mikki Hiiren tähti

Viime viikonloppuna olikin tuo LA marathon ja lensin Losiin lauantai-aamuna ja lentokentältä suuntasin heti kisa-expoon hakemaan juoksunumeron ja -paidan. Jo exposta pystyi päättelemään, että iso kisa kyseessä, kun sen verran oli ruuhkaa ja joka paikkaan sai jonottaa. Lauantaina kaupungilla kulkiessa huomasi, että tuolla Losissa oli selkeästi paljon kuumempi kuin täällä Pohjois-Kaliforniassa. Hikeä tuntui pukkaavan vaikka kuljin hihattomassa paidassa ja shortseissa. Lauantaina koitin noiden pakollisten asioiden jälkeen lähinnä lepäillä ja välttää jalkojen päällä oloa. Sunnuntaina täällä siirryttiin kesäaikaan, joten virittelin kolmet kellot lauantai-iltana soimaan ja yhdessä kännykässä siirsin päivän viikkoa aiemmalle, jotta voisin olla varma ettei se muuta itekseen kellon aikaa. Sunnuntaiaamuna kello herätti uutta aikaa aamuviideltä, sitten puurot, banaani ja kahvit alas ja valmistautuminen kohti kisapaikalle lähtöä. Juoksuvaatteiksi valitsin hihattoman paidan ja shortsit. Perinteiseen tapaan sekoitin myös omat urheilujuomat 0,5 litran pulloon mukaan.

Michael Jacksonin tähti

Hotellilta suuntasin kohti sukkulabusseja, jotka kuljettivat keskustan maratonhotelleissa majoittuneet juoksijat Dodgers-stadionille, joka oli kisan starttipaikka. Tähän aikaa oli vielä ihan pilkkopimeää ja kaduilla liikkui vain juoksijoita. Stadionille päästessä oli siellä aikamoinen määrä juoksijoita jo paikalla ja joku bändi soittamassa. Omaan lähtöryhmäkarsinaan piti mennä puoli tuntia ennen kisan starttia ja menin sinne hyvissä ajoin istumaan. Jako noihin karsinoihin oli tehty viimeisen 2 vuoden aikana juostun maratonajan mukaan ja pääsin itse B-ryhmään. Kisassa ihan ensimmäiseksi pääsivät starttaamaan pyörätuoleilla liikkuvat ja sitten heidän jälkeen lähti matkaan naisten eliitti. Losin maratonilla ensimmäisenä maaliin tullut juoksija voittaa 50 000 dollaria ja naisten eliitti starttasi reilu 17 minuuttia miesten eliittiä aiemmin, joten myös naisilla oli mahdollista voittaa tuo palkinto. Tuo 17 minuutin ero lähtöaikojen välillä perustuu edellisten vuosien keskimääräisen eroon miesten ja naisten voittajan välillä. Samalla kun miesten eliitti starttasi, niin oli se lähtölaukaus myös koko joukolle eli tällä kertaa ei ollut erillisiä lähtöaikoja kullekin karsinalle.

Juoksunumero nimen kanssa

Juoksu alkoi ylämäkeen ja paljon sai myös ohitella hitaampia juoksijoita, eka kilometri meni noin 5 minuuttiin. Seuraavalla kilometrillä tuli juostua koko kisan nopein kilometri, kun siinä oli niin paljon alamäkeä, kilometrivauhdiksi tuli 4:16 min/km. Sitten vauhti tasoittui jonnekin 4:30 tienoille, ylämäkien kohdalla vauhti vähän hidastui. Aamulla kisan startatessa oli vielä viileää, mutta lämpötila nousi aika nopeasti ja jo 10 kilometrin kohdalla alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä. Vähitellen vauhti alkoi valua 4:45-4:50 tasolle. Sykekin oli noin 10 pykälää normaalia maratonsykettä korkeampi, eli lämmön vaikutuksen pystyi tuntemaan. Ylämäkiä tuli myös tasaiseen tahtiin, olin luullut reitin olevan paljon tasaisempi. Toki reitin mäkisyys jäi alko paljon San Franciscon maratonin mäistä jälkeen.

Dodgers Stadion, josta maraton starttasi

26 kilometrin jälkeen vauhti alkoi valua 5 min/km paremmalle puolella se hidastui kilometri kilometriltä. Oma juomapulloni kesti 30 kilometriin saakka, jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt juoda tuo pullo paljon nopeammin tyhjäksi. Lämpötila oli sen verran noussut, että noin vähillä nesteillä ei kovin pitkälle pötkitä. Tämän jälkeen rupesin joka juomapisteellä juomaan ja heittämään vettä päälleni. Virallisten juomapisteiden lisäksi reitillä oli paljon ylimääräisiä huoltopisteitä ja hyödynsin myös näitäkin. Virallisten juomapisteiden tarjoamat nesteet olivat lämpöisiä ja ne eivät paljoa virkistäneet. Yhdeltä katsojalta sain jääkylmän vesipullon, joka tuntui todella luksukselta.

Ennen starttia lähtöalueella, aurinko ei ollut vielä noussut

Juoksureitin varrella tuli nähtyä verran nähtyä myös nähtävyyksiä, kuten Disney Concert Hall ja Hollywood kyltti. Kokonaisuudessa reitti kulki Los Angelesin Dodgers-stadionilta Hollywoodin ja Beverly Hillssin kautta Santa Monicaan. Katsojia oli mukavasti koko reitin varrella ja yhdessä kohtaa oli myös cheerleader-kuja, jossa tien molemmin puolin oli joukkueita kannustamassa. Juoksunumeroihin oli laitettu myös etunimet, joten yleisöstä sai välillä kannustusta omalla nimellä.

Auringonnousua lähtöalueella

Kilometrit 34-39 välillä olivat todella hitaita ja aika paljon henkistä kamppailua tuli käytyä pään sisällä. Alaselkä oli alkanut kipuilemaan jo ennen kolmekymppiä ja se paheni jonkin verran kilometri kilomteriltä. Etureidet alkoivat olla sellaisessa kunnossa, että pelkäsin kramppeja. Lämpötila tuntui tukalalta ja tuntui, että paahdun siellä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Vaikka heitin ahkerasti vettä pään päälle, niin tuntui ettei se viilentänyt kehoa yhtään. Noilla kilometreillä rupesin myös kävelemään juomapisteiden kohdalla, jotta sain enemmän juotua. Juostessa juodessa kun se juoma tuppaa lentämään ympäriinsä vaikka kuinka sitä mukia taittelee. Pidin kuitenkin huolen, ettei käveltyä tultu yhtään enempään kuin oli pakko. Mieli olisi tehnyt alkaa kävellä, mutta koitin sysäillä näitä ajatuksia syrjään. Laskin minuutteja maaliin pääsyyn ja välillä koitin yrittää hymyillä ja siten huijata itseni kuvittelemaan, että mulla olisi hauskaa :) Hymyilemällä sai selkeästi enemmän kannustuksia. Olin koko kisan ajan laskenut tavoitteita, alkuun olin ajatellut tavoitella jotain 3.25 aikaa, mutta 30 kilometrin jälkeen se muuttui lähinnä siihen että juoksen koko matkan. Loppua kohden huomasin, että garminini näytti noin 400 metriä enemmän kuin mitä maratonin kilometri- ja mailikyltit. Neljänkympin lähestyessä rupesin laskeskelemaan, että jos kiristäisin vauhtia, niin olisi mahdollisuudet vielä siihen 3.30 alitukseen ja niinpä kiristin vauhtia sen minkä pystyin ja pääsinkin monen juoksijan ohi. Helpolta juoksu ei tuntunut, koitin kanssa yrittää kuvitella että nyt kun meri lähestyy niin ilmakin viilenee. Juostessa haaveilin, että maaliin päästyäni kävisin uittamassa jalkoja kylmässä merivedessä.

Disney Concert Hall

Maalisuora Santa Monicassa oli todella pitkä, maali häämötti kaukana edessä vaikka Garmini näytti että matkaa olisi jo juostu 42,2 kilometrin verran. Näin että aika 3.30 alitukseen käy vähiin ja tein kaikkeni, että pääsisin sen ali. Maaliin pääsin juuri rimaa hipoen alle 3,5 tuntiin, loppuajaksi tuli 3:29:57. Matkaksi Garmin näytti 42.6 kilometri ja kuulin muidenkin puhuvan, että heilläkin olisi mittariin kertynyt vähän ylipitkä matka. No tärkeintä on kuitenkin ettei matka ole alimittainen, ylimittaisessa matkassa on kuitenkin juossut vähintään sen oikean matkan.

Maalialueella, varjoa ei ollut liikaa tarjolla

Maalisssa otin loppukirini jälkeen vähän tukea jostain telineestä ja samalla sain viereeni jonkun vapaaehtoisen kyselemään, että "Are you ok?". Koitin vakuuttaa, että olen ihan fine ja lähdin taapertamaan kohti juomahuoltoa. Vapaaehtoinen seurasi kyljessä noin 100 metrin verran ja kyseli vointia, vähitellen hän uskoi etten ole tuupertumassa maahan ja lähti pois. Noita vapaaehtoisia näytti olevan aika paljon siinä maalialueella valmiina taluttamaan väsyneitä juoksijoita pois. Sain käteeni juomapullon, jossa oli jälleen kerran lämmintä vettä. Maalialueella ei myöskään missään näkynyt varjoja, koitin epätoivoisesti etsiä jostain varjoisaa paikkaa jonne voisin istua keräilemään itseäni. Positiivinen yllätys maalisssa oli jääkylmässä vedessä uitetut pyyhkeet joita jaettiin, viimeinkin sai vähän viilennystä ja löysin varjonkin jostain bajamajan kupeesta. Siellä oli muutama muukin juoksija istumassa/makaamassa. Alaselälle teki hyvää saada sitä rentoutettua. Vettä upposi tuon kisan jälkeen hyvin, join melkein samantien litran ja toisen litran vielä seuraavan tunnin sisään.

Maalialuetta ja vesitarjoilua sekä kylmien pyyhkeiden jakoa

Kävin ottamassa muutamat kuvat Santa Monican rannasta ja laiturista, mutta merivesi näytti olevan niin kaukana, etten jaksanut lähteä sinne saakka kävelemään vaan tyydyin valitsemaan ilmastoidun bussin kohti hotelliani. Vähän tuli palloiltua Santa Monican keskustassa, kun yksi poliisi neuvoi juoksijoita ihan väärään paikkaan kun häneltä kysyi noiden hotellisukkulabussien lähtöpaikkaa. Onneks hän oli eksyttänyt muitakin juoksijoita, niin ei tarvinnut yksin metsästää oikeaa lähtöpaikkaa. Aika väsynyttä juoksijaa näytti olevan liikenteessä, kuumuus oli muillekin ollut ongelma.

Santa Monican laituri ja ranta

Jälkeen päin luin uutisista, että 1 000 juoksijaa olisi käynyt medical helpin kautta ja vajaa 30 viety sairaalaan. Yksi samanikäinen mies oli saanut sydänkohtauksen. Toki täällä jenkeissä otetaan turvallisuuspuoli vähän astetta vakavemmin, mutta on tuo 1000 juoksijaa kaikista 25 000 juoksijasta aika paljon. Hitaimmille juoksijoille ei ollut myöskään riittänyt urheilujuomaa useimmilla juomapisteillä ja tästä on ollut paljon keskustelua tapahtuman facebook-sivulla. Onneks omalla kohdalla juomatarjoilua oli, vaikken sitä ihan riittävästi hyödyntänytkään.

Santa Monican rantaa

Kisan jälkeen koko päivän vaivasi jatkuva jano ja päänsärky, johtuen tuosta pienoisesta nestehukasta. Ihan älyttömiä määriä en kuitenkaan nestettä viittinyt juoda ja koitin vähän seurailla että paljon sitä join. Yhteensä noin 4 litraa tuli juotua kisan jälkeen. Kuumasta kelistä huolimatta, ihan positiiviset fiilikset jäivät tuosta Losin maratonista ja nyt tuli viimein alitettua se 3.30 aika, vaikka olinkin vähän toivonut parempaa aikaa. Sijoituksien suhteen oli kaikista juoksijoista 750/21 508 ja naisista 82/9 124. Omassa ikäryhmässä eli naiset 25-29 olin 20/1 363. Ei nyt ihan kärkipään tuloksia, mutta silti suurimpia massoja edellä. Suomen naisten B-raja tuli myös nyt tuolla 3.30 alituksella rikottua, eli olisin nyt oikeutettu osallistumaan SM-maratonille, mutten ajatellut lähteä noihin karkeloihin hakemaan mitään häntäpään sijoitusta. Ainakin vartti pitäisi ajasta lähteä pois ennen kuin voisin edes alkaa tosissaan SM-maratonia harkitsemaan.

Kisan jälkeen, taustalla Santa Monican ranta

Päivät täällä Kaliforniassa alkavat käymään vähiin ja lentolippukin on nyt ostettu :) Täällä on mukavan kesäiset kelit menossa ja nyt kun siirryttiin kesäaikaan, niin valoa riittää puolikahdeksaan saakka. Viikonlopuksi on luvattu jotain +25 kelekä ja tarkoitus olisi mennä tekemään parit fillarilenkit ja nauttia näistä säistä :)

Patsas Hollywoodissa