Viime viikonloppuna
olin jenkkityökavereideni kanssa Lake Tahoella. Maanataina täällä oli Martin
Luther King Day, joka oli töissämme vapaapäivä. Kaikkialla Jenkeissä se ei ole
vapaapäivä, esimerkiksi viime vuonna Detroitissa olin töissä tuona päivänä. Täällä
Jenkeissä yritykset voivat päättää mitkä julkisista pyhäpäivistä ovat
vapaapäiviä työntekijöille ja kaikkia pyhäpäiviä ei ole pakko antaa vapaaksi.
Näin suomalaisen näkökulmasta tämä on aika hassua. Joka tapauksessa
ylimääräinen vapaapäivä oli nyt varsin tervetullut!
Perjantaina
iltapäivästä suuntasimme kohti Lake Tahoeta. Lake Tahoe on siis iso järvi
ylhäällä vuoristossa ja sitä ympäröi vuoret. Lake Tahoen alue sijaitsee
Californian ja Nevadan osavaltioiden rajalla. Maantasalla noiden osavaltioiden
eron huomasi siitä, että Nevadan puolella oli kasinoita. Ylhäällä vuorien
päällä Nevadan pystyi tunnistamaan aavikkomaisemasta. Yleensä Lake Tahoen
vuorilla on tähän aikaan vuodesta hyvin lunta, mutta tänä talvena koko
Kalifornian osavaltio on kärsinyt kuivuudesta ja paljoa sateita ei ole ollut ja
tämä näkyy myös vähäisenä lumen määränä Lake Tahoella. Itärannikon kylmät kelit
ja lumisateet eivät ole siis onneksi tänne saakka ulottuneet. Rinteitä oli
kuitenkin reilut 20 auki, suurin osa niistä oli tekolumen avuin kunnostettu,
joten laskemaan kyllä pääsisi.
|
Rinteitä |
|
Tuolihissi |
Lake Tahoelta olimme
vuokranneet "mökin" ja sinne majoitumme 10 hengen porukallamme. Tuo
mökki oli kaukana suomalaistyyppisestä mökistä ja se muistutti ehkä enemmän
perinteistä jenkkitaloa kuin mökkiä. Alhaalla oli autotallitilaa kolmelle tila-autolle
sekä pari makuuhuonetta. Ylhäällä oli iso avokeittiö ja olohuone sekä pari
makuuhuonetta lisää. Lisäksi ylhäällä oli myös iso parveke, jossa oli hot tub
eli poreallas. Ajomatka ruuhkan ja taukojen kanssa oli aika pitkä ja yhteensä
matkaan taisi mennä lähemmäs 5,5 tuntia. Perjantaina lähinnä istuimme iltaa,
koska tarkoituksena oli herätä aikaisin lauantai-aamuna ja suunnata laskemaan
mäkiä.
|
Näkymät Lake Tahoelle |
|
Pilvetön taivas |
Joulun aikaan
Suomessa käydessäni otin mukaan lumilautailuvarusteita (takki, housut, kypärä,
lasit, hanskat) juuri tätä reissua silmällä pitäen. En ole mikään kovin kokenut
laskija, olen lasketellut kerran ja lumilautaillut ehkä noin 5 kertaa. Kaikki
nämä kerrat ovat lisäksi olleet Etelä-Suomen mäissä, jotka ovat ihan eri
mittaluokkaa vuoristossa sijaitsevien mäkien suhteen. Kieltämättä vähän
jännitti, että miten pärjään tuolla Lake Tahoella :) Matkassa oli mukana
onneksi muitakin aloittelijoita, joten ei tarvinnut ainakaan pelätä sitä että
olisi kokeneempien laskijoiden riippakivenä.
|
Muitakin oli taukopaikalla |
|
Kypärä ja lasit päässä |
Kun kaikille oli
saatu kamat, niin suutasimme kohti lähimpää tuolihissiä ja sillä kuljettiin
aika pitkä pätkä ylöspäin. Maisemat olivat todella upeita ja aurinko paistoi
pilvettömältä taivaalta. Olen edellisen kerran lumilautaillut pari vuotta
sitten ja alussa laskutaidot olivat aika hakusessa. Vähitellen pääsin kuitenkin
vauhtiin ja sain laudan kääntymään haluaamaani suuntaan. Moneen kertaan tuli
toki kaaduttuakin, yleensä lautaillesssa päivän päätteeksi sekä polvet ja
takapuoli ovat sen verran mustelmilla, että alan pelkäämään kaatumista. Jotain
kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä nyt kaaduin lähinnä vain eteenpäin ja
vain polvet saivat mustelmia.
|
Näkymiä huipulta |
|
Aavikkoa taustalla |
Jatkuvat
ylöspunnertaminen kaatumisten jälkeen tuntui kyllä hyvin lihaksissa ja tuli
myös aikamoinen hiki siinä +10 asteesssa auringon paistaessa pilvettömältä
taivaalta. Yleensä kun olen lautaillut on ollut ihan pirun kylmä ja aurinkoa ei
ole pahemmin näkynyt. Lisäksi Lake Tahoella rinteet eivät heti loppuneet
kesken, vaan yksittäiset laskut veivät aika paljon aikaa. Aloin vähitellen
ymmärtämään, että miksi monet matkaavat alkukeväästä Alpeille tai muualla
laskettelemaan. Maisemat rinteiden ylhäältä olivat todella upeat, toisella
puolella näkyi Tahoen järvi ja toisella puolella Nevadan aavikkoa. Oli hassua
olla lumen keskellä talvivaatteissa ja kuitenkin samalla nähdä kuivaa aavikkoa.
|
Sunnuntaina palauttelukävelyltä |
|
Lake Tahoen ainoa saari keskellä |
Yleensä lautaillessa
loppua kohden alan väsymään ja kaatumisiakin tulee sen myötä enemmän. Viimeinen
mäki takaisin autoille oli pitkä kuin nälkävuosi ja melkein meinasi epätoivo
iskea sitä laskiessa, kaaduin varmaan joku 20 kertaa mäen aikana kun en enää
niin jaksanut keskittyä laudan hallintaan. Aurinko oli alkanut laskea ja myös
lämpötila laski, joten rinne alkoi olemaan aika jäinen ja vaikeasti laskettava.
Reippaasti yli puoli tuntia rinnettä laskiessa meni. En kuitenkaan ollut ihan
viimeinen, sillä yksi toinen porukastamme vietti tuossa mäessä vielä pidempään.
Tuolla rinteitä ei oltu valaistu, joten hissit lopettivat kulkemisen neljän
aikaan, jotta porukka kerkeää laskea takaisin alas ennen pimeän tuloa.
|
Toinen kuva saaresta |
|
Järveä |
Illalla porukka oli
vähän väsynyttä koko päivän laskemisen jälkeen, joten vietimme iltaa vain
mökillä ja oleskelimme pitkään parvekkeen hot tubissa. Teki hyvää väsyneille
lihaksille. Taivas oli myös kirkas, joten tähdet näkyivät myös hyvin.
Seuraavina päivinä lihaksissa kyllä tuntui tuo lautailu, ei ole pitkään aikaan
ollut lihakset niin jumissa. Eniten tuntui lonkankoukistajisssa, takareisissä,
vatsa- ja kylkilihaksissa ja ojentajissa.
|
Suihkulähde oli vähän jäässä |
|
Gondolihissi |
Kaiken kaikkiaan
olin yllättynyt, että pärjäsin noinkin hyvin noissa isoissa rinteissä. Laskimme
enimmäkseen sinisiä rinteitä, kun vihreitä (niitä helpoimpia) ei ollut juuri
auki. Mäet eivät myöskään olleet ihan hirveän jyrkkiä, joten niiden laskeminen
ei niin pelottanut :) Joskus Tahkolla jossain jyrkässä rinteessä oli sellainen
fiilis, että tätä mäkeä en pääse alas, kun se vaikutti niin jyrkältä. Hauskaa
puuhaa tuo lautailu kuitenkin on, pitäisi yrittää nyt ainakin kerran vuodessa
päästä lautailemaan, niin ehkä sitä oppisikin vähän paremmaksi.
|
South Lake Tahoen ydintä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti