Tuplakisaviikonloppu: Midnight Run ja Tour de Helsinki

Viime vuonna tein melkein vastaavan kombon, eli lauantai-iltana ensin kova kymppi Midnight Runissa ja sunnuntaina pitkä fillarilenkki, kun ajeltiin kaveriporukassa oma varjo-TDH eli Tour de Helsingin lenkki toiseen suuntaan. Tänä vuonna olin sitten myös osallistujana tuolla TDH:lla.

Midnight Run -paita & ranneke ja TDH:n kisanumero

Lauantaina kävin päivällä vetämässä kevyen uinnin uimastadikalla ja vähän herättelemässä kroppaa illan kisaa varten. Yleensä nuo iltakisat eivät oikein ole optimeja itselleni, aamupäivän lähdöt ovat parempia. Meillä oli työporukan kanssa tänäkin vuonna saunatila varattuna Senaatintorin vierestä, jonne suuntasin sitten hyvissä ajoin valmistautumaan kisaan yhdessä työkavereiden kanssa. Olin lupautunut vetämään lämmittelylenkin, joten puoli yhdeksän aikaan suuntasimme parin kilometrin lämmittelylenkille. Tämän päätteeksi vedin vielä vähän kovemmat avaavat vedot yhdessä yhden työkaverin kanssa ja sitten olikin aika etsiytyä omaan lähtökarsinaa. Porukkaa oli kerääntynyt paljon Senaatintorille ja tunnelma oli hyvä. Lähtöä odotellessa alkoi jo vähän jännittää juoksu, sillä en oikein yhtään tiennyt kuinka lähtisi kulkemaan, sillä olen kesän aikana juossut vain 1-2 lenkkiä viikossa ja kovia juoksuja ei ole tullut käytännössä yhtään tai no ehkä yksi Heltri Cupin Rykäsyssä. Tiistaina olin vielä käynyt pitkän tauon jälkeen Malminkartanonolla juoksemassa mäkivetoja ja hankkimassa kunnon reisijumin. Jalat tuntuivat vielä lauantainakin vähän raskailta, mutta olin loppuviikon koittanut ottaa aika kevyesti ja perjantaina pidin ihan lepopäivänkin.

Velodromilla kisanumeron hakureissulla

 Etukäteen pohdin, että voisin yrittää lähteä juoksemaan 4:15 min/km -vauhtia. Se vaikutti aika realistiselta vauhdilta, jos osuisi hyvä juoksupäivä. Kun startti lähti, niin koitin ottaa ekan kilometrin iisisti, kun siinä noustiin heti alkuun Tähtitorninmäelle. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:10 eli nousun huomioon ottaen ihan reipas alku, muttei mikään liian kova. Seuraavat pari kilometriä menivät alle 4 min/km -vauhtia ja tässä vaiheessa alkoi vähän huolestuttaa, että menenköhän vähän turhan kovaa vauhtia. Sykekin huiteli yli 180:n, joka on itselleni aika korkea. Jalat tuntuivat hyviltä ja hengityskin tuntui kulkevan, päätin kuitenkin vähän himmata, sillä pelkäsin hyytymistä. Seuraavat kilometrit menivät vähän hitaampaa, mutta silti tavoitevauhtia kovempaa. Katajanokan suunnilla vauhti alkoi lähestyä tuota etukäteen miettimääni vauhtia. Sykelukemat olivat edelleen yli 180. Katajanokan kohdilla alkoi tuntua jo varmalta, että uusi ennätysaika olisi tulossa, kunhan pitäisi saman vauhdin yllä tai varaa olisi vähän hiljentääkin.

Midnight Runin kisakeskus Senaatintorilla

Juoksemaan mahtui hyvin oikeastaan ekan kilometrin jälkeen ja kannustusta oli tarjolla mukavasti pitkin reittiä. Tykkäsin myös eri valo- ja musiikkipisteistä reitillä. Viimeisellä kilometrillä kiristin vähän vauhtia, kun aloin luottaa siihen, ettei voisi enää niin hyytyä ennen maalia. Maali oli Tuomiokirkon portaiden juurella ja oli hienoa juosta maalisuoraa pitkin siinä tietäen, että juoksu oli kulkenut hyvin ja uusi enkka oli tulossa! Ajaksi tuli 41.30, joka on noin 40 sekuntia parempi kuin edellinen ennätykseni. Sijoitukseni oli kaikista naisista 11/5926 ja naisten yleisessä sarjassa 5/2992. Ei nyt ihan palkintosijoista taisteltu, mutta nopeimpien juoksijoiden joukossa tuli maaliin juostua :)

Starttiryhmää

Juoksun jälkeen oli vielä jälkipuinnit työkavereiden kanssa saunatilassa ja puolenyön aikaan suuntasin kotiin lepäämään ennen sunnuntain pyöräilyä. Yö oli vähän levoton, kun kroppa kävi vähän kierroksilla kovan juoksun jälkeen. Pyöräilyn suhteen en ottanut mitään aikatavoitteita, vaan tavoitteena oli lähinnä ajaa se läpi vähän normaalia lenkkivauhtia reippaammin ja selvitä ilman kolareita. Koska tiesin, että Tour de Helsinki on vähän kolarialtis kisa, en ollut vielä vaihtanut Vectoreita triathlonpyörästä maantiepyörään enkä myöskään ottanut uutta Garminin pyöränmittaria matkaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Muistossa oli vielä kolmen vuoden takaiset kokemukset kyseisestä kisasta, silloin olin tosin vasta aloittelija maantiepyöräilyssä. 

Juuri ennen starttia

 Ajoin kotoa suoraan lähtöpaikalle ja porukkaa oli jo hyvin kerääntynyt sinne. Lähtö oli aika hidas ja saattoajo oli todella hidasta, oli välillä melkein vaikeaa pysyä pystyssä, kun ajettiin niin hitaasti. Saattoajon aikana bongasin yhden kaverini, jonka kanssa päätettiin ajaa kaksin koko lenkki ja pysähtyä joka huoltopisteelle. Saattoajo tuntui olevan tällä kertaa kohtalaisen siistiä, ei mitään älyttömiä suhauksia laidasta laitaan yms. Vapaa-ajon alkaessa päästiin aika kivasti kaksin ajelemaan kaverini kanssa ja alun pahimmat huonokuntoiset tiepätkät menivät ihan hyvin, kun ei tarvinnut ryhmässä jännittää, että meneekö joku edellä ajava nurin. Välillä peräämme jäi joitakin ohitettuja kuskeja peesaamaan.

Maali

Ennen ensimmäistä taukopaikkaa näimme sitten sen pahimman kolaripaikan ja se kyllä pysäytti. Monta ajajaa oli maassa ja verissäpäin, ambulansseja ei vielä tässä vaiheessa näkynyt. Näin myös sen naisen, joka oli medihelillä kiidätetty myöhemmin hoitoon. Pysähdyimme ensimmäiselle taukopaikalle ja nautimme sen antimista. Ja sitten ei muuta kuin takaisin satulan päälle. Samassa yhteydessä ohi meni iso ryhmä (26 ryhmä), pari muuta isoa ryhmää (28 ja 29 ryhmät) olivat menneet ohi taukomme aikana. Melkoista vauhtia nuo ryhmät pitivät, sillä olimme vapaa-ajon aikana ajaneet yli 30 km/h -vauhdilla.

Maalissa

26 -vauhtiryhmän perällä totesimme, ettemme jää siihen roikkumaan. Touhu näytti aika sekavalta, jengi suhaili laidasta laitaan. Vierekkäin ajoi 3-4 henkeä. Sopivan paikan tullen lähdimme ohittamaan tätä ryhmää, joka oli yli 100 metrin pituinen letka. Samalla myös joku autokin lähti ohittamaan tuota sakkia. Ohittaessa tätä ryhmää yksi mies kaatui 10 metriä kaverini edellä. Takaapäin katsoessa näytti, ettei mies ollut ainakaan osunut kehenkään ja tiekin näytti olevan hyväkuntoinen suora tie. Kai hän oli tehnyt jonkun ohjausvirheen tai pullon kanssa säätänyt jotain. Tämä mies nousi nopeasti istumaan, vaikutti ettei hän ainakaan vakavasti itseään satuttanut. Tuon nähtyäni olin entistä tyytyväisempi päätöksen olla ajamatta noissa jättiryhmissä. Tänä vuonna olen käynyt ajamassa pari muutakin pyöräkisaa, Keravan kevätpolkaisun ja Vuelta Vantaan, ja niissä meininki on ihan eri luokkaa ja niissä on mielestäni miellyttävä ajaa ja varmasti jatkossakin aion niihin osallistua. Tour de Helsingillä oli vain ihan liian paljon porukkaa ja ihan liian isoja ryhmiä sekä kokemattomia ajajia niissä.

Toisen taukopaikan päätimme skipata, sillä tällöin pääsimme kätevästi 28 ryhmän edelle. Peesiin tuli aina välillä satunnaisia polkijoita hetkeksi roikkumaan. Yhdessä vaiheessa keräsimme peräämme 10-15 henkeä, tyytyväisinä näyttivät siellä perässä roikkuvan. 80 kilsan jälkeen alkoi sitten satamaan ensimmäisen kerran ja tässä vaiheessa tuo peesiporukka tiputtautui pois. Sateessa ajoa on tullut tänä vuonna sen verran harrastettua, ettei se niin enää pelota, ainoastaan ärsyttää vain kastua taivaalta satavasta vedestä ja renkaiden heittämästä kurasta. Myös lämpötilakin laski tässä. Kengät kastuivat saman tien. Ukkonenkin tuntui olevan melkein pään päällä, no onneksi tuon alun sai sentään polkea auringonpaisteessa.

Kisaselfie

Kolmannelle taukopaikalle sitten jälleen pysähdyimme. Ja siellä oli innokkaita lapsia kannujen kanssa tuomassa vettä ja urheilujuomaa polkijoille :) Muutenkin järjestäjäpuolella oli hyvä meininki, huoltopisteet toimivat hyvin ja reittiohjaus oli myös toimivaa. Kannustajia oli reitin varrella myös paljon, paljon enemmän kuin kolme vuotta sitten. Vesisateessakin monet olivat jääneet kannustamaan! Neljän taukopaikka tuli nopeasti vastaan ja siellä taas teimme pysähdyksen ja nautimme sen antimista. Loppua kohden sade tuntui vaan yltyvän ja vaatteet olivat litimärät. Voimia ja energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, ajelin vapaa-ajon osuuden 150-160 sykkeillä ja keskinopeus meillä oli yli 30 km/h. Oli positiivista huomata, että hyvällä neste- ja energiatankkauksella jaksoin painaa pitkää matkaa kohtalaisella intensiteetillä ilman väsymyksen tunnetta. Lopussa ohittelimme paljon väsyneitä polkijoita, myös autoliikennettä oli viimeisellä vajaalla 15 kilometrillä todella paljon ja yksi rekka ohitti ihan iholta kiinni meidät vaikka siinä kohdin ajoimme peräkanaa. Kuski oli tosin töötti pohjassa siellä jo pidemmän matkaa tullut ja jatkoi samaa linjaa edempänä.

Tour de Helsingin lähtöpaikoilla

Velodromille tullessa meitä varoiteltiin, että sateesta johtuen se velodromi on liukas ja tähän kerääntyi sitten porukkaa pohtimaan, että miten pääsee alas sinne velodromille. Yksi mies otti jopa pyöräilykengät pois jalasta ja lähti sukkasilteen taluttamaan pyörää. Itsekin vähän jahkailin, että miten tästä oikein pääsee. Lopulta päätin hypätä pyörän satulaan ja mennä pyörän päällä alas ja se olikin toimiva ratkaisu. Maalissa alkoi sitten sataa rakeita ja päätin jättää välistä maalissa tarjotun aterian. Suuntasin sitten jonottamaan, että pääsisi pois velodromilta. Jonkin aikaa piti siinä raesateessa seisoskella, ennen kuin jono veti sen verran, että pääsin uloskäynnille. Maalialueella näkyi aika paljon laastaroitua porukkaa. Vaikka nuo kaatumiset nyt kuuluvat pyöräilyyn, niin on se silti ikävää, että kuntoajoissa sattuu pahoja haavereita, kun porukka ei kuitenkaan mistään palkintosijoista taistele.

Kokonaisuudessaan Tour de Helsinki oli mukava ajaa kaksistaan kaverin kanssa ns. retkeilymeiningillä. Oli hienoa, kun ei risteyksissä tarvinnut väistellä autoja, vaan liikenteenohjaajat pitivät kulkureitit meille avoimina. Kannustajille myös iso peukku! 

Polkemassa ja näyttää, että tässä vaiheessa vähäh hapottaa :D  (kuva täältä)

Puolimatka Turku Triathlon Weekendissä ja ikäsarjan voitto!

Tämän vuoden triathlonkisakausi päättyi viime viikonloppuna Turussa, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa Turku Triathlon Weekend kisat ensimmäistä kertaa. Lauantaina oli sprintti ja sunnuntaina puolimatka, johon osallistuin itse. Joroisten jälkeen olin mielessäni vähän kaavaillut seuraavaksi tavoitteeksi alittaa 5 tuntia puolimatkalla ja vähän myös pohtinut, että miten voisin parantaa suoritustani seuraavassa kisassa. Yksi selkeä parannuskohde olisi juoda ja syödä enemmän pyöräilyn aikana, jotta juoksussa olisi enemmän energiaa. Joroisissa juoksuni on ollut loppua kohden aika hyytyvää, kun energiat ovat alkaneet olla vähissä ja juoksun aikana en kauhean hyvin pysty herkän vatsan takia tankkaamaan energiaa. Lisäksi Turkuun lähti käyttöön myös uusi Air Attack kypärä, muuten kisaan oli tarkoitus lähteä aika lailla vanhan kaavan mukaan.

Heinin kanssa majapaikkamme edessä kisaa edeltävänä iltana

Menimme Heinin kanssa Turkuun jo lauantaina, sillä kisa starttasi sunnuntaiaamuna klo 9. Turussa saimme myös vähän vahvistusta seurueeseemme ja tällä porukalla kävimme syömässä illallista ja kuuntelemassa kisainfon. Majapaikan olimme varanneet ihan kisakeskuksen vierestä ja se olikin sen suurin etu. Huoneemme oli vähän turhan ahdas ja siellä sai vähän taiteilla parin pyörän kanssa, aamiaistarjoilu alkoi myös vasta seitsemältä, joten kävimme hankkimassa omat aamiaistarpeet, jotta voisimme syödä aamiaisen jo noin kuuden aikaan. Aamiaisen jälkeen keräsimme kamat ja suuntasimme starttipaikalle.

Aamiaistarpeiden hankintareissulla ja saimme oikein paikallisen saattajan mukaan, jotta löysimme tämän kaupan :)

Molemmat vaihtopaikat sijaitsivat samassa pisteessä ja saimme laatikot jonne piti asetella kaikki kamat pyörää lukuun ottamatta. Kun kamat oli moneen kertaan tsekattu läpi ja aseteltu laatikkoon, niin suuntasimme uinnin starttipaikalle. Vähän etukäteen mietitty se Aurajoen puhtaus, mutta tuskin kisaa siinä järjestettäisiin ellei siinä olisi ihan turvallista uida. Edellisenä päivänä oli myös ollut se sprintti, joten joki oli jo kertaalleen ollut kisakäytössä eli toimisi varmaan nytkin ihan hyvin. Kävimme vähän uimassa lämmittelyuintia Aurajoessa ja aika normaalilta siinä uinti tuntui, näkyvyys oli heikko, mutta sitä se nyt on Joroisilla ja Kuusijärvelläkin, joten ei ollut mitään uutta. Uinnista poistuttiin jyrkkää ramppia pitkin ja kävin senkin ylösnousemisen kokeilemassa ennen kisastarttia.

Hyvin mahtuu :D

Vähitellen alkoi olla aika asettautua lähtöasemiin. Kaikki kisaajat lähtivät samaan aikaan liikkeelle sekä miehet että naiset ja lähtö tapahtui siis vedestä. Asettauduin itse uintiryhmän oikeaan laitaan ja siellä tuntui olevan mukavasti tilaa. Heti startista pääsin uimaan aika mukavan rauhassa omaa vauhtia ja suunnistin vähän liiankin usein ihan vain varmuuden vuoksi. Tietty aina hengittäessä joen laidat näkyivät, joten nekin auttoivat suunnistuksessa. Ensimmäisellä poijulla tuli vähän ahdasta uida ja tässä pari miestä yrittikin uida jalkojeni päältä. Otin välissä pari rintauinnin vetoa, jotta sain pahimmat ahdistuksen tuntemukset laantumaan. Poijujen jälkeen koitin ottaa jonkin aikaa aika iisisti, kun tuntui että olin lähinnä ahdistuksesta johtuen aika hengästynyt. Sain nopeasti itseni rauhoitettua ja lähdin uimaan kohti seuraavia poijuja. Aika omassa rauhassa sain uida pitkän suoran ja vasta seuraavilla poijuilla tuli taas otettua vähän kontaktia. Loppu meni aika lailla omaa uintia uiden ja uinti alkoi tuntua rennolta. Aurajoessa uinti oli loppujen lopuksi aika kiva ja katsojaystävällinen. Oli hauska uidessa katsella laivoja ja vastaantulevia uimareita. Uinti oli myös paljon siistimpää kuin Joroisissa ja yhtä pahoja oman tilan taisteluita ei tullut, ja vastaan ei myöskään tullut hitaampia uimareita. Uinti meni aikaan 37:14, joka oli noin minuutin hitaampi kuin Joroisissa.

Maalialue kisaa edeltävänä iltana

Jotenkin oli vähän pöllähtänyt olo uinnin jälkeen ja kesti tovi, että sain itseni juoksemaan kohti vaihtopaikkaa. Siellä sukat ja pyöräilykengät jalkaan, kypärä päähän ja numerolappu päälle. Ja sitten pohdintaa että oliko tässä kaikki ja seuraavaksi pyörä telineestä ja suunta kohti pyöräreittiä.  Jotenkin hätäilin liikaan enkä millään meinannut saada kenkää polkimeen kiinni, päätin sitten vaan lähteä polkemaan ja laittaa lukkopolkimet polkiessa kiinni. Pyörä lähti ihan ookoosti liikkeelle, alkuun oli jonkin verran siirtymäajoa ennen kuin päästiin ajamaan E18-moottoritien ohituskaistalle. Tuota moottoritietä kierrettiin neljä kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella kääntöpisteelle saakka pyörä tuntui todella tahmealta, Garmin näytti tässä yhden 5 kilometrin pätkän ajaksi 9.40, joka oli paljon hitaampaa kuin olin suunnitellut ajavani. Odotin näkeväni alle 9 minuutin aikoja. Kääntöpisteen jälkeen meno kuitenkin muuttui ja vaihdetta sai heti laittaa isommalle. Tämä valaisi, että tuuli oli hidastanut menoa eikä kyse ollutkaan tahmeasta kulusta.

Suomen Joutsen ja vaihtoalue sen edessä

Jonkin verran pystyin ajamaan nopeampien uimareiden ohi, mutta ohitettavien määrä oli moninkertaisesti pienempi kuin mitä se oli Joroisilla. Kun vastatuuleen ajo tuntui niin tahmealta, niin aloin jo mielessäni pohtimaan, että viiden tunnin alitus taitaa tänään olla liian kova tavoite. Olosuhteet olivat kuitenkin kaikille samat, joten päätin alkaa taistelemaan sijoituksista. Otin tavoitteeksi, ettei kukaan nainen mene ohitseni. Se huono puoli tuolla 4 kertaan kierrettävällä pyöräreitillä oli, etten tiennyt että ohitinko sellaisia, jotka olivat samalla kierroksella itseni kanssa vai sellaisia, jotka olivat vielä edellisellä kierroksella. Mutta eipä sillä kai niin väliä ole. Pyörän päällä koitin keskittyä siihen, että join ja söin tasaisesti. Lepotankojen välissä olevasta pullosta on helppo juoda pillin kautta, eikä tarvitse nousta jarrukahvoille.

Vaihtoalue aamulla ennen kisaa

Kolmannelle pyöräkierroksella onnistuin jotenkin huitaisemaan vahingossa kypärän visiirin pois ja se lennähti niin kauas taaksepäin, että kerkesin vain katsomaan, että sinne meni ja en lähtenyt sitä hakemaan. Tuntui melko tumpelolta, mutta toisaalta Joroisissakin olin nähnyt useamman visiirin maassa pyöräreitillä, joten en nyt tainnut olla ihan ensimmäinen, joka toheloi noin pyörällä ajaessa. Ajattelin, että yritän sen viimeisellä kierrokselle poimia matkaan. Yleensä ajan aina lasit päässä ilmavirran ja lentävien roskien takia. Oli aika jännäfiilis aurinkoisella kelillä ajaa kovia vauhteja ilman laseja. Koitin pitää katsetta alaviistossa, ettei silmiin lentäisi edestäpäin tulevia roskia. Samalla koitin pohtia, että mistäköhän noita visiirejä saisi tilattua uusia. Olin ihan varma, että se visiiri oli lentänyt jonnekin autokaistalle ja auto ajanut siitä yli tai sitten, että se oli mennyt säpäleiksi iskeytyessään maahan. Silmät myös tuntuivat vähän ärtyvän ilmavirrasta ja auringonpaisteesta. No vaihtopaikalla saisin laatikostani juoksuun aurinkolasit päähän.

Tämän visiirin huitaisin pyöräreitille..

Neljännellä kierrokselle koitin kovasti etsiä tieltä sitä pudonnutta visiiriä, mutta sitä ei näkynyt missään. Jos olisi hyvä tuuri käynyt, niin peesivalvojat olisivat mahdollisesti sen poimineet matkaan. Pyöräilyn loppuosalla tuli ehkä vähän hidastettua, kun en jotenkin ihan hahmottanut että missä reitti menee, kun edessä ei oikein ajanut kukaan. T2 vaihtoalue kuitenkin löytyi ja nopea vilaisu kelloon näytti, ettei pyöräily ollutkaan mennyt kauheasti hitaammin kuin Joroisilla. Pyöräilyaikani oli 2:39:18, joka oli oikeastaan 21 sekuntia nopeampi aika kuin Joroisten kisassa. Nopeasti pyörä telineeseen, kypärä pois ja kenkien vaihto sekä aurinkolasit ja lippa matkaan ja ulos vaihtoalueelta kohti juoksureittiä. Juoksureitin alussa katselin mittarin datoja ja laskeskelin, että jos juoksen puolikkaan aikaan 1.38, niin on vielä mahdollista alittaa 5 tuntia. Hyvänä päivänä tuo juoksuaika olisi ihan realistinen itselleni. Olen kuitenkin kesän aikana juossut aika vähän ja tuntuu, että juoksukunto on kärsinyt keväästä ja alkukesästä. Juoksun alku lähti aika reippaasti ja ekat kilometrit meni 4:20 min/km vauhtia. Kannustusta juoksureitillä tuntui riittävän kivasti etenkin ensimmäisellä kierroksella ja koitin hymyillä kannustajille. Vähitellen kilometriajat menivät 4:30 min/km tienoille. Puolen välin jälkeen kilometrivauhdit putosivat välillä 4:45 min/km -tasolle, mutta edelleen viiden tunnin alitus oli tavoitettavissa.

Turistikuva kisan jälkeen

Juoksun aikana koitin kuulostella itseäni, mihinkään ei varsinaisesti sattunut, lähinnä vain alkoi tuntua väsymystä kropassa. Parempi tankkaus pyörän päällä tuntui toimivat, oli paljon enemmän voimia juosta. Etenkin silti kuitenkin maltilla ja koitin pitää sykkeet alle 170, ja keskittyä kunnolliseen hengitykseen ja hyvään juoksuasentoon. Kilometrit tuntuivat etenevän aika nopeasti, pari vähän hitaampaa kilometriä osui matkan varrelle, mutta kilometrivauhdit pysyivät kuitenkin alle 5 min/km. Juoksun aikana join vain vettä ja otin yleensä aina kaksi mukia vettä, joista 1,5 mukia kaatelin päälleni. Keli oli varsin lämmin, pyöräilyssä oli aika sopiva lämpötila, mutta juostessa tuntui kuumalta. En kuitenkaan säästä alkanut niin stressaamaan, kun ei sille nyt erityisemmin mitään voi. Pidin vain huolen, että kastelin päätäni joka juoma-asemalla ja otin pieniä kulauksia nestettä. Juoksureitti oli aika kiva, tasainen ja kulki aika lailla Aurajoenrannassa. Juoksussa juostiin neljä kertaa sama reitti ja olin etukäteen pohtinut, että kävisiköhän se vähän tylsäksi. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Kilometrien edetessä juoksureitille alkoi valua enemmän väkeä ja otin aina tavoitteeksi edessä olevan juoksijan ohittamisen. Saan aina voimaa siitä, että pystyn juoksemaan jonkun ohi. Toka vikalla juomapisteellä pysähdyin juomaan urheilujuomaa ja vettä kunnolla, ja koitin kerätä voimaa viimeisellä kierrokselle. Tällöin vaihdoin myös Garminiin sellaisen näkymän, jossa näin kokonaisajan ja päätin, että nyt teen kaikkeni, että saan sen viiden tunnin rajan rikottua. Kilometri kilometriltä alkoi tuntua varmemmalta, että nyt mennään viiden tunnin ali.

Tulosket

Viimeistä kilometriä juostessani aloin suunnittelemaan mielessä, että miten tuulettaisin maalissa :D Olimme matkakumppaneiden kanssa keskustelleet edellisenä päivänä, että maalikuvissa näyttää hölmöltä, jos siinä on vain painamassa mittaria pois päältä, joten nyt päätin tsempata ja olla koskematta heti mittariin maaliviivan ylitettyä. Kun maali alkoi lähestyä, niin otin vielä loppukirin ja fiilis oli mahtava, kun tiesin, että pääsisin alle viidessä tunnissa maaliin! Kello pysähtyi aikaan 4:57:58. Kaikista naisista olin 7. ja edeltävät 6 kisasivat kaikki yleisessä sarjassa. Voitin myös oman ikäsarjani, tosin osallistujia siinä ei ollut kovin montaa, mutta voitto on aina voitto ja on myös hienoa saada tuo aika uudelle tuntilukemalle! Ensimmäistä kertaa koskaan triathlonin puolimatkalla juoksu kulki oman tasoni mukaisesti, juoksuaikani oli 1:37:31 ja vain kolme naista juoksi itseäni nopeammin.

Ikäsarjojen palkintojako

Se on jännä miten nälkä kasvaa syödessä ja uskoisin, että tuossa ajassa on vielä parantamisen varaa :) Etenkin pyöräilyssä olisi mahdollista saada vielä minuutteja pois ja juoksustakin ehkä vielä jonkin verran. Uinnin suhteen en ole niin optimistinen, ehkä siinä riittäisi tavoitteeksi se, että olisin enemmän sinut porukassa uimisen suhteen enkä kokisi mitään ylimääräisiä ahdistuksia siinä. Tähän Turun kisaan on kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden triathlonkisakausi ja alkaa keskittymään tuleviin juoksukisoihin. 

Ja se kypärästä huitaistu visiiri löytyi muuten ehjänä kisan jälkeen kisatoimistosta! Peesivalvojat olivat poimineet sen matkaansa, hienoa palvelua! Muutenkin kisajärjestelyt olivat varsin onnistuneet, etenkin kun ottaa huomioon, että kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa. Pieniä kehityskohteita tunnistin, joilla tapahtumaa voisi vielä hioa vielä entistä paremmaksi (esim. maalihuolto).

Sporttilauantai: Sprinttimatkan triathlonia ja beachfutista

Viime lauantai oli varsin urheiluntäyteinen ja päivän kruunasi vielä aurinkoinen kelikin, joka tuntuu olevan harvinaista herkkua tänä kesänä! Aamulla kävin vetämässä Heltri Cupin Rykäsyn eli sprinttimatkan triathlonkisan ja tämän lisäksi kotoa Kuusijärvelle ja takaisin tuli siirtymäfillarointia vajaan 40 kilometrin edestä. Rauhallinen fillarointi Kuusijärvelle kävi hyvästä verryttelystä ja tämän lisäksi kävin ennen starttia vetämässä lyhyen uintiverran. Kuusijärvelle oli mukavasti tullut porukkaakin paikalle, joten pääsi vähän kisatunnelman makuun vaikka kyse olikin harkkakisasta :) Uinnin startissa lähdin oikeasta reunasta liikkelle ihan reunimmaisena ja siellä sainkin aika mukavasti uida omassa rauhassa. Yleensä uinnissa hengitän joka kolmannella, mutta nyt kisoissa olen alkanut hengittämään joka toisella käsivedolla ja tuntuu että vauhtikin on vähän kovempaa tällöin. Nytkin uinti tuntui kulkevan aika kivasti, vaikka se on kaikista lajeista heikoin itselleni ja tavoitteenani on lähinnä vain päästä se ilman suurimpia ahdistuksia läpi. Oma kelloni näytti uintimatkaksi vain 650 metriä, mutta vauhti oli varmaan nopein koskaan uimani vauhti tuon pituisella matkalla. Garmin näytti 1:41 min/100 m vauhdiksi, kun yleensä nuo lukemat tuppaavat alkamaan kakkosella.

Vaihtopaikan pyöriä

Ensimmäisessä vaihdossa vähän sähläsin Garminin kellon kanssa. Koska mittari on niin iso, niin otan sen yleensä pois ranteesta ennen kuin kiskon märkäpuvun hihan pois ja niin tein nytkin. En vain millään meinannut saada sitä hihnaa kunnolla ranteeseen sähellyksen takia. Lisäksi kokeilin nyt ekaa kertaa myös uutta kypärää, jossa on sellainen visiiri ja jotenkin sen visiirinkin kanssa onnistuin säheltämään. Kun kaikki sähläykset oli hoidettu, niin sitten lähdin pyörän kanssa juoksemaan kohti pyöräreitti ja pyörän päälle päästyäni laitoin heti vaihdetta isommalle. Pyöräosuus tuli otettua ehkä vähän liian iisisti ja osaltaan tähän vaikutti se, että olen vielä vähän tottumaton ajamaan kovia vauhteja triathlonpyörällä. Suurimman osan mutkista ajoin jarrukahvoilla ja tuulisimmilla pätkillä nousin myös jarrukahvoille. Ensimmäisellä kiekalla jouduin hidastamaan edelle ajavan bussin perään ja melkein jopa pysähtymään, kun odottelin bussin kääntyvän edestäni pois.

Oma vaihtopaikka

Uusi kypärä pääsi ensimmäisen kerran kisakäyttöön

Pyörävauhti oli aika samaa mitä oisin maantiepyörälläkin päässyt, tosin sykkeet olivat ehkä noin 5-10 pykälää alemmat kuin jos olisin maantiefillarilla samaa vauhtia ajanut. Etenkin tuolla Lahdentiellä pääsi pitkällä suoralla vetämään hyvää vauhtia isoilla vaihteilla, mutta muuten ajelin ihan liikaa jarrukahvoilta. Eli ei muuta kuin lisää triathlonpyörälenkkejä! Toisessa vaihdossa sähläykset jatkuivat ja en meinannut millään saada toista juoksulenkkaria kunnolla jalkaan, jotenkin se kantaosa jäi koko ajan ruttuun. Viimein sain kengät jalkaan ja suuntasin juoksuosuudelle, jalat tuntuivat ihan liian tuoreilta eli pyörän olin ottanut ihan liian kevyesti. Juoksussa sain taas useamman selän kiinni ja sain nostettua omaa sijoitusta naisten yleisen sarjan kolmoseksi :) Juoksun vauhdiksi tuli 4:12 min/km eli ihan ok vauhti sprintille ja juoksuaikani olikin naiskilpailijoiden toiseksi paras aika, hävisin vain Maria Söderströmille, joka tunnetusti on hyvin vahva juoksija.  Kokonaisajaksi kellotin 1:14:58. Juoksuosuus Rykäsyssä on vähän normaalia sprinttiä pidempi, viiden kilometrin sijasta Rykäsyssä juostaan 5,3 kilometriä. Viime vuodesta tulos parani 6 minuutilla ja paremmalla pyöräilyllä tästä voisi vielä saada vähän minuutteja pois. 

Beachfutis -turnauspaikka

Maalissa banaanin ja palautusjuoman vedettyäni oli jo aika suunnata fillarilla kotiin ja valmistautumaan iltapäivän urheiluun eli Hietsun beachfutis -turnaukseen. Ainakin peliaikaa oli hyvin tiedossa, sillä meidän joukkueella ei ollut yhtään vaihtopelaajaa :D Yleensä en tykkää olla maalissa, mutta nyt aamupäivän urheilun jäljiltä tarjouduin olemaan ensimmäisen erän maalissa sekä myöhemmin myös toisenkin erän. Meillä oli yhteensä 3 peliä lauantaina ja kentällä oli maalivahdin lisäksi neljä pelaajaa. Ennen ensimmäistä pelejä arvoimme vähän, että pitäisikö pelata sukilla vai paljain jaloin. Kenkiä ei siis saanut käyttää. Myös erilaisia teippivirityksiä näkyi paljon. Ensimmäisen erän pelasin sukilla, mutta ne keräsivät niin paljon hiekkaa, että loppupelit menin paljain jaloin.

Päivän urheilut tehty pelipaita päällä

Muilla joukkueilla oli kaikilla runsaasti vaihtopelaajia ja oli heillä myös taitoakin enemmän. Annoimme kuitenkin ihan hyvän vastuksen ja joitakin maalejakin pääsimme parissa pelissä tekemään. Beachfutis oli aika hauskaa ja tuomarit olivat myös mukavia, tapahtumassa oli aika kiva tunnelma ja voisin hyvin mennä uudestaankin. Illalla kotona jaloissa kyllä tuntui päivän urheilut, etenkin beachfutis painoi ja siinä saadut osumat. Hiekka oli myös mukavasti raapinut ihoa ja potkujalan jalkapöytä oli kipeänä pallon potkimisesta. Oli muuten hauskaa juosta paljain jaloin, pitäisi tuota useamminkin harrastaa :) Päivän päätteeksi lähdin vielä Kallion Block Partyyn palloilemaan, varsin ohjelmantäyteinen ja kiva päivä!

Väentungosta Kallio Block Partyssa

Vuelta Vantaa sadekelissä

Pyöräkisoja olen aika lailla karttanut vuoden 2012 Tour de Helsingin jälkeen, mutta tänä vuonna kävin toukokuussa polkemassa Keravan kevätpolkaisun ja se meni sen verran mukavasti ja leppoisasti siistissä ryhmäajossa, että uskaltauduin ilmoittamaan itseni vielä Vuelta Vantaalle ja Tour de Helsingille. Viime sunnuntaina oli tuon Vuelta Vantaan vuoro ja keli oli mitä kaamein, sadetta ja tuulta. Mutta koska Suomessa nyt asutaan, niin ei oikein voi odottaa aina täydellistä keliä joka urheilusuoritusta varten eli ei auttanut muu kuin koittaa varustautua sopivilla vaatteilla kisaa varten.

Poljin kotoa sadevaatteissa kisapaikalle noin 16 kilometrin matkan ja jo tämän setin jälkeen oli pyörä ja ajaja ihan kurassa. Kisapaikalla vaihdoin sitten itse kisavaatteet päälle, päädyin lähtemään shortseissa ja takissa, joka piti tuulta ja aika hyvin vettäkin. Kenkäsuojat tyhmänä otin pois kisaa varten, olisi pitänyt jättää ne jalkaan, kun aikamoiset lammikot tuli pyöräkenkiini jo heti ensikilometreillä.

Alkumatkasta, kun peesiapu oli vielä hukassa (kuva Silver Annion)

Ensi alkuun oli pari kilometriä saattoajoa auton perässä ja tämän jälkeen alkoi vapaavauhti. Vissiin jostain alkujännityksestä johtuen unohdin alussa laittaa mittarinkin päälle ja kesti muutama kilometri tajuta. Vapaavauhdin alussa onnistuin säätämään pahemman kerran ja tipuin yhdestä isosta ryhmästä. Tätä koitin pitkään ajaa yksin kiinni ja välillä vaikutti, että saavutinkin sitä. Lopulta kuitenkin ryhmä eteni yhä kauemmas ja heti takaakaan ei näyttänyt oikein tulevan ketään. Painoin sitten eka kympin yksin ja koitin ajatella, että se on vain hyvää treeniä tulevia tri-kisoja varten. Lopulta takaa tuli 5-6 hengen ryhmä, johon lyöttäydyin mukaan ja meno helpottui huomattavasti, kun sai olla välillä peesissä. Kuraa roiskui hyvin sekä omasta pyörästä että edellä ajavan takarenkaasta ja välillä oli aika kovaa tuulta. Välillä kirosin mielessäni, että oliko tännekin nyt pitänyt ilmoittautua :D Yhdessä liikenneympyrässä meinasi mennä pyörä alta, kun toinen rengas vähän liukui märkien valkoisten kaistaviivojen kohdalla. Tämän jälkeen otin vähän turhankin varovaisesti kaikki mutkat. Kuivalla kelillä olisin uskaltanut ehkä vähän vauhdikkaammin ottaa nuo kaikki kurvit.

Vauhti oli ihan eri luokkaa kuin Joroisilla viikko sitten, ei tuosta alumiinimaantiepyörästä ihan samaa vauhtia vain millään irtoa. Sykkeetkin taisivat nyt olla paljon korkeammat, yksin polkiessa ja vetovuorossa ollessa tuli paahdettua yli 170 sykkeillä. Vähitellen tuolla porukalla saavutimme yksittäisiä isommasta ryhmästä tippuneita polkijoita sekä yhden vähän isomman porukan, josta jäi muutama meidän matkaa. Vuelta ajettiin kahtena 52 kilsan lenkkinä ja ensimmäisen kierroksen vikalla kympillä tuossa porukassa oli vähän kato käynyt ja jäljellä oli enää kaksi miestä ja yksi toinen nainen lisäkseni. 

Tällä porukalla tuli suurin osa matkasta vedettyä ja tässä vaiheessa saimme nauttia jopa kuivista teistäkin (kuva Silver Annion)

Ekan kiekan jälkeen oli jo sellainen fiilis, että olisi hyvin voinut kääntyä kohti maalia uuden kiekan sijasta :D ja toinen noista mieskuskeista meinasikin sinne suunnata. Porukassa alkoi vähän väsymys jo painaa ja vetohalukkuus väheni, vuorottelin toisen miehen kanssa vetovuoroja. Sade ja maasta roiskunut kura oli ilmeisesti huuhtonut öljyn ketjuistani tehokkaasti pois ja ne alkoivat kuulostaa aika kuivilta. Tokan kiekan puolen välin jälkeen meidät ohitti masters -ajojen porukkaa ja yksittäisiä isommista porukoista tippuneita polkijoita. Ollessani vetovuorossa yksi masters-porukan naisista jäi perääni polkemaan ja jonkun aikaa siinä oltuaan kyseli sitten englanniksi, että olenko ajamassa masters-kisaa. Mietin vain mielessäni, että näytänkö muka siltä??!! :D Kerrottuani, että poljen vueltaa, lähti hän tekemään irtiottoa porukastamme ja porukan kaksi miestä lähti hänen peräänsä. Omista jaloista ei tuon vetovuorossa olemisen jälkeen oikein irronnut paukkuja, joten jäin kahdestaan sen toisen naisen kanssa ajamaan ja jatkoin vetovuoroa.

Toinen noista miehistä tippui vähitellen tuosta kovemmasta vauhdista ja jossain vaiheessa saimme hänet kiinni. Hetken aikaa hänen perässään lepuuteltuani siirryin jälleen vetämään maaliin saakka. Jalat alkoivat olla aika tyhjät tässä vaiheessa ja myös nälkäkin vaivasi. Laskin vain kilometrejä maaliin. Maalisuoralla perässäni ajanut mies lähti tekemään sitten loppukiriä, jotenkin osasin ennustaa tuon kuvion, mutta sillä ei nyt ollut mitään väliä, kun eri sarjoissa kisattiin kuitenkin. Perässäni ajanut nainen teki kuitenkin reilusti ja antoi minun mennä maaliviivan yli ensimmäisenä.

Ass saver (satulan alle kiinnitettävä roiskesuojaläppä) pääsi nyt tosikoitoksiin tuolla Vueltalla (kuva Silver Annion)

Maalissa ajoporukan kaksi miestä tuli kiittelemään peesiavusta ja kiitin vastavuoroisesti heitä, oli siitä selkeä apua, että pääsi välillä peesiin lepäämään. Katselin, että sain tällöin sykettä laskettua yleensä 10-15 pykälää eikä tarvinnut ihan koko matkaa vetää punaisella. Maalissa oli tarjolla lihakeittoa ja lämmin keitto maistui aika hyvältä tuon sade- ja tuuliajon jälkeen. Jäin kavereiden kanssa katsomaan palkintojen jaon ja yksi porukastamme pääsi naisten sarjassa sijalle 4.! Paikalla ollessa alkoi tulla vähän vilu, joten puin lisää vaatetta päälle ennen kotiinpäin lähtemistä.

Kotimatkalla päivän kruunasi se, että noin 10 kilsan päästä kotoa, huomasin, että takarengas on ihan tyhjä ja juuri sopivasti oli alkanut taas sataa vähän rankemmin. No, ei auttanut muu kuin mennä tien laitaan ja aloittamaan sisäkumin vaihto-operaatio. Hommasta teki vähän vaikeampaa se, että koko pyörä oli ihan kurassa ja kädet oli nopeasti ihan mustana. Sain sisäkumin vaihdettua ja aika huonot paineet pumpattua minipumpulla, mutta sen verran ilmaa kuitenkin, että pääsin jatkamaan eteenpäin. Olin vähän huolimattomasti sen sisäkumin siinä sateessa vaihtanut ja olin ihan varma, että se menee varmasti kohta uudestaan ja näinhän siinä kävi. Ja toista sisäkumia ei ollut matkassa mukana, joten kävelin loput 1,5 kilometriä kotiin. Kotona huomasin, että takarenkaassa oli pieni kivi tullut koko renkaan läpi. Rengas alkoi olla jo sen verran kulunut, että olikin jo korkea aika vaihtaa uusi rengas alle.

Jälkeen päin tuloksia katsellessa huomasin, että meidän kolmen hengen tiimi voitti naisten joukkuekisan! Tosin olimme myös ainoa maaliin tullut joukkue siinä sarjassa :D Seuraava puhdas pyöräkisa taitaakin sitten olla Tour de Helsinki elokuun lopussa ja tähän mennessä houkuttaisi vähän saada uusi maantiepyörä alle, mutta tähän liittyen palaan myöhemmin :)

Loppuvuoden kisakalenteri ja vähän myös ensi vuottakin

Kisoissa on tänä vuonna tullut jo käytyä ahkerasti ja myös hyviä tuloksia on niistä saatu! Kisakausi ei ole kuitenkaan vielä ihan lähiviikkoina päättymässä, vaan loppukesälle ja syksylle on tulossa vielä monia kisoja. Ns. pääkisat ovat Turku triathlon elokuun puolivälissä ja tänne olisi tarkoitus mennä katsomaan josko puolimatka kulkisi alle viiden tunnin. Turun reitit eivät ole minulle tosin entuudestaan tuttuja, joten en osaa sanoa kuinka paljon rankempi pyöräilyreitti on Joroisiin verrattuna. Juoksureitti tuskin on rankempi kuin Joroisissa. Myös Aurajoen virtaus saattaa myös vaikuttaa uintivauhtiin. Hyvänä päivänä uskoisin, ettei tuo viiden tunnin alitus kuitenkaan ole mikään mahdottomuus :) Etenkin, kun alan koko ajan päästä paremmin sinuiksi tuon triathlonpyörän kanssa ja saan siitä enemmän irti. Nyt sain pitkällisen taistelun jälkeen viimein Vectorin tehomittarinkin siinä pelittämään, joten pääsen myös wattidataa ja polkemisdynamiikkadataa hyödyntämään harjoittelussani.

Vielä kuvaa Joroisten palkintojenjaosta, harvinaista herkkua itselleni :) (kuva Finntriathlon)

Syyskuun puolessa välissä menen juoksemaan puolimaratonin Vuosaarijuoksuun ja Vantaan maraton lokakuun puolessa välissä toimii kauden päätöskisanani. Myös lyhempiä kisoja ja pari pyöräkisaa on tulossa myös tänä vuonna. Pyöräkisoista suuntaan Vantaan Vueltaan ja Tour de Helsinkiin. Lyhempiin kisoihin kuuluvat mm. Heltri Cupin rykäisy, Midnight Run ja Espoon rantakymppi.

Vuosaarijuoksussa yritän lähteä hakemaan 1,5 tunnin alitusta ja Vantaan maratonilta tavoitteena on uuden ennätyksen hakeminen, tarkempi aikatavoite tulee täsmentymään Vuosaarijuoksun jälkeen. Todennäköisesti otan tavoitteeksi ainakin 3.20 ajan alituksen.

Fillarilenkillä

Joroisten kisan jälkeen olen myös alkanut nyt enemmän pohtia täydenmatkan triathlonia ensi vuodelle. Uskoisin, että 12 tunnin alitus on varsin realistinen aikatavoite ensimmäiselle täysmatkalle. Paljon on kuitenkin kehitettävää ennen kuin uskallan starttiviivalle astua. Ensinnäkin avovesiuintini tarvitsee lisää varmuutta. En ole ihan kauhean sinut aallokossa ja kovassa tungoksessa uimisen suhteen. Tänä kesänä olisi tarkoitus yrittää uida ainakin kerran avovedessä tuo 3,8 kilometrin pituinen uinti. Lisäksi aion myös mennä mereen uimaan ja tutustumaan paremmin aaltoihin. Pisin pyörälenkkini tähän mennessä on vajaa 150 kilometriä ja suunnitelmissani olisi yrittää tehdä tänä kesänä joku päivä lähemmäs 180 kilometrin pituinen lenkki, jotta saan vähän tuntumaa siihen mitä se voisi sitten olla täysmatkalla. Myös syöminen ja juominen täydenmatkalla, etenkin pyöräosuudella, vaatii suunnittelua. Nyt Joroisissa vedin ehkä vähän liian vähän energiaa ja juotavaa pyöräilyn aikana, joka sitten tuntui etenkin viimeisellä juoksukierrokselle vauhdin hyytymisenä. Turussa aion kokeilla ottaa vähän enemmän energiaa pyöräilyssä ja mahdollisesti jopa ottaa geeliin juoksussa, jos vatsa tuntuu olevan yhteistyökykyinen.

Täydenmatkan kisapaikkaa olen myös kovasti pohtinut. Uinnin haluaisin tapahtuvan mieluiten järvessä ja porrastetuilla lähdöille. Toisaalta ihan ensimmäisen puolimatkan triathlonini uintiosuus uitiin Tyynessä valtameressä, joten kaipa voisin selvitä myös mahdollisesti Itämeren tai Välimeren vesistä. Pyöräosuus saisi olla kohtalaisen helpolla reitillä, eli ei mitään Nizzan ja Lanzaroten mäkiä. Juoksuosuudella olisi kiva juosta reitillä, jossa olisi paljon kannustusta, sillä uskon että sille on tarvetta pitkiä juoksukilometrejä kulkiessa.. Olen myös välillä pohtinut, että pitäisikö ensimmäinen kisa vetää ihan vain täällä Suomessa vai pitäisikö osallistua mieluummin johonkin Ironman-kisaan. Hyviä kisapaikkavinkkejä otetaan vastaan! :)

Nyt on pinkkiä!

Ylä- ja alamäkien kautta SM-mitaleille

Blogin suhteen on ollut viime aikoina vähän hiljaiseloa ja välillä olen pohtinut, että jatkaako sen kirjoittamista vai ei. Kirjoitusaiheita on paljonkin mielessä, mutta välillä aika tuntuu olevan kortilla ja lisäksi, kun töissä istuu tietokoneen äärellä, niin aina vapaa-ajalla ei huvita avata läppäriä. Joka tapauksessa olen kuitenkin päättänyt nyt taas aktivoitua blogin suhteen ja tässä tulee nyt sitten kerralla aikamoinen paketti urheilukuulumisia.

Keravan kevätpolkaisuun matkalla

Toukokuussa kävin juoksemassa Helsinki City Runin ja siellä tuloksena oli oman ennätyksen parantaminen yli kolmella minuutilla! Viime vuonna yritin useaan otteeseen parantaa puolimaratonin ennätystä siinä kuitenkaan onnistumatta, joten oli erittäin palkitsevaa HCR:ssä tehdä roima tulosparannus. HCR:n reitti ei muutenkaan ole ihan helpoin mahdollinen, sillä siinä on paljon mutkia ja mäkiä ja lähtöaikakaan ei ole itselleni optimaalinen. HCR:llä tuli kuitenkin tehtyä nappisuoritus! Etukäteen suunnittelin yrittäväni juosta 4:30 min/km-vauhtia, mutta juoksu tuntui tuona päivänä kulkevan niin hyvin, että juoksin koko ajan reippaasti alle tavoitevauhdin. Naisten yleisessä sarjassa pääsin sijalle 17/3333 ja kaikista naisista sijalle 21/4851.

Heinin kanssa juoksemassa samiksina

HCR:n jälkeisenä päivänä kävin vetämässä Keravan kevätpolkaisun pidemmän lenkin, jossa matkaksi kertyi 96 km. Säästääkseni jalkojani menin junalla Keravalle, mutta kisan jälkeen poljin kotiin kevyttä vauhtia. Otin tuon kevätpolkaisen aika rennosti, kun edeltävän päivän puolimaraton painoi jaloissa ja hengityselimistössä. Tavoitteenani oli lähinnä saada taas tuntumaa pyöräkisaamiseen, kun kolmen vuoden takaisesti Tour de Helsingistä jäi vähän huono maku aikoinaan. Tässä tavoitteessa onnistuin hyvin, pyörä kulki helposti ryhmässä mentäessä ja sykkeetkin taisivat olla koko ajan vahvasti pk-alueella, joten varsinaista kisaamista tämä ei itselleni ollut vaan pikemminkin kuntoajoa. Joka tapauksessa tuosta jäi sen verran hyvä fiilis, että olen tänä kesänä vielä menossa polkemaan Vantaa Vueltan ja Tour de Helsingin.

Duathlonin jälkiposeeraukset Heinin kanssa

Toukokuun lopussa osallistuin Helsinki Triathlonin järjestämään duathlon-kisaan, joka oli itselleni ensimmäinen duathlon koskaan. Kisa oli arki-iltana, joten työpäivän päätteeksi pakkasin kamat ja poljin vajaat 20 kilometriä Vantaan Kuusijärvelle kisaa varten. Vähän edellisten päivien treenit painoivat jalassa, joten ajattelin ottaa tuon kisan vain kovana harjoituksena. Duathlonissa juoksimme ensin reilut 5 km ja sitten perään oli pyörää 20 kilometriä ja loppuun vielä 2,5 km juoksua. Ensimmäisessä juoksuosuudessa sain sykkeet aika korkealla ja siellä ne pysyivätkin pyöräosuudella. Sain omaan pyöräilykuntooni nähden alumiiniseen maantiepyörääni hyvää vauhtia. Viimeinen juoksupätkä sujui myös hyvin. Koko kisa tuntui menevän nopeasti ohi, kun matkat olivat niin lyhyitä. Tuloksena tuosta oli naisten yleisen sarjan toinen sija ja kaikista naisista olin kolmas, joten ihan kelpo tulos kovalle treenille :) Kisan jälkeen poljin vielä rennosti Heinin kanssa takaisin kotiin.

Pyörälenkillä on tullut käytä

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla järjestin alkuviikosta työpaikan porukalle Cooperin testin Eläintarhan kentällä ja pääsin itsekin juoksemaan vuoden tauon jälkeen tuon testin. Edellisellä viikolla oli treenitunteja kertynyt lähemmäs 20 tuntia ja se taas painoi jaloissa, mutta yllättävän hyvin sain kuitenkin juoksuvauhtia jalkoihin. Startin jälkeen päädyin vetämään muutaman hengen porukkaa, josta parin kierroksen jälkeen porukka väheni ja perääni jäi juoksemaan kaksi miestä. Vähän olisin kaivannut vetoapua, en ole oikein tottunut juoksemaan mitään kovia juoksua/kisoja ilman vetoapua. Alkuun tuli juostua reippaasti alle 1,5 min kierroksia ja loppua kohden vauhti hiipui kyllä, toka vikalla kiekalla perässäni juosseet miehet vetäisivät ohi ja en heidän vauhdissaan pysynyt yhtään. Joka tapauksessa uusi Cooper-enkka tuli juostua ja tällä kertaa pääsin lukemiin 3190 metriä ja tähän oli varsin tyytyväinen.

Edustamassa Suomen toimistoa Bratislavassa

Maanantain Cooper-testissä juostu tulos lupaili hyvää samaisen viikon lauantaina juostavalle Helsinki Half Marathonille. HHM:llä lähdin kunnianhimoisesti tavoittelemaan 1,5 tunnin alitusta ja alussa lähdin seuraamaan jäniksiä. Alun vauhti oli aika reipas, kilometrivauhti oli lähempänä neljää minuuttia, mutta tuntui siltä, että pystyin vielä siinä porukassa juoksemaan. Tokan kilometrin aikana alkoi toisessa etureidessä tuntumaan vähän kivistystä, joka paheni kilometri kilometriltä ja alkoi muistuttaa kramppia. Noin kahdeksan kilometrin kohdilla pysähdyin ensimmäisen kerran venyttelemään ja ravistelemaan reittä, tämä ei kuitenkaan oikein auttanut ja koitin pakolla jatkaa juoksua, joka muistutti enemmän yhdellä jalalla hyppelyä kuin juoksua. Vähän väliä pysähdyin uudestaan venyttelemään, mutta reisi veti niin kramppiin ettei oikein mitään ollut enää tehtävissä. Kympin kohdalla lopulta pistin pillit pussiin ja revin numerolapun pois rinnasta. Tästä tuli nyt sitten elämäni ensimmäinen DNF - did not finish. Keskeyttäminen ei oikein edes sillä hetkellä harmittanut, sillä koin että olin tehnyt oikean päätöksen enkä lähtenyt nilkuttamaan väkisin maaliin, jolloin reiden palautumiseen olisi mennyt pidempi aika. Reisi oli niin krampissa, että polven taivuttaminen 90 asteen kulmaan oli jo liian kova venytys lihakselle. Kotona koitin sitten hieroa lisää sitä ja saada lihaksen rentoutumaan. Myöhemmin samana päivänä, kun sosiaalinen media alkoi pursuta muiden juoksijoiden ennätystuloshehkutuksia, niin sitten alkoi vasta vähän harmittamaan tuo keskeytys. Olen koittanut pohtia syitä tuohon kramppiin, mutta en ole vieläkään oikein keksinyt, että mikä sen laukaisi. En ole vastaavanlaisia kramppeja kokenut aiemmin treeneissä ja kisoissa, tuo kramppi totaalisesti esti juoksemisen ja siitä jäi vähän pelkotilat, että iskeekö sellainen joskus uudestaan kisassa.

Välillä olen käynyt myös maastolenkillä

Juhannuksena oli sitten vähän toisenlaista urheilua ohjelmassa, sillä meillä oli firman Eurosoccer -turnaus Bratislavassa. Tänä vuonna olin naisten joukkueemme kapteenina. Pelit menivät kohtalaisen hyvin siihen nähden, että suurimmalla osalla joukkueestamme ei ollut mitään erityistä jalkapallotaustaa. Naisten joukkueita oli yhteensä 7 ja me päädyimme lopulta sijalle 5. Oli hauskaa päästä pelaamaan kunnon kentillä ja myös tuomarin valvovan silmän alla.

Kuusijärvellä avovesiuimassa "poijun" kanssa

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna vedettiin työpaikan triathlonporukan kanssa puolimatka, tosin uinti oli Hakunilan uimahallissa eikä avovedessä. Jälleen tuo matka vedettiin yhdessä porukalla, eikä hampaat irvessä räkä poskella. Tämä toimi hyvänä valmistavana treeninä Joroisten puolimatkaa varten. Seuraava kisa oli sitten seuraavan viikon keskiviikkona, jolloin juostiin jälleen Viikin Viitonen. Viikonlopun triathlon painoi vielä kropassa, joten otin taas tavoitteeksi lähteä hakemaan vain kovaa treeniä. Loppuajaksi tuli 20:24, joka on 20 sekuntia hitaampi aika kuin huhtikuussa juostu ennätys, mutta kuitenkin toiseksi nopein vitosella kellottamani aika, joten ei nyt mikään ihan täysin surkeakaan suoritus.

Aeropullo hankittu triathlonpyörään

Viikkoa ennen Joroisia oli tarkoitus avata triathlonkisakausi Helsinki Triathlon rykäsyssä, joka on sprinttimatkan triathlonkisa. Kisapaikkana toimi ensimmäistä kertaa Espoon Oittaa. Aamulla lähdin hyvillä fiiliksillä polkemaan kohti Joroisia ja keli tuntui olevan hyvä kisaamiselle. Perillä odotti kuitenkin pienoinen yllätys, sillä tuuli onnistui tuottamaan siihen Oittaan rannalle melkoiset aallot. Ja heti ne nähdessäni aloin miettimään, että starttaanko vai en. Koitin vähän uida lämmittelyuintia ja aallot tuntuivat aika haastavilta. Onnistuin kuitenkin vähän uimaan vaparia siinä aallokossa, joten aattelin, että starttaan kisaan, kun olen sinne saakka jo tullutkin. Tästä kisasta tulikin sitten hankittua elämäni toinen DNF… Uinti päättyi jo kahden sadan metrin jälkeen ja päädyin sitten nousemaan perässä tulleen soutuveneen kyytiin. Täytyy myöntää, että melkoinen tähtihetki ja aika luuserilta tuntui :D En saanut oikein rentoa otetta uintiin ja koitin uida myös rintaakin, mutta tuntui etten edennyt minnekään ja olin myös aika hengästynyt ja märkäpuku, joka on muutenkin aika tiukka, alkoi ahdistaa rintakehästä. Olen tätä keskeytystä koittanut myös pohtia ja tuntuu, että olin jo luovuttanut ennen starttia ja annoin sen aallokon vaikuttaa liikaa pääni sisään. Pitäisi kyllä enemmän hankkia kokemusta aallokossa uimista, niin ehkä siihen tottuisi. Tämän keskeytyksen jälkeen aloin myös vähän pelkäämään, että mitenköhän pärjäisin viikon päästä kisattavassa Joroisten puolimatkalla.

Triathlonpyöräni

Heti seuraavana päivänä kävin avovesiuimassa Kuusijärvellä ja siellä uinti oli taas normaalin rentoa, ja luotto omiin uintitaitoihin vähän palautui. Tämän viikon maanantaina alkoi sitten viimeistelytreenit kohti kesän pääkisaa. Maanantaina kävin triathlonpyörällä polkemassa vajaat 90 kilometriä. Vaikka hankin triathlonpyörän jo alkuvuodesta, niin ihan hirveän montaa kertaa en sillä vielä ajanut. Olen jotenkin jännittänyt siinä aeroasennossa ajamista. Pari pitkää lenkkiä ja muutaman lyhemmän sillä kerkesin kuitenkin ennen Joroista ajaa, mutta vähän vielä tuntuu, että pitää saada lisää kilometrejä sen kanssa, että varmuus triathlonpyörän käsittelyssä paranee.  Maantiepyöräni on alumiinia ja tuo triathlonpyörä hiilikuitua ja sen eron kyllä huomaa. Triathlonpyörä liikkuu aika kevyesti eteenpäin. Lisäksi hankin siihen lepotankoihin kiinnitettävän aeropullon, josta on helppo juoda aeroasennossa ajaessa. Tiistaina kävin avovesiuimassa Kuusijärvellä ja lisäksi hyötyliikuntapyöräilyä kertyi noin 40 kilometriä, kun poljin hybridillä sinne ja takaisin. Keskiviikkona kävin juoksemassa 45 minuuttia ja uimassa noin vartin. Torstaina tein todella kevyen pyörälenkin triathlonpyörällä ja lisäksi taas vartin uinti. Perjantaina pidin ihan rehellisen lepopäivän ja silloin suuntasimmekin jo kohti Joroisia.

Matkalla kohti Joroisia tyylikkäästi kompressiot jalassa

Perjantaina käytiin kuuntelemassa info ja kisajännitys alkoi olla jo melkoinen. Ajomatkalla työkaverini kanssa tuli puheeksi, että voisin olla uuden märkäpuvun tarpeessa, kun vanha puristaa liikaa rintakehästä ja myös tuntuu vähän vastustavan käsivedon tekemistä vedessä. Työkaverini suositteli kovasti Sailfishin pukua ja olin siitä aiemminkin kuullut muualta kehuja, ja hän ehdotti, että käydään vähän katselemassa niitä expo-alueelta. Ja lopulta päädyin sitten hankkimaan uuden Sailfish Attack -märkäpuvun ja vähän riskillä päätin ottaa sen heti puolimatkan kisaan käyttöön. Kisoissahan ei koskaan kannattaisi kokeilla mitään uutta, mutta ajattelin, että uusi puku ei voi olla vanhaa pukua huonompi, sillä se oli selkeästi laadukkaampaa neopreeniä ja jousti paljon paremmin. Jotenkin myös tuosta uudesta puvusta tuli vähän luottavaisempi olo startata uintiosuudelle.

Uusi Sailfishin märkäpuku hankittu

Lauantaina starttipaikalle saavuttuamme ja viriteltyämme kamamme, lähdin kokeilemaan uutta märkäpukua ja uinti sen kanssa tuntui paljon paremmalta kuin vanhan puvun kanssa. Joskus kannattaa siis ottaa riskejä :) Tänä vuonna kisasin naiset 30-34 -ryhmässä, joka starttasi 34 minuuttia ensimmäisen starttiryhmän jälkeen. Starttiryhmässä starttasi kaikki naisten ikäryhmät 30:stä ylöspäin, joten aika tungosta oli uinnissa. Omalla kohdallani kesti aika kauan päästä mukavaan rytmiin ja rytmiin päästyäni olikin sitten jo jonkun jalat edessä ja toinen puskemassa sivulta päin. En ole ihan kauhean sinut tungoksessa uimisessa, joten koin pienoista ahdistusta aina paikka paikoin. Välillä uin rintaa ja välillä vesipallokroolia. Myös päässä tuli mieleen viikon takainen keskeytys uinnissa, mutta koitin rauhoitella mieltäni ja yrittää vain selvitä uinnin läpi ja sitten vaikka kiristää pyörän päällä. Olin etukäteen ajatellut uivani siten, että hengittäisin joka kolmannella käsivedolla, sillä se on itselleni kaikista rennoin ja helpoin. Tuolla en kuitenkaan siihen rytmiin päässyt vaan hengitin lähinnä joka toisella käsivedolla. Välillä edellisten starttiryhmien uimareita tuli vastaan ja välillä joku oli kyljessä kiinni. Omasta tilasta taistelua oli paljon enemmän kuin viime vuonna, jolloin pääsin vielä starttaamaan pienemmästä ryhmästä. Olin ihan varma, että uintiin menisi yli 40 minuuttia, joten yllätys oli melkoinen, kun vedestä noustessa kelloni näytti reilua 36 minuuttia! Virallinen uintiaikani oli 36:11, joka on 2,5 minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Uusi märkäpuku oli siis selkeästi hyödyllinen investointi ja riskin ottamisen arvoinen.

Valmiina kisaan, kisa-aamun lepoheti hotellihuoneessa

Ensimmäinen vaihto tuntui hitaalta, joten pää oli ihan sekaisin uinnista ja jouduin istumaan maahan riisumaan märkäpuvun. Pyöräilykengät jalassa lähdin juoksemaan kohti omaa pyörääni ja sen napattuani jatkoi juoksu vielä kohti maantietä. Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa 3:38, joka on sekin jonkin verran viime vuotta nopeampi. Pyörässä laitoin heti ison etuvaihteen päälle ja sitten lähdin polkemaan. Ohitettavia riitti paljon. Viime vuonna olin startannut ennen kovimpia miesten ryhmiä, joten pyöräily oli aika kylmää kyytiä, kun miehet vetivät triathlonpyörillään omasta maantiepyörästäni ohitse. Nyt rooli oli vaihtunut ohitettavasti ohittajaksi. En pyöräilyn aikana oikein seurannut Garminin mittarista vauhtiani tai edes sykettä ihan siitä syystä, että sitä on vähän vaikea ranteesta pyöräillessä tähystellä. Ensimmäisen vitosen väliajan kurkkasin ja se oli 8 minuuttia ja jotain, vaikka polkeminen tuntui aika kevyeltä. Tällöin ajattelin, että nyt mennään hyvää vauhtia. Myös sekin, että pystyin hyvin ohittelemaan myös muita triathlonpyörällä ajavia kisaajia antoi osviittaa, että nyt pyörä kulkee hyvin. Kilometrit kulkivat kevyesti eteenpäin ja nautin siitä vauhdin hurmasta. Pyöräilyn aikana pyrin juomaan ja syömään sillä juoksun aikana se on itselläni vähän haastavampaa hommaa, sillä vatsani ei oikein juoksun aikana pysty ottamaan vastaan kovilla sykkeillä mitään kiintää tai suuria juomamääriä.

Kisanumerotatuointi

Pyöräilyn aikana turhauduin välillä paljonkin peesaajiin sekä niihin ohittelijoihin, jotka ohittivat ja jäivät suoraan eteeni niin, että sain ohittaa ne heti uudestaan ja sitten he puolestaan ohittivat uudestaan. Tätä jatkui tovin, kunnes sain niitä aina yksi toisensa jälkeen pudotettua. Välilä ohi meni isoja ryhmiä ja katsoin vain leuka auki, että onko todellista että lähemmäs 20 hengen ryhmä vetelee noin vain eteenpäin ilman, että kukaan tuomari puuttuu asiaan. Triathlonpyörä alla tuntui hyvältä ja alamäissä laitoin vain isompaa vaihdetta ja pyrin polkemaan ne kaikki, luotto tuohon pyörään kasvoi koko ajan ja sillä oli aika mukavaa ajaa. Koko ajan oli sellainen fiilis, että kovempaakin voisi mennä, mutta otin vähän varman päälle, kun en ollut ihan hirveästi tuolla pyörällä ajanut. Viimeisen 10 kilometrin aikana sain jonkun iilimadon peesiini roikkumaan, kyseinen mies ajoi ihan kiinni perässäni ja koitin vähän väliä vilkuilla miestä, että hän tajuaisi vinkin häipyä siitä. Koitin myös karistaa miestä perästäni, mutta sitkeästi hän siinä pysyi. Kun tarpeeksi monta kertaa olin vilkuillut taakse, huuteli hän jotain, että "aja vaan rauhallisesti eteenpäin" ja loppua en kuullutkaan, kun ilmavirta kävi korviin. En vaan tajua, että miten jengi kehtaa ja en myöskään kokenut omaa oloani kovin turvalliseksi kun pyöräilyosuuden loppupuolella joku ajaa väsyneenä kovilla vauhdeilla perässäni.

Toiselle vaihtoalueella tultaessa kipitin nopeasti heittämään pyörän telineeseen ja sitten viimein kurkkasin kelloani, että missä ajassa sitä oikein mennään ja en meinannut uskoa silmiäni, kun näin lukeman 3 h 20 min. Tämä piti siis sisällään uinnin, ekan vaihdon ja pyöräilyn. Pyörä oli siis kulkenut todellakin omaan tasooni nähden nopeasti. Tuloksissa pyöräajakseni on kirjattu 2:39:49 eli parannusta viime vuoteen 17 minuuttia. Keskinopeus pyöräilyssä oli noin 34 km/h, joka on enemmän kuin olisin uskaltanut luulla :) Pyörän päältä noustessa jalat tuntuivat hyvältä, ei lainkaan tukkoisilta ja pystyin hyvin juoksemaan T2-alueella ihan rivakkaa tahtia. T2-vaihtoajaksi tuli 2:25, joka on myös viime vuotta parempi.

Tulokset

Juoksun alku lähti hyvin, ekat kilometrit menivät reilua 4:30 min/km -vauhtia ja olin yllättänyt kuinka vähän jaloissa painoi se pyöräily. Juoksussa pystyin yhä jatkamaan ohittelua, joka antoi myös aika paljon voimaa. Juoksussa oli alusta saakka koko ajan jano, joka vähän kielii siitä, että join liian vähän pyörän päällä. Koitin tätä sitten paikkailla juomalla joka juomapisteellä ja heittämällä kaksin käsin vettä päälleni juomapisteillä. Olin alun perin ajatellut vetää juoksun vain vedellä välttääkseni vatsaongelmilta, mutta päädyin kuitenkin ensimmäisen kierroksen jälkeen ottaa hörppyä myös urheilujuomasta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen maalialueella kuulutettiin, että olisin oman ikäsarjani kolmannella sijalla. Olin jo ennen tätä tietoa koittanut kyttäillä juostessa, ettei kukaan omasta ikäsarjastani mene ohi, mutta nyt seurasin tätä vielä entistä tarkemmin, sillä halusin päästä mitalisijoille, kun siihen oli mahdollisuudet! Tokalla kierroksella vauhti alkoi hidastua, mutta yhä kilometrivauhdit pysyivät enimmäkseen alle 5 minuutin. Viimeisen kierroksen alussa joku nainen juoksi niin kovaa ohi, etten nähnyt kunnolla hänen kisanumeroaan. Hänen vauhtinsa oli sen verran kovaa, etten millään pystynyt siihen vastaamaan. Tässä vaiheessa vähän pohdin, että tipuinko neljännelle sijalle. Viimeiset kaksi kilometriä tuntuivat pitkiltä, jalat tuntuivat yhä hyvältä eikä mihinkään sattunut, mutta muuten olo alkoi olla hyytynyt, joka varmaan johtuu energiavajeesta. Lopulta kuitenkin maaliviiva alkoi häämöttää ja puolimaratonin osuusajaksi tuli 1:41:15. Kokonaisajaksi kellotin 5:03:21, joka on 28 minuuttia paremmin kuin viime vuonna! 

Palkintojenjaossa

Kunto on parempi kuin viime vuonna, mutta uskon että suurin vaikutus oli tuolla triathlonpyörällä. Tänä vuonna en pyöräillyssä antanut enää niin paljon tasoitusta muille, kehitystä on alkanut siinä viimein tulemaan :) Aikani riitti oman ikäsarjani kolmannelle sijalle ja se tarkoitti, että saisin elämän ensimmäisen SM-mitalin! Palkintojenjaossa selvisi, ettei sarjan voittaja kuulunut mihinkään triathlonseuraan, joten pronssini kirkastuikin SM-hopeaan! Voitte arvata, että fiilis oli loistava ja olin kuin yhtä hymyä koko loppupäivän. Treeni on tuottanut tulosta ja kisalle sattui hyvä päivä. Keli oli kohdillaan ja kalusto pelitti hyvin, eikä tullut esimerkiksi rengasrikkoja. En olisi uskonut, että olisin voinut päästä noin lähellä viittä tuntia, joten nyt on syystäkin tyytyväinen fiilis. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja seuraava tavoite onkin sitten alittaa tuo 5 tuntia. 

Tyytyväinen hopeamitalista