Eilen tiistaina oli
tiedossa Adidasheimon mäkitreenit Pirkkolassa.
Mäkivetoja en ollutkaan juossut vähään aikaan, Jenkeissä niitä tuli
säännöllisesti juostua, mutta nyt Suomeen palattua olen käynyt vain kerran
juoksemassa mäkivetoja ja tämä kerta oli pari kuukautta sitten Malminkartanon
jätemäellä. Sain silloin jalat ihan mielettömään jumiin, jalat olivat jo heti
mäkivetojen jälkeen happojen väsyttämät ja tärisevät. Jalat olivat kipeinä
melkein viikon tuon Malminkartanon keikan jälkeen.
Tiistaina lähdin
kotoa fillaroimaan kohti Pirkkolaa ja heti ulos päästyäni huomasin, että vettä
tuli aika paljon. Jäin hetkeksi odottamaan josko se laantuisi, mutta kun
merkkejä sateen hellittämisestä ei näkynyt, päätin lähteä vain polkemaan
sateeseen. Ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi jo tuntua, ettei mikään vaate
enää ollut kuiva, mutta jatkoin silti matkaa. Ajattelin, että kyllä se sade
siitä laantuu, kun aurinko näytti vähän pilkottavan pilvien välistä. Sade ei
kuitenkaan laantunut, vaan välillä yltyi ja myös ukkonen jyrähteli. Kuuden
kilometrin jälkeen aloin arpomaan, että pitäisikö sittenkin kääntyä takaisin
kotiin, kun vaatteet olivat läpimärät ja alkoi myös olla kylmä eikä sadekaan
näyttänyt laantuvat. Juoksukenkien sisällä oli myös aikamoiset lammikot. Hetken
aikaa sillan alla sateensuojassa jahkailin tilannetta ja tein lopulta päätöksen
suunnata takaisin kotiin. Tuli aika luovuttajafiilis tästä päätöksestä, mutta
uskon että se oli fiksumpi vaihtoehto kuin olla vielä pari tuntia märissä vaatteissa
sateessa ulkona. Myönnän, olen näköjään tehty sokerista :D Ensi kerralla
kannattaisi varmaan tavallisen juoksutakin sijasta laittaa vettä pitävä takki..
Märkää oli |
Polkiessani takaisin
kotiin suunnittelin, että vaihtaisin kuivat vaatteet ylle ja suuntaisin
tekemään omaa mäkitreeniä. Kotiin päästyäni olin kuitenkin niin jäässä, että
lämmin suihku vei voiton tällä kertaa. Tänään aamulle tein kuitenkin
ryhtiliikkeen ja kävin heti aamusta juoksemassa nuo väliin jääneet mäkitreenit,
ensin alkuun 4 kilsaa verryttelyjuoksua, jossa koitin keskittyä juoksuasennon
parantamiseen ja melkein huomaamatta tuli juostua vähän kovempia
kilometrivauhteja kuin olin verryttelyssä suunnitellut juoksevani. Verryttelyn
jälkeen juoksin 5 kertaa Linnanmäen takana olevan mäen ylös. Mäki on loppua
kohden ehkä vähän turhan jyrkkä, mutta muuten ihan ok paikka juosta mäkivetoja.
Toinen paikka, missä olen myös juossut mäkivetoja, on Tähtitorninmäki. Aamulla
mäkivetojen jälkeen juoksin vähän verryttelyä päälle ja sitten tein lyhyet
setit juoksutekniikkahyppelyitä. Näitäkään en ollut vähään aikaan tehnyt..
Lauantaina olen juoksemassa seuraavan kisan, Midnight Runin, joten siitä syystä
pidin juoksutekniikkaosion aika lyhyenä, ettei vain jalat menisi tässä ennen
lauantaita liialliseen jumiin. En ollutkaan vähään aikaan lähtenyt juoksemaan
heti sängystä noustua, pitääkin alkaa näitä aamulenkkejä taas tekemään. Päivä
saa ihan erilaisen aloituksen :)
Vesipisaroita jalassa |
Viime sunnuntaina
kävin katsomassa Helsinki City Triathlon -kisaa ja tein myös samalla yhden
hankinnan kisatorilta ensi kesän avovesiuinteja silmällä pitäen. Ostin
sellaisen uimarin poijun, johon saa joitakin pieniä tavaroita sisälle
vesitiiviisti ja kun se täytetään ilmalla, niin se toimii pienenä kellukkeena.
Poiju myös lisää uimarin näkyvyyttä avovedessä uidessa. Tämän hankinta on ollut
pidempään mielessä ja nyt se oli sopivasti tuolla kisatorilla tarjolla, niin
pitihän sellainen hankkia. Tänä vuonna en usko enää meneväni avovesiuimaan,
mutta ensi vuonna sitten taas!
Uimarin poiju tyhjänä |
Poiju täytettynä ja se kiinnitetään vyötärölle tuosta alalaidassa olevasta lenksusta |