Uusi yritys Cooperin testissä

Keskiviikkona tuli juostua tämän vuoden toinen cooperin testi ja tällä kertaa juoksin sen urheilukentän radalla. Edellisen cooperin juoksin reilu kuukausi sitten itse mitatulla hiekkatiellä, jonka tulos ei nyt ole täysin vertailukelpoinen radalla juostavaan testiin.

Olin kaveriporukalla sopinut, että mennään yhdessä juoksemaan tuo cooper. Samaan aikaan tuolla Eläintarhan kentällä juostiin myös Pride Cooper, joten päädyimme hyödyntämään heidän järjestämää ajanottoa ja starttasimme matkaan samaan aikaan Pride Cooper-osallistujien kanssa. Tavoitteeni oli nyt viimein saada se kolme tonnia rikki ja olin etukäteen katsonut kierrosajatkin, eli 1.36 kierroksia oli tarkoitus lähteä juoksemaan. Omaa mittaria ei juoksun aikana hirveästi tarvinnut katella, kun väliaikoja huudettiin aina 400 metrin välein. Ensimmäinen kierros taisi olla koko cooper testin nopein ja se meni aikaan 1.28, seuraavan kierroksen väliaika oli 3.02 eli vähän hitaampaa, mutta kuitenkin vielä tavoitteen mukaista vauhtia.

Helsinki Half Marathonia juoksemassa, ennen puolta väliä vielä hymyilyttää ja juoksu näyttää vauhdikkaalta

Hengitys oli aika puuskuttamista, mutta niinhän se pitää cooperissa ollakin. Muutama mies juoksi edelläni ja he toimivat hyvinä jäniksinä, vähitellen pääsi myös ohittamaan kierroksella hitaampia juoksijoita ja siitä saa kyllä voimaa kun pystyy menemään jonkun ohi. Missään vaiheessa juoksu ei tuntunut kauhean mukavalta, ja niin oli tarkoituskin. Jaloissa painoivat myös viime sunnuntaina Malminkartononmäellä juostut mäkivedot. Jostain syystä etenkin vasemman jalan etureisi ja pohje ovat olleet aika jumissa useamman päivän. Parin kilometrin alkuverryttely kuitenkin vähän lämmitti lihaksia ja itse cooperin aikana en juurikaan tuntenut noita jumeja.

Helsinki Half Marathonin maalissa, hymy oli jo hyytynyt aikoja sitten

Joka kierroksella koitin laskea, että olen yhä tavoiteajassa. Kaksi kilometriä tuli täyteen alle 12 minuutissa, joten kolmen tonnin ylitys oli vielä mahdollinen. Vauhti tuntui sellaiselta, että sitä pystyisi vielä ylläpitämään nuo loput minuutit. Viimeisen väliajan kuulin 2800 metrin kohdalla ja tällöin oli vielä noin 50 sekuntia aikaa jäljellä, joka riittäisi hyvin vähintään sen puuttuvaan 200 metrin juoksemiseen. Koitin vielä vähän kiristää vauhtia tuon 2800 metrin jälkeen ja lopulta kun 12 minuuttia oli täynnä, niin matkaa oli kertynyt 3010 metriä! :) Viimein sain sen kolmen tonnin rajan rikki, vaikka etukäteen oli tuntunut siltä etteivät jalat olleet niin palautuneet viikonlopun mäkivedoista. Kovin suurta ylitystä ei tullut tehtyä, mutta kolme tonnia meni selkeästi rikki! Tämä tulos antaa vähän uskoa siihen, että vauhtia alkaa taas vähän löytymään. Parin viikon päästä on tiedossa 5 kilometrin kisa Viikin Viitosessa ja siellä olisi tarkoitus yrittää uutta ennätystä juosta.

High Tech Run ja jalkapalloturnaus

Viime viikolla tuli tehtyä pidennetty viikonloppureissu Amsterdamiin. Ensimmäiset pari päivää oli ihan normaalia turisteilua, palloiltiin ympäri kaupunkia ja käytiin kanavaristeilyllä yms. Amsterdamista jäi kyl hyvä kuva ja pyöräilijäitä siellä on todella paljon, rautatieaseman vieressä oli valtava pyöräparkki ja en ole koskaan elämässäni nähnyt niin montaa pyörää kerralla.

Jalkapallon MM-kisat näkyivät myös Amsterdamin katukuvassa

Jalkapallokoristelua Amsterdamin keskustassa

Muutamat lukot

Itse viikonloppu meni sitten enemmän urheilullisimmissa merkeissä, kun tiedossa oli työpaikan Euroopan toimistojen jalkapalloturnaus Ajaxin harjoituskentillä. Naisten joukkueita oli yhteensä 7 ja suurimmassa osassa joukkueissa pelasi vähän enemmänkin jalkapalloa pelanneita henkilöitä. Meidän joukkueessa oli oikeastaan vain yksi joka oli pelannut vähän enemmän, muut olivat joko harrastelijoita tai sitten aloittelijoita eli näiden lähtökohtien takia paineet menestymisen suhteen olivat vähäiset :)

Yksi monista kanavista

Kanavaristeilyn lähtöpaikalta

Muutama pyörä parkisssa

Lauantaina meillä oli 4 peliä, ensimmäinen peli voitettiin. Seuraavat kaksi peliä puolestaan hävittiin ja viimeinen peli voitettiin selkeästi 5-0 vastustajaa vastaan. Yhden maalinkin sain tehtyä! Pelasin keskikentällä, joten juostua tuli ihan riittävästi :) Naisten pelit pelattiin puolikkaalla kentällä ja niiden kestot olivat 2 x 15 minuuttia. Sunnuntaina pelattiin heti aamusta turnauksen kovimpia naisjoukkueita vastaan ja molemmat hävittiin, mutta yllättävän tasaista peli oli kuitenkin noitakin joukkueita vastaan. Sunnuntain peleissä alkoi jo väsymys vähän tuntua, myös myöhään menneellä lauantai-illalla oli osuutta asiaan. Kaiken kaikkiaan oli hauska reissu ja oli kiva päästä pelaamaan kunnolla fudista, ja ihan mitään murskatappioita ei myöskään koettu vaikkei nyt kärkisijoista taisteltukaan.

Ajaxin kentillä

Juoksemassa vaihtoon

Tiistaina kävin juoksemassa firmani joukkueessa High Tech Runin. Meidän firmasta oli kaksi joukkuetta mukana, kilpajoukkue ja sitten johdon joukkue, ja olin itse siis tuossa kilpajoukkueessa. High Tech Run on siis viesti juoksu, jossa on 5 osuutta ja kokonaismatka yhteensä 25 kilometriä. Omalle kohdalleni tuli juostavaksi toinen osuus ja se oli matkaltaan 5,9 kilometriä. Otaniemen kentälle saapuessani sää ei ollut kovin kesäinen, vettä satoi ja tuuli kovasti. Tuntui lähinnä siltä että olisi syksy, eikä juhannusviikko. Onneksi juoksun alkuun mennessä sää muuttui vähän aurinkoisemmaksi.

Ensimmäinen peli takana (taustalla miesten peli käynnissä)

Pallo pois vastustajalta

Turnauksesta saatu mitali

Viestikapulana toimi GPS-laite, ja sen avulla muut pystyivät myös seuraamaan, että missä juoksija liikkui. Heti oman osuuden alussa pääsin yhdestä juoksijasta ohi, porukka oli sen verran hajaantunut etten sitten seuraavaa juoksijaa enää edellä nähnyt. Tässä vaiheessa edellä meni 6 juoksijaa. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 3:57 min/km vauhdilla, ehkä vähän turhan kova aloitus tuli tehtyä. Vauhti tuntui kuitenkin ihan ookoolta, hengästytti, mutta hengistys oli kuitenkin vielä hallittavissa. Tässä vaiheessa yksi miesjuoksija juoksi ohitseni sellaista vauhtia, etten olisi millään pysynyt perässä. Toisen kilometrin jälkeen edessä alkoi näkyä yksi vähän hitaammin juokseva mies, jonka sain aika pian ohitettua. Puoleen väliin päästyäni, kuulin takaa kovaa hengistystä ja jälleen joku mies juoksi ohitseni. Koitin keskittyä juoksemaan kovaa vauhtia omalla tasollani, sillä matkaa maaliin oli kuitenkin vielä lähemmäs 3 kilometriä tässä vaiheessa.

High Tech Runin kisapaikalta

Tummaa pilveä oli

Neljännen kilometrin jälkeen sain taas ohitettua yhden miehen ja nostin joukkueemme takaisin kuudennelle sijalle. Neljännen ja viiden kilometrin väliin osui vähän mäkinen osuus ja se näkyi heti hitaampana vauhtina. Maalia lähestyessä koitin vähän kiristää vielä vauhtia ja urheilukentälle päästyäni otin vielä jonkinlaisen loppukirin ja valmistauduin antamaan GPS-laitteen seuraavalle juoksijalle. Maalissa oman osuuteni ajaksi tuli 24:26, joka on aika lailla sitä omaa tasoani. 

Työpaikan joukkeen tiimipaita ja kisanumero

Helsinki Half Marathon

Lauantaina juoksin puolimaratonin uudessa Helsinki Half Marathon eli HHM-kisassa. Pitkin viikkoa tarkkailin kovasti sääennustetta, alkuun vaikutti siltä, että olisi ollut tulossa ihan liian kuuma päivä. Kisapäivänä heräsin kuitenkin pilviseen päivään ja keli vaikutti aika hyvältä. Kisan startti oli aamupäivällä klo 10.30, joten riitti että sitä ennen söi vain aamiaisen. Yleensä iltapäivällä starttaaviin kisoihin olen kokenut ongelmalliseksi sen, että mitä syö ennen kisaa.

Kisaexpo Kampissa

Kisaexpo

Kotoa lähdin tuntia ennen starttia kävelemään kohti starttia ja suunnitelmani oli 2,5 kilometrin kävelyn jälkeen käydä vessassa ja lähteä lämppäämään Töölönlahden ympäri. Finlandia-talolle kisakeskukseen päästyäni katselin pitkää vessajonoa 8 bajamajan luokse ja totesin samantien, että jono on paras skipata, muutan olisin siinä varmasti vielä kisan startatessa. Jostain keksin sitten käydä Musiikkatalossa vessassa, jossa ei ollut mitään ruuhkaa. Muuten olisin varmaan käynyt puskassa. Sen jälkeen juoksin kerran Töölönlahden ympäri ja otin parit lyhyet kiihdytykset, aika raskailta tuntuivat jalat jo tässä vaiheessa ja sykkeet olivat vähän tavanomaista korkeammat. Koitin kuitenkin sysätä sivuun ajatukset siitä, ettei tänään olisi tulossa huippujuoksu. Tavoitteena oli lähteä juoksemaan 4:30 min/km vauhtia ja lopussa vähän kiristää, jotta uusi enkka olisi mahdollinen.

Juoksunumero ja paita

Aika nopeasti kisan startin jälkeen pääsi juoksemaan ilman ruuhkaa ja ensimmäinen kilometri menikin ihan tavoitevauhtia (4:27 min/km). Toinen oli vähän nopeampi, mutta kolmas ja neljäs selkeästi hitaampia johtuen mäkisestä osuudesta. Seuraavat kilometrit menivät taas tavoitevauhtia, mutta tässä vaiheessa alkoi kuumuus painaa ja juoksu ei tuntunut kovin helpolta. Aurinkoisen Arabianrannan jälkeen  pääsi juoksemaan vähän varjossa pitkin Vantaanjokea. Vauhti alkoi vähitellen hyytyä, mutta sykkeet lähentelivät 180-tasoa. Kympin väliajaksi tuli 45:20 eli tavoitevauhdista oltiin jo jäljessä tässä vaiheessa, mutta tilanne ei vielä ollut ihan katastrofaalinen.

Juoksukamat

Puolen välin jälkeen tuli juostua yksi hitaimmista kilometreistä (4:57 min/km) ja totesin, etten näin hitaasti voi juosta vaan vauhtia olisi kiristettävä. Kiristyksestä huolimatta seuraava kilometri oli vain 12 sekuntia nopeampi. Vauhti jatkui aika hitaana 18 kilometriin saakka, kunnes sain vauhdin taas kiristettyä lähemmäs tavoitevauhtia. Toki alamäkivoittoisesta osuudesta oli tähän vauhdin nostamiseen apua. Töölönlahdelle tultaessa koitin kiristää vauhtia vielä lisää, mutta jaloista ei vaan irronnut enempää ja odotin vain maalinpääsyä, että voisin lopettaa juoksun. Normaalisti pystyn maalisuoralla vetämään edes jonkinlaisen loppukirin, mutta nyt jalat tuntuivat vaan hitailta eikä vauhtia saanut oikein kiihtymään.

Maalisuora

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.37: 53 eli noin minuutin nopeampi aika kuin HCR:llä, jossa kärsin vatsavaivoista ja yli kolme minuuttia hitaampi aika kuin syksyllä juostu ennätykseni. Kaikista juoksijoista olin 156/1435 ja naisista olin 21/739. Naisten yleisessä sarjassa sijoitus oli 18/521.

Maalissa Finlandia-talon takana

Reitin ensimmäinen puoli oli mielestäni paljon kivempi kuin loppupuoli, etenkin Vantaanjokiosuus oli miellyttävä juosta, kun siellä oli vähän varjoisaa ja joen vesi ehkä vähän viilensi ilmaa. Loppupuolen mäkinen osuus pitkin radanvartta ei ollut oma henkilökohtainen suosikkini. Hyvää oli myös, että juoksunumeroihin oli laitettu nimet, etenkin ulkomaisissa kisoissa on toiminut hyvin, kun numerossa on ollut etunimi. Yleisöltä on tullut saatua kannustuksia omalla nimellä. Hyvä puoli tapahtumassa oli myös, ettei ruuhkassa tarvinnut juosta toisin kuten HCR:llä. Tykkäsin myös aikaisemmasta lähtöajasta, aamupäivälähdöt toimivat kohdallani paremmin kuin iltapäivälähdöt. Oikeastaan ainoa kehitysehdotukseni liittyy bajamajoihin, niitä voisi olla lähdössä vähän enemmän ja tietty jos reitin saisi vielä tasaisemmaksi, niin sekin olisi plussaa! Mutta varsin mallikkaasti ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja ilmottautuminen ensi vuodelle tuli jo tehtyä.

Maalissa mitali kaulassa

Firstbeat-mittaus

Toukokuun puolessa välissä tein työpaikkani tarjoaman Firstbeatin stressitestin. Pidin sykevälivaihtelua mittaavaa mittaria kolme vuorokautta. Mittaria pidettiin myös öisin, jolloin se seurasi sitä kuinka palauttaa uni oli. Ainoastaan suihkun ajaksi mittari otettiin pois, ja myös uinnin ajaksi poistin mittarin. Halusin nähdä erityisesti miten urheilu näkyy tuossa mittarissa, joten aloitin mittauksen lauantaiaamuna, jolloin sain viikonlopun urheilut siihen sekä vielä yhden arkipäivän.

Mittari, toinen pää kiinnitettiin solisluun alle ja toinen kylkikaareen

Tässä vielä kuvaus itse testistä: "Sykevälimittaukseen perustuvassa kartoituksessa tarkastellaan arkikäyttäytymisen vaikutuksia kestävään toimintakykyyn. Laite mittaa koettua stressiä, palautumisen riittävyyttä päivän ja yön aikana, unen laatua sekä liikunnan terveys- ja kuntovaikutuksia. Kartoitus koostuu henkilökohtaisesta 2-3 vuorokauden pituisesta sykemittauksesta, henkilökohtaisista raporteista mittausten ja omien päiväkirjamerkintöjen pohjalta sekä palautevalmennuksesta ryhmävalmennuksena. Sykemittaus tehdään kahden tarrakiinnitteisen elektroidin ja pienen tallennuslaitteen avulla. Tallennuslaite on tulitikkuaskia pienempi. Näin itse mittausjakso häiritsee mahdollisimman vähän arkea ja unta. Laitteen kanssa voi myös urheilla, mutta sitä ei saa kastella (ei uintiin tai suihkuun, eikä saunaan)."

Mittari kiinnitettynä, kovin avonaisia paitoja ei voinut pitää :D

Lauantaina osallistuin yhteen 5 kilometrin kisaan ja sunnuntaina poljin 137 kilometrin pituisen fillarilenkin, maanantaina töiden jälkeen kävin juoksemassa kaverin kanssa vielä 15 kilometrin lenkin. Lisäksi tuli vielä vähän hyötyliikuntapyöräilyä lauantaina kisapaikalle ja maanantaina töiden ja kodin välillä liikkuessa.

Lauantain mittaustulokset, melko punaista on päivä

Kaikista hämmentävin tulos testistä oli se, että viikonloppuna mittari näytti enimmäkseen punaista, kun taas töissä ollessa mittari oli enimmäkseen vihreällä. Punainen kuvastaa stressireaktioita, joka voi olla sekä negatiivista että positiivista, ja vihreä palautumista. Yleensä menee niin, että vapaapäivät ovat palauttavia ja työaika näyttää punaista. Mittaushetkellä töissä oli menossa aika stressitön aika, jonain hektisempänä aikana tulokset olisivat olleet toisenlaisia.

Sunnuntain mittaustulokset, pitkä pyörälenkki sinisellä

Testin mukaan unijaksoni ovat palauttavia, tarpeeksi pitkiä ja laadukkaita. Pitkän pyörälenkin jälkeisenä yönä, palautuminen oli hyvää, mutta sen alku viivästyi. Tämän huomasin itsekin, kun oli vaikea saada unta. Sunnuntaina pitkän pyörälenkin päivän kohdalla päiväaikainen palautuminen puuttui kokonaan. Eli mittari näytti joko punaista tai sitten sinistä, joka kuvasi liikuntaa.

Maanantain käyrät, vihreältä näyttää päivä

Leposykkeeksi mittari mittasi 44, joka on alin koskaan itseltäni mitattu lukema. Joskus vajaa pari vuotta sitten mittasin lukemaksi 46 eli tuo lukema on ihan linjassa tuon oman mittauksen kanssa. Viimeisenä yönä eli maanantain ja tiistain välisenä yönä nukuin todella hyvin ja mittarin mukaan palautumisen osuus unijaksosta oli 97 %. Keskimäärin palautumista unijaksosta on 60%. Joka yönä pääsin reippaasti tämän lukeman yli, huonoimpanakin yönä palautumisen osuus oli yli 80 %.

Maanantain ja tiistain välisen yön statistiikat

Kaiken kaikkiaan testi oli mielenkiintoinen ja oli hyvä kuulla, että palautumiseni on hyvää. Ehkä pitää vähän enemmän miettiä noita viikonloppuja, ettei mittari olisi koko ajan punaisella. Lauantaina ennen kisaa aamupäivän siivouksen jälkeen makoilin hetken aikaa kotona ja tämä näkyy mittaustuloksissa palauttavana hetkenä, eli ilmeisesti tämän tyyppisiä hetkiä pitäisi lisätä viikonloppuihin. Ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan pitkiä hetkiä, joku 15 minuuttiakin voisi olla hyvä. Olen luullut, että iltani ovat olleet kohtalaisen rauhallisia, mutta silti mittari näyttää punaista ennen nukkumaan menoa… :D Mutta näköjään noissa illoissa olisi paljon parantamisen varaa.

Cooperin testi hiekkatiellä

Tiistaina tuli juostua pitkästä aikaa Cooperin testi. Viimeksi olin Cooperin juossut syksyllä 2012 ja tällöin tuli juostua 2 880 metriä. Tällä kesälle olen ottanut tavoitteeksi saada viimein se kolme tonnia rikki.

Työpaikkani hyvinvointikampanja järkkäsi tiistaina työpäivän päätteeksi tuon Cooperin testin. Normaalista poiketen, testi juostiin juoksuradan sijasta hiekkatietä edestakaisin. Mittasimme itse 500 metrin pätkän hiekkatietä Ruoholahdessa Länsiväylän vierestä. Matkalla osui myös vähän nousuakin ja pari loivaa mutkaa eli olosuhteet olivat vähän eri yleisurheilukenttään verrattuna. Myös päätyjen käännöksissä vauhti hidastuisi pakostikin, kun joutuu 180 astetta kääntämään juoksusuuntaa. Sää oli testin aikaan sateinen ja tuulinen, eli varsin "keväinen" keli :D

Hiekkatiepätkä Länsiväylän vieressä (painoin vahingossa mittarin päälle testin jälkeen takaisin toimistolle hölkötellessä, joten siksi tuo punainen päätöspiste näkyy vähän eri paikassa kuin varsinainen Cooper-reitti)

Jonkin verran lämmiteltiin, olisin halunnut tuossa viileässä kelissä lämmitellä vähän perusteellisemmin, mutta kun muut olivat valmiita starttiin, niin ei auttanut kuin asettautua viivalle ja aloittaa testi. Meitä oli yhteensä 8 henkeä juoksemassa ja nopein mies säntäsi karkuun heti startissa ja juoksin sitten 3 muun miehen kanssa samassa porukassa. Vähitellen yksi tästä teki irtioton ja jäin kahden jäljelle jääneen miehen kanssa juoksemaan. Kumpikin oli etukäteen puhunut tähtäävänsä johonkin kolmen tonnin hujakoille, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen tuntui etteivät he juokse tarpeeksi kovaa ja päädyin tekemään itse irtioton Ensimmäinen kilometri meni aikaan 3.50 ja sade alkoi tässä vaiheessa yltyä. Reisissä alkoi jo vähän hapottaa. Sykettä en pahemmin seuraillut. Viime viikkojen treenit painoivat vähän alla, joten etukäteen olin miettinyt etten saisi nyt Cooperissa ihan kaikkea irti.

Cooper-juoksun korkeuskäyrä, ei ollut ihan tasamaata...

Toka kilometri oli vähän hitaampi, 4.08, ja tuntui raskaalta juosta yksin suoraa hiekkatietä tuulisella kelillä. 2,5 kilometrin kääntöpisteellä aikaa oli kulunut yli 10 minuuttia, joten tiesin, ettei kolme tonnia voi mennä mitenkään rikki. Toisaalta tämä hiekkatiellä juostava Cooper ei ole nyt ihan täysin vertailukelpoinen ratajuoksuun, sillä käännökset hidastivat aika paljon ja loivat mäet hyydyttivät reisiä. Vähitellen alkoi testin loppu häämöttää ja koitin juosta sen mitä jaloista lähti. 12 minuutin täyttyessä ei kolmen tonnin kääntöpiste ollut enää kovin kaukana. Cooperin testin järjestäjä mittasi sellaisella rullamittarilla, että 90 metriä jäi vajaaksi kolmesta tonnista eli tulokseni oli siis 2 910 metriä. Garminin mittarini puolestaan näytti 2,99 km. Uskoisin, että oikea totuus osuu johonkin tuohon välimaastoon, kun reitti ei nyt ollut ihan tarkkaan mitattu ja käännöksissä tuli jonkin verran ylimääräistä.

Kunnollisen tuloksen saamiseksi aion mennä ensi kuussa joku päivä Eläintarhan urheilukentälle uusimaan tämän Cooperin. Joka tapauksessa tämä 2 910 metrin tulos oli tällä erää parhain tulokseni koskaan Cooperissa eli eteenpäin on menty, ei paljoa, mutta jonkin verran :)

Kuten alla olevasta taulukosta voi havaita, oman ikäiselläni naisille (20-29-vuotiaat) erinomaiseen tulokseen vaaditaan yli 2 700 metriä. Ammattiurheilijataulukon mukaan eriomaisen taso naisille on yli 3 000 metriä, joka on myöskin tämän kesän tavoitteeni. Tällä erää ammattiurheilijataulukon mukaan kuulun vielä tasolla "Hyvä".

Cooper-testin taulukko (taulokko on täältä)

 

HHM-yhteislenkki ja avovesiuintikurssi Kuusijärvellä

Lauantai oli urheilun puolesta aika tapahtumarikas päivä :) Aamupäivällä osallistuin Helsinki Half Marathonin yhteislenkille, jossa juostiin 7.6. juostavan puolimaratonin reitti. Yhteislenkki starttasi klo 11 Finlandia-talolta, jonne juoksin kotoa reilun 2,5 kilometrin matkan. Kun pääsin sinne, oli siellä jo aikamoinen määrä muitakin juoksijoita. Yleensä juoksen pitkät lenkit ilman nestettä, mutta koska lauantaina oli sen verran kuuma päivä, päädyin ottamaan puolen litran vesipullon kotoa matkaan. Juoksuporukka jaettiin kolmeen ryhmään, pari hitaampaa vetivät vähän lyhennetymmän version reitistä ja nopein ryhmä meni koko matkan. Nopeimmassa ryhmässä vauhtia oli tarkoitus olla noin 6 min/km tai vähän alle eli sellaista vauhtia, joka pitäisi olla itselleni aika kevyttä. Tästä syystä päädyin menemään nopeimpaan ryhmään, vaikka jaloissa ja kropassa painoivat edellispäivien urheilut. Perjantaina oli tullut käytyä aamulla salilla ja lisäksi vielä fillarikilometrejä kertyi yli 90 km, kun kävin töiden jälkeen kaverin kanssa polkemassa.

Aki Nummelan johdolla nopein ryhmä lähti liikkeelle Finlandia-talolta. Alkuun vauhti oli kevyen tuntuista ja juoksin aika edessä, vähitellen huomasi että kärki alkoi vähän kiihdytellä vauhtia ja takaa tulikin useampaan otteeseen käskyä hidastaa vauhtia, jotta ryhmä pysyisi kasassa. Tällä taisi lähinnä olla vain hetkellinen vaikutus vauhtiin :D Reitti kiersi Töölönlahden kautta Pasilaan, jossa pidettiin yksi juomatauko Runner's High:n toimiston luona ja lyhyen tauon jälkeen lähdettiin taas jatkamaan matkaa Mäkelänrinteen uimahallin ohi kohti Arabianrantaa. Matka sujui kivasti muiden kanssa rupatellen. Arabianrannassa vauhti alkoi selkeästi kiihtyä ja alettiin lähennellä 5 min/km vauhtia ja porukka alkoi vähän jakaantua. Jotenkin sitä tuli vähän puolivahingossa roikuttua tuon kärjen mukana vaikka huomasin, että tuli juostua vähän suunniteltua kovempaa vauhtia. Periaatteessa olisin pysynyt halutessani kärjen vauhdissa, mutta koska kyseessä piti olla lähinnä rauhallinen pitkä lenkki, päädyin vähän hidastamaan vauhtia kun saavuttiin Vanhankaupungin koskelle. Tästä reitti jatkui joen vartta pitkin pohjoiseen päin. En ollut aiemmin tuota joenvartta juossut ja se vaikutti kyllä kivalta reitiltä, täytyy joskus tehdä lenkkejä sinne suuntaa.

"Paras puoli" musta pääsi näköjään yhteen kuvaankin, olen kuvassa pinkissä topissa ja mustissa shortseissa (kuva täältä)

Mukana kannettu vesipullo tuli lauantain lämmössä kyllä tarpeeseen, aurinkoa riitti ja lämmön johdosta varmaan sykkeetkin olivat vähän tavanomaisia korkeampia. Jossain vaiheessa ylitettiin joki ja alettiin juosta radanvartta kohti keskustaa. Juoksu reitti vaikutti mukavalta, ei ollut liikennevaloja, mutta varjoakaan ei ollut juuri tarjolla. Täytyy toivoa että ensi viikolla juostavan puolimaratonin aikaan sattuisi pilvinen ja hieman viileähkö keli. Loppuvaiheessa juoksin pitkään yhden toisen naisen kanssa ja kun päästiin Töölönlahdelle takaisin, niin otin Finlandia-talon sijasta suunnan kohti kotia, sillä juoksukilometrejä oli jo kertynyt yli puolimaratonin verran. Kotona mittari näytti 23,2 km matkaksi ja ajaksi 2:07 eli ihan kelpo lenkki tuli vedettyä tuossa lämmössä.

Koska lauantaina oli tarkoitus vielä urheilla toiseen kertaan, otin heti kotiin päästyä palautusjuoman ennen mitään suihkussa käyntiä. Sitten välissä oli edessä muutama tunti palauttelua, ennen kuin oli aika hypätä pyörän päälle ja suunnata kohti Vantaan Kuusijärveä Tri Coaching Finlandin järjestämälle avovesiuintikurssille. Matkaa kotoa Kuusijärvelle oli yhteensä 20 kilometriä, koitin polkea kohtalaisen rennosti, sillä en halunnut ihan liikaa hikoilla. Tiukkaa märkäpukua kun on vähän ikävä pukea ihan kuivallekin iholle :D

Kuusijärvellä

Märkäpukua en ollutkaan pukenut päälleni sitten viime syksyn puolimatkan triathlonin jälkeen ja olihan se taas työlästä saada se päälle, etenkin kun oli vähän nihkeä iho pyöräilyn jäljiltä. Useamman minuutin sain ahertaa puvun kanssa, mutta lopuksi sain sen päälle. Aika hikistä touhua sen pukeminen lauantain auringon paisteessa oli. Paikalla oli saapunut moni muukin ja siellä oli myös mahdollista kokeilla märkäpukuja. Alkuun käytiin märkäpuvut päällä vähän yleistä ohjeistusta ja tunsin vaan kuinka hikipisarat valuivat jalkoja ja käsiä pitkin, kun siinä mustassa kumipuvussa seisoi auringossa :D Lopulta oli viimein aika mennä veteen ja siellä sitten koitettiin vähän huljutella vettä puvun sisään hihoista ja lahkeista. Seuraavaksi otettiin ryhmälähtö ja lähdettiin uimaan kohti yhtä isoa poijua.

Altaassa uin yleensä niin, että hengitän joka kolmannella vedolla ja saan riittävästi happea, mutta ilmeisesti märkäpuku jälleen kerran kiristi ihan liikaa rintakehästä, kun tuntui ettei saa tarpeeksi happea ja jouduin uimaan välillä rintaa ja vesipallokroolia. Koitin rahoittaa potkuja ja hengittää joka toisella kerralla sekä myös vähän vetää pukua rintakehästä. Vähän tuntui siltä ettei uinnista tullut mitään. Saattoi myös olla, että hengästyin helpommin sen takia kun kroppa alkoi olla vähän ylirasittunut. No joka tapauksessa poijulle päästyä harjoittelimme käännöksiä poijun ympäri ja sen jälkeen sitten tähystämistä uinnin aikana, kun uintiin jonkin matkaa kohti rannassa olevaa poijua. Siellä vuorossa oli uinti takaisin lähtöpisteeseen siten, että olisi pitänyt uida jonkun jaloissa kiinni tai vieressä eli olisi hyödyntänyt peesin. Taistelen jonkin verran oman hengitykseni kanssa, joten päädyin ottamaan vähän iisimmin tuon uinnin vaikka tuli sitä otettua vähän kontaktia muiden uimareiden kanssa siellä vedessä.

Lenkil eka, lenkil vika!

Ihan loppuun vielä harjoiteltiin sulavaa rantautumista ja jotain delfiinisyöksyjä veteen. Avovesiuintikurssin vetäjän Yan Busset myös demonstroi kuinka puvun saa nopeasti pois päältä ja aika rivakastihan se lähti :) Ihan kivasti järkätty ja informatiivinen oli tämä uintikurssi, avovesiuintia ja erityisesti märkäpuku päällä uintia pitäisi harjoitella kyllä useammin. Jos säät sallivat niin varmaan käyn joko helatorstaina tai sitten ensi viikonloppuna taas Kuusijärvellä uimassa ellen keksi jotain parempaa lähempänä olevaa paikkaa. Merivesi taitaa olla vielä vähän turhan kylmää, muuten sekin voisi toimia.

Uinnin jälkeen lauantaina oli vielä vuorossa 20 kilometrin fillarointi takaisin ja sitten oli päivän urheilut paketissa. Varsin positiivinen fiilis jäi näistä kummastakin tapahtumasta, tosi kiva että tällaisia järjestetään ja kumpikin näistä tapahtumista oli ilmainen. Samalla tuli vähän tutustuttua saman henkiseen porukkaan.

Viikonlopun urheilut

Viikonloppuna tuli hyödynnettyä hyvät säät ja urheilutunteja kertyi kolmen päivän aikana yhteensä 9 eli ihan reipas määrä :) Perjantaina kävin töiden jälkeen juoksemassa 1,5 h tuntia pk-vauhtista lenkkiä, etenkin takareidet olivat aika jumissa edellispäivän BodyPump-tunnista. En ollut muutamaan kuukauteen käynyt pumppi-tunnilla ja sen kyllä huomasi sitten seuraavana päivänä lihaskipuna. Perjantain juoksun aikana takareidet kuitenkin vähän vetreytyivät ja juoksu oli aika helpohkon oloista, pitkästä aikaa juoksin Vanhankaupunginlahden ympäri ja se on kyllä tosi kiva ja rauhallinen reitti.

Lauantaina edessä oli Viikin Viitosen Indie-kisa, eli juostiin sama 5 kilometrin matka, mutta juoksijat ottivat itse aikansa ylös. Takareisissä tuntui edelleen torstain pumppi, mutta muutaman kilometrin lämmittelyn aikana ne vähän vetreytyivät taas ja juostessa ne eivät juurikaan tuntuneet. Puoliltapäivin kisan startatesssa meitä lähti matkaan yhteensä kuusi juoksijaa, 5 miestä oli lisäkseni juoksemassa. Jo heti alusta alkaen pidin viimeistä sijaa, sen verran kovempaa vauhtia muut menivät. Tavoitteenani oli yrittää juosta 4:05-4:10 min/km vauhtia, mutta ei oikein vain irronnut jaloista tuota vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:11 ja toinen 4:12 eli "ihan ok" vauhteja, ei ainakaan liian kova aloitus. Kolmas kilometri oli koko kisan hitain, 4:20 ja sitten sain vähän kiristettyä vauhtia takaisin 4:11 min/km vauhtiin. Viimeinen kilometri meni aikaan 4:14. Loppuajaksi tuli 21:10 eli 12 s hitaammin kuin pari viikkoa sitten. Kropassa varmaan painoi vielä viikon takainen HCR ja edeltävän päivän 15 kilometrin juoksu ja eipä alla nyt kovin kevyt viikko muutenkaan ollut. Joka tapauksessa tarkoitus oli tästä juoksusta saada kovatehoinen treeni ilman mitään keventelyitä. Ja tulipa kerrankin oltua viimeinen juoksukisassa, en olisi tällaista päivää uskonut tulevan! :D

Uimastadion

Siirtymiset kotoa Viikkiin ja takaisin tuli hoidettua pyöräillen ja kilometrejä tästä kertyi 13,8. Iltapäivällä kävin vielä uimassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna Uimastadionilla. Oli ihan mukavaa vaihtelua uida pitkällä radalla ulkona, kausikortti tuli myös tuonne hommattua eli vielä pitäisi ainakin 29 kertaa siellä käydä, jotta tuo kortti tulisi kannattavaksi :) Lauantaina tuli uitua pari kilometriä ja pidin useamman tauon, kun aiemmin päivällä oli jo tullut urheiltua kovaa.

Uimastadionin sisäänkäynti

Sunnuntaina oli sitten tiedossa pitkä pyörälenkki, alun perin oli suunniteltu polkemista Porvooseen ja takaisin, jolloin siitä olisi kertynyt noin 100 kilometrin lenkki. Porvoossa päädyttiin kuitenkin tulla vähän eri reittiä takaisin ja käytiin mm. Järvenpään kautta koukkaamassa. Kilometrejä kertyi yhteensä 137,3 ja lenkistä tuli toiseksi pisin lenkki mitä olen koskaan polkenut, ainoastaan Tour de Helsingillä on tullut poljettua pidempään. Aikaa polkemiseen meni noin 5,5 tuntia ja kotona ei kyllä tarvinnut miettiä, että josko olisi vielä käynyt jotain muuta vielä urheilemassa, sen verran mehut vei tuo pidempi lenkki :) Keskisyke pyöräilyssä oli 138.

Fillarilenkki

Lauantaiaamuna alkoi myös kolmen päivän pituinen Firstbeatin stressitesti, joka mittaa sykevälivaihtelua ja tuloksien perusteella näkee hetket, jotka ovat olleet palauttavia ja stressaavia. Mittari on käytössä myös öisin, niin se mittaa myös sitä kuinka palauttavaa uni on. Mittariin tuli nyt myös tallennettua urheilut lauantaiaamusta saakka, mielenkiinnolla odotan miten tuo 5 kilometrin kovatehoinen juoksu tai sunnuntain pitkä pyörälenkki näkyy siinä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tuli myös nukuttua vähän huonosti, vähän tuntui kroppaa olevan vähän ylirasittunut ja sen luulisi jotenkin näkyvän noissa mittaustuloksissa. Tänään illalla on tiedossa vielä 1,5 h juoksulenkki yhden kaverin kanssa, jos tuota lenkkiä ei olisi sovittuna, niin tänään olisi kyllä ollut lepopäivän paikka. Toisaalta tulee nyt tuota stressimittaria hyödynnettyä vielä yhden juoksulenkin verran lisää. Huomenna on pakko kyllä pitää lepopäivä, edellinen lepopäivä oli viime viikon maanantaina.