Joroisten kisaraporttia

Tässä vähän viiveellä kisaraporttia Joroisten puolimatkan kisasta. Viime viikon vietin Barcelonassa lomareissulla, eikä koneen äärellä tullut vietettyä aikaa.

Barcelonassa

Etukäteen olin vähän suunnitellut aikatavoitteita mielessäni seuraavasti:

- Uinti noin 40 min
- Pyöräily noin 3 h (noin 30 km/h -keskari)
- Juoksu noin 1 h 45 min (eli 5 min/km -vauhtia)

Turistina Barcelonassa

Vaihtojen kanssa loppuaika olisi tällöin jossain 5,5 tunnin tuntumassa. Tämä siis siinä tapauksessa, että kaikki menisi kisassa hyvin. Ei paniikkia uidessa, ei tankkausongelmia, ei ongelmia kaluston kanssa, eikä suurta hyytymistä juoksussa. Kisaa edeltävänä päivänä saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin, sillä matkakumppanini piti keretä ainoaan englanninkieliseen infoon. Infon jälkeen aloimme säätämään kamojamme sekä virittelemään pyöriämme. Lämpötila tuntui vielä iltaakin kohden tukalan kuumalta, kisapäivälle oltiin luvattu samanlaista keliä eli ainakaan ei tarvitsisi palella, mutta juoksusta voisi tulla aika raastava. Perjantaina kävimme vielä heittämässä pyörät lähtöpaikalle ja sitten suuntasimme kohti majapaikkaa, jossa kamojen säätö jatkui ja moneen kertaan tuli kerrattua, että olihan kaikki tarpeellinen laitettu oikeisiin säkkeihin. Järjestäjien puolelta saatiin kolme eri säkkiä, yksi T1-vaihtoon ja toinen T2-vaihtoon sekä kolmas säkki niille varusteille, joissa starttiin tulisi aamulla saavuttua. Jälleen kerran tuli huomattua, että triathlon on varsinaista välineurheilua, kun tuota tavaraa tarvitaan niin paljon :D

Tyylikäs pukeutuminen matkalla kohti Joroisia

Lauantaiaamuna jo seitsemän aikaan aamulla, kun heräsimme, tuntui että on tulossa lämmin päivä. Aamutoimien ja auringonrasvan levityksen jälkeen lähdimme kohti kisakeskusta. Ensin juoksukamat T2-vaihtopisteeseen ja sitten bussilla Valvatukselle. Pyörään kiinni juomapullot ja eväät sekä renkaiden pumppaus ja sitten odottelua. Varjopaikat olivat kovassa huudossa. Viivytin märkäpuvun päälle pukemista mahdollisimman myöhäiseksi, kun sen verran lämmin se päällä on olla auringonpaisteessa. Ennen uinnin starttia kävin nopeasti tekemässä muutamat vedot järvessä, olen huomannut että omalla kohdallani auttaa jos saa vähän verryteltyä vedessä ennen kisaa. Tällöin pystyn aloittamaan uinnin rennommin ilman turhia panikointeja itse kisassa.

Uinti

Oma ikäryhmäni eli naiset 25-29 starttasi klo 11.10. Ryhmä oli onneksi kohtalaisen pieni ja hakeuduin alkuun vasempaan reunaan, mutta sitten huomasin, että oikeassa reunassa ei ollut juurikaan ketään, joten siirryin sinne. Uintireitti kulki myötäpäivään, joten tuo oikealta reunalta lähtiessä joutuisi myös lähimmäksi kierrettäviä poijuja ja niissä voisi olla ruuhkaa. Uintiosuuden startti sujui aika kivasti, sain hyvän paikan oikeasta reunasta ja sain uida hyvin ilman ruuhkaa. Koitin uida omaa rauhallista tahtia ja hengitin joka kolmannella käsivedolla. Poijut oli kohtalaisen helppo nähdä, mutta välissä lähdin menemään vähän vinoon. Uinti sujui kokonaisuudessaan aika hyvin, ainoa epämiellyttävä asia oli, että loppuvaiheessa, joku seuraavan lähtöryhmän miehistä takertui pohkeeseeni kiinni ja hän yritti uida jalkojeni päältä. Siirryin itse vähän sivummalle ja päästin suosiolla kyseisen kaverin ohi. Jossain vaiheessa uintia ohitin myös yhden naisen, joka oli startannut aiemmassa lähtöryhmässä. Vaaleanpunaisista uimalakkipäistä en myöskään ollut läheskään viimeinen, joka nousi vedestä. Uintiaikani oli 38:42 ja ilmeisesti vähän ekstraa tuli uitua, sillä Garminin mittarini näytti matkaksi 2 km.

Kamojen säätöä

T1

Ensimmäinen vaihto sujui kohtalaisen hyvin vaikka vähän säädin kamojeni kanssa ja ajaksi tuli 4:08. Märkäpuvun hihat sain helposti pois päältä, mutta toinen lahje vähän juuttui. Lisäksi tuo Garminin mittari on sen verran iso, että minun piti ottaa se pois ennen kuin riisuin märkäpuvun hihan. Pyöräilyä varten puin jalkaan sukat ja pyöräilykengät, päähän lasit ja kypärä ja lopuksi vielä numerovyö vyötärön ympärille.

Kisa-aluetta perjantai-iltana

Pyöräily

Pyörän päällä otin tavoitteeksi sen, että olisin koko ajan hengästynyt ja koitin myös olla liikaa säästelemättä jalkoja. Tällä kertaa tasoittelin vähän oloa uinnin jäljiltä ennen kuin aloitin juomaan ja syömään patukoita. Koko pyöräilyosuuden ajan paljon triathlonpyöriä meni ohi, välillä oli isompia ryhmiä. Positiivista oli sentään se, ettei kovin moni mennyt maantiepyörällä ohi :) Joitakin ohituksia pystyin jopa tekemään ja joitakin oman ikäsarjani naisia tuli ohitettua, mutta enimmäkseen olin ohitettava, kun takaani startanneet miesten ryhmät painoivat ohi. Mittaria en hirveästi tutkaillut pyöräilyn aikana ja olikin positiivinen yllätys, kun 20 kilometrin jälkeen vilkaisin mittaria ensimmäisen kerran ja se näytti keskinopeudeksi yli 31 km/h. Tällaisella vauhdilla en ole oikeastaan lainkaan polkenut pitkiä lenkkejä.

Välttyäkseni vatsaongelmilta juoksun aikana, vedin viimeisen patukan puolikkaan noin 60 kilometrin kohdalla eli tällöin jäi aikaa suurin piirtein tunti sulatella sitä. Söin pyöräilyn aikana yhden proteiinipatukan ja yhden energiapatukan, sekä lisäksi reilun yhden pullon urheilujuomaa ja yhden pullon vettä. Enemmänkin olisin voinut tuota nestettä juoda. Kahdella ensimmäisellä huoltopisteellä ajoin vain ohi, kun pulloissa oli vielä kohtalaisesti nestettä. Viimeisellä huoltopisteellä otin uuden urheilujuomapullon ja jälkeenpäin ajatellen tässä vaiheessa olisi kannattanut ottaa myös uusi vesipullo, kun sen verran vähissä vesi oli. Urheilujuoma alkoi aika lailla tökkimään loppuvaiheessa ja vesi olisi maistunut paremmin. Harvemmin pyöräillessä tuntuu, että olisi tukalan kuuma, mutta nyt tuolla Joroisilla pyörän päällä oli todella kuuma. Juoksusta ei tulisi mikään helppo.

Viimeisen tunnin aikana alkoi reisissä tuntua aika lailla tuo polkeminen ja vähän aloin pelkäämään, että miten kävisi juoksussa. Suurempia ongelmia pyöräilyssä ei ollut, loppua kohden alkoi olla sellainen fiilis, että olisi jo valmis lopettamaan polkemisen. Keskisyke pyöräilyn aikana oli 166 eli aika lailla sama syke, millä juoksen maratoneja. Pyöräilyn ajaksi tuli 2:56:58 eli tavoittelemani kolme tuntia alittui!

T2

Toisessa vaihdossa oli yllättävän paljon matkaa juostavana, ensin pyörän kanssa juoksua ja sitten vaihtoalueelle. Tässä vaiheessa vähän pohdin, että pitäisikö joskus alkaa harjoittelemaan noita pyöräilykenkien irrottamista ajon aikana, ettei tarvisi klossit jalassa juosta. Vaihto sujui muuten aika hyvin, ei suurempia häsläyksiä ja juoksukengät sain nopeasti jalkaan. Vaihdon ajaksi tuli 3:21.

Kisa-aluetta perjantaina

Juoksu

Juoksun alussa etsin kuumeisesti vesipistettä, pyörän päällä viimeiset kilometrit olin haaveillut kylmästä vedestä. Vaihtoalueella en nähnyt mitään juotavaa, joten ei auttanut muu kuin lähteä juoksureitille ja toivoa, että ensimmäinen huoltopiste on pian ja niinhän se olikin. Otin vauhdissa yhden mukin juotavaksi ja toisen heitin päälleni. Juoksu tuntui todella tahmaiselta, reidet olivat ihan muussia pyöräilyn jäljiltä ja vauhti tuntui hitaalta. Ensimmäinen kilometri meni kuitenkin aikaan 4:49 eli alle sen 5 min/km -tahdin.

T1-vaihtoalue kisaa edeltävänä iltana

Muutaman kilsan jälkeen jalat onneksi vertyivät pyöräilyn jäljiltä ja juoksu alkoi tuntumaan paremmalta. Omaa fiilistä paransi myös se, että sain jatkuvasti ohitella muita juoksijoita. Kuumaa oli ja jokaisella huoltopisteellä heitin 1-2 mukia vettä päälleni, sieniä otin joka kierrokselle myös aina pari. Ensimmäisen kierroksen jälkeen vaihdoin juoksun kävelyksi aina juomapisteillä, jotta sain paremmin nestettä nautittua. Juostessa juotaessa nesteet tuppaavat vähän läikkymään ympäriinsä.

Juoksussa juostiin 7 kilometrin lenkki kolmeen kertaan ja kannustusjoukot alkoivat tulla tutuksi. Tavoitevauhdissani en pysynyt, kuumuus painoi liikaa päälle. Mutta vauhti ei nyt kuitenkaan ollut katastrofaalisen hidasta, hitain kilometrini oli 5:22. Toisella kierroksella alkoi näkyä aika hyytynyttä porukkaa, pari pökertynyttä juoksijaakin tuli nähtyä. Keli oli rankka ja ei se helpolta itsestäkään tuntunut. Juoksussa ei tullut mitään varsinaista hyytymistä, lähinnä oli vain sellainen fiilis ettei olisi enää huvittanut juosta, mutta voimia kuitenkin tuntui olevan.

Ensimmäinen vaihtoalue, tänne pyörät jätettiin perjantaina

Kierros kierrokselta jengi tuntui olevan enemmän hyytyneempiä, viimeisellä kierroksella kävelijöitä tuli ohitettua todella paljon. Olisi tehnyt mieli huutaa heille, että oletteko tulleet tänne kävelemään vai kisaamaan, mutta päädyin pitämään suuni kiinni ja painamaan vain eteenpäin. Kilometrit menivät aika nopeasti eteenpäin ja maalikin alkoi vähitellen lähestyä. Koitin motivoida itseäni ajattelemalla, että mitä nopeammin juoksen, sitä nopeammin tämä olisi ohi ja pääsisin juomaan kylmää vettä. Juoksun aikana koko ajan oikeastaan haaveilin siitä, että voisin juoda ison tuopin jääkylmää vettä. Kertoo ehkä jotain siitä, että oli kuuma olo :D Juoksun loppuajaksi tuli 1:47:56 ja keskivauhti oli 5:06 km/h. Eli vajaat kolme minuuttia jäin alkuperäisestä tavoitteestani, viileämmällä kelillä nuo kolme minuuttia olisi varmasti ollut kiristettävissä. Mutta ihan tyytyväinen olen juoksuaikaan, alla oli kuitenkin hapottava pyöräily ja kuuma keli teki juoksemisen raskaammaksi.

Juoksun keskisykkeeni oli 164, sykkeiden puolesta olisin voinut juosta kovempaakin. Yleensä pyörän päällä poljen paljon matalemmilla sykkeillä mitä juoksen, mutta nyt pyöräilyssä syke oli pari pykälää korkeampi eli taisin onnistua tavoitteessani olla liikaa säästelemättä pyörän päällä.

Palkintojen jako alkamassa

Kokonaisajakseni tuli 5:31:17 eli pääsin siihen 5,5 tunnin tuntumassa olevaan tavoitteeseeni! Parannusta viime vuoteen tuli 26 minuuttia. Alkuun näytti siltä, että olisin ollut ikäsarjani kolmas. Kisanjärjestäjillä oli kuitenkin vähän ongelmia tuloksien kanssa ja päädyin lopulta sitten neljännelle sijalle. Sekin on paljon paremmin, mitä etukäteen olin ajatellut :) Kaiken kaikkiaan kisa meni aika nappiin, mutta pyöräilyn suhteen olisi yhä eniten kehitettävää ettei tarvisi olla jatkuvasti ohitettavana. 

Tuloslistalla kolmannella sijalla (oikea sijoitus oli sarjan neljäs)

Viikin Viitonen & Heltri Cupin Rykäsy

Tällä viikolla pääsin kisaamaan kahteen otteeseen, ensin torstaina Viikin viitoselle ja sitten lauantaina Heltri Cupin Rykäsyyn. Tällä viikolla aloitin lomat ja olen myös päässyt nauttimaan hyvistä keleistä ja se omalla kohdallani tarkoittaa monesti sitä, että urheilumäärät lähtevät vähän lapasesta :D Näin kävi tälläkin viikolla ja jo kahden ensimmäisen päivän jälkeen treenitunteja oli kertynyt yli 10, hups :D Maanantaina kävin ensin aamupäivällä pitkällä pyörälenkillä ja sitten illemmalla kävin vielä pelaamassa 1,5 tuntia futista, jonne hoidin liikkumiset pyöräillen. Tiistaina kävin aamupäivällä avovesiuimassa Kuusijärvellä ja hyötypyöräilin sinne ja takaisin melkein 40 kilometrin edestä. Illemmalla kävin juoksemassa vajaan 15 kilometrin lenkin, josta 10 kilometriä oli marantonvauhtia. Keskiviikkona puolestaan kävin aamulla stadikalla uimassa ja illalla poljin ensin Espooseen ja siellä juoksin sitten reilut 12 kilsaa. Eli kaiken kaikkiaan treeniä oli kertynyt kolmelle ensimmäiselle päivälle hyvä määrä ja tämä myös tarkoitti sitä, että ennätysajoista oli turha haaveilla tuolla viitosen kisassa.

Pikanauhat on viritetty kisakenkiin, ei tarvi huolehtia kesken kisan avautuvista kengännauhoista

Torstaina kävin aamupäivällä tekemässä kevyen uinnin stadikalla, tarkoitus oli vähän verrytellä kroppaa illan kisaa varten. Torstaina oli onneksi viileämpi keli kuin alkuviikosta, joten juoksusta ei tulisi ainakaan tukalan kuuma. Kisapaikalle päästyäni tein lyhyet alkuverrat ja jalat tuntuivat jo silloin vähän tahmeilta, mutta ajattelin kuitenkin lähteä juoksemaan 4:05-4:10 min/km vauhtia kisassa. Tällä kertaa Viikin viitoselle oli tullut paikalle useita kovempia juoksijoita ja muutenkin paikalla oli runsaasti juoksijoita ja tuttuja naamoja. Kisan startattua koitin keskittyä maltilliseen aloitukseen ja ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.12 eli vähän hitaampaa kuin olin tavoitellut, joten koitin seuraavan kilometrin aikana kiristää vauhtia ja pääsin 4.07 aikaan. Kolmannelle kilometrillä hyydytin jalat ylämäkeen ja jalat tuntuivat menevän hapoille ja kilometrivauhti laski. Tässä vaiheessa kun huomasin, etten millään pysy tavoitevauhdissa, teki mieli vähän luovuttaa ja vaihtaa mukavammalle juoksuvauhdille. Sain kuitenkin ajatukset jotenkin koottua ja tein itselleni uuden tavoitteen, vauhdin sijasta koitin pitää sykkeet edes yli 180:n ja siinä aika lailla onnistuinkin. Juoksin tuon Viikin viitosen reitin nyt neljättä kertaa ja tuntui, että jalat olivat nyt enemmän hapoilla kuin noilla aiemmilla kerroilla. Maalissa kellotin ajaksi 21.07 eli reilut 20 sekuntia hitaampi kuin 5 kilometrin enkkani. Koska kisaa edeltävinä päivinä olin treenannut paljon, niin ei tuo ennätyksenparannus ollut kyllä missään mielessä realistista vaikka salaa vähän haaveilin siitä :) Kovatehoinen treeni tuli kuitenkin tuolla Viikin viitosessa juostua. Sen verran kovatasoisia juoksijoita oli mukana, että pääsin tällä kertaa vasta sijalle 13.

Tunnelmaa Viikin Viitosen maalissa

Perjantaina pidin sitten kevyemmän päivän, aamupäivällä kävin pitkästä aikaa vähän pallottelemassa tennistä ulkokentillä Arabianrannassa. Hauskaa puuhaa oli ja vieläpä osuinkin palloon, vaikka edellisestä kerrasta oli paljon aikaa. Iltapäivällä kävin tekemässä todella kevyen uinnin stadikalla ja illalla tuli tehtyä pitkä kävelylenkki.

Viikin Viitosen mitalin voittajat

Tänään lauantaina oli vuorossa tämän vuoden ensimmäinen triathlon-starttini Heltri Cupin Rykäsyssä. Liityin keväällä Suomeen palattuani Helsinki Triathlonin jäseneksi, yksi syy liittymiselle oli, että pääsisin osallistumaan erilaisin harjoituskisoihin. Tämä Rykäsy on yksi näistä harjoituskisoista ja se pitää sisällään 700 metriä uintia, 20 kilometriä pyöräilyä ja 5,4 kilometriä juoksua. Lauantaiaamuna kisan startti oli klo 9 Kuusijärvellä. Lähdin suurinpiirtein seitsemältä aamulla sitten polkemaan kotoa tuonne Kuusijärvelle, jotta olisin siellä hyvissä ajoin. Olin etukäteen miettinyt ottavani tuon harkkakisan kohtalaisen rennosti sillä, takana oli jo tuo Viikin Viitonen ja kova määrä treeniä. Kuusijärvelle päästyäni siellä näytti olevan jo paljon muitakin seuralaisia. Aloin omaa vaihtoaluettani laittamaan valmiiksi ja vähän tarkkailin muuta paikalle saapuvaa porukkaa. Siinä kun katseli niitä paikalle saapuvia nopean näköisiä triathlon-pyöriä, aloin vähän miettimään, että olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa oman perusmaantiepyöräni kanssa :D Tässä vaiheessa alkoi jopa vähän jännittää ja aloin vähän jo miettimään, että varmaan tulen maaliin viimeisten joukossa. Paikalla oli kuitenkin aika rento tunnelma ja tuli vähän juteltua vaihtopaikan lähellä olevien kanssa.

Omat jalat tuli juostua hapoille Viikin Viitosella

Ennen starttia kävin tekemässä lyhyen verryttelyuinnin. Yleensä avovesiuinnissa tarvitsen tovin, että saan kunnolla rytmistä kiinni, kun taas altaassa voin alkaa samantien uimaan normaalia rytmiäni. Lämmin vesi helpotti tällä kertaa ja melkein jo heti ekasta vedosta pystyin alkaa uimaan normaalia rytmiäni. Startin lähestyessä asettauduin aika taakse ja reunaan, sillä tiedän etten ole se porukan nopein uimari. Uinti lähti kivasti liikkeelle, joka nainen koitti uida kyljessäni kiinni, mutta se ei juurikaan häirinnyt uintiani. Jonkin verran tunsin käsivetoja jaloissani ja yhdessä kohdassa jonkun jalat tulivat vastaan, mutta aika hyvin pystyin uimaan omaa tahtiani. Uintivauhtini oli koko ajan sellaista rentoa vauhtia ja koitin vähän varoa hengästymistä, ettei tulisi mitään hengenahdistuskohtauksia siellä vedessä. Vedestä poistuin porukan häntäjoukoissa, mutten ollut läheskään viimeinen vedestä noussut!

Tennismailan sai tällä viikolla kaivaa esiin

Ensimmäinen vaihto sujui ihan ok, märkäpuvun sain aika nopeasti pois päältä ja sitten kypärä ja lasit päähän sekä sukat ja kengät jalkoihin ja pyörän kanssa juoksua pois vaihtoalueelta. Pyörällä vaihdoin heti etuvaihteen isolle ja aloin polkemaan sellaista vauhtia, että olin hengästynyt. Pyöräilyn aikana en mittarin nopeus- tai wattilukemia katsonut ollenkaan vaan koitin keskittyä siihen, että polkisin sellaista vauhtia joka tuntuisi jaloissa ja saisi olon hengästyneeksi. Pyöräosuus ajettiin kahtena 10 kilometrin lenkkinä. Pari ohitusta pääsin alkuvaiheessa tekemään, mutta sen jälkeen sain tyytyä ohitettavan rooliin. Tiedän, että pyörä ei ole omalla kohdallani se vahvin osa-alue, joten päästin porukan menemään menojaan ja keskityin omaan suoritukseen. Tässä vaiheessa olin jo unohtanut sen alkuperäisen tavoitteeni eli ottaa harkkakisa rennosti. Ylämäet koitin ajaa kaikki putkelta, vähän aikaa sitten vielä tuo putkelta ajo tuntui haastavalta, mutta nykyisin se on oikeastaan aika rennohkoa. Pyöräosuus meni aika mukavasti, pari vesihörppyä otin ajon aikana. Jälkeenpäin kun katsoin noita pyöräilyvaiheen statistiikkoja, niin olin noin 30 km/h keskivauhdilla polkenut tuon 20 kilometriä ja tähän olen itse varsin tyytyväinen :) Keskisyke oli puolestaan 162, mikä on aika korkea pyöräilysykkeeksi omalla kohdallani.

Vaihtoalueeni Rykäsyn jälkeen

Toinenkin vaihto sujui aika näppärästi ja vaihdoin samalla muutaman sanan vaihtoa suorittavan kisatoverin kanssa. Pyöräilykengät pois jaloista ja pikanauhalliset juoksukengät jalkaan ja ei muuta kuin juoksemaan. Toki kypärän ja pyörän jätin vaihtoalueelle. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikka tuntui, että olin hapottanut jalat pyöräilyssä. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.06, joka on nopeampi kuin yksikään kilometri torstaina Viikin viitosella. Nopealle kilometrille löytyi tosin selitykseksi, että osa siitä oli alamäkeä :) Selkeästi tuli huomattua, että juoksu on itselläni paljon vahvempi kuin nuo kaksi muuta lajia, sillä sen verran selkiä tuli juoksun aikana vastaan. Yksikin mies huikkasi, että mitä olin oikein tehnyt pyörän päällä, kun energiaa näyttää juoksuun riittävän hyvin. Juoksun aikana oli tosi hyvä meininki, vastaantulijoita kannustettiin puolin ja toisin, itse huikkailin välillä tsemppiä ohittamilleni juoksijoille. Juoksin koko ajan korkeilla sykkeillä ja hengitys oli aika huohottavaa, missään nimessä kulku ei ollut helppoa, mutta silti juoksu tuntui vahvalta. Osaltaan tähän tuntemukseen vaikutti se, että pystyin ohittamaan niin monta muuta juoksijaa eikä kukaan juossut ohitseni. 1,5 kilometriä ennen maalia näin edelläni vielä kolme juoksijaa, yhden miehen ja kaksi naista, ja päätin että näistä kaikista pitää mennä ohi. Yksi kerrallaan pääsinkin heistä ohi, viimeinen ohitettava yritti pysyä vauhdissani mukana ja kuulin takanani askeleet koko ajan. Sinänsä hyvä, että hän juoksi takanani, niin en voinut sitten turhaan hidastella vauhtia. Juoksun keskivauhti oli 4.22 min/km ja sen ajaksi oli tuli 23.18. Tarkkaa kokonaisaikaa tai sijoitusta itselläni ei ole vielä tiedossa sillä vähän sekoilin mittarini kanssa noissa vaihdoissa.

Kaiken kaikkiaan tosta Rykäsystä jäi hyvä fiilis, se oli onnistunut tapahtuma, siellä oli hyvä meininki ja omalla kohdallani asiat menivät aika nappiin. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä valmistautumaan viikon päästä kisattavaan Joroisten puolimatkan triathloniin :)

Avovesiuintia

Vähitellen avovesiuinti on alkanut tuntua ihan mukavalta puuhalta. Viime vuonna kävin märkäpuvun kanssa kahdesti avovedessä uimassa ja molemmat kerrat olivat kisoja, niin ei ollut oikein se paras ensikosketus tuohon avovesiuintiin. Ihan ensimmäisellä kerralla uidessa koin hengittämisen vaikeaksi, puku puristi rintakehästä ja tuntui etten saanut tarpeeksi happea. Lisäksi ryhmässä uiminen toi omat haasteensa. Toisen kerran uinti oli puolimatkan triathlon-kisassa, jossa uitiin kylmässä Tyynessä valtameressä. Kylmään veteen oli vaikea hengittää ja muutenkin pään laittaminen kylmään veteen oli haasteellista, myös hengitysvaikeuksia oli taas, mutta ei ihan niin pahoja kuin ensimmäisellä kerralla. Lisämausteen uintiin toivat läheisellä laiturit äännehtivät merileijonat. Puolenvälin tienoilla uinti alkoi kuitenkin jotenkin kulkemaan, kun pakotin itseni uimaan sitä vaparia sillä perusteella, että muutkin uimarit ympärillä pystyivät siihen. Uintia olin etukäteen jännittänyt todella paljon, etenkin kun oli vielä lisäksi varoiteltua, että siellä on jonkin verran virtauksia.

Kuusijärvi

Tänä vuonna olen nyt käynyt yhteensä kolme kertaa uimassa Vantaan Kuusijärvellä ja tuntuu, että kerta kerralta uinti kulkee paremmin ja pystyn uimaan normaalia rytmiäni eli samaa mitä uin altaassakin. Uin normaalisti niin, että otan happea joka kolmannella käsivedolla. Viime vuoden kisoissa tuli uitua enimmäkseen niin, että happea otin joka toisella käsivedolla, kun tuntui etten muuten saa tarpeeksi happea. Nyt kuitenkin tuo rentous uidessa on alkanut löytymään, toki joka kerralla alku on vaatinut aina pienen totuttelun veteen. Eilen kävin Heinin kanssa Kuusijärvellä uimassa ja vesi oli aika vilpoista, kun ei ole nämä kesäkelit sitä lätäkköä oikein lämmittänyt... Alkuun oli jälleen vaikeuksia hengittää kylmään veteen, joten uiskentelin alkuun vähän jotain sammakkoa ja vesipallokroolia, ja sitten siirryin vapaauintiin. Aika nopeasti siihen vilpoisaan veteen sitten tottui ja pystyin alkaa uimaan vaparia normaalilla hengitysrytmilläni. Tällä kertaa uskaltauduimme Heinin kanssa myös uimaan pidempää lenkkiä kauemmas rannasta. Yksin uidessa olisin varmaan pysytellyt lähempänä rantoja, mutta toisen uimarin kanssa oli turvallisemman tuntuista lähteä keskemmälle uimaan. Eilen uimme yhteensä noin parin kilometrin verran, kyseessä on toistaiseksi nyt pisin avovesiuintini :)

Kuusijärven poijuja

Kuusijärvi on kyllä kiva paikka uida, kun siellä ei ole mitään vesistöliikennettä, kierrettäviä poijuja löytyy hyvin ja siellä näkee paljon muitakin uimareita. Uinnin ajaksi tavarat saa myös säilöön lukolliseen kaappiin, josta myös plussaa. Ennen Joroisten puolimatkan kisaa, tuolla olisi tarkoitus ainakin pari kertaa vielä käydä. Reilun viikon päästä suunnitelmissani on osallistua myös Heltri Cupin Rykäsyyn, niin saa vähän lisää triathlonkisakokemusta ja harjoiteltua vaihtoja.

Uinnin jälkeen

Uusi yritys Cooperin testissä

Keskiviikkona tuli juostua tämän vuoden toinen cooperin testi ja tällä kertaa juoksin sen urheilukentän radalla. Edellisen cooperin juoksin reilu kuukausi sitten itse mitatulla hiekkatiellä, jonka tulos ei nyt ole täysin vertailukelpoinen radalla juostavaan testiin.

Olin kaveriporukalla sopinut, että mennään yhdessä juoksemaan tuo cooper. Samaan aikaan tuolla Eläintarhan kentällä juostiin myös Pride Cooper, joten päädyimme hyödyntämään heidän järjestämää ajanottoa ja starttasimme matkaan samaan aikaan Pride Cooper-osallistujien kanssa. Tavoitteeni oli nyt viimein saada se kolme tonnia rikki ja olin etukäteen katsonut kierrosajatkin, eli 1.36 kierroksia oli tarkoitus lähteä juoksemaan. Omaa mittaria ei juoksun aikana hirveästi tarvinnut katella, kun väliaikoja huudettiin aina 400 metrin välein. Ensimmäinen kierros taisi olla koko cooper testin nopein ja se meni aikaan 1.28, seuraavan kierroksen väliaika oli 3.02 eli vähän hitaampaa, mutta kuitenkin vielä tavoitteen mukaista vauhtia.

Helsinki Half Marathonia juoksemassa, ennen puolta väliä vielä hymyilyttää ja juoksu näyttää vauhdikkaalta

Hengitys oli aika puuskuttamista, mutta niinhän se pitää cooperissa ollakin. Muutama mies juoksi edelläni ja he toimivat hyvinä jäniksinä, vähitellen pääsi myös ohittamaan kierroksella hitaampia juoksijoita ja siitä saa kyllä voimaa kun pystyy menemään jonkun ohi. Missään vaiheessa juoksu ei tuntunut kauhean mukavalta, ja niin oli tarkoituskin. Jaloissa painoivat myös viime sunnuntaina Malminkartononmäellä juostut mäkivedot. Jostain syystä etenkin vasemman jalan etureisi ja pohje ovat olleet aika jumissa useamman päivän. Parin kilometrin alkuverryttely kuitenkin vähän lämmitti lihaksia ja itse cooperin aikana en juurikaan tuntenut noita jumeja.

Helsinki Half Marathonin maalissa, hymy oli jo hyytynyt aikoja sitten

Joka kierroksella koitin laskea, että olen yhä tavoiteajassa. Kaksi kilometriä tuli täyteen alle 12 minuutissa, joten kolmen tonnin ylitys oli vielä mahdollinen. Vauhti tuntui sellaiselta, että sitä pystyisi vielä ylläpitämään nuo loput minuutit. Viimeisen väliajan kuulin 2800 metrin kohdalla ja tällöin oli vielä noin 50 sekuntia aikaa jäljellä, joka riittäisi hyvin vähintään sen puuttuvaan 200 metrin juoksemiseen. Koitin vielä vähän kiristää vauhtia tuon 2800 metrin jälkeen ja lopulta kun 12 minuuttia oli täynnä, niin matkaa oli kertynyt 3010 metriä! :) Viimein sain sen kolmen tonnin rajan rikki, vaikka etukäteen oli tuntunut siltä etteivät jalat olleet niin palautuneet viikonlopun mäkivedoista. Kovin suurta ylitystä ei tullut tehtyä, mutta kolme tonnia meni selkeästi rikki! Tämä tulos antaa vähän uskoa siihen, että vauhtia alkaa taas vähän löytymään. Parin viikon päästä on tiedossa 5 kilometrin kisa Viikin Viitosessa ja siellä olisi tarkoitus yrittää uutta ennätystä juosta.

High Tech Run ja jalkapalloturnaus

Viime viikolla tuli tehtyä pidennetty viikonloppureissu Amsterdamiin. Ensimmäiset pari päivää oli ihan normaalia turisteilua, palloiltiin ympäri kaupunkia ja käytiin kanavaristeilyllä yms. Amsterdamista jäi kyl hyvä kuva ja pyöräilijäitä siellä on todella paljon, rautatieaseman vieressä oli valtava pyöräparkki ja en ole koskaan elämässäni nähnyt niin montaa pyörää kerralla.

Jalkapallon MM-kisat näkyivät myös Amsterdamin katukuvassa

Jalkapallokoristelua Amsterdamin keskustassa

Muutamat lukot

Itse viikonloppu meni sitten enemmän urheilullisimmissa merkeissä, kun tiedossa oli työpaikan Euroopan toimistojen jalkapalloturnaus Ajaxin harjoituskentillä. Naisten joukkueita oli yhteensä 7 ja suurimmassa osassa joukkueissa pelasi vähän enemmänkin jalkapalloa pelanneita henkilöitä. Meidän joukkueessa oli oikeastaan vain yksi joka oli pelannut vähän enemmän, muut olivat joko harrastelijoita tai sitten aloittelijoita eli näiden lähtökohtien takia paineet menestymisen suhteen olivat vähäiset :)

Yksi monista kanavista

Kanavaristeilyn lähtöpaikalta

Muutama pyörä parkisssa

Lauantaina meillä oli 4 peliä, ensimmäinen peli voitettiin. Seuraavat kaksi peliä puolestaan hävittiin ja viimeinen peli voitettiin selkeästi 5-0 vastustajaa vastaan. Yhden maalinkin sain tehtyä! Pelasin keskikentällä, joten juostua tuli ihan riittävästi :) Naisten pelit pelattiin puolikkaalla kentällä ja niiden kestot olivat 2 x 15 minuuttia. Sunnuntaina pelattiin heti aamusta turnauksen kovimpia naisjoukkueita vastaan ja molemmat hävittiin, mutta yllättävän tasaista peli oli kuitenkin noitakin joukkueita vastaan. Sunnuntain peleissä alkoi jo väsymys vähän tuntua, myös myöhään menneellä lauantai-illalla oli osuutta asiaan. Kaiken kaikkiaan oli hauska reissu ja oli kiva päästä pelaamaan kunnolla fudista, ja ihan mitään murskatappioita ei myöskään koettu vaikkei nyt kärkisijoista taisteltukaan.

Ajaxin kentillä

Juoksemassa vaihtoon

Tiistaina kävin juoksemassa firmani joukkueessa High Tech Runin. Meidän firmasta oli kaksi joukkuetta mukana, kilpajoukkue ja sitten johdon joukkue, ja olin itse siis tuossa kilpajoukkueessa. High Tech Run on siis viesti juoksu, jossa on 5 osuutta ja kokonaismatka yhteensä 25 kilometriä. Omalle kohdalleni tuli juostavaksi toinen osuus ja se oli matkaltaan 5,9 kilometriä. Otaniemen kentälle saapuessani sää ei ollut kovin kesäinen, vettä satoi ja tuuli kovasti. Tuntui lähinnä siltä että olisi syksy, eikä juhannusviikko. Onneksi juoksun alkuun mennessä sää muuttui vähän aurinkoisemmaksi.

Ensimmäinen peli takana (taustalla miesten peli käynnissä)

Pallo pois vastustajalta

Turnauksesta saatu mitali

Viestikapulana toimi GPS-laite, ja sen avulla muut pystyivät myös seuraamaan, että missä juoksija liikkui. Heti oman osuuden alussa pääsin yhdestä juoksijasta ohi, porukka oli sen verran hajaantunut etten sitten seuraavaa juoksijaa enää edellä nähnyt. Tässä vaiheessa edellä meni 6 juoksijaa. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 3:57 min/km vauhdilla, ehkä vähän turhan kova aloitus tuli tehtyä. Vauhti tuntui kuitenkin ihan ookoolta, hengästytti, mutta hengistys oli kuitenkin vielä hallittavissa. Tässä vaiheessa yksi miesjuoksija juoksi ohitseni sellaista vauhtia, etten olisi millään pysynyt perässä. Toisen kilometrin jälkeen edessä alkoi näkyä yksi vähän hitaammin juokseva mies, jonka sain aika pian ohitettua. Puoleen väliin päästyäni, kuulin takaa kovaa hengistystä ja jälleen joku mies juoksi ohitseni. Koitin keskittyä juoksemaan kovaa vauhtia omalla tasollani, sillä matkaa maaliin oli kuitenkin vielä lähemmäs 3 kilometriä tässä vaiheessa.

High Tech Runin kisapaikalta

Tummaa pilveä oli

Neljännen kilometrin jälkeen sain taas ohitettua yhden miehen ja nostin joukkueemme takaisin kuudennelle sijalle. Neljännen ja viiden kilometrin väliin osui vähän mäkinen osuus ja se näkyi heti hitaampana vauhtina. Maalia lähestyessä koitin vähän kiristää vielä vauhtia ja urheilukentälle päästyäni otin vielä jonkinlaisen loppukirin ja valmistauduin antamaan GPS-laitteen seuraavalle juoksijalle. Maalissa oman osuuteni ajaksi tuli 24:26, joka on aika lailla sitä omaa tasoani. 

Työpaikan joukkeen tiimipaita ja kisanumero

Helsinki Half Marathon

Lauantaina juoksin puolimaratonin uudessa Helsinki Half Marathon eli HHM-kisassa. Pitkin viikkoa tarkkailin kovasti sääennustetta, alkuun vaikutti siltä, että olisi ollut tulossa ihan liian kuuma päivä. Kisapäivänä heräsin kuitenkin pilviseen päivään ja keli vaikutti aika hyvältä. Kisan startti oli aamupäivällä klo 10.30, joten riitti että sitä ennen söi vain aamiaisen. Yleensä iltapäivällä starttaaviin kisoihin olen kokenut ongelmalliseksi sen, että mitä syö ennen kisaa.

Kisaexpo Kampissa

Kisaexpo

Kotoa lähdin tuntia ennen starttia kävelemään kohti starttia ja suunnitelmani oli 2,5 kilometrin kävelyn jälkeen käydä vessassa ja lähteä lämppäämään Töölönlahden ympäri. Finlandia-talolle kisakeskukseen päästyäni katselin pitkää vessajonoa 8 bajamajan luokse ja totesin samantien, että jono on paras skipata, muutan olisin siinä varmasti vielä kisan startatessa. Jostain keksin sitten käydä Musiikkatalossa vessassa, jossa ei ollut mitään ruuhkaa. Muuten olisin varmaan käynyt puskassa. Sen jälkeen juoksin kerran Töölönlahden ympäri ja otin parit lyhyet kiihdytykset, aika raskailta tuntuivat jalat jo tässä vaiheessa ja sykkeet olivat vähän tavanomaista korkeammat. Koitin kuitenkin sysätä sivuun ajatukset siitä, ettei tänään olisi tulossa huippujuoksu. Tavoitteena oli lähteä juoksemaan 4:30 min/km vauhtia ja lopussa vähän kiristää, jotta uusi enkka olisi mahdollinen.

Juoksunumero ja paita

Aika nopeasti kisan startin jälkeen pääsi juoksemaan ilman ruuhkaa ja ensimmäinen kilometri menikin ihan tavoitevauhtia (4:27 min/km). Toinen oli vähän nopeampi, mutta kolmas ja neljäs selkeästi hitaampia johtuen mäkisestä osuudesta. Seuraavat kilometrit menivät taas tavoitevauhtia, mutta tässä vaiheessa alkoi kuumuus painaa ja juoksu ei tuntunut kovin helpolta. Aurinkoisen Arabianrannan jälkeen  pääsi juoksemaan vähän varjossa pitkin Vantaanjokea. Vauhti alkoi vähitellen hyytyä, mutta sykkeet lähentelivät 180-tasoa. Kympin väliajaksi tuli 45:20 eli tavoitevauhdista oltiin jo jäljessä tässä vaiheessa, mutta tilanne ei vielä ollut ihan katastrofaalinen.

Juoksukamat

Puolen välin jälkeen tuli juostua yksi hitaimmista kilometreistä (4:57 min/km) ja totesin, etten näin hitaasti voi juosta vaan vauhtia olisi kiristettävä. Kiristyksestä huolimatta seuraava kilometri oli vain 12 sekuntia nopeampi. Vauhti jatkui aika hitaana 18 kilometriin saakka, kunnes sain vauhdin taas kiristettyä lähemmäs tavoitevauhtia. Toki alamäkivoittoisesta osuudesta oli tähän vauhdin nostamiseen apua. Töölönlahdelle tultaessa koitin kiristää vauhtia vielä lisää, mutta jaloista ei vaan irronnut enempää ja odotin vain maalinpääsyä, että voisin lopettaa juoksun. Normaalisti pystyn maalisuoralla vetämään edes jonkinlaisen loppukirin, mutta nyt jalat tuntuivat vaan hitailta eikä vauhtia saanut oikein kiihtymään.

Maalisuora

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.37: 53 eli noin minuutin nopeampi aika kuin HCR:llä, jossa kärsin vatsavaivoista ja yli kolme minuuttia hitaampi aika kuin syksyllä juostu ennätykseni. Kaikista juoksijoista olin 156/1435 ja naisista olin 21/739. Naisten yleisessä sarjassa sijoitus oli 18/521.

Maalissa Finlandia-talon takana

Reitin ensimmäinen puoli oli mielestäni paljon kivempi kuin loppupuoli, etenkin Vantaanjokiosuus oli miellyttävä juosta, kun siellä oli vähän varjoisaa ja joen vesi ehkä vähän viilensi ilmaa. Loppupuolen mäkinen osuus pitkin radanvartta ei ollut oma henkilökohtainen suosikkini. Hyvää oli myös, että juoksunumeroihin oli laitettu nimet, etenkin ulkomaisissa kisoissa on toiminut hyvin, kun numerossa on ollut etunimi. Yleisöltä on tullut saatua kannustuksia omalla nimellä. Hyvä puoli tapahtumassa oli myös, ettei ruuhkassa tarvinnut juosta toisin kuten HCR:llä. Tykkäsin myös aikaisemmasta lähtöajasta, aamupäivälähdöt toimivat kohdallani paremmin kuin iltapäivälähdöt. Oikeastaan ainoa kehitysehdotukseni liittyy bajamajoihin, niitä voisi olla lähdössä vähän enemmän ja tietty jos reitin saisi vielä tasaisemmaksi, niin sekin olisi plussaa! Mutta varsin mallikkaasti ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma ja ilmottautuminen ensi vuodelle tuli jo tehtyä.

Maalissa mitali kaulassa

Firstbeat-mittaus

Toukokuun puolessa välissä tein työpaikkani tarjoaman Firstbeatin stressitestin. Pidin sykevälivaihtelua mittaavaa mittaria kolme vuorokautta. Mittaria pidettiin myös öisin, jolloin se seurasi sitä kuinka palauttaa uni oli. Ainoastaan suihkun ajaksi mittari otettiin pois, ja myös uinnin ajaksi poistin mittarin. Halusin nähdä erityisesti miten urheilu näkyy tuossa mittarissa, joten aloitin mittauksen lauantaiaamuna, jolloin sain viikonlopun urheilut siihen sekä vielä yhden arkipäivän.

Mittari, toinen pää kiinnitettiin solisluun alle ja toinen kylkikaareen

Tässä vielä kuvaus itse testistä: "Sykevälimittaukseen perustuvassa kartoituksessa tarkastellaan arkikäyttäytymisen vaikutuksia kestävään toimintakykyyn. Laite mittaa koettua stressiä, palautumisen riittävyyttä päivän ja yön aikana, unen laatua sekä liikunnan terveys- ja kuntovaikutuksia. Kartoitus koostuu henkilökohtaisesta 2-3 vuorokauden pituisesta sykemittauksesta, henkilökohtaisista raporteista mittausten ja omien päiväkirjamerkintöjen pohjalta sekä palautevalmennuksesta ryhmävalmennuksena. Sykemittaus tehdään kahden tarrakiinnitteisen elektroidin ja pienen tallennuslaitteen avulla. Tallennuslaite on tulitikkuaskia pienempi. Näin itse mittausjakso häiritsee mahdollisimman vähän arkea ja unta. Laitteen kanssa voi myös urheilla, mutta sitä ei saa kastella (ei uintiin tai suihkuun, eikä saunaan)."

Mittari kiinnitettynä, kovin avonaisia paitoja ei voinut pitää :D

Lauantaina osallistuin yhteen 5 kilometrin kisaan ja sunnuntaina poljin 137 kilometrin pituisen fillarilenkin, maanantaina töiden jälkeen kävin juoksemassa kaverin kanssa vielä 15 kilometrin lenkin. Lisäksi tuli vielä vähän hyötyliikuntapyöräilyä lauantaina kisapaikalle ja maanantaina töiden ja kodin välillä liikkuessa.

Lauantain mittaustulokset, melko punaista on päivä

Kaikista hämmentävin tulos testistä oli se, että viikonloppuna mittari näytti enimmäkseen punaista, kun taas töissä ollessa mittari oli enimmäkseen vihreällä. Punainen kuvastaa stressireaktioita, joka voi olla sekä negatiivista että positiivista, ja vihreä palautumista. Yleensä menee niin, että vapaapäivät ovat palauttavia ja työaika näyttää punaista. Mittaushetkellä töissä oli menossa aika stressitön aika, jonain hektisempänä aikana tulokset olisivat olleet toisenlaisia.

Sunnuntain mittaustulokset, pitkä pyörälenkki sinisellä

Testin mukaan unijaksoni ovat palauttavia, tarpeeksi pitkiä ja laadukkaita. Pitkän pyörälenkin jälkeisenä yönä, palautuminen oli hyvää, mutta sen alku viivästyi. Tämän huomasin itsekin, kun oli vaikea saada unta. Sunnuntaina pitkän pyörälenkin päivän kohdalla päiväaikainen palautuminen puuttui kokonaan. Eli mittari näytti joko punaista tai sitten sinistä, joka kuvasi liikuntaa.

Maanantain käyrät, vihreältä näyttää päivä

Leposykkeeksi mittari mittasi 44, joka on alin koskaan itseltäni mitattu lukema. Joskus vajaa pari vuotta sitten mittasin lukemaksi 46 eli tuo lukema on ihan linjassa tuon oman mittauksen kanssa. Viimeisenä yönä eli maanantain ja tiistain välisenä yönä nukuin todella hyvin ja mittarin mukaan palautumisen osuus unijaksosta oli 97 %. Keskimäärin palautumista unijaksosta on 60%. Joka yönä pääsin reippaasti tämän lukeman yli, huonoimpanakin yönä palautumisen osuus oli yli 80 %.

Maanantain ja tiistain välisen yön statistiikat

Kaiken kaikkiaan testi oli mielenkiintoinen ja oli hyvä kuulla, että palautumiseni on hyvää. Ehkä pitää vähän enemmän miettiä noita viikonloppuja, ettei mittari olisi koko ajan punaisella. Lauantaina ennen kisaa aamupäivän siivouksen jälkeen makoilin hetken aikaa kotona ja tämä näkyy mittaustuloksissa palauttavana hetkenä, eli ilmeisesti tämän tyyppisiä hetkiä pitäisi lisätä viikonloppuihin. Ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan pitkiä hetkiä, joku 15 minuuttiakin voisi olla hyvä. Olen luullut, että iltani ovat olleet kohtalaisen rauhallisia, mutta silti mittari näyttää punaista ennen nukkumaan menoa… :D Mutta näköjään noissa illoissa olisi paljon parantamisen varaa.