Treeniviikon sisältöä

Viime viikko oli taas varsin monipuolinen, joten ajattelin hieman kirjoitella siitä. Viikko käynnistyi lepopäivällä, kun sunnuntaina tuli tehtyä sen verran kova treenipäivä. Tiistaina olikin sitten tuplatreenipäivä. Aamulla tein tunnin salitreenin työpaikan salilla ja sillä oli hyvä käynnistää päivä. En ollutkaan pitkään aikaan tehnyt treeniä ennen työpäivää ja tätä voisi alkaa taas vähitellen harrastamaan enemmänkin etenkin, kun aamut alkavat olla valoisia, jonka myötä herääminenkin on helpompaa :) Illalla kävin vielä kaverin kanssa juoksemassa 1,5 tunnin lenkin pitkin Helsingin rantoja.

Hiihtokelit alkavat olla jo ohi

Keskiviikkoiltana kävin kaverin kanssa Hakunilassa hiihtämässä ja tästä hiihtokerrasta kerroinkin jo aiemmin, muutamat mustelmat tuli hankittua alamäissä kaatuessa. Ladut olivat jäisiä, joten luistoa kyllä löytyi ja noita kaatumisia lukuun ottamatta, hiihto sujui varsin mukavasti. Luksusta oli myös se, että sain kaveriltani kotoa kyydin laduille ja takaisin kotiin. Yleensä olen bussilla kulkenut nuo matkat kotoa hiihtolatujen luokse ja etenkin paluumatkalla tuppaa vähän jäätymään, kun hikisissä vaatteissa odottaa pysäkillä bussia. Onneksi sekä Paloheinän että Hakunilan ladut ovat vain yhden bussimatkan takana eli ei tarvitse missään vaihtaa toiseen bussiin tai muuhun kulkuvälineeseen. Hiihtoa keskiviikkona kertyi yhteensä noin puolitoista tuntia.

Sukset keräsivät lauantaina vähän loskaa

Torstaina kävin kokeilemassa vähän boulderointia yhden kaverin kanssa, kyseessä oli elämäni toinen boulderointikerta. Aiemmasta kerrasta oli kerennyt kulua jo lähemmäs viisi vuotta, joten en nyt sanoisi olevani mikään aktiiviharrastaja kyseisessä lajissa. Kaverini oli harrastanut tuota boulderointia vähän enemmän ja sainkin häneltä hyviä vinkkejä. Kiipeilin joitakin helpoimpia reittejä vain ja joillakin reiteillä tuli koettua pienoisia onnistumisen kokemuksia :) Aika nopeasti kämmenien iho meni helläksi tuosta kiipeilystä ja kiipeily muuttui sen seurauksesta aika epämukavaksi. Loppuun tein vielä vähän keskivartalotreeniä TRX-nauhoilla siellä boulder-keskuksessa. Kuljin juosten matkat kotoa tuonne boulderoimaan, joten sain torstaille mahdutettua myös puolen tunnin lenkinkin. Ihan hauskaa puuhaa tuo boulderointi on, aika paljon olisi tekniikassa vielä parantamisen varaa. Teen ihan liikaa käsillä töitä, kun pitäisi koittaa enemmän jalkoja hyödyntää.

Vesilätäkkö Hakunilassa

Ei näytä kovin talviselta enää

Perjantaina oli vähän väsyneempi päivä, joten kävin juoksemassa vain kevyen puolen tunnin lenkin. Melkein meinasin olla tekemättä lenkkiä, mutta olo kuitenkin virkistyi lenkillä. Lauantaina sitten oli jälleen tuplatreenipäivän vuoro. Mieli teki hiihtämään, joten tarkastelin netistä latutilanteita ja päätin suunnata jälleen Hakunilaan hiihtämään. Keskiviikon kaatumistraumat painoivat yhä pään sisällä, joten en uskaltautunut menemään kilpaladulle, vaikka olisi ehkä kyllä pitänyt pakottaa itseni sinne karistamaan pelkotilat. Ladut olivat paljon keskiviikkoa sohjoisempia ja suksi ei oikein tuntunut luistavan yhtä hyvin kuin keskiviikkona, joten todennäköisesti ne kilpaladun alamäetkään eivät olisi menneet yhtä vauhdikkaasti kuin keskiviikkona. Peltoladuilla yhdessä kohdassa oli myös iso lätäkkö ja sen yli hiihtäessä tuli huomattua, etteivät mononi pahemmin pidä vettä :D Pariin kertaan meinasin kompastua, kun suksi upposi sohjoon. Sää oli myös vähän sateinen, välillä tuli tihkua ja välillä räntäsadetta. Talvi ei tosiaankaan ollut lauantaina parhaimmillaan. Kyllä siellä laduilla nyt hiihtämään pystyi, mutta ei se ollut niin nautinnollista kuin edellisenä viikonloppuna aurinkoisessa pakkaskelissä. Hiihtoa kertyi jälleen noin 1,5 tunnin verran ja matkaa 22 kilometriä.

Ensimmäiseltä leijalautauilukurssikerralta

Lauantai-illalla oli jokaviikkoiset Helsinki Triathlonin uintitreenit Malmilla ja päätin ankeasta kelistä huolimatta mennä sinne maastopyörällä, kun sen kerta olin talvipyöräilyä silmällä pitäen mennyt hankkimaan loppusyksystä :) Suunnitelmissani on ollut alkaa kulkea noihin uintitreeneihin pyörällä ja viime viikonloppuna päätin ryhdistäytyä asian suhteen vaikka taivaalta satoikin räntää. Olihan se polkeminen vähän kuraista, mutta kevyt pyöräily tuntui tekevän hyvää aamupäivän hiihdon rasittamille jaloille. Matkaa yhteen suuntaan oli noin 9,5 kilometriä. Uintitreeneissä harjoiteltiin nyt vähän eri vauhdeilla uimista, joka on kyllä hyvä harjoitus itselleni, sillä yleensä minulla on lähinnä vain yksi vauhti, jolla uin. Lisäksi uimme myös räpylöillä ja niillä uinti on aika kivaa, kun pääsee niin paljon kovempaa :) Lisäksi delffaripotkuja tai niiden yritystä on niiden kanssa kiva tehdä. Uinnin ja saunan jälkeen oli sitten vielä edessä pyöräily takaisin kotiin. Kuten varmaan arvata saattaa, niin illalla oli aika väsynyt ja tyytyväinen olo :)

Leijan lennätystä harmaassa kelissä

Sunnuntaiaamupäivä piti alun perin viettää leijalautailukurssilla, mutta huonosta kelistä johtuen tähän tuli muutoksia lauantai-iltana ja kurssin jatko siirtyi eteenpäin. Ensimmäisen osan siitä kävin jo aiemmin ja silloin harjoittelimme leijan lennättämistä. Tuuli kuitenkin hyytyi, joten leijan lennättäminen laudan kanssa siirtyi eteenpäin. Saa nähdä pääsenkö vielä tänä talvena tuota kokeilemaan. Joka tapauksessa kurssin sijasta kävin aamupäivällä Motivuksessa BodyPump-tunnilla ja sai jälleen kyllä hyvät tärinät päälle lihaksiin :) Alkulämpäksi juoksin kotoa tuonne Motivukseen ja saman pituisen loppuverran tein tunnin jälkeen. Olen huomannut, että tuo lyhyt 3,5 kilometrin juoksu tunnin jälkeen tekee ihan hyvää pumpin rasittamille lihaksille. Sunnuntai-iltana kävin vielä kaverin kanssa Keskuspuistossa juoksemassa 1,5 tunnin juoksulenkin. Kenkävalinta ei ollut ihan optimi, sen verran jäisiä pätkiä osui vastaan, että nastalenkkarit olisivat tarpeen. Taidan toistaiseksi juoksennella noita sulia Helsingin rantoja pitkin ja odotella, että Keskuspuiston reitit sulaisivat täysin.

Viikonloppuvieras ja raadeltu hai

Hiihtokärpäsen purema

Vaikka talvikelit ovat tänä talvena olleet vähän heikkoja, kun lämpötila on enimmäkseen sahannut nollan tienoilla täällä Helsingin suunnilla, niin silti päässyt vähän hiihtämään ja kerta kerralta se on tuntunut mielekkäämmältä puuhalta. Kesä on mielestäni paras vuodenaika ja tykkään lämmöstä, mutta nyt melkein toivoisin vielä lisää lunta ja pakkasta ihan vain siksi, että pääsisi vielä hiihtämään :) Hiihto on todella monipuolista liikuntaa, kun yläkroppakin joutuu töihin ja tästä syystä myös sykkeetkin tuppaavat omalla kohdallani nousemaan aika korkeaksi. Vauhtia on myös enemmän kuin juoksussa ja kilometrit kertyvät melkein kuin itsestään

Hiihto aurinkoisessa kelissä on ihan parasta!

Viime viikolla kävin kahdesti Paloheinässä hiihtämässä ja molemmilla kerroilla hiihdin 30 kilsan verran. Olin aiemmin tänä talvena miettinyt, että 30 kilometrin pituinen hiihtolenkki pitäisi tehdä edes kerran. Tätä ennen pisin hiihtolenkkini oli ollut reilut 20 kilometriä. Maanantaina kävin kaverin kanssa Paloheinässä hiihtämässä ja ensimmäisen tunnin ajan sain hänestä seuraa. Pystyttiin aika kivasti vierekkäin hiihtämään, kun hän hiihti pertsaa ja itse menin vapaalla. Toisen tunnin kävin vielä itsekseen hiihtelemässä ja kilometrit tuntuivat sen verran kevyesti kulkevan, että päätin pidentää alun perin suunnitelmani 20 kilsan lenkin 30 kilometriin. Lopussa rupesi vähän väsymys painaa, etenkin kun jouduin vähän vastatuuleen hiihtämään, mutta muuten meni aika kivasti. Lopputuloksena oli 31 kilometriä hiihtoa reiluun kahteen tuntiin.

Kolkyt kilsaa juuri ja juuri alle kahden tunnin!

Sunnuntaina kävin hiihtämässä viikon toisen lenkin. Olin etukäteen latukarttapalvelusta seuraillut, että ladut olivat menneet heikompaan kuntoon. Facebookin latutilanne ja Paloheinän hiihtoladut ryhmien kautta kuitenkin sain sellaisen käsityksen, että ladut olisivat kuitenkin hiihdettävässä kunnossa, joten suuntasin sinne aamupäivällä. Aika jäisiä pätkiä osui vastaan, mutta aika hyviä pätkiä siellä pääsi kuitenkin hiihtämään. Paikka paikoin maa paistoi ladun alta. Auringonpaisteessa hiihtäessä 30 kilometriä meni aika kevyesti ja vauhtia oli nyt vähän enemmän, kolmekymppiä tuli täyteen alle kahdessa tunnissa! Oikeiden hiihtäjien matkasta kyllä tippuisin saman tien, mutta omalla kohdalla oli ihan saavutus saada yli 15 km/h-keskinopeus :)

Latua

Viime viikon hiihtojen jälkeen luotto omiin hiihtotaitoihin oli kasvamaan päin, mutta tällä viikolla sain taas palautuksen maan pinnalle ja kehittymisen varaa on vielä paljon. Keskiviikkona kävin kaverin kanssa Hakunilan jäisillä laduilla hiihtämässä. Päivä lämpötila oli ollut plussalla ja vähän vettäkin oli alkuviikosta sadellut, jonka seurauksesta Hakunilan ladut olivat aika jäisessä ja liukkaassa kunnossa. Ladut olivat kuitenkin sinänsä ihan kohtuullisessa kunnossa, mutta onnistuin silti kilpaladulla kaatumaan kolmessa eri kohtaa. Joka kerta alamäessä. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat vielä sellaisessa kohtaa alamäkeä, että ladun kunto oli hyvä ja latu jatkui suoraan eteenpäin. Jotenkin suksi vaan luisti alta pois ja löysin itseni ladun pinnalta. Ensimmäisellä kerralla onnistuin vielä takaraivonkin lyömään viimeisenä maahan. Vaikka hiihdänkin luistelutyylillä, niin yleensä jyrkimmät alamäet lasken laduilla ja niin myös nyt tuolla Hakunilassakin. Garminin näytti, että vauhtia oli ollut joku reilut 40 km/h, kun päätin tehdä äkkijarrutuksen kaatumalla. Näitä kahta kaatumista edelleen vähän ihmettelen, että mitä niissä oikein tapahtui. Kaatumisien seurauksesta pienet pelkotilat alamäkilaskua kohtaan nostivat taas päätään ja päädyin hiihtämään lyhintä reittiä takaisin kohti tasaisempia ladunpätkiä kaverini jatkaessa eteenpäin.

Selfietä

Kolmatta kaatumista en puolestaan yhtään ihmettele, alamäen ja tiukan käännöksen yhdistelmä on lähes takuuvarma kombo kaatumiselle tai ainakin vähintään ladulta ulos ajautumiselle :D Nytkin ensin ajauduin ladulta ulos ja alkuun tuntui, että pystyisin pysymään pystyssä, mutta nopeasti olin kuitenkin taas sukset pitkin poikin maassa. Jo aiemmin osumaa saaneet takapuoli ja polvet kiittivät tästäkin kaatumisesta. Loppuajan päädyin sitten nössönä hiihtämään lähes tasamaalla, sillä tiesin, että jos lähtisin kilpaladulle, niin siellä tulisi vastaan ainakin nuo kaikki kolme paikkaa, jolla onnistuin jo kaatumaan. Tietty olisi ollut hyvä käydä ravistelemassa apinat heti pois olkapäiltä, eikä jättää nyt noita pelkotiloja vellomaan päähän. Ehkä paremmilla hiihtokeleillä viimeistään ensi talvena teen paluun noihin mäkiin :) Tai ensin parantelen vähintään ainakin nuo keskiviikon mustelmat pois ennen kuin lähden hankkimaan uudet. Joka tapauksessa keskiviikkona tuli hiihdettyä ihan kelpo määrä, reilu 21 kilometriä ja aikaa meni vajaat 1,5 tuntia.  

Reipasta juoksua helmikuun Aktia Cupissa

Lauantaina oli tämän vuoden toisen kisan vuoro ja matkana oli samainen kymppi, jonka juoksin tammikuussa. Juoksulle en asettunut mitään sen ihmeempiä tavoitteita, tähtäimessäni oli juosta juoksu, niin kovaa kuin vain päivän kunto antaisi myöten ja maalissa toivon mukaan ajaksi tulisi jotain 42-43 minuuttia. Kovat juoksutreenit ovat yhä olleet aika vähissä, niiden sijasta on tullut tehtyä tosin hiihtoja kovilla sykkeillä, mutta se ei nyt taida olla ihan sama asia kuin kovempien juoksujen juoksu. Viikko sitten tein tosin vähän kovemman juoksutreenin, kun juoksin muutaman parin kilometrin vedon puolimaratonvauhtisina.

Paloheinän laduilla

Ennen tammikuun Aktia Cup -juoksua pidin jopa kolme lepopäivää putkeen ja vähän samaa strategiaa noudattelin nytkin eli kisaa ennen paljon lepoa. Perjantain pidin täysin lepopäivänä ja torstaina kävin juoksemassa kevyen kolmen vartin pituisen lenkin ja keskisykekin pysyi tällä lenkillä alle 130:n. Keskiviikkona kävin hiihtämässä elämäni pisimmän hiihtolenkin Paloheinässä, siellä on sen verran hyvin latuja auki ja ihanan väljää, niin pitihän tuo tilanne hyödyntää :) Matkaksi kertyi reilussa 1,5 tunnissa 22 km, joka on siis vielä aika mitätön matka. Tähtäimessäni olisi yrittää hiihtää tänä talvena edes yksi lenkki, joka olisi yli 30 kilometriä pitkä.

Hiihtäjä

Lauantaina pyöräilin jälleen 17,5 kilometrin matkan maastopyörällä kotoa Hakunilaan kisapaikalle. Pyöräilin aika rauhallista tahtia ja koitin vähän hioa pyöränhallintataitojani jäisillä röpeliköillä ajaessa :) Kisapaikalla alkuverraksi pyöräilyn jälkeen juoksin 3 kilometriä kisareittiä ja juoksu tuntui ihan ookoolta, ei kuitenkaan megakevyeltä ja vähän aamiainenkin tuntui vatsassa painavan vaikka sen syömisestä olikin jo kerennyt kulua aikaa. Ennen starttia päätin vielä käydä heittämässä sormikkaat pois, kun viimeksikin olin kisan aikana ne ottanut pois heti ensimmäisten kilometrien jälkeen ja ajattelin, että ne olisivat nytkin turhat. Kengiksi olin jälleen valinnut Sarvan nastalenkkarit, vaikka tällä kertaa olisi hyvin voinut juosta kesälenkkareillakin. Jalkaan tavalliset juoksutrikoot ja yläkropalle pitkähihainen juoksupaita ja ohut juoksutakki.

Sukset

Startissa oli jälleen vähän ruuhkan tynkää, mutta aika nopeasti sitä sai taas oman paikan juosta. Olin viritellyt musat korville ennen juoksun alkua, mutta jostain syystä musiikki katkesi jo toisen kilometrin jälkeen. Spotify ja Lumia ovat viime aikoina alkaneet temppuilemaan vastaavalla tavalla myös normaaleillakin lenkeillä. Pohdin hetken, että pitäisikö ottaa kännykkä juostessa esiin ja viritellä musa soimaan uudestaan, mutta ajattelin tähän tuhrautuvan liikaa ylimääräistä aikaa ja päädyin juoksemaan sitten ilman musaa loput reilut 8 kilometriä.

Hiihdon statistiikat

Kilometrit etenivät nopeaan tahtiin ja nyt ilman musiikkia kuulin oman hengästymisen paljon selkeämmin. Juoksu tuntui kulkevan ihan hyvin, ei kuitenkaan niin kovaa kuin kuukausi sitten, mutta aika kivaa vauhtia kumminkin. Puolivälin tienoilla alkoi pienoinen kamppailu yhden miehen kanssa. Hän meni varmaan viisi kertaa ohitseni ja useimmiten tuli suoraan eteeni siten, että jouduin hidastamaan omaa vauhtiani. Jos kerran mennään ohi, niin mennään sitten kunnolla ohi eikä mennä estämään muiden juoksua.. Välillä samainen mies tuli kyynärpäiden avustuksella ohitseni. Ymmärtäisin kyynärpäät, jos kyseessä olisi joku ruuhkainen juoksu, mutta siinä vaiheessa kun juoksukisa on enemmän jonossa juoksua, niin ei noita kyynärpäitä kyllä tarvita. Ja kyseinen mies ei myöskään kisannut mistään kärkisijasta, niin siinäkin mielessä vähän naurettavaa käytöstä. Useimpien ohituksien jälkeen tein saman tien korjausliikkeen ja ohitin tuon miehen, jotta pystyisin juoksemaan omaa rennon kovaa vauhtiani ja mies jäi taakseni roikkumaan sitkeästi. Räkimisestä ja puuskuttamisesta kuulin, että hän oli yhä perässäni. Ja myös kantapäille astumisesta huomasin miehen läsnäolon.

Aktia Cupissa juoksemassa numerolla 2176 (kuva Kimmo Rönnberg)

Tuo mies rupesi ärsyttämään niin paljon, että päätin että hänet on kyllä voitettava. 1,5 kilometriä ennen maalia taisin saada miehen viimein karistettua kannoiltani. Maalissa kello pysähtyi aikaan 42.35, joka on 26 sekuntia hitaampi kuin tammikuussa, mutta kuitenkin toiseksi nopein aika, jonka olen kympillä koskaan juossut! Eli varsin hyvin siis kulki ja voitin myös sen miehen puolella minuutilla :) Keskinopeus juoksussa oli 4.16 min/km, sijoituksessa ei puolestaan ole hurraamista eli ei nyt ihan kärkikahinoissa oltu :D Juoksun päälle oli vielä tiedossa pyöräily kotiin, joka teki hyvää maitohappoisille jaloille. Illalla oli vielä Heltrin uintitreenit, joten varsin kelpo urheilupäivä tuli lauantaista! 

Uutta intoa uintitreeneihin

Syksyllä uintitreenit jäivät vähän vähiin ylirasituksen ja heikon motivaation takia, mutta nyt on taas menossa sellainen vaihe, että uinti tuntuu maistuvan ja kulkevan. Kevätkaudeksi liityttiin Heinin kanssa yhteen Helsinki Triathlonin uintiryhmistä, jossa tehdään paljon erilaisia tekniikkaharjoituksia. On myös kiva saada kommentteja omasta uinnista, kun itse on aika vaikea havaita uidessa, että mitä tekee väärin. Ensimmäisellä uintikerralla palautteeksi tuli, että yllättävän hyvää vauhtia uin huonolla tekniikallani :D Kuulemma liukuvaihe puuttuu kokonaan, käsiveto menee enimmäkseen hukkaan ja vartalonkiertoa voisi olla enemmän yms. Eli kehitettävää riittää!

Uusi pyörä! Trainerirengas vaihdettu ja polkimiksi siirsiin maantiepyörästäni Garmin Vectorit, tässä vaiheessa polkimet odottivat vielä siirtoa

Kesään verrattuna uintivauhtini on jonkin verran parantunut, nyt matkavauhdin sataset menevät noin kahden minuutin molemmin puolin. Kesällä matkavauhtini altaassa oli jotain yli 2.15 min/100 m. Pitäisi ehkä alkaa kerran kuussa uimaan jotain 500 tai 1000 metrin testiuintia, niin voisi vähän tuota kehitystä seurata. 2,5 vuotta sitten työpaikan triathlonkisassa uin altaassa 500 metriä alle 10 minuuttiin. Eli sinänsä jos tuohon vertaa, niin aika samaa vauhtia uin yhä, mutta ehkäpä uin nykyisin vähän taloudellisemmin mitä aiemmin tai ainakin olen enemmän sinut veden kanssa.

Lihashuoltoa ilmastointiputkella, tuskaista touhua

Osa noista tekniikkaharjoituksista ovat olleet aika haastavia ja tuntuu, että kroppa vain vajoaa pohjaan niitä tehdessä ja huomaan myös, että vasenpuoli on selkeästi heikompi noissa tekniikoissa. Jotkut tekniikoista ovat taas valkun selittäessä tuntuneet todelle vaikeilta ja jopa mahdottomilta, mutta kuitenkin niitä tehdessä huomannut että kyllähän näinkin pystyy etenemään :) Tuo tunnin tekniikkatreeni menee todella nopeasti, kun matkan ja ajan sijasta keskittyy vain tekemään noita tekniikoita mahdollisimman hyvin.

Koitan yleensä joka uintikerralla tehdä joko jotain tekniikkaa ja/tai uida välineiden eli lättärien, räpylöiden ja/tai pullarin kanssa sen sijasta, että uisin koko uinnin vain perusuintia samalla tahdilla. Uin lähes poikkeuksetta vain vaparia, joten muut uintityylit ovat vähän hakusessa :D Viime uintitekniikkatreeneissä muutamat väliverrat piti uida jollain muulla tekniikalla kuin vaparilla ja itse päädyin sitten selkäuintiin, joka taitaa olla vaparin jälkeen seuraavaksi paras uintitapani. Rintauintiakin tai ehkä pikemminkin sammakkoa jonkin verran osaan, mutta potkuni ovat tehottomia ja teen ne jotenkin väärään suuntaan, ja koska olen vuosikausia uinut noilla huonoilla potkuilla, niin on ollut vaikeaa opetella oikeaoppista rintauinnin potkua. Vapaauinti oli sinänsä helpompi oppia, koska en ollut koskaan opetellut siitä väärää tyyliä.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa kaverin kanssa potkunyrkkeilemässä, vähän oli hakusessa tämä laji ja nössöilin ihan liikaa :)

Monipuolinen treeniviikko ja hyvin kulkevaa treeniä

Viime viikosta tuli varsin monipuolinen treeniviikko ja treenit myös tuntuivat kulkevan hyvin, kulku on täysin toista mitä viime syksynä, jolloin ylirasitus vaivasi. Enää ei tarvitse joka treenin yhteydessä varoa, että onko se liian kova rasitus kropalle. 

Viikon ensimmäinen hiihtolenkki takana

Maanantaina kävin hiihtämässä Oittaalla vajaan 17 kilometrin pituisen lenkin. Meno oli paljon hitaampaa mitä edellisellä viikolla Paloheinän tasaisella laadulla hiihdettäessä. Ylämäet olivat sen verran sohjoa, ettei suksi oikein luistanut niistä lainkaan ja tyylikkäästi haarakäynnillä räpelsin mäet ylös. Alamäet puolestaan olivat monessa paikassa tosi jäisiä ja ladut vähän heikkoja, pieniä pelkotiloja koinkin noita alamäkiä laskiessa ja pari kertaa onnistuin samassa alamäessä kaatumaankin. Kolmannella kerralla kuitenkin pysyin pystyssä tuossa samaisessa alamäessä vaikka olin ihan varma, että löydän itseni kohta vaakatasosta. Garminin palvelusta oli hauska katsoa kuinka vauhti laski 35 km/h -vauhdista nollaan noissa kaatumisissa. Etenkin ensimmäisen kaatumisen jälkeen aloin jännittämään kaikkia alamäkiä ja päästelinkin ihmisiä ohitseni laskemaan mäkiä ennen itseäni, siltä varalta jos sattuisin jälleen alamäessä heittämään itseni levyksi, niin en sitten tukkisi takana tulevien tietä. 

Salitreeniä lähes tyhjällä salilla

Tiistaina kävin kaverin kanssa Motivuksessa BodyPump-tunnilla, juoksin kotoa salille ja takaisin, niin sain yhteensä reilut 7 kilometriä verroja. Edellisen päivän hiihto tuntui jaloissa ja tuntui, että lihakset menivät normaalia helpommin täriseviksi. Keskiviikkona kävin Heinin kanssa vetämässä yhdistelmätreenin, ensin juoksimme noin tunnin verran ja sitten perään pari kilometriä uintia Märksyssä. Toimiva kombo! Keskiviikon uinnissa koitin keskittyä hyvään uintiasentoon ja osan uinnista uin lättäreillä sekä myös pullaria käyttäen. 

Perjantain salitreenistä, ei näy oikein muuta porukkaa :)

Torstaina oli sitten lepopäivä, olin vähän miettinyt jotain treeniä illalle joko juoksu- tai hiihtolenkin merkeissä, mutta työpäivä oli sen verran uuvuttava että päätin pitää lepopäivän. Perjantaina juoksin töiden jälkeen työpaikan salille, jossa vedin tehokkaan 45 minuutin salitreenin. Juoksua kertyi reilut 10 kilometriä. Salilla oli ihanan rauhallista treenata ja enimmäkseen olin yksin siellä salilla, tammikuun ruuhkat eivät tuolla työpaikan salilla onneksi näy :) 

Sunnuntain fillarilenkillä olin maastopyörällä liikenteessä

Lauantaina tuli vedettyä tuplatreenit. Ensin aamupäivällä käytiin Heinin kanssa Hakunilassa hiihtämässä. En ollut aiemmin siellä käynytkään hiihtämässä ja moni muukin oli lauantaina sinne eksynyt hiihtämään, joten hiihtäminen oli välillä aikamoista jonossa hiihtämistä. Luisteluhiihdon kulku tuntui paljon tahmeammalta verrattuna maanantaihin ja tuntui, ettei suksissa olisi ollut mitään luistoa. Kävimme pari kertaa hiihtämässä myös Hakunilan vajaan 5 kilometrin ladun, jossa oli vähän mäkiäkin. Ladut olivat paljon paremmassa kunnossa ja niiden laskeminen ei tuntunut läheskään yhtä pelottavalta mitä maanantaina Oittaalla. Vauhdit olivat myös kovemmat nyt lauantaina ja parissa mäessä sain yli 40 km/h-vauhdin. Hiihtolenkin pituudeksi tuli reilut 17 kilometriä. Hiihto tuli vedettyä aika korkeilla sykkeillä, keskisyke oli 169 ja luulisi, että noilla sykkeillä vauhtiakin olisi ollut, mutta totuus on jotain täysin muuta. Tekniikkani ei ole mitään tyylipuhtainta ja sukset eivät tosiaan tuntuneet luistavan yhtään, joten vein ne lauantaina sitten huollettavaksi. Toivottavasti seuraavalla kerralla suksi luistaisi vähän paremmin!

Pyöräilijä

Lauantai-iltana oli vielä Helsinki Triathlonin uintitreenit, jossa teimme erilaisia tekniikkaharjoituksia. Paljon on vielä kehitettävää uinnin saralla ja olen saanut noiden tekniikkatreenien tiimoilta uutta innostusta uintiin. Osa tekniikoista tuntuu välillä lähinnä hukkumisharjoituksilta, mutta hauskaa kumminkin on ja aika menee nopsaan siellä :) Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa heittämässä pyörälenkin ulkona. Vauhdit ovat ihan eri luokkaa mitä kesällä maantiefillarilla. Poljin yhteensä 50 kilometrin lenkin ja on tuossa talvipyöräilyssä vielä vähän opettelemista, pieniä pelkotiloja onnistuin tässäkin lajissa kokemaan etenkin jäisillä röpelikoillä. Loppua kohden pystyin kuitenkin jo aika hyvin rentoutumaan pyörän päällä. Talvipyöräily tekee kyllä hyvää pyöränhallintataidoilleni, kun eikö se kehittyminen tapahdu siellä epämukavuusalueella :)

Talvipyöräilyn ihanuuksia: loskakuorrutus pyörässä ja jäätyneet varpaat

Jotain muuta kuin juoksua, pyöräilyä tai uintia

Viime viikolla tuli vähän harrastettua normaalista treeniviikosta poikkeavia lajeja. Torstaina kävin pitkästä aikaa hiihtämässä. Edellisestä kerrasta oli kerennyt kulua kolme vuotta, kahtena edellisenä talvena hiihto jäi välistä, kun ne talvet tuli vietettyä Jenkeissä. Kolme vuotta sitten päädyin ostamaan luistelusukset ja muutaman kerran kerkesin käydä hiihtämässä ennen lumien poissulamista. Tykkään hiihdosta, mutta tekniikkani ei ole nyt ihan paras mahdollinen. Eteenpäin kyllä sillä pääsen kuitenkin :) Lapsuudessa hiihtoa tuli harrastettua vain hiihtolomille, jolloin matkustimme veljeni kanssa Raahen suunnille isovanhempien luokse. Saan kiittää vaariani, että opin hiihtämään ja hän opetti myös luisteluhiihdon minulle vaikkei itse sitä tekniikkaa niin osannutkaan. Parhaimmillaan kävimme hiihtolomalla kolme kertaa päivässä hiihtämässä, isovanhemmat halusivat selkeästi, että helsinkiläisetkin lapset joutuisivat hiihtämään :) Helsingissä koulussa meillä ei ollut koskaan hiihtoa ja täälläpäin en ollut tosiaan hiihtänyt ennen kuin kolme vuotta sitten sukset hankittuani.

Sukset jalassa

Torstaina töiden jälkeen suuntasin Paloheinän hiihtoladuille ja alkuun oli vähän vaikeuksia saada suksia jalkaan, kun muistin että monot saisi suoraan naksautettua suksiin kiinni. Muutaman yrityksen jälkeen huomasin, että kyllähän ne siteet piti ensin aukaista ennen kuin monot saisi suksiin kiinni. Tämän havainnon jälkeen sainkin sukset monoihin viimein kiinni ja pääsin lähtemään liikkeelle. Hiihtelin lähinnä vain reilun kilometrin pituista latua Paloheinässä, joka oli paikka paikoin aika sohjoinen, sillä ilman lämpötila oli pari astetta plussan puolella. 

Paloheinän hiihtolatua

Olin alun perin ajatellut hiihtää noin kympin verran, mutta suksi tuntui sen verran hyvin luistavan, että päädyin hiihtämään 15 kilometriä ja aikaa tähän meni 1 h 4 min. Yhdessä välissä kävin kokeilemassa yhtä toista reittiä, mutta reitillä ollut ylämäki oli niin sohjoinen, että oli vaikeuksia päästä sitä ylös, joten päädyin tyytymään vain siihen reilun kilometrin pituisen ladun kiertämiseen. Nyt kelit ovat täällä Helsingin suunnilla olleet vähän sateiset, joten ladut eivät ole missään kovin hyvässä kunnossa. Täytyy toivoa, että tulisi vähän lisää lunta ja että lämpötila pysyisi nollan alapuolella, niin pääsisi vielä hiihtämään!

Hiihtäjä

Lauantaina vietin päivän Mäkelänrinteen uimahallilla I love aerobic-tapahtumassa, jossa kävin yhteensä viidellä eri tunnilla. Ulkona oli sopivan harmaa ja ankea keli, joten oli kiva viettää päivä sisäurheillen. Päivä starttasi Fix fiilis -tunnilla, joka oli ihan hauskaa vaihtelua perusaerobic-tunnille ja ohjaajat olivat selkeästi miettineet liikkeet musiikin mukaisesti. Tämän jälkeen oli vuorossa Body&Core -tunti, joka muistutti enemmän perinteistä aerobicciä, alkuun lämmittelyä ja sitten jumppaliikkeitä. Seuraavaksi oli vuorossa pari tuntia hot-alueella, ensin oli kehonhuolto-tunti, jossa foam rollerilla rullailtiin lihaksia auki. Kotoani löytyy useampi rulla, joten se on tuttu väline, mutta silti sain tunnilta paljon uusia liikeideoita. Erityisen kivulias liike oli laittaa kyljellään maatessa rulla kainalon alla ja lähteä tästä asennosta kiertämään yläkroppaa edestä taakse. Löytyi muutama aika hyvin tuntuva kohta :) Kehonhuollon jälkeen oli vielä hot jooga. Viimeisenä tuntina ohjelmassani oli vielä hydrobic eli uima-altaassa tapahtuva vesijumppa. Parhaimmat päivän tunneista olivat nuo hot-alueen tunnit ja sitten vesijumppa.

Sukset bussipysäkillä

Kisakauden avaus Aktia Cupissa ja uusi enkka!

Tämän vuoden kisakausi tuli avattua viime lauantaina Aktia Cupissa, jossa juoksin 10 kilometrin kisan. Kisaa varten minulla ei ollut erityisemmin aikatavoitteita, lähinnä ajattelin mennä juoksemaan kovan juoksun ja saada edes vähän paremman ajan kuin 1,5 viikkoa aiemmin juostussa Hakunilan uudenvuodenjuoksussa. Edellisen viikon treenit painoivat vähän jaloissa ja kropassa ja päädyin pitämään peräti kolme lepopäivää putkeen ennen tuota lauantain kisaa. Olo oli vähän vetämätön ja ehkä myös vähän rankoilla työpäivillä oli tähän osuutensa, joten päätin ihan suosiolla levätä. Ei se kunto nyt kuitenkaan ihan parista päivästä ole kiinni.

Maastopyörällä kisapaikalle

Lauantaina hyödynsin hyötyliikuntamahdollisuuden ja menin fillarilla Hakunilaan. En ole ennen tätä vuotta fillaroinut koskaan talvella ja vähän on ollut totuttelemista lumessa ja jäässä polkemisessa. Vaihdoin maastopyörään nastarenkaat, mutta vähän huonosti uskallan niihin luottaa. Välillä jäisillä kohdilla huomaa, että renkaat eivät ihan täysin pidä ja en ole vielä ihan täysin sinut tämän kanssa. Ajoin siis aika hiljaa kotoa Hakunilaan ja tarkoitus oli myös vähän säästellä jalkoja juoksua varten. Löysin perille lähtöpaikalle eksymättä tai kertaakaan kännykän karttaa katsomatta. Olin hyvissä ajoin paikalla ja siellä kisakeskuksena käytetyssä Sotungin koululla oli jo varsinainen kuhina.

Sarvan nastalenkkarit jalassa ja vasemmassa jalassa ajanottosiru

Vaatteiden vaihdon ja numeron haun jälkeen lähdin vetämään vähän alkuverraa. Pakkasta oli pari astetta ja päädyin juoksemaan tavallisissa juoksutrikoissa, ohuessa pitkähihaisessa juoksupaidassa ja juoksutakissa, jossa oli vain ohut tuulenpitävä kerros. Alkuun tämä vaatetus tuntui aika vilpoisalta. Jalkaan päädyin laittamaan nastalenkkarit ihan suosiolla. Etenkin pyöräillessä kotoa kisapaikalle oli erityisen tyytyväinen tähän valintaan, sillä sen verran jäistä vaikutti olevan. Alkuverrassa jalat tuntuivat vähän jähmeiltä, ehkä johtuen kolmesta peräkkäisestä lepopäivästä. Jalat kuitenkin vertyivät nopsaan ja juoksu tuntui aika hyvältä, ensimmäinen verrakilometri meni aikaan 4.45 min, josta oli aika yllättänyt. Näin nopeita verrakilsoja en ole varmaan koskaan juossut! Toki loivalla alamäellä oli vaikutusta tuohon aikaan, mutta seuraavat pari verrakilometriä menivät helposti alle viiden minuutin. Tässä vaiheessa tuli vähän sellainen fiilis, että tänään voisi juoksu kulkea ehkä jopa lähelle omaa ennätystäni, joka oli elokuun lopulla juostu 43.14.

Ennen puolta väliä juoksemassa ja lämmin oli kerennyt tulla, kun hanskat olin tässä vaiheessa jemmannut taskuihin (Kuva Kimmo Rönnberg)

Paljon porukkaa oli saapunut paikalle ja kisan startatessa kävi selväksi, että joukossa oli paljon kovakuntoisia. Iso massa juoksijoita meni edelle, koitin ottaa itse rauhallisen alun ja vähän hillitä suurimpia menohaluja. Tästä huolimatta ensimmäiseksi kilometriajaksi tuli kellotettua 4.06 ja seuraavakin kilometri meni samaan aikaan. Omalla kohdallani nämä vauhdit ovat lähempänä vitosen kisavauhteja kuin kympin. Tässä vaiheessa porukkaa riitti vielä hyvin ja sai vähän katsella, että missä juoksee. Reitti kulki jäisellä autotiellä ja suurin osa juoksijoista näytti pyrkivän juoksemaan autonrenkaiden urissa, joissa oli enimmäkseen sulaa. Jonkin verran pystyin menemään joidenkin juoksijoiden ohi ja joitakin yksittäisiä miesjuoksijoita meni ohi. Kolmas kilometri oli jo vähän hitaampi 4.14, mutta tämä oli edelleen kova kilometrivauhti kympin kisassa. Juoksu tuntui yhä hyvältä ja hengitys tuntui olevan hallinnassa, yleensä  kovemmissa vauhdeissa alan helposti hengittämään pinnallisesti, joten nyt koitin kovasti keskittyä siihen, että hengittäisin kunnolla happea enkä vain haukkoisi sitä. Neljäs kilometri meni samaan aikaan kuin kolmaskin. Viides kilometri oli jo selkeästi hitaampi, 4.20, mutta tähän osuuteen mahtui vähän ylämäkeä.

Maalisuoraa

Juoksureitti oli varsin simppeli, ensin tietä suoraan 5 kilometrin verran ja sitten samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikan lisäksi tiukkoja käännöksiä ei oikein ollut, eli reitti oli aika sopiva hyville juoksuajoille. Kääntöpaikan jälkeen koitin keskittyä, että saisin vauhdin pidettyä yllä ja siten mahdollisesti juostua uuden ennätysajan. Yksittäisiä juoksijoita pystyin yhä ohittamaan. Kuudes kilometri meni aikaan 4.17 ja seitsemäs vähän nopeammin aikaan 4.10. Vauhti oli aika hyvää, etenkin kun ottaa huomioon kelin ja nastalenkkareilla juoksun. Kahdeksannen kilometrin aikana matka alkoi jo vähän painaa ja laskeskelin päässä, että kuinka monta kertaa pitäisi vielä juosta 400 metrin rataa ennen maaliin pääsemistä. 

Maali

Kahdeksas kilometri meni aikaan 4.15 ja yhdeksäs 4.16. Yhdeksännen kilometrin jälkeen pari aiemmin ohittamaani miestä juoksi ohitse ja koitin pysyä vauhdissa mukana, mutta jaloista ei vaan irronnut enemmän. Hengitys oli myös muuttunut raskaammaksi, mutta yhä koitin keskittyä kunnolliseen hengittämiseen ja hakea myös käsistä vauhtia juoksuun. Viimeiselle kilometrille osui myös vähän loivaa nousu, joka ei tehnyt loppukiriä yhtään helpommaksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että uusi ennätysaika olisi juoksussa tulossa!

Kisareitti ja kisan sää

Maalisuoralla näin, että kello ruksutti vielä 41 minuutin puolella. Ihan alle 42 minuutin en juoksua saanut loppurutistuksesta huolimatta, vaan maalissa aika pysähtyi aikaan 42.09! Sain parannettua aiempaa ennätystä siis 75 sekunnilla ja vielä tässä vaiheessa vuotta kesken pk-kauden! Nähtävästi kunnollinen lepo ennen kisaa oli tehnyt teränsä ja pääsin kisaamaan palautuneessa tilassa. Vaikka viikolla olinkin vähän potenut huonoa omatuntoa ylimääräisistä lepopäivistä, niin oli se ollut täysin oikea ratkaisu. Viimeistään tämän kisan tulos todisti sen. En oikein harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta ehkä voisin kuitenkin ottaa tavoitteeksi sen, että koitan kuunnella kehoani paremmin tänä vuonna ja uskaltaa tarvittaessa levätä suunniteltua enemmän.

Juoksunumero omalla nimellä

Sijoituksen suhteen ei ollut pahemmin hurraamista, naisten yleisessä sarjassa aika riitti sijalle 9 ja kaikissa naisissa sijalle 11. Kertoo siitä, että oli kovatasoinen kisa. Keskivauhdiksi tuli 4.14 min/km ja keskisyke oli varsin matala, 175. Keskisyke oli muutaman pykälän alempi kuin uudenvuodenjuoksussa ja maksimikin jäi vain 185:een. Kisan aikana en vilkaissut sykettä kertaakaan, koitin enemmän tunnustella omaa oloa ja hengityksen kulkua. Loppuverraksi pääsin vielä polkemaan Hakunilasta kotiin ja tuntui, että pyöräily teki hyvää hapolle menneille jaloille.

Kisan jälkeen naama punaisena