Täysmatka alle 11 tuntiin!

Onnistunut suoritus ensimmäisellä triathlonin täydellä matkallani on hyvä syy päättää pitkä blogihiljaisuus ja haluan myös itsellenkin kirjoittaa talteen tämän muisteluja ja tulevia kisoja varten. Täysmatkat eivät suinkaan jää vain yhteen kertaan, sillä nimeni löytyy jo ensi heinäkuun Ironman Frankfurtin osallistujalistalta.

Vanajanlinnan kisan ikäsarjojen voittajanaiset, olen kuvassa pinkissä takissa (kuva: Finntriathlon)

Kesällä on tullut kisattua lähes viikoittain ja olen onnistuneita suorituksia saanut vedettyä. Pääkisat ovat olleet pidempiä matkoja, Joroinen ja Tahko, joten treenin fokus on ollut määrässä ja maltillisissa tehoissa, jonka myötä nopeus on vähän kärsinyt. Useampia palkintojasijoja on kuitenkin tullut napattua kesän kisoissa: Vanajanlinnassa sprintillä ikäsarjan voitto, Vierämäen olympiamatkalla ikäsarjan voitto, Joroisilla ikäsarjan kolmassija ja SM-pronssi ja Next Triathlon Helsingissä naisten yleisen sarjan kolmossija ja pääsin samalle palkintopallille Kaisa Lehtosen kanssa! Lisäksi Vuelta Vantaalla pääsin elämäni ensimmäisen kerran palkintopallille pyöräkisassa, tosin tuossa kisassa naisten puolen osallistujalista oli aika lyhyt ja sekin koostui lähinnä kuntoilijoista.

Vierumäen kisan ikäsarjojen voittajanaisia, olen kuvassa oikeassa laidassa (kuva Finntriathlon)

Ennen Tahkon kisaa tein treeneissä muutaman itseluottamusta lisäävän treenin: pari 4 km uintia altaassa ja yksi 4 km uinti avovedessä, 170 km pyörälenkki ja päälle 5 km juoksu sekä yksi big training day, jossa tosin pyörä jäi suunniteltua lyhyemmäksi sateen ja ukkosen takia. Tarkoituksenani oli myös polkea yli 200 kilometrin lenkki, mutta aikataulujen ja huonojen kelien takia se jäi polkematta. Tahkon kisan lähestyessä alkoi luotto paranemaan omaan kuntoon ja myös henkisesti aloin olla valmis elämäni pisimpään urheilusuoritukseen. Välillä tosin täysmatkan matkat hirvittivät ja matka tuntui käsittämättömän pitkältä. Myös energiapuoli mietitytti, sillä harvemmin sitä vetää koko päivän ajan pelkkää geeliä ja patukoita, joten mietin, että miten vatsa oikein maratonin aikana reagoi.

Puolimatkan SM-pronssi Joroisilta (kuva Finntriathlon)

Etukäteen vähän laskeskelin mahdollista loppuaikaa. Uintiin arvelin kuluvan 1 h 20 min, en ole edelleenkään kovin hyvä uimari ja olen varmaan tainnut uida kaikki kesän kisani samalla vauhdilla matkan pituudesta riippumatta. Pyörän suhteen kaavailin 6 tunnin alitusta, joka tosin saattaisi Tahkon mäkisellä reitillä jäädä vain unelmaksi. Juoksu on vahvin lajini ja vähän pohdin, että jos kropassani on vain tarpeeksi energiaa, niin pystyisin mahdollisesti 5 min/km -vauhtiakin juoksemaan, mutta todennäköisesti tässä vaiheessa matka alkaisi sen verran painaa, että 4 tunnin maratonaika voisi olla realistisempi. Lisäksi juoksureittikään ei Tahkolla ole ihan tasaisimmasta päästä. Vaihtoihin laskeskelin menevän yhteensä 10-15 min, eli tällöin loppuajaksi tulisi jotain 11,5 tunnin tienoilla oleva aika ja tämäkin vaatisi, ettei suurempia ongelmia matkan aikana olisi.

Next Triathlon Helsingin kisan yleisen sarjan naisten kolmen kärki, harvemmin sitä pääsee samalle palkintopallille Kaisa Lehtosen kanssa :) (kuva Onevision)

Jossain netissä näkyi myös karkea laskukaava täysmatkan loppuajalle 2 x puolimatkan aika + 1 h. Joroisilla puolimatkalla aikaa meni 5.02, joten tämän perusteella loppuaika täysmatkalla olisi jossain 11 tunnin tuntumassa. Etukäteen ilmoitin muille, että todennököisesti loppuaikani olisi jossain 11-12 tunnin välimaastossa.

En yleensä hirveästi harrasta tankkausta ennen kisoja, mutta täysmatka on sen verran pitkä suoritus, että tällä kertaa ihan oikeasti tankkasin ja söin vatsan täyteen ruokaa kisaviikolla. Paria päivää ennen kisaa vältin myös gluteiinia, olen tämän aiemmin kokenut hyödylliseksi ja vatsavaivat kisoissa ovat vähentyneet. Kisaa edeltävänä päivänä en enää tankannut, vaan söin suht normaalisti. Lisäksi kisaviikko oli treenien puolesta ihan superkevyt, toki tähän vaikutti myös, että olin vetänyt olympiamatkan kisan sunnuntaina, joka alkuviikosta vähän painoi kropassa. Maanantain pidin lepoa ja vaihdoin triathlonpyörään uudet renkaat, olin sunnuntain kisassa ennen starttia huomannut, että takarenkaassa oli aikamoinen vekki ja olin ihan varma, että rengas olisi puhjennut kisassa, mutta se onneksi kesti koko kisan. Vaihdoin varmuuden vuoksi myös eturenkaankin, sillä Tahkon kisassa halusin välttää mahdolliset rengasrikot. Tiistaina vähän väsytti työpäivän jälkeen, mutta halusin käydä kokeilemassa, että uudet renkaat toimisivat ihan ok, joten kävin 1,5 h pyörittelemässä triathonpyörällä. Keskiviikkona kävin aamulla työpaikan salilla tekemässä kevyen salitreenin, keskittyen erityisesti keskikroppaan ja illalla kävin uimassa kilsan Eiranrannan aallokossa. Torstaiaamuna kävin juoksemassa 5 kilsan lenkin ja perjantaina uin Tahkolla vartin. Eli viikko oli oikeasti normitreenimääriini ihan superkevyt ja takasi sen, että pystyin lauantaina starttamaan levänneenä kisaan.

Vanajanlinnan kisassa uintiosuuden jälkeen kellon tarkistus, oli muuten hyytävää vettä (kuva Finntriathlon)

Vielä kisaa edeltävänä iltana pohdin sopivaa pyöräilyvauhtia, puolimatkan kisoissa osaan jo tunnistaa, että millä vauhdilla pitäisi ainakin jaksaa, mutta täysmatkalla tuo oli täysi kysymysmerkki itselleni. Pienen keskustelun jälkeen kokeneemmaan kisaajan kanssa päädyin lähtemään polkemaan 150 -sykkeillä. Illalla pakkasin myös eväät pyöräilyyn, leikkasin puolikkaaksi energia- sekä proteiinipatukoita ja teippasin geelejä pyörään kiinni. Juomaksi kaksi pulloa vettä ja toiseen elektrolyyttitabletti. Juoksuvaihtokassiin laitoin kofeiinipitoisia geelejä sekä energiakarkkeja. Olen viimein löytänyt geelin, joka tuntuu sopivat vatsalle, joten päätin ottaa riskin ja vetää juoksussa geelejä ja vieläpä kofeiinipitoisia geelejä. Normaalisti en koskaan juostessa vedä geelejä.

Kisa-aamuna herätys oli jo klo 5 eli kolme tuntia ennen starttia, tosin heräsin varmaan jännityksestä johtuen jo vähän ennen. Sitten aamiaiselle ja viemään pyörä ja muut vaihtokamat paikoilleen. Varmistin moneen kertaan, että kaikki tavarat olivat varmasti paikoillaan. Sitten menin hotellihuoneeseen vielä lepuuttamaan, kunnes oli aika vetää märkäpuku päälle ja suunnata Syvärin järveen lämmittelyuinnille. Vähän huolenaihetta itselläni herätti edellispäivänä alamäkeä kävellessä krampannut etureisi ja nyt toisenkin etujalan reisi tuntui vetävän kramppiin, usein tämä ennakoi kohdallani, että juoksusta ei tule mitään. Uinnissa ja pyöräilyssä noista reisikrampeista ei pitäisi olla haittaa, mutta juoksusta ei välttämättä tulisi mitään. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan auttanut muu kuin suunnata kohti lähtöaluetta.

Tunnelma oli aika jännittynyt ja en ollut läheskään ainoa jännittäjä lähdössä :) Startissa suuntasin ulkokehälle ja koska uintireitti kulki vastapäivään, niin aloitin oikeasta laidasta, jossa sain ihan mukavasti uida omaa uintiani tyynessä vedessä. Reisikrampit eivät uinnissa pahemmin haitanneet, vähän kivistäviltä reidet tuntuivat kuitenkin. Uinnin puolessa välissä märkäpuvu alkoi hiertää niskaani, mutta aattelin, ettei se pahemmin enää muissa lajeissa häiritse, että antaa hiertää. Uinti tuntui suht pitkältä, mutta toisaalta sitä tiesi, että vielä on monta tuntia edessä. Vähitellen rantautumiskaari alkoi lähestyä ja kun nousin ylös vedestä katsoin kulunutta aikaa ja kello näytti 1.18 eli ihan omaa tasoani oleva tulos, joten tästä oli hyvä suunnata pyöräilyosuudelle. Nopeasti kamat vaihtoon ja pyöräreitille.

Tahkon pyöräosuudella välillä vähän sateli.. (kuva Finntriathlon / Sportskuvat)

Pyöräilyn aloitin varovaisesti ja koitin vähän tunnustella jalkoja, etureisien lisäksi toinen pakara meinasi krampata, mutta vähitellen pyöritys alkoi löytyä ja lihakset rentoutuivat ja lämpenivät. Alkuun en oikein uskaltanut mennä edellä menevien ohi, kun ajattelin, että voimia pitää säästellä. Vauhti oli kuitenkin sen verran hidasta, että päätin aloittaa ohittelemisen. Välillä juutuin pitkän letkan perään ja voimia säästelleksäni en uskaltanut tykittää letkan edelle, vaan jäin letkan perään peesirajat huomioon ottaen. Peesausta valvottiin aluksi tehokkaasti ja se sai myös itseni kiinnittämään oikeaan välimatkaan ekstrapaljon huomiota.

Aamun sääennusteet olivat lupailleet sadetta ja niinhän se jo heti ensimmäisellä pyöräkierroksella sitten toteutui. Onneksi olin edellisenä iltana laittanut ketjuin wet lube -ketjurasvaa, joten oli toivoa, ettei sade ihan kaikkea rasvaa huuhtelisi pois. Välillä vettä tuli kuin saavista ja tällöin ei pahemmin tarvinnut miettiä syömistä, vaan keskityin vain ajamiseen ja tiellä pysymiseen. Onneksi Suomen kesä on niin epävakainen, että oli sadekelissä jo ennen kisaakin saanut ajettua, niin oli siihen vähän tottunut. Pyörän päällä keskityin siihen, että söin tasaisin väliajoin ja koitin myös juoda riittävästi. Sadekelissä jano ei tosin pahemmin vaivannut ja loppujen lopuksi aika vähillä nesteillä menin. Yhteensä join vain 3 pulloa, ehkä olisi pitänyt ottaa yksi pullo nestettä vielä lisää matkan varrella.


Pyöräily meni suht mukavasti välillä vesisateessa puskien ja sitten parin kierroksen jälkeen reitille saapui enemmän polkijoita puolimatkan ja olympiamatkan kisaajien johdosta. Täysmatkalaiset vetivät saman reitin neljään kertaan, joten kerkesi se tulla tutuksi. Vauhdin sain pidettyä aika lailla samoissa lukemissa, noin 31 km/h ja keskisyke pysyi 150:ssä. Viimeisellä kierroksella puolen välin jälkeen matka alkoi jo painaa ja pyöräilyn alusta alkaen ollut orastava vessahätä oli kasvanut jo valtavaksi. Muistan, että jossain kohta laskin, että jes tunnin päästä pääsen vessaan tyhjentämään rakkoni. Viimeisellä 15 kilometrillä aloin olemaan jo valmis siirtymään seuraavaan lajiin, selässä, jaloissa ja takapuolessa painoi useampi satulassa vietetty tunti.

Maalituuletukset Tahkolla (kuva Finntriathlon / Sportskuvat)

Vaihdossa pyörä nopeasti telineeseen, sitten juosten juoksupussin luokse ja kamojen vaihto, sekä vaseliinia kainaloihin, sillä maratoneilla ne tuppaavaan hiertymään hihattomassa paidassa juostessa. Olin tässä vaiheessa myös haaveillut vedestä, sillä olin juonut pyörän päällä pullot tyhjäksi, ja viimeisen kympin mennyt ilman vettä. Samalla, kun juoksin bajamajalle pyysin toimitsijalta vettä, kun sitä ei ollutkaan pöydällä valmiiksi tarjolla. Samaisella pöydällä oli uinnista tullessa ollut vettä, joten olin odottanut sitä yhä olevan tarjolla. Toimitsija lupasi kaataa vettä samalla, kun kävin erittäin pitkällä pissalla bajamajassa. Olo keveni tästä huomattavasti. Vedet naamaan ja ei muuta kuin juoksemaan, ja samalla paidan takataskuun tungetut geelit lensivät pitkin poikin. Ei muuta kuin keräämään ne ja survomaan ne paremmin paidan taskuun, ja uusi yritys juoksun suhteen.

Jalat tuntuivat uskomattoman hyviltä, ei olisi uskonut että reilusti yli 7 h kisaa olisi ollut jo takana. Kovasti etukäteen pelkäämäni etureisikrampitkin tuntuivat loistavan poissaolollaan. Juoksu on onneksi vahvin lajini ja saan myös voimaa siitä, että pystyn menemään muiden ohi. Ensimmäiset kilometrit menivät noin 5 min/km -vauhdilla. Alkuun vedin 2-3 kilometrin välein yhden energiakarkin, kun pelkäsin, että vatsa alkaa jotenkin reagoimaan epätyypilliseen ravintoon. Ohitin useamman väsyneemmän oloisen puolimatkan kisaajankin ja juoksu tuntui hyvältä, eikä edessä oleva matkakaan tuntunut miltään ylivoimaiselta. Etukäteen olin kuullut vinkkejä, että jyrkimmät mäet Tahkolla kannattaa kävellä, sitkeästi kuitenkin ne juoksuaskelilla töpöttelin ylös, sillä halusin yrittää juosta koko matkan. Huoltopisteillä nappasin juostessa aina mukin vettä, josta pari huikkaa suuhun ja loput päälle. Energiakarkit riittivät melkein toisen kierroksen loppuun ja sen jälkeen aloin vetämään geelejä.

Tulokset Tahkon kisasta

Juoksureitti juostiin neljään kertaan, joten sekin kerkesi tulla tutuksi. Olin odottanut, että juoksun aikana joutuisin käymään enemmän pään sisäistä keskustelua ja tsemppaamaan itseäni enemmän. Juoksu kuitenkin eteni ihan reipasti vauhtia ilman sen suurempaa käskytystä, jotain hyötyä niistä 16 maratonista, jotka olin tätä ennen vuosien aikana juossut. Osa näistä maratoneista on ollut välillä melkoista taistelua juomapisteeltä toiselle ja maaliin pääsy on tuntunut ylivoimaiselta suoritukselta. Nyt Tahkolla kuitenkin pistelin hyvävoimaisena vain tossua toisen eteen kohti maalia.

Kolmannella kierroksella aloin laskemaan mahdollista loppuaikaa ja aluksi katsoin, että 11.15 voisi olla tehtävissä ja sekin olisi varsin hyvä ensimmäiselle täysmatkalla. Vähän mielessäni mietin myös, että 11 tunnin alitus voisi onnistua, mutta en vielä uskaltanut siihen täysin uskoa, kun ajattelin, että kolmenkympin lähestyessä askel muuttuisi raskaammaksi. Kyllähän se vauhti alkoi vähän hyytyä, mutta silti kilometrikyltit tulivat tasaiseen tahtiin vastaan, eikä kilometrivauhdit missään katastrofilukemissa olleet. Aina kofeiinigeelin ottamisen jälkeen sai tekemiseen kivan ekstraboostin.

Juoksureitillä näkyi kyllä aika väsynyttä kulkijaa, tosin en varmaan itsekään ihan mikään kaikista freesein näky tainnut olla. Viimeisellä kierroksella aloin vähän tarkkailemaan kelloa, että ehtisinkö alle 11 tunnin. Päätin yrittää vain ylläpitää vauhtia liikoja puristamatta, kun pelkäsin, että noutaja kerkeäisi vielä nappaamaan, kun ensimmäistä kertaa vedin noin pitkää urheilusuoritusta. Vikalla kiekalla meinasi myös alkaa olla liikuttunut olo siitä, että olin pääsemässä ensimäisellä täysmatkallani maaliin asti. Nopeasti kuitenkin sysäsin ajatukset syrjään ja käskytin itseni fokusoitumaan juoksuun ja hyvään juoksuasentoon. Aloin viimeisillä kilometrillä kyttäämään kelloa tarkemmin ja alkoi näyttää, että 11 tunnin alitus voisi olla mahdollista. Viimeisellä kilometrillä uskalsin alkaa kiihdyttää vauhtia, kun tiesin, että kohta tämä koitos olisi ohi. Ihmeen lennokkaalla askeleella viimeiset sadat metrit menevät, ilmeisesti endorfiiniannostus oli kohdillaan. Maalisuoralla juostessani tuulettelin varmaan ensimmäistä kertaa koskaan kisassa ja maaliviiva ylittyi ajassa 10:58:50!

Täysmatkan ikäsarjojen voittajanaiset (kuva Finntriathlon / Bullseye Photography)

En ollut etukäteen voinut kuvitellakaan, että 11 tunnin alittaminen voisi olla realistista, joten tähän aikaan olin erittäin tyytyväinen. Olin myös odottanut, että olisin ollut ihan raato tuon suorituksen jälkeen, mutta olo oli suht energinen ja jaksoin jopa valvoa puoleenyöhön asti katsomaan ilotuksia. Täydenmatkan suoritus on sen verran pitkä, että siinä kerkeää esiintyä monenlaista ongelmaa, mutta omalla osallani kisasuoritus meni varsin nappiin ja suurempia ongelmia tai epäuskon hetkiä ei oikein ollut. Maltillinen vauhti ja hyvä energiatankkaus oli tosiaan avain onnistuneeseen suoritukseen! Erityisen tyytyväinen olen tuohon juoksuaikaan, ihan kelvollinen maratonaika 180 kilsan pyöräilyn ja 3,8 kilometrin uinnin jälkeen, vielä muutama vuosi sitten olisin ollut tuohon tulokseen tyytyväinen ihan normaalillakin maratonilla.

Lopputuloksissa olin ikäsarjani voittaja ja kaikista naisista 4. Lisäksi tulin myös #kerääkokosarjassa kolmanneksi, joten tähän oli hyvä päättää tämän vuoden triathlonkisakausi :) Nyt palauttelua ja sitten vielä tiukka treenirypistys kohti Vantaan maratonia!

#kerääkokosarjan palkintojako (kuva Finntriathlon / Bullseye Photography)

Kisoja, testejä, hiihtoa ja uusien taitojen opettelua

Kutakuinkin otsikon mukaisesti on mennyt alkuvuosi. Muutaman kisastartin olen jo kerennyt tälle vuodelle ottaa. Ensimmäinen kisa oli Aktia Maantiejuoksucupin kympin kisa tammikuun 9. päivä, jolloin oli melkoiset pakkaset. Lisäksi edellisestä kympin kisasta Hakunilan uudenvuodenjuoksussa oli kerennyt kulua vain puolitoista viikkoa ja tuntui, että tämä Aktia cupin kymppi tuli vähän liian pian sen jälkeen. Lisäksi pakkasta taisi olla rapsakat -16 astetta kisan aikaan, joka ei myöskään tehnyt juoksusta yhtään nautinnollisempaa. Jälleen kerran suuntasin fillarin kanssa Hakunilaan ja oli aika hidasta polkeminen, kun osan matkasta sateli lunta. Perillä kerkesin nopeasti vaihtaa kamat ja suunnata äkkiä alkuverralle, jota kerkesin vähän normaalia lyhemmän ajan tehdä.

Juoksun alussa tuntui, että varpaat ja sormet olivat niin jäässä, että ne olisivat melkein voineet mennä poikki. Ensimmäisten kilometrien jälkeen kroppa kuitenkin lämpeni ja lopussa jouduin ottaa sormikkaatkin välillä hetkeksi pois. Juoksu oli koko ajan aika tahmasta ja pakkanen toi vähän lisärasitusta hengittämiselle. Olin miettinyt etukäteen itselleni rajan, jonka alle nyt ainakin pääsisin, mutta ei ollut tuona juoksupäivänä mitään toivoa päästä sen ali. Ajaksi tuli yli kaksi minuuttia hitaampi aika kuin oma ennätykseni. Monet kovat juoksijat olivat jättäneet pakkasen takia tulematta, niin päädyin naisten yleisen sarjan kolmannelle sijalle, joka nyt oikeastaan oli ainoa positiivinen asia tuossa juoksussa :) 

Tammikuun pakkaslenkiltä

 

Tammikuun pakkasten, tykkilumien ja lumisateiden myötä pääsin aloittamaan talven hiihtokauden ja hiihdosta innostuin sitten oikein kunnolla. Nyt hiihtokilometrejä on kertynyt ja lähemmäs 600 km. Hiihdon myötä olen oikeastaan alkanut tykätäkin talvesta ja laduille olen pyrkinyt suuntaamaan vähintään pari kertaa viikossa. Jos asuisin lähempänä latuja, niin hiihtokertoja varmasti kertyisi enemmänkin. Nyt olen bussille matkustanut joko Paloheinään tai Hakunilaan. Hiihtämään on myös motivoinut ilmoittautuminen Finlandia-hiihtoon, ensimmäiseen hiihtokisaani. Olen huomannut, että tämän talven aikana olen saanut alamäkiin varmuutta. Aiemmin jännäilin niitä aika paljon, mutta nyt etenkin tutuissa mäissä nautin vauhdin tunteesta. Jyrkät ja mutkaiset mäet kyllä edelleenkin aiheuttavat pieniä pelkotiloja etenkin jäisillä keleillä, mutta vähitellen ehkä nekin alkavat kulkea rennommin.

Viikoittaisessa uintiryhmässä, jossa käyn, vaihtui nyt tänä vuonna valmentaja ja tuntuu, että olen kokenut uuden valmentajan myötä monta ahaa-elämystä uintini suhteen ja tuntuu siltä, että vauhtikin olisi vähän parantanut. Uusi valmentaja on vetänyt mukavan vaihtelevia treenejä ja uutena juttuna pääsimme yhdellä kerralla tekemään CSS-testin, jossa uidaan siis 400 m ja 200 m, ja näiden perusteella lasketaan CSS-tulos. Googlettamalla tästä voi hakea lisätietoa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään uintitestiä, joten tämä oli aika valaiseva kokemus. Alkuun vedimme verraa ja muutamat vähän kovemmat vedot ennen testin aloittamista. Etukäteen oli suht vaikeaa oikein tietää, että mitä vauhtia lähteä uimaan 400 metrin matkalla. Aika sopivaa vauhtia taisin lähteä uimaan, sillä loppua kohden se ei ainakaan hiipunut. Pari kertaa jouduin ohittamaan toisen testiuimarin radalla ja näissä ohituksissa vähän kiihdytin vauhtia. Viimeisen altaanmitan vedin niin kovaa kuin lähti ja lopulta 400 metrin ajaksi tuli 6:37, ja jäin altaan reunaan haukkomaan henkeä :D Välissä sitten verrailtiin muiden uidessa 400 metrin testiä. Radalle laitettiin 4-5 henkeä samaan aikaan uimaan testiä ja muut verrailivat toisella radalla. 200 metrin uintiin oli suunnitelmissa yrittää lähteä uimaan kovempaa vauhtia, mutta jo heti alussa tuntui, että olin ihan hapoilla, enkä saanut oikein vauhtia kiristettyä ja loppuajaksi tuli sitten 3:20 eli vauhti oli hitaampi mitä se oli pidemmällä matkalla eli ei tainnut CSS-testi mennä ihan putkeen. Joihinkin nettilaskureihin koitin syöttää tuloksiani ja niissä ilmoiteltiin, että arvoni ovat virheelliset sillä 200 metriä ei voi kulkea hitaampaa vauhtia kuin 400 metriä :D Pitänee tehdä tuo testi joskus uudestaan.

Hiihtomaisemia

Samalla viikolla oli sitten lauantaina edessä jälleen Aktia maantiejuoksucupin helmikuun juoksu ja tämä kisa osui samalle kolmen päivän ajanjaksolle jolloin käytin Firstbeatin stressitestimittaria. Ihan mielenkiintoisia tuloksia tuli jälleen tuosta Firstbeatin testistä ja kova kympin kisa näkyi siinä kyllä. Mutta nyt itse juoksuun, odotukset eivät olleet kovin suuret, kun en ollut juossut paljoa laduille vietettyjen tuntien takia ja lisäksi olo oli tuntunut ylirasittuneelta kovavauhtisten hiihtolenkkien takia. Alkuun tuntui, ettei juoksu oikein lähtisi kulkemaan ja ajattelin, että teen tästä juoksukisasta vain kovan treenin. Ekojen kilometrien jälkeen juoksu alkoi kuitenkin kulkea vähän paremmin ja varmaan ekaa kertaa koskaan sain vähän nostettua vauhtia loppua kohden ja pääsin ohittelemaan muita kanssajuoksijoita. Aika maalissa ei nyt kuitenkaan ollut mikään ennätysaika, mutta sentään minuutin nopeampi kuin tammikuussa.

Vuoden kolmas kisastartti oli sitten Finlandia-hiihto helmikuun lopulle. Tänä vuonna heikon lumitilanteen takia reitti lyhennettiin 42 kilometriin ja olin miettinyt, että se olisi hiihdettävissä vapaalla omalla kuntotasollani alla kolmeen tuntiin. Heti kisan alussa valkeni kuitenkin, ettei yöllä sataneen uuden lumen myötä luistoa oikein ollut. Eteenpäin pääsemiseksi oli tehtävä paljon töitä ja alkuun koitin väkisin tavoitella 15 km/h -tuntivauhtia, joka sitten kostautui loppumatkasta. Olin kuullut, että reitti on mäkinen, mutta silti mäkisyys ylitti odotukseni. Jotkut mäet olivat niin jyrkkiä, että ne oli pakko vetää haarakäynnillä ylös. Puolenvälin tienoilla kirosin itseni, että miksi oli tännekin pitänyt lähteä ja oli sellainen fiilis, ettei olisi enää millään jaksanut hiihtää toista 20 kilometriä. Etenkin pakarat ja etureidet olivat ihan hapoilla. Taukopaikoilla nautittu urheilujuoma ja mustikkakeitto ja vesi vähän helpottivat oloa, mutta voimat alkoivat olla vähissä ja hymy hyytynyt. Mäkiä ylös tampatessa tuli melkoisen lämmin ja olisin taukopaikoille kaivannut myös kylmää juotavaa, hiihdon aikana unelmoin jääkylmästä vesituopillisesta ja mietin sitä kuinka maalissa pääsisin juomaan paljon vettä. Kilometrit kuitenkin etenivät vaikka meno oli takkuista, kun kilometrejä maaliin alkoi olla alle 10 km, niin aloin uskoa siihen, että selviä maaliin. Aikatavoitteista olin ja ajat sitten luopunut ja tavoitteeni oli vain päästä maaliin. Välillä kävin ladulla lykkimässä tasatyöntöä, sillä latu tuntui liukkaammalta kuin luistelualue.  Koko matkan varrella onnistuin myös kaatumaan neljästi :D Pari kertaa alamäessä (pitänee vielä vähän treenata tuota laskua..), kerran alkuryysiksessä, kun vierustoveri vetäisi suksen oman sukseni eteen ja sitten kerran, kun koitin antaa ylämäessä takaa tuleville tilaa ja siirryin sivummalle hiihtämään ja onnistuin samalla tökkäämään sukseni hankeen :D Välineet kuitenkin pysyivät ehjänä, yhdellä kisaseurueen jäseneltämme oli mennyt hiihdon aikana sauva poikki ja lainasauvalla hän oli sitten hiihtänyt maaliin. Lopussa olin niin väsynyt, että vedin kaikki ylämäet haarakäynnillä ylös. Kropasta ei oikein irronnut voimaa, että olisin voinut luistella ne ylös. Kilometrien käydessä vähiin alkoi Lahden stadionin mäkihyppytorni näkyä ja kuulutukset kuulua. Oli mahtava fiilis laskeutua kohti stadionia ja hiihtää kohti maalisuoraa! Ajaksi tuli lopulta 3.18 eli juoksen siis saman matkan nopeammin kuin hiihdän :) Tosin juoksemani maraton ei ollut noin mäkisellä reitillä. Harvoin olen ollut yhtä poikki kuin tuon Finlandia-hiihdon jälkeen, koko loppupäivä meni jonkinlaisessa horroksessa ja esimerkiksi pyykkien ripustaminen tuntui joltain ylivoimaiselta tehtävältä. Kunnon yöunien jälkeen olin maanantaina kuin uudestisyntynyt, ainoastaan reisissä ja pakaroissa tuntui sunnuntain hiihto ja pidin maanantain lepoa, mutta jo tiistaina suuntasin taas laduille.

Valmiina Finlandia-hiihtoon pinkeissä vaatteissa

Uinnin suhteen on muutakin kehitystä tapahtunut tekniikan parantumisen lisäksi, olen viimein alkanut tekemään volttikäännöstä altaassa! Olin aika lailla päättänyt, etten sitä opettele sillä eihän sitä triathlonissa tarvitse, ja lisäksi tuntui, että siinä voltissa menee vain pää sekaisen ja vettä nenään. Uintiryhmässäni näitä on nyt ruvettu harjoittelemaan ja sitä kautta tätä on pitänyt vähän puolipakolla opetella. Oma hämmästykseni oli suurta, kun se käännös alkoikin onnistua altaassa ja olen kiitollinen kyllä valmentajalle, että hän on meidät pistänyt tekemään käännöksiä. Volttini ei ole kyllä vielä mikään erityisen sulava tai kaunis, mutta kyllä sen voi jonkinlaiseksi voltiksi luokitella. Huomaan, että treenien lopussa tuo voltin teko vaikeutuu, kun alkaa olla väsynyt, mutta muutoin se tuntuu aika luontevalta tavalta kääntyä altaan päädyssä. Vettä ei myöskään enää mene joka kerta nenään :)

Ensi kesän lenkkikaveri saapui :)

Vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket

Tänä vuodenvaihteena ajattelin jakaa vuosistatistiikkojen sijasta vuoden 2015 sykähdyttävimmät urheiluhetket. Kokonaisuudessaan urheiluvuosi on ollut onnistunut ja tulokset ovat parantuneet ja treeni-intoa löytyy yhä! Ensi vuodelle on tiedossa paljon uusia tavoitteita, mutta nyt itse urheiluhetkiin.

Tammikuun Aktia Cup

Vuoden ensimmäinen kisa ja keli oli talvinen, joten nastalenkkarit sai Vantaan Hakunilassa vetää jalkaan. Olin viikolla ennen kisaa pitänyt kolme lepopäivää putkeen, kun oli ollut veto poissa ja väsynyt olo. Yleensä pidän viikossa yhden lepopäivän, joten kolme lepopäivää putkeen on itselleni varsin poikkeuksellista ellen satu olemaan kipeänä. Tässä vaiheessa olin pitkään taistellut syksyllä tulleen ylirasituksen kanssa. Jo alkuverran aikana alkoi kuitenkin tuntua, että tuona päivänä kulkee. Ja niinhän se juoksi kulkikin, nastalenkkareilla juoksin uuden kympin ennätyksen ja sain sitä parannettua reippaasti. Tämä antoi uskoa siihen, että ylirasitus olisi viimein nujerrettu. Opin tästä myös sen, että levänneenä kisat kulkevat paremmin ja olen nytkin pyrkinyt lepäämään riittävästi ennen kisoja. En myöskään enää arkaile ylimääräisten lepopäivien pitämistä, vaikka se tarkoittaisi suunniteltujen treenien väliin jättämistä.

Helsinki City Run

Tavoitteenani oli yrittää parantaa puolimaratonin ennätystä. Vuoden 2014 aikana en ollut sitä kolmesta yrityksestä huolimatta saanut parannettua.  Olin etukäteen miettinyt tavoitevauhdiksi 4.30 min/km -vauhtia. Alusta alkaen juoksin kuitenkin tuota vauhtia reippaammin ja vähän pelkäsin hyytyväni loppua kohden. Vauhti kyllä kieltämättä laski loppua kohden, mutta kilometrien käydessä vähiin alkoi koko ajan käydä selvemmäksi, että uusi enkka on tulossa. Maaliviivan ylitin ajassa 1.31, joka oli reippaasti parempi aika kuin aiempi ennätykseni ja en ollut edes uskaltanut mielessäni ajatella, että voisin joskus juosta tuollaista vauhtia ja päästä lähemmäs 1,5 tuntiin! Ensi vuonna tavoitteet kovenevat ja tähtäimessä olisi yrittää päästä alle 1.30 ajan puolimaratonilla.

Finntriathlon Joroinen

Kesän odotetuin kisani, kesäkelit olivat olleet ankeat pitkin kesää, mutta kisapäivällä osui aika tyyni ja aurinkoinen keli. Suorastaan täydellinen kisakeli! Olin viikkoa aiemmin keskeyttänyt sprinttimmatkan triathlonin 200 metrin uinnin jälkeen, joten uintiosuus aiheutti etukäteen vähän pelkotiloja. Kisapaikalla ostin kisaa edeltävänä päivänä uuden märkäpuvun ja sen otin heti kisassa käyttöön vaikken ollut sillä koskaan aiemmin uinut. Lämmittelyuinnin aikana uusi puku osoittautui nappivalinnaksi, tuntui että sain kunnolla henkeä eikä puku puristanut liikaa rintakehästä. Uinnin lähtöryhmä oli iso ja olin asettautunut vähän turhan eteen. Ensimmäiset sadat metrit olivat aikamoista taistelua omasta tilasta. Koitin mielessäni rahoittaa itseni, sillä en halunnut uusintaa edellisen viikon triathlonkisasta. Pariin kertaan uin hetken rintaa, jotta sain ajatukseni kerättyä kasaan. Luulin, että uinnissa olisi mennyt ikuisuus, joten hämmästys oli suuri kun uinnista ylös noustessa katsoin kellon näyttävät 36 minuuttia ja risat. Olin kisaan ottanut ensimmäistä kertaa kisakäyttöön uuden triathlonpyöräni ja se kulki kuin unelma heti alusta lähtien, sain olla paljon ohituskaistalla. Kelloa en pahemmin pyöräillessä katsellut, sillä sitä oli hankala ranteesta nähdä. Jätettyäni pyöräni vaihtoalueelle,  en meinannut aluksi uskoa kelloani, sillä se näytti  3.20 lukemaa, joka tarkoitti omalla kohdallani varsin reipasta pyöräilyvauhtia. Juoksun loppupuolella energiat alkoivat käydä vähiin ja keli alkoi tuntua vähän turhan lämpöiseltä. En ollut juonut ja syönyt tarpeeksi pyörän päälle, joka alkoi tuntumaan juoksussa. Maaliin pääsin ajassa 5.03, joka tarkoitti 28 minuutin parannusta edellisen vuoden tulokseen. Tällä pääsin omassa ikäsarjassani sijalle 3 ja lisäksi kotiintuomiseksi sain ikäryhmäni SM-hopeaa, sillä sarjan voittaja ei kuulunut triathlonseuraan, joten kolmas sija oikeuttikin hopeaan. Tämä oli elämäni ensimmäinen SM-mitali!

Ensimmäistä kertaa SM-mitali kaulassa

Turku Triathlon Weekend

Koska Joroisten kisa kulki sen verran hyvin, niin päädyin ilmoittautumaan kesän toiselle puolimatkalla Turkuun. Aurajoessa uintia etukäteen vähän mietin, mutta yllättävän kiva se oli ja suunnistaminen oli helppoa. Pyöräilyosuudella kierrettiin sama lenkki moottoritiellä neljään kertaan. Toiseen suuntaan mentäessä vastatuuli hidasti menoa ja eteneminen tuntui sen verran tahmealta, että heitin hyvästit uudelle enkalle. Toiseen suuntaan myötätuuli kuitenkin siivitti menoa ja toiselle vaihtoalueella saapuessani kello näytti samoja lukemia kuin Joroisissa, joten peli uuden ennätyksen suhteen ei ollutkaan vielä menetetty! Pyörän päällä olin nyt syönyt ja juonut enemmän kuin Joroisilla ja tämän huomasi myös juostessa. Juoksussa pääsin etenemään oman tasoistani vauhtia ja otin tavoitteeksi viiden tunnin alituksen. Maaliin pääsin ajassa 4.57, eli viisi tuntia meni kirkkaasti rikki! Tuloksena oli oman ikäsarjani voitto sekä uusi enkka!

Juoksemassa Turussa

Puistolajuoksu

Kisa on hauska kylähenkinen kisa ja matkana on 7,55 km reitti. Startti pamahti 3 minuuttia etuajassa ja olin vasta juoksemassa verryttelylenkiltä kohti starttiviiva. Kellokin piti tässä vaiheessa vielä nollata ja käynnistää uudestaan. Ei ihan optimistartti, mutta keräsin ajatukseni kasaan ja mielessäni ajattelin, että juoksen kisan kovempana treeninä, kun kisan alku tuntui menevän vähän mönkään. Yleensä lyhemmissä kisoissa vauhtini hiipuu loppua kohden, mutta nyt viimeisillä kilometreillä näin kaukana edessä toisen naisen ja otin tavoitteekseni saada hänet kiinni. Löysin jonkinlaisen ekstravaihteen ja sain jopa nostettua vauhtiani. Matkaa siihen toiseen naiseen oli sen verran paljon, etten uskonut saavani häntä kiinni. Pari sataa metriä ennen maalia sainkin hänet kiinni, mutta olin ihan varma että hän spurttaa ohitseni, mutta yllätyksekseni hän ei vastannutkaan ohitukseeni vaan jäi jälkeeni juoksemaan. Tässä juoksussa löysin jonkinlaisen sisäisen kilpailuviettini ja sain puristettua itsestäni enemmän kuin olisin ilman kilpailutilannetta pystynyt. Tuloksena oli naisten toinen sija kisassa.

Vantaan maraton

Syksyn pääkisani oli Vantaan maraton, jonne lähdin tavoittelemaan uutta ennätystä jälleen. Juoksumääräni ovat tänä vuonna olleet vähän vähäisiä ja etenkin pitkiä lenkkejä olen juossut todella vähän. Luotin omaan kuntooni, mutta jalkojen kesto oli pienoinen kysymysmerkki. Kisapäivänä valkeni varsin vilpoisassa säässä, taisi olla vain pari kolme astetta. Etukäteen olin miettinyt tavoitevauhdiksi 4:45 min/km -vauhdin, mutta alusta saakka juoksin tätä nopeammin. Kisassa kierrettiin neljään kertaan sama lenkki ja ensimmäisen kierroksen koitin juosta maltilla, toisella kierroksella vähän kiristin jo vauhtia. Kolmas kierros meni vielä ihan kohtalaisesti, aika lailla yksin sai juosta. Neljännellä kierroksella jalat alkoivat olla aika tönköt ja vauhti hidastui. Koitin vauhdin hidastumista vastaan taistella, mutta viimeinen kiekka oli kaikista hitain kierros. Maaliviivan ylitin ajassa 3.16.09, ennätykseni parani yli 12 minuutilla! Maalissa kuulutettiin myös, että olin naisten yleisen sarjan 3.! Sijoituksestani en ollut koko kisan aika ollut yhtään tietoinen ja tähtäimessäni oli vain juosta oma uusi enkka, joten tuo maalikuulutus oli positiivinen yllätys ja se kruunasi uuden ennätykseni.

Vantaan maratonin palkintojenjaossa

Ensi vuoden suunnittelua

Ensi vuoden tavoitteet ovat olleet ja pidempään mietinnässä ja erinäisiin kisoihinkin olen jo ilmoittautunut. Suurin tavoite ensi vuodelle on triathlonin täysmatka ja edessäni on elämäni pisin urheilusuoritus. Jo kesällä aloin pohtimaan, että minne menisin ensi vuonna vetämään täydenmatkan kisan ja lopulta päädyin valitsemaan Tahkon. Pohdinnoissani olivat aluksi mukana myös Barcelona, Kalmar, Köpis, Frankfurt ja Lahti. Tahkoon päädyin lähinnä sen takia, että matkustaminen sinne on helpompaa kuin ulkomaille ja ajankohta on aika hyvä, ei liian aikaisin kesällä eikä liian myöhään syksyllä. Lisäksi sinne tuskin muodostuu autonkokoisia aaltoja kuten kävi Kalmarissa ja myöskään ei pitäisi olla riskiä, että pitäisi uida ilman märkäpukua, kuten oli Frankfurtissa viime kesänä. Lahti olisi maantieteellisesti ollut lähempänä, mutta kisakokemuksia lueskellessa vaikutti, että se on sen verran pienimuotoinen kisa, ettei kannusta juurikaan ole ja liikenteenohjaus on hivenen puutteellista ja voisi olla riskiä eksyä matkalla. Tahkon valintaan vaikutti myös osaltaan Finntriathlonin #kerääkokosarja-paketti, jonka lunastin itselleni. Eli täten kesällä on edessä Tahkon lisäksi myös Joroinen, Vanajanlinna ja Vierumäki.

Kävin myös tässä kuussa juoksemassa Aktia maantiejuoksucupissa kympin, ajaksi tuli 41.12

Triathlonkisat eivät kuitenkaan rajoitu noihin edellä mainittuihin, lisäksi olisi tarkoitus osallistua Vantaa Triathloniin sekä ensimmäistä kertaa järjestettävään Triathlon Challengeen Helsingissä. Tuo Triathlon Challenge on vain viikkoa ennen Tahkon kisaa, joten todennäköisesti vedän tuon kisan aika rennolla otteella tai se olisi ainakin tavoite, eri asia on sitten kuinka rauhassa sitä oikeasti malttaa numerolappu rinnassa mennä :D Kyseessä on kuitenkin kotikaupungissa järjestettävä kisa, joten siitä syystä haluan siihen osallistua vaikkei se ajankohdan puolesta olekaan paras aika. Täysmatka tuo minulle paljon uudenlaista haastetta, en ole koskaan pyöräillyt 180 kilometriä tai uinut 3,8 kilometriä. Talven aikana olisi ainakin muutaman kerran tarkoitus koittaa saada uitua neljän kilometrin treeni, jotta saisin uinnin suhteen vähän parannettua itsevarmuutta. Lisäksi suunnitelmassani olisi yrittää polkea kesällä yksi 200 kilometrin lenkki ja juosta päälle vaikka edes vartin verran. Tällä erää pisin fillarilenkkini on reilut 150 kilometriä, joten vähän on vielä matkaa pidennettävänä tuosta :) 

Pyöräilyä tiedossa myös ensi vuonna

Alle olen hahmotellut ensi vuoden kisakalenteria. Alkuvuonna käyn juoksemassa Aktia maantiejuoksucupissa kymppejä ja helmikuun loppupuolella on tiedossa elämäni ensimmäinen hiihtokisa! Olin alun perin ilmoittautunut Helsinki City Runille juoksemaan puolimaratonin, mutta samalle viikonlopulle osui myös futisturnausreissu Turkkiin, jonne lähden pelaamaan. Tästä syystä piti keksiä jokin toinen puolimaraton keväällä ja kätevästi huhtikuun loppupuolella järjestetään uusi Helsinki Spring Marathon -tapahtuma, jossa on tarjolla kisa matkaa kympistä puolimaratoniin ja maratoniin. Kesän osalta kalenteri täyttyy mukavasti triathlonkisoista ja todennäköisesti käyn taas polkemassa Vuelta Vantaan. Syksyllä haluaisin juosta taas maratonin, mutta vähän epävarmuutta aiheuttaa se, että miten nopeasti ja hyvin Tahkon täydenmatkan triathlonista toipuu. Todennäköisesti suuntaan Vantaalla juoksemaan maratonin, sillä tarvittaessa se on helpompi jättää välistä kuin ulkomailla suuntautuvat maratonit.

Auringossa fillarointi on ollut harvinaista herkkua joulukuussa

Kisat 2016

9.1. Aktia Cup (10 K)

13.2. Aktia Cup (10 K)

28.2. Finlandia-hiihto (50 km vapaalla)

19.3. Aktia Cup (10 K)

24.4. Helsinki Spring Marathon (puolimaraton)

14.-15.5. Futisturnaus

5.6. Vantaa Triathlon

11.6. Vanajanlinna (sprintti)

2.7. Vierumäki (olympiamatka)

16.7. Joroinen (puolimatka)

x.7. Vuelta Vantaa

31.7. Triathlon Challenge (olympiamatka)

6.8. Tahko (täysmatka)

8.10. Vantaan Maraton (?)

Pari juoksukisaa ja X-mas Triathlon Challenge

Vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa, niin sporttirintamalla ei kuitenkaan hiljaiseloa ole ollut. Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävin juoksemassa jälleen Viikin Viitosen, jossa matkana oli nimensä mukaisesti 5 km. Yritin päästä alle 20 minuutin, mutta ei vain irronnut kropasta sellaista vauhtia mitä mieli olisi halunnut juosta. Ihan kelpo vauhtia tuli kuitenkin juostua, jäin vain 5 sekuntia ennätyksestäni ja ajaksi tuli 20.09. Ensi vuonna jatkuu sitten tavoite alittaa 20 minuuttia. Tällä tuloksella irtosi naisten sarjan voitto, mutta koska olen jo mitalin saanut Viikin Viitoselta vuonna 2012, en sitä voi enää uudestaan saada, niin mitali meni kakkosena maaliin juosseelle.

Viikin Viitosella juoksemassa mustassa paidassa (kuva täältä)

Marraskuun puolessa välissä oli puolestaan vuorossa tämän Aktia maantiejuoksucupin ensimmäinen kisa. Tarjolla on siis kerran kuussa 10 kilometrin kisa kovatasoisessa seurassa. Viime talvena kävin kahteen kertaan tämän kisan juoksemassa ja yritän tänä talvena mahdollisuuksien mukaan osallistua jokaiseen noista. Viime talven tapaan kuljin starttipaikalle fillarilla ja olin muka lähtevinäni hyvissä ajoin, perillä Vantaalla olin puoli tuntia ennen starttia ja normaalisti se riittäisikin hyvin kamojen vaihtoon, vessassa käyntiin ja lämmittelylenkkiin. Paikan päälle oli kuitenkin saapunut sankoin joukoin väkeä. Koitin pikaisesti hoitaa valmistautumisen kisaa, vaihdoin pyöräilykengät lenkkareihin ja kuoriuduin ylimääräistä vaatteista, numerolapun haku narulta ja sen kiinnitys. Sitten kohti vessajonoa, jossa sitten menikin vähän pidempään kuin olin ajatellut. Noin varttia ennen starttia lähdin kiireessä vetämään lämmittelyä, vastaantuleville tutuille jouduin vain pikaisesti huikkaamaan moikat ja suunnata kohti kisareittiä verraa vetämään. Verraa vedin tasan sen kaksi kilometriä ja sitten kiiruhdin starttiviivalle. 

Palaamassa fillarilla kotiin Aktia maantiejuoksucupista, kuraa on syksyllä lentänyt fillaroidessa kypärääkin myöten

Aktian maantiejuoksucupin reitillä on alkuun alamäkeä, joten ekat kilsat tuppaavat olemaan vähän reippaampia. Nyt taisin kuitenkin alussa innostua vähän liikaa ja ekat kilsat tuli vedettyä reilusta alle 4 min / km -vauhtia. Vähitellen alkoi vauhti kuitenkin hiipua. Kääntöpisteellä vitosen kohdalla kuulin väliaikani olevan 20.05, joka oli aika samaa tasoa kuin vitosen ennätykseni. Tietty ensimmäiset kilometrit olivat alamäkivoittoisia, joten tuota ei voi suoraan verrata 5 kilometrin kisaan, mutta oli se aloitusvauhti silti aika reipasta omaan kuntotasooni nähden. Kääntöpisteen jälkeen vauhdit pyörivät 4:10-4:15 min/km -vauhdeissa ja ei päivän kunto riittänyt sitä nostamaan. Juostessa koitin laskeskella mahdollisuuksiani juosta uusi kympin enkka ja kilometri kilometriltä alkoi näyttää varmemmalta, että pääsisin alle edellisen ennätykseni.

Olen käynyt myös Malminkartanon jätemäellä hakemassa happoja jalkoihin

Takaa tuli yksittäisiä juoksijoita ohitse ja pari juoksijaa pystyin hidastuneesta vauhdista huolimatta ohittamaan. Jonkinlaista loppukiriä koitin vetää, mutta ei se vauhti oikein tainnut nousta. Jalat tuntuivat jälleen jaksavana, mutta hengityselimistö toimi rajoittimena. Maalisuoralla näin kellon olevan vielä 40:XX lukemissa, joten spurttasin sen mitä jaloista lähti, jotta pääsisin alle 41 minuutin ja tässä muutamalla sekunnilla lopulta onnistuinkin! Ajaksi tuli 40:56, eli kympin enkka parani reilulla puolella minuutilla. Aika oli paljon parempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut pystyväni juoksemaan. Tällä uudella ennätysajalla irtosi aika vaatimaton sijoitus, olin kaikista naisista 13., joka kertoo kisan kovasta tasosta. Miesten sarjassa vastaavalla ajalla ei olisi päässyt edes top 100:n joukkoon. Seuraava kisa on sitten tiedossa 12.12. ja katsotaan silloin kuinka kymppi kulkee!

Uimakamat X-mas triathlon challengeen

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli sitten vuorossa työpaikkani triathlonkerhon perinteinen X-mas Triathlon Challenge, jossa vedimme porukalla yhdessä olympiamatkan. Kyseessä ei ollut kisa ja kaikki vaihdot otettiin suht rauhallisesti. Päivän kruunasi vielä illalla pidetyt firman pikkujoulut. Lauantaiaamuna valkeni erittäin tuulisessa kelissä ja suuntasin kotoani fillarilla kohti Pirkkolan uimahallia, jossa porukkamme kokoontui. Tähän vuodenaikaan uinti otettiin ihan suosiolla uimahallissa, uintimatkana oli se 1,5 kilometriä, joka meni omalla kohdallani vajaaseen puoleen tuntiin. Uinnin jälkeen vedimme pyöräilykamppeet päälle ja sitten yhteiskuvan jälkeen startattiin matkaan. Porukan pyöräilykalusta koostui cyclocrosseista, hybrideistä ja maastopyöristä. Itselläni oli maastopyörä, joka ei nyt ole se kaikista kevyin poljettava. Heti alkuun otimme perinteisen nousun Paloheinän mäen päälle, viime vuonna menimme aika paljon loivempaa reittiä ylös, mutta tänä vuonna menimme mäen ylös yhdestä jyrkimmästä kohdasta ja vain muutama taisi päästä mäen päälle pyörää taluttamatta.

Lasit estämässä kuran lentämistä silmiin

Pyöräilyosuudella matkanamme oli 40 kilometriä ja saimme tuntea aika navakan tuulen. Välillä tuntui siltä, että vaikka kuinka käännyttiin, niin myötätuulesta ei oikein saanut nauttia. Kovissa sivutuulissa oli välillä sellainen fiilis, että kohta löytää itsensä jostain ojasta. Fillarireittimme kulki Paloheinän mäen kautta Vantaanjoen varteen ja sieltä Viikkiin. Sieltä vähän eri reittiä takaisin. Pari tuntia meni polkemiseen, eli vauhti ei ollut hurjaa, mutta raskaalta polkeminen kuitenkin tuntui, vaikka suurimman osan matkasta sainkin olla peesissä. Pyöräilyn jälkeen oli sitten vielä edessä 10 kilometrin juoksu. Pyöräilyosuuden kuljimme yhdessä koko porukan kanssa, juoksuosuudella hajaannuimme useampaan ryhmään. Kolmen hengen porukalla vedimme 10 kilometrin lenkin suht reipasta tahtia noin 5 min/km -vauhtia, muiden tullessa perässä vähän rauhallisempaa vauhtia. Vaikka juoksimme keskuspuistossa metsän suojissa, niin tuuli tuntui kyllä sielläkin. Alkumatkasta juttua riitti tuon juoksun aikana, mutta loppua kohden alkoi porukka olla vähän hiljaisempaa ja taisi se vauhti vähän kiihtyäkin. Lopulta 10 kilometriä tuli juostua 50 minuuttiin. Osa jatkoi triathlonin jälkeen saunan kautta palauttavalle pizzalle, mutta itse nappasin kamat mukaan ja suuntasin kotiin laittautumaan illan pikkujouluja ja niiden etkoja varten :) Sporttisen päivän jälkeen oli mukava suunnata kohti illanjuhlia ja sunnuntai kului sitten ansaitusti levon merkeissä.  

Triathlonporukkamme

Hirvihölkkä

Pari viikkoa kerkesin Vantaan maratonin jälkeen viettämään ennen seuraavaa kisaa. Maratonin jälkeisen viikon koitin ottaa kohtalaisen rennosti, mutta silti treeniä tuli vähän huomaamatta turhan paljon vaikka se olikin enimmäkseen kevyttä pk-treeniä. Sitä seuraavalla pidin puolestaan kolme lepopäivää ja jätin yhden suunnitellun treenin välistä, kun leposykkeet tuntuivat olevan koholla ja olo oli vetämätön. Tämä oli oikea päätös ja teki hyvää kropalle, seuraavana päivänä oli jo heti parempi olo. Maratonista palautuminen tuntui aika nopealta, maratonin jälkeisinä päivinä lähinnä vain pohkeet olivat vähän jumissa, mutta muuten ei oikein ollut lihaskipuja. Ilmeisesti jalat ovat alkaneet turtua tuohon rääkkiin, kun muistan että ensimmäisten maratonien jälkeen jalat olivat kipeinä helposti viikon verran ja kävely muistutti jotain pingviinikävelyä.

Maratomin jälkeen oli hyvä hetki palautella Linnanmäen valokarnevaaleilla

Myös brunssilla on tullut käytyä

Mutta nyt itse Hirvihölkkään. Tapahtumalla on sen verran hauska nimi, että pitihän tuonne nyt mennä :) Kisa käytiin Herttoniemessä, joten ei ollut pitkä matkakaan sinne. Matkoina oli tarjolla hölkkäsarjan vajaa 10 km ja kilpasarjan vajaa 15 km. Joten hölkkäsarja kuulosti vähän liian höntsäilyltä, joten päädyin sitten ilmoittautumaan kilpasarjaan vaikka ehkä oikeasti parempi vaihtoehto olisi ollut tuo lyhempi matka näin pian maratonin jälkeen. Kilpasarjassa juostiin sama reitti kolme kertaa ja hölkkäsarjassa reitti juostiin kahteen kertaan.

Olen myös käynyt kokeilemassa BMX-pyöräilyä Kivikon pyöräkrossiradalla

Alkuverran aikana jalat tuntuivat aika raskailta, ehkä osittain johtuen siitä, että ne olivat myös viikon ensimmäiset juoksuaskeleet. Mitään ennätysaikaa en uskonut juoksevani, joten en ottanut sinänsä kisasta mitään paineita. Kunhan nyt saisi vähän reippaamman juoksun tehtyä, niin voisi olla tyytyväinen itseensä. Keli oli sen verran vilpoista, että päädyin lähtemään juoksemaan pitkähihaisessa juoksupaidassa ja trikoissa. Juoksun aikana huomasin, että t-paita olisi ollut parempi ratkaisu, sillä sen verran lämmin reippaammin juostessa kuitenkin tulee. Kisan startti lähti loivaan ylämäkeen ja ensimmäisten satojen metrien aikana löytyi sitten sopiva juoksupaikka. Jonkin verran koitin peesailla muita juoksijoita, mutta vauhdin tuntuessa liian hitaalta suuntasin peesin ohitse. 10-20 metriä edellä meni pari juoksijaa, mutta näiden selkiä en saanut kiinni, joten päädyin juoksemaan heidän perässään välimatkan pysyessä aika samana. Alussa koitin rauhoitella suurimpia menohaluja, sillä edessä olisi vielä kuitenkin reippaasti kilometrejä. Kierroksen puolen välin jälkeen päästiin juoksemaan ylämäkeä ihan urakalla. Välillä oli sentään pätkä alamäkeä, mutta kierroksen loppupuoli oli selkeästi ylämäkivoittoista.

BMX-radalla

Toisen kierroksen puolen välin lähestyessä yksi startissa ohittamani nainen juoksi minut kiinni ja hänen hengityksensä kuulosti sen verran raskaalta, että päättelin hänen juoksevan lyhemmällä matkalla. Koitin tätä häneltä kanssa kysyä, mutta hän vain painoi eteenpäin katsomatta minua. Hänen kanssaan tuli oikeastaan koko loppu toinen kierros juostua, pari kertaa hän menitsi ohitseni, kunnen menin uudestaan ohi, kun vauhti tuntui vähän hidastuvan ja turhauduin myös siihen, että pienessä juoksutapahtumassa, jossa on tilaa juosta, niin pitää sitten kyynärpäitä käyttäen mennä ohitse vaikka oikeasti olisi hyvinkin tilaa ohittaa. Kerran tuo nainen myös kiilasi minut vähän sivuun juoksureitillä, joten aloin sitten pitämään enemmän oman juoksupaikkani puolia. Toisen kierroksen loppusuoralla hän sitten otti loppukiihdytyksen kohti maalia ja päädyin tässä jatkamaan omaa vauhtiani, sillä olisi vielä kuitenkin se yksi kierros juostavana. Tokalla kierrokselle myös edessä juosseet miehetkin kääntyivät maalisuoralle ja en nähnyt kenenkään edessä jatkavan kolmannelle kierrokselle.

Kävin viime lauantaina nauttimassa aurinkoisesta kelistä maantielenkin merkeissä

Kolmas kierros oli kaikista haastavin ja sain tehdä töitä vauhdin ylläpitämiseksi. En nähnyt ketään juoksevan edellä, eikä takanakaan näkynyt ketään. Kun sellainen tietynlainen kisapaine puuttui, niin vauhti ja syke alkoivat hivuttautua alaspäin. Tein itselleni tavoitteen, että pitäisi sykkeen edes yli 170:n, jottei menisi ihan löysäilyksi. Vikalla kierrokksella ylämäet alkoivat tosissaan hapottaa jalkoja ja kilometrivauhdit olivat selkeästi hitaampia. Eka kierros oli ollut kaikista nopein ja viimein oli selkeästi paljon muita kierroksia hitaampi. Kolmannen kierroksen puolen välin jälkeen alkoi tulla muutamia yksittäisiä hölkkäsarjalaisten selkiä vastaan. Tästä sain hieman lisäbuustia hetkeksi juoksuun. Viimein alkoi maalisuorakin häämöttää ja olin tainnut mäissä sen verran paljon hapottaa jalkoja, ettei mitään kovin kovaa loppukiriä irronnut.

Maantielenkillä, uusi mittari on toiminut hyvin!

Maalissa sain käteeni hirvihölkkä mitalin, kaikki maaliin tulleet osallistujat saivat sen. Tämän jälkeen kävin katsomassa tuloslistaa ja olin ollut ainoa osallistuja naisten kilpasarjassa, varsin helppo voitto! En tosin tiennyt tätä kisaan startatessani. Tulokset löytyvät täältä.

Hirvihölkän mitali ja pysti

Kauden päätös Vantaan maratonilla

Tämän vuoden varsinainen kisakausi tuli päätökseen viime lauantaina Vantaan maratonilla. Maratonin lähestyessä alkoi tuntumaan, etten ollut tarpeeksi kerennyt juoksemaan ennen sitä. Etenkin pitkät lenkit olivat olleet vähissä ja kesällä juoksun 1-2 lenkkiä viikossa. Syksylläkin viikkojuoksumäärät olivat 25-40 kilometrin tienoilla eli aika vähäisiä. Tietty juoksun lisäksi tuli tehtyä kaikkea muutakin, kuten uintia ja lihaskuntoa sekä jonkin verran pyöräilyä. Vaikka treenitunteja kertyikin, niin luotto omaan juoksukuntoon tuntui vähän heikolta. Aerobinen kunto on tuntunut olevan tänä vuonna parempi kuin koskaan aiemmin, mutta pelkäsin, että maratonilla jalat eivät kestäisi niin pitkää matkaa. Kisaviikolla tuntui pitkin viikkoa siltä, että olisi kiva jos päästä juoksemaan kovaa ja treeni-intoa tuntui löytyvän. Monesti aiemmin maratonkisaviikoilla olen ollut ihan tyytyväinen, kun on saanut vain levätä, mutta nyt olo tuntui energiseltä. Mielestäni tämä kertoo siitä, että olen aiemmin ihan liian rasittuneena lähtenyt noita maratoneja juoksemaan. Nyt tuntui, että olisi hyvät puitteet yrittää juosta uusi ennätys tai ihan pelkkä ennätys ei olisi riittänyt. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi alittaa 3.20 ajan ja hyvänä päivänä voisi olla mahdollista päästä myös lähelle 3.15 aikaa.

Kisanumero

Kisapäivänä keli oli aika vilpoisa, foreca lupaili, että startin aikaan klo 11 olisi +1. Onneksi oikea lämpötila taisi olla pari astetta enemmän, mutta joka tapauksessa viileä keli aiheutti vähän pohdintaa sen suhteen, että mitä laittaisi päälle. Lopulta päädyin juoksemaan juoksutrikoissa, tekninen t-paita ja ohut juoksupaita sen päällä. Käsiin laitoin vielä sormikkaat, jotka voisin tarvittaessa heittää menemään, jos tulisi liian kuuma. Tuttuun tapaan otin maratonille mukaan myös oman laimean urheilujuomalitkun, jolla suunnittelin selviäni noin kolmenkympin tienoille. En erityisemmin tankannut maratonille, vaan kevennetty treeni ja normaali ruokavalio toimi riittävän hyvänä tankkauksena.

Ennen kisastarttia kävin juoksemassa reilun kilometrin, lähinnä testasin, että kaikki juoksukamat tuntuivat hyvältä päällä ja kengät olivat sopivan kireällä. Tässä vaiheessa huomasin, että tuulikin oli aika kohtalainen ja se läpäisi helposti juoksupaidan, jolloin tuli vähän vilu. Ajattelin kuitenkin, että juostessa tulee sen verran lämmin, että vaatteeni pitäisi olla sopivat maratonille. Startin aikaan paistoi mukavasti aurinko ja starttia odotellessa ihmismassan keskellä oli oikeastaan aika lämmin. Kun startti viimein tuli, lähdin tiukasti tavoittelemaan 4:40 min/km -vauhtia ja noin 165 sykettä. Alkuun tihrustin jatkuvasti sykemittaria ja seurailin, että saisin oikean tahdin. Vauhti tuntui aika hyvältä, mutta ekat kilometrit tuntuivat aika hitaalta. Jotenkin mielessä painoi vähäiset juoksukilometrit ja se, että edessä oli pitkä matka. Edellisestä maratonista oli kerennyt kulua jo vuosi ja sen pituista taukoa maratonien välillä minulla ei olekaan hetkeen ollut.

Selfie kisan jälkeen

Päädyin jakamaan juoksuni eräänlaisiin osuuksiin, aina kolmen kilometrin välein otin kulauksen juomapullostani ja keskityin aina näihin kolmen kilometrin blokkeihin, enkä siihen kuinka paljon on vielä jäljellä. Näin matka eteni aika kivasti. Vantaan maratonilla juostaan neljä kertaa sama reitti, joten on helppo verrata noita kierroksia toisiinsa. Eka kierros meni aikaan 48:49 ja koitin kovasti pidätellä vauhtiani. Pelkäsin, että hyydyn jos juoksen kovempaa. Tokalla kierroksella vähän kiristin vauhtia, mutta seurailin yhä, että syke pysyi kurissa. Tuuli tuntui aika pahalta pitkillä suorilla, joissa ei oikein ollut mitään tuulensuojaa saatavilla. Tokalla kierroksella koitin mennä yhden toisen miehen kanssa edellä juoksevan miehen perässä, mutta ei se kulkua oikein helpottanut ja vauhdit olivat tuulisilla osuuksilla selkeästi hitaampia. Koitin kuitenkin buustata itseäni, että keli on kaikille sama ja, että ei se tuuli nyt loppujen lopuksi ihan älyttömästi vauhtia hidasta. Edelleen jatkoin tuota kolmen kilometrin välein hörpyn juomista.

Kisapaikka

Toka kierros tuntui selkeästi nopeammalta ja se meni aikaan 48:01. Juoksun aikana oli kiva bongata tuttuja kannustajien joukosta, ei ollut nimittäin helppo keli kannustajillekaan! Kolmas kierros jatkui edelleen hyvällä vauhdilla ja nyt jouduin vetämään yksin tuuliset pätkät, joku herrasmies oli ottanut itsestäni peesin ja juoksi perässäni yhteensä reilun kierroksen verran, kunnes 15 kilometriä ennen maalia lähti kiristämään vauhtia. Juomapullostani riitti yhä juotavaa ja kolmen kilometrin väli tuntui riittävältä. Vatsani tuntui hyvin ottavan vastaan tuollaisen yhden hörpyn määrän urheilujuomaa, tai vähän oli tuntemuksia ettei se ihan sille sopinut, mutta kolmen kilometrin aikana se kerkesi sen verran rauhoittua, että pystyi ottamaan uuden hörpyn. Kolmas kierros meni aikaan 48:42 eli vähän nopeampi kuin ensimmäinen kierros, mutta hitaampi kuin toinen. Kolmannen kierroksella alkoi vielä edellisellä kierroksella olevia selkiä tulla vastaan ja sain vähän ekstrabuustia siitä, että sain tehtyä ohituksia

Neljännellä kierroksella jalat alkoivat tuntua aika tönköiltä. Vähäiset juoksukilometrit alkoivat selkeästi tuntua jaloissa. Energiaa tuntui olevan hyvin jäljellä, mutta aloin pelkäämään, että sanovat jalat jossain vaiheessa itsensä irti yhteistyöstä. Aloin myös vikalla kierroksella laskeskelemaan, että vaikka juoksisin 5 min/km -vauhtia, niin olisi uusi ennätys kirkkaasti tulossa. Koitin myös yrittää nauttia siitä fiiliksestä, että olen juoksemassa uutta ennätysaikaa :) Kilometrivauhdit hidastuivat selkeästi ja alkoivat mennä jo yli tavoitevauhdin, mutta pysyivät kuitenkin alle viiden minuutin. Viileän kelin johdosta ei ollut juoksun aikana tarvinnut niin juoda, joten omassa pullossani riitti vielä juotavaa vikalla kierroksellakin. Viimein viisi kilometriä ennen maalia heitin pullon menemään vaikka siellä oli vielä juotavaa. Totesin, että pärjään lopun ilman juotavaakin ja olisi helpompaa juosta ilman pulloa. Askel kevenikin, kun pääsi pullosta eroon. Edelleen edellisillä kierroksilla olevia selkiä tuli vastaan ja taisi osa olla samalla kierroksellakin itseni kanssa. Oma sijoitus oli koko kisan aika ollut täysin mysteeri itselleni ja en ollut siitä niin välittänytkään, kun en ajatellut kovin korkealla pääseväni. Juoksuseura ympärilläni oli koostunut lähinnä vain miehistä, yksittäisiä naisia olin ohittanut ja kukaan nainen ei ollut mennyt ohi. Olin kuitenkin ajatellut, että edessä oli useampi kovempi naisjuoksija jo mennyt omia vauhtejaan.

Uusi enkka

Maali alkoi lähestyä kilometri kilometriltä, mutta koko ajan pelkäsin sitä, että jalat vetävät stopin. Neljänkympin jälkeen koitin kiristää vähän vauhtia, mutta jalat eivät tähän suostuneet. Juoksu oli kaukana rennosta menosta. Jalat olivat aika tönköt ja varmaan jonkin verran tähän vaikutti, että juoksin kevyillä kisakengillä Adidaksen Adios Boosteilla. Välillä kilometrivauhdit alkoivat lähestyä viittä minuuttia, mutta lukemat pysyivät kuitenkin nelosella alkavina. Kovin kovaa loppukiriä ei tullut otettua, voimia tuntui olevan, mutta pökkelöjalat rajoittivat menoa. Maaliviivan ylitettyä kuulin kuulutuksesta, että olin naisten yleisten sarjan kolmas! Ja aikani oli 3:16:09 eli parannusta edelliseen ennätykseen tuli yli 12 minuuttia. Jotain olen selkeästi tänä vuonna tehnyt oikein :) Kaikista naisista olin loppujen lopuksi viides. Viimeiseen kierrokseen meni yli 50 minuuttia eli vauhti hidastui ihan selkeästi. Tähän oli kuitenkin hyvä päättää tämän vuoden varsinainen kisakausi. Pääsin tavoitteeseeni ja sain parannettua aikoja kaikilla kisamillani matkoilla ja vieläpä paljon enenmmän kuin olin etukäteen uskaltanut tavoitella.

Tulokset löytyvät täältä: http://resultservice.fi/2015/vantaa/

Palkintojenjako