Suurin osa urheilusuorituksista perustuu fyysisiin ominaisuksiin, mutta myös mielellä on näissä oma roolinsa. On olemassa paljon tutkimuksia, että positiivinen ajattelu parantaa elämänlaatua ja pidentää elinkää. Omalla kohdallani olen saanut positiivisesta ajattelusta voimaa etenkin kisoissa. Sen sijasta, että keskityn miettimään, että kuinka pahalta nyt tuntuu jaloissa tai kuinka väsyneeltä ylipäätänsä tuntuu, koitan tietoisesti ohjata ajatuksiani pois näistä negatiivisista aatteista. Jokaisessa tämän vuoden kisassa olen mielessäni tsempannut itseäni erinäisisin kannustein ja nimenomaan positiivisin kannustein. En siis ajattele, että "eikö nyt muka kulje kovempaa" vaan "hyvin sujuu, kevyesti menee, hyvältä tuntuu, ylläpidä tämä vauhti, jaksat kyllä painaa, nyt on ennätysaika tulossa".
Lukioiässä harrastin cheerleadingiä ja kilpailinkin siinä SM-tasolla. Cheerleadingillä en nyt tarkoita tässä yhteydessä jääkiekkomatsien katsomoissa huiskia viuhkovia neitoja, vaan kilpa-cheerleadingiä, jossa tehdään vaativia pyramideja ja heittoja. Kyseisen lajin parissa vallitsi hyvä kannustushenki ja kaikki aina tsempattiin. Yleensä muiden joukkueiden esityksiä katsellessa tsempattiin kovin huudoin vaativia suorituksia tekevää joukkuetta. Tästä oli kyllä apua etenkin vaativissa pyramideissa pysyttäessä ja muutenkin kannustuksesta tuli hyvä fiilis!
Mielestäni mielellä on aika suuri rooli haastavissa suorituksissa. Jos kisassa päätyy ajattelemaan, etten jaksa enää ja haluan lopettaa, niin varmasti ei myöskään jaksa. Näitä ajatuksia saattaa tulla itsellänikin esimerkiksi maratonin pituisessa matkalla useinkin, mutta koitan vain nopeasti sivuuttaa nämä tuntemukset ja korvata ne positiivisilla kannustuksilla tai muilla ajatuksilla. Myös kannustajille hymyilystä saan voimaa ja saatan välillä ajatella, että kisojen kannustajat ovat kannustamassa juuri minua. Näinhän ei tietenkään ole, mutta saan tästä kuitenkin voimaa, joka on se pääasia :)
Lisäksi pitkissä kisoissa koitan suhteuttaa jäljellä olevan matkan aina omiin treeneihin tai aikaisempiin kisoihin. Saatan esimerkiksi miettiä, että loput 15 km menee helpolla, sillä olenhan juossut aiemminkin saman matkan niin ja niin väsyneenä yms. Kuuntelen myös musiikkia aina yksin juostessani ja myös kisoissa. Musiikki antaa myös voimaa ja kisan loppua kohden alan usein miettimään, että "enää kaksi biisiä ja sitten olet maalissa".
"Pain is inevitable, suffering is optional" - eli jokainen voi itse päättää jääkö rypemään väistämättä tuleviin väsymyksen ja kivun tuomiin tuntemuksiin vai ottaako ylivoiman niistä!
Lukioiässä harrastin cheerleadingiä ja kilpailinkin siinä SM-tasolla. Cheerleadingillä en nyt tarkoita tässä yhteydessä jääkiekkomatsien katsomoissa huiskia viuhkovia neitoja, vaan kilpa-cheerleadingiä, jossa tehdään vaativia pyramideja ja heittoja. Kyseisen lajin parissa vallitsi hyvä kannustushenki ja kaikki aina tsempattiin. Yleensä muiden joukkueiden esityksiä katsellessa tsempattiin kovin huudoin vaativia suorituksia tekevää joukkuetta. Tästä oli kyllä apua etenkin vaativissa pyramideissa pysyttäessä ja muutenkin kannustuksesta tuli hyvä fiilis!
Mielestäni mielellä on aika suuri rooli haastavissa suorituksissa. Jos kisassa päätyy ajattelemaan, etten jaksa enää ja haluan lopettaa, niin varmasti ei myöskään jaksa. Näitä ajatuksia saattaa tulla itsellänikin esimerkiksi maratonin pituisessa matkalla useinkin, mutta koitan vain nopeasti sivuuttaa nämä tuntemukset ja korvata ne positiivisilla kannustuksilla tai muilla ajatuksilla. Myös kannustajille hymyilystä saan voimaa ja saatan välillä ajatella, että kisojen kannustajat ovat kannustamassa juuri minua. Näinhän ei tietenkään ole, mutta saan tästä kuitenkin voimaa, joka on se pääasia :)
Lisäksi pitkissä kisoissa koitan suhteuttaa jäljellä olevan matkan aina omiin treeneihin tai aikaisempiin kisoihin. Saatan esimerkiksi miettiä, että loput 15 km menee helpolla, sillä olenhan juossut aiemminkin saman matkan niin ja niin väsyneenä yms. Kuuntelen myös musiikkia aina yksin juostessani ja myös kisoissa. Musiikki antaa myös voimaa ja kisan loppua kohden alan usein miettimään, että "enää kaksi biisiä ja sitten olet maalissa".
"Pain is inevitable, suffering is optional" - eli jokainen voi itse päättää jääkö rypemään väistämättä tuleviin väsymyksen ja kivun tuomiin tuntemuksiin vai ottaako ylivoiman niistä!
 |
| Hankintoja paikallisesta lehtivalikoimasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti